Maanjäristysuutiset

Eka tieto tapahtuneesta tuli noin 10min järistyksen alkamisesta

Heräsin eilen noin 10 vaille 7 aamulla siihen että koko helvetin murju heiluu. Tajusin ehkä sekunnissa, että nyt on kunnon situeissön päällä ja on syytä painua pihalle ja vähän helvetillisellä vauhilla. Säntäsin ulos ja näin teki myös koko huudilon väki. Kauhia kälätys ja hätäännys joka suunnassa. Ite ekana kattomaan YouTubesta Agungin live streamia, koska ensimmäinen ajatus oli että nyt se kunnon purkaus siellä on alkanu. Mutta ei, Agung tyystin lepotilassa.

Puhelin alko saman tien piippaamaan. Kaveri Canggusta Balilta laitto viestiä että DID YOU FEEL THAT ja olin että totta munassa jumaleissön, tässähän on paska lähes housussa, mitä helvettiä tapahtuu. Pian puhelimen maanajäristysappsit piippas myös ja samoin tuli tekstiviestiä BMKG:ltä (Indonesian meteorologinen, ilmastollinen ja geofyysinen laitos) ja alko tilanne selviimään.

Maanjäristys oli 6.4 magnitudia, järistyksen keskus tuossa naapurissa Lombokilla, pohjois-Lombokilla tarkemmin, vajaan 60 kilsan päässä Hiekkakikkareesta. Ja kun oli justiisa jalkojen ja käsien tärinä vähän laantunu niin pärähti 5.5 pojon jälkijäristys. Sen perään 5 pojon hytkytys. Kun olin jo siirtyny kissakaupalle, pärähti 5.7 magnitudia ja kakitsu oli taas vahvasti papanaluukulla. Koko aamu oli yhtä säntäämistä pihalle kun torppa tärisee.

Kartassa merkattu ainoastaan yli 4 magnituden järistykset eiliseltä, mie sijaitsen keltasen nuolen osottamassa kikkareessa.

Jälkijäristyksiä tuli koko eilinen päivä, iltapäivällä joku oli laskenu että yli 120 maanjäristystä siihen mennessä. Ja ne jatkuu yhä. Viime yönä heräsin aamuyöllä yhteen. Kello on täällä tätä kirjotellessa 11 aamulla ja maanjäristyksiä on ollu tänäänki jo ainakin 15. Osa ei tunnu täällä meillä, ovat jo enimmäkseen jotain 4 magnitudia tai alle, mutta tässä on niin säpsähteleväinen olo, että sitä miltei säntää pihalle kun heppakärry ajaa ohi.

Hiekkakikkareella ei tiettävästi mitään vahinkoja tullu, ehkä seiniä vähän halkeillu mutta ei sen kummempaa. Lombokilla sen sijaan tilanne ihan toinen, ihmisiä on loukkaantunu, useita kuollu, satoja rakennuksia tuhoutunu. Meillä täällä alko jo eilen avustuslähetysten kerääminen tuhoalueille: vaatteita, ruokaa, rahaa. Ekat toimitukset lähtee mestoille tänään. Monet ravintolat lahjottaa päivän tai parin tuotot katastrofiapuun tuonne Lombokille.

Lombokilla on tuhoutunu satoja rakennuksia. Kuva pöllitty internetistä.

Ihmisen pienuus, luonnon suuruus... Melkonen muistutus tästä faktasta jälleen kerran.

En tiedä mitä helvettiä on meneillään, se maailmanloppu kaiketi on vihdoin tulossa. Meillä täällä on viime aikoina ollu ihan vaan seuraavaa hässäkkää:

• Tulivuori Agung purkautuu Balilla edelleen, töräyttelee tuhkaa liki päivittäin
• Meteoriitti pyyhkäs myös Agungin yli ja jäi live kameroihin (hae YouTubesta, miä en jaksa)
• Merellä on todella voimakas nousuvesi ja valtava aallokko. Pikaveneliikenne Balin ja Gilien välillä on ollu seis kohta 2 viikkoa. Meillä pitäsi olla high season mutta tää on enemmän ghost season. Täällä ei oo juuri ketään.
• Järjetön tuuli, älyttömät virtaukset. Tähän aikaan vuodesta ei pitäis vielä näitä olla.
• Aallot on täälläki vyöryny rannoille, rantakaduille, paiskonu rantakalusteet pusikoihin.
• Nyt tää maanjäristyshärdeli

Maapallo on sekasin.

Mutta surffarit Balilla on liekessä. Siellä on tällä hetkellä aaltoja joita harvemmin pääsee vetelemään. Kattokeepa tämä video:

Eilinen aamu oli melkosta hytkytystä

Kaikki maanjäristykset eilisaamusta alkaen. Palleroita lienee joku pari sataa.

Pikareissu Balille

Kävin Balilla. Ekaa kertaa yli kolmeen vuoteen! Oli asioita hoiettavana/noudettavana sekä piti saaha ees ihan vähäsen pelkkää lepuutusta. Alko pikkusen viirata päässä nimittäin.

Fiilis oli niiku olis menossa melkein ulkomaille, matkoille, lomalle ja oli vahvasti seikkailunhalua messissä. Männävuosina olin luonu päässäni mielikuvan Bali-reissuista, että ensinnäkin hädintuskin hengissä selviää venematkoista ja toisekseen jos perille pääsee niin vähintää jää heti mopon tai auton alle. Jouduin nyt korjaamaan tätä käsitystä kovin. Koska pääsin hengissä perille ja hengissä myäs takas kotio.

Tämmösellä paatilla menin.

Sunnuntaina kun Balille lähin, oli tietenkin ihan helvetillinen tuuli ja meri raivoisana. Paska oli aika vahvasti housussa koska pelkäsin venematkaa etukäteen ihan parkana. Olin varma että kyyti tulee olemaan silkkaa kauhua ja kuolemanpelkoa. Mutta vielä mitä! On tässä reilun 3 vuoden aikana nimittäin pikkusen nuo Balin ja Gilien väliä suhaavien pikaveneitten koko kasvanu, eikä sellasta risteilyaluksen kokosta helvetillistä purtiloa ihan mojovakaan liplatus paljon heiluttele. Vaikka meri raivos ympärillä, niin botski meni varsin tasasta kyytiä. Ehkä kaks kertaa tuli sellanen nyykähys, että vähän niskavilloissa tuntu ja tuli vedettyä henkeä vähän raskaammin. Herkemmät yskiskeli oksennuspusseihin, mutta miusta kyyti oli aivan mainio eikä antanu aihetta minkäänlaisiin jännityksiin.

Tätä kirjotellessa sen sijaan veneliikenne Balin ja Gilien välillä on pistetty sulki pariks päiväks. (EDIT: heti kun sain tän julkastua tuli tieto että veneliikenne seis ainakin 25.päivään saakka). Semmoset tyrskyt on Balin suunnalla että ei liiku mikään pikavene ennen lauantaita. Jo keskiviikkona kun tulin Balilta kotio nin oli Padang Bain satama tyystin sulettu isojen aaltojen takia. Miun vene onneks lähti Benoan satamasta ja kyyti oli mitä tasasin, ei minkäänlaista keikutusta.

Balilla asetuin tutuille huudiloille eli Sanurin Saattohoitolaan. Sen osalta ei ollu paljon meininki muuttunu, Sanur oli yhä sama Hanur. Samat kaupat ja samat baarit ja minuutin välein joku tuputtamassa kyytiä tai hierontaa. Mestoilla hilluvien turistien keski-ikä yhä jossain satasen tuolla puolen. Aina mukavaa kun tuntee ittensä nuoreks, ja siihen Sanur on justiisa hyvä. Kun siellä rollaattori-corpsejen seassa tepastelee ja rusinoitten vieressä uima-altaalla makailee niin todellakin tulee tyttömäinen olo.

Maanantaina miulla oli tarkotus pitää eka ihan oikea vapaapäivä pitkään aikaan. Vapaapäivällä tarkotan sitä, ettei tarvi suhata mihinkään minkään aikataulujen mukaan, eikä tarvi suoraan sängystä sännätä kaupalle siivoomaan kissanpentujen paskalaatikoita eikä tarvi olla koko ajan online ja kytätä sähköposteja tai Airbnbtä ja olla ihan saatanasti tavotettavissa. Ei velvollisuuksia eikä aikatauluja, siitä on vapaapäivä tehty. Oli aikomus retkottaa uima-altaalla aamusta iltaan, mutta päivähän alkoi ensin 4.7pojon maanjäristyksellä ja sitten suikkas aurinko pilveen. Päätin lähteä oottelemaan auringon paluuta pienelle seikkailulle. Jonnekin missä en ole koskaan ennen käyny!

