Tässä syräntäsärkevä tilitys miun raskaasta savotasta, jota oon käyny säätäessäni ittelleni työlupaa. Näin se meni.
Toukokuu 2015
Ekana pitää löytää työpaikka. Työpaikan on oltava oikea,
olemassa oleva, rekisteröity yritys joka on on kelvollinen palkkaamaan
ulkomaalasia ja heille työlupia hankkimaan. En tiädä mitä ko.kriteerit on,
mutta ainakin jossain vaiheessa oli että yrityksen pitää työllistää niin ja
niin monta indonesialaista per yks ulkomaalanen. Työlupa-sääntöjen sekavuus on
vähintäänkin samalla tasolla kun Indonesian viisumisäädökset noin ylipäätään.
Toisin sanoen säännöt on jotain ja kukaan ei tiedä mikä on oikea versio eikä
missään ole 100% varmaa informaatiota saatavilla.
Iha sama, miun avustussuhde Edenin majataloon päätettiin muodostaa viralliseks, semminkin kuin ens vuonna tulen olemaan Taalasmaana Edenissä pitkiä jaksoja ja tulen saamaan siitä ihan oikeaa palkkaa. Nin parasta olikin hoitaa miulle luvat ja paperit kuntoon, että voin olla siltä osin rauhassa.
Sitte alko paperisota. Yleensä joku lakitoimisto
tahi vastaava hoitaa kaikki kiemurat, mutta pelkästään papereiden kasaaminen
saattaa olla haastavaa. Tarvitaan CV, työtodistukset viimeisestä työpaikasta,
viimeisimmät koulu/opiskelutodistukset. Värillinen pärstäkuva jossa on punainen
tausta.
Miulla tieätenkään mitään helvetin
koulu/työtodistuksia mukana ollu, ne makas äitin kellarissa. Onneks äiti löys
ne sieltä ja sil oli joku kaveri joka ymmärs mitä skannaaminen ja pdf ja email tarkottaa ja sain tarvittavat lappuset sillä viisiin tänne. Sen
jälkeen oli operaatio löytää jostain punainen seinä, jonka eteen saatto mennä
töröttämään ja joku sitte nappas valokuvan.
Kesäkuu 2015
Em. asiat lähetettiin sähöpostilla
lakifirmaan, joka sitte pykers jotain papereita ja lähetti kaiken johonkin
konttoriin Jakartaan käsiteltäväks.
Heinäkuu 2015
Luonnollisestikin, koska Indonesia,
työlupasäännöt muuttuivat kesken miun paprujen käpistelyn, niin nehän tulikin
sieltä sitten pumerankina takasin että ei kelba. Lakikonttori rukkas anomusta
ja laitto sen uuelleen menemään.
Odottelua.
Syyskuu 2015
Lakikonttorista tiedottivat että noni, nyt
paprut on käsitelty.Sanovat että nyt kiireen vilkkaa lähetystöön ulkomaille
käymään, pitäs mennä jo, hopihopi, hetiheti ja kerro välittömästi mihin lähetystöön menet. Sanoin että no lähettäkää ekana miulle se leimattu paperi jolla työlupa on hyväksytty (tätä lappua kutsutaan nimellä
TELEX) ni kattelen menemistä vaikka tonne Singaporeen sitte, koska se lappu on oltava lähestystössä
viisumihakemuksen liitteenä. Lakimies ilmotti sitte, että nii joo ei sitä
paperia oo vielä tullu. Kysyin että no miksi vitussa sitte käsket painumaan
ulkomaille HETI jos ei sitä helvetin paperiakaan oo vielä tullu, koska ilman
sitä en saa lähetystöstä yhtään mitään? Lakimies sano sorisori, jees, siun pitää oottaa vielä mutta mene kuitenki
mahollisimman pian, mialummin heti.
TELEX-paperi saapu noin viikon kuluttua ja lakimies
hermoaa että pitäs olla jo menossa sinne Singaporen lähetystöön Sanoin että tässä
lapussahan lukee että se on voimassa 2kk joten tässä mikään kiire ole, menen
sitte ku ehin. Lakimies kerto sitte, että niin mutta kun se siun työlupa-aika (12kk)
alkaa nyt heti. Kysyin että miten vitussa alkaa nyt heti kun en ole mitään
työlupaa vielä nähnykään. Lakimies selitti jotain jostain helvetin resident statuksesta (tai jostain), lateli lyhenteitä ja selosti jotain missä ei ole mitään tolkkua. Väitti, että kyllä
näin on. Totesin siihen, että menen silti vasta sitten ku miä ehin, että en ala nyt säntäämään mihinkään saatana.
