Kouvostomollia Korialla

Pioneerirokki alko vähän vaisusti

Ennen muinoin oli Korialla Koriaroll-festivaali. Idyllisesti siinä Kymijoen rannassa. Kelpo kemut olivat nuo.

Sieltä muisto ehkä vuodelta 2003: sato vetä aivan esterin perseestä ja myä päätettii, että likoominen täällä Korialla riittää nyt, on päästävä sisätiloihin juomaan. Suuntima kiireesti Kouvolan sykkivään ytimeen ja siellä legendaarisen Sippariin. Oltiin sitä miältä, et joku pändihän täällä soittelee mutta aivan sama mikä, ei kiinnosta, on kuivaa ja saa juominkia, ei muuta tarvita.

Sipparin lavalle kapus tuota pikaa tuolloin vielä melko tuntematon soitinyhtye Stam1na. Meiltä viileen kuuleen kosteilta elviksiltä tipahti leuat lattiaan, jutut loppu ku seinään ja oltiin aivan silmät ymmyrkäisnä että MIKÄ VITTU TÄMÄ ON JUMALAUTA! Olin tuolloin TUHMA-rokkilehen (RIP)  päätoimittaja, ja tällä meriitillä suikkasin heti Sm3tanoien juttusille. Pojat toimittivat miulle myöhemmin kaikki demolevynsä ja miä olin aivan sukkikset rullalla että tämä on kuulka niin kova bändi että järki lähtee. Muutama kuukausi myöhemmin komeat Sakara-levy-yhtiön könsykkäät nappasivat Stam1nan pois kuleksimasta ja ensmäänen levy laitettiin tekeille. Levyjulkkaripileet oli meiän Tuhma-klubilla Semifinalissa Helsinkissä. Ilta oli loppuunmyyty ja sisään hinkuvien jono klupin ulkopuolella oli valtava. Keikan jälkeen vaihoin kaverin kanssa paaria ja siellä jatkettiin bailaamista, kunnes eräs nimeltämainitsematon Hyyrynen soitti miulle että on se nyt akka jumalauta että myö vejetään teiän loppuunmyydyllä klupilla levyjulkkarikeikka ja nyt myä ollaan jossain väsyneessä kepappimestassa eikä oo jatkoista tiatookaan, että millanens helvetin päätoimittaja siä oikeen olet. Eikun taksi alle, kepappimestasta pojat kyytiin ja miun kotio Puutteenkujalle bailaamaan. Pettymys oli valtava kun hokasivat ettei miulla ole saunaa, mutta kyllähän kolme lemiläistä mahtuu yhtäaikaa suihkuunkin.

Oi niitä aikoja!

Stam1na yhä elää ja porskuttaa ja on parempi kuin koskaan ennen. Koriarollia ei sen sijaan ole enää vuosiin ollu. Sen sijaan on Pioneerifestivaali, joka pijetään Korian Pioneeripuiston idyllisyydessä. Sinne siis!

Viikate, Kotiteollisuus, Turmion Kätilöt, Apocalyptica ja To/Die/For. Avot! Kelpas! Eikä heistä tarvihe sen enempää sanoa, koska ne on rokkipändejä ja ne soittaa rokkia oikeilla soittimilla.

Perjantaina oli paikalla niin hirviästi tuttuja, että homma lähti sikäli aivan räpylästä. Ja vettäki sato aivan saatanasti, muttei se kauhiasti haitannu, koska meil oli niin hyvä boogie päällä. Jatkettiin festarin jälkee viä Kouvostoliiton yäelämään ja siältä jatkoille. Aamulla kadutti tuommonen riehakkuus, kun olo oli ihan hirviä. Onneks äiti haki miut aamulla takasin Rautakorpeen kuolemaan hetkeks, ennen uutta festaripäivää.

