Marraskuun kissaklinikka



Marraskuun kissaklinikka on pietty. Ja sen jälkeen oon vähän jopa lomaillu. Tuli tarpeeseen, 10 päivän klinikkaruljanssi veti mehut aika totaalisesti. Tai menihän siinä etukäteisvalmisteluihin muutama päivä ennen klinikkaa ja klinikan jälkeen oli viä roudauspäivä kun piti tuua roinat takasin omalle Hiekkakikkareelle. Että oli se semmonen kahen viikon ähellys kaikkinensa. Plus kuukausien etukäteisduuni lekureitten haalimisessa ja majotusten säätämisessä ja lääketilauksien tekemisessä ja kaikenlaisten tarvikkeitten hankinnassa ja tiedottamisessa ja muussa. Että kissaklinikka ei tapahu sillälailla että heitän tikalla kalenteriin että tossa ois hyvä päivä alottaa ja sitte kyseisenä päivänä avaan oven että noni, let's kissaklinikka.

Tää oli yheksäs klinikka minkä miä oon järjestäny tässä kolmen vuoden aikana kun Cats Of Gili on ollu olemassa. Ja jos tätä klinikkaa vertaa kolmen vuoden takasiin klinikoihin ni eroa on ku yöllä ja päivällä. Sillon miä en tienny mistää mitää, oli liikaa ihmisiä säätämässä asioita (kertomatta miulle) ja muutenki hommat oli ihan levällään. Nyt tää alkaa jo suurinpiirtein sujua ja joka klinikalla joku asia tehää aina vähän paremmin, Täydellistä meininki ei tokikaan ole, aina on jotain parannettavaa ja jotain jää joka klinikalta hampaan koloon että vittu kun en tuota asiaa tajunnu hoitaa toisin. Mutta kaikesta aina oppii ja ens kerralla taas piirun verran paremmin.



Ja voi pojat oli nimittäin hulinata tällä klinikalla!

Meillä kävi kaiken kaikkiaan 318 kissaa, joista 269 mirriä steriloitiin. Lisäks oli muutama jalka-amputaatio, yks häntäamputaatio, silmäleikkaus... ja valitettavasti muutama kissa piti laittaa vihreemmille niityille, koska heitä ei voitu mitenkään muuten auttaa, kuin lopettamalla kärsimys. Mutta muutama kissa on ihan okei, kun muistelee, että noin 3 vuotta sitte olleella klinikalla jouduttiin eutanasiaa antamaan melkeen joka päivä ja siellä muutenkin kävi enemmän sairaita ja huonokuntosia kissoja, kun sellasia mitä voitiin vaan steriloida. Että parempaan suuntaan on menty, reippahasti.

Eläinlääkäreitä oli parhaimmillaan kaheksan ja lisäks yks hoitsu. Lekuritiimi oli Indonesiasta, Irlannista, Suamesta ja Briteistä. Lääkärit hoiti potilaita ja kaiken muun härdelin hoiteli miä ja muut vapaaehtoset. Erikoiskiitokset Jennille ja Timpalle, jotka hääräs messissä kaikki 10 päivää ja juoksivat mettästämässä kissoja, pesivät ja siivosivat oksennusta ja kusta ja paskaa, palauttivat kissoja aamuisin ja muutenki ähräsivät kaikenlaista. Tää mahollisti sen, että miä saatoin keskittyä kaikenlaisten juoksevien asioitten hoitoon: kissojen vastaanottoa, kaikenlaista säätämistä liittyen venekyyteihin kun saarilta toisille mentiin, majotushommia, kaupassa juoksemista kun millon mitäki tarvitti lisää ja vapaaehtosten opastusta että millasia kissoja saapi pyydystellä jne. Ja kun miun ei tarvinu juosta koko ajan ees taas pesemässä yrjösiä koreja ja palauttamassa kissoja ja säntäillä tuli perseen alla millo minkäki asian perässä ni en ollu ihan niin helvetin pahalla päällä ku normaalisti klinikoien aikana olen. Luotettavat apulaiset, jotka tekee minkä lupaa ja vielä enemmänki, sellasia oli Jenni ja Timppa ja miä haluan että ne muuttaa tänne heti!

Jenni muuten kirjottaa hienoa Reissausta ja ruokaa -blogia ja sieltä voi lukasta Jennin fiilikset kissaklinikan superorjana toimimisesta.


Yhen lekurin piirustelu klinikkahommista


Klinikka oli ensin 4 päivää täällä kotikikkareella eli Trawanganilla, sitte oltii 3 päivää Menolla ja 3 päivää Airilla. Trawanganila ja Airilla oli kiirusta, varsinkin Airilla. Siellä kaikki 3 klinikkapäivää oli tukossa kissoja, enemmän ku meillä on koskaan yhen päivän aikana ollu. Kun yhen päivän aikana klinkalla käy liki 50 mirriä, ni voi morjens sitä maukumisen määrää.