Lokakuu 2015
Menin ulkomaille Singaporeen Indonesian lähetystöön ja hain sieltä viisumin. Mukana piti olla passi, kopio passista, passikuva ja tuo yllä kuvattu
aa-nelonen eli se TELEX. Sain viisumin, ja se makso noin 90 euroa. Viisumissa lukee, että
sallittu maassaoloaika 12kk.
Marraskuu 2015
Tulin takasin Indonesiaan marraskuun eka päivä. Lentokentällä sain passiin viisumin viereen vielä Limited Stay Permit -leiman, jossa luki että on 30 päivää aikaa
käydä lähimmässä Imigrasissa viimeistelemässä asia.
Toimitin passin sekä 1200USD:tä vastaavan pinon rahaa lakitoimistoon, joka alotti hommien viimeistelyn paikallisen
Imigrasi-konttorin kanssa tuos Lombokilla. Oottelin aika rauhassa hetken. Kun ei mitää kuulunu asioitten etenemisestä ni soittelin välillä lakimiehelle ja
kysyin että mikä vittu tässä nyt taas kestää. Kuuntelin lakimiehen selvityksiä
siitä, että säännöt on taas muuttunu ja on sitä ja tätä ja tota mutta että
varmaan joo kohta on valmista ja saan mennä valokuvaan ja sormenjälkiin ja saan passin takasin.
Joulukuu 2015
Lakimies ilmotti, että asiat kunnossa, tuu käymään siä Imigrasissa ihan millon sulle sopii. Soitin noin viikon päästä tuosta tiedosta, että no tulisin
maanantaina, niin lakimieshän luonnollisestikin sano että ou nöy, et voi tulla
vielä, koska uusi systeemi ja pitää uudelleen odottaa jotain Jakartasta ja siun
tiedot pitää uuelleen laittaa johonki. Räjähin ehkä hieman ja kysyin että mitä
helvettiä siä sitte sanoit tossa viikko sitte että kaikki on valmista, senku
tuut sitte ku haluat ja nyt ku oisin tulossa ni ei ookkaa. Lakimies vastas kapula-enklannilla että "ollos tiedotettu että joskus näin tapahtuu kun
tulee uusi systeemi". Jaaha. Minkäs teet. Pyysin lakimiestä sitte ilmottamaan hetimiten millon hommat on
valmiita ja voin mennä käymään Imigrationissa loppusilauksessa.
Luonnollisestikaan
lakimiehestä ei kuulu mitään, mutta laskun palkkioistaan se kyllä lähetti.
Soitin taas ja kysyin että mitä vittua, miä mitään laskua maksa, ennenkun saan
passin takasin ja viimisetki vipstaakkelit tän paskan kanssa on hoidettu. Että
onks tietoa koska voin tulla sinne saatanan Imigrasiin ja saan passin takasin.
Joo, ihan millon sulle sopii, kaikki on nyt kunnossa, sanoi hän. Ilmotin että
tuun maanantaina. Oletin sinisilmäsenä dorkana, että saan maanantaina passin
takasin ja pääsen sen kanssa sitte esim. avaamaan pankkitiliä.
Menin sovittuna maanantaina, viime viikolla, Imigrasiin ja tapasin lakimiähen siällä. Kävin puunaamasen virkalijan tykönä valokuvassa, antamassa
sormenjälet ja nimmarin ja oletin pässinä että sen jälkeen tovin odotus ja passi tulee
kouraan. Ei tiätenkään tullu. Lakimiäs vasta nyt muisti kertoa, että kyllähän siihen
viikko menee, että viälä joku virkamiäs sutii jotain papereita ja lyä leimoja
johonki. Käski miun tulla viikon päästä uuelleen käymään. Maksoin tässä kohtaa kuitenki
lakifirman käpistelymaksun, 7,9 miljoonaa rupiaa kun en sellasta rahakasaa viitti kassissa ees taas kannella.
Tässä vaiheessa: Vittu miä olen niin kypsä.
