Huhtikuun mirriklinikka

Kissaklinikkaviikon kelit oli lähinnä tämmöset

Täällä ollaan, joskaan ei aivan täysillä käyvänä. Jos ois takki, se ois yhä tyhjänä. Ollu seitinohkasesti tekemistä viime kuukaudet ja vaikka nyt on melkeen niiku ois lomalla, niin rauhottumista joutuu oikeen opettelemaan. Hermo on kireellä ja pikkusen kaikki ärsyttää. Oispa valiumia.


Viime aikojen suurimmat ähellykset oli tuossa kuun alussa pietty kissaklinikka ja samaan syssyyn piti tyhjentää vanha kissakauppa ja roinavarasto Egoistesta. Molempiin hommiin tietysti liitty paljon kaikenlaista, myäskin tunteiden vuoristorataa. Kun on sisältä kuollut Tuonelan tienviitta niin tunteminen se vasta ottaakin koville, jumalauta.


Kissaklinikka oli 7 päivän hulabaloo (4 päivää Trawanganilla ja 3 päivää Airilla) ja niikun aina, olin jo ennen klinikan alkua aivan puhki. Kun ennen klinikan alkua piti jo pakata kissakauppa ja tyhjentää sieltä roinaa, tartti käyä Lombokilla shoppaamassa, kuurata ja puunata kaikki kissakorit ja kantokopat ja häkit, organisoia yhtä sun toista, nin klinikan vihdoin alkaessa oli jo selkä paskana ja helvetillinen väsymys päällä. Itku ei ollu kaukana kun siihen lisukkeeks heitti järjettömät kaatosateet koko klinikkaviikolle (yleensä huhtikuussa ei juurikaan sada) ja vanhan kissakaupan kattohan vuoti kuin seula. Ei ollu tunnelmat korkeella meitzillä ja olinkin koko klinikan ajan ku perseeseen ammuttu karhu.

Kissanpyydystäjäsankarit

Vapaaehtosia apulaisia ei juurikaan täällä Trawanganilla ollu, Airilla sentään porukkaa tuli jeesimään,niikun siellä aina tulee. Onneks kaukaa Borneon viidakoista tuli veljekset Doni & Adi pyydystämään kissoja, ja hyö tulivat jo tänne miun omalle Kikkareelle. Doni ja Adi oli sellasia kissanpyydystäjä-supermiähiä että ei mitään tolkkua. Jätkät ravas saarta ympäri ja toivat kissoja klinikalle liukuhihnatyylillä. Vettä tuli ku esterin perseestä mutta sekään ei tahtia hidastanu. Huikeet jätkät ja toivottavasti saan heiät seuraavallekin klinikalle. Jostain räävin rahat että maksan heiän lennot, jos se siitä on kiinni.

Eläinlääkäreitä oli tällä klinikalla vaan kolme, mutta heillä pärjättiin mainiosti. 7 päivää ja meillä kävi reilut 250 kissaa eläinlääkäreien pakeilla ja niistä hiukan yli 200 mirriä steriloitiin. Greit sakses!

Eläinlääkäri Rini hommissa

Parasta oli, että tällä klinikalla meillä ei juurikaan ollu sairaita kissoja. Miltei kaikki kissat oli hyvässä kunnossa ja pullukoita. Yhtään kissaa ei jouduttu klinkan aikana lopettamaan, ja ainoostaan kaksi kissaa menehtyi. Toinen oli tosi sairas pentu joka ei jaksanu elää ja toinen kissa sai erikoisen reaktion ilmeisesti ehkä anestesialääkkeistä ja oikas koipensa muutamia tunteja leikkauksen jälkeen. Sellasta ei ole koskaan tapahtunu aikasemmin ja se olikin koko klinikkaporukalle melkonen järkytys.


