Laiskat päivät

Maisemaa vuorennyppylän jostain puolivälin alapuolelta räpsästynä

Se on viimonen päivä Vang Viengissä. Kyyti Vientianeen on huomisaamuksi ostettu. Tuli vaan aamulla herätessä vahva feeliksi, jotta on aika taas vaihtaa maisemaa. Suattapi olla että viitisen päivää Vientianessa on liikaa, mutta emmiä jaksa täällä Vang Viengissäkää enää olla. Vaikka ilonen yllätys tää olikin, ei ollenkaan niin kauhee mesta ku luulin.

Tällee miäkii oon tääl aikaani viettäny

En oo jaksanu tehä täällä MITÄÄN. Muil on ehkä aina välil varmat päivät, mut miul on ollu nyt ihan vaa laiskat päivät. Päivisin on niin saatanan kuuma, että ulkona kärventyy hengiltä, ja ku mummoutuneen muumion nukkumaanmenoajat ei anna mahollisuutta rajuun kreisibailaamiseen, ni vähissä on ollu äksöni. Oon siis keskittyny täällä Vang Viengissä lähinnä nukkumiseen ja makoiluun kirjan kanssa. Välillä kipassu sapuskalla, sillon kun on ruoka maistunu (pari päivää oli tuos et mikään ei mee alas, paitsi hetelmäpirtelöt ja ohrapirtelöt ja kahvipirtelöt). Laiskottelu on ihanaa. Silti on koko ajan vähä jonkinmoinen stressi et pitäs ny jotain touhottaa ku täällä kerran ollaan, mutta oon koittanu takoo puupäähäni et ei muuten oo pakko tehä yhtään mitään. Saa vaan olla, jos haluaa. Ja sitä oon nyt sit huolella harjottanu, sitä olemista vaan.

Tolle säälittävälle nyppylälle en uskaltanu kiivetä

Yritin eilen sentäs olla raisu seikkailija ja lähin tonne johonki riisipelloille tarpomaan ku siel oli viittoja et tuol on joku nyppyläjuttu mihin voi kiivetä ja komiat on maisemat. Sinne siis ja eiku kapuamaan. Mutta ku huterat ja vaaraa huokuvat bambutikapuutki reitiltä kävi vähiin ja kiipeeminen rupes tarkottamaan enimmäkseen ryömimistä jyrkän rinteen kivilohkareilla niin rupes pynkäämään pupu housuun. Yritin parhaani, mutta jossain kohtaa oli pakko kattoa omaa nynnyyttään silmiin ja todeta että tää homma ei nyt tuu onnistumaan. Ei varvastossuissa varsinkaan. Jos jatkan vielä metrinkään ylös niin en tasan pääse täältä enää ikinä alas. Takasin maan pinnalle siis, nöyränä ja luovuttaneena. Ja oli se alas tuleminenki niin hirveetä hätäännystä, et ihan hyvä oli kun luovutin leikin kesken. Kun sain maan kamaran taas jalkojen alle niin koivet täris niin että pyllähin vaan istuvilleen ja totesin että se meikäläisen vuorenvallotusura oli sitte tismalleen tässä. Kiitos kokemuksesta, en tuu uuelleen.

Turvallisen olosia tikapuita sentään oli osan matkaa

Siinä oikeestaan kaikki jännä mitä täällä on ollu. Lisäks törmäsin eilen tuttuihin eli Tontsaan ja Riikkaan. Olivat jostain hokanneet että no nysse yks punkero on täällä kans ja yhistyttiin sit eilen aurinkon laskun aikaan olusille ja kotkottamaan kokemuksista. Hyö ovat jo kuukausikaupalla reissanneet, junalla tulleet ääsiään ja Kiinat ja Mongoliat ja kaik o käyty. Mutta olipas mukavaa nähä ja ai että ku hauskaa puhua pitkästä aikaa suomea! Kolmen kaljan kekkulin siinä sais taas riivittyä, ja vasta ysiltä kömmin nukkumaan. On tää rajua! Pariskunta jatko matkaa Luang Prabangiin tänään, ja myö mahollisesti nähää seuraavan kerran toukokuussa Gilillä, jos heijjän reitti sinne asti kurvasee.

