Hiano sukelteluvideo

Min kaveri Kari pykers tuommosen makeen sukelteluvideon. Lembonganin ja Nusa Penidan vesiltä. Onko vähä siistiä mitä hä. Että jos joku viä ihmettelee mikä siä meres on niin hianoo että sinne pitää ehdoin tahdoin lähteä sekoileen ni kattokaapa vaikka tuasta.

Musa on muute Hiekkakikkareen regeipoikien elikäs S2B:n rämpytystä. Jei. Ei miul muuta. Telkkarista alkaa justiisa Matrix, pakko kattoa, pitkästä aikaa.

Lomailua Lembonganilla ja pikapiipahdus Sanurilla

Täs tulis nyt vähän muutakin ku sukellusvouhotusta miun mukavasta Lembonganin lomasta. Vaikken siellä mitää tehnykkää, muuta ku sukeltelin ja vähä käpöttelin huudiloilla. Kuvia on paljon, joten niien lomaan muutama sananen kans. Ja lyhyesti sit tilannekatsaus nykyhetkeen kans. Nykyhetki on räkäinen ja hiukan kuumeinen, se jo nyt paljastettakoon.

Miähän täräytin Lembonganille viikko sitte maanantaina alkuillasta, ilman mitään kummempia varauksia. Koska en oikee ollu tyytyväinen sukelluspuljuun kenkä kans olin siel aiemmat kerrat sukeltanu (Blue Corner), ni olin vähä tutkinu internettiä ja sieltä kattonu pari kelvollisen olosta mestaa. Olin ikäänku päättäny että Big Fish -niminen lafka it is, mutta ku tänne saapuessa hönkäsin Big Fishiin ni siinä vähän heti jotenki tuli olo että meiän biorytmit ei syki kyllä alkuunkaan samaan tahtiin. Big Fishin yhteydessä on sekä majatalo että joogastuudio. Joogahomma tarkotti sitä, että koko mesta ooli täynnä joogaavia ämmiä, siellä puhuttiin kuiskaamalla ja kaikilla on sellain mairee valaistunu hymy naamalla. No, onneks ei ollu sijaa majatalossa eikä sijaa sukelluksillakaan lähipäivinä, ni sain luikkia vittuun sieltä. Naapurista löyty hieno edukas kiva ystävällismielinen majatalo Lembongan Tropical Guesthouse, josta oma murju irtos noin 10 euron hintaan, sisältäen aamiaismunat haluamallani tavalla laitettuna, ja tiän tois pua oli se toinen hyväksi ounastelemani sukelluspulju eli Two Fish Divers, tuttavallisemmin Kakkosen Fisu, ja siel hyö ottivat miut heti porukoihin. Näin hoitu käytännön asiat.

Mun hima Lembonganilla. Tuos ekas lautahuussissa asuin rotan kans.

Majatalo oli synpaattinen! Miulla oli oma pieni lautamökki, missä on perushommat eli sänky ja tuuletin ja oma vessa/suihku. Ilmastoitu on sikäli, että seinissä siel sun tääl on rakosia. Tarkotti, että asumuksessa oli omanlaisensa ekosysteemi. Gekkoja katto täynnä ja ne kakkivat sieltä päälle. Moskiittoja ja muuta lenteleväistä, joita gekkoset sitte popsi. Iltojen pimettyä ulkoseinaa pitkin kiipes joka ilta rotta, joka sitte vilisteli siä kattoparruissa. Hän oli oikein söpö tapaus, mutta piti kiipeillessään hirveetä ryminää ja herätti miut joka yä. Äänieristystä ei mökissä ollu, eli kun mökin takana olevan paikallisasutuksen kukot ja kanat heräs aamusella ni mieki heräsin.  Eellä mainitut saattaa kuulostaa napisemiselta, mutta ei, ne on vaan faktoja että näin asun tällä kertaa. Mökki oli siisti, gekkojen gakkoista huolimati, ehottomasti hintansa väärti, sijainti oli miulle mitä mainioin (sukelluspuljulle kävelee 15 sekunnissa ja rantaan alle minuutissa). Parasta oli regeivärinen baari, halvat hinnat ja överimukava henkilökunta. Aamusin ku olin aina heti seiskalta aamiaismunalla ni baarissa soi hevi, ja sitte klopit tuli anteekspyyellen räpeltään musavehettä ja vaikka koitin kuinka olla et hei, kamoon, ai lav hevi, ni Coldplayta vaihtovat sinnikkäästi tilalle. Viihyin mainiosti, mutta ens kerralla koitan ehkä saaha kivisen asumuksen, ni ei oo murjussa niin paljo kämppiksiä sitte.

Kävelyllä kylän sivukujilla. On nää hienoja nää tsydeemit.

Miun päivät Lembsukalla meni sillee, et aamulla aikasin eli viimestää seiskalta ylös, phikhinit päälle, kamat kasaan, nopeesti paahtoleipä ja munaa suuhun, kuppi kahvetta hööörrps, ja sitte kipikipi sukelluspuljulle. Sukeltelureissulla oltii aina aamu-kasista alkaen noin nelisen-viitisen tuntia, riippuu miten kaukasilla sukelluspaikoilla käytii pulikoimassa. Sitte takas kotio, lounastus jossain paikallis-warungissa eli ruokakuppilassa, yleensä lähimmässä eli Warung D&Bssä koska sieltä sai esmes nuudelisetin 15 000 rupialla. Ja sitte vapaamuotoista käyskentelyä huudiloilla, paikkojen nuuskimista, varjoa hakien, sillä iltapäivän aurinko on nujertavan kuuma. Aivotoimintaa, ajatushommia, hikoilua. Jossain varikkopysäys ja jääkahvetta tai joku hetelmäpommipirtelö. Kotio, suihku, oman majapaikan kuppilassa istuskelua ja ehkä joku pieni iltanapostelu. Viimestää siinä sheitshemältä mökkiin ja kirjan kans pötkölleen. Ysiin mennessä aika tanakasti Höyhensaarella jo.


Niin villiä oli varhaiskeski-ikäsen kääkän lomailu Lembonganilla! Eikö oikeen päässä vippaa vauhikkuuden takia ku tämmösesta raisusta menosta lukee?

No, miä menin Lembonganille sukeltamaan ja sillo ku sukelletaan ni sillon ei läträillä bintsujen kanssa, eikä kukuta kylillä, eikä  Lembongan muutenkaan oo mikään kreisibailumesta.

Koitin Lembongania kattella sillä silmällä, et voisko siel olla pitkän aikaa, jos vaikka sen dive master -koulutuksen suorittelis sieltä käsin. En tiiä. Lembongan on kyllä ihana. Tykkään kun on rauhallista, tykkään kun voi majottua mukavasti JA (huom!) helvetin halvalla, tykkään kun hintataso on ruuassa ja bintsussakin edukkaampi ku vaikka Hiekkakikkareella tai Balilla. Tykkään, ku voi kävellä eikä oo ihan mahotonta moporuuhkaa, eikä oo ku muutamia autoja. Tykkään, ku Lembongan on iso saari, siel on paljon koluttavaa ja katteltavaa. Ei oo mitään valittamista sinänsä. Mutta mielipide pitemmäksi aikaa sinne asettumiseen on kyllä vähä sellanen että emmiä ehketi kuiteskaan. Kyllä taitaa kallistua kaikki sukeltelun jatko-opiskelut omalle Hiekkakikkareelle ja Lutwalan Diven parhaitten opejen komennuksessa varmaanki haluan kurssini suoritella. Heiät ku tunnen ja tiiän, ja voin olla ainaki täysin varma, että opetus tulee olemaan pätevää, eikä rimaa hipoen tehtyjä suorituksia kattella. Että sen minkä ehkä vesistön haasteellisuudessa häviää ni varmasti voittaa opetuksen tasossa, oon varma.

MINUN! UUET! HIENOT!

Lembonganilta lähin sunnuntaiaamuna Balille Sanurille viettämään vajaan vuorokauden pikapiipahdusta. Majotuin taas pieneen symppikseen halpaan Gustav Homestayhin, aina niin mukavaa sinne mennä ku siel on kiva täti hymy naamalla vastassa ja toivottamassa tervetulleeks. Pidän kovasti.

Juoksin Sanurilla koko päivän pää hiessä hoitamassa asioita ja tekemässä hankintoja. Ja ku puikkasin hiukan min vakiosukelluskauppaan, All4Diving.comin putiikkiin Sanurilla, ni siinähän kävi niin että nyt on omat hienot tyttömäiset räpylät ja uuet töppösetkii. Töppöset oli pakkohankinta, entisissä ei pysy vetskarit kii, töppöset liikkuu jalassa ja kun nyt sukels paljo ni on hiertäny nahat nilkoista ihan rullalle. Ja ohan se yks ähellyksen aihe sukelluksista veke ku ei tarvitte koko ajan olla nyhtämässä monojen vetoketjuja kii. Näihi hankintoihi meni noin 135 euroa, auts. Mutta miusta hyvä hinta, ja tuos puodis on ihan parasta asiakaspalvelua. Nyttekii ni oli hianot räpylät siel mutta niis ei ollu kokoa miun kääpiöjalalle, ni siitähän samantien läks yks pimu mopolla varastolta hakemaan oikiaa kokoa. Ja ootellessa tarjottiin karkkia ja virvokkeita ja jutusteltii mukavia. Ja sain viä roinista 15 prossan instructor-alennuksen, vaikken mikää sukellusope ookkaa mutta ku oon siellä kaupassa niin usein asioinu ja se yks gimuli siel on niin törkeen mukava et sen kans aina juttu luistaa. Ostosten jälkee läks viel se kiva mimmi viemään miut mopolla majapaikalle, ku miun oli hirvee säkki (KIH!) kissanruokaa ja oli kirjoja ja oli ne räpylät ja vaikka mitä. Miä koitin inistä et ei tarvitte, kyllä miä kävelen mutta vastaansanominen ei auttanu, mimmi oli että siä et noien nyssäköittes kanssa mihinkään kävele, nyt mopon tarakalle niiku olis jo.

Hipelöin siel jo omaa rotsia, sillä silmällä et tuommonen sitte ku oon dive master. Se maksaa mansikoita, mutta hieno ja sellanen ultra-light-matkailumalli. Haluan!

Sanurilla oli bintang timee eli baarikierrosta ohjelmassa. Tässä Coconut Tree -kuppilan koriste.