Jos muistelee kolmen vuoden takasia ekoja klinikoita mitä järkkäsin niin ero entiseen on aivan huikee. Sillon oli klinikoita, missä varmaan päivittäin piti eutanasioida kissoja, jotka oli niin huonossa kunnossa ettei muuta ollu tehtävissä. Eläinlääkäreillä meni välillä suurin osa päivistä sairaiden kissojen hoitamiseen, sen sijaan että oisivat tehny sterilointeja. Eli saarten kissapopulaation kunto on tässä 3-4 vuoden aikana huomattavasti parantunu ja se miältä tietenki hirviästi lämmittää. Että on tällä miun äheltämisellä jotain saatu aikaan, ei oo ihan hukkaan heitettyä ollu kaikki aika ja raha ja mielenterveys mitä tähän kissaprojektiin olen syytäny.

Hauskaa oli tällä klinikalla, että vapaaehtosena pyöri yks gimuli joka tuli yhestä Sumatran eläinsuojelujärjestöstä kattomaan miten miä tätä hommaa pyöritän. Vähän niinkun oppimistarkotuksessa. Olin ihan että häh, emmiä tiiä yhtää teenkö hommia mitenkään erikoisen hyvin, kun olen kaikki hommat itte kehitelly, kun eihän miulla oo mitään kokemusta miten vastaavia klinikkahärdeleitä ns. "oikeemmat" järjestöt pyörittää. Mutta ilmeisesti miun itte keksimät systeemit on toimivaks ja hyväks koettu ja ehkäpä Sumatralla alkaa jossain vaiheessa kissaprojekti, jossa mirrejä seuraa pahviset numerolaput koko niien klinikalla olemisen ajan ja missä tehään asioita tälleen ja tolleen ja samalla tavalla niiku täällä.

Min hima näyttää nyt tältä. Romuvarastolta.

Klinikan jälkeen olin aivan loppu mutta piti vielä pari päivää jaksaa äheltää. Piti tyhjetää kaikki vanhasta kissakaupasta Egoiste-ravintelin tiluksilta. Siinä sai heppakärryllisen jos useemmankin roudata kamaa ennenku oli koko kauppa tyhjänä. Romut on nyt miun palatsilla varastoituna, uutta kissakonttoria oottamassa.

Vaikka vanhan kissakaupan sulkemisen ajankohta oli tiedossa, ja siihen olin valmistautunu, vähän alahuulio väpätti kun viiminen hevoskärryllinen roinaa lähti. Että tässä se ny sitte on, yhen ajanjakson loppu. Ei niin että vanhaa kauppaa ikävä sinänsä tulis: katto vuoti ku seula, ei valoja, lavuaari ei ole koskaan vetäny pätkääkään, hiiret mellasti ja pasko ympäriinsä, termiitit nakers kaiken mikä oli puuta. Mutta se oli kuitenki miun kissakauppa.

Olo oli todella tyhjä kaupan tyhjennyksen jälkeen ja kävin viä monta päivää ihan ylikierroksilla. Oli vaikia rauhottua kun vimoset 3 vuotta elämää on rytmittäny kissakaupan pitäminen. Olin ihan hukassa että mitä vittua miä nyt teen kun ei ole mitään luomassa päivään järjestystä.

Olo on vähän hukkanen vieläkin ja hermostuttaa ihan perkeleesti, koska uuden kissakonttorin rakennushommia ei oo vielä ees alotettu. Kissat ei tällä hetkellä juurikaan saa rahaa, lahjotuksia lukuunottamatta, ja siitä miulla on hirviä stressi. Kun pitäis rakentaa ja samalla pitää kissasairaalan mirrit sapuskoissa ja lääkkeissä. Raha, se on se mitä puuttuu ja mikä stressaa.

Toiveena on, että uus pytinki alkais ens kuun alussa nousemaan. Se on saatava pystyyn piakkoin, jotta kauppa alkaa pyörimään ja mirrien kirstuun alkaa ropista tuloja.

Steriloituja mirrejä

Vitamiinia kissoille

Eläinlääkäri Liz. Hän on Balilta ja tulee toivottavasti tulevaisuuessa käymään täällä säännöllisesti pitämään päivän tai parin miniklinikoita. Sitte joskus kun uus kissakonttori on valmis.