Lauantaina Pioneerissa esiinty Proteus. Tuo tuommoinen DJ/klubi/tekno/mikälie-skene on miulle aivan täysin tuntematon alue, joten oli pakko mennä kattomaan että mitä ihmettä se oikeen on. En liiottele yhtään, kun sanon että ainakin ekat 15 minuuttia Proteuksen setistä olin aivan monttu auki. Että miä en tajua tästä jumalavita yhtään mitään. Irokeesipäinen tatuoitu jätkä hiplaa jotain nappuloita ja loikkii pitkin lavaa kauhian mekkalan säestyksellä. Ei ole soittimia eikä soittajia. Yks miäs pöyän ääressä ja kauhee meininki.

Mutta jotenki kummasti se kuitenki toimi. Ihan huomaamatta vähän jalka vispas, varsinkin kun lopussa se tuuttas jonkinlaisen Rammstein-pohjasen jumputuksen. Olin että nonii, tästä miäki ymmärrän sentään jotain.

Olin pari vikaa teknotusta kattomassa lavan takaa ja Herra Proteus pongas miut sieltä ja näytti peukkua kysyvän ilmeen kera ja miä virnuilin peukut ojossa takas et juujuu oot kova.

Keikan jälkee Proteus tuli esittäytymään että Harri moi ja mitäs tykkäsit. Kerroin etten tajunnu mitää mutta hyvä meininki. Kerroin myäs että asun tään Indoneessiassa ja viime uutena vuotena tavattii naapurin uima-altaalla yks aussi-dude jolla oli varmaan 5 Proteus-aiheista tatuointia ja joka naytti meille juutupeja Proteus-keikoilta ja joka vaahtos aivan raivolla että Proteus on parasta ikinä koskaan missään.

Proteus oli yleisömenestys

Olis valtavan kivaa nähä Protsku joskus jollain kunnon klupikeikalla, misä ois ihmisiä ketkä tajuaa. Ei tuolla Pioneerissa nimittäin järin otollinen yleisökoostumus ollu. Kun siä lauantaina oli 95% porukasta Klamydia-paidat päällä ni tuommonen teknoinen mäiske ei ottanu kauhiasti tulta alleen.

Mutta sen vaan sanon että Herra Proteus on ihan helvetin mukava miäs ja selkeästi aivan saatanan hyvä siinä mitä se tekee, vaikken miä siitä mitää tajuakaan. Tulispa se klupikeikalle vaiks Balille ni laittasin rispiväriä ja lähtisin diskoon ihan tältä istumalta.

Finland mäns. Löööv!

Olen sitä miältä että minun ja hänen olis pitäny mennä jo vuosia sitten naimisiin. Meil on samanlaiset silmälasitkii! Siinä on jo tarpeeks syytä!

No oli siäl oikeesti ihmisiikii

Rautakorpi, Kouvostoliiton helmi

Kouvostoliitto, tuo kaakon harmaa betonihelvetti! Onneks ei tarvinu kauheesti varsinaisessa Kouvolassa aikaa viettää, koska olin äitylin luona Anjalankosken Myllykosken Rautakorvessa. Oi, legendaarinen Rautakorpi! Keskellä ei yhtään mitään, ympärillä pelkkää pöpelikköä. Asuu siellä jotain muitaki ihmisiä, mutta ei lähellä eikä montaa.

Rautakorpi on niitä paikkoja, missä välittömästi juostaan ikkunaan jos kuuluu auton ääni. Että herrajumala, joku liikkuu, kukahan se on. Ja kaikki tuntee kaikki. Miä viätin kakarana paljon aikaa Rautakorvessa, joten lähipusikot on tuttuja huudiloita.

Vaarin jalat

Piharakennuksen vanhassa saunassa oli vielä Pentti-vaarin vanhat jalat tallella. Ponni oli kasvanu umpeen. Navetan ovet vinossa. Maakellarin huudilot pusikoituneet. Vanhat marjapuskat pihassa notkollaan viinimarjaa ja viä jokunen omenapuu pukkaamassa omenia. Maalaisidylli big time.

Äitillä on koira, jonka nimi on Mokka mutta se alko hetkessä tottelemaan nimeä Pöljä. Koska Pöljä se koira on. Sympaattinen ja innokas, vähän sellanen syntymähämmästyny. Liiotellun innoissaan aivan kaikesta. Melko kelvollisesti vei miuta mettälenkille pari kertaa, mutta välillä hän päätti, ettei nyt oo lenkkeilyn aika. Sillon se mäjähti maahan makaamaan eikä liikkunu ku kodin suuntaan. Asia selvä, ei mennä väkisin.