Joku sivukuja Kumbasarin markkinan lähellä Dempasarissa

Lähin siis käymään Kumbasarin tilpehöörimarkkinoilla. Kissakaupalle piti löytää kaikkea kissa-aiheista sälää ja härpäkettä, ja olin kuullu että tuolta Kumbasarista paikallisetkin hakee rihkamakojuihinka kauppatavaraa. Sinne siis!

Olin ihan liian aikasin liikenteessä ja täten suurin osa kaupoista oli viä kiinni. Ja koska olin ainoa ulkomaalasen näkönen pötkylä mestoilla, sain välittömästi selkänahkaan kiinni äärimmäisen ärsyttävän täti-ihmisen, jonka homma oli yrittää vängätä minua puoteihin sisään. Jumalavita että rupes hermo kiristymään. Koitin juosta akkaa pakoon mutta aina kun vilkasin selän taakse ni siinä se taas oli hokemassa et MADAM MADAM COME WITH ME, SHOP IN 2nd FLOOR VERY GOOD. Lopulta hirtti hermo ihan täysin ja huusin kuula punasena sille että nyt vittuun hönkimästä niskaan tai en saatana osta mitään keneltäkään. Täti hävis kuin pieru saharaan välittömästi ja sain täten keskittyä rauhassa tärkeimpään: kissarojun mettästämiseen.

Homma oli menestys: kävin kahessa tilpehöörikaupassa jotka oli auki, käskin kaupan pimujen esitellä kaikki kissa-aiheiset roinat, törsäsin noin 50 euron verran rupioita ja sain saaliiks kaks julmettua kassillista kissarojua: puisia kissapatsaita ja koriste-esineitä, avaimenperiä, jääkaappimagneetteja, parit pienet taulut ja luoja ties mitä. Enempiki ois voinu haalia mutta ostoskassit tuli jo täyteen ja sitäpaitti alko aurinko paistamaan ja tuli kiire uima-altaalle. Takasin hotellille siis.

Loppupäivän röhnötinkin uima-altaan reunalla nenä kirjassa ja päivän tavote tuli saavutettua: illalla vattanahka punotti oikeen hianosti! Aiettä, tietää lomailleensa kun punottaa!

Tiistai miulla oli julmettua ravaamista paikasta toiseen, piti hoitaa kaikki asiat mitä olin Balille tullu hoitamaan.  Balillahan tämä tarkottaa lähinnä liikenneruuhkassa kärvistelyä.  Aamusta tepastelin Mordorin konsulaatille noutamaan miun uuen passin ja sitte lähin muutamaks tunniks istumaan ruuhkiin. Kävin hakemassa uusia rokotteita kissoille yhteistyö-eläinlääkäriasemalta sekä noukkimassa 300 uuen kangaskassin tilauksen painofirmalta. Matkat ei ollu pitkät mutta Balilla siirtymiset kestää kun on autoa ja mopoa tiet tukossa liki ympäri vuorokauden. Oli siistiä.


Ja tiistai-iltana menin oikeen baariin! Illalla pimeellä, nimittäin. Jumalavita miten kreisiä revittelyä. Mutta oli pakko pykertää kattomaan entisen Unelmien Rastasulhasen Arayn keikkaa, kun hän sattui rämpyttelemään Sanurilla liki miun hotellin vieressä sijaitsevassa baarissa. Täten piti sinnitellä hereillä jopa yli auringonlaskun, ja temmeltää mestoille pällistelemään, kun tämmönen ihme kerta tapahtu että Sanurin Saattohoitolassa jotain merkittävää tapahtuu.

Ja perkele sentään, meni Aray sitten vetäsemään coverina Wicked Gamen ja komiasti vetelikin ja olin ihan kaniksilla. Täten hänestä tuli nyt Unelmien Hipsterisulhanen. Onnea hänelle. Jatkossakin miulla siis vintti pimenee täysin ja taannun mykäks puupääks kun hän koittaa tulla tervehtimään ja juttelemaan ja olemaan ihan mukava ja ystävällinen.

Olen sosiaalisten tilanteiden sankari ja supliikkivosu numero yx. Kaukana on ne ajat kun sitä tuosta vaan suikkas ns. vitsillä sisään, tilanteeseen kuin tilanteeseen. Meitzistä on tätä nykyä hauskuus aika helvetin kaukana.

Balin plussaa: KAIKKEA ON, senku ostaa/hakee. Aivan kreisiä se elämän helppous, että mihin vaan pääsee autolla eikä ostosten kotiin saaminen vaadi auto-vene-heppa-kyytihelvettiä. Kohtuulliset hinnat (enimmäkseen), niin kaupoissa kuin baareissa.
Miinusta: liikenne on karmee, autoja ja mopoja tiet tukossa ja ruuhkissa kökkimisessä menee aikaa. Jatkuva "mädäm mädän, transport transport, massage massage" -huutelu kun tepastelee missä vaan. Ruoka oli karmeeta paskaa, mutta söin varmaan väärissä paikoissa, kyllä Balilta hyvääkin safkaa löytyy.

Mutta tulipa oltua kolme yätä melkeen niiku ulkomailla! Keskiviikkona tulin takas kotio Hiekkakikkareelle. Bali kiva eikä yhtään niin kauhee kun olin mukamas muistavinani. Mutta kotikikkare paras!

Nyt ei toivottavasti tarvi matkustaa mihinkään vähään aikaan, vaikkakin luultavasti pitää tehä ostosmatkoja Balille hiukan tiuhemmin kuin kolmen vuoden välein. Kissakaupalla kauppa käy ja kissa-aiheisella tilpehöörillä on kysyntää. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Ps. Rättikauppamiljonääriys antaa kuitenkin vielä odotella ittiään. Mutta kyllä sielläkin pikkusen kuhinaa on. Siitä lisää joskus toiste.

Ps2. Kohta tulee toinen Bali-postaus, mikä käsittelee kutkuttavan jännitäviä puhelinappseja joita piti opetella käyttämään, ettei vaikuta ihan jälkeenjääneeltä muumiolta.

Ulkomailla Balilla join myös kaljaa

Bali street art

Pläski altaan reunalla

Koira

Juma. Ens kerralla asumaan Mahapalaan ja siellä sit kunnolla antaa mahan palaa altaan reunalla lötkötellessä.

Maisema min hotlahuoneen terdeltä

Tämä mirri toimitti seuralaisen virkaa hotellilla. Päivysti miun huoneen ulkopuolella koko ajan ja räimäs kynsillä kinttuun kun menin huoneeseen sisään enkä enää häntä paijannu.

Unelmien Hipsterisulhanen

Tulivuori- ja sääuutiset

Tulivuoriuutiset

13.2.2018 (kuva: Mount Agung from my side - FBsivu)

Tulivuoriasioista kysellään kovin. Että mikä on tilanne ja uskaltaako tulla lähellekään vai pitääkö mennä lomalle ihan vaan Kouvolaan. Tilanne kaikessa lyhkäsyydessään on se, että tuo Balin suuri ja mahtava Agung on yhä ärhäkällä tuulella. Päästelee paineita ja jytisyttää huudiloita ja sylkee tuhkaa ja kiviä välillä. Viimeks toissapäivänä töräytti taas kunnon satsin. Lentokentät on auki, eikä meillä täällä ole mitään hätää.

Tilannehan on ollu päällä syyskuusta alkaen, marraskuussa tuli ekat purkaukset ja tämmösenä tämä saattaa jatkua vielä kauan. Ei voi tietää, tulivuori tekee tulivuorihommia eikä se niistä hirviästi tiedottele etukäteen.

Jännä kuinka nopiasti sitä tottuu tämmöseenki luonnonmullisteluun ja ihmeellisyyteen. Kun ekat purkaukset tuli ni hirviä täpinä ja ai että oli jännää. Nyt sitä ei korvaasa lotkauta kun näkee feispukista kuvia että aijjaa taas se sylkee paskaa taivaalle, ihassssama.

Rinjanin lepotila

Lombokin Rinjani on onneks lerputtanu ihan vaan lepotilassa nyt jo pitkään. Hyvä niin, sillä ei tähän kahen rintaman tuhkapörinöitä ollenkaan kaipailla.