Sunnuntai-iltana rehvasin sit viel miun kaverin Davidin. Käytii vähä kuppiloissa juomassa bintangeja ja jauhamassa paskaa. Oli hauskaa. David painelee kotio enklantiin ylihuomenissa. Sääliksi käy!

Eilen tulin takas kotio Hiekkakikkareelle. Hirveessä flunssassa. Vituttaa ihan sikaan, koska ois kauhee hinku päästä sukeltaa omil räpylöil, mut tässä menee nyt hetki ennenku oon sukelluskunnossa. Pää on täynnä räkää, hirvee köhä, ruumiinlämpö heittelee pienen kuumeen ja jäätävän alilämmön väliä, ja päänsärky pitää miut aika tiukassa petissä.

Kissat on kaikki tallella. Tauski ja Äkäin löyty Melatin keittiöltä, pongasin ne sieltä määkimästä ku ajoin fillrilla ohi, ja kävin saman tien keräämässä karkulaiset pyöränkoriin ja toin kotio. Tauski on nuhassa, räkä lentää ku hää pärskii, mutta nyt on taas antipioottikuuri alotettu ja tänää hää on jo paljo paremmas kunnos, ei henki rohise enää niin kovasti. Touhukas on, kuten Tauskin kuuluukii olla.

Flunssapotilaan, eli miun, dopingsetti. Paranisko näillä? Jos ei, ni ainaki saa tajun pois.

Miä siis nyt lähinnä vetelen dopinkia naamioon, koitan päästä tästä flunssasta eroon et pääsisin sukeltelee ja samalla ku täs makoilee raatona ni voipi tehä hiukan sellasta pääkopan järjestelyä, ku miul on täs nyt erilaisii olotiloi ollu paljon ja on vähän sekavat tunnelmat ja zeniläinen mielenrauha hieman kaurkuteillä. Loppuviikosta tulee yks aussikaveri mestoille eli sit varmaan on bintang timee koko ajan. Ja min tarttis täs nyt vähä tehä suunnitelmia tulevan suhteen, että mitä missä millon. Millo rupeen sukelluskursseille ja täälläkö ny sitte ja mitä mitä mitä. Mut ekana oon ny tääl viel reilu 2 viikkoo, sit Malesiaan Kapasen saarelle ja siel sukeltelen ja juon kaljaa ja lötkötän ja oon siel viikon tai jotain, riippuu kauanko jaksan olla ja kaunko jaksan Kapasen Kuppilanpitäjän Komeen Hansin hurmaavan tyttöystävän vittuilua kuunnella, ja sit... ehkä Singaporeen hakee uus indo-viisumi, ja sit jos vaikka Lembonganille sukeltaa ja morjestaa Satuu ja Karii kekkä menee sinne ihan täs justiisa kohta, ja josko sitte taas kotio tänne ku eroahistus kissoistakii varmaan jo siin mkohin paukkuu päälle täysillä. Ja sitte voisin ruveta pykään niitä sukelluskursseja? No ohan tuossa jo ihan hyvät suunnitelmat!

Nyt kuiteski nappeja naamaan ja taju pois. Herään terveenä, eikö? Kyllä!

Setä kantaa merilevää

Kävelyllä kylänraitilla

Tien yllä roikkuu hienoja koristeita

Sormuksia yhes krääsäkaupas

Hautoja

Nää oli uus juttu! Haluan tuommosen auton!

Koristus

Vähän parempia majataloja on tuolla rinteessä

Merilevää viljellään meressä ja laskuveen aikana korjataan satoo

Koristus

Majapaikan kuppilan seinät oli täynnä asiakkaitten pykäämiä piirustuksia ja terveisiä

Aurinko laskee

Min majatalo tällä visiitillä

Temppeli

Panaanit kasvaa puissa

Paikallinen koti

Seinäpiirustus yhes seinäs jossai kylillä, osa 1

Tää on se sellain lisko joka sanoo KUKKUU ja jolla on ihan vitun kova ääni

Hieno!

Seinäpiirustus yhes seinäs jossai kylillä, osa 2

Hupsu Rollaritaulu oli Sanurilla Coconut Tree -baarin seinällä

Kattokaa! Nysse ilmakitarointi alkaa olla villitys täälläki!

Rakas Sukeltelupäiväkirja, osa 3: uskon ufoihin, ja nyt myös mantoihin!

Maisemaa meriretkiltä

RAKAS SUKELTELUPÄIVÄKIRJA, OSA 3

Perjantai 12.4.2013

Sukellus 127 - Nusa Penida - Pura Mas Gading

Penidan pohjoisrannan vesiin oli tän päivän sukellusten suunta. Ekana PMG elikäs Pura Mas Gading. Ja nyt lipsui ote Kakkosen Fisun toiminnassa. Meit oli 4 sukeltajaa, ja yks divemasteri, sellanen paikallisjätkä. Eikä siinä mitää, oon sukeltanu kaikenlaisten mastereitten kans ja monen maalasten sellasten kans kans. Mutta jos ny yleistelis, ni se on vähä tuo indonesialainen luonteenlaatu paikoittain sellasta hilpeetä lajia, et jos ny vähä sinnepäin ni se riittää. Asiassa ku asiassa.

Mentiin aika onnettoman dive briiffingin jälkeen veteen ja heti kävi selväks että nyt nimittäin on hippasen tuota virtaushommelia. Näkyvyyskin oli mitä sattuu, välillä ihan puuroa, mut välillä siedettävissä kantimissa. Sitä ois voinu kuvitella, että divemaster - näissä olosuhteissa erityisesti - pyrkii pitämään laumaa koossa ja varsinkin menee siellä eellä, jos vaikka yhtäkkiä näkyvyys sakkaa täysin tahi virtauksen vauhti kiihtyy tai vaihtaa suuntaa tai ihan vaikka vaan ikäänku veis sitä porukkaa sinne minne tällä sukelluspaikalla ois tarkotus mennä. Mutta ei meijjän masteridaiveri, hää oli sellanen että myö muut roikutaa millo missäki kivenmurikassa oottelemasa ku DM on tual kaukana jossain meiän takana tonkimassa jotain koloa ja vähät välittää misä myä mennää. Sillä oli sellanen kepukka, jolla sen oli helvetin helppo juntata ittesä kaikenlaisten onkaloitten ääreen tutkimaan, mutta meil ei kepukoita ollu ja ku ollaa tyystin elävän koralliriutan kupees ni useimmiten ei ollu mitn mihin tarrata kiinni. Ku elävään koralliin ei piä mennä tarttumaan. Ja sitte se sieltä jostain 15 metrin päästä kilkuttaa tankkiaan et tääl ois jotaa kattomista. Ihan vittu ku myö ruvettais sotkeen takasinpäi, hurjaan vastavirtaan, kattomaan jotain vitun kämästä rapua johonki kivenkoloon.

Miä pystyin sentäs itte aika hyvin menee sen urpon tahdissa, eli pysyin sen takana, (kröhöm, en nyt mitenkään halua leuhotella, mutta ihan oikeesti osasin, ja virtaus oli oikeesti ihan kreisi) mutta muut 3 tyyppiä porukasta, ne ei saanu jarrutettua ja välillä ne sinkos virran mukana niin kauas ettei näkyny ku aavistus ilmakuplista et tuol ne ehketi on. Divemaster ei korvaasa lotkauttanu. Sitte ku tyypit siä roikkuu jossai missä liä kiinni ja oottaa, ni mein divemasteri näyttää siihen kohalle saavuttuaan niille vähä närkästyneen olosena et ei saa räpylöillä nyt potkuttaa lainkaan, HILJENTÄKÄÄ VAUHTIA, slowly slowly. Siinä kohin mie viittilöin sen häiskän selän takana jo kaikenlaisia sellasia käsimerkkejä, joita en oo sukelluskursseilla oppinu.

Näin tulevana tosi hyvänä divemasterina kun sitä hommaa katteli, ni miulla vitutuskäyrä oli niin tapissa, et jossai kohin mietin et ihan vittuillakseni menen piiloon ja katon huomaako ja välittääkö se DM pätkääkään. Sitte mietin et painelen vaan pintaan, koska vitutti niin paljon et ei kiinnostanu se sukeltaminen enää yhtää. Mutta laskin sit johki miljoonaan ja koitin huolehtii vaa omasta sukeltelustani ja innostua joittenkii kalojen pälyilyistä.

Komeet korallit, ja valtavan hienot maisemat ja kaikkee jeejee, mutta tuommonen urpoilu, tulee se sitte kenen tahansa taholta, ni vie ainakii miun keskittymiskyvyn ihan täysin, ku alan sitte stressaamaan et jos tässä nyt joku tilanne tulis ni ei hyvä seurais. Miulla on vaikeuksia alistua muitten komentoon, jollei ne oo hyviä ja tee asioita justiisa sillälailla niiku miä haluan. On aina vähän se tarve olla niiku asioista jyvällä. Ja sit se sellanen saatanan uuvuttava loputon tunne vastuusta, jopa asioista jotka ei miulle vittu millään lailla kuulu, ni se käy vähän raskaaks. Niiku ny tässäki tilanteessa. Miä olin ihan kuula punasena siel, pää pyöri väkkäränä joka suuntaan ja vahtasin et tuol menee dive masteri ja tuolla yks mein porukasta ja sitte ne kaks muuta menee tuolla ja voi hyvä luaja tää setti on sekasin ja kääk ja onks nyt kaikil tuol asiat okei ja miten tästä eteenpäin ja miksei toi divemasteri hoia tätä hommaa ja voi helvetin perse soikoon.

Ku tultii pintaa ni miuta kyrpi niin jumalattomasti et en pystyny ekaan 10 minsaan veneessäkään sitä jannua päin ees kattomaan. Sitte ku oli pahin rähinäfiilis hiukan laantunu ni ripitin sen jätkän kyllä. Oli pakko. Miä en taho olla enää se nynnerö joka ei tohdi sanoo asioista, se sellanen joka syö vaikka sen keiton jossa on kärpänen, ettei vaa pahota kenenkää mieltä jos siitä menee huomauttamaan. Vittu.

