Näytetään tekstit, joissa on tunniste festarit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste festarit. Näytä kaikki tekstit

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Kouvostomollia Korialla


Pioneerirokki alko vähän vaisusti

Ennen muinoin oli Korialla Koriaroll-festivaali. Idyllisesti siinä Kymijoen rannassa. Kelpo kemut olivat nuo.

Sieltä muisto ehkä vuodelta 2003: sato vetä aivan esterin perseestä ja myä päätettii, että likoominen täällä Korialla riittää nyt, on päästävä sisätiloihin juomaan. Suuntima kiireesti Kouvolan sykkivään ytimeen ja siellä legendaarisen Sippariin. Oltiin sitä miältä, et joku pändihän täällä soittelee mutta aivan sama mikä, ei kiinnosta, on kuivaa ja saa juominkia, ei muuta tarvita.

Sipparin lavalle kapus tuota pikaa tuolloin vielä melko tuntematon soitinyhtye Stam1na. Meiltä viileen kuuleen kosteilta elviksiltä tipahti leuat lattiaan, jutut loppu ku seinään ja oltiin aivan silmät ymmyrkäisnä että MIKÄ VITTU TÄMÄ ON JUMALAUTA! Olin tuolloin TUHMA-rokkilehen (RIP)  päätoimittaja, ja tällä meriitillä suikkasin heti Sm3tanoien juttusille. Pojat toimittivat miulle myöhemmin kaikki demolevynsä ja miä olin aivan sukkikset rullalla että tämä on kuulka niin kova bändi että järki lähtee. Muutama kuukausi myöhemmin komeat Sakara-levy-yhtiön könsykkäät nappasivat Stam1nan pois kuleksimasta ja ensmäänen levy laitettiin tekeille. Levyjulkkaripileet oli meiän Tuhma-klubilla Semifinalissa Helsinkissä. Ilta oli loppuunmyyty ja sisään hinkuvien jono klupin ulkopuolella oli valtava. Keikan jälkeen vaihoin kaverin kanssa paaria ja siellä jatkettiin bailaamista, kunnes eräs nimeltämainitsematon Hyyrynen soitti miulle että on se nyt akka jumalauta että myö vejetään teiän loppuunmyydyllä klupilla levyjulkkarikeikka ja nyt myä ollaan jossain väsyneessä kepappimestassa eikä oo jatkoista tiatookaan, että millanens helvetin päätoimittaja siä oikeen olet. Eikun taksi alle, kepappimestasta pojat kyytiin ja miun kotio Puutteenkujalle bailaamaan. Pettymys oli valtava kun hokasivat ettei miulla ole saunaa, mutta kyllähän kolme lemiläistä mahtuu yhtäaikaa suihkuunkin.

Oi niitä aikoja!

Stam1na yhä elää ja porskuttaa ja on parempi kuin koskaan ennen. Koriarollia ei sen sijaan ole enää vuosiin ollu. Sen sijaan on Pioneerifestivaali, joka pijetään Korian Pioneeripuiston idyllisyydessä. Sinne siis!


Viikate, Kotiteollisuus, Turmion Kätilöt, Apocalyptica ja To/Die/For. Avot! Kelpas! Eikä heistä tarvihe sen enempää sanoa, koska ne on rokkipändejä ja ne soittaa rokkia oikeilla soittimilla.

Perjantaina oli paikalla niin hirviästi tuttuja, että homma lähti sikäli aivan räpylästä. Ja vettäki sato aivan saatanasti, muttei se kauhiasti haitannu, koska meil oli niin hyvä boogie päällä. Jatkettiin festarin jälkee viä Kouvostoliiton yäelämään ja siältä jatkoille. Aamulla kadutti tuommonen riehakkuus, kun olo oli ihan hirviä. Onneks äiti haki miut aamulla takasin Rautakorpeen kuolemaan hetkeks, ennen uutta festaripäivää.

