Entiin vs. nykyin elämä

Elämä voi muuttua, jos sen laittaa muuttumaan. Siitä aiheesta voisin helposti lähteä pitämään herätyspuheita ihan mihin vaan life coaching -tilaisuuksiin, ihan millon vaan. Kymmen askelta muutoksen tiellä! Onnellisuus on oma valinta! Herää, pahvi, elämä odottaa tuolla ulkona! Mene ennen ku on liian myähästä! Muutos vaitii toimintaa, pelkkä uhoaminen ei riitä! Lopeta ruikuttaminen ja ota ohjat omiin kätösiis! Räyh!

Mutta sillä välin ku oottelen, että miuta tilataan uusavuttomien messuille luennoimaan ni ajattelin listata eniten muuttuneita asioita, ikäänku entinen elämä vs. uus elämä. Tämä menee avautumiseks ja henkevyydeks ja sellaseks yleiseks lällynlääks et vittu ku miä olenki nyt valaistunu ja onnellinen ja ennen kaikkea helvetin hyvä ihminen. Hajotkaa tyä siäl oravanpyärissänne kitisijät! No ei ihan mutta melkeen. Letsgou!

 

Rento elämä on hyvä

Mieliala eli fiilis

Tärkein asia on tämä, ja vaikuttaa olennaisesti kaikkeen, koko elämään!

Olen älyttömästi onnellisempi ja rennompi ku Mordorin arjessa työläisenä. No miksen olis? Elämä ei oo kalenterin kanssa elämistä, vaan aikataulutonta, viikonpäivillä ei ole mitään merkitystä. On aikaa puuhastella, tussuttaa ja istuskella. Ilmasto vaikuttaa mielialaan, valoisuus, ärsykkeiden pieni määrä jne. Kaikki on lähellä ja aikaa ei kulu esim. Länsiväylän ruuhkassa kökkimiseen ja yleiseen jonotteluun.  Ei masenna, ei vituta. Herääminen aamulla uuteen päivään ei aiheuta ahdistusta.

Tulee semmosia onnellisuuden puuskia oikeen. Yks päiväkii tossa ku posottelin fillarilla ni hyvä ettei taju lähteny ku iski fiilis et vittu kun miun elämä on ihanaa ja miten siistiä että miä elän tällee ja asustelen täällä.

Kuluttaminen

Oon huomannu, etten tarvi mitään ylimäärästä tilpehööriä. Tämä oivallus rupes kuplimaan jo lyhkäsemmilläkin reissuilla, kun eli pelkästään sellasella varustuksella joka rinkkaan mahtuu. Mutta jotenkin Mordorissa sitä aina lipes sellaseen turhanpäiväseen shoppailuun, vaikkei mitään olis tarvinnukaan. Siitä sai ehkä jotain helpotusta yleiseen vitutukseen, mukamas, tai se oli jotenkin ajankulua, tai palkintoa jostain hyvästä, tai lohduketta huonosta. Tavaroita tuli myös uusittua ihan vaan siks et kivaa saaha jotain uutta.

Nyt jo ihan rahavarojen vähyydenki (niin, sekin on iso ero entiseen) vuoksi sitä miettii aika tarkkaan mitä ostaa. Useimmiten ei osta mitään, jollei ole pakko. Vaatteita on välillä pakko uusia, vaikka käytänki nykysin kaikki ihan loppuun ja jopa neulalla ja langalla parsiskelen pieniä rispaantumisia. Tätä kirjottaessaki on jalassa munahousut joitten lahje on ihan pillunpäreinä ku jäi fillarin ketinkin väliin yks päivä, mut ei sitä huomaa ku vähä pöxyn lahkeita käärii rullalle. Hyödyntelen myös kaikki kavereilta jälkeenjääneet romppeet, oli ne puolimätääntyneitä pyyhkeitä tai vajaita aurinkorasvaputeleita.