Kysyin siis siltä jätkältä ihan asialliseen sävyyn (paskammmmarjat, ku ehä miä osaa olla asiallinen, olen töykeä vittupää, kaikessa kommunikoinnissa, luulen, tiedän) et miks pysyttelit koko sukelluksen meiän takana, et ku siun kuuluis mennä eellä ja ikäänku sukelluspaikan tuntevana näyttää meille tietä et mihin mennää. Ni vittu se totes siihen että "no kun nuo muut vaan potki räpylöillä ja meni liian lujaa vaikka näytin että ei saa potkia ja pitää hidastaa".  Aijjumalauta että raivostuin. Räpätin sille klopille että vittu se on siitä huolimatta SIUN DUUNI vetää tätä sukellusta, ja jos ei siun sukeltajat vaikka omaa hirveesti kokemusta virtauksista eiväkkä tiiä miten hidastellaan, tai eivät vaan syystä tahi toisesta pysty jarruttelee, ni kahta kauhiammalla syyllä siun jumalauta pitää pysyä siellä eessä kattomassa mitä vastaan tulee ja mihin tää virtaus porukkaa oikeen vie. Sanoin että en oo IKINÄ ollu sukelluksella, jossa sukeltajien pitää koko ajan kuikuilla selkäsä taakse ja vahtia että missä se vitun dive masteri on, että kyllä se yleensä menee toisin päin. Että aika helvetin stressaava sukellus oli tämä, ja se johtu ihan tästä siun toiminnasta.

Sitte pyysin anteeksi että räyhäsin, mutta että tätä miältä miä olen.

Ne kolme muuta sukeltajaa tuijotti siä silmät ymmyrkäisnä, välipalakeksit huuliin juuttuneina, paikalleen jähmettyneinä, ja kukaa ei sanonu mitää. Kukaa ei sanonu mitää varmaan seuraavaan 15 minuuttiin. Miä istuin yksin veneen nokassa ja kihisin kiukkua. Kukaa ei uskaltanu tulla ees lähelle, ja hyvä niin.

Sitte jälkeenpäin, ku ei ollu muita kuulemas, ni tuli kaks tyyppiä sanomaan et ihan oikiassa olit, hyö olivat ihan hädäs koko sen sukelluksen ajan et ei ollu kyllä ollenkaa kivaa ku virta vaa vie ja divemasteria ei näy missää. No sitähän miäkii, jumaliste!

Sukellus 128 - Nusa Penida - Toya Pakeh

Päivän toka sukellus tehtii Toya Pakehiin. Miuta jänskätti, kert viimeks ku siel oon sukeltanu ni se oli niin perseestä, et meinasin sen jälkee lopettaa sukeltamisen kokonaa ja ruveta harrastaan vaikka postimerkkeilyä tahi kiiltokuvien keräilyä. Mutta lopetinkii vaa sukeltamisen Blue Corner Diven kans. Hyvä niin.

Toya Pakeh on virtaava paikka. Nyt virtas myäskin, ja aika hurjasti virtaskin. Jo ku veneestä kaatusin, ni virta meinas hetimiten painaa suoraan veneen alle. Sain räpistellä itteni ihan maitohapoille et pääsin siitä mihinkään järjelliseen paikkaan.

Miun motkotus mein divemasterille oli hyvä juttu, koska nyt hän otti ihan oikiasti sukelluksen vetäjän hommat hoidettavakseen, melkeen loppuun saakka ainaki. Pysytteli tunnollisesti meiän eellä ja seuras mitä jengi touhuaa, eikä vaa keskittyny tonkimaa jotai korallien kolosia viis veisaten siitä, misä sen sukeltajat menee. 

Virtaus oli paikoittain hurjaa, mut en hätääntyny oikeestaan lainkaan. Osaan siis ainaki hiukan. Siltikään en yhä tykkää virtauksista, ku siin ei voi kunnolla kattella mitään, ku suihkis vaan mennää tuhatta ja sataa kaiken ohitte. Toya Pakehissa varsinki on niin hienot maisemat et ois ollu kiva rauhassa töllistellä, mut ei sitte.

Hurjan kokonen giant trevalley tuli meit moikkaa, se oli ihan älytön jötkäle.

Divemasteri ei kysyny kenekää ilmoja kertaakaa, se rupes vituttamaan jossain 40 minsan kohalla, ku rupes ittellä lähenee se 50 baaria. Ku se hetki sitte koitti siinä vajaat 10 minsaa myähemmin ni sain tosissaa polskuttaa et sain sen jätkän kiinni ja pystyin viittilöimää et tilanne tämä. Sitte se heräs ja kysy muiltaki, ja siel oli 2 kenel oli jo alle 50. Yhel gimulil oli kuiteski viel varmaan sata. Divemaster teki sit erikoisen ratkasun, et tuikkas pintamakkaran miulle ja viittilöi et siitä vaan, siin ois siulle toi nakki, ja tehkeehä safety stoppi ja menkää pintaan, myö jatketaan sukellusta tuon yhen kans. Miä olin ihan äimänä. Minkäs oppikirjan mukaan jumalauta nyt mennään? Sukellus oli kestäny jo noin 50 minsaa ja kolme tyyppiä on jo 50 baarissa ni miun lokiikka ois sanonu et koko sakki pintaan yhellä kertaa. Mut ei sitte. Sinne hävis dive masteri sen yhen gimulin kans johonki ja miä jäin pintanakki käes siin tuijottamaan perään ihan äimänä et jassoo.

Mutta näin tulevana  tosi, tosi, TOSI hyvänä divemasterina ni emmiä siinä sitte nikotellu sen kummempia, miä vahtasin että safety stopin ajan ollaan tismalleen viien metrin huudiloilla ja tismalleen se 3 minuuttia, ja sitte vein pariskunnan pintaan, tällee kaikkien turvasäännösten mukasesti. Ohjeistin heiät veneeseen ja ku nyt kerta rupesin hommaa hoitamaan ni pistin tyypit veneessäki hommiin, että noniin, pakataanpa kamat elikäs kunkin omaan säkkiin laitatte kaikki ja onko nyt varmasti räpylätki siellä ja hyvähyvä ja noniin, nyt saatte mennnä takas mereen pissalle ja sitte voiaan ottaa kahvia ja keksiä, ja eikö ollu ihan kiva sukellus mitä ja olipa hieno se giant trevalley  ja ootteko työ huomenna messissä ku lähtää mantoja ettimään, juu.

Oon jo aika vitun hyvä divemaster. Miusta tulee oikee divemaster of the universe jahka käyn kurssit.

Se mein varsinainen dive masteri ja  se yks gimuli joka ei hengitä lainkaan ni tulivat pintaan sitte paljo myöhemmin. Niitä oliki sieltä hurjaks aallokoks ratkenneesta merestä vähä hakeminen ku heil ei ollu sitä pintamakkaraa ku se jätkä oli antanu sen nakkisa miulle. Mutta löyettii ne sit kyllä.

Sellanen oli Toya Pakeh tällä kertaa. Jännää muutes että nyt oli vesi +28 astetta eli ei tarttenu jäätyy. Viime joulukuus ku Toya Pakehia kokeilin ni oli +22 ja se oli ihan yhtä kärsimystä se, miuta palels niin perkeleesti et koko sukellus oli ihan pelkkää tuskaa.

Mut edelleen, näin siis tulevan todella loistavan divemasterin näkökulmasta, kun nyt näitä tän päivän sukelluksia mietin, ni ei helvetti. Sitten kun itse olen oikeestikin divemaster, ja siinä hommassa erittäin pätevä olenkin, ni miä en ikipäivänä USKALTAIS antaa miun sukellsuryhmän viipoittaa omia menojaan tuommosissa virtauksissa niiku ekalla sukelluksella oli. Plus miä en ikänä uskaltais antaa jolleki vaa tyypille hommaks et vieppäs kuule täst miun sukellusryhmästä suurin osa pintaan ilman miuta. Saati kaiken huipuks vahtimatta ees että hyö tekee safety stopin kunnolla. Jumaliste. Mitä jos ois jotain käyny? Ni mitä sitte? Jos joku ois saanu vaikka hepulikohtauksen tai jotain!

Huomenna on miun vikat sukellukset näillä huudiloilla tällä erää. Lähetää uuemman kerran ettimään niitä vitun mantoja. Saatana. Uskon ufoihin, mutten usko mantoihin. En, ennenku nään omilla silmämunilla ne ihmeet. Perkele.

Mantoja ettimässä

Lauantai 13.4.2013

Sukellus 129 - Nusa Penida - Manta Bay ("the other side")

Aamulla kasilta lähettiin taas, ja niin oli tyyni vesi Jungutbatu-rannalla. Oltii ihan et onpa hyvä meininki, nyt on mahtavat sukellusveet. Juu. Mein piti ekana dipata Crystal Bayhin, mutta ku sinne päästiin ni todettiin, et jos tuonne menee ni se on henki pois. Hirvee allokko, vesi pyöri siinä ihan ympyrää ja pelkkä veneessä olo oli jo niin pelottavaa et ei saatana. Suunnitelmien muutos, eli lähettiin kattoon keli- ja kalatilanne Manta Bayhin. Se on paljo lähempänä ku Manta Point, yks kusenluikaus Crystal Baysta. Mutta Manta bayssa aallokko oli kans aivan kauhee, löi kallioille kukkuloille, eikä siä mitään mantoja näkyny. Kurvattiin sit viä kallionkiälekkeiden toiselle puolelle toiseen poukamaan, et ikäänku Manta Bayn naapuriin, ja jumaliste saatana, siälä niitä oli. MANTOJA!

Kuvan mantat ei liity tapaukseen. Varastin internetistä tän foton.

Kamat niskaan ja kuperkeikkaa mereen ja sinne lillumaan, silmät hämmästyksestä ymmyrkäisnä, elmäyssulakkeet tyystin kuumana et ei vittu, tuossa niitä nyt on. 129 sukellusta se vaati, mutta sitte miä ja nuo vihdoin kohattiin. Heitä oli ehkä 6-7, pari niistä oli ihan järkyttävän kokosia lotkoja, et ku sellanen ui suoraan yli ni oli ku joku ois sammuttanu merestä valot. Tyypit suhaili ihan siinä pinnassa ja myä sukeltelijat oltii 4-5 metrin syvyydessä heitä ihastelemassa. Aallokko oli ihan hirvee, eli hiukan oli raskasta lillua siinä ku aallokko heitteli tonne ja takas, mutta onneks mantat piti sellasta shouta siinä, ettei paljo oman olotilan epämukavuus mieltä rassannu. Ykskii tuppas melkeen syliin, kurvas niin lähelle miuta että oisin voinu hipasta. Kyllä siinä tais maskiin muutama onnenkyynel tirahtaa.

