Houmsviithoum

Pirkko!

Flunssainen tervehdys hiekkakikkareelta! Olen siis palannut takaisin kuuman kosteaan bambumurjuuni, kotio, Gilille. On kissat ja on regei ja on kaikkee... ja elämä on ihanaa!

Viimeiset päivät Vientianessa meni lähinnä ajantappohommissa. Mutta rohkenin kuitenkin käydä paikallisessa saunassa. Kokemus oli jännittävä, exoottinen ja oikein mukava, suosittelen lämpimästi. Mutta olihan se hieman outoa. Laosilaisessa saunassa ei olla ilkimullikkana eli nakuna, vaan siveästi saronkiin kietoutuneena. Ja sen lisäks oli tietysti miähille ja naisille ihan omat saunat ja pukuhuoneet. Perus-uimahallimeininki, siis, joskin uimamahollisuus puuttui. Sauna oli pimeä höyryinen pieni koppero, jossa oli kuuma mutta mukavaa. Höyryä oli niin perkeleesti että piti vähän käsikopelolla ettiä mihin voi istahtaa ja voi vaan toivoa ettei rupee tuuppaamaan persettään jonkun paikallisen mummelin syliin. Paikalliset nuoremmat naikkoset käyttivät höyrysaunakoppia myäs jonkinmoisena kuntosalina, siinä ne pojotti keskellä lattiaa ja jumppasivat. Miä kattelin ihmeissäni, sen minkä höyryn ja silmiin valuvan hien seasta ny pysty tihrustamaan. Mukavaa oli, mutta kävihän siinä olo vähän vaivautuneeks kun olin ainoo ulkomaanelävä ja vähän hukassa kaiken suhteen, ni tuli silkkaa tuijotusta niin paljon että olo kävi jo vähän ahistavaks. En siis jääny sinne järin pitkäks aikaa saunomaan ja ryyppään teetä vaan hikosin kuonani, kävin pesulla ja lähin kotio.

Tiistaina lensin aamulla Vientianesta Kuala Lumpuriin, jossa majottuminen tuttuun ja turvalliseen Cube Hotelliin (noin 20 egee yö) Bukit Bintangin alueelle. Pieni piipahdus ostarilla, sapuskalla ja regeibaarissa, jonka jälkeen nukkumaan. Sen enempää ei Kualasta tällä kertaa ookkaan mainittavaa, se oli nopee varikkopysähys ja maiseman vaihto. Keskiviikkoaamuna oli jo lento Balille ja sitä ennen tärät Kualan lentokentällä hyvän ystävättären Tuiskun kans. Niin mukava nähä pitkästä aikaa!  Balilla majotus vanhaan tuttuun Swastika Bungalowsiin (noin 35 egee yö) ja pikanen asioitten hoito (pizzaa, Bintang, myrkkyjä supermarketista, veneliput Gilille) ja nukkumaan. Tai yrittämään nukkumista, miä ainakii olin niin innoissani Gilille paluusta et uni ei silmään oikee meinannu millään tulla. Täpisin vaa innosta soikeena et vittu, huomenna to the Hiekkakikkare, ja PIRKKO!

Veneliput Gilille saatiin tällä kertaa 300 000 rupian hinnalla, aivan hyvä. Ens tarjottiin kyllä suolasia 600 000 rupian lippuja mutta niin hölmöjä ei oltu ja ku totesin et HAH, kuule, kuukaus stte makso puolet vähemmän ni lipun hinnasta tipahti heti satasia. Mutta pisnesmiäs ei olis pisnesmiös eikä mikään jos ei aina kokeilis et kui tolloja nää mahtaa olla.

Meille uhottiin et nouto on hotellilta klo 6-6:30 aamulla ja myä tiätysti tikkana kyttäämässä kyytiä sovittuun aikaan. Kello tuli puali seittemän eikä näy kyytiä. Vähä vaille seittemältä hotellin täti soitti matkatoimistoon et kamoooooon, ja sieltä sanottiin et tulossa ollaan ihan just. Kello tulee puoli-8 eikä kyytiä näy. Uus puhelu ja sama selitys. Veneen piti lähteä kaheksalta ja myö istutaa viäl Sanurissa noin tunnin ajomatkan päässä venesatamasta. Kylmä hiki ja hermon kiristyminen alko hiipimään niskaan, mutta joskus varttia vaille 8 vihdoin tuli joku kämänen kottero ja poimi meijjät kyytiin. Kaahaus Padang Baihin ja miltei saman tien veneeseen ja kohti Giliä.