Kierrätys, se on ihana asia! Oon aina vähän innoissani, jos saan ilmasiks jotain. Jos kylässä käyneet kaverit jättää lähtiessään kirjoja ja rasvapurkin ja paskasen sarongin ja rumanvärisiä paitoja. Tai jos vaikka löyän pusikosta ehjän ämpärin tai vaikka vähän risanki. Jossei se piä vettä, ni siitä tulee kyllä ihan hyvä kukkaruukku! Muutenkin täällä on yleinen kulttuuri semmonen, että ensin koitetaan korjata, ja vasta sitten hankitaan uutta. Majatalossa levis blenderi, mutta kattos vaan, haettiin pikaliimaa ja hyvin suristaa asiakkaille aamiaispirtelöt!

Ostan nykysin lähinnä ruokaa ja yleistä kulutustavaraa: hyttysmyrkkyjä ja semmosia. Ja tiätty kisanruokaa, kaljaa ja tupakkia. Ihan en siis askeettisena elele.

On kauheen vapauttavaa kun elämä ei oo sellasta kuluttamista ja kaupoissa haahuilua. Semmonenhan oli kauheen stressaavaa, koko ajan piti olla jotain uutta muotiloimee hankkimassa. Miähän siis olin tosi muodikas siäl Mordorissa ja aina tip top laitettu. Siitä päästäänki seuraavaan aiheeseen.

Ulkonäkö

Täällä iltameikki tarkottaa suihkua, tukan kampaamista ja hampaitten pesua.

Mordorissa se tarkotti kahen tunnin rojektia missä naamaan mätin ämpärillisen pakkelia ja kapsutin tukkaa tunnin ja naukkailin sidukkaa siinä samalla. Kokeilin viiet housut ja kymmenen paitaa ja sitte laitoin lopulta kuitenki ne yhet varkut ja jonkuu mustan t-paidan mis on joku pändilogo tai pääkallo. Sitte jotain vitun rannerenksuja ja paskaa viä niiku rusinaks pullan päälle. Baariinmenolaukun pakkaus ja sitte viä puol tuntia peilin eessä tuskailua että vittu miä olen lihava, miä näytän palovammaselta läskiltä sammakolta ja kaikki on päin vittua muutenki. Eihän sitä selvinpäin kestäny.

Kärsin valtavista ulkonäkökriiseistä ja heiluin millon minkäki syömishäiriön partaalla koko ajan, koska olin läski hirviö, painoin sitte 60 kiloa tai 75. Nyt muuten painan 57 kiloa, vähemmän ku ehkä koskaan aikuisiällä. Aina haaveili et jos joskus painais alle 60 kiloa ni vittu elämä ois siistiä ja kaikki ongelmat poistuis, eli sellasessa harhassa että KAIKKI ongelmat johtuu siitä et oon läski epämuodostunu monsteri ja jos oisin ees laiha epämudostunu monsteri ni ei vituttais enää mikää. Laskin millon kaloreita ja millon hiilihydraatteja ja proteiineja ja vetelin kaalisoppaa ja juoksin salilla ja vedin itteni ihan paskaks sellasella pakkomielteisellä höyryymisellä ja sitte tuli stoppi ja kas, lamaannuin sohvalle ja vedin 3 kuukautta juustonaksuja ja mites sattukaan, jo vain kiristää pöksyt.

Nyt ei vittujakaan kiinnosta miltä näyttää. Läskiltä palovammaselta sammakolta varmaan yhä, jos jaksais peiliin kattella ja yhtään välittää. Jos on joku erikoisempi bile tai tulee sellanen yleinen höperö tyttömäinen fiilis, et jos ees vähän panostais ja yrittäis olla nainen, ni saatan laittaa illaks puhtaat vaatteet ja ehkä sipasta ripsiväriäkin jopa. Semmonen olo tulee nykysin noin 2 kertaa vuodessa.

Syäminen

Ennen miulla oli jatkuva ruokastressi. Söi mitä hyvänsä ni aina ahisti, oli se sitte yks herne päivässä tai mega-kulta-turbo-jumbo-jätti-spektaakkeli-säkki juustonaxuja, omatunto kolkutti koko ajan. Nyt miä syän sillon kun on nälkä, ja sitä mitä halvalla saa. Se tarkottaa vahvasti nuudelivoittosta ruokavaliota. Terveellistä! No ei ehkä, mutta miä en jaksa höyrytä syömisestä, oon tehny sitä elämäni aikana ihan tarpeeks (ks. edellinen kohta).