Jotta Vang Vieng on miun osalta aika lailla valmis. Yhteenvetely, olkaa hyvä:
Mainettaan ehottomasti parempi paikka, ei tää ookkaan mikään örisevä festarialue. Omaan silmään ei ainakaan oo osunu ihan hirveesti mitään sekoiluporukoita, mutta toisaalta oon joka ilta ollu nukkumassa jo ennenku zombiet on ryöminy koloistaan. Rento fiilis ja komiat maisemat. Ei kauheesti tekemistä eikä näkemistä, ellei oo innostunu luolista, kiipeilystä ym seikkailuista ja tubeilusta. Iso olut baarissa 8 000-15 000 kipiä. Täytetty patonki katukojusta keskimäärin 10 000 kipiä. Hetelmäpirtelö siinä 7 000 kipiä. Ravintelipöperö (jos jotain muuta ku patonkia) haarukassa 20 - 40 000 kipiä. Minivan-kyyditys Vientianeen 60 000 kipiä. Majotus: halpaa ku saippua, kevyesti vois majottua jollain 50 000 kipillä/yö, mutta ite oon maksanu tästä ihanasta koiranpentusesta majasta hurjat 120 000 kipiä yö. Majataloja on ihan vieri vieressä, eli ei tartte mitään etukäteen varailla, senku lampsii mitä vaan kadunpätkää ja käy kyselemässä. (Ja se rahan kurssi oli suunnillee et 10 000 kipiä on yks euro)

Mutta kannattaa ennen majataloon asettumista tarkistaa paikan järjestyssäännöt. Ettei tuu yllätyksiä niitten suhteen. Miun oman majatalon säännöt huomasin vasta tänään (ks. kuva alla). Onneks en veä huumeita enkä uhkapelaile enkä yhdynnöi enkä järjestele poliittisia kokouksia.

Ja se koiranpentupesue on käyty tarkistamassa taas moneen kertaan. Ja ny ku otin kameran mukaan ni heil oli siel just pöperöinti menossa.

Hauvvaäitee ja 8 hauvvavauvvaa

Että ei muuta täältä. Seuraava plörinä sit joskus muutaman päivän päästä Vientianesta. Molo!

Ja on täälläki temppeleitä! Yhessä kävin.

Vang Vieng onkii ihan okei

Kylänraitti

Noniin, possut, nyt jännittävää reportaasia Vang Viengistä!

Lähin siis eilen aamulla kahexalta Luang Prabangista minivanilla kohti Vang Viengiä. Pelonsekaisin tuntein, mutta seikkailumielellä. Käsitys Vang Viengistä oli lähinnä se, että siäl krebaava nuariso tubeilee eli pyärii huumepäissään jorpissa uimarenkaitten kans ja mölyää kaiket yöt. Etukäteistunnelma oli siis että en tule viihtymään. Mut ai miks sit pitää väen vängällä moiseen paikkaan painella? No siks, että en jaksanu noin 12 tuntia yhtä kyytiä jurnuttaa autolla Vientianeen, ja tää Vang Vieng on sopivasti just melkee siin puolivälissä. Ja Vientianeen ei ole kiire vielä, joten miksipä ei siis kävis kattomassa mikä se helvetin meininki Vang Viengissä on.  Yks ruksi lisää maailmankarttaan, kokemus se on paskaki kokemus, ja sillai. Ja pääsehän täältä pois jos on ihan kamalaa. Jihuu!

Maisema yheltä stopilta jostain vuoristosta

Autokyyti Luang Prabangista Vang Viengiin oli kertakaikkisen hiano, ai saatana miten komiat oli maisemat koko matkan ajan. Vuoristoisia kippurateitä kaahattiin, välillä hirvitti oikee ku tien reunan alta putoo satoja metriä rotkoa. Mentiin niin ylös että oltiin pilvessä ja tultiin haipakkaa alas. Alun vuorennyppylät vaihtu puolessa välissä kyytiä komeiks kalkkikivinyppylöiks ja ihan huikeeta oli vaa transsissa tuijotella vaihtuvaa maisemaa. Eikä ollu huano maisema autossa sisälläkään, oli sellanen niin helvetin nätti epsanjalaiskolli, semmonen Jonne VHB, vähän plondimpi, mutta herrantähren mikä TORO (kuvankaunis tyttöystävä toki kylessä kiinni, mutta nätti poika oli katella, oijoi). Musiikkia kuuntelin koko matkan, ja kaikesta vähän herkistyin. Oli aikaa taas ajatella asioita ja elämää, se tekee ihmiselle hyvää, ja suosittelen lämpimästi kaikille sellasta ittesä kanssa hiljaa olemista ja ajatustyätä. Kyyti kesti 6 tuntia, siin oli 3 stoppia, eli ei tarttenu kusikupla ottassa matkustaa.