Lauantaina Pioneerissa esiinty Proteus. Tuo tuommoinen DJ/klubi/tekno/mikälie-skene on miulle aivan täysin tuntematon alue, joten oli pakko mennä kattomaan että mitä ihmettä se oikeen on. En liiottele yhtään, kun sanon että ainakin ekat 15 minuuttia Proteuksen setistä olin aivan monttu auki. Että miä en tajua tästä jumalavita yhtään mitään. Irokeesipäinen tatuoitu jätkä hiplaa jotain nappuloita ja loikkii pitkin lavaa kauhian mekkalan säestyksellä. Ei ole soittimia eikä soittajia. Yks miäs pöyän ääressä ja kauhee meininki.

Mutta jotenki kummasti se kuitenki toimi. Ihan huomaamatta vähän jalka vispas, varsinkin kun lopussa se tuuttas jonkinlaisen Rammstein-pohjasen jumputuksen. Olin että nonii, tästä miäki ymmärrän sentään jotain.

Olin pari vikaa teknotusta kattomassa lavan takaa ja Herra Proteus pongas miut sieltä ja näytti peukkua kysyvän ilmeen kera ja miä virnuilin peukut ojossa takas et juujuu oot kova.

Keikan jälkee Proteus tuli esittäytymään että Harri moi ja mitäs tykkäsit. Kerroin etten tajunnu mitää mutta hyvä meininki. Kerroin myäs että asun tään Indoneessiassa ja viime uutena vuotena tavattii naapurin uima-altaalla yks aussi-dude jolla oli varmaan 5 Proteus-aiheista tatuointia ja joka naytti meille juutupeja Proteus-keikoilta ja joka vaahtos aivan raivolla että Proteus on parasta ikinä koskaan missään.

Proteus oli yleisömenestys


Olis valtavan kivaa nähä Protsku joskus jollain kunnon klupikeikalla, misä ois ihmisiä ketkä tajuaa. Ei tuolla Pioneerissa nimittäin järin otollinen yleisökoostumus ollu. Kun siä lauantaina oli 95% porukasta Klamydia-paidat päällä ni tuommonen teknoinen mäiske ei ottanu kauhiasti tulta alleen.

Mutta sen vaan sanon että Herra Proteus on ihan helvetin mukava miäs ja selkeästi aivan saatanan hyvä siinä mitä se tekee, vaikken miä siitä mitää tajuakaan. Tulispa se klupikeikalle vaiks Balille ni laittasin rispiväriä ja lähtisin diskoon ihan tältä istumalta.


Finland mäns. Löööv!



Olen sitä miältä että minun ja hänen olis pitäny mennä jo vuosia sitten naimisiin. Meil on samanlaiset silmälasitkii! Siinä on jo tarpeeks syytä!


No oli siäl oikeesti ihmisiikii






keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Nummirock parasrock



Nummirock! Avot!

Olin edellisen kerran käyny Nummirockissa joskus yli 20 vuotta sitte. 80-90-luvun vaihteessa oli juhannukset aina siällä. Nuaria kun oltiin niin telttaillen ja kreisisti sekoillen. Oi niitä aikoja. Sitte tuli kaikkea muuta elämään, käytiin aika paljon Roskildessa mihin yleesä lähettiin aina jo juhannuksen aikoina, sitte olin kiireinen bizniz-urakaahaaja, sitte oli Rautakorpi Räp&Rok-bileitä min äitylin pöndellä ja sitte rupesin olee aina juhannukset duunissa että sai säästeltyä rahaa ja lomia ja ylitöitä reissuihin. Nummirokki jäi kaiken tän jalkoihi. Mutta nyt pääsin taas Kauhajoen karkeloihin, aijjettä!

Ja olipas lupsakka meininki. Asuttiin oikeella Trailer Park White Trash alueella asuntovaunussa (vaikken siällä nukkunukaan yhtään yätä, miä asuin lähinnä autossa) ja meininki oli mitä parhain. Ankaraa tissuttelua kolme päivää, mutta koska vanhuus ni ei mitään övereitä. Muut veti övereitäkin ja sitähän oli varsin hauska seurailla.

Kelitkin jotakuinki suosi. Torstai oli perkeleen kylmä mutta perjantaina arska porotti ihan solkenaan ja jopa miun parkkiintunu nahka otti vähän punotusta pintaan.