Miä otin elämyksestä kaiken irti. Muu porukka luovutti jossai 40 minuutin kohilla, mutta miä kelasin et ku nyt vihdoin nuo on tuossa ni tulkoon vilu ja tulkoon kusi märkäpukuun, minen lähe mihinkään. 55 minuuttia mantoja toljotin, sit miäki jouduin luovuttaan, ku rupes sen aallokon takia tulee vähän sellasta oloa et kohta lentää laatta. Ois ollu viä putelissa ilmaa vaikka kuinka, ku ei käyty kuutta metriä syvemmällä lainkaan, mutta olkoot ny sitte.

Olin niin onnelliin ja niin liäkeissä. Miten mahtava elukka on tuokin, jumalauta. Siipienväli niil isoimmilla oli varmasti yli 5 metriä ja ne oli vaan niin vitun hienoja ja siistejä et....aaargghhhh! Jos ette usko ni kuuklatkaa jotaa kuvia ja videoita. Min suklausporukassa oli pari germaania keil oli kamera, ne lupas laittaa meilillä miulle vähä kuvia, mut niit ei ny viä tähä hätää oo.

Crystal Bayn kalliokikkare on komia, siksi siitä taas yks kuva

Sukellus 130 - Nusa Penida - Crystal Bay

Päivän toka, ja miun tän kertasen Lembongan-visiitin vika, sukellus oli sitte taas Crystal Bay. Siel oli olosuhteet aamusta rauhottunu huomattavasti, et mereen uskallettii jopa mennä. Keskiviikkonahan siel viimeks kävin, sillo vesi oli vitun  hyytävää (+20). Nyt oli lämpösempää, +26, mutta silti palelluin ihan totaalisesti. Lisäks nyt vesi oli ihan sameeta puuroa ja virtaus oli ihan hirvee. Ei järin naatittava sukellus, plus ku just on ollu melkeen tunnin valtavien mantojen kans sukelluksissa ni paljo jaksanu kiinnostaa mitkään merikärmeet ja nudibranchit. Vaik oliki yks ihan outo nudis, joka tuli virtauksen mukana ihan valtoimenaan miltei päin visiiriä ja sitte se lillu miun käessä. Erittäin hämmentävä tilanne. Siitä on kuvia, jos se yks kameragermaani muistaa joskus postittaa.

Ryystin ilmat ihan sikanopeesti, koska palels niin vitusti. 40 minsan kohalla hävis tunto varpaista ihan täysin, mutta siin kohin oli sit jo pintaanmenobaareja miulla ja yhellä muullakii eli se siitä. Ihan kivaa joo, ja nyt ku Crystal Bay oli taas todella haastava ja vaikee noitten virtojensa takia ni kiva oli huomata et en hätääntyny lainkaan. Oon oppinu sentäs hiukan jotain. Jee!

Two Fish Divers

Yhteenvetely

Tää oliki eka kerta sukeltelua täällä, ku en lähe poies aivan lyötynä ja nöyryytettynä! Okei, ekan sukelluksen jälkeen oli olo, et vittu en osaa mitään, mutta se oli vaan sellasta liiallisen jännityksen ja etukäteis-hermoilun tuottamaa mokailua se sukellus. Sen jälkee on sujunu ihan hyvin, vaikka on ollu koviaki virtauksia ja jääkylmiä vesiä ja kaikenlaista. Kyllä miä ehkä siis vähäsen osaan sukeltaa!

Ja vittu, nyt ne manta rayt on nähty. Hienointa ikinä!

5 päivää, 10 sukellusta. Hintaa tuli 3,6 miljuunaa rupiaa, eli noin 280 euroa tän hetkisellä kurssilla. Sisäls siis sukeltelut + pikavenemaksun ("pika".... HAH!) Tulambenin reissusta + lisämaksu Manta Point -sukelluksesta (se on niin kaukana et siitä joutuu aina hiukan maxaa pensarahaa veneseitille).

Kakkosen Fisu on hyvä, siel ei pelleillä eikä oo erityistä teeskenneltyä pirteyttäkään ilmassa, vaikka ilosii ja kivoi ja sellasii myä-ollaa-sukellusopeja-myä-hymyillään-menoo siel tietty ilmassa onkii. Hinnottelu on öbaut sama ku täällä saarella suunnilleen on jokaisella suklauspuljulla. Hommat hoituu sellasella järjestelmällisellä ja hyvin organisoidulla tavalla (retkeä Tulambeniin ei lasketa). Kun tuut ni siulle pakataan oma kassi (KIH!) missä on siun kaikki romppeet ja se nyssäkkä on siulle varattuna ja laitettuna koko sen ajan ku heijän kans sukeltelet. Kamat ilmaantuu ku taikaiskusta suoraan veneelle, ja sieltä ne myös kuin taikaiskusta poistuvat, peseytyvät ja kuivuvat seuraavaks aamuks. Ryhmät on pieniä, näytti olevan silläviisii et se on max 4 sukeltajaa per ope, yleensä vähemmän, ja yhteen veneeseen pakataan max. kaks ryhmää. Sukellukset briiffataan pääpiirteittäin aika hyvin ja meininki on sellasta rauhanomasta. Vene on nopee, ei hätäänny isoissakaan aalloissa ja siellä soi aina välil regei. Meininki bagus!

Sukellukset tehää kahen sukellukset paketeissa, eli sellanen 4-5 tunnin reissu, jonka aikana tehään noi molemmat sukellukset. Sukelluspaikoista osa on kaukana, jopa reilun tunnin venematkan päässä. Aamun ekan sukelluksen jälkee lillutaan venees, syyän Kakkosen Fisun tarjoomia keksejä ja hetelmiä, juuan teetä ja kahvetta ja vettä. Pissalla käyään meressä. Sitte ajellaan päivän toiselle sukelluspaikalle, sukelletaan, ja sen jälkee veneillää takas kotio. Hintaa tuommosella yhella kahen suklaukset setillä on 700 000 rupiaa, sis siis kaikki kamat ja välipalat. 50 000 rupian lisämaksu tulee jos mennää kauimpana olevalle sukelluspaikalle eli Manta Pointille. Erikois-sukellusreissut, esmes. koko päivän retket Balin sukelluspaikoille, niien hinnat on aina tapauskohtasia. Alennusta tiätty tulee, jos suklaa paljo.

Arvostin myös, että ku kävin laskun maksamassa ni antovat palautekaavakkeen täytettäväks. Kirjotin sitte terveisiä et tykkäsin kovasti ja tuun takas mut oli se yks sukellus joka oli ihan hanurista ku sukellusopas sukelteli ihan omiaan eikä vetöny sitä sukellusta yhtään. Miusta on hyvä, että tuommosia palautekaavakkeita on käytössä.

Kakkosen Fisulla on myäskin tosi ekolookinen meininki. Jätteet lajitellaan ja on vesipullojen täyttöpistettä ja semmosta. Pidän. Ja kyllä, kun tuun tänne seuraavan kerran, ehkä jo toukokuussa, ni ehottomasti tulen sukeltaa Kakkosen Fisun kanssa. Mutta mahtasinko tulla heille Dive Master -oppiin? Hmmmm. En tiiä jaksasinko tääl Lembonganilla olla viikkotolkulla. Se voi olla että sukeltelun jatko-opinnot teen sitteki kotona Kilillä. Mutta annan asian hautua viälä.

Rakas Sukeltelupäiväkirja, siä loput nyt täl kertaa tähän. Kiitos.

Oli kaikin puolin hiano viikko tääl Lembonganilla. Huomenna aamulla hilpasen Balille Sanurille. On varusteiden täydennystä ohjelmas eli kauheeta säntäämistä eläinkaupasta kirjakauppaan ja sukelluskaupasta supermarkettiin ja sitte apteekin kautta matkakioskille ostamaan venelippu kotio Hiekkakikkareelle ja sitte on illalla viä tärät Davidin kans, joka on nyt kans Sanurilla, viä viimesiä päiviä ennen paluuta kotionsa. Eli se on varmaan bintang time.

Muuta ku sukellusasiaa + paljo kuveja täält Lembonganilta tuleepi ehkä huomenna tai sitten ei. Lähipäivinä ny kuiteski.

Manta Bay

Manta Bay

Manta Bay

Uima-altaan järjestyssäännöt. Huomakkaa: no petting or sex. Hyvä!

Rakas Sukeltelupäiväkirja, osa 2: retki sotalaivan raadolle

Matkalla Balin vesille oli komiat maisemat

RAKAS SUKELTELUPÄIVÄKIRJA, OSA 2


Torstai 11.4.2013

Näin viime yönäki sukellusunta. Sukelluslogohan on se sellain punain suorakulmio minkä poikki menee valkoin viiva sillee kulmasta kulmaan. Ni viime yön unessa sellasia delffiinejä tuli tuohon rantaan. Niillä delffiineillä oli siis sellanen sukelluslogo-väritys, ja miä olin ihan oivalluksen iloissa siin et ei hittolaine, emmiä oo tienny et tuo logo tulee delffiineistä, ja siinä sit joku ahavoitunu sukelluskarju myhäillen nyökkäili että juu, noilta delffiineiltä se logo on nyysitty.

Kaikkee sitä oppii ku tarpeeks unexii! Mutta sitte kello löi jo 6:30 ja kännykän herätys rupes soittaa Biitlesin Obla-Dii-Obla-Daata ja miun oli räpsyteltävä unirähmät silmistä ja lähettävä aamumunalle ja sitte kiireenvilkkaa sukellusretkelle.

Sukellukset 125 ja 126 - Bali - Tulamben - Liberty Wreck

Tätä kirjottaessa kello on seittemän, illalla. Kävin just syömässä lounaan, joka oli samalla dinneri. Join yhen kaljan. Tää päivä oli niin pitkä ja raskas, että olin bintsun tarpeessa. Enkä vain tarpeessa, olin sen bintsun suorastaan ansainnut.

Aamulla siinä 7:30 lähettiin, miä ja kaks kypsempää, mukavaa brittiläistä pariskuntaa. Kypsempää tarkottaa tod näk että ne on miun ikäsiä. Siitä muuten tietää tulleensa vanhaks. Siitä, et kaikki muut miun ikäset ihmiset näyttää ihan vanhoilta. Ja toinen mistä tietää, et ns. pelit on ns. pelattu, on se, että jos on sukellusmaski naamassa tunnin ni sen jättämät painaumat näkyy lärvissä vielä 5 tunnin päästä. Näin. Jokainen hetki rupsauttaa lisää, sille ei voi mitään.