Sääuutiset


Sadekausi on meneillään ja se tarkottaa, että sataa. Tämä tulee joillekin matkailijoille yllätyksenä. Olen saanu tiedusteluja huolestuneilta turisteilta, että ai kauhee, pitääkö siellä vaan istua sisällä, eikö voi tehä mitään. Juu kylä näin on. Se on sen tason katastrofi kun vettä sataa, että koko maailma pysähtyy ja huoneessa pitää vaan pönöttää ja kuolla nälkään. Aivan kuin siellä siun kotimaassakin ni koko yhteiskuntahan lakkaa olemasta aina kun sataa eikä ulos voi ollenkaan mennä.

Mutta vaikka on sadekausi, niin ei täällä silti koko ajan sada. Viime aikoina on ollu enimmäkseen aurinkoiset päivät ja sitte iltasella tahi yällä sataa ja ukkostelee. Ja sadekauden pitäs olla kaiken jären mukaan jo aika lähellä loppusuoraa, mutta mistäs sen tietää. Vimoset vuodet kelit on tehny vähän mitä niitä huvittaa. Välillä on läähätetty 8kk ilman pisaraakaan vettä, ja viime vuonna sato vielä huhtikuussaki ihan saatanasti.

Tuossa menee normaalisti tie

Ja onhan tämän sadekauden kanssa lähellä ollu ettei koko saari pysähtyny. Tuossa pari viikkoa sitten. Niskaan lojahti järjettömin sade mitä olen täällä kuunaan kokenu (oisko tää nyt miun seittemäs sadekausi täällä?). Vettä ja ukkosta tuli vesitykkivoimakkuudella noin 12 tuntia putkeen, siinä jäi kaikenlaiset esterin perseet tyystin toiseks. Olin miltei koko yön hereillä kun ukkonen ja kaatosade ravisteli huudiloita ja meteli oli hirviä. Miulla oli kotipihassa terden perustus justiisa muurattu ja kuhan aurinko nous ni pääsin verhon raosta kurkistamaan, että mitähän vittua tuolla ulkona tapahtuu. Kas, torppani edessä onkin tänään uima-allas! Perustukset täynnä vettä, jee!

Majatalon kanapuisto tulvi

Oottelin vesitykkisateen rauhottumista parisen tuntia mutta loppua ei näkyny joten oli pakko lähteä töihin. Sadekaapu päälle ja fillarin selkään ja eiku Majatalolle. Matka tyssäs puolenvälin kohalla kun töräytin fillarilla reippaasti yli polven ulottuvaan mutavesimereen. Joka siis normaalisti on tie. Pyärällä ei voinu polkea, oli pakko työnnellä fillaria ja kahlata siinä liejussa viimiset sata metriä majatalolle. Varvastossut jäi liejuun ja ne piti sielä kaivella kun ei oo varalipokkaitakaan, ja paljain jaloin sitte vaan rämpimistä ja viestittelyä henkimaaliman tontuille, että pliis ei käärmeitä eikä lasia tai nauloja jalkoihin, tänkjyy veri meni.

Majatalolla vesi tulvi portista sisään, uima-altaan vesi vyöry reunojen yli, kanojen piha oli täysin järvenä.

Sade onneks lakkas siinä aamupäivän aikana, mutta kesti päiviä että huudilot rupes kuivumaan. Semminkin kun sitä vettä kuitenki joka yö sato pikkusen lisää. Usiamman päivän piti tulla töihin sukellustöppöset jalassa kun piti fillaria työnnellä viimiset kymmenet metrit mutaliejun läpi.

Meillä oli Majatalolla samaan aikaan amerikkalaisia asiakkaita jotka olivat aivan kauhuissaan ja valittivat tietysti kaikesta. Minkäs minä saatana säälle voin, en minkään. Enkä voi sillekään mitään että saaren tiet tulvii. Heiän 2 viikon varaus muuttu välittömästi kolmeksi yöksi ja sen kolme päivää ne istuvat huoneessaan aivan hädässä ja kuittasivat sitte pihalle ja lähtivät Balille johonkin saatanan Mariottiin tai vastaavaan luksusresorttiin. Kertovat varmaan kotona että ai kamala oltiin kolme päivää nälkää näkemässä Gilillä kun siellä oli vedenpaisumus, että oli kyllä melkonen selviytymiskamppailu, just ja just jäätiin henkiin.

Ja säätila tänään: harmaata ja märkää! Litsläts! Kontiorunkkarin unelmakeli!

Tuo kaikki missä on vettä on normaalisti vihriää heinikkoa missä lehmät ja vuohet parveilee

Tänää on ollu tämmönen harmaa ja märkä päivä

Puhelinnumerohelvetti

Täällä on lähes kaikilla pre-paid kännykkänumerot. Semmosen on saanu, senku menee ja ostaa sim-kortin ja tuuttaa sen luuriinsa. Ei kysellä henkkareita eikä oo ketään kiinnostellu, että mikä numero on kenenkin.

Tämä estoton pelleily on nyt loppumassa. Anonyymit numerot ei kohta ole enää sallittu. Turisti tarvittee SIM-korttia ostaessaan passia ja saanee jonkun määräaikasen numeron. Meiän muiden pitää se oma numero rekisteröidä, jos haluat saman numeron säilyttää. Rekisteröinti pitää tehä tän kuun loppuun mennessä. Jos olet Indonesian kansalainen ja siulla on henkilönumerot ja ties mitä kortteja, niin voit rekisteröidä numeros ihan vaikka tekstiviestillä. Myö vaikeat ulkomaalaset täällä asuvat joudutaan käymään puhelinoperaattorin pakeilla passin ja viisumin kera, jotta tämä rekisteröinti hoituu. Jos hoituu.

Miulla on numero operaattori XL:ltä. Olen nyt käyny 3 kertaa heiän palvelupisteessä Lombokilla rekisteröimässä miun numeroa. Arvatkaa onko miun numero rekisteröity? No ei tietenkään ole.

Numeron rekisteröintiyritys on menny seuraavasti:
Menen XL:n palvelukonttoriin. Otan jonotusnumeron. Palvelutiskin pimut alkaa hermona kihertää ja vilkuilla toisiaan, että apua kenenköhän tiskille toi pullukka turisti tulee kääk. Jollain heistä käy flaksi ja miä lampsin tiskille. Kysyn että puhuuko neiti enklantia. Useimmiten ei puhu, mutta osaan esittää asiani indonesiaks että haluan rekisteröidä puhelinnumeroni. Neiti pyytää miun passin ja työluvan ja ottaa niistä kopion. Kirjottaa paperiin miun puhelinnumeron ja sanoo että asia kunnossa, saan muutaman tunnin sisään vahvistusviestin, että numeroni on rekisteröity. Vahvistusviestiä ei koskaan tule ja numeroni tila on edelleen rekisteröimätön.

Viime viikolla kävin tätä asiaa hoitamassa kolmatta kertaa. Otin autokuskinkin messiin, ettei satavarmasti ole kielimuuriestettä. Autokuskini kertoo, että mädäm tässä on nyt pyytämässä puhelinnumeronsa reisteröintiä kolmatta kertaa, että voisiko neiti nyt ystävällisesti sen tällä kertaa hoitaa kuntoon. Ilman muuta. Kopio passista ja työluvasta, puhelinnumeron kirjotus kopiooiden kylkeen ja tiedotus että ihan kohta muutaman tunnin päästä tulee vahvistusviesti. Minä naputan, että niin vittu kun ei sitä ole aikasemmillakaan yrityksillä tullu, että saisinko jonkun yhteystiedon, johon voin sitten soittaa kun sitä viestiä ei ole vielä huomennakaan saapunu. Saan neidin numeron.

Vahvistusviestiä rekisteröinnistä ei tule koskaan. Laitan seuraavana päivänä neidille viestiä että hei kuule, ei oo tullu vahvistusviestiä, numero on yhä statuksella ei-rekisteröity, että mitäs helvettiä. Hän lähettää takasin kuvan tietsikkaruudusta jossa näkyy miun puhelinnumero ja nimi, että kyllä on rekisteröity, don't worry. No, minähän worryan, ja soitan XL-operaattorin puhelinpalveluun. Esitän asiani ja pyydän että tarkistavat onko miun numero rekisteröity. Mädäm, ei ole, teidän täytyy käydä meidän palvelupisteessä rekisteröitymässä. Niin mutta kun olen käyny jo KOLME kertaa eikä tää asia vaan onnistu, että mitä tässä voi tehdä. "Please wait 24 hours". Justiisa. Kiitos avusta!