Ruuasta on tullu murheenkryynin ja jatkuvan stressin sijaan nyt sellanen vattantäyte vaan. Pitää syyä, että jaksaa, simple as that. Pitäkää ravintopylpyränne ja sännölliset ruokailurytminne, miä kuuntelen miun vattaa ja kun se sanoo roarrrrrr ni sitte laitetaan kattila kaasuliedelle ja kokataan nuudelia. Tai jos naposteluttaa ni sitte napostelen enkä sen jälkeen kieriskele syyllisyydessä ja hakkaa päätä seinään että vitun läski, oliko pakko.

Sellanen ittensä kuunteleminen on muuttanu monia muitakin asioita. Jos ennen oli vähän hysteerinenki sen suhteen, et jos en ollu joka saatanan  kemuissa ördäämässä ni jäin paitsi jostain olennaisesta. Nyt jos miuta huvittaa lähtee kylille bailaa, ni lähen. Jos miuta ei huvita, ni pysyn himassa. Kyllä ne jätkät huomennaki siä Ozzyssa rämpyttää, enkä menetä mitään jos tänää en kuule Jah On Holidayn versiota Redemption Songista. Vaikka hyvä versio se on, ei siinä mitään. Tai jos oon siä kylil bailaas ja miuta huvittaakii yhtäkkiä lähtee kotio vaikka kello on vasta kymmenen, ni miähän lähen. Tai jos lähteeki lapasesta ja yhtäkkiä aurinko jo nousee vaikka oot viä juamassa kaljaa ja kaatuilemassa SamaSaman rantahiekalla ni so what.

Bai thö vei. Täältä ei muuten saa sipsejäkään ku pienissä puseissa. Overdosen mahollisuutta ei täten ole niienkää kanssa.

Liikkuminen ja ulkoilu

Liikun enemmän ku ennen. Sellasta arkiliikuntaa, siis. Ennen posotin autolla joka paikkaan, nyt posotan pyörällä tai kävelen. Omalla lihasvoimalla, siis. Sukellushommissakin tulee ährättyä omilla vetelillä lihaksilla tosi paljon ku kantelee tankkeja ja painovöitä ja kaikkee. Omaa pihaa pitää kapsuttaa ja siivoilla koko ajan. Ulkona oon käytännössä koko ajan, sisällä oon vaan nukkuessa tai jos katton telkkaria tai on muuten semmonen olo ettei haluu nähä ketään eikä tehä mitään ja haluaa olla tuulettimen alla ja lukee kirjaa. Mutta noin muuten pihalla ollaan jatkuvasti, joskus myös henkisesti, kaikki asiat tapahtuu pihalla ja pitää oikeen hakeutua jos haluaa sisätiloihin puuhailemaan. Ei ole sisätiloja, nähkääs. Ja ulkona on lämmintä ja mukavaa, mikäs siel on ollessa.

Sosiaalisuus ja ihmissuhteet

Kyllä olen yhä sosiaalisissa tilanteissa vammanen mörkö. Tunne-elämältä jälkeenjääny, sisältä kuallu tuanelan tienviitta, erakko ja vaikea paskapää jne. Mutta näin se on aina ollu ja näin se varmaan tulee jatkossakin olemaan. Miulla ottaa aikaa tuommoset asiat kyllä, en oo heti hyvää pataa ja bee-äf-äffää jokaisen kans joka ohi kävelee. Miä olen tavannu esmes yhen miun kaverin täällä ekaa kertaa jo vuosia sitte, mutta vasta ihan vimosen vuoden aikana oon ruvennu kaveeraamaan oikeemmin ja nykysin ku myä asutaan aika lähekkäin ja ollaa saman ikäsiä ja kaikkee, ni jossei nähä joka päivä ni eniveis piellää yhteyttä päivittäin, ihan sellasta puutaheinää-kotkottamista. Syvällisen henkilökohtasen avautumisen asteella ei olla vieläkään, mutta sen aika on sitte vasta joskus myöhemmin.