Ja Gilille! heppataksilla kotiin Kakkosen Koralbiitsille! Ai jumalauta! Tunnelmat katossa ja kun vielä Pirkkoki löyty ja Ministigu ja Poika Nimeltä Ritva niin kyllähän siinä aina riehakkaan iloisna oli. Bintagia lipitettiin koko päivä, Tuisku viksuna tosin vetäyty nukkumaan jo iltapäivästä jetlägeineen, mutta kun pari tuttua Mordorilaista oli kans valunu paikalle niin mikäs siin oli kippistellessä. Illalla vaihettiin salmiakkivotkuliin ja ns. perselärvi oli tosiasia. Perinteinen meininki, se kuuluu asiaan näemmä joka kerta kun tänne saapuu. Eilinen menikin reissun ehkä kauheimmassa krapulassa, mutta jos ny kerran riipasee yli kolme kaljaa ni se on se hinta mikä siitä on maksettava.

Ja nyt miulla puskee vittumaista flunssaa päälle, on ihan tokkurainen ja räkänen ja nihkee olo. Sama meininki Ministigulla, nokka räässä on ja oon ihan huolissani et mitäs tässä ny. Tillannetta tarkkaillaan ja mirrin nenää niistellään, ja näyttää nyt jo vähemmän räkäseltä. Jos ei tokene ni onneks on lääkärikontakti olemassa.

Friskies maistuu. Pirkko ei tiätenkää anna Ministigulle murustakaan.

Ni että kissat! Voi hyvänen aika! Toin vähä oikeeta kissanruokaa ja on tehny hyvin kauppansa, aamulla syyään yhessä kuiteski perinteiset munakokkelit ja sit vähä lepäillään. Kissoista on pietty hyvä huoli ja Pirkko on ihan paikan stara. Kuulema miun lähettyä tänne miun murjuun oli muuttanu joku aussi-pimu joka oli ihmetelly ku kissoja lappaa ovesta sisään ku kotiinsa ja hälle oli sit selvennetty et no ku siinä asu 2,5 kk yks sellanen suamalainen kreisi kätleidi. Onneks oli kissaystävällinen pimu eikä ollu milläskään ja täällä muutki vieraat on kuulemma pitäny kissojet vattat täynnä ja raikasta vettä saatavilla. Arvostan.

Uusia kissapoikasia ei onneks oo huudiloille putkahtanu, mutta ku äsken kävin naapurissa kaupassa ni siel oli pieni, ehkä joku 8 viikkonen, töpöhäntä määkimässä ja ku vähä paijasin ni lähti seuraamaan ja kaupan täti sielt vaa huuteli et no problem, siä voit viiä sen kyllä, mutta olin et ei helvata ku miul on tuol jo yks pesue et josko tää nyt asuis ihan vaa tässä. Ku sekii on kuitenkii kissaystävällinen paikka ja siellä ruokitaan mirrit ja on vesikupit tarjolla ja noin. Täytyy ny kuitenki tarkkailla sitäkii tilannetta, siel kaupas päivittäin käyn enivei, ja jos hää sit oma-aloitteisesti sieltä Kakkosen baariin ilmestyy ni mikäs siin sit auttaa muu ku laittaa piäni pöperöille.

Että oli mukavaa käyä Kamputseassa ja Laosissa, mutta kyllä nyt on ihanempaa kun on taas täällä. Ei autoja eikä liikennettä eikä mitään hirveetä mayhemiä muutenkaa. Senku makailee ja snorklailee ja lukee ja on vaa, kissoja rapsuttelee ja niitten riehumista seurailee. Elämä on ihanaa!