Tiedustelin lakimieheltä tua viime perjantaina että nii onko se passi jo haettavissa että ku maanantaina tuun taas käymään. No ei tiätenkään ole! Lienee
kulttuuriero että ”viikon päästä” tarkottaa suamalaiselle maanantaista seuraavaa
maanantaita, mutta ei kun oikeesti se on seuraavan viikon keskiviikko.
Mutta TÄNÄÄN! Takasin Imigrasiin Lombokille ja lakimiähen tapaaminen Imigrasin portilla. Sain miun passin ja väriprintterillä paperille tulostetun ja
minigrippi-pussiin pakatun käyntikortin kokosen lapun joka on miun jonkinlainen
indonesialainen henkkari ja lupa olla maassa. ENS VUODEN SYYSKUUN LOPPUUN
SAAKKA. Eli kyllä jumalauta 12kk työlupa jakso alko miulla heti kun paperit oli
Jakartassa käsitelty, vaikken mitää viisumia ollu viä ees hakenu saati hoitanu
tätä Imigrasi-rumbaa uuella viismilla maahantulon jälkeen.
Missään ei myöskään mainita että miulla on
mitään lupaa tehdä töitä. Joka lapussa ja leimassa on vaan teksti LIMITED STAY
PERMIT ja sillä zipuli. Mutta näin tää nyt vaan täällä on.
Miälessä käy useinkin, että niikun joku sano niin tämä maa perustuu sellaselle "eivittuismille". Mut iha sama! Miun ei tarvi ees ajatella viisumiasioita moneen kuukauteen! Hurraa! Fanfaareja, Porilaisten marssi, pari rakettia ja samppanjaa kiitos!
Yhteenvetely:
Aikaa työpaikan löytymisestä koko
paperisota-lakimiäs-imigrasi-sähellyksen loppuun (siihen kun passi oli vihdoin
asianmukasin leimoin ja härpäkkein takasin omassa kätösessäin) kului siis
toukokuun loppupuoliskolta joulukuun puoleenväliin. Noin 7 kuukautta siis.
Rahaa 12 kuukauden työlupaan meni:
1200 USD verran rupioita valtiolle - 1110 egee
7,9 miljoonaa rupiaa lakitoimistolle asian
hoitamisesta - 530 egee
132 singaporen dollaria viisumista - 90 egee
Yhteensä siis noin 1730 euroa, plus matkakulut
Singaporeen ja ravaamista Lombokilla Imigrasissa. Yhteensä koko paska – pakollisine
matkakuluineen - reilun rapsakat 2000 euroa. Tästä kuittasin noin 1300 euroa
lahjotuksin (niin GoFundMe-kampanjan tuotoilla kuin miulle täällä käteen annetuilla tukipaketeilla). Kiitollinen, ja persaukinen, olen.
Mutta tämä on vajaan vuoden sielunrauhan hinta
Indonesiassa tänäpänä.
Seuraavaksi meinaan mennä rohkeesti pää eellä
koklaamaan millanen helvetin sählinki syntyy kun koitan avata pankkitiliä
Indonesiassa. Siitä lisää tuonnempana, jahka kerkeen käyä pankissa saamassa
hepulikohtauksen. Meillä on onneks Hiekkakikkareella ihan tuliterä upouus pankkikonttori,
kuulkaa! Ollaan ihan ku oikeessa maailmassa! Mutta palaan pankkitilin avaamisen
kiamuroihin sitte kun sen asian oon saanu jotenki hoiettua. Pielkää peukkuja
bärsseissänne että se homma sujuis ees jotenkuten helpolla.
(PS. Sori jälleen plokipäivitysten harvalukuisuutta.... on ollu kiirettä ja hermot kireenä ja tietokoneongelmia ja kaikenlaista ylimäärästä häslinkiä.... kyllä tää paska tästä viä aktivoituu, oottakaa vaan!)
Suomen byrokratia alkaa näyttää aika kevyeltä :)
VastaaPoistaMä niin repeilen täällä sateisessa Suomessa, Kirkonummella, sun jutuille! :) Arvaa montako työtuntia meni lukea sun kaikki päivitykset läpi kun blogisi löysin? Halvatun monta ja enemmän kuin pomo koskaan ymmärtäisi! :) Kisuille rapsutuksia!
VastaaPoistaOnneksi firma hoiti KITAKsen. Pankki olikin sitten vähän vaikeempi. Odotas jos haet vakuutusta! ;)
VastaaPoista