Parasta oli, että mestoilla oli aika helvetisti kavereita ja uusiakin mahtavia tuttavuuksia kertyi. Tätäkin parempaa oli tietenki pändit. Sitä kun on taas pari vuotta ollu pelkän maalimaa syleilevän raggamuffin-regein varassa tua Hiekkakikkareella ni kyllä nimittäin hevi maistui meikäläiselle. Näin jopa useita pändejä, mikä on sinänsä huomion arvoista koska entisessä elämässä noi festarit tuppas menee niin että sitä keskitty edustamiseen ja verkostoitumiseen, ja vaan harvoin sai hanurinsa irti bäkkäribaarin penkistä ja jakso vääntäytyä kattomaan yhtään mitään.

Turmion Kätilöt: loistava! Mokoma: loistava! Stam1na: aivan helvetin saatanan mahtava! Bodomit: herrajumala! Bodomien keikan aikana kävin läpi ehkä kaikki maaliman positiiviset tunteet liikutuksesta panetukseen ja kyllä tuli tippakin silmään ku vetivät Angels Don't Killiä. Tuli sellanen onnenpuuska ja samalla valtava ylpeys että miten hianosti vetävät ja on ne niin ihania ja tässä sitä nyt saan miäki kattoa.

Mayhem

Erikoiskokemuksia: Mayhem. Vaikka oonki metallikääkkä niin tuo black metal -osasto on vähän sellasta etten siitä hirviästi mitään tajua. Mutta koitin käyä Mayhemia kattomassa ihan noin että pitää kai ne nähä kun tuossa soittavat. Plus olin seuraillu millasta mörköä sieltä niien bäkkärikopista ulos ryömi ja näytti aika päheeltä. Muttei sitä keikkaa voinu kattoa ollenkaa. Soittivat niin vitun lujaa, että korvat meinas hajota ja jotenki se meteli oli sellasta matalalla taajuuella tulevaa murinaa joka tuntu sisuskaluissa niin kovasti et luulin et tähän miä nyt kualen jollen pakene. Siinä oli sellasta ruskean nuotin havinaa, että ei tiänny tuleeko kohta paska housuun vai tilttaako pumppu mutta selvästi tuntu kuinka sisuskalut alko muuttumaan synkäks saatanalliseks myrkkyripuliks. Piti lähteä pois. Mutta pidin siitä visuaalisesta synkkyydestä ja savuista ja muusta kovasti. Musiikki sen sijaan ei sanonu miulle yhtään mitää.

Olipas hiano festivaali. Valtaisa kiitos kaikille ja varsinkin Nummirockin järjestelijöille. Heille kiitos piletistä ja hyvistä järjestelyistä ja öisistä spurgukyydeistä takas meiän Trailer Parkkiin ja siitä mahtavasta hyvästä rennosta tunnelmasta. Kaikki oli niin perkeleen mukavia ketkä tätä festaria olivat tekemässä, että ei mitään tolkkua.

Nummirock täytti muuten 30 vuotta tänä juhannuksena. Jestas. Kun festaritkin misä on piänenä käyny alkaa lähentelee varhaiskeski-ikää ni sitä tiätää itte olevansa jo vankasti elämänsä ehtoopualella.

Kaksi yätä Tuskaan! Sielläkin on Bodomit! Ja Stam1na! Ja Turmion Kätilöt! Ja... ÄÄÄÄKKKK.... se Ghost! Heiän takia olen Mordorissa juuri nyt tänä ajankohtana. Muuten oisin tullu ehkä myähemmin kesällä.


Trailer Park

Meikän fängirl-moment Kärmiön Tutiloien kanssa

Tämä hämmensi ulkomaalaasia festarivieraita. Että viäressä lavalla pändit soittaa ja siinä kylessä porukka ihan ilkimullikkana nakusillaan jonottelee saunaan aivan muina nakupelleinä.


Martti Servo räjäytti lauantain

Stam1na on aina paras


Bodomit. Syrän syrän syrän.


Tsekkaa myös nämä