Ja talouspoliittinen tilannekatsaus tähän viel lopuks, koska kuukausi vaihtui. Helmikuu tuli kalliiksi, kuten etukäteen arvelinkin. Rahaa meni noin 2300 euroa, josta lentoihin meni noin 550 euroa. Nyt maaliskuussa sit taas pärjää vähemmällä ku ei tee yhtään mitään. Aaah.

Blogin päivitystahti saattaa nyt vähä harventua tän kuun ajaks, ku tuskin on kauheesti mitään raportoitavaa. Se on lorvailun aika nyt!

Aamupesu

Yö persetehtaassa, betoninen Buddha Park, vänkä Vientiane

Tätä kuvaa myyään siel sun tääl matkamuistoks. Kehyksillä tai ilman. On komia.

Terveisiä saatanan kuumasta Vientianesta, Laosin pääkaupungista siis, oi Mordorin kansa joka kinoksissa kahlaa. Päivälämpötilat siinä +37 hujakoilla, eli se on käytännössä niin että iltapäivisin ei ulkona liikuta vaan ollaan ilmastopakolaisina visusti hotellihuoneessa ilmastointilaitteen alla. Ulkona sulaa, palaa, pökertyy ja hikoilee.

Miä pahoittelen etten oo plokia kerenny moneen päivään tässä päivittämään. Olen ollu laiskalla tuulella, on ollu hyvä kirja kesken, eikä päässä vellovia ajatuksia oo nyt jaksanu oikein jäsentää kirjalliseen muotoon. Sekä oon täällä Vientianessa törmäilly tuttuihin liki enemmän ku Helsingin kaduilla konsanaan. Sellanen on vaatinu sitte höpöttelytuokioita, sekä iltaisin kaljaa. Ei ole kerenny notkumaan netissä naputtamassa liirumlaarumia. Eikä täältä ny niin kovasti mitään kerrottavaakaan ole. Mutta nyt kun tutut on poistunu kaupungista ja olen aamupäivän juossu kylää ympäri, vetäny kahviöverit (=päivänokoset voi unohtaa) ja paennut sen jälkeen hotelliin pakoon päivän kuumimpia tunteja ni kai tässä vois jotain koittaa lässyttää. Joo.

Kotikatu, Francois Ngin Street

Tulin Vientianeen siis torstaina. Kyyti tänne Vang Viengistä oli elämys sinänsä. Luvattu minivan ei ollu minivan vaan kääpiökokoinen epämukava ja täyteen sullottu bussi, eikä sekään lähteny sillon kun piti vaan tunnin luvattua myöhemmin. Lisäksi kyytiin änkes lauma kännisiä venäläisiä, joiden käsitys moottoriajoneuvon kyydissä matkustamisesta oli ilmeisesti se, että kännissä on hauskempaa ja jos oikeen lujaa lauletaan ni kaikilla muillakin on vitun mukavaa. Tuli oikeen nuoruus mieleen ku siellä apinat mylvii takapenkillä ja huutaa kusitaukoa ja laulaa ja mölisee. Ja miä olin se paheksuvasti mulkoileva kääkkä joka ei ymmärrä hauskanpidosta mitään. Lisäks viereen istu joku ADHD-jannu, jolla oli juuret Laosissa mutta asuu vissiin ämeriikassa, ja jätkä oli niin vitun sosiaalinen selostaja että teki mieli nakata se ikkunasta pihalle. Oikeen sellanen joka katto tarpeelliseks lukea ääneen joka saatanan kyltin joka tien varrella oli ja lisäks piti selostaa joka vitun muukin asia heinänkorsista alkaen joka tienposkessa oli. Käet vaan viuhu ja hirvee taukoamaton selostus ihan koko ajan. OOOO look at that, 3 girls on a motorbike, you know that is illegal in Laos to have more than 2 people on a motorbike, whooooo watermelons, I really REALLY loooooove watermelons, I eat them all the time, seriously, all the time!!!! LOOOOOOOK, cows, we have many many cows in Laos! Ja tätä rataa. PIKKUSEN raskas seppo, sanoisinko, saatana. Onneks oli musiikkia, Stam1na täysille ja tiukkaa tuijotusta ikkunasta pihalle ja pyhää välinpitämättömyyttä puheripulia potevaa vierustoveria kohtaan niin matkan jotenkuten kesti.