Huhtikuun kissaklinikan jengi.

Mirrit, järinät, viisumit

Kissaklinikka on hoiettu. Oltiin 4 päivää tääl omalla Kikkareella ja 2 päivää naapurissa Gili Airilla. Kaikkiaan 139 kissaa kävi eläinlääkäreiden pakeilla ja näistä 95 mirriä steriloitiin. Sanosin että aika hyvin, kuuessa päivässä. Oscarin kuulumisia on kissaplokin puolella, enklantia muistuttavalla kiälellä.

Kaikki meni kissaklinikalla muutenki hyvin, ei ollu mitään suurempaa hermoomisen aihetta. Toki taas kissakoreja haihtu savuna ilmaan useempia ja miuta riepoo se asia ihan suunnattomasti, mutta kai se on vaan purtava hammasta ja otettava se sellasena yleiskuluna, joka tässä projektissa on ja pysyy. Mutta vituttaa se silti. Että myä ilmasiks siun kissaa hoietaan, ja pyyetään vaan yhtä vaivasta asiaa, että tuo se vitun kori takasin ku oot vieny kissas kotio, ni siihen ei sit taivuta. Okei, useimmat tottelee, mutta ainahan kaikkialla on joukossa muutama jotka ei vaan viitti, saa aikaseks tai välitä. Räyh.

Klinikasta oli sen verran ressiä, että kun hommat oli hoiettu ni miä tiätty tulin heti kipeeks. Ei auta, on asioita hoiettavana, ja sairastan sitte huomisen ku on vapaapäivä. Oli erikoisen siistiä vetää eilen Lombokin shoppailurundi ja roudata 22 kilon kissanruokasäkkejä pää hiessä samalla ku yski sisuskalujaan pihalle ja meinas tuupertua kuumeeseen. Havuja perkele! Suamalainen sisu ja sillai, myä ei periks anneta.

Syvä helpotuksen huokaus että seuraava klinikka on vasta marraskuussa. Kerkee hiukan ottamaan iisimmin, ni jaksaa sitte sen rypistellä. Se tulee olemaan parin viikon hulapaloo, et siinä saa äheltää sit ihan tarpeeks.

Muuta äksöniä tässä on ollu mm. 4.6 pointsin mehevä maanjäristys tuos yks ilta. Oli hiano. Ensin kuulu murinaa ja sitte hytkytti nimmaan perkeleesti. Mutta ei ees kaljapullo kaatunu ni ei se paha ollu, vaikka ainahan nuo nostaa niskavillat pystyyn ja aiheuttaa sellasen säpsähteleväisen olon vähäks aikaa.

Ja tiätysti miul on ollu taas säätämistä viisumin kanssa. Sama vanha virsi joka helvatan kuukaus. Indonesian viisumisäännöthän on ihan villi viidakko, missään ei ole ainoota oikeaa paikkansapitävää ja ajantasalla olevaa informeissöniä, ja säännöt vaihtelee riippuen siitä missä ja kenen kanssa asioitaan hoitaa. Esmes jos koitat saaha jotain viisumia Kuala Lumpurin lähetystöstä ni ei onnistu, mutta jos meet Kota Kinabaluun Indonesian konsulaattiin ni onnistuu. Täs o mitn järkee.