Oon aina vähän epäluulonen ja semmonen että piän tarkkailuasemat ja kattelen hommaa etäältä.

Olen toki hyvä esittämään et eipä tässä mitään, hyvä meininki. Piilotan sellasen epävarmuuden ja jännityksen tauottomaan höpöttämiseen ja paskoihin vitseihin. Ja kaljahan auttaa aina. Väsyn sosiaalisuudesta myös edelleen tosi paljon, eli ihan niiku ennen vanhaan Mordorissa, ni jos on ollu rajusti menoa ja viihdettä ihmisporukoissa ni saattaa vaatia viikonki sellasta kotona yksin nysväämistä että saa ittesä taas jaloilleen ja jaksaa nähä ketään.

Mutta semmonen on muuttunu, että enemmän sitä juttelee tuntemattomille ihmisille. On vähän pakko, täällä on yleinen kulttuuri se, että kaikkia moikataan ja kuulumisia kysellään, tai vähintään et mihis oot menos. Ihan turha koittaa ohittaa viidakkopolulla vastaan tulevaa huikkasematta et heippa.

Perhospornoo

Mitä tulee ihmissuhde-ihmissuhteisiin, tarkoitan siis lähinnä kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa, niin jos en ehkä entises elämäs ollu niin sanotusti järin tarkka tavarastani niin nyt olen. Ihan turha edes yrittää, ainakaa jos et oo joku sikahyvä tyyppi jolla on sikahyvät jutut. Vaatimustaso on noussu aika korkialle, se on ehkä entisestä eniten muuttunu. Et jos ennen oli se et no jos on pulssi ja pippeli, ni okei. Mutta kyllä nyt miä vaadin myös aivot ja sellasen yleisen hyvätyyppisyyden. Perkele.

Tässä hommassa olen siis ottanu ehkä takapakkia, mutta siihen on syynsä. Yksi syy on se, että yleinen henkinen hyvinvointi on niin hianolla tolalla, ettei miun tarvitte koko ajan todistaa ittelleni että kelpaan. Toinen on se, että miulla on mukavaa muutenkii, miun fiilikset ei vaadi jatkuvaa sutinaa ja köyrimistä, koen olevani ihan hienosti ja täydellisesti elossa vaikkei oo mitää könsykästä tuossa parru tanassa ympärillä pyörimässä. Muita syitä on myös, mutta kuitataan ne toteemalla että en ihan hepposin perustein lähe enää turpaan ottamaan tällä saralla. Itsesuojeluvaistosta on asenettu TURBO 666 -versio, vaikka kyllä se entinenki oli jo aika helvetin hyvä. Mutta siitä löyty sit kerran yks bugi ni piti päivittää. Joo.

Sitäpaitsi onko hiukan helpompaa tää elämä kun ei oo koko ajan jotain saatanan draamaa sillä saralla meneillään? No vittu on todellakin helpompaa.



Oisko täs tarpeeks tästä aiheesta? Kentiäs, kentiäs.

Sopii miulle tämmöinen elämä. Tiiän sen siitä, että oon onnelliin.

Ymmärrän myös, että toisia vituttaa tää toitotus et elämä on hianoo. Teemukin on huomannu saman (Soberismia-plokin Teemu, nimittäin). Mordorilaiseen nöyrään ja ahkeroivaan kasvatukseen kuulu se semmonen et ois syytä olla keulimatta. Pitää vähätellä, ja olla anteekspyyteleväinen, pitää tietää paikkansa eikä piä kuvitella ittestään liikoja. Ehämmiä mitään, ja tää nyt on vaan tämmönen rihkama, vaikka oisit saatana voittanu olumppiakultaa. Ei myäskään ole sopivaa haaveilla isoja, nöyrä pitää olla eikä sovi elää missään kuplassa ja kuvitella että ansaitsis jotain enemmän. Töitä pitää sinun tekemän, eikä elämä ole mikään ilotalo. Kynttilä vakan alla ja sillai. Niin, saakeli!