Tästä huolimati numeroni on kuulemma rekisteröity

Kyselen palveluneidiltä useempaan otteeseen, että hei, ei oo numero rekisteröity että voitko asian hoitaa. Hän vannoo ja vakuuttaa, että ei ole ongelmaa, asia on kunnossa. Vaikka heiän oma puhelinpalvelusetä katto heiän järjestelmästä että miun numero ei ole rekisteröity, vaikka miun XLappi puhelimessa huutaa että numero täytyy rekisteröidä, vaikka saan tekstiviestejä joissa lupaillaan ilmasta datagigaa ja luoja ties mitä jos vaan rekisteröisin miun numeron. Ja - jumalauta - vaikka välillä kun koitan soittaa johonkin, puhelu yhdistyy johonkin XL-operaattorin rekisteröintipalveluun, eikä sinne minne yritän soittaa. Mutta näistä kaikista huolimatta miun ei piä olla huolissani, numero on kyllä rekisteröity, Lombokin palvelupisteen neiti vannoo.

Elämme jännittäviä aikoja. Toimiiko miun puhelinnumero enää tuossa kahen viikon päästä kun kuukausi vaihtuu? Toivoa on, koska jos eivät ne saatana saa numeroa rekisteröityä, ni ehkei ne saa sitä myöskään katkastua. En voi todellakaan muuta tehä kun piätellä hengitystä ja kattoa mitä tapahtuu.

Remonttihelvetit

Remonttiblogista hyvää päivää. Ois muutaki asiaa mutta kerrotaan nää jouheet remontti- ja katastrofiuutiset ensin ni pääsen sitte rähjäämään esimerkiks puhelinnumeron rekisteröimisestä, joka on pakko tehtä mutta kun se ei vaan saatana onnistu. Mutta siitä lisää laters.

Ilmaset sievät kivekset!

Aluksi hyvät remppauutiset: Palatsini terde eli terassi sekä varastokatos valmistu vajaassa kahessa viikossa ilman suurempaa draamaa. Se oli helppo hommeli, enkä ollu asian suhteen pilkkuja nussimasa ollenkaan ja kyttäämässä viivottimen kanssa että jokanen kaakeli tulee justiisa suoraan. Ote tuohon projektiin oli, että kuhan jotain tulee valmiiks misä on katto ja lattia ni kelpaa miulle, se on tsiljardi prosettia parempaa kun entinen tilanne ilman minkäänlaista terassia, vuotavan heinäkatoksen kera.

Raksajätkät pykers hommat vauhilla ja miä kattelin sivusta. Mettästin ilmasta puutavaraa sekä ilmaset kivetykset, koska rahaa ei juurikaan ole, ja muutenkin pidän kierrättämisestä. Kaikki mikä on ilmasta on plussaa. Valmista tuli viime perjantaina, ja sen jälkeen miä viälä vähän maalailin tolppia ja varastonurkan seinää, Mäkelän Sähkömiäs kävi laittamassa terden kattoon valon ja homma on ikäänku siinä. Lopputulos on yllättävänkin katsetta kestävä. Ilmaset pummitut kaakelikiveksetki on ihan sievät. Niihin tarvii sutittaa vielä joku helvetin kivessuojaus, ja sen teen ku ehin. Sitte voi asentaa terdelle soffan ja riippumaton ja siinä eteerisenä kissojen kanssa pötkötellä, joskus sitte toukokuussa kun on pötköttelylle aikaa. Ja toki pitää viä myllätä koko etupihan noin muuten, tehä siihen Viidakkopiha Osa 666. Aijjettä!

Meikän terde

Helpotus oli valtaisa kun raksajätkät poistuvat pihasta, miä aloin olla aika vitun kypsä jatkuvaan paukutukseen ja sirkkelöintiin ja varsinki jätkien puheripuleihin, kun yhteistä kieltä ei hirviästi ole. Nyt on huusholli taas miun ja kissojen oma rauhaisa epäsosiaalisuuslinnake, mihin ei ole kenelläkään kutsumatta asiaa.

Sitte pääsinki keskittymään Majatalolla muhiviin helvettiprojekteihin ja katastrofeihin, joista tärkeimpänä omistajan talossa tapahtuva veden lorina sieltä mistä veden ei pitäs lorista, eli katosta. Siellähän rupes tulemaan vettä kylppärin lattian kohasta alakertaan, alakerran katto alko vetämään homeeseen ja meininki täten akuutti. Koska raksamaister ei suvainnu ilmestyä paikalle, ei voitu ku kytkee vedet talosta pois ja ootella. Puhelimella ei tavottanu ja jos tavotti ni hän lupas tulla "huomenna" tai "torstaina" tai joskus, mutta ei koskaan ilmaantunu sillo ku oli luvannu.

Viime perjantaina iltaäivällä arvon Raksamestar vihdoin ilmesty paikalle. Arvatenkin koska terdeprojekti miun talolla valmistu ja hän oli liksaa vailla. Esittelin vuotavan katon ja sanoin että nonii, hommiin siitä. Juu ei katoppa ku josko tiistaina tullaan. EI KÄY! Tää olis pitäny korjata jo 10 päivää sitte, että jumalauta nyt töihin. Avatkaa ees se katto ja kattokaa mikä siellä on vialla. Myöntyivät tähän ja touhukkaana tikaspuita ottivat alle ja työkaluja esiin. Minä totesin, että hyvä ja lähin kotio tarkistamaan että terdeprojektista ei ole naputtamista ja voin maksaa liksat.

Seuraavana aamuna menin takas Majatalolle ja kas, olipa vitun hyvin se katto avattu. Olivat tehny siihen pari pientä viirua sahalla ja thäts it. Ei sen vertaa että ois voinu ees kurkistaa sisään ja koittaa paikallistaa, että mistä se vesi vuotaa. Puhelut Raksamestarille eivät menneet mihinkään tai jos meni ni ilmotti vaan että tiistaina tullaa. Voi jumalauta.

Koittaa tiistai eli eilinen. Ei tullu ketään aamulla. Soitellaan perään, kukaan ei vastaa. Joskus iltapäivästä joku hampuusi soittaa että tulee mestoille kuha ens käy syömässä ja rukoilemassa. Parin tunnin päästä jätkät Majatalolta soittaa että nyt ne raksaukot on täällä. Käskin niien repiä sen vitun katon auki ja ettimään mikä siellä vuotaa ja tulen kissakaupan sulkemisen jälkeen kattomaan ja sovitaa sitte että mitä tehään.

Menen mestoille ja kattoon on tehty pieni kolo mistä mahtuu pää sisään. Alla on tikapuut ja miulle annetaan taskulamppu ja kehotetaan menemään kurkistamaan sisään. Kurkistan enkä tiiä mitä pitäis kattoa. Lauma ukkoja on siinä voitonriemusena että ei siellä mikään vuoda, kaikki on ihan kunnossa ja kuivaa, jotta no problem, everything okei. NO EI KAI VITTU VUODA MIKÄÄN KUN TALOSTA ON KYTKETTY VESI POIS JO 10 PÄIVÄÄ SITTE! Kuivasta putkesta tuskin mitään vuotaa, sen verran miäki tajuan vaikken putkimiäs olekaan. Että eikö ammattilaisherroilla käyny miälessä jotta kytkee veden taloon ja laittaa vähä hanoista lorottelmaan ni näkis mikä kohta siellä fuskaa? Jaa niin no tätähän ei kukaan tullu ajatelleeks. Laitettiin vesi päälle, pistin ukot muihin hommiin ja sanoin että kattotaan aamulla mistä siellä vuotaa kun annetaan olla vesi päällä yön yli ja lorottelen aamusta hanoja ja suihkua ja vetelen vessaa. Että tulkaa tänne kello 8 aamulla ni eiköhän jostain vesi lorise. Asia selvä.

Luonnolisestikaan ketään ei kaheksalta tullu vaan tuossa vähän ennen puoli kymmentä joku laahusti paikalle että noniin. Miulla jo atomipommipilvi pään päällä valmiiks. Mutta eipä jänskää että nyt ne vuotokohat sieltä yllättäen löytyki, eikä se veden tulo sieltä katosta ollukaan vaan hysteerisen ämmän mielikuvitusta. Ai katos joo, tuolta vuotaa ja tuosta kans, yes boss, there is a problem. NO SHIT?