Viisuminjatkoleima

Viime syssynähän Lombokin imigrasi-konttori veti hanat kiinni 60vrk turistiviisumien jatkamisen kanssa ja tiettävästi tää kiree linja pitäs olla yhä voimissaan. Mutta kun tuttava suositteli uutta viisumiagenttia ja soitin hälle, ni se oli että NO PROBLEM. Testasin, agetti hoiti käytännön paperihommelit ja miä kävin eilen Imigrasissa valokuvassa ja sormenjälissä ja pläts, leima passiin ja kuukaus jatkoa. Mitä helvettiä? Ja tää ei siis ollu mikään tiskin alta puliveivaamalla ja voitelurahalla hoiettu homma, vaan ihan virallinen meininki. Fanfaareja, tiätysti, koska helpottaa miun seuraavan kuukauden kahen elämää, kun ei tarvi tuon kauemmas sinkoilla viisumiasioiden kanssa. Ja toivottavasti joskus parin kuukauden päästä ois miun työlupapaperit käpistelty ja hyväksytty ja pääsen hakemaan 12 kuukauden mielenrauhan eli oleskeluluvan vuodeks. Se ei ole halpa lätkä passissa, mutta kun saa olla vuoden miettimättä joka kuukaus että mites tää paska tällä kertaa hoituu ni on se hintasa väärti. Ja mahollistaahan se oikeitten palkkaduunien tekemisenki, mikä on erittäin jees. Lompakkoni on melkosen heikolla tolalla, nimittäin.

Hiekkakikkareella alkaa vyörymään high season päälle ihan täysillä. Jos oot tulossa tänne lomaileen seuraavan parin kuukauden aikana, ni varaa majotus etukäteen. Mestat alkaa olla täyteen buukattuja elokuun lopulle saakka, ainaki mitä oon miun tutuilta majatalon pitäjiltä kuullu.

Ei muuta. Miä hoitelen nyt tavarakuorman lähetyksen meiän kissasairaalaan ja sitte painun kotio nukkumaan flunssaa pois. Kelpaa köllötellä, koska miulla on uus kämppäkaveri. Semmonen piäni ja oranssi poikanen. Kuva tuas alempana. Hän on ihana.

Pirkonki joku toi klinikalle

Tää mirri on asettunu taloks. Ei ollu tarkotus, mutta hän ei suostu poiustumaan. Olkoot siin sitte.

Tommonen jäi Gili Airilta käsiin. No pakkohan se oli kotio tuua ku ei tuommosta pientä voinu jättää yksin selviytymään. Aika ihku kämppäkaveri on hän. Biäni poika.

Hiekkakikkareen aamu

Tapaus Oscar

Kissaklinikan eka etappi täällä omalla kikkareella on rypistelty kasaan. Oli surua ja murhetta heti siinä jo ennen ku klinkka alko, koska Destroy jouduttiin lopettamaan viime sunnuntaina. Oli kyllä miulle ihan helvetin vaikia paikka mutta muuta ei ollu tehtävissä. Katse eteenpäin, elämä jatkuu.

Huushollissa on toki klinkan jäliltä kaks uutta mirriä, Nuudeli ja Pätkä. Miau vaan.


Nyt miul on vähän vapaapäiväilyä. tai vapaa ja vapaa, mutta kissakauppa on kiinni ja hoitelen muita hommia. Niistä lissee myöhemmin. Maanantaina ja tiistaina pusataan mirriklinikka Gili Airilla ja sitte on homma paketissa tältä erää.

Kissaklinikka tääl kotikikkareella meni hianosti. Reilut 80 kissaa kävi eläinlääkäreien pakeilla ja niistä 63 steriloitiin. Plus kaks jänestä ja kolme hevoista kävi morjestaas lääkäreitä. Hevoiset ei tullu klinikalle vaan lekurit kävi hoitamassa niitä toisaalla. Ja näien lisäks klinikalla kävi Oscar.

Oscar on apina. Ja ihan vauva vielä.

Oscarin tarinasta on useita versioita, mutta hänet lienee joku paukapää tuonu tänne Floresilta tuossa joskus viime vuoden loppupuolella, ja jättäny sitte saarelta poistuessaan sen tuonne yhteen pieneen majataloon. Majatalon omistaa yks kloppi, joka ei oo nyt täällä saarella vaan kotonansa Italiassa. Eli apina jäi hänelle, halusi tai ei. Majatalon paikallinen henkilökunta on apinaa nyt siä hoitanu, parhaansa mukaan kaiketi, mutta ei nyt tiätysti ihan apinaa suosivalla tavalla ehketi.