Äitillä on myös valtavan kokonen komea siniharmaa ja pitkähäntänen kissa, jonka nimi on Teppo. Teppo on epäsosiaalinen ja kovis, enkä saanu hänestä ku vähän äkästä kehräystä irti, kun sen väkisin otin syliin ja rapsutin niin maan perkeleesti. Tepolla oli navetan tienoolla omat hommat ja sitä ei aamupuuron jälkeen yhtää kiinnostanu seuranpito.

Kellarissa oli miun kaikki 5 vuotta sitten säilömät aarteet pahvilaatikoissa. Ne piti käyä läpi. Hommaa vaikeutti kellarin rappuun pesiytyny ampiaslauma, jotka ei oikeen ollu yhteistyöhalusia sen suhteen, että siitä rampattais ees taas. Iso ongelma, koska äitee on niin allerginen ampiaisille, että hengenlähtö on lähellä jos tuikkaa. Ja olen ehkä itteki, en tiiä kun ei oo lapsuuen jälkee pistäny. Mutta pelkän paarman puremastaki miä saan niin kauheet reaktiot, että ampiainen saattas tappaa. Asian kanssa ei siis ollu leikkiminen. Onneks pärähti enomies käymään, jonka usutin heti hoitamaan ampiaispesän helvettiin siältä kellarista. Homma hoituikin käden käänteessä ja viimeisteltiin raidilla. Täten pääsin sorkkimaan aarteitani.

Vanhoja aarteita

Olipa miälenkiintosta kattella mitä 5 vuotta sitten jätin säilöön. Sillonhan oli luulo se, että tulen vuuuen parin päästä takasin ja sitte kotia pitäs johonki asettaa. Ni piti jonkinlaista peruskamaa säilöä etttei kaikkea tarvi uuelleen hankkia. Veittä ja haarukkaa ja valkosipulipuristinta ja mukeja. Ja tietysti piti säästää kaikkia aarteita, ja niitähän miulla olikin. Kaikenlaista reissuilta tuotua rompetta. Äitin hima näyttääki nyt niiku siällä ois räjähtäny joku aasialainen matkamuistomyymälä, kun leviteltiin kaikki miun buddhapatsaat ja norsukoristeet pitkin tönöä. Säkillisen hienoa kamaa, mm. Popeda-palapelin, pakkasin mukaan ja lahjotin Majava Baariin koristeeks. Jotain pientä ja köykästä toin tänne Hiekkakikkareelle. Että on jotain vanhaa omaa ja turhaa. Puinen hieno norsutaulu ja pieni kivinen pääkallo, ja muuta semmosta.

Rautakorvessa ramppas liki kaikki tätit ja enot kattomassa ulkomaan ihmettä. Enot näyttää ihan Pentti-vaarilta ja tätit Vilma-mammalta. Kummipoika Sisu on kasvanu nuorisoks sitte viime näkemän. Sisu näyttää komeelta ja hipsteriltä. Jahtas pokemoneja ja nukku myähään eikä suostunu lähtee miun kanssa festareille. Ihme jätkä. Piänenä oli niin intona miun kanssa mm. Tavastialla ja Nosturissa kattomassa 69 Eyeseja, mitä Sisu sillo penskana fanitti ihan kauhiasti. Ei fanita enää.

Kun oli Rautakorvessa muutama päivä lepuuteltu ja saunottu ni sitte pitiki lähteä vähän rokeunroulin pariin. Kouvostoliiton Korian Pioneerifestareille. Siitä lisää sitte seuraavassa paskannuksessa!

Pöljä

Teppo

Ruuhkaa Rautakorvessa

Paskantaako Pöljä metsään? Kyllä vain!

Onneksi olkoon, Mordor, mie tuuuuuun!