Ongelmat on paikallistettu ja ongelma onkin oletettua isompi. Taitaa vaatia yläkerran kylppärin räjäyttämisen, ja siitä vasta lystiä sitte tuleekin. En tiiä vielä mitä tän asian kanssa tehään, huushollin omistaja nyt miettii että mitähä ja kertoo miulle sitte.

Indonesiassahan, kuten muuallakin tämän suunnan maissa, on kaikenlaisessa asioimisessa tärkeää ettei hiilly. Pitäis hoitaa kommunikointi rähjäämättä ja huutamatta, pitäis hymyillä vaan ja olla kohtelias, vaikka hommat kusis kuinka paljon. Miä en siihen yksinkertasesti pysty. Miulla hirttää hermo ja miusta tulee äksy ärripurri äänensäkorottaja. Huushollin omistajalle sanoin, että en ihmettele jos raksajätkät heittää hanskat tiskiin, että tuolle noidalle myö ei remontoida enää yhtään mitään, mutta miä en näissä tilanteissa yksinkertasesti pysty hillitemään ittiäin. Onneks Suzanne, omistaja, on yhtä herkkä kiihtymään, ellei vielä pahempi, joten ymmärsi kyllä ja sano että ei hänkään kykene hillittemään hermojaan näissä asioissa. BITCH POWER!

Tästä tulee vielä hauskaa! Remonttihelvetti to the max!

Mutta niikun oon enneki sanonu, ni ois helppoo jos ei ois vaikeeta. Ja remontti/rakennushommat jos mitkä on niitä just jotka ei ole helppoja. Se on ihan sama missä päin maailmaa ollaan, niin vituiks menee aina jotain jos joku tarttuu ees vasaraan.  Se jos mikä on varmaa.

Remonttihommat vauhissa

Remonttiblogista päivää! Nimittäin tämä on ihanaa kun on remonttia siellä ja tulossa lisää tuonne ja siinä välissä vuotaa kattoa tossa ja kappas tuolla pamahtanu joku vitun rööri ja vesi valuu sohvalle! Pysyy vanhakin akka aktiivisena kun saa juosta perse punasena yheltä projektilta toiselle.

Täällähän kaikkea mahdollista kutsutaan projektiksi. Palatsilla on remontti ja kaikki kysyy että mitenkäs projekti sujuu. Majatalon kylppäriremppa alkaa kohta ja siitä pitää sopia aikataulua että millon kylpyhuoneprojekti oikein alkaa. On se hyvä että entisessä elämässä ajauduin projektipäällikön uralle, kyllä kelpaa sillä kokemuksella täällä projekteja pyöritellä, kun ollaan oikeen päällikkötasoa näissä projektihommissa.

Palatsini etupiharemppaPROJEKTI menee päivässä nelijä ja hermot on menny vasta kaks kertaa. Kerrotaan nyt kaikki alusta saakka, koska näistä sähellyksistä kaikki aina tuntuu niin tykkäävän.

Tapahtunut tähän mennessä:
Huushollini remonttihan alkoi syyskuussa 2016 mutta jäi kesken. Raksaporukka teki mitä sattuu, millon niitä huvitti ja lopulta ottivat hatkat. Kaikki jäi kesken. Pihaan kerkes nousta uus aita (jonka jouduin ite maalaamaan kun ei raksaukot saanu sitäkään tehtyä) sekä päin vittua tehty heinäkatos. Talon eteen piti tulla uus terassikatos, mutta ei oo näkyny. Nyt on meininki ollu se, että kun sataa (ja nyt sataa ihan vitusti, sadekausi päällä täysillä) niin en pääse kuivana kämpästä ulos ees tupakille. Heinäkatoskin on vuotanu ku seula, eli ei ole kuivaa paikkaa missä säilyttää esmes fillaria. Ja mikä tärkeintä: pihakissat on ihan surkeina kaatosateessa kun koittavat löytää jostain ees yhen kuivan nurkan missä kaikki voi yhessä pinossa piellä sadetta.

Arkkitehtuurinen raksapiirros

Näin ollen rupes pikkuhiljaa vituttamaan. Pähkäilin asiaa ja suunnittelin koko etupihan uusiks. Heinäkatos helvettiin ja tilalle etupihan kulmaan aidan viereen pieni varastokatos fillarille ym sälälle. Talon eteen iso katettu terassi, mihin saa riippumaton ja bandantappobambusohvan ja missä voi poltella tupakkia kuivana vaikka mimmosella kaatosateella ja missä kissat voi kölliä tyytyväisenä. Vuokraisännältä kysyin, että oisko ok että hoidan tän homman valmiiks ja hän totes että jos hinta on kohtuullinen ni kyllä passaa hyvin.

Raksamestari Ramdanin kanssa katteltiin suunnitelmia ja hän hyvän tovin jälkeen palasi hinta-arvion kanssa. Duunista maksan tuon verran ja materiaalit maksaa jotakuinkin tämän verran. Sitten piti pyydystää vuokraisäntä että passaako tämmönen suunnitelma ja hinta-arvio (minä siis maksan, mutta kuluilla kuittaan muutaman kuukauden vuokran). Passas hyvin, totes että anna palaa. Tämän jälkeen piti saaha raksamestari taas kiinni, että homma ok, alahan rakentelemaan, mutta raksamestari oli paennu Lombokille.

Hän palas sieltä männäsunnuntaina ja välittömästi kauhia tohina päällä. Kielimuurihan meillä on helvetillinen, mutta pantomiimi, guuglentaja, piirtely ja kaikenlainen hyppelehtiminen ja osottelu futaa. Sovittiin että hommat alkaa heti maanantaina ja hän painelee nyt tilaamaan materiaalit. Raha-asiaa ei saatu ees pantomiimilla oikeen selväks, mutta kustannusarvio materiaaleille oli jossain 5 miltsin hujakoilla. Luulin, että sovittiin niin, jotta hän tilaa materiaalit hetimiten ja sitten tuo kuitit ja minä tuuttaan rahaa hänen pankkitilille.

10 minuutin päästä soi puhelin ja Gili Palmsin toimistosta soitetaan että raksaukko on täällä ja tarvis nyt 10miljoonaa rupiaa materiaaleihin, että kun maksaa noin paljon niin ei saa niitä luotolla ulos Hiekkakikkareen Hermansilta, eli rautakaupasta. Miä olin heti tukka pystyssä että miten vitussa romuihin menee yhtäkkiä 10miltsiä kun vasta sitä listaa katottiin ja viien miljoonan hujakoilla liikuttiin että mitähän helvettiä nyt. Puhelimessa asia ei selvinny, joten pyärä alle ja kaahaus Palmsille ja raksaukon laskelmia taas kattomaan. Oho, katos, oli vahingossa lisänny nollia erinäisten summien perään ja täten oli sadattuhannet muuttunu miljooniks. HEH HEH kyllä nimittäin nauratti.

Sementtiä ja muuta paskaa saapui, kissat tarkistaa

Täten kuitenkin asia kunnossa. Raksaukko paineli tilaamaan kattomatskua ja sementtiä ja hiakkaa ja nauloja ja rautaa ja betoniharkkoja. Näihin meni heppakärrytaksojen kera vähän päälle 5 miljoonaa. Roinat pärähti pihaan sunnuntaina iltapäivällä.

Maanantaina pihaan tupsahti yks ukkeli joka vietti koko päivän nysväämällä terassin betonitolppien luurankoja. Kun hän lopetti niin ilmotti että tulevat seuraavana aamuna kahen jätkän voimin ja alkaa isompi puuhastelu. Minä kerroin että hyvä ja että jätän aamulla töihin lähtiessä pihan portin auki, en laita lukkoon, että senkun lampsivat sisään kun alottavat hommat. Koska itsehän olen seittemästä etiäpäin töissä.

Tiistaina olin majatalolla tiätysti töissä kun ysin maissa soitetaan taas Palmsin toimistosta että siun pitäs mennä kotio käymään heti. Olin jo että apua mitä siä on tapahtunu. Mutta ei muuta kun että ukkojen pitäs päästä hommiin mutta portti on kiinni. Voi ny helvetti sentään, eikö ne saatana osaa käyttää ovenkahvaa? Portti on auki, senku avaa sen vitun oven ja menee töihin. Näinhän miä eilen sanoin, ja ihan viä indoneessiaks että huomenna aamulla, ovi on auki, ei lukossa. Jahas jahas, lupasivat Palmsilta ilmottaa raksajätkille tämän maagisen ovenkahvatempun, jolla seessami saatana aukenee.