Menon klinikkaosuus oli vähän hanurista. Siellä meillä ei ollu ku 55 kissaa kolmessa päivässä, vaikka oltais helposti voitu tehä ainakin tuplat. Mutta Menon kreisi kätleidi ei antanu meiän vapauttaa kissoja leikkausta seuraavana päivänä vaan kaikki mirrit joilla ei ollu kotia, piti pitää häkeissä koska hän halus varmistaa että mirrit leikkauksesta toipuu. Ymmärrän kyllä hyvän tarkotuksen, mutta alko olla heräämöhäkit täynnä heti ekana päivänä. Ja kun häkit oli täynnä, niin ei voitu ottaa enemmän kissoja sisään, kun ei niillä ollu paikkoja missä heräillä. Vikana klinikkapäivänä tehtiinki sitte niin, että pari lekuria sai vapaapäivän ja pari lekuria läks takasin Trawanganille, kun meillä oli kissasairaalaan tuotu mirrejä, jotka tarvittivat lääkäriä. Menolla ei voitu tehä enää oikeestaan mitään.


Menohan on aina ollu kissaklinikoille vaikia jo ihan järjestelyistä alkaen, ja siks kissaklinikkaa ei oo siellä järin useesti voitu pitää vaikka olis haluttu. Sieltä on todella hankalaa löytää paikkaa,joka suostuu klinkan tiluksilleen ottamaan. Myös majotusten löytäminen eläinlääkäreille on tyän ja tuskan takana. Ja justiinsa Menolla jos missä näitä kissojen sterilointia kipeesti tarvitaan ja siks oon kuitenki koittanu klinikkaa sinne viiä jos vaan suinkin mitenklään onnistuu. Siellä on kissoja ihan helvetisti, kaikki nartut paksuna, pentuja joka nurkalla. Ja noin yleisesti ottaen Menon kissat oli vähän semmosia surkeemman olosia kun muilla saarilla. Meillä Trawanganilla kissapopulaatio alkaa jo olla aika hyvässä kunnossa, johtuen just siitä, että täällä on tätä sterilointihommaa tehty nyt 3 vuotta säännöllisesti. Kissamäärä on vähentyny ja mirrit on noin yleisesti ottaen pullukoita ja tyytyväisiä.



Mutta nää on tämmösiä hommia, että on oltava tyytyväinen siitä, että siä Menolla ees 55 kissaa kävi lääkärin pakeilla ja niistä 52 steriloitiin. Se on parempi kun ei mitään.

Menolla on vähän outo viba noin muutenki ja siellä ihmisetki on jotenki vähän omanlaisiaan. Kertonee jotain sekin, että kun Trawangin ihmiset anto klinikan aikana liki 4 miljoonaa lahjotuksina, ja Airin ihmiset noin 3 miljoonaa, niin Menolla lahjotuksia tuli tasan NOLLA rupiaa.

Ja kun rahasta puhutaan niin klinikka makso jotakuinkin 13.5 miljoonaa. Se on vajaat tuhat euroa. Kissat onkin tällä hetkellä melkeen yhtä persauki kun miä itte. Kaukana jossain tulevaisuuessa on se päivä, jolloin voisin ittelleni tästä äheltämisestä liksaa maksaa. Kissat kuitenki ensin, ja sitte vasta muut asiat. Tärkeysjärjestys on tämä.



Vink vink




Miulla oli just tuommonen olo klinikan vikoina päivinä


Miun Kaki jolta amputoitiin loput sen puolikkaasta jalasta. Kaki on toipunu ihan älyttömän hyvin.



Klinikka muuttaa naapurisaarelle



Kommentit

Ana sanoi…
Sanoihin ei mahdu, miten paljon kunnioitan teidän toimintaa! PALJON.
Verna sanoi…
Yhdyn edelliseen,ei löydy sanoja,aivan törkeen upeeta toimintaa! Terveisiä Kouvostoliitosta 🐱
Heli sanoi…
Menolla on ilmeisesti se meno, että "ei tartte auttaa" kun noin paljon kiinnostaa...

Oot kyllä huikeesti tehny hommia kissojen eteen - ei voi muuta sanoo ku hattuu nostaa!

Aion mainostaa sun toimintaa ja yrittää saada lahjoituksia tulemaan!

Tsekkaa myös nämä

Madafakin MATI LAMPU!

Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet

Naapurin vuohet kävi kylässä

Hei me rakennetaan!

Työlupauutiset