Ei piä olla rinta rottingilla, ja vouhottaa kuinka asiat on hianosti, vaikka kuinka olis aihetta. Semmonen alkaa vituttamaan muita ihmisiä, ja myähän mietitään ihan koko ajan mitä muut meistä ajattelee. Sitäpaitsi jos jollain on jotain ni se on aina muilta pois.

Jokainen mordorilainen on vissiin jonkinmoinen tunne-elämän kommunisti. Että tasapuolisesti kaikille ei koskaan mitään. Jos ei koskaan kellekään mitää ni kaikilla on asiat yhtä paljon päin vittua ja sillon hommat on tasapainossa. Sitte on hyvä. Ja ah niin seesteinen olla kun ei tarvitte kytätä että jumalavita tuolla naapurin Penalla on taas uus auto ja saatana se duunin Kake vaihto muijan nuorempaan ja ettei perkele olis yläkerran Niämisille eilen kannettu sisään uutta sohvakalustoa, vittu miä en kestä, ja miä haen nyt haulikon, laita siä akka kakarat jo eeltä lumihankeen ja painele itte perässä, miun pitää purkaa nyt vähän tunteita.

Jännä ois kyllä nähä miten äkkiä elämä pilaantuis entiselle tolalle jos Mordorin arkeen palais. Kuin nopiasti ois vitutuskäyrä tapissa, ulkonäkökriisi, vaatekaappi täynnä paskaa, ruokaongelmia ja helvetillinen katkeruus kaiken suhteen? Vai kantaisko tää täällä opittu toisenlainen elämäntapa kuiteski siellä suoritusyhteiskunnan paineitten keskelläki? Sen näkee sitte jos, mut toivottavasti ei tarvi kuitenkaa koskaan jne.


Ei muuta. Sori ei oo nyt mitää kuviakaan kauheesti tähä laittaa, mutta oli tätä sanomista enivei sen verran et katelkaa kuvia vaikka Jallusta tai Aku Ankasta jos sellasia kaipaatte keventämään tunnelmaa näin painavan asian jälkee.


Peeääs. Oon koittanu videoita kuvata ja laittaa niitä esille mutta ei mee ku hermot sen tuhertamisen kanssa (estimated time left for upload: 687 minutes....). Nettikoneksön on niin köpönä että äh. NAAPURILLA ON VARMAAN PAREMPI! SAATANA! MILLÄ RAHALLA SEKIN ON PERKELE JONKUN GIGANTTISEN INTERNETHAIVEIN HANKKINU? TAPAN KAIKKI!

Lomanpilausopas ja sananen pariskunnista

Kattos kehveliä, miulla on tualla plokkerin uumenissa jemmassa kaikenlaisia paskoja tekstinpätkiä, joita en oo jaksanu/kehannu/muistanu julkasta. Tässä ois ny yks semmonen. Aim sou sori.

Pongasin Iltazanomista ikivanhan jutun aiheesta 10 yleisintä lomariidan aiheuttajaa. Siis niinku jos pariskunnat lomailee. Moni noista pätee kyllä ihan jos lomailee vaikka vaan kaverinsa kanssa, ei se parisuhretta vaadi että saa lomansa kuralle.

Kappale Ilta-Sanomien juttua, koko paska löytyy täältä

Tässä miun näkemykset yllä olevista asioista:

1. Ukko kyttää pikinipimuja, tai akka heiluttelee tissejään jokaiselle ohikulkevalle kikololle. Tai sit siä oot kaveris kans lomalla ja haluisit vaa olla ja rauhottua, mutta siun reissukaveri on sellain ihmissuhreriippuvainen, jolla ei oo elämää jollei oo sutinaa.  Se vaahtoo koko ajan jostain kikkoloista tai horatsuista ja haluua mennä ja säätää ja jos ootte baarissa ni se on just se jonka lauseet katkee kesken jos joku hyvä saalis lampsii tai sipsuttaa paikalle. Parhaas tapaukses siun reissukaveri rahtaa joka iltaisen saaliin teijjän yhteisee hotellihuoneeseen köyrimään. Oo siinä sitte, saatana.