(Puum.Huom. Puhelinyhteys raksaporukan kanssa toimii Palmsin toimiston kautta, koska kielimuuri.)

Kun lähin Majatalolta Kissakaupalle ni kurvasin himan kautta kattomassa onko ovenkahvan käyttötarkotus selvinny, ja kyllä oli. Siellä jätkät jo villisti muurailivat terassin perustuksia ja olivat silkkaa sori-sori-bossia. Asia kunnossa. Perustukset tuli valmiiks eilen.

Tänään ne purkavat vuotavaa heinäkatosta ja siivoovat lähitienoota vanhoista betoniharkoista ja muusta maaperäsestä paskasta, jolla terassin perustukset täytetään. Koitan nääs saaha homman tehtyä vähällä rahalla ja kierrättämällä kaiken mitä suinkin pystyy, joten en todellakaan ala maksamaan mistää helvetin täyttömaasta. Ja samalla tässä siivoutuu muutamakin rakennusjätepaskakasa meiän huudiloilta. Purettavan heinäkatokset heinäjutut kierrättyy osittain miun kissakaupan eteen tulevan kanojen ruokinta-aseman katoksi ja loput saa toinen raksajätkistä viiä kotiinsa, hän eilen kysy että käykö tämmönen kuh hän tarvis vähän tuommosta matskua että saa hökkelinsä vuotavaa kattoa paikkailtua. Ilmotin että vie pois vaan, kuhan miun kaveri hakee ensin sen verran kun tarvittee kanaPROJEKTIIN, ni loput on sitte siun.

ILMASIA kivexiä terassin lattiaan!

Itse olen tänään käyny mettästämässä lattialaattoja terdelle ja kävikin hieno tsägä kun tuttava on just tehny resortissaan ison remontin ja heillä oli helvetillinen pino piäniä vihreitä vanhoja uima-allaskiviä. Kävin kattomassa ja okei vihreä ei ole mikään hinkuväri, mutta ihassama. Miulle ne kelpaa terassin lattiaan aivan hyvin, koska ei tarvitte maksaa niistä muuta kun kivesten roudaus sekä tarjota pari kaljaa. Win-win situeissön: minä saan ilmaset laatat ja kaveri pääsee roinasta eroon.

Kyllä tästä hyvä tulee, ja ennenkaikkea: valmista! Ei tuossa kauan nokka tuhise, luulen.

Tämän lisäks Majatalolla ootti tänään ihana yllätys. Omistaja Suzannen talossa kylpyhuoneen katosta tulee vettä alakertaan. Voi helvettiläinen. Just kaipasin uutta projektia tähän hässäkkään. Huoh.

Mutta kohta miulla on kotona TERASSI! Siinä kelpaa sitte riippumatossa reteenä räkiä kattoon, sitte joku päivä kun sellaseen pröystäilyyn on aikaa. Aijjettä!

Sitte kun terde on valmis niin alkaa majatalossa parin mökin kylppäriremonttiPROJEKTI ja tokihan tässä jo hiukan mietin Palatsini takapihaa. Että jos sinne rakentaisin tilukset kanoille ja ottaisin omia kanoja. Näin pysyisin aina hyvän munan syrjässä kiinni. (Ja ehkä samalla pihaan vois muuttaa myös yks vahtikalkkuna.)

Megaterde!

Puhelimessa asiointi

Minä vihaan puhelimessa puhumista. Puhelinsoitto tuntuu jotenkin hyökkäävältä, vaatii välitöntä huomiota ja reaktiota. Vaikka just olis aamukahvi kesken ja muuta tärkiämpää tekemistä niin kaikki pitää keskeyttää ihan vaan siks, että joku kuvittelee että hänen asiansa on hoidettava juuri nyt. Tai vaikkei olis asiaa, kunhan soittelee ihan vaan jaaritellakseen ties mitä. Onneks ihmiset jotka miut tuntee, niin tietää tämän, eivätkä soittele. Laittakaa viestiä, välineitä kyllä on. Vastaan sitte kun on kahvi juotu. Jos jaksan.

Nykyään puhun puhelimessa lähes ainoastaan miun aussikaverin kanssa, koska hän ei oikeen hanskaa mitään nykyaikasia kommunikointitapoja, vaan soittaminen on hänen juttunsa. Tekstareita se on justiisa vähän opetellu laittamaan, mutta niissä ei yleensä ole muuta kun joko lyhyesti että "OK" tai sitten pelkkiä kirjotusvirheitä. Hän siis soittelee Australiassa ollessaan noin kerran viikossa kyselläkseen kuulumisia ja saaren juoruja, ja sen kyllä kestän.

Puhelimessa puhuminen on vielä astetta vaikeampaa, kun siihen lisätään huono kuuluvuus, kielimuuri tahi toisessa päässä olevan vahva aksentti. Ja puhelinasioinnin tekee liki mahottomaksi jos vastapuoli on indonesialainen. Välillä täällä on kuitenki pakko soitella firmoihin tai johonkin, kun asiat ei muutenkaan oikeen järjesty. Sähköposteihin tms ei vastata ja ainoa tapa saaha jotain kontaktia on ottaa luuri käteen ja soittaa.


Tässä muutamia esimerkkejä puhelimessa asioinnista täällä:

Internetti tai vaikkapa satelliitti-TV ei toimi ja pitää soittaa ja valittaa. Soitat yrityksen numeroon ja siellä tulee valikossa jossain kohtaa että paina 5 niin saat palvelua englanniks. Painat 5 ja hetken oottelun jälkeen joku elävä ihminen saapuu langan päähän. Alat selostaa asiaas mutta toisesta päästä ei kuulu mitään. Kysyt lopulta että puhutko siä hei englantia. Kuuluu jotain hätääntynyttä kälätystä ja luuri lyödään siulle korvaan sanomatta yhtään mitään. Tämä tapahtuu poikkeuksetta joka helvetin kerta kun yrität asioida puhelimella jonkun tahon kanssa.

Tai sitten joku soittaa siulle päin. Vastaat ja ymmärrät höpötyksestä, että soittavat esmes siun pankista. Kun saat suunvuoron nin kysyt (indonesiaksi) että hei puhutko englantia, että ku miä en oikeen ymmärrä siun solkotuksesta mitään. Seuraa hetken hiljasuus, tai ehkä sinnikäs kälätys jatkuu, mutta lopulta siulle taas lyödään luuri korvaan sanomatta ees että sori. Myös tämä tapahtuu joka ainoa kerta kun siulle päin joku firma soittelee.

Duunipuhelin soi yhen jälkeen yöllä. Vastaat unenpöppörössä ja siellä joku höpöttää kauheesti jotain. Saat sanottua että enklantia pliis ja yllättäen hän puhuukin ihan ymmärrettävää englantia. Kysyy että "soitinko huonoon aikaan". Vastaan että kello on yks yöllä että mitäs luulisit. Vastaa että "okei" ja lyö luurin korvaan. Että kun nyt herätit miut ni olisit nyt voinu edes kertoa että mikä vittu oli näin tärkiä asia että tarvii keskellä yötä soittaa. (Soitti seuraavana päivänä uudelleen ja asia oli, että muija oli miettimässä majotuksen varausta mein Majatalosta mutta halus ennen varauksen tekemistä tiedustella mm. että miten Lombokilta tänne tullaan... tilanne oli siis todella akuutti, semminkin kun hän oli varaamassa huonetta noin 2 kuukauden päähän tästä puhelinsoitosta. Pyysi kyllä anteeksi että soitti keskellä yötä, mutta kun ei ollu kattonu kelloa. Okei.)

Eilen tuli kaikkien puhelinsoittojen voittaja.  Duunipuhelin soi, numero indonesialainen, ja vastaan. Sieltä kuuluu lähinnä örinää. Näitä tuli useita putkeen ja örinä ei edes yrittäny olla mitään oikeaa kieltä. Joku vaan soitteli öristäkseen. Lopulta blokkasin numeron, kun örisijä soitti koko ajan uuestaan vaikka löin luuria korvaan.

Ennen oli kaikki paremmin. Savumerkit ja kirjekyyhkyt takas! Ja putkiposti maailmanlaajuseks, kiitos, aatella kun ois sellanen! Sieltä karpalolonkerotölkkejä senkun humahtelis tiskipöyälle!