VITTUSAATANAJUMALAUTA!

Ekalla stopilla jossain vuoren ylhäällä olevassa kuppilassa näin jotain niin pöyristyttävää etten tienny sellasta olevankaan. Karhuntassuponua. Vittu, oikeita karhujen jalkoja viinasaavissa. Ja eikö yks vitun ärsyttävä meijjän autolainen, sellanen känädäläinen leuhka rasittavuus, menny heti että hän toki maistaa naukun karhuntassuviinaa, oon niin vitun raju ja ennakkoluuloton ja rohkee sälli, kattokaa kaikki ja varsinkii ottakaa kuvia. Teki mieli mennä potkasemaan mutta lähin siitä vaa pois, ku tommonen piittaamattomuus ja sivistymättömyys vie joskus ihan sanat suusta. Miten kukaan voi olla noin tollo? Eikö ihan yleissivistys ja terve järkikii sen sano, että tommosiin tuotteisiin ei kajota? Mutta tää jätkä oli niin retee et syö varmasti pandapurilaisia ja pukeutuu tiikerintaljaan jos niitä jossain on tarjolla. RÄYH!

Siinä kahen maissa iltapäivällä saavuttii Vang Viengiin ja lähin siitä sit vaa oitis lampsimaan suuntaan jossa ajattelin että kreisibailun keskus saattaa olla. Kohti joen rantaa ja siitä eka majatalo, onks huonetta, onks siin ilmastointi, onks lämmin vesi suihkussa, mitäs maksaa, saaks kattoo ens, okei otan tän. Phoubane Guesthouse joen rannassa, 150 000 kipiä yö. Ei paha, maisema terdeltä komia, iso huone, yheks yöks aivan passeli. Mutta jotenkin paska tunnelma, eli sellanen viba että tähän en jää, etin jonkuu vieläki halvemman murjun, kert täällä niitä on, mutta tahon sellasen missä on hyvä fiilis. Sellanen sit löytykii tuolt ku kävin kylää jolkottamassa, Champa Lao Guesthouse, Tripadvisorissakin korkeelle rankattu ja kovasti kehuttu. Ei o kummoset huoneet, ei ees ilmastointia, siistit ja hyvät kuiteskii. Pelin ratkas oikeestaa halpa hinta (120 000 kipiä yö), helvetin ystävällinen, kiva ja mukava tyyppi respassa, rennot makaamot ja riippumatot pihalla, joka puolella makoilevat koirat sekä se, et respan poika ylpeenä kerto myös että heille on tullu perheenlisäystä. Siel on 8 vikisevää piäntä viikon vanhaa koiranpentua  tiluksilla kans. IIIIKKKK! Olin sit et joo, otan tän, jihuu! Sinne muutin tänää aamusella, siis, ja koiranpentuja oon käyny heti jo kattomassa, siel ne yhes majas sängyn alla vikisee, silmät on viel kii eikä jalatkaa kanna mut voi hellyytyksen multihuipennus! Arvatkaa vaa kui herkistyin ku sellasen pienen haisevan inisevän pötkylän sain syliin. Niisk ja snif! Niist hianouksista ei oo kuvii viel ku ei ollu kamera mukana mutta käyn kyllä niitä kattomassa varmaan vartin välein niin kauan ku täällä lorvailen ni pitää jossain kohtaa sit räpsiskellä sata kuvaa.