Apina EI ole lemmikki. Ne on hirviöitä, ne kuuluvat vapauteen, viidakkoon, muitten apinoitten seuraan. Niistä tulee hulluja jos ne on vankina eikä niillä ole apinakavereita.

Apinan pitäminen lemmikkinä on Indonesiassa tiettävästi täysin laillista.

Oscarista alko joku pari viikkoa sitte älämölö feispukissa. Miä näin sen jutun mutta ohitin nopeesti, ja kelasin että JOKU MUU taho hoitaa kyllä, miulla on tässä vähä muutaki puuhaa. Meininki Oscarin elämästä räjähti tossa alkuviikosta yhen videon myätä jonka joku oli feispukkiin postannu. Oscar oli kettinkin päässä yhessä pienessä majatalossa ja roikku siä petoniaidalla millo missäki solmussa, kiree naru vyötäröllä ja varsin ikävän näköstä meininkiä. Videon perään tuli äkkiä varmaan sata kommenttia ja siä oli suunnaton räyhääminen päällä. Kun miun nimikin siellä mainittiin mestana mihin apinan vois viiä, niin aloin hommaa seuraamaan. Siä oli kauheeta syyttelyä ja raivoomista et mikä vitun idiootti pitää apinaa lemmikkinä ja saatanaperkele ja "menen antamaan tolle majatalolle tripadvisoriin yhen tähen ja ikävän kommentin". Sehän se apinaa auttaa kyllä. Sitte siellä jo uhottiin että "huomenna" mennään ketinkileikkurien ja jonkun rambojoukon kanssa ja otetaan se apina sieltä pois. Miä tiedotin tyynesti että okei, KISSAklinikan eläinlääkärit on valmiina jos joku sen apinan meille tuo tsekattavaks.

Luonnollisestikaanhan mitään toimintaa ei näkyny, älämölö feispukissa vaan jatku. Niinkun joku sinne kommentoiki, ni on se ny helvetti että liki sata äkästä kommenttia ketjussa ja edelleen se apina killuu siellä kettinkin päässä, kukaan ei tee mitään.

Tää on just tätä. Maailma pelastuu kyllä jos klikkaan et like Greenpeacen sivulle, muutahan miun ei tarvitte tehä. Aina JOKU MUU hoitaa! Hengessä mukana hei, se riittää!


Kun ei näkyny äksöniä ni miulla alko vähän keittämään. Kyrpiinnyin oottamaan et saako JOKU MUU jotain aikaseks. Lähetin sitte kissaklinikan vapaaehtosporukan kattomaan Oscaria ja kehotin kohteliain sanankääntein ehottamaan että antasivat Oscarin meille et viiään se eläinlääkäreille tarkastettavaks. Että ehottomasti ei mitään kädenvääntöä aiheesta  eikä ehottomasti mitään väkisinpelastamista (koska apinan pitäminen on laillista eikä täällä asiat muutenkaan ikinä hoidu tappelemalla) mutta jos hyvässä hapessa homma hoituu ni jipijaijou. Se oli puali tuntia ja apina oli kissaklinikalla. Ei mitään draamaa eikä vaatinu mitään helvetin tappelua ja ketinkileikkuria, kaikki hyvässä yhteisymmärryksessä.


Oscar oli ihan kunnossa, hyvin syötetty. Koko kroppahan sillä oli ruhjeilla kun on killunu ketinkin päässä ja kiree muovinaru vyötäröllä mutta muuten ok. Vapaaehtoset kävi viel uuellee juttelemassa apinaa pitäneitten poikien kanssa, että oisko okei jos myä pijetään toi Oscar nyt toistaseks, että se on ruhjeilla ja kaikkee ni parempi että seurataan sen vointia, ja koitetaan saaha yhteys Oscarin omistajaan ja keskustella hänen kans Oscarin tulevaisuudesta. Pojat oli että okei, no problem.