EDIT: pari tuntia tän postauksen ekasta julkasusta tuli aivan uudenlainen puhelu! Pirrrrrrr, sanoo luuri ja minä vastaan. Kauhea kälätys sieltä toisesta päästä, ymmärrän että mistä putiikista soitetaan mutta en juuri muuta. Saan sanottua väliin, että onnistuisko enklanti. Tulee pitkä hiljasuus ja sen perään uuelleen vallatonta kälätystä. Tässä vaiheessa jo mietin, että pitäskö miun nyt olla se joka räimäsee luurin korvaan sanomatta yhtään mitään, mutta ei, seikkailumielellä olin joten mongersin uuelleen, että jos enklantia sais ni tästä vois tullaki jotain. Vastapuoli hiljenee mutta kuulen vimmasen näppäimistön hakkauksen. Tämän jälkeen tulee erittäin mielenkiintosesti lausuttua enklantia, selkeästi luettuna suoraan googlentajasta. AI ÄM FROM XXXX, MEI AI SPIK TY MARKETING BOSS. Valitettavasti ei onnistu, kattos kun meillä on vaan yks yhenlainen yleisboss ja se on puhelimessa, että päivää vaan, mitä asiaa olis. Villiä kepardin hakkausta, sen jälkeen jotain käsittämätöntä sepustusta jossa joka toinen sana on ÖÖÖÖ, joka kolmas sana on indonesiaa ja loput googlesta luettua enklantia. Eihän tästä mitään tule, joskin gimuli siä langan toisessa päässä totisesti ansaitsee sinnikkyydestä, yritteliäisyydestä ja periksiantamottomuudesta mitalin. Pyysin lopulta lähestymään sähköpostitse ni voiaan molemmat guuglennella ja lähetellä viestejä vaikka kiinaks, kun ei tämä puhelinasiointi nyt mitenkään suju. Ja se sähköpostihan ei saavu ikinä, se on varma. Ei siis vissiin ollu mitään järin tärkiää askaa, luulen ma.

Tulkee tänne!

Meiän vesikriisi on toistaseks lepotilassa. Vesikatkos kesti reilun vuorokauden ja hanat lorottelee jälleen. Kattellaan mitä tuleman pitää.

Mutta toinen asia: TULKEE IHMISET KÄYMÄÄN! Halvatun tulivuoriuutisointi on lietsonu sellasta paniikkia, ettei ole ketään missään. Bali on tyhjä, Gilit on tyhjänä, Lombokillakaan ei ole ketään. Lentokoneet lentelee normaalisti, mutta niissäkään ei oo juuri ketään kyydissä. Ihmiset on menettäny työpaikkojaan, kaikilla on rahat tiukassa. Miun autokuski kerto eilen, että olin hänen kolmas asiakas koko joulukuussa, kun normaalisti hänellä on kyydiltetäviä joka päivä. Alkaa perheen ruokkiminen ja lasten koulumaksut ja muut tehä tiukkaa. Puhumattakaan siitä, että alkaa vituttaa jatkuva himassa kärvistely. Tuttu raksamiäs kävi myös justiisa kertomassa, että on ihan konkurssin partaalla. Suunniteltuja projekteja on peruuntunu, kun ei kellään oo rahaa mihinkään juuri nyt. Että ei miulla ois mitään rakenneltavaa tiedossa?

Alkaa olla kylmää hikeä perskannikoien välissä vähän kaikilla.

Normaalisti tässä kohtaa vuotta täällä alkaa olla täys hulabaloo päällä ja joulusesonki vyöryy niskaan. Majatalot liki täynnä ja jouluks ja uueks vuueks ei sijaa missään. Nyt meillä on majatalossa jouluks tasan YKSI varaus ja uutena vuotenakin vielä tilaa.

Täten en muuta sano, ku että tänne ois nyt loistava aika rojahtaa lomalle. On hiljasta ja hianoa kun ei oo hulinaa ollenkaa. Rannat on puhtaita kun ravintelien ym henkilökuntaa on passitettu siivoilemaan, kun ei niillä muutakan tekemistä oikeen ole. Majotus on halpaa ja sää on mitä mainioin. Aurinko porottaa, iltapäivällä vähän ukkonen jytisee mutta Hiekkakikkareella ei juurikaan oo ees satanu viälä.

Ja se tulivuori. Siellä hän röyhtäilee. Pikkusen puhaltelee jotain höyryjä ja röyhtäsee tiukempaakin settiä, mutta aika rauhallisna siellä pojottaa tällä hetkellä. FB-sivu Mount Agung from my side on hyvä mesta seurailla mitä vuori touhuilee, ne laittelevat kuvia monta kertaa päivässä, että moi, kello 5:58 vuori piaras tuommosen pilven.

 

 

Kuva tältä aamulta

 

 

Frendin laittama kuva maanantailta. Lento lähössä Balilta Dubaihin. Tilaa on.

 

 

Hullujen kylä

Hana on kyllä auki mutta ei tule mitn

Jos elettäis Asterixissa niin Hiekkakikkare, naapurikikkareet, Lombok, helvetti koko Indonesia, olis se mitä kutsutaan nimellä Hullujen Kylä. Varsinkin tänään.

Meillä on täällä tilanne päällä. En tiedä faktoja, juorut lentää villinä tällä hetkellä, mutta jotain tämmöstä on meneillään:

• Täällä Trawanganilla on jo useita vuosia ollu oma vesilaitos. BAL eli Berkat Air Laut. Ne tekee jollain nerokkaalla menetelmällä merivedestä puhasta raikasta vettä, jota voi juua suoraan hanasta. Vesi tulee kaikille BALilta ja se on yks niitä ainoita perusasioita joka täällä on toiminu ihan helvetin hyvin. Koska kaikki kolme Hiekkakikkaretta saa vetensä BAL:lta niin puhutaan tietysti isoista rahoista joita tuo firma takoo. Miä en heille paljoa maksa koska asun yksin ja en kauheesti lotraa, miun kuukausittainen vesilasku on jotain 5 euron luokkaa. Mutta voitte kuvitella mitä vesilaskut on kun puhutaan vaikka 25 huoneen hotellista. Ja kun asiaan liittyy raha, niin sehän alkaa kiinnostamaan kaikenlaisia tahoja.
• Muutama kuukausi sitten jo alko pyörimään huhuja, että BAL:n omistaja on viety vankilaan ja koko firma on jonkinlaisen tutkinnan alla kun ei ole oikeita lupia tai ei maksa veroja ja ties mitä. BAL vastasi huhuihin pitkällä tiedotteella, jossa kertoi että heillä on kaikki vaaditut luvat ollu alusta saakka kuosissa ja he on yks saarten isoin veronmaksaja, eikä kukaan ole vankilassa. Tilanne rauhottu muutamaks kuukaudeks ja kaikki tyytyväisnä lipittivät hanavesiään. Kunnes sitten....
• Poliisi sulki vesilaitoksen eilen. Vesi katkastiin tuossa alkuillasta eikä o sen koommin hanat lorissu.

Ehkä jollain tärkeellä ylipäälliköllä tuolla Lombokin virastossa jossain on tarvetta uuelle autolle tai kartanolle tai jotain, ja siks sormet syyhyää päästä vesibisnes-osingoille. Tiijä häntä.

Feispukin keskustelupalstat on turvoksissa säpinää tän aiheen ympärillä ja alkaa raivoa nousta pintaan. Tietysti siellä viimeistään viides kommentti joka ketjussa on, että menkää kotiinne jos ei kelpaa ja ennen oli kaikki paremmin, ei sillon mitään puhasta vettä hanoista tullu ja hyvin pärjättiin. Jos oltais Mordorissa, niin syytettäis tietty pakolaisia, että tulevat saatana tänne iPhonejensa kanssa ja jua meiän vedet, mutta täällä ei sentään oo ihan siihen viä vajottu, vaikka sarkasmia toki lentää kaikille jotka kehtaa mainita, että ei voi bisnestä pyörittää ilman vettä. Ja tietty on muistutettu että kuinka maailmassa on ihmisiä joilla on asiat ihan vitusti paljon huonommin kun meillä täällä. Näin toimii somejengi tänä pänä. Ei niin paskaa asiaa, etteikö siihen vois aina heittää lastia syyllisyyttä pahentamaan fiilista.

Saaret on nyt jo ihan kusi sukassa, koska täällä ei ole ketään. Tulivuori on tyhjentäny Balin ja sielläkin ollaan ihan kusessa, ihmisiltä on lähteny työpaikat alta kun ei ole varaa maksaa palkkoja, kun ei ole tuloja. Ja tämä näkyy täällä meilläkin. Pikaveneet Balilta tulee liki tyhjänä, hotelleissa ei ole asiakkaita, ravintolat ammottaa tyhjänä. Kylmää hikeä lorottaa persvakoon useimmilla, joilla elämä ja elanto on täällä.

