Nahjustelua, shoppailua, pikkusen raivoa ja kylpemissuunnitelma

Mataramissa on autoja ja mopoja

Kävin eilen Lombokilla vetämässä shoppailukierroksen. Lähinnä ostamassa kissanruokaa, siis. Miun pitää ehkä alottaa joku whiskasin pimeä kauppa, koska jättisäkki pöperöä on Lombokilla niin paljon halvempaa kun täällä, ja kaikkihan tarvii koko ajan kissanruokaa.  Mikä oiva pizniz-idea, tämäkin!

Huomaatte varmaan, että miulla näitä ideoita riittää. Kissanruokapizniz on vaan yks niistä. Ongelma on vaan että toteutuksen asteelle ei pääse juuri mikään, koska olen saamaton nahjus ja keskityn pelkkään tussuttamiseen. Lisäks ei ole aikaa eikä osaamistakaan kaiken toteuttamiseen.  Miä olen ihan okei organisoimaan ja ideoimaan asioita, mutta mistää ei tule mitää jollei miulla ole porukkaa ympärillä jotka TEKEE. Tässä, rakkaat toverit, on se pieni ero joka tekee toisista miljunäärejä ja yrittäjiä, ja toisista tämmösiä persaukisia pummeja, jotka ei tee muuta ku haaveilee lottovoitosta. Se lottovoitto kun on kuitenki todennäkösempi rahasanpo (vaikkei ees lottoais) kuin että itte omin jaloin kompaistuis kultasuoneen. Miun tarvittee nyt löytää jotai ihmisii jotka saa aikaseks eikä vaa suunnittele. Sitte voitas yhessä tehä KAIKKEE. Ja kylpee rupioissa sen jälkee. ÄLÄSTI!

Käytii yhessä ompelimossa missä oli pihalla aika pähee auto

Lombokilla oli mukavaa ja shopattiin kaverin kanssa tosi hyvin. Miä persaukisena ostin vaan tärkeetä (kissaruokaa, juustoa, hyvää leipää, hyttysmyrkkyä änd muuta piäntä yleiskulutuskamaa) ja pihistelin ja olin kylmä hiki niskassa kaikesta minkä hinta oli yli neljänumeroinen. Joskus sitä sitte herää et voi ny juma et mitä miä täs oikee nillitän. Että hipelöin uutta tietsikkahiirtä 10 minuuttia ja pyörittelen sitä siinä käsissä ja tuskailen että raaskiiko tätä nyt kuitenkaan ku maksaa 25 000 rupiaa et kauheen kallis. Onhan se kuitenki yhen euron ja viiskytä senttiä, noin suunnilleen. Kyllä miä sitte riahaannuin ja ostin sen. Nyt on pudjetti sekasin!

Miä olen lämmenny tuolle Lombokin hälisevälle saaripahulaiselle ja pidän niien pääkapunki Mataramista kovasti. Siellä on kivoja kauppoja ja kaikkee saatavilla ja edukkaat hinnat. On kivaa käyä välillä sivistyneessä maailmassa, tai ainakin maailmassa. Ja kun päivän  siä rynnii ruuhkissa ja hulinassa, ni aijjuma että sitä on taas oikeen onnenkyynel silmäkulmassa kun pääsee kotio oman saaren rauhaan, missä ei autot ja mopot pärryytä.

Elämä on hianoo.

Aamu

Juuri nyt miä kaipaisin kyllä jo vapaapäivää. Taalasmaalailu on jees ja ei vaadi kauheesti pusertamista, mutta alkaa täs olla jo sellanen piänehkö hinku vapauteen. Että sais vaan olla eikä tarvis mihkää mennä ja mitää tehä, senku lötköttelis ja lueskelis ja istuskelis, hetkosen ainakin. Viälä pualtoista viikkoa ja sitte loppuu tämä homma. Sen jälkeen aion juuan bintangia muutaman päivän ja sitte teen kampäkin mereen ja alan sukeltaa niin et perse repee. Tarvii se dive masterismi saaha suoritettua loppuun ja muutenki miuta meri kutsuu ja aion kuunnella. On hyvä saaha virallinen pätevyys papereihin, koska high seasonia pukkaa kesällä ja jos vaikka sitte sais vähän sukellushommia välillä. Kyllä miä nytki oon saanu välillä painella tua meres aivan omine nokkinee viämässä kavereita, nou proplem, mutta tarvittee tua hommeli rypistää loppuun. KUN ON ALOTETTU! JA MAKSETTU! PERKELE! Ja ku se on valmis ni sitte voi miättiä oikiasti että jatkanko jossain kohin sukellusopeks saakka. Sen näkee sitte joskus myähemmin. Nyt ei ole varoja siihen kurssiin, mutta asiathan on vaan järjestelykysymyksiä.