2.Voi helvetti ku ihmiset ei osaa viihtyä yksinään! Miks vitussa kaikki pitää tehä yhessä? Jos toinen haluaa maata rannalla ja lukee kirjaa, ja toinen haluu juasta kiäli vyän alla nähtävyyksillä ja riippuliitämässä ja kokkauskursseilla ni miks siitä pitää nostaa mekkala? Voi kattokaas myäskin hajaantua, kumpiki voi tehä sitä mitä tykkää. Ei loma(kaan) tarkota sitä et pitää olla ku siamilaiset kaksoset, saatana.

3. Syäminen, se on satavarmasti onkelma kun matkustaa porukassa. Yks haluaa pitsaa, toinen paikallista seikkailuruokaa. Toinen on hysteerinen sapuskan suhteen eikä voi syyä oikeestaan mitää koska on joku super-hyper-erikoisruokavalio tai muuten vaan pelkää majoneeseja ja jääpaloja ja salaatteja ja kaikkea mikä ei ole Oululaisen ruisleipää ja Oltermannia.

4. Siä haluat ajoissa nukkumaan, kaveri haluu bailata aamuun saakka, muttei tiätenkää yksin. Tai toisinpäin: siusta ois kiva käyä rimpsalla mutta matkaseuralainen ei halua muuta ku muhia omassa hiessään siel bungalowissaan jonkun paskan kirjan kanssa. Ihan ku niitä paskoja kirjoja ei vois kotonaki lukee, saatana, nyt ollaa tois pua maailmaa ni vois muutaki tehä! Lopputuloksena on vitutus ja mykkäkoulu, teki tässä asiassa miten hyvänsä.

5. Jos matkaseuralainen on suuntavaistoton jääräpää, joka luulee tiätäväsä satavarmasti et se juna-asema on ihan just ton seuraavan kulman takana, muttei esmes. suostu kattomaan karttaa ees sitte ku niitä seuraavia kulmia on ollu muutama tusina, ni kusessa ollaan. Mykkäkoulua seuraa.

6. Siulla on kevyt rinkka jonka kantaminen ei oo järin haastavaa. Kaverillas on 750 litran kontti selässä, joka painaa tuhat kiloa ja sisältää korkokenkiä, kolkytä erilaista aurinkorasvapurtiloa ja muutaman iltapuvun, sekä sata kiloa koruja, vöitä ja härpäkkeitä. Mekkala siitä syntyy ku hän ei suostu eikä pysty kantamaan rinkkaansa ees bussipysäkiltä taksitolpalle.

7. Ihan sama onko vähä likaset vaatteet ja tukka pesemättä, nopee suihku riittää ja oot redi kylille. Kaverin sen sijaan pitää föönaa tukka, kokeilla kaikki 700 erilaista mukana olevaa asustekokonaisuutta ennenku saa ees vaatteet päälle ja sitte pitää meikata ja samalla narista ku on niin kuuma että pakkelit valuu. Mihinkään ei pääse alle kahen tunnin valmistautumisen.

8. Jos reissaa seurassa jossa ihmisillä on erilaiset budjetit ni kusessa ollaan. Yhellä jos on pohjaton lompsa ja vaatimustaso sen mukanen, ja toinen koittaa pihistellä ni se on jatkuvaa riitaa siitä missä majotutaan, missä syyään ja millä välineellä liikutaan.

9. Ajankäyttö ylipäätään polttaa päreet, jos se on matkaseuralaisilla ihan erilaista. Jos yhen mielestä lentokoneeseen mennään vasta sitten kun lähtöportilta erikseen nimellä kutsutaan ja kuulutetaan, ja toinen haluu pelaa "kuka eka konees"-peliä ni kriisi on valmis.