Kiitos onnitteluista plokikisan voiton johdosta. Eihän tämä mikään noopelin palkinto ollu, mutta ihan miältsin jöpöö silti! Parasta on kisan voitosta lohjennu palkinto, ja se on tämmöinen:

Palkinto on välittömästi laitettu lihoiks ja sillä on ostettu pähee kesälomareissu:

Lahjakortilla, ja kerjäyskampanjalla, hoituupi persaukisen pultsarin hinaaminen Mordorin lonkeroien äärelle siis. Viä tarvii ostaa lennot täältä Singaporeen, mutta ne on justiisa nyt ihan hirveissä hinnoissa, kyttäilen tarjouksia tässä silmämunat tanassa.

Kuukausi Mordorissa! Nummirokkiin kattomaan Bodomeja ja Mokomaa ja Kärmiön Tutiloita, ja - iiiiiik - Tuskaan kattomaan Ghostia! Majava Barissa karpalolonkeroa, Rautakorvessa äitylin luona lataamista ja ehketi Kouvostoliiton Pioneerirokki jos siä on jotaa hyvää rämpyttämässä. Juustoja ja kavereita ja karpalolonkeroa ja raejuustoa ja juustonaksuja ja natsous cheese ballseja ja oikeen kokosia komeita miähiä ja juustoja ja lonkeroa ja heviä ja juustoja ja ja ja.... Ja sitte takas kotio.

Mutta GHOST! IIIIK!

APUA MITÄ MIÄ LAITAN PÄÄLLE? TUSKAAN?

Pelastakaa Hiekkakikkare!

Crowdfunding, yhteisörahotus, mikä se nyt onkaan.

Gili Eco Trust on laittanu IndieGoGohon rojektin, jolla kerätään rahotusta Hiekkakikkareen jäteongelmaan. Nyt on jo edistytty sillai, et on joku survin joka lytistää roskat pieneen tilaan, on lasinkierrätyspajaa missä tehään ei-kierrätettävistä pulloista juomalaseja ja kaikkee, on alotettu biojätteen erittely ja keräys ja kompostointi ja sellasta. Mutta vielä tarvitaan vaikka mitä.

Varsinkin koulutusta ja perseelle potkimista. On vaikea ymmärtää, miten jengillä ei ole sellasta luontaista ylpeyttä ympäristöään kohtaan. Semminkin kun Indonesian luonto on valtavan hieno, täällä on kaikkea. Että oltais rinnat rottingilla ja piettäis paikat kunnossa.

Sama koskee kyllä ihan jokaista maailman kolkkaa. Money talks ja muulla ole mitään väliä. JOKU MUU saa sitte joskus korjata. Maailmantuska, vol 666.

Eikä siitä niin kauaa ole kun siellä edistyneessä Mordorissakin oli ihan normia paiskoa roskansa pitkin mettiä ja pientareita. Kyllä miä muistan et 70-luvulla kun mökkisaarelta tultiin niin oli ihan perushomma, että siinä keskellä järveä veneestä pudotettiin roskapussit järveen. Siellä ne meijjän keltaset Kouvostoliiton HEPS-marketin muavikassit makaa Luumäen Kahrasenjärven pohjassa vieläkin. Anteeks. Syyllisyys painaa yhä, mutta vetoan siihen että olin sillon laps eli tyhmä enkä vastuussa mistään. Mutta eihän sillon tajuttu, eikä tiijetty, ymmärretty eikä ajateltu. Porsasteltiin vaan. Nyt tuo tuntuu ihan pöyristyttävältä idioottimaisuudelta, eikä tulis mieleenkään enää.

Jos siä oot täällä käyny, tai vaikket oliskaan, ja on jokunen lati ylimäärästä ni paas kuule laittaen ropo tähän rojektiin. Kiitos. Ettei meijjän jokainen nurkka näyttäis tolta niiku tuos alla olevas kuvas.

Toi tommonen crowdfunding homma on miullakin mietinnässä. Josko jossain kohin koitan sitä kautta kerätä varoja kissoillekin. Et saatas kunnon tilukset, pysyvä eläinlääkäri palkattua, rokotteita kaikille ja helvetisti viskasia.

