Persekissa!

Kissaklinkan paras asia oli, että sinne heti ekana päivänä tuotiin Persekissa eli Bad Ass! Plokia pidemmän ajan seuranneet muistanevat Persekissan tarinan. Hän löyty joulukuussa 2013, puolet selästä ja takajalat palovammautuneena, iho palanu pois ja kissa sellasta märkää työntävää avointa lihaa. Persekissa asu nelisen kuukautta miun vieraskammarissa ja oli suurimman osan aikaa palohaavakapaloissa. Paraneminen oli pitkä rupeema, mutta lopulta Persekissalla oli ehjä iho ja hänet saatto päästää ulkosalle. Kyllä se siinä huudiloilla parisen viikkoa pyöri, mutta sitte hävis. Oon useesti miettiny että mitähän sillekii kävi, onkohan hengissäkään enää.

Voitte uskoa miten oli riemukas olo kun lääkärit tuuppas miulle justiisa operoinnista valmistuneen kissan ja miä huomasin sen arpisen ja kaljun perseen ja tajusin että jumalaare, tämon miun PERSEKISSA! Sitä riamunkiljahtelun määrää!

Vein Persekissan kotio toipumaan sterilointileikkauksesta ja mahto se olla ihmeissään. Että jumalauta, joku nappaa miut koriin, sitte lähtee taju, ja herään tässä samassa saatanan vieraskammarissa missä vuosi sitte asuin monta kuukautta. Tyytyväisnä hän kehräili miulle ja rapsutuksia vastaanotti.

Ku leikkaushaava oli parantunu ni päästin Persekissan ulos. Se vähän kintuissa kiähnäs ja kähis (siit ei lähe ääntä lainkaa, sellanen pihinä vaa) kiitokset ja sitte hilpas menemään. Ei oo sen koommin näkyny, mutta oli siistiä kun kävi kylässä ja näin että hän voi hyvin.

Ennen ja jälkeen kuvat next.

Tältä Persekissa näytti sillon ku hän löyty

Ja tässä Persuli nyt

Tommonen arpinen kalju arse sille sitte jäi