10. Joku on valuutanvaihtaja, toinen nyppii hynät automaateista. Vituttaahan se kun pitää toisen lompakon täyttelemisen takia hakee sitä viidakon ainoota automaattia tai rahanvaihtopistettä. Tähä liittyy myäs sellanen et se toinen on semmoin hysteeriin joka pelkää koko ajan et meijjät ryästetään. Siks se ei ikinä ota luottokorttia mukaan ja käteistäki vaan sen verran ku luulee tarvivasa. Sitte on viis kertaa päivässä tilanne eessä et silt on rahat loppu ja pitää lähtee toiselta pualelta Bangkokkia käymään hotellilla hakemassa sille lisää rahaa.

Näin. Onneks  miulla ei ihan kaikista listan asioista oo kokemusta. Mutta noin yleisesti voi todeta, et helpointa on tiäteskii matkustaa yksin. Sillo ei tarvitte neuvotella ku ittesä kanssa. Mutta on kavereittenki kans kiva reissata, välillä, ja kaverista riippuen tietysti. Vinkkinä kaikille että vaikka matkustais porukassa ni omat hotellihuoneet, ees aina sillon tällön, ne helpottaa kummasti jos alkaa toisen lärvi ja jutut kyrpimään. Ja painotan sitä, et kaikil on kivempaa jos unohtaa sen siamilaisena kaksosena reissaamisen. Jos toinen haluu herätä aamulla kuuelta ja mennä lenkille, ni menköö. Käännä siä kylkee ja jatka unias.

Sitte viä sananen pariskunnista.

Oon kova tarkkailemaan ihmisiä. Se tulee jotenki luannostaan kun on ajoittain hiukan epäsosiaalinen tua miun luanne. Miusta on vaan kiva istuskella jossai katukuppiloissa tai rantamakaamoissa ja töllistellä miten ihmiset toimii keskenään. Pariskunnat ja heijän lomailumeinki onki viihyttävä tarkkailun aihe.

Joistain pariskunnista sitä miettii et miks vitussa nuo on yhessä. Ku on niitä, jotka hädin tuskin kattovat toisiinsa, eivät puhu mitään ja näyttää kilsan päästä siltä, et noil ei oo kimpassa varmaan ikinä hauskaa.

Sitte on niitä, joissa epäsuhta tulee siitä, et toinen osapuoli on hauska ja hilpee ja hyvä tyyppi muutenki, ja sit käspualessa on se tunnelmaapilaava mörkö, joka ei tee muuta ku kiukuttelee, valittaa tai saa jotain kohtauksia muuten. Miks kiva ja mukava on kimpassa hapannaaman kanssa, se on aina mystistä. Hapannaamal on varmaan kauheen kokonen parru, jos se on miäs, tai jos se on nainen, ni se osaa jotain erikoisia temppuja vällyjen välissä. Näin miä luulen.

Sit on nelikätisiä ihmishirviöitä, jotka ei pysty irtautumaan toisesta ees vessaan mennessään, ja jotka suunnilleen panee julkisilla paikoilla et varmasti kaikki näkee et hei meil on tuare suhe ja kiimanen meininki. Ne saatana syädessäänki syättää toisiaan, kähmintä on jatkuvaa ja ulkopuolisia vaivaannuttavaa. Jos helvetti ollaan porukassa pitämässä kivaa ni kyllähän se nyt on vähän noloo et siinä saman pöyän ääressä yhet esileikkii menemään ihan estoitta.

Sit on niit pariskuntii, jotka AINA, viimeistää tietyn promillerajan jälkee, järjestää huomionkipeinä jotain  vitullista draamapaskaa, jossa toinen huutaa ja toinen itkee ja tilanne rauhottuu vasta kun koko muu porukka (joka ei ole tajunnu luikkia muualle heti kun on ensimmäinen äänenkorotus/nyyhkäsy teatraalisesti päästetty ilmoille) ympärillä on valjastettu lohdutus/rauhotus-toimintaan. Noi draamapariskunnat, ne vasta on raskasta seuraa, oli ne lomalla tai omassa arjessaan. Sellasten kans ei vaan jaksa olla.

Mut on sellasiikii, keil näyttää olevan oikeesti kivaa yhes, niien oleminen soljuu sillai rennosti ja hyvissä fiiliksissä. Ne on harvassa semmoset, eikä niilläkään se kestä kuitenkaan, mut enivei, siistiä et on ees hetken hauskaa.