Oscar on nyt Lutwalassa. Ei ole ketinkissä enää. Hänelle on siellä rakenteilla iso karsina missä saa mesota ja peuhata, siihen asti kunnes Oscar viiään (toivottavasti) Balille apinoien pelastuskeskukseen, missä sille on jo paikka varattu mutta mestassa on tilaa vasta tuossa kuukauden päästä ja siihe asti Oscarin tarttee olla täällä. Oscarin "omistajan" kanssa ei oo päästy puheyhteyteen, mutta on keskusteltu omistajan läheisten ystävien kanssa ja saatu sitä kautta viestiä että omistaja on tietonen mitä on tehty ja myöskin kannattaa Oscarin toimittamista johonki rehab-keskukseen, missä Oscar vois oppia apinan tavoille ja kenties joskus tulevaisuudessa pääsis vaikka takasin vapauteen.

Oscar on ihan mahoton. Kävin toissailtana Lutwalassa rantabaarissa eläinlääkäreien kans kaljalla ja Oscar ravas siel tuli perseen alla pitkin rantaa ja loikki puissa ja jahtas ohi meneviä pyöräilijöitä ja hevoskärryjä ja hyökki kaikkien kimppuun. Puri miuta jalkaan (ei menny iho rikki eli nou hätä) ja oli muutenki täynnä sellasta hyperaktiivista energiaa. No kai ny, jos on vimoset 9-10 kuukautta ollu metrin pitusessa ketinkissä kiinni ni vapauren hurma on räjäyttäny sulakkeet ihan totaalisesti.

Mahoton ja vikkelä otus on tuo Oscar.

Mela, mirriklinikka, ihmiset

Maalimantuska on taas aika kovasti läsnä. Fiilikset ei muutenkaan oo kauheen katossa. Johtuu enimmäkseen Destroysta. Hän on yhä hengissä, tuossa muutaman päivän näytti jo kondis kohentuvan, oli toivonkipinää ilmassa. Mutta tänää on nyt taas vähän huonompi päivä. Ei oikeen jaksa liikkua enää, eikä suostu syömään itte. Miä syätän, sitte menee ees jotain kitusiin. Ei hyvältä näytä. Näyttää hautajaisilta.

Samalla kun on jatkuva hermoominen Destroysta, tässä pitää äheltää maanantaina alkavaa kissaklinikkaa kasaan. Tsiljoona asiaa hoiettavana ja hirvee stressi. Tuleeks vapaaehtosia jeesimään ja meneeks kaikki hyvin ja mitä hä. Julisteita pitää mennä laittamaan rantaraitin varteen ja siivota kaupasta klinikka ja yhtä sun toista puuhaa on ihan tarpeeks.

Et jos ei pariin viikkoon tää ploki suolla uutta paskaa ni tsori, miulla on vähä muuta tekemistä tässä.

Mela on ottassa myös ihmisten kanssa. Kaikenlaisia idioottimaisia emaileja tulee. Miä en tajua. Jos miä vaikka lähen lomalle Timpuktuun ni emmiä ny ekana etti jotain eläinsuojelujärjestöä sieltä ja laita niille postia et hei miten sinne pääsee ja voisiks buukata meille jonku liki ilmasen majotuksen, kato ku myäkii tykätää eläimistä. Kyllä miä jotenki saattaisin kelata, että semmosilla projekteilla on jotain parempaaki tekemistä ku juosta kylää ympäri ettimässä majotusta kenelle tahansa tuntemattomalle hyypiölle.

Ja koitan taas mettästää meiän kissakoreja. Niitä on lainailtu ahkerasti mutta palautus vähän ontuu. Nyt miä teen silläviisii, että lasken korit ennenku klinikka alkaa, ja jos ähellyksen lopuks hukassa on yhtään, ni lainailu loppuu nimittäin siihen. Vuokrauspalvelulla jatketaan sitte. Että jos tarvit koria, ni se maksaa 100 000 rupiaa.

Mikä ihmisiä vaivaa? Se, että ne on ihmisiä, luulen.