Mutta asiaan. Piti kestää puoltoist-kaks tuntia kaahaus Lembonganilta tuonne Balin itärannikolla sijaittevaan Tulambeniin. Kovaa mentiin juu, mutta ku tuosta pyhkästiin ens alkuun meren yli täältä toho Balin etelärannikolle ni ajettiin johonki roskaan (meri on täynnä paskaa, saatana, hyvä me ihmiset, jeejee) ja hajos moottori. Päästii toki yhä etiäpäi, hitaasti matelemalla, et wuppiduu. Hiukan siinä oli kuiteski huumori koetuksella. Kohteeseen pääsy kesti jotain 3 ja puali viiva nelijä tuntia. Ja kattos saatana ku veneen GPS oli kans rikki ni piti jokaisen vastaantulevan kalastuspaatin kohalla hiljentää entisestään ja kysellä että ni misä se on se Tulamben. Miulla meinas ruveta keittämään aika rajusti, mutta mitäpä se ny ois siinä auttanu. Totesin sitte ittellein, et ihan vitun sama, saapahan kattella komioita maisemia. Koska Bali, se on kaunis, ainaki ku sitä mereltä käsin, rantaviivaa pitkin veneellä ajellen, katteleepi. Vihreä, tulivuoristoinen, mystinen, komea. Kyllä sitä kelpas siinä tuijotella ja samalla mietiskellä asioita, järjestellä pääkoppaansa (joka on tällä hetkellä, tai edelleen, hiukan...ööö... levällään).

Koska moottor ol paskana ni aikataulut meni vituiks, eli ei missää nimes ollu mahista tehä luvattua ja suunniteltua kolmea sukellusta. Hyvä jos kaks keretään, ja sekii on kiinni siitä, saako venesetät moottorin korjattua sillä välin ku ekaa sukellusta ollaa tekemässä. Jotta myä ruvettiin nyppiin kamoja niskaan ku Tulamben vihdoin löyty, ja toivottii sit vaa veneen suhteen parasta.

Miä otin hiukan kierrosta ku hokasin et miulle on laitettu Nitroxit tankkiin. Olin hiukan että ekskjyysmii, kukaan ei ole miulta kysyny halukkuutta vetää Nitroxilla ja toisekseen, mitä tästä sukelluspaikasta tiiän, ni tässä ei ole MITÄÄN vitun järkeä eikä varsinkaan tarvetta Nitroxille. Se sotalaivan raato makaa melkeen rannassa ja liki pinnassa, mihin vittuun tässä Nitroxia tarvitaan? Mutta ku oli Nitroja ni mennään sitte, saatana (nitrox-sukellukset viä kaiken lisäx maksaa enempi ku peruspulloilla tehtävät), mutta sanoin, et tän ekan teen vaan, koska mennään sen hylyn syvään päähän, mutta jos se toinen sukellus ylipäätään pystytää tekee ni on syytä löytyy ihan perusilmaa, koska toinen suklaus tehään siihen hylyn päätyyn joka lähes pilkottaa pinnalla. Mussuttivat sitte jotain että ohan se nitroxi hyvä ku se lyhentää sitä vaadittua pinnalla olemisen aikaa, mutta mitä vittua? Ei ollu mikään aikomus tehä sukelluksia yhtään nopeemmassa tahissa ku muutenkaan, eli reilu tunti enivei lillutaan veneessä sukellusten välissä, niiku aina, et en nyt tajua yhtää. No, oli onneks peruspullojakin mukana eli hoitu miulle normaalit tsetit tokaa sukellusta varten.

Onks miulla jääny jotain tosta Nitrox-hommasta tajuamatta? MIHIN sitä ns. perussukelluksella tarvii, jollei siis oo sellanen sukelluspaikka et mis halutaa nuohoo jossai syvällä normaalia pidempään? En tajuuuuu. No mut se nyt ei oo mikää uutinen, miä en tajua vittu mitään. MISTÄÄN.

Eka sukellus meni miulla maksimissaan 27 metriin, mutta enimmäkseen olin jossain 15-20 metrissä. Ei siis min miälestä mitään tarvetta nitroxille, ku ei siellä syvällä kauaa nuohottu ja koko muuki ryhmä meni samoja syvytyksiä miun kans. Onks toi ny sitte jotenki vaa hienoo ja profee vetää nitroxilla vai mitä? Mut so what, Liberty-hylky oli valtavan upee sukelluspaikka. Ei ollu hirveesti porukkaa paikalla, näkyvyys oli loistava, ei mitään virtausta eikä aallokkoa. Koko hylky on jo peittyny korallikasvustoon ja kuhisee elämää. Vitusti kaloja ja kaikkee. Ihan huikee mesta.

Onneks ekan suklin aikana oli veneäijät saanu tsekattuu moottorit ja tilattua varaosia, eli päästii tekee toinenkii sukellus. Sitä ennen lounastauko ja olin et aijjaa. Jotenki olin kelannu et varmaan Tulambenissa rantaudutaan lounaalle tai jotain, ku ei asiasta sillai mitn puhetta etukäteen ollu (no ei kai ku ei tosta Nitroxistakaan kukaa kysyny eikä kertonu). No ei ollu sitte vegeruokaa, eli join kahvia ja nakersin keksejä. Iha sama, ei ollu ees nälkä, mutta noin periaattessa vitutti kuitenki, ku siinä kohin päivää ollu jo niin monta asiaa päin helvettiä. Vitutti ettei ollu kysytty mitä miä syön ja vitutti etten ollu ite tajunnu asiaa tiedustella. Mutta jotenki pidin selkeenä et jos ollaa koko päivä Tulambenissa ni kyllä siinä ny saatana veneestä poistutaan vessaan ja syömään ja jalotteleen. Mut ei. Vessassa käynti oli tikapuita pitkin mereen, märkäpuku polviin ja pissaus, ja sitte takas veneeseen. Perusmeininki.

Tulambenin veet

Toka sukellus tehtii Libertyn matalaan päähän. Siä veti 5 tyyppiä nitroxilla, miä ja toinen sukellusope peruspaskalla, mutta mentiin koko sakki samassa porukassa eniveis. Kai se nitrojengi siitä jotain iloo sitte sai, en tiiä. Syvimmillään käytii noin 20 metrissä ja keskisyvyys oli 10 metriä. Mutta oli taas ihan törkeen hieno  hylky ja mahtavia kaloja ja kilpikonnia ja napoleon wrasseja kaks ja hylyn ympärillä mustassa hiekassa valtavia, metrisiä garden eelsejä huojumassa, semmosia en oo ikiin ennen nähny. Hieno, hieno sukellus.

Pintaan tullessa kellohan olikin jo kolmen hujakoilla. Moottorit oli veneessä saatu kuntoon ja päästiin pikakyydillä eli kahessa tunnissa takas kotirantaan. Miul oli niin nälkä että pyörrytti, kello oli siinä jo iltaviis ja olin aamulla seiskalta syäny vähän munaa ja päivän aikana vaan keksejä ja vesimeloonia. Lisäks tuommonen 10 tunnin vesilläolo pisti askeleen niin keinuvaks, että hyvä ku tie riitti ku tuolta rannasta hoipertelin omalle mökille suihkuun.

Että semmonen päivä. Okei, oli sähellystä ja kohellusta, mutta veneoneglmat ei ollu sukelluspuljun moka. Nitrox-hässäkkä oli, ja lounas-kohelluksesta otan vähän omaan piikkiin ku olin tyhmä enkä kysyny asiasta, semminkin kun olen aika tarkka siinä mielessä että se on oltava se kasvisruoka, piste. En kuuna päivänä koske ruokaan, joka on sisältäny vaikka kanaa, et "voihan ne kanasuikaleet nyppiä pois". Ei helvetissä, se koko ruoka on sillon jo kanaantunu, se ei sillon oo enää mikää kasvisvaihtoehto. Mutta sukellukset suju hyvässä järjestyksessä. Ja arvostin todella sitä, että vaikka tolle reissulle olis ollu halukkaita enemmänki, ni mukaan pääs vaan myö 5 ekana ilmottautunutta, ryhmiä ei kasvatettu ihan vaan siks et asiakkaita olis. Se on sellanen asia mikä on miusta hyvä juttu. Et ei tehä niiku jossai suklipuljuis, et hei ainahan joka ryhmään viel yks sukeltaja mahtuu.

Ja sitte ku tulee viä yks ja viä nää kaks, ni käy niin et on 8 urpoa sukeltamssa ja yks alotteleva dive masteri ja sitte tulee hurja virtaus ja porukka ajautuu avomerelle  ja joku kalastusvene löytää ne ihan onnenkantamoisena klo 23 yöllä Balin edustalta. Em. tarina on tosi ja tää oli käyny täällä vähän aikaa sitte, sukelluspulju oli balilainen, dive master ei ollu kyseessä olleessa sukelluskohteessa koskaan sukeltanu, kukaan ei tuntenu vesiä ja virtoja ja menivät sukeltamaan Mangrove-nimiseen sukelluspaikkaan, joka on sellanen että sitte nimittäin lähetään ja lujaa. Ja viuh vaan, sinne menivät sitte.

Niinku oon ennenku sanonu, muistaakseni, ja jos en oo, ni sanon taas et sukelluspuljun valinnassa pitää kattoa ihan muita asioita ku hintoja. Turvallisuus menee sukellushommissa kaiken muun eelle.

Two Fishin toimintaan oon (näistä Balin reissun sähellyksistä huolimati) ollu helvetin tyytyväinen, toistaseks. Mutta kattotaan, kattotaan, tässä on viä pari päivää sukeltelua eessä...

Paasaus sikseen. Viel pari askaa, sit käyn nukkumaan.

Korvan kanssa oli tänään hiukan paineentasailuhaasteita, mutta hitaasti lasetellen ja rauhassa tööttäillen se siitä sit asettu. Toivottavasti nyt pelittää viel pari päivää, kert on huomiselle ja ylihuomiselle viel suklauksia buukattuna. Huomenna Penidan lepposalla pohjoisranalla eka joku kiva helpohko suklipaikka ja sitte sen jälkee ehkä hurja mutta ainaki hieno Toya Pakeh, jos se on sellasella tuulella että sinne voi mennä, ku välil se on sellain et ei mitn asiaa siihen veteen. Ylihuomenna mahollisesti ehkä uus yritys mantojen kans. En kyllä oota mantasukelluksilta yhtään mitään. Tiiän jo, et ei ne siäl oo.  Borat söi ne.

Haluaisin ihan hirveesti omat regut ja letkut ja oman rotsin. Ja omat räbylät, ne on ostoslistan kärjessä, ne oikee huutaa siellä et siä tarvit meiät! Ne saattaa hypätä kainaloon jo sunnuntaina ku meen Balille ja Sanurille ja jos sen yhen kivan sukelluskaupan ovesta erehyn sisään ni.... joo. Reguletkusetti ja oma rotsi, ne annan itze itzellein valmistujaislahjaks, jos miusta tulee joskus rescue diver ja dive master. Tällä hetkellä tuntuu kaukaselta semmoset.

