Iltasanomat haastatteli aiheesta, että miltäs nyt tuntuu kun siellä tropiikissa on jo jokunen vuosi lorvailtu. Tiedän, lupasin jossain kohin, että eiköhän tää miun stoori oo jo loppuun kaluttu, mutta kun tässä jutussa oli vähän uutta näkökulmaa (ja ostivat muutaman kuvan jutun kylkeen) ni okei sitte. Olen huono sanomaan ei, sehän on jo ihan selvää kaikille, ja kun yhteyttä ottaneet toimittajat oli sitä mieltä, että kyllä miusta vielä voi ammentaa ni menkööt ny. Lähipäivinä tulee yks toinenki haastis julki, siitä lisää sitte kun se on tiedon valtatiellä luettavissa.
Eniveis, vannoin, etten mene lukemaan Iltiksen juttuihin tulleita kommentteja mutta menin kuitenki. Ei siellä sinänsä mitään uutta tullu, mutta kuitenki hiukkasen taas oon että mitä helvettiä. Okei, paljon oli positiivistakin ja sellasta komppausta että hyvä meininki, mutta sitte tää joukko kitisijöitä. Että eikö voi kissoja steriloia Suomessakin, eikö voi Suomessakin istuskella tekemättä mitään ja kyllä voi Suomessakin elää persaukisena eikä vaadi paljon ees yrittämistä. Ja tämä että entäs sitten eläkepäivät ja kun sairastut ja turha sitten tulla tänne MEIDÄN VERORAHOILLA hoidattamaan ittiäs kun on syäpä.
Olen koko ajan täälläkin ollessa maksanu veroja Suomeen, silloin kun jotain tuloja on ollut. Vaikken ole Suomessa edes asunut niin kyllä MINUN VERORAHOILLANI on siellä hyysätty ja hoidettu ja rakennettu, vaikka samaan aikaan Suomen KELA on jo miut potkassu pihalle sosiaaliturvasta. Näin ollen jos vaikka Suomessa lomaillessani joudun käymään siellä lääkärissä, kenenkään verorahoilla siitä ei senttiäkään kustanneta. Ei edes omilla ihan itse maksamillani verorahoilla.
On käsittämätöntä tää asenne, että jos olet lottovoittajien maasta lähteny ni takasin ei ole tuleminen. Ja se, että pitäis kiltisti raataa persäsuoli punasena töitä ja sitte kun on ansainnu eläkkeensä ni sitte senku menee vaikka käymään Kanarialla jos haluaa. Kuka tässä tietää että elääkö mihinkään maagisiin eläkevuosiin saakka? Ja onko silloin enää siinä kuosissa että pystyis vessaa kauemmas matkustamaan? Moniko unelma jää toteuttamatta, kun niitä aikataulutetaan aina, että SITTEN KUN.... ????
Olen Suomen kansalainen ja sellaisena pysynkin ja jos jossain kohtaa haluan palata sinne Mordoriin niin aivan laikka punasena ulvoen tulenkin. Minulla on siihen lupa ja oikeus. Tulen ja vien teiltä kateellisilta ruikuttajilta ihan kaiken, niin verorahat kuin eväätkin!
Suomalainen mielenlaatu on erikoinen asia. Parhaimmillaa upeaa luovaa hulluutta, joka synnyttää valtavan upeita asioita, mutta pahimmillaan tätä kateellista kitinää, jonka taustalla on valtava pelko siitä, että jos joku saa jotain, niin se on minulta pois. Tästä varmaan kumpuaa myös tuo järjetön rasismi ja raiskaushuutelu, jota on saanu uutisista silmät ymmyrkäisnä seurata. Välillä todellakin ihmettelen, että mitä helvettiä siellä oikein tapahtuu.
Tunnustettakoon, että ehkä ite kelasin aika samalla tavalla joskus vuosia sitten. Kun luki juttuja ihmisistä, jotka on hypänny pois oravanpyörästä ja tehneet erilaisia, erikoisia ratkaisuja. Puhisin aina että vitun hippi, menis tuokin oikeisiin töihin. Mutta samalla kyllä erittäin hyvin tiedostin, että moiset ajatukset kumpus lähinnä siitä, että olin ihan syränjuuriani myäten kateellinen. Että joku tekee tyystin toisenlaisia ratkaisuja ja ehkä jopa -herran piaxut- löytää sitä kautta jonkinlaisen tarkotuksen elämälleen, löytää onnellisuutta ja mielenrauhaa. Kun samaan aikaan ite oli kanootin kokonen molo ottassa joka helvetin päivä ja kaikki tympi ja ahisti, niin oli helppo kohdentaa paheksuntaa niihin, jotka on saaneet aikaseksi repiä ittensä irti siitä perinteisestä, hyväksytystä kaheksasta neljään elämästä.
Kuvittelin myös aina, että nää elämäntapainkkarit jotka poikkeaa käsikirjotuksesta, on rikkaita onnenpossuja. Että joku loputon rahasammio niillä on, mistä voi ammentaa foevaah siinä kun samalla ettii ittiään ja halailee haaremihousut lepattaen jotain palmuja jossain päiväntasaajalla. Vasta kun ittellä tuli mittari täyteen ja päädyin tähän ratkasuun, niin tajusin että ei tarvi olla omaisuutta alla. Kysymys on vaan asioiden laittamisesta sellaseen tärkeysjärjestykseen, joka mahdollistaa kohti sitä unelmaa ponnistelun.
Tätähän olen jankuttanu täällä jo vuosikausia. Sitä, että kaikki on mahdollista jos tarpeeksi haluaa. Tai kaikki ja kaikki.... kaikki sellaset asiat, jotka on vaan siusta ittestäs kiinni. Kyllä miäkin haluaisin olla naimisissa Robbie Williamsin kanssa, mutta koska se asia vaatis että Robbie on samaa mieltä, niin ehken ala tuhlaamaan paukkuja siihen unelmaan.
Toistan viä tähän lopuks tämänkin mantran jota koko ajan hoen: asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Ja jollei ne järjesty, niin ehkä silläkin on joku tarkoitus.
Jos ei mitään kokeile, ei voi koskaan tietää miten ja mihin elämä ois kuljettanu. Mielummin sitä siinä krematorion uunin luukulla miettii tehtyjä asioita ja koettuja juttuja, kun haikailee sitä että voi paska kun ois pitäny, mutku en sit kuitenkaan. Ja siinä kohin se on vähän myähästä katua ja jossitella.
Miettikääpä sitä.