Selleck-Conneryn baarista otettu maisemaräps

Ja nyt on muutenki hyvä fiilis! Huoneen vapautumista aamulla ootellessa menin naapuriin kahveelle ja sielläkii niin perkeleen lupsakka meininki et jumituin sinne pitkäks ajaks. Sellain länkkärisetä siel hääräs ja heitti läppää ja kanto kahvetta eteen, semmoin Tom Selleckin ja Sean Conneryn risteytyksen näkönen viixekäs harmaantunu seppo. Asustaa tääl ja pitää sitä kuppilaa ja on opettajana kans ja tavattoman mukava ukkeli. Kivoja koiriaki siinä hääri jaloissa ja meininki erittäin hyvä.

Viihtyvyys siis koheni muuttamalla huikeesti, vaikkei siinä ekassakaan paikassa vikaa ollu, mutta jotenki vaa ankee tunnelma ja happamat akat respassa ja sellasta. Emmiä jaksa asioia minkää naama norsunvitulla olevien ämmien kans. Jos sellasia tahon kattella ni voin mennä takas Mordoriin ja kattoa peiliin, perkele. Iloset setät ja pojat eli ilosetät ja ilopojat on kivempii ku happamat eukot. Nii!

Ja noin muutenki ei ensivaikutelma Vang Viengistä ainakaa ihan niin kauhee ollu, komiat on maisemat ja sillai. Vitusti kaikenlaista matkailijaa joka suunnassa, joo, mutta se ny oli tiedossakin et niitä on, eikä siinä sinänsä mitään pahaa.  Itekin oon matkailija, joten ohan se melkosta nirppanokkasuutta sit paheksua et ai kauhee ku on turisteja, ku ite omalta osaltaan lisää tätä torveloitten määrää täällä ja kaikkialla missä käy.

Illan hämärtyessä eilen lähin sit rohkeena kattomaan et mikä on meininki. Löysin tuos joesta pojottavasta bilesaaresta jopa ROCK BAR -nimisen läävän, johon heti ottamaan kaljaa ja innosta kihisten oottamaan et nyt rokkia perkele, ja lujaa, kiitos. Ei tullu rokkia, mutta ihan kiva paikka, sellaseen makaamoon menin lötköttään ja kattelemaan meininkiä. Yhtäkkiä viereisen makaamon riippumatosta nous jonku nahistuneen gubben pää, en ollu ees huamannu et siin on joku, ja alko sielt sit mongertaa jotain. Äijä oli niin soseessa et shössötyksest ei meinannu saaha tolkkua, mutta itävällasta se tais olla ja on ollu täällä Vang Viengissa jo pitkään. Siltä näyttiki, oli sellanen Klonkku. Koitin sit kohteliaisuuren vuaks kysyy et no mitäs kaikkee täällä ny sit ois näkemistä, mutta tyyppi ei osannu sanoo muuta ku et on lualia. "I rheally rheeeallly lhike cavessssshhhhhhhh", totes Klonkku ja ootin vaan et koska se halaa drinkkiämpäriään ja suhisee et "my precioussssshhhhhhh". Olin että justiisa joo, että sitte ku vihdoin jonkun kanssa joutuu juttusille ni eikö oo heti tommonen ties minkä aineittein marinoima mörkö. Baarinvaihto tuli aika äkkiä ajankohtaseks.