Sukelluksessa on niiiiiiiiiiiiiiiiin paljon asioita mitä en hallitte hyvin. Sitä varten varmaan noi em. tittelit saa vasta kurssit käytyään, mutta ku miuta vituttaa silti et en osaa.

Mutta nyt nukkumaan. Varmaan lähtee taju ennenku ees pää osuu tyynyyn.

Peeääs. Gekko kakkas just tähän näppikselle.

Veneitä Tulambenin rantahiekal

Rakas Sukeltelupäiväkirja, osa 1: Borat on syäny kaikki mantat

Lembonganin aamu, kello on  kahexan, myö lähetään sukeltaa!

Terveisii Lembonganilta!

Jihuu, olen raahannut sekä bärsseeni että tietokoneeni tiedon valtatien äärelle! Majapaikassakin toki "on" internetti, mutta sillä en oo toistaseks päässy yhtään mihinkään. Ei, valehtelin, toissapänä taisin saaha ladattua puhelimella Ylen-uutissivuilta noin 3 ja puali uutisotsikkoa, sitte kansainvälinen tietoverkko sano miun mökin kohalla et no koneksön.

Mutta nyt jolkotin Warung D&B:n netin äärelle. Warung D&B on saanu miusta kantisasiakkaan, kert heil on valtavan hyvät pöperöt ja edukkaat hinnat, oon käyny tässä joka päivä vähintään yhellä murkinalla.  Nyt ryyppään vaa jääkahvetta ja oon aivan online! On niin nykyaikanen olo!

Eli heti asiaan, koska sitä on. Asiaa. Toisin kuin aisaa, mutta se on toinen juttu se.

Tässä tulee nyt tilitystä Lembonganin lomalla päkerretyistä sukelluksista.  Asiaa, ja asian vierustoja varsinki, on niin paljo et jaan tän jaaritteluun useempaan osaan.  Tämä on osa yx. Näit oon kirjotellu evridei, ja julkasupäivät on vähä niiku takautuvasti, johtuen tuost etten oo ollu yhteyksissä ulkomaalimaan lainkaan. Muutakin ku sukellusasiaa tulee kans, joku päivä, ehkä sunnuntaina. Mut nyt! Let's go!

Aiemmin tääl Lembonganilla oon sukellellu Blue Corner Diven kans, mutta en oo oikee ollu heiän peliin tyytyväinen. Ei silleen mitää isompaa napistavaa, mutta sen verran oli kaikenlaista pientä hiekanjyvää räpylässä hiertämässä, et viime marraskuun visiitin jälkee päätin, et olkaa kuin  hyviä kamuja miun kotisuklipulju Lutwalan tyyppien kans hyvänsä, ni miä en teiän kans veteen enää mene. En ainakaa ennenku oon käyny koklaan muitakii putiikkeja ja kattomassa onko sellain sähellys, liian isot ryhmät, tekopirteys ja saatanan mola-mola-tanssin vetäminen veneressä saaren tapa vai nou.

Puolivahingossa tällä kertaa päädyin Two Fish Diversin hoteisiin. Heitä miulle olikin jo yhet sukellustutut suositellu. Olin netistä lisäks vähä kattellu asioita ja aatellu että koklaan tääl olevist sukelluspuljuista joko Big Fishiä ja Two Fishiä. Big Fishissä kävin tänne saarelle saapuessa ekana, mut heil oli sukellukset täyteen puukattu pariks päiväks etiäpäi ni en jääny sinne (muutenkaan ei tuntunu miun mestalta), vaan lampsin tiän tois pua Two Fish Diversin konttorille. Kakkosen Fisulla oli sijaa sukellusveneissä, joten asiakassuhre laitettii heti itämään.

Maanantai-iltana siis tänne Lembonganille tulin, majotuin kivaan ja halpaan Lembongan Tropical Guesthouseen. Sitte menin heti varaan sukelteluja, ja tiistaiaamuna alko räpiköinti.

Selostukset sukelluksista ilkamoivan päiväkirjan muodossa luvassa next. Tässä siis osa yx, tulossa on viä osat 2 ja 3, ja kolmosen lopussa sit pieni yhteenvetely sekä tilitys kuinka vitusti tähän hubaan taas rahaa sain palamaan. Pulipuli!



RAKAS SUKELTELUPÄIVÄKIRJA, OSA 1

Tiistai 9.4.2013

Sukellus 121 - Nusa Penida - Buyuk

Se on aina vähän silviisii, että ekat sukellukset jossain vieraissa vesissä ja vieraitten ihmisten kanssa jänskättää. Ja täällä Nusa Penidan huudiloilla jänskättää extrapaljo, koska täällä miulla on aiemmilla kerroilla ollu vähän kaikenlaisii ei-niin-ihanii kokemuksii. Ja tiiän, että veet on haastavat ja paikoittain vaikeet, vaikka kuinka ois jo saatanasti sukelluksia alla. Siks tän päivän sukellukset jännitti etukäteen ihan perkeleesti.

Ja tää miun eka sukellus oli ihan säälittävää räpistelyä. Onneks olin pienessä ryhmässä (ope + miä + yks gubbe) ni ei ollu kaikki näkemässä miun urpoilua. Virtaus oli ihan hirvee ja jouduttii alussa uimaan vastavirtaan et päästii mihin piti päästä. Siinä meni sitte ekan 10 minuutin aikana puolet koko henkitystärpätistä, ku ei oo kääkkä tottunu tekemään lihaksilla mitään ja nyt joutu tosissaan polskimaan. Paikoittain virtaus oli sellasta että vaikka kuinka potki ni ei liikkunu ku takas tulosuuntaan. Hieman raskasta on sellainen, voin kertoa, semminkin kuin lihaxein ovat kuin lapsenpaskaa nailonsukassa, eikä mistään voimaa uhkuvasta teräksisestä ja vahvasta diskovartalosta voi noin muutenkaan miun kohalla puhua.

Että se oli 35 minsaa kun meikä joutu viittomaan että baareja 50, kiitos ja anteeks. Muuten sukelluksella ei ollu mitään erikoisen erikoista, enkä oikee kyenny keskittyy asioien katteluunkaan ku olin niin hädäs. Mutta perkeleen komiat on maisemat ja upeet korallihärpäkät. Näkyvyys oli välillä ihan paska, mutta enimmäkseen kuiteski ihan ogei. Vesi oli sentäs lämmintä, 29 astetta.

Sukelluskaveri vähän vitutti. Heti ku sukellusope vähä osotti et jotai jännää tuolla ja miä koitan mennä kattoo tarkemmin ni sieltä se urpo kaahaa alta tai päältä vittujakaan välittämäti et josko antais toisen kurkkaa eka ja menis vasta sitte. Mutta ei. Hänellä on kamera, vittu, se antaa etuajo-oikeuden.

Kamerasukeltajat pitäs pistää aina sukeltamaan omiin ryhmiinsä. Joko niitä saa aina ootella, ku ne haluaa joka vitun etanasta sata kuvaa, tai sitte ne on just noita jotka tulee vaikka päälle, kuhan pääsevät HETI ottamaan kuvaa kun jossain  jotain näkyy.

Muuten ekan sukelluksen perusteella Two Fishin toiminta hianoa. Hyvin organisoitua ja järjestettyä, pienet ryhmät, sukellusope pätevä, joskin ranskalainen.

Sukellus 122 - Nusa Penida - PED

Päivän toka sukellus ja yhä pysyttiin Nusa Penidan seesteisehköllä pohjoisrannalla. Ei virrannu välillä oikeestaa ollenkaa, ja sit jos välillä virtas ni ihan vähä vaa. Pystyin täl kertaa siis jo melko vapautuneesti lillumaan ja se näkyki siinä, et sukellukseen tuli heti 20 minsaa lisää kestoa eli 54 minsaa olin ihan niiku sukellus-skenen ines. Hommassa alko olla siis jo ihan sellasta sukeltamisen makua, eikä mitään onnetonta merihätästä räpistelyä.

Valtaisa vapautuneesti uiskenteleva merikärmes nähtii ja useita scorpion fishei ja kaikkee. Ihan törkeen hienot korallimeiningit ja valtavasti kaloja, pökerryttävän hienon näköstä.

Veet oli muuten molemmilla sukelluksilla lämpösiä, eli ei oo tarttenu vetää kahta märkäpukuu tai hyytyy hypotermiaan. Hyvä! On kuiteski märkäpuvun alla surffipaita ja lapaset käessä koko ajan. Ne kelluttaa sen verran, et tarvittee huomiseks ottaa lisää painoja. Miä oon laihuttanu sukellusvyötä jo vaivaseen kahteen kiloon (kuuesta kilosta alotin), tänää vetelin kolmella kilolla, mutta pinnan alle pääsy oli yhtä räpeltämistä ja syvyyksissäki kellutti ja varsinki stoppi 5 metrissä oli jatkuvaa taistelua ku meinas vaan ponkasta pintaan väkisten. Huomenna 4 kiloa, kiitos.

Tän päivän perusteella on vähä sellain olo, et jos meinaan dive masteriks ni näissä vesissä miulla ei oo toivon hiukkastakaan sellasta koulutusta onnistuneesti suorittaa.

Huomenna ois suklausta Manta pointilla. Vihdoinkin! Mutta mitä vetoa että yhtään Mantaa ei oo mestoilla? Oli meinaan Kakkosen Fisun toinen venekunta tänää siäl ja eivät nähneet yhtään mantaa. Vittu räjähän jos ei niitä näy huomennakaan. Koko maailma on jo nähny mantoja ja snorklannu mantojen kanssa ja sukellellu niien seassa ja mitä viälä. Mutta miä en nää niitä vittu ikinä.  Ja täällä pitäs olla mantoja koko ajan, ympär vuoden, evri dei, mutta mitä vetoa et huomenna ei oo yhtään. Saletisti kaikki mantat on lähteny menee ja just parhaillaan ne ui miun Hiekkakikkaretta ympäri ja siäl kaikki senku sukeltaa niien kans like there's no tomorrow.