Kissa-asioihin. Ei ole ollu hyvä meininki tässä lainkaan. Miun mirrit voi kyllä kaikki hianosti. Persekissan perse on nyt kuivalla ruvella, kun oon saanu vihdoin viritettyä Perseen muavitötterön silviisii ettei se saa sitä pois eikä pääse repiin hanuriaan verille. Keittiön kissanruokabaarissa ramppaa porukkaa ihan solkenaan, omien kissojen lisäks siinä käy miun laskujen mukaan 6-10 lähitienoon mirriä kans hakemassa huikopalaa. Se ei siis ole ihme että yks 7 kilon whiskas-säkki kestää hädin tuskin viikon.

Mutta kissahommat noin yleisesti on tässä pitäny kiireisenä, aihettanu itkupotkuraivareita, vitutusta, turhautumista ja surua ja pikkusen raivostumista. Välillä tulee niin toivoton olo. Että vaikka kuinka ähellän ni perkele täällä mikään muutu, koko ajan on kissoja kiipelissä ja huolta ja murhetta.

Tuolla on sykkivässä ytimessä yks sellanen (olevinaan) trendikäs riepukauppa. Antaa ittestään kuvan että kissat on meijjän  juttu ja kaupassa makailee aina lauma kissoja ja vitusti kissapoikasia. On iso kyltti siinä rappusella jossa pyyellään rahalahjotuksia kissojen ylläpitoon ja semmosta. Moni on luullu, että miun kissarojektilla on jotain tekemistä tän mestan kanssa, mutta ei ole. Sinne annetut rahat ei tuu miun hyväntekeväisyyteen. Kaupan omistaa joku länsimainen biaats, joka meiän viime marraskuun klinikan aikana veti kilarit siinä keskellä katua ja huus ja raivos meiän vapaaehtosille että myä sekannutaan luonnonkulkuun ja Jumalan tahtoon ja saahaan pahaa karmaa kun steriloidaan kissoja. Perkele. Miulle tulee jatkuvasti viestejä että hei, tuol on yks semmoin vaatekauppa ja siellä on sairas kissa/kissapentu ym. Miä oon käyny siellä monesti ja oon vieny sinne satsin antipiootteja ja jättäny miun puhelinnumeron, ja sanonu että soittakaa jos tarvitte apua.

Nyt sitte viimeviikon lopulla miulle ilmotettiin että siellä huudiloilla pyörii sokee kissanpoikanen. Ramppasin monena päivänä sitä ettimässä mutten löytäny. Toissailtana tuli viestiä, että se on siellä saatanan vaatekaupassa, todella paskassa kunnossa, silmät muurautunu umpeen, luurangon laihana. Lisäks siellä trendiputiikissa oli maannu lattialla kuollu kissanpentu. Hiano kauppa hei! Osta meiltä mekko mutta varo ettet tallaa ruumiitteen päälle ku shoppailet!  Miulla hirtti hermo ihan täysin ja eka ajatus oli että vittu miä menen ja tapan kaikki (ihmiset siis), että tää on nyt viiminen niitti tuon mestan kanssa. Onneks oli myähäin ilta ja tyypit jotka miulle raportoi putsasivat kissanpoikasen silmät ja tekivät mitä pystyvät ja lupasivat mennä aamulla takasin kattomaan, ni miä en siltä istumalta lähteny sinne mestoille raivoomaan. Miä olin eilisen Lombokilla ja sanoin, että kuhan tuun takas ni posotan heti sinne paskakaupalle kattomaan tilannetta. Kerkesin sinne kaupalle eilen iltapäivällä justiisa sillä viisiin, että sain paijata sen kissapoikasen vihreemmille niityille. Se kuoli miun käsiin siinä, pieni ressukka.

Ku menin sinne ja kysyin että teil on täällä sairas kissapentu, missä se on, kaupan akat oli vaa et tuossa jossain se on makaillu. Löyty sieltä bilemekkojen rekin alta, kouristeli ja teki kuolemaa. Ei sen vertaa olleet viittiny, että ois sille jonku laatikon hakenu ja laittanu olot mukavaks. Vittu että miuta syletti ja siinä sai laskea miljoonaan että en räjähtäny. Kuhan oli kissanpoikanen saateltu vihreemmille niityille ni koitin ihan asiallisesti keskustella kaupan tätin kanssa (ei ollu se sekopää omistaja kuiteskaa) että ymmärrätkö siä, että tää homma ei oo hyvällä tolalla tässä teillä, miulle tulee koko ajan viestejä teiän putiikista ja teijjän kituvista kissoista. Ja että miä oon tuonu teille lääkkeitä ja jättäny puhelinnumeron ja tarjonnu apua, että ihan oikiasti, soittakaa miulle jos teil on kipeitä kissoja. Jees jees pälä pälä. Toistin tän miun sanoman noin sataan kertaan, että SOITTAKAA MIULLE PLIIS, ja mielellään ennenku tilanne on tossa vaiheessa että vain saattohoito on tarpeen. Täti inis siinä jotain et ku meille tuuaan tähän koko ajan orpoja kissanpentuja ja kaikkee ja ne sitte vaan kuolee jne. Painotin, jälleen, et kun teille joku tuo tähän orpoja kissanpoikasia ni SOITTAKAA MIULLE! Miä tulen ne hakemaan ja koitan ettiä niille kodit rauhallisemmilta mestoilta, ei oo pienien kissavauvojen paikka tää huliseva pääkatu missä hevoset ja fillarit kaahaa ja lihvaa pienet pennut ja kaikkee. Jees jees.