Kilometrejähän tossa välissä oli jotain 130 km, mutta tien kunto oli sellasen pernapellon luokkaa, joten vauhdin hurmasta ei varsinaisesti voida puhua. Keskinopeus tais olla siinä 30 km/h joten nelisen tuntia matkaan tuhrautui. Vientianeen saavuttiin justiisa sopivasti päivän kuumimpaan aikaan eli kahen maissa iltapäivällä. Kun ensimmäiset 7-8 majataloa, joissa toiveikkaana kävin huonetta tiedustelemassa, tarjos joko ei-oota, kallista tai dormeja, niin rupes zeniläinen mielenrauha murenemaan ja pinna vastaavasti kiristymään. Joten kun löyty eka paikka (Riverside Hotel) jossa oli vapaa ja kohtuuhintanen (180 000 kip/yö) huone niin otin, vaikka hotellin vieressä olikin epämukavuutta ennakoiva valtava rakennustyömaa ja huoneessa haisi persetehtaalle. Yheksi yöksi Persetehdas sai kuitenkin kelvata ja missona oli illan aikana löytää kivempi maja jostain. Se järjestyikin toki, ja perjantaiaamuna muutin vähän matkan päähän Lao Silk Hotelliin, ihan uus ja kiva ja siisti ja hajuton ja 25 dollaria yö.

Setä näyttää mihin suuntaan pitäis hajaantua

Persetehtaaseen majottumisen jälkeen painelin syömään ja kerkesin siinä justiisa näykkiä pizzan napaan ja keskityin olueen kun pöytään pärähti se komea epsanjalainen eli Tito ja kaunis tyttöystävänsä. Kuulumisten vaihtoa ja suunnitelmien läpikäyntiä ja yleistä kotkotusta heijjän kanssa siinä hyvä tovi, kunnes poistuin takas Persetehtaalle suihkuun. Ja sitten tuli viestiä Piritalta ja Jarkolta, että ovat tulossa Vientianea kohti, oiskos iltakalja mitään. Viimeks nähtiin tammikuussa Gilillä ja nyt sattumalta matkareitit kohtas täällä. Iltakalja it is ja tehtiin tällit yhteen brittipubiin. Kuulumisten vaihtoa ja suunnitelmien läpikäyntiä ja yleistä kotkotusta kera beerlaon peräti kello 23 saakka.  Lähti siis aivan lapasesta ja kolmen kaljan kekkuli oli tosiasia.

Neuvostoliittolainen joenrantapuistopulevardi

Perjantaina kaikessa rauhassa tallailin tuolla jossain ku rekisteröin sivusilmällä kadunvarren jossain kuppilan/matkatoimiston/guesthousen ulkopuolella istuvan seurueen ja siinä tutunnäkösen jäpikkään. Siinäpä Mordorin tuttuja taas lauma, ja nämä läpikulkumatkalla, juuri pohjoisesta saapuneena ja kyytiä eteenpäin Thaimaan puolelle odottelevina. Kuulumisten vaihtoa, suunnitelmien läpikäyntiä ja yleistä kotkotustahan siitäkin seuras. Olin ihan et jopas tääl nyt on trafiikkia. Osa tuosta poppoosta tuleepi ens viikolla Gilille, eli siel sit näemme jälleen.

Buddha Parkin makaava Buddha

Eilen käytiin Pirden ja Jarkon kanssa kattomassa Xieng Khuan  Buddha Park, erikoinen pieni puistopläntti tuolla noin 25 km päässä Vientianesta. Melkonen mesta, jonkinlainen naivistinen oodi betonille, sanoisin, mutta hauskemmalla tavalla ku esimerkiks Merihaka. Puistossa oli Buddhaa jos jonkinmoista, mutta myös ties mitä muita patsaita. Hauska paikka, mutta nopeasti nähty. Kannatti käydä kuiteski. Iltaa istuttiin Mekongin varrella rappusilla auringonlaskun aikaan, eväänä skumppaa ja olutta ja tupakkia, sen jälkeen vielä baarissa muutamat drinksut ja ihan yheksään saakka jaksettiin jauhaa paskaa.