Hyvin paljo tääl Indoneessias varsinki on näit rakkauksia missä on länsmainen pimu ja sitte paikalliskolli. Harvoin näkee pariskuntia toisinpäin (eli et miäs on länkkäri ja pimu paikallinen). Jonkun verran on niitä pariskuntia, missä on se jo elämää nähnyt naisihminen ja sitte veistoxellinen nuari indonesialaispoika. Ne miuta jaksaa ihmetyttää, vaikka kai niissä on peli aika selvä: toisel on rahaa ja toinen näyttää hyvältä, match made in heaven. Siihen muuten näyttäis perustuvan lähes kaikki venäläisetki parisuhteet, jos mitään voi päätellä kokoonpanoista jotka täällä päin on käyny lomailemassa... siis että toisel on rahaa ja toinen näyttää hyvältä. Samaa varmaan näkyy siä jossain Gambiassa, ja varmaan Thaikkulassa kans.

Miun Hiekkakikkareella ei onneks oo mikää järin kova kikoloskene (tai siis miulle ei oo kukaa tullu myymään seuraansa, tai jos on yrittäny ni en oo tajunnu, ja jos oon tajunnu ni miun kommentti on liki poikkeuksetta että DON'T BULSHIT ME!) eli noit mummeleita ilopoikiensa kans ei näy ku satunnaisesti, ja nekin on lähes aina vaan lomailijoita Balilta. Liki kaikilla regeipojilla tääl on länsimainen tyttöystävä (siis ihan tyttöystävä, tahi jopa vaimo, eikä mikään 50 vuotta vanhempi kurttunen kääkkä) ja onnellisia tuntuvat enimmäkseen olevan.  Tai vitustako miä tiiän, ja vittuako se miulle ees kuuluu.


Sulawesilla ollessa tarkkailin yhes paikas sellasta pariskuntaa, ketkä asu sellases rämäs puuvenees. Länsimainen nuar nainen ja paikallispoika. Niil oli sellain puuvene jolla siä merel jotaa seilas ja aina illal siihe yhtee rantaa ne parkkeeras, viritteli pressut ja tsydeemit veneen katoksen ympärille ja siinä oli sitte heijjän koti.  Sitä miä kattelin monttu auki että jumaliste. Kyllä on pakko olla tosirakkaus, että noin niiku sähköön ja ostoskeskuksiin ja vesiklosettiin tottunu naisihminen muuttaa asumaan veneeseen huudiloille misä ei toimi edes kännykät.  Että ei perkele, vaikka ois miähen sukunimi Von Hertzen ni miä en lähtis.

Miulta ku on kaverit tentannu että kui ny ei oo mitää sutinaa ni oon sanonu et vittu jollei se toimi sellasen äijän kanssa joka on saman ikänen, samoilta huudiloilta, samankiälinen ja -kulttuurinen ja -huumorintajunen ja kaikkee ni kui vitussa homma vois toimia jonku kans joka on miuta sata vuotta nuorempi ja sit ois lisäks viel kulttuuri-uskonto-kiäli-meininki-kaikki-muurit siinä ohessa ni moido. Joku totes siihen että justiisa, mietihä kui hianosti on toiminu siulla noi hommat mordorilaisten kanssa. Että josko se onkelma piilee justiisa siinä, että ku kaks mordorilaista puupäätä hakkaa päitään yhteen ni ei hyvä heilu. Että jos niiku vaihtelu virkistäis. Juu, mut eeeeeeeeeei. Miä en millään määrällä miälikuvitusta nää itteeni tilanteessa missä nurkissa luuhais joku ganjalta haiseva vetelä hyypiö kinuumassa röökirahaa, olkoot millanen könsikäs hyvänsä ja olkoot sillä kui valtava parru tahansa.

Anna-Leena Härkönen määrittelee rakkauden tosi hianosti Ei kiitos -kirjassa: rakkaus on sitä, että antaa toisen pilata elämänsä.

Miä uskon olevani täysin pätevän pilaamaan elämäni, ja vaikka lomaniki, ihan itte. Kiitos.