Keskiviikko 10.4.2013

Sukellus 123 - Nusa Penida - Manta Point

Eilen illalla tuli vähän flunssanen olo ja rupes jo huolettaan et ei kai täs nyt vaan käy niin että suklailut loppuu ennenku ne on päässy ees alkuun. Mutta ryystin kotibaarissa vitamiinisen hetelmäpommipirtelön, söin chilisen pöperön ja kipasin kaupasta vähä paikallisia troppeja, latasin niitä pään täyteen, ja kas: aamulla ei pärskettä, ei köhää, ei tukkosuutta. Hepskukkuu, muna peppuun ja meno jatkuu, kuten eräs ystävätär välillä tokaisee.

AliG

Koko yön näin unia mantoista. Olin niiku menossa Singaporen metrolla tonne Manta Pointille, ja sinne piti sitte perillä maksaa lippuluukulla pääsymaksu ja kaikkee. Olin siinä sukelluskamat päällä et vittu tää on perseestä, nää kamat painaakii niin et miä tuuperrun kohta, mutta jos nään mantoja ni kaiken vaivan arvosta. Miun eellä siinä oli sitte joku öljysheikin olonen porho kultasormukset kilisten, ja sille ojennettiin sieltä tiskin alta sellanen metrinen pino tapettuja pieniä mantoja, sellasia lautasen kokosia verisiä lettuja. Öljysheikki makso niistä vastaavan korkusen pinon seteleitä. Miähän saatana sain slaagin ja olin et mitä vittua, ostatsiä noi ruuaks, ja täs kohtaa öljysheikki näyttikii siltä olikse nyt se Ali G siinä yhel Madonnan videolla mis ne ajaa limusiinilla ja jotaa... no enivei, kuiteski se Boratin sellain räppärihahmo, kullanväriset verkkarit ja käätyjä kaulas ja säihkettä hammaskalustoa myäte. Se sano sitte joo, että vähän iltapalaa, uhanalasta elukkaa, maiskis. Kävin riveliin kii ja revin niitä rahoja ja huusin ja räyhäsin ja sitte miut vietii voimakeinoin pihalle. Suivaannuin niin että sit jotenkii seuraavaks olin jollekii Maailman Pääministerille saanu audienssin ja sille kerroin että kuule, AliG:lle myyään Manta Pointin mantoja iltapalaks, et mitäs peliä tämä on, tää ei voi olla totta ja vaadin toimenpiteitä. Maailman Pääministeri nyökkäili ymmärtäväisnä ja samaa mieltä niiku oli olevinaan et voi kamala. Miul oli yhtäkkiä siitä lippuluukun mantakauppa-tilanteesta kuvia ja kameran kaivoin esiin että kattokaa nyt, Herra Pääministeri, kattokaa, tässä näin, tämä mies myy niitä mantoja räppäreille. Ja Herra Pääministeri totes että katsohan itse hiukan tarkemmin. Lippuluukun mies, joka mantoja AliG:lle tiskin alta myi, oli Maailman Pääministeri itse. Heräsin omaan huutooni.

Valtamerillä ei ole enää mitään toivoa, koskei ihmiset eikä varsinkaan maailman johtajat välitä. Miulla kävi eilen jo tokalla sukelluksella mielessä, et onneks oon tässä ja nyt, ja saan nähä tän kun meri vielä elää ja on täynnä elämää. Tulevaisuuen sukupolvet ei nää semmosia maisemia ja eläimiä ku kuvissa. Jos meno jatkuu tämmösenä.

Ainiin, se sukellus sitte. Noniin. Koska Borat räppärivermeis oli yällä käyny syämässä kaikki Manta Pointin mantat, ni vittu siellä ketään ollu. Mitäs miä sanoin. Ei näemmä vaan oo tarkotettu, että miä ja manta kohattais. Uskottava se on.

Manta Point. Ku myä mentii veen alle, oltii ainoo porukka mestoilla. Ku tultii pintaan sukelluksen jälkee, ni veneitä oli paikalla jo lähemmäs kymmenen. Hirmu suosittu sukelluspaikka tuo Manta Point.

Muuten sukellus oli vähän jännä, paikka oli tuol kaukana, reilun tunnin venematkan päässä. Aallokkoa oli matkalla niin perkeleesti ja meri näytti hurjalta ja sellaselta et ai tuonneko pitäs lähtee, eissaatana, onpi hiukan pupu märkäpuvussa. Mutta sukelluspaikkana tuo oliki aika iisi. Aallokon takia kyllä mentii veen allakii ens tohon suuntaan ja sitte tohon suuntaan, aaltojen tahdissa keinuttiin, mutta sellanen on miusta aika mukavaa menoo. Näkyvyys oli ihan vitun huono, ihan puuroa pahimmillaan. Maisemat kivikkoista, ku oltii hurjien kallioseinämien vieressä. Hirmusesti oli niit sellasii perus-reiskoja, niit sinitäpläsii.

Tää oli 49 minuutin sukellus. Oli miulla viel joku 60 baaria lopussa, mutta koska muulla porukalla oli, tiätty, vitusti enempi ja sit toinen sukellusope oli jo viiessäkympissä (hän on sellanen aika raamikas, kookas ja komea, miäs) ja ku vittu siä mitään mantoja ollu ja mitää nähny muutenkaa, ni lähin sit tuos kohin pintaan kans. Lopussa tapahtu jotain outoa, koska oltii jo tehty perus-3 minsan stoppi 5 metrissä, tietokone näytti et homma ok, anna mennä. No, olin tulossa pintaan, ku yhtäkkiä tietsikka vilkuttaa ihan hädäs et SLOW (aallokon takia nousin sieltä 5 metristä hetken ajan liian nopeeta tahtia) ja sitte se perkeleen masiina näytti et uus 3 minsan stoppi tehtävä. Ei siin sit mitää, viittilöin sille komeelle kaverille, joka oli jo pinnalla (nousi siis miutakin nopeemmin ja ihan no problem), et miäpä kuule täällä viel hiukkasen kelluskelen, ei tässä mitään hätää, saatana. Näin on miulla käyny kerran aikasemminki. En tiiä mistä tuo johtuu. Sukelluksessa ei ollu muuten mitään erityistä, tuata pintaan tullessa ollutta ihan hetkellistä liian nopeaa nousua lukuunottamati (ja seki oli jossain 4-3 metrin kohassa). Jos joku osaa selittää ni kiitos. Min tiezika on Suunto ja Zoop.

Crystal Bay

Sukellus 124 - Nusa Penida - Crystal Bay

Käytii Manta Pointilta tullessa kattomassa oisko Manta Bayssa mantoja. Pinnalta vaan kuikuiltiin, ei näkyny. Mutta oli muutama delffiini siin polskimas! Jipii!

Ei jääty kuiteskaa Manta Bayhin suklaa, vaan mentiin Crystal Bayhin. Aisssssaatana. Crystal Bay pelotti miuta IHAN VITUSTI. Oon siellä sukeltanu miun sukelluksen numero 35 ja vaikka sillon nähtiin mola-mola (jihuu!) ni sukellus oli muuten aika kauhee kokemus. Virtaus oli sulaa hulluutta ja oli kylmää vettä ja vetelin ilmat jossain 25 minuutissa ja sitte koska siinä oli mola-mola just ku miulla törähti 50 baaria mittariin ni miulle vaan tuupattiin jonkun vararegu turpaan että hengitä siitä, nyt katotaan molaa. Ylimäärästä jännitystä oli siis ihan yli oman tarpeen.

Ni että kelasin et ei vittu, nyt katotaan oikeesti onko miusta mihinkään ja oonko oppinu mitään, Crystal Bayssa jos jossain sukellustaidot punnitaan. Et siel on varmasti taas oikee pyörremyrskyä ne virrat ja meininki ihan sellasta selviytymiskamppailua. Mut eipä ollukaan, tai sit oon toudellaki oppinu jotain!

Virtausta oli, mutta miusta aivan vähän vaan, ei mitenkää et ois yhtää tullu hätääntyny feelis. Sen sijaan oli IHAN VITUN KYLMÄ. Veen keskilämpö oli tietsikan mukaan sukelluksen aikana 20 astetta. KAKSKYT! Se tarkottaa sellasta että silmämunat jäätyy päähän, varpaista ja sormista häviää tunto. Kylmimmissä kohissa oli 19 astetta. Siellä sai sitte meren pohjassa tosissaan sheikata äässiä ja hieroo itteensä, että ei ihan jäätyny pystyyn.

Mutta arvakkaa mitä? Kylmillä vesillä ne möhkäkalat liikkuu, eli.... Siäl oli kaks, KAKS !!!!!, mola-molaa! No, noin niiku periaatteessa. Näin niien suut, eli siel vähän puurosen näkyvyyen omaavassa sinisessä häämöttävässä varjossa sellaset vaalemmat kohat, jotka sai meiän sukelluksen vetäjän miltei sinkoomaan ulos märkäpuvustaan, niin tohkeisiin se meni. Sinne uitii sitte perään niin et räpylöistä vaan ujellus kuulu, mutta mola-molat oli meitä nopeempia. Uskotaan ku kerran sanotaan, mola-molia ne oli, mutta ku ei niitä nähny silleen kunnolla, et ois ees erottanu sen oudon muodon, ni miä en tohdi tästä ny hirveesti leuhottaa ja vaahota. Miun mielestä ne ois yhtä hyvin voinu olla muovipusseja, mutta olkoot ny sitte mola-molia molemmat.

Sukellus kesti 44 minuuttia ja miul oli siinä kohin viä joku 60-70 baaria pullossa eli aika vitun jees, ottaen huomioon et kylmässä veessä miulla hapenkulutus tärähtää täysille, ja sit oli viel virtausta ja mola-molan jahtaamista. Mutta yks mein porukan pimu tuli huonovointiseks ni lopetettii tuos kohas. Pintaan tullessa se itki ja täris ja oli aivan paskana. Kerto sitte ku sai vähän lääkettä ja pysty taas puhumaan, et hää on herkkä aallokolle, tulee merisairaaks tosi iisisti, ja ku se eka sukellus oli sellasta et keinuttii aallookon tahtii ni hällä tuli vitun paha olo, ja nyt tällä sukelluksella pamahti niin kauhee päänsärky, että meinas vintti pimetä. Pimu on sukellusopettaja, en tiä misä on nyt töissä, mut enivei. Ja sanoki että ohan tuo ammatin kannalta vähän paskaa että hänestä ei oo mihinkään merille sillo ku on aallokkoa. En kyl ymmärrä et miks hää huonovointisna ees tuon toisen sukelluksen läks tekemään mut mitäs se miulle kuuluu, lähinhän miekii Crystal Bayn vesiin ihan muina ahvenina vaikka pelotti niin et meinas tulla kakka housuun.