Komiaa on

Törmäsin sitte kadulla aamupäivän miniväniporukkaan ja koska siinä oli se julmetun nätti epsanjalaispoikakii messissä ni lähin sit heijjän kans kaljalle, ku kelasin et kaljaa enivei viel tarvii ni mikäpä ettei sitä vois juua silviisii et on myäs silmänruakaa. Ajatella! Olin seurallinen! Vieraitten ihmisten kans oikee baariin! Samaan seurueeseen istumaan! Juttelemaan! Hyvät hyssykät sentään. Epsanjalaiskomeen nimi on Tito, tyttöystävänsä nimee en tieteskää muista koska muistan vaan tärkeet asiat, Madrista ovat ja 3 vuotta sitte lähteneet epsanjasta vähä reissaamaan, joskin olivat pitkään ausseissa töissä ja oppimassa enklantia, vasta tos viime vuoden lopulla sit lähteneet kiertelee aasiaa muuten. Helvetin mukava pariskunta, kerrassaan. Mutta siin oli pykälässä se vitun karhunjalkoja juova känädäläinen paskapää joka ärsytti minuu niin paljo et oli vaikee oikee olla. Siin oli muutama mimmi kans ja kysyin et mist he ovat (ränskäst ja känädäst) ja se karhunjalkamulkero siinä et hän on venäjältä. Tiesin jo siinä kohtaa et se vittu venäläinen ole ku olin päivällä minivänissä kuullu ku se kailotti et KÄNÄDÄ. Olin et good for you, miä oon suamesta. Ni sit se totes et ai, luulin et oot ryssä, ni ajattelin et hauskaa valehella et miäki oon ni sit rupeet puhuu mulle venäjää, heh heh heh HEH. Jumalauta. Vittu miten hauska jätkä, kertakaikkinen humoristi oikee, onkohan se harkinnu vaik uraa stand-up koomikkona? Vitutuskäyrä ihan tapissa siin kohin. Pari kaljaa siin kuitenkii heijjän kans sipasin, ja sit hilpasin nukkumaan. Hirveessä kekkulissa olin, kolmesta (isosta) kaljasta! Mutta ku ei oo aikoihin kunnolla juopotellu, se on ollu ölyt tahi max. kaks per päivä ja kasilta viimestää nukkumaan. Nyt hilluin ihan puol-kymmeneen saakka. Aivan kreisi meininki.

Tyypit pyys miuta myös mukaan tubeilemaan tänää, mutta vaikka niin mieluusti kattelisin sitä epsanjalaispoikaa ni sen känädäläisen persereiän lärviä en kestä enää sekuntiakaan, joten kieltäydyin kohteliaasti ja selitin jotain et joet pelottaa, en uskalla. En kehannu kertoo totuutta, eli et oikeesti miuta pelottaa persereikiin ryömivät kiipijäkalat. Plus jotenki ei nyt tunnu muutenkaa hyvältä ajatukselta lähtee jokeen uimarenkaan kans lillumaan ja ryyppäämään koko vitun päiväks, varsinki ku tuo alkoholinsietokyky on menny noin säälittävii lukemii. Huonostihan siinä kävis ennenku ton lillumisreitin olis juonu kotiin saakka. Ja niin hauskaa ku tuo meininki saattais ollakii, ni kyllä miä sen haluisin tehä jonkuu oikeen kaverin kans, jos ois pakko.

Jännäähän täällä on myäskin se, että baareista saa mitä vaan. Ihan tulee menu eteen missä on kaikenlaisia marihuanakakkuja ja magic mushroom pitsoja ja ties mitä oopiumisotkotuksia. Siitä voinee jo päätellä jonkin verran mikä täällä on meininki. Ihan vaan kaljalla toimiva tissuttelija tuntee ittesä ihan kalkkeutuneeks touhottajaks, ku suurin osa porukasta baareissa retkottaa selällään silmämunat väärinpäin.

Mutta positiivinen yllätys tää Vang Vieng on kuiteskii ollu. Ei oo niin kauheeta ku luulin, ja nyt ku löyty hyväfiiliksinen majotus ja mukavat huudilot muutenkii ni saa tässä varmaan viäl muutaman yön oltua.

Miä keskityn tääl siis vaa tallustelemaan mestaa ympäri sen verran ku jaksan, pari yätä ehkä viel. Ku ei ole kiire Vientianeen ja nyt on ihan mukavat oltavat. Ja on koiranpentuja! Iiik! Mutta tunnustettakoon se, et ei oikeestaan kiinnosta mitkään Vientianetkaan enää, on vähä sellanen ajantappomeininki täs kovasti päällä. Koska ootan oikeestaan vaan sitä et pääsee ens viikolla lähtemään takas kohti Giliä! Sinne on ihan hirvee ikävä ja  haluun vaa takasin kotiin Kakkosen Koralpiitsille. Siel on kissat ja regei ja MERI! Aaahhh! Pussaan Pirkon ruttuun ku saan sen syliin!

Hei sun patongeilles, Luang Prabang!

Hupsis. Olenkin jo jättänyt Luang Prabangin zeniläisen munkkimayhemin taakseni ja siirtyny ihan toisenlaisiin mayhemeihin. Hyvää iltaa Vang Viengistä, siis. Mutta ei mennä asioitten edelle, miä tilitän ny äkkiä alta pois piänesti jonkuu yhteenvetelyn Luang Prabangista.

