Moottoritiellä on puuma: Maaliskuun kisasaklinikka

Jutta kävi tääl lomalla ja piirs tämmösen kyltin klinkoita varte

Oli kissaklinikka, regeifestarit ja levon tarve. Tsiljoona mordorilaista pultsaria käymässä ja kaikenlaista hulabaloota. Sitte hajos läppäri, mutta nyt alkaa uus (sekin vanha) vekotin olla sen verran säädetty että pystyypi tekemään asioita. Jihuu! (PS. vittu mie vihaan tietokoneita! Mikä ihme miut aikoinaan ajo IT-alalle? Vahinkohan se oli, ku en muutakaa keksiny ni hätäpäissäni hain kouluu ja pääsin, vaikkei alalle ollu suurempia lahjoja eikä varsinkaan kiinnostusta. Plus meil ei Kouvostoliitossa opinto-ohjaajat ikinä kertonu että maailmassa on sellasiaki ammatteja ku sipulikupolinkultaaja tai muuta mielenkiintosta, se oli vaan sitä helvetin tuputusta että tehtaalle tahi toimistoon tahi toho naapurin arsemarketin kassalle. Nimim. En ole katkera mutta kuitenkin -69)

Alotan plokiuutisoinnin kissaklinikkahommista. Vejettiin siis 10 päivän härdeli. Oltiin ens viis päivää tääl kotikikkareella, sit viis päivää Gili Airilla ja vikana päivänä pari eläinlääkäriä kävi tekemässä erikoiskeikan Gili Menolla. Kaikkiaan 262 kissaa kävi eläinlääkäreitä tapaamassa ja heistä 203 vapautettiin lisääntymiskyvystänsä. Jei! Great success, siis.

Gili Airilla oltiin Oceans 5 sukellusresortissa. Siel on aina hyvä olla.

Jokaiselta klinikalta oppii jotain. Tästä opin sen, että miun on pijettävä jatkossa tiukempaa kriteeriä sille, mihin lähetään mukaan ja mihin ei. On opittava sanomaan EI ja se on sanottava tiukasti. Menolla oli uus porukka klinikkaa järkkäämässä ja heiän kanssa oli hippasen ylimäärästä päänsärkyä. Vinguin päivätolkulla infoa että MISSÄ klinikka sijaitsee ja missä eläinlääkärit majottuu. Ei vastauksia, tai korkeintaan ku utelin et onks asiat hoidossa et tarttisin tietoa, ni tulee todellinen informaatiopläjäys jonka sisältö kokonaisuudessaan oli "Yes.". Vasta kun ilmotin muutamaa päivää ennen aiottua Menolle menoa että peruutamme sinne tulon koska ette oo miun useista pyynnöistä huolimati vielkää laittanu infoo että missä helvetissä klinikkaa ois tarkotus pitää, ni sitte alko puhelin laulamaan ja kauhee poru ja itku. Menemättä tarkempiin yksityiskohtiin ni toteen vaan että toki lopulta kaikki meni ihan hyvin, mutta mordorilainen järjestelmällinen mielenlaatu veti ihan vitullisia kierroksia. Ja kaikki tää säätö ja mölinä samaan aikaan ku kissaklinikka jo pyörii muualla ihan täysillä ni miulla ikäänku oli muutaki tekemistä. IHMISET! Perkele!

Klinikan jäliltä miulla on huushollilla tietysti muutamakin uus mirri. Vieraskammarissa emo ja pari pientä vauvaa. Makkarissa seurana jo vähä isommat piänet tytöt Nylon ja Beat-Les. Pihalla uutukaisina kaks nuorta oranssia veljestä ja yks vanha kiltti ykssilmänen kollinkuvatus. Niistä lisää ku ehin joskus kotosallaki räpsiä kuveja.

Seuraava iso klinikka meil on vasta joskus loka-marraskuussa. Tällä välin on toki eläinlääkärivisiittejä mutta hiukan pienemmässä mittakaavassa. Ihan hyvä, mie oon aika finaalissa ni jos nyt tarvis samantien ruveta häsläämään seuraavaa jättiklinikkaa ni pimahtaisin varmaan.

Cats Of Gili, tää miun mirriprojekti, on siis käynnistyny tossa puoltoista vuotta sitte. Oon sinä aikana järkänny viis isoa klinikkaa, joilla on miun laskujen mukaan käyny 1415 kissaa, joista on steriloitu 1047. Luvut voi heittää mirrillä tahi muutamalla, suuntaan tahi toiseen. Että ihan hyvä saldo, miun mielestä.

Täällä omalla Hiekkakikkareella huomaa jo sellasenki että on miltei helpompaa pongata kissa, jolla jo on korvassa lovi merkkinä siitä että hän on käyny meiän klinikalla, ku pongata mirrejä ilman merkkiä. Se on hyvä se.

Alla kuveja muutamista mein potilaista ja pari muutaki kuvaa.