Kouvostoliitto ei jätä rauhaan

Arvostan suunnattomasti miun kavereitten kekseliäisyyttä tuliaisten suhteen. Ei ne veitikat pelkkiä hapankorppuja tänne kanna. Kattokaapa nyt tätäkin:

Laitettiin tää antiikkinen pähee viiri Golfin kuppilaan koristeeks. Sinne voi sitte kaikki saarella ramppaavat kouvostoliittolaiset tehä pyhiinvaelluksia ja kuvauttaa ittiänsä tuon koti-ikävää lietsovan vintageviirin kanssa.

Huudilot on piukassa kavereita ja lisää on tulossa. Tämon ollu aika poikkeuksellista, toki koko ajan on käyny niin vanhoja ku uusiaki tuttuja, mutta nyt on ollu oikeen ruuhkaa. Villa Rikassa on parhaimmillaan (pahimmillaan?) ollu kolme huoneellista miun tuttuja ja naapurin Palmsissaki varauskirja tötteröllään meitsin puukkauksia. Siistiä! Lisäks tuntuu että likimain kaikki saarella vierailevat mordorilaiset piipahtaa kissakaupalla sanomassa moi ja ihmettelemässä miten läski Alepa on.

Alepa harrastaa keskikehonrakennusta. Kuvassa rankka treeni just menossa.

Kirppari oli great success

Muutoin on ollu kiireistä, pijettiin kirpputoria ja kissaklinikkahommat alkaa viikon päästä ja viisumihelvettiä ja flunssaa ja korvatulehusta ni on kaikenlaista säätämistä tässä ihan tarpeeks.

Vuodenvaihteen hujakoilla kävi yks toimittaja ja kuvaaja täällä miun touhuja vahtaamassa ja juttu ilmesty eilen. Kuhan saan jutusta kopion (ei oo netissä kokonaisuudessaan, pien maistiain vaan) ni laitan tänne luettavaks kans. Lupaan, että nyt en vähään aikaan horise missään läpysköissä tästä aiheesta, eiköhä oo miun sammakkonaama jo kulunu näissä "Mordorisa miuta vaan vitutti ja sitte miä lähin ja nyt saarilaiffii ja ooh kissat ja elämä on hianoo"-henkisissä avautumisjutuissa. Eiköhän tää miun  tarina oo jo kerrottu tarpeeks monta kertaa. Vaikkakin tää eilinen lehtijuttu ei ollu ihan sitä lässytystä vaan, vaan toisenlainen juttu hiukan.

Näin kivaa on ku tulee kavereita kylään!

Ja näin hauskaa on kun kavereitten vauvvasta otetaan kuva Lady Boy -asetuksilla

Tuliaisia Mordorista, osa 666

Koko ajan on niiku ois joulu ja niiku oisin ollu ihan miältsin kiltti! Plokia lukevat Hiekkakikkareella vierailevat mordorilaiset osottaa kiitettävää aktiivisuutta tuliaisten kuskaamisen kanssa. Miusta on erikoista että vaikken ihmisiä tunne, ni ne ryänää selät vääränään miulle asioita. Pusi pusi kaikille!

Eilen sain ruispaloja ja hapankorppuja ja - hallelujaa! - Pirkka-pestokastiketta.

Mutta kyllä kaikkien tuliaisten ygönen tuli kouraan tänään. Kattokee!

Postikortti Kuusankoskelta. Siällä kasvoin ja se selittääkin paljon. Positiiviset muistot tuosta persereiästä voiaan laskea yhen käen sormilla, jos käestä ois amputoitu vähintään 4 sormea.

Mutta tuliaisena tämä postikortti on ihan mahtava! Ihmisen on hyvä muistaa mistä on lähtösin. Uueksi kirjanmerkiksi menee tämä kortti ni pysyy sit miälessä kaiken tohinan keskellä, että kui päin vittua voiskaa elämä olla jos tuonne oisin jääny.

Pahoitteluni kaikille Kouvostoliittolaisille tästä pahasta sanasta mutta Kuusankoski - ainaki 80-luvulla - oli aivan hirviä paikka.

Viäläkö siällä muuten on Penan Grilli ja takaa maistuvat tuotteet?