Hieno, hieno paikka, mutta jotenki miulla tuli eilen mitta täyteen. Rupes vaan ärsyttämään kaikki piänet asiat ja tuli jonkinlainen leipääntyminen kehiin. Tai patonkoituminen, koska patongit, nuo ranskalaisten veikeet pötkylät, ne oli munkkien lisäks semmonen paikan niin sanottu homma, patonkia tuli aamiaisella ja niitä tuli ostettua katukioskeista ja kaljan kyytipojaks silviisii et tulee jo korvista.

Niin mukava kaupunki ku Luang Prabang onkaan ni ehketi sain siitä vaan tarpeekseni. Ei jaksanu enää yhtää kullitettua temppeliä eikä kattoa enää ainootakaan oranssikaapusta hiipparia kadulla, rupes keittämään tosissaan jaloissa pyörivät kaupustelijakakarat ja se valtava turistien määrä. Ai tuos taas tulee yks lauma haaremipöksysiä sontasia rastahippitravellereita, wuppiduu jee ja katos ku tuossa menee taas lauma japanialaisia kääkkiä kamerat räpsyen ja jeejee. Ku viel naapurihuoneeseen tuli möykkääviä germaaneja ni meni yäunetkii (siinä yks syy miks olin niin patonki perseessä poikittain siel norsuretkelläkii) ni alko lauantain aikana hiipimään mieleen et vittu pitäsköhän siirtyä muualle. Mutta oli pyykit pesussa  ja siirtymisahistus ja mitä enemmän luin vang Viengistä ni sitä vähemmän sekää huvitti (tsekatkaa esmes Wikitravelin tarinat).

Kohtalon sormi kuitenkii neppas ottaa kun illalla hiippailin kylillä ni osu silmään yhen matkatoimiston kyltti et huomisaamulle viel pari paikkaa vapaana minivänissä Vang Viengiin, satatuhatta kipiä ja kyyti on siun (muissa halvimmat hinnat mitä olin jo kerenny kysyy ni oli siinä 125 000 kipiä). Kipasin siltä seisomalta takas kotiin määkimään pyykkejä et oisko ne jo, ja ku nekii sain, ni hilpasin takas matkatoimistolle ostamaan sen halvan kyyin. Sit vaa pelonsekasen innostuneen helpotuksen kourissa kotiin pakkaamaan Asshole ja unta palloon. Lähtö tuli ja mikäs siin, paikan vaihto tuli ihan tarpeeseen kyl jo.

 

Vetelen Luang Prabangin yhteen:
Iso Beerlao 10 000 kipiä, patonki mistä vaan noin 15 000 kipiä millä vaan täytteillä. Vitun hyvää kahvia saa joka paikasta, juokaa sitä, oijoijoi. Pitsa lähtee jollain 40 000 kipillä. Intialaisen mätön naanleipineen ja isoine oluineen voi mättää 50 000 kipillä. Aski röökiä (ei malporoa mutta hyvää menttoolia) 8000 kipiä. Majotus edukasta ja tasokasta, alle 20 egen kepeesti saa anaalisiistin uuen huoneen ilmastoinnin kera ihan siitä sykkivästä ytimestä. Kyyti lentokentältä ytimeen 50 000 kipiä. Pyykin pesetys 10 000 kipiä kilo. Minivan Vang Viengiin 100 000 - 130 000 kipiä, kestää 5-6 tuntia, ja kumma kyllä, hitaammat bussit on kalliimpia. Hieno, hieno kaupunki. Upeita temppeleitä, komiat maisemat, ja ois ollu vaikka mitä shopattavaa, jos ois voinu shopata. Mutta miulle riitti viikko. Ei se silti sitä sano ettenkö menis toisenkii kerran. Saa nähä.

Mut nyt miul on nyt kiire kattomaa mikä meininki tääl Vang Viengissä oikee on. Tuun kertomaan tilanteen ja selvittämään et MIKS olen täällä tossa myöhemmin, ehketi jopa heti huomenissa. Heippa!

(viimiset Luang Prabangin kuvitukset loppuun heeeeep!)

Lihatori

Paatteja Mekongilla

Munkeil oli rumputunti

IIK! Piäniä söpöyksiä!

Kippis!