Nyt tää vesiperseily tähän päälle vielä niin heippa. Jollei vesilaitosta saada tänään päälle, niin luulen että huomenna alkaa jo olla pientä tunkua täältä Balille meneviin veneisiin. Hotelleissa on kyllä vesitankit, jotka useimmat kerkes eilen vetämään piripintaan kun huhut lähti kulkemaan, mutta ei isokaan tankillinen loputtomiin kestä. Jollei tule vettä niin sitä ei sitten ole eikä tule, kun vesitankitkin on loroteltu tyhjilleen.

Miulla ei kotona ole mitään varatankkisysteemiä eli kun vesilaitos vetää letkut sulki ni miun murjuun ei tule vettä. Takapihalla on onneks pumppu ja kaivo, mista tulee paskaa pohjavettä, jota ei mieluusti käytä ku kissojen paskalaatikoien huuhteluun ja pihan kasteluun. Perusasiat, joita ei tuu normaalisti ees mietittyä, on aika vitun vaikeita kun ei tuu juoksevaa vettä: tiskaaminen, peseytyminen, jumalauta vessan vetäminen.

Naivina oon toiveikas, että tää tilanne ratkeaa ja ihan helvetin nopiasti. Tässä on kerrankin kaikki aika yhtä mieltä siitä, että tämä on hanurista ja vettä pitää hanoista tuleman, saatana. Ei ne voi meitä pitää ilman puhasta vettä kovin pitkään, oli tilanne mikä hyvänsä. (Ja tästä näpäkällä aasinsillalla sellanen toteemus, että täähän on vaan esileikkiä sille mitä tuleman pitää, noin niinkun koko maapallon mittakaavassa... ihmiset lisääntyy sellasella vauhilla, että puhas vesi ei tule riittämään ees niille joilla sitä tällä hetkellä on... että onnea tuleville sukupolville.)

Tämmösinä päivinä käy miälessä, että enkö saatana voinu asettua johonkin muualle, missä olis vähän helpompaa olla.

(Tästä pääsis nyt aasinsillalla numero 2 aiheeseen, että onko oikeutta valittaa omien valintojensa seurauksista. Että vittu jos on niin vaikiaa ja pitää jostain koko ajan ruikuttaa ni mene muualle.... Palataan tän asian pähkimiseen joskus toiste, miä en nyt jaksa.)

Loppukevennyksenä sellanen, että ei kai tässä muutakaan voi kuin....

Tulivuoriuutiset

Iltaa, oi Mordorin kansa! Tuli tässä ähellettyä 5 päivän kissaklinikkakin, mutta annetaan sen asian viä olla ja tartutaan kerranki ajankohtaseen aiheeseen eli tulivuorihommeleihin. Kun nyt Indonesia on kerranki ylittäny maaliman uutiskynnyksen jollain muullaki asialla kun 2-vuotiaalla ketjupolttajalla tahi miähellä joka joutui lehmän viettelemäksi, ni en tokikaan voi sivuuttaa asiaa.

Kuva tältä illalta, ja pöllitty  FB-sivulta Bali volcano possible eruption 2017

Balilla siis purkautuu tulivuori Agung. Viimeks hän on lojahtanu 1963 ja purkaus kesti noin vuoden. Nyt vuori rupes heräilemään tuossa syyskuun hujakoilla, tuprautti hiukan viime viikon alkupuolella ja nyt lauantai-illasta saakka on sylkeny tuhkaa aivan raivona. Kraateri helottaa punasena iltasin, eli laavaa on kattilassa miltei piripintaan, ja jonkin verran sitä on vissiin sieltä ruvennu valumaan ulos. Päivällä tuossa tiedottivat, että siellä on seisminen äksön lisääntyny ja siihen liittyviä järistyksiä tuleepi solkenaan. Ounastelevat, jotta kaikki tähänastinen tupruttelu on esileikkiä vain ja kohta lojahtaa kunnolla. Puoli tuntia sitten kertoivat mm.seuraavaa: "Currently, the volcano is emitting continuous ash puffs, with occasional explosive eruptions that can be heard as far away as 12km from the summit. The ash cloud extends up to 3km above the summit. Incandescence, observed at night, indicates the potential for a larger eruption to occur soon."



Balin lentokenttä on tällä hetkellä kiinni. Lombokin kenttä on auki. Tuuli puhaltaa silläviisiin, että meneepi suoraan Balin kentän lentoreittien päälle. Lentokenttien aukiolosta tai sulkemisesta päätetään muutaman tunnin välein eli tuhkatilanettakin seurataan silmämunat tanassa.

Siinä siis tilanne tällä hetkellä. Jos lukee esim. australialaisten medioiden uutisia aiheesta niin niistä suurin osa on hysteriaa lietsovaa paskaa. Tuppaavat reagoimaan aina kauhialla haloolla kun täällä vähäkään mitään tapahtuu. Lienee ymmärrettävää, ollaan naapurissa ja täällä ramppaa aussituristeja solkenaan. Balilla on edelleen aivan turvallista ja elämä jatkuu ja kaupoista saa asioita ja baareista kaljaa ja pitsaa.

Ja sitten ennenkun jatketaan niin Moi Äiti siäl Rautakorves! Miulla ei ole mitään hätää eli lopeta heti se hermoilu. Tämä on määräys. Hiekkakikkareelle ei oo vielä ees tuhkaa rapissu. Meiltä on Agungille joku 60-70km ja iso meri tuossa välissä, eli ollaan aivan turvassa. Ainoa noin niinkun tilanne, että meillä täällä ois syytä olla paskat housussa ois se, että vuori totaalisesti räjähtäis ja heittäis puolet ittestään kunnon pommihypyllä mereen, jolloin tsunamia pukkais. Mutta vissiin ei sellasta ole tulossa, koska vuori on nyt päästelly paineita jo ihan kivasti. Täsä ei voi kun kattella ja ootella että mitä tuleman pitää.

Tai vois kattella jos ei ois koko ajan niin pilvistä ettei mitään näe. Piruviä sentään. Pitää koittaa joku aamu herätä ennen aurinkonnousua ja sitte kaahata biitsille kattomaan josko jotain näkyis. Aamusin kun on yleensä vähän selkiämmät maisemat.

Siellä se jossain on, tuolla pilvien takana

Kun elelee saarella jossa eletään pelkästään turismista, niin onhan tää tilanne täällä meillä sikäli aika kuumottava monelle. Täällä on tällä hetkellä aivan saatanan hiljasta, hotellit ja majatalot ammottaa tyhjänä, eikä tilanne tästä oo näemmä vähään aikaan paranemassa. Koko marraskuu on jo ollu niin hanurista, noin niikun jos laittaa bisneshenkilö-hatun päähän ja siltä kantilta miettii. Täten kaikki on oottanu ihan kiimassa joulun ja uuden vuoden sesonkia, että sais kuittailtua marraskuun miinukselle tipahtamisen, mutta kyllähän tää näyttää siltä, että saattaa tuo sesonki lätsähtää täysin. Jos lentoliikenne on seis, niin milläs tänne kukaan könyää.

Mutta täällä menetetään vaan rahaa. Balilla moni menettää kotinsa ja elinkeinonsa ja ai kamala kaikkia niitä eläimiä jotka on jätetty sinne vuoren rinteitten evakuoituihin kyliin oman onnesa nojaan. Miä en pysty ees ajattelemaan ku ahistaa niin vitusti. Sen sijaan, että evribadi laittaa joka läpeen nyt että #prayforbali ja #thoughtsandprayers niin mitäpä jos laittais roposen tai pari esim. Mission Pawsiblelle, joka on mukana pelastamassa tulivuoren rintelle jääneitä eläimiä. Rukoukset ne ei auta vittujakaan tässä tahi muussakaan tilanteessa, se on se kylmä käteinen millä apu menee avuntarvittijan luokse.

Kunnon informaatiota ilman turhanpäivästä paniikinlietsontaa voipi lueskella aihetta varten avatusta FB-ryhmästä. Komioita kuvia voipi haeskella Instagramista kun tekeepi searchin hästääkille #agung.

Kuva nyysitty tuolta aiemmin mainitulta FB-sivulta

Alla olevat kuvat on kaikki pöllitty Instagramista.