Huomenna muuten tehään Kakkosen Fisun porukan kans koko päivän sukellusretki Balille. Mennään  Tulambeniin, ja kolme sukellusta tehään tuolla reissulla. Pikavene on meiän porukkaa varten aamuksi tilattu ja sillä pyhkästään vauhilla tuosta vaan meren yli Tulambenin vesille. Siistiä! Hiukan se voipi olla, en oo varma, hinnakas tuo Tulambenin reissu näin tehä, täältä käsin, mutta so what, onpahan sitte käyty ja nähty se helvetin Liberty-sotalaivan raato joka siä Tulembenissa merenpohjas retkottaaa ja jota joka iikka joka sukeltaa ni käy jossain vaiheessa kattomassa. Miä menen kattomaan sitä siis huomenna.

Se tarkoittaapi aikasta aamuherätystä. Suklauspuljulla on oltava tuos seittemän jälkeen. So what, miä oon muutenki kopsahtanu täällä petiin siinä ilta-seiskalta eniveis.

Rakas Sukeltelupäiväkirja, siä siis jatkut osassa 2. Sillo käyään sukeltelees Balilla Tulambenissa, eikä menny se reissu niiku Strömsöös. This did not go as in Strömsöö, as we say in Finland!

Matkalla Manta Pointilta Crystal Bayhin

Lähtömeininki ja sukeltelumietteitä

Maailman paras Tauski

Onko hei hiukan kivaa, ja outoa, olla piäni blokijulkkis! Erikoisesti silloin, kun Hiekkakikkareelle tulee sikakivoja tyyppejä, jotka on lukenu miun plokia ja sitte ne laittaa meiliä etukäteen varottaakseen että täältä tullaan ja sitte ne tuo viel sikahienoja tuliaisia! Ja sitte niillä on vieläpä votkaa! Kasulle ja Tanelille tässä iso terkku, ja perään mainos: tilatkaa Kasun saippuakaupan eli Kylpevän Kirahvin saippuoita! Ne haisee niin hyvälle että tekis miäli maistaa.

Kasu ja Taneli toi miulle ihania Kylpevän Kirahvin saippuoita. Ne on niin hienoja ettei raaski käyttää!

Miulla on tässä lähtötunnelma, murju on tyhjennetty, paarissa istun Äkäsen kanssa, Tauski riehuu makaamon katolla, kissanpoikaset painii tuos hiekas, pilvinen (oikeasti eikä marihuanasesti) aamu, ja parin tunnin päästä lähtee vene. Tunnelma on krapulainen, koska eilen bailattiin läksiäisiä, kun myäs David lähtee tänää.

Miä itte oon menossa Lembonganille kattoo osaanko sukeltaa ollenkaa. Nyt jo on vähän jännitys haaremihousussa, kun kokemukset tualta Lembonganin huudiloien vesistä on pari edellistä kertaa ollu sellasta "luulot pois"-hommaa. Katotaa miten tällä kertaa. Aiemmilla kerroilla on ollu ekana 30 suklii ja tokalla kerralla 60 suklii alla, ja sillo on meinannu lentää märkäpuku seinään et vittu en osaa enkä tajuu tästä hommasta mitn. Nyt on saatana 120 sukellusta sukellettu ja jo on vittu jos vieläkin Nusa Penidan kylmät veet ja hullut virrat ei tee muuta ku hätää ja paniikkia. Aion olla Lembsukalla viikon, ja aion sukeltaa joka päivä, ja aion nähä manta rayn ja sitte ku sen oon nähny ni ehkä piänesti onnesta pökerryn.

Hiekkakikkareella on ollu ihanaa. On ollu siistiä ku on ollu kaveri käymässä (David) ja muutenki oon tavannu törkeen kivoja tyyppejä, ihmisiä siis, oon tutustunu, kelatkaa! On ollu vaan ihan sikakivaa ja sit sekii ku ratkes noi kaikki Mordorin paluuseen liittyvät asiat ja tuli lisää aikaa elää hyvää eloo ni olo on ollu ihanan vapautunu ja kepee.

Oon sukeltanu kovasti ja oon erikoisen täpinöissä ku Lutwala Dive on vihdoin ottanu vähä uusia sukelluspaikkoja katalookiin. Semmonen  paikka ku Simon's Reef tuli ohjelmistoon tuossa männä viikolla ja se on niin hieno mestapaikka, että järki on meinannu lähtee, huikeet korallit ja kertakaikkisen ihana merenalanen maailma siellä. Mutta on ollu myös kauheita sukelluksia, erikoisesti miun vika sukellus täällä, numero 120, oli sellanen, et siinä ei ollu mitään kivaa. Mentii syvälle ja näkyvyys oli paska ja hirvee virtaus joka vei meiät ihan skutsiin ja sitte menin vahingossa liian syvälle ja sitte tuli typpikänni ja ihan järjetön paniikkikohtaus, se oli millin päässä ettei lähteny taju. Vintti pimeni ihan totaalisesti ja oli hiinä ja hiinä etten repiny kamoja päältä ja ruvennu huutamaan. Maailman pelottavin ja vittumaisin fiilis on tuo.

Kaloi

Miulla on nyt viittä vaille päätös tehty että meikä alkaa dive masteriks. Tarkottaa että ens pitää tehä rescue diver -kurssi ja sitte vetäytyä johonki 4-6 viikoks pykään dive master -koulutusta. Välttämäti en tähtää mihinkään sukellusduuniin, mutta haluan vaan kattoa onko miusta mihinkään. Ja mahollistaahan tuo sitte sen, että voi sukeltaa sillä viisiin, ettei siitä tarvitte itte maksaa. On vaan semmonen homma, että oon käyny nyt tuol kansainvälises tietoverkos lukees mitä se dive master -koulutus pitää sisällään. Sanotaanko näin, että hymy hyyty aika totaalisesti. Siellä pitää osata uia ja pitää osata tehä temppuja, ja miä yhäkin nään painajaisia veen alla tehtävästä maskin poistamisesta, koska se oli ihan kauheeta ku se open water -kurssissa piti tehä. Mutta ohan täs jo nähty että kaikki on mahollista. Ja jos miä meen ja teen ja läpäsen dive master -jutun, ni se on sellanen homma että pää räjähtää ylpeydestä itteeni kohtaan, siinä ylitän sitte kaikki maaliman rajat ja mukavuusalueet ja tsydeemit ja toteutan totaalisen ihmeen. Kun on aina ollu vähä sillä lailla että miusta ei oo mihinkään ja jos miusta tuohon on ni.... jumalauta. Miusta tulee sen jälkeen ihan sikaleuhka. Mutta siihen on sillo oikeeta aihettakin.

Lembonganilla aion nyt kattoa huudiloita sillä silmällä että oisko se sellain paikka missä vois sen 4-6 viikkoa olla sitä dive master -hommaa tekemässä. Toki sen voisin tehä tääl omal Hiekkakikkareella maailman parhaitten Lutwala Diven tyypien komennukses, se on varasuunnitelma, mutta oon ajatellu silläviisii, että oon sukeltanu tääl Gilien vesis jo liki sata sukellusta ja osaan noi mestat jo ulkoo, ja en halua helpolla päästä vaan haluan kunnolla haastetta siihen hommaan eli Nusa Penidan hullut virrat ja jäätävät veet. Kert jos rupeen ni rupeen sitte täysillä ja kunnolla ja rajusti, millee nynneröinnille ja riman hipomisille ei oo sijaa sillo ku miä alan täs kypsäl iäl itteeni uusiin asioihin koulimaan. Se on täysillä tai ei laisinkaa. Plus jos oon muualla ku tääl kotona ni pystyn paremmin keskittymään just tasan tismalleen siihen asiaan, ku ei oo mitään kissoja ja regeibilettä häirittemäs. Ja on sitte sekii, että ehkä paremmin pystyn heittäytymään asiaan ku ei oo tuttuja ihmisiä näkemässä. On helpompaa sitte teeskennellä pirteetä PADI-ihmistä, jos sitäki siinä vaaditaan. Ja miusta on ihanaa kun kaikki Lutwalan tyypit on ollu niin kannustavia, ja ohan ne jo pitkään puhunu että kyllähän siä kohta sitä dive masteria alat tekee, älä ny mussuta siinä. Saavat sitte kyllä luvan ottaa miut töihin jos ja kun vähä tässä kurssejä suorittelen. Niin, saakeli.

Miusta sukeltaminen on maaílman siisteintä ja hienointa ja upeinta.

Krapulassa on vittumaista matkustaa, mutta sellanen on nyt taas eessä. Miulla ei oo Lembsukalla mitään hajua mihi majotun. Oon kyllä valkannu uuen sukelluspuljun, ketä meen koklaa, ja sinne meen ekana kuhan saan maata jalan alle. Asshole sinne oottamaan, sitte juoksen ettimässä jonkuu kivan ja halvan majatalon jostaa läheltä ja sitte majotun ja sitte meen pizzalle ja sitte meen ajoissa nukkumaan. Ja heti huomisesta alkaa sukeltelu ja sitä on ohjelmassa koko loppuviikko. Sunnuntaina siirrän itteni Sanurin saattohoitolaan, ja sitte viikon pääst maanantaina tuun takas tänne kotio Hiekkakikkareelle. Reilut pari viikkoa sit viäl täs ja sit lähen Malesiaan, meen Kapasen saarelle ainakii. Siitä etiäpäi ei oo suunnitelmia, kaik on auki, kaikki on mahollista. Pieniä orastavia suunnitelman alkuja on, josko vähän Jaavaa ja jotain. Ja sukeltamista everywhere.

Rakastan tämmöstä elämää ja pakahun onnesta aina välil ku iskee kuuppaan tää fakta et tää on MIUN elämää. Vittu, siisteintä evaah.

Peeääs. En oo nyt yli kuukauteen syöny mereneläviä. Enkä syö enää ikinä. Laktovegeruokavalio on nyt uus musta. Sushia on ikävä mutta ilmanki elää. Tupakkalakko on lipsunu mutta uus yritys alkaa ihan kohta.

No siis tää Kakkosen Oral Beach on min hima

Matkailupossu meinas et jos vetäis huumeita

Bintsu!

Aurinko laskee

Taistelu kaulapantojen kanssa on nyt suoritettu, min mirrit on kaikki pannotettu.

Huusholli

En tiiä mitä eilen on oikee tapahtunu, mutta Davidin nenästä tuli paperitulppaanei

Tauski koitti pakata ittesä mukaan