Aurinko laskee

Pariskunta lähti tänään aamulla Vang Viengiä kohti joten nyt kaupunki lienee tuttavista vapaa. Ite kipitin tänään aamumarkkinoille pällistelemään ostosmayhemia, tarjolla oli kaikkea pesukoneista hiuslisäkkeisiin ja kelloista kalsareihin. Ostin kuiteski vaan uuden hiiren ku vanha hajoaa, mutta markkinahiiri tuli tietokoneeseen kytkettäessä havaittua yhtä tasokkaaks vempaimeks ku legendaarinen venäläinen perseensuristin joka ei surise eikä mahdu perseeseen, eli paskan ostoksen tein. Hiireen syttyy valot ja kursoria se liikuttaa. Ajoittain. Joskus jopa oikeaan suuntaan. Lisäks kävelin koko kaupungin läpi, eli tää mesta on nyt nähty. Loppuajan keskityn lukemiseen ja löhöömiseen. Harkitsen myös Laosilaisessa yrttisaunassa käymistä, mutta ainakaan hierontaa en siihen yhdistä. Piritta kert kävi eilen ottamssa sauna+hieronta-setin ja siel oli kuulemma miespuolinen hieroja keskittyny kyseenalaisella tarmolla sisäreisien ja nivustaipeiden pumppaamiseen. Kuten Piritta totes ni vaikkei ollu genitaalialueden hierontaa niin vahvasti sinnepäin. Miä en sellaseen uskalla, en pysty, ei näissä selibaateissa. Mutta saunassa saatan piipahtaa, kert sellanen on tossa ihan lähellä.

Patuxai. Kiipesin tieteskii tonne ylös. Hianoo.

Vientiane ei varsinaisesti ole nähtävyyksillä täytetty eikä kummonen paikka muutenkaan. Pimeellä oikeen kiva ja sympaattinen, mutta päivänvalossa näyttää paikoin Neuvostoliitolta. Sillä poikkeuksella, että sinne sun tänne on roiskastu kimaltavia temppeleitä, mutta kyllä tääl muuten aika esteettisesti vaatimatonta on. Ja vaatimatonta muillakin tavoin. Kaupunki on pieni, paikkaan ku paikkaan oikeestaan kävelee ilman suurempaa tuskaa. Viis päivää täällä on ihan liikaa, mutta onneks noi kolme ekaa päivä sujahti helvetin iisisti kun oli seuraa ja kun otti joka päivä piänet päivänokoset. Kyl täs silti tunnelma on ihan vaan odottelua, et pääsis jatkamaan matkaa.  Eessä enää Kuala Lumpur ja Bali, sit pääsee takas kotiin Gilille. Jeee!

Koska tuskinpa teen täällä enää mitään erikoista ni täs ois jo Vientianen yhteenvetely: majoitus on ainakin Luang Prabangiin ja Vang Viengiin verrattuna kallista ja tasoltaan vaihtelevaa, lisäks hotellit on näemmä useesti täyteen buukattu. Täältä siis kannattais varata se majotus valmiiks. Näkemistä ei kauheesti ole, mutta pisteet siitä, että kaupunki on käveltävissä. Iso beerlao 12 - 15 000 kipiä. Ruokaa ravintelissa, annoksesta riippuen, 25 - 60 000 kipiä, noin suunnilleen. Aski malporoa 15 000 kipiä. Läpikulkupaikkana ihan okei, mutta kyllä 2-3 yötä riittää täällä mainiosti, siin ehtii näkemään mitä nähtävissä on.

Kuala Lumpur on siis yhä edelleen ehoton suosikkini ääsiän pääkaupungeista. Sinne lennän tiistaiaamuna.

Buddhaparkin 3-päinen norsu

Buddha Parkin betonimayhemia

Tuttuja tyyppejä kalsareina

Suosittu iltahuvi: säästölipasten maalausta

Markkinapöperöä

Patuxai Park

Tää heppu vainoo mua, se on jokaisen nurkan takana kytiksessä!

Hautoja