Hevoisexperience

Vauvvakuvat saks, paitsi jos ne on eläinvauvoja.

Pidin eilen piiiitkän lounastauon ja alkajaisiks kaahattiin fillareilla kaverin kans tuanne saaren toiseen päähän Stud-heppatalleille. Se on semmoin talli missä on lähinnä täällä asuvien länkkäri-hevoishullujen hevoiset asumassa. Ihan siis oikeita hevosia, eikä noita surkeita pieniä taksiponeja. Oon tualla talleilla käyny ennenki kuikuilees, ja miun vierailut on aina ollu sellasta kiljahtelua ja säntäilyä. Hevoiset on perkeleen isoja otuksia, enkä miä tajua niistä mitään. Siksi peloittaa. Hevoisen ei tarvitte ku kattoa kohti ja päästää joku ääni ni miä olen jo kiipeemässä puuhun et ääääk se syä miut.

Mutta kun kuulin muutama päivä sitte et siäl on syntyny piäni hevoisvauva ni oli pakko lähteä kattomaan. Kun en oo semmosta ihmettä ikiin nähny. Kuvissa se näytti pitkäkoipiselta ruipelolta eikä mitenkään söpöltä. Ei herättäny miun äidinvaistoja lainkaan. Toisin kun käy esmes kissapoikaseten kanssa.

Mentii siis kattomaa ja siä se oli aitauksessa äitihevoisen kanssa se biäni. Oli livenäkin hontelo pitkäkoipinen ruipelo, ja meininki oli huteraa ja hapuilevaa yhä. Yritystä oli, mutta biänellä on vielä vähän opettelemista et kui näin perkeleen pitkillä kintuilla toimitaan. Söpö hän ei ollu, mutta liikuttava kylläkin. Melko siisti tyyppi, kertakaikkiaan.

Siä oli muita hevoisia kans ja koitin niitä läheltä kattoa mutta emmiä päässy semmosesta paniikista oikee yli, vaan kiljahtelin ja loikin kauemmas. Paitsi yks orhi oli tosi jees, sillä oli semmonen ystävällismielinen utelias meininki ja tuttavalliset otteet, ja selkeesti sieltä viestitti että TERVETULOO! SIISTIÄ KU TULIT! TUU RAPSUTTAMAAN! Häntä sit uskalsin varovasti vähän nenän yläpualelta jopa koskee ja hiukan silittää. Vaikuttava kokemus. Koska se hevoinen on niin perkeleen iso elukka, mutta kun semmonen kattoo silmiin ystävällisnä ja uteliaana ja hyvällä meiningillä ni aika hianoa kyllä. Miusta tuntu että se tajus että tua akka ei ymmärrä miun mielenliikkeistä mitään ja sitä jännittää, mutta emmiä jaksa sitä nyt ruveta pelottelemaan ku se on niin säikkynä ja hermona muutenki tuas.

Ystävällinen ja utelias Veli Humma

Ois siistiä ku ois kunnon tilukset ja sit miul vois olla siel oma hevonen! Ei siis mikää sellanen ratsateluheppa vaan ihan sellanen pihassa lepposana käyskentelevä koni. Se osais käyä kaupassa ja hakea miut baarista yällä kotiin, se vetäis perässä sellasta jotain pulkkaa missä miä voisin sit öristä kotimatkan. Lehmä pitäis saaha kans ja kilejä ja semmonen komee kääpiökukko niiku miun naapurissa asuu nyt. Sitte alkas olla disni-elokuvallinen meininki.

Hevos-experiencen jälkee käytii yhes pyäräkaupas/korjaamos mist miun kaveri löys sikamakeen fillarin jonka osti poies, makso vaan 750 000 rupiaa eli mitä se ny ois, jotain 50 euroa suunnilleen. Miun täytyy kyllä jossa kohin ostaa ittelleki uus pyärä, ku vaikka miulla nyt on kaks ni toinen on kumi puhki ja ruostunu paskaks ja toisella viä kulkee mutta vaihteet on jumittunu raskaimmalle, jarrut ei toimi ja se pitää kauhiaa mekkalaa.

Sitte käytii Kakkosen Koralpiitsillä syämässä curryt ja ottamassa päiväbintsut. Tulin kahesta bintsusta jo ihan kekkuliin ku en oo tässä viime aikoina kauhiasti törpötelly, toleranssi on aika onneton.

Sen jälkee riipasin viälä Eedeniin kattomaan että kaikki on kunnossa. Siä oliki just tipusten ruokkiminen menossa. Olivat pojat käyny hakemassa muurahaisia jostain ja niitä syättivät tipuille.

Kiva päivä, kiva hevoiselämys ja kaikki on kivaa. Kiva!

Ja se on muuten maanantai eli alkaa miun viimonen viikko Taalasmaan Ullana tällä erää. Ootan jo vapaapäivää kovasti. Aion ekat parit vabbapäivät juua kaljaa ja leikkiä lomaa eli mennä rannalle pariks päiväks makaamaan ja olla niiku en oliskaa!

Hän yritti pientä maassa kieriskelyä muttei siitä oikeen tullu mitää. Äitihevo vahtii viäressä.

Hän oli kiva hevo!

Täällä ku ei ole mopoja mitä pimpata ni pimpataa sitte fillareita. Aika pähee menopeli.

Kakkosen Koralpiitsi on hankkinu hianon reggae-veneen!

Tipujen ruokintaa. Toinen tipu oottaa vuoroaan tuas puussa.