Oon nyt älähtäny myös Gili Eco Trustille tuosta kaupasta ja lupasivat mennä sieltäki käymään ja pitämään pientä puhuttelua. Ja miun tarvii nyt ottaa tuo paskapuoti erikoistarkkailuun ja käyä siellä säännöllisesti tarkistamssa tilannetta.

Ja jotta varmasti menee yöunet kissahuolien kanssa ni Gili Eco Trustille on tullu raporttia Gili Airilta. Että siellä on joku vitun munapää, tai useampi, joilla on joku 60-70 kissaa jossain, ja kaikki pienissä häkeissä. Vittu miun pää räjähtää saatana! Asiaa tutkitaan ja on hälytetty myös Jakarta Animal Aid, eli koitamma selvittää mikä vittu tämä juttu oikein on.

Pössy ja Heikki

Välillä tulee turhautuminen ja sellanen olo että miks miä ikinä tähän hommaan rupesin, tää on niin semmosta tappelua tuulimyllyjä vastaan. Mutta koitan muistaa että ohan se hyvä että on ees joku joka touhottaa tän asian kanssa ja koitan muistaa ne menestystarinat. Niiku Jeesus, joka oli naulattu tassuistaan puuhun, ja elelee nyt tyytyväisnä Lutwalassa. Tai niiku Heikki Silvennoinen, joka oli pieni ja surkia orpo rääpäle, täynnä matoja ja kirppuja, jota tuttipullolla syötelin aluks, ja joka on nyt jo iso poika ja melskaa miun pihassa. Tai niiku ykssilmänen Zorro. Tai Persekissa, joka olis varmasti kuollu tulehuksiin jollei häntä ois Jutta ja Matias löytäny ja poiminu turvaan. Tai Hietsu, joka oli pelkkää luuta ja nahkaa ku yks Lisa oli sen löytäny ja ruvennu häntä hoivaamaan. Koitan muistaa ne kaikki klinikalla steriloidut kissat, joiden elämä on nyt helpompaa ja iisimpää. Niitten kissojen lukumäärähän lasketaan jo sadoissa. Ja kyllä myös hyvä palaute antaa voimia. Ja myäskin kun tapaa ihmisiä, jotka välittää, ni antaa se vähän uskoa ihmiskuntaan kuitenki.

Että ei oo kaikkea toivoa menetty, koska kaikki ei kuiteskaan vaan käännä selkäänsä ja kävele pois kun kohtaavat ikäviä asioita.

Tämmöistä tällä kertaa. Miulla on vähän rapula koska kävin eilen pitkästä aikaa vähä ihmisten ilmoilla ja join muutaman bintsun. Haaveilen nyt että kello ois sen verran että voin mennä kotio, tehä pesuvadillisen jotain ruakaa ja laittaa sen päälle toisen pesuvadillisen juustoraastetta. Ja sitte makaan vaan sänkysä ja katton telkkarista jotain paskaa.

Hiano haave, koska se toteutuu ihan tuossa tuntien kuluttua!

Bangsalin satama Lombokilla

Durian-hetelmiä. Ne haisoo hirviälle.

Jossain käpykylässä Lombokilla

Bensa-asema ja täti

Kaikilla on kauheesti tipuja ihan liian pienissä häkeissä. Miuta ahistaa.

Indoneessialainen tippaleipä

Vähän parempia tipuja nää ku niil on noin komiat häkit

Hän on naapurin kääpiökukko.Ihan mahtava tapaus!

Tultiin veneellä Lombokilta eilen eiltapäivällä ja Gili Airin/Lombokin päällä retkotti sateenkaari tuollee ihan matalalla. Todella kummallista, en oo ikiin ennen nähny tuommosta ilmiöö. Saateenkaarihan on aina komialla kaarella korkeella, eikä tollee maata nualevana.

Komian kuutamon lykkäs eile

Loppukevennys. Tatu tuunas tämmöstä kilpikonnavauvakuvaa taas.