Miuta nimittäin hiukkasen vitutti tuossa kun viimeks Lombokilla kävin ja mälläsin melkeen miljoonaan kissakoreihin, että niitä nyt sitte taas ois ja saahaan kissaklinikkaa vejettyä ilman että pitää äkäsiä katteja kainalossa kantaa. Okei, miltsi ei oo iso raha ja sillä sain 12 koria, mutta tää miun kissaprojekti ei ny varsinaisesti rahassa kylve ni vituttaa ostella uusia koreja meiän vähillä rahoilla ihan vaan siks että ihmiset ei viitti palauttaa mitä lainaavat. Rahalla ois parempaakin käyttöä, lääkkeitä vois ostella ja sillai.

Muutoin on kaikki ihan okei. Ramadan alkaa huomenna. Mordorissa vissiin juhannus? Ramadan kestää noin kuukauden ja loppuu heinäkuun puolvälissä Idul Fitri -karkeloihin ja sitte on taas pizniz äs juusual.

Miä itte otan piänen vapaan kuhan on kissaklinikka hoiettu. Pyhkäsen vissiin Palille, viisumihommaa ja sellasta nupin latausta. Tarpeeseen tulee.

"Vittu, ihmiset!"

Uus mirrisivusto

Vanhan kissaplokin nysvääminen on loppu ny! Syystä että mirriprojektille on pykätty uuet nettisivut. Nyt on virallinen olo koska catsofgili.com on olemassa! Kissaplokkaus jatkuu sielläkin, suora linkki plokiin tässä.

Sivusto on viä varsin pahasti vaiheessa joiltain osin, mutta tässä - niiku monessa muussakin asiassa - ongelma on se, että miä oon vaan yks ihmiin enkä ehi kaikkee heti tässä nyt just salamana vaikka kuinka haluisin. Et sisällönsuoltamisosasto on tässä ollu vähä kivexenä kenkässä ku ei saa totettua tekstejä tarpeeks vauhilla kaikkiin kohtiin.

Nettisivun teknisen puolen ja yleisen nysväämisen kans miuta onneks on auttanu yks Aron, joka on mahtava tyyppi ja tykkää kissoista ja tietää näistä tämmösistä hyväntekeväisyysprojekteista vaikka mitä. Hän tekee ihan duunikseen tämmösiä juttuja, mutta miuta on auttanu tyystin korvauksetta, ihan vaan siks että kokee tän miun kissaprojektin tärkeeks ja sellaseks jota on syytä potkia vähän paremmin kartalle. Aron on myäs kissaprojektin uuen ja yhtenäisen yleisilmeen takana, eli et mein väri on toi oranssi ja sillai niiku brändätään hommaa et kaikki heti hokaa et ai toi on toi juttu. On pitäny miulle hirviää paasausta asiasta ja motkottaa ku käy kylässä et MIKSEI OLE TUOKIN KYLTTI ORANSSI MITÄ. Anteeks.

Slowly, slowly, niiku täällä asiat yleensäki hoituu.

Muutoin kaikki ogeido, paitsi et min vuorokaudessa ei oo ku se 24 tuntia vaikka kuinka koitan laittaa tontuille telepaattista viestiä et lisäkkää muutama tunti.

Palatsilla alko remppa eilen ja siä on hirviä kaaos. Positiivista on se, että se ihan oikeesti alko eilen. Nekatiivista se, et vaikka sanoin sata kertaa joka jätkälle että ette mene sisätiloihin tänään sotkemaan ku en oo viä kaikkee pakannu ja asun viä yhen yän siällä ni eikö saatana ku menin iltapäivällä kotio ni siä oli jo vieraskammari räjäytetty atomeiks ja kaikki hirveen laastipölyn peitossa. Tuuppasin ukot ulos ja sanoin et huomenna jatkatte, nyt pihahommiin niiku olis jo.

Rexonan kanssa muutettii tänää aamulla Edeniin pariks yäks. Ihan luksusta!

Siistii on kans se, että toissapäivänä rupesin ettii eläinlääkärei ens marraskuun isoon kissaklinikkaan ja on jo kolme lekuria ja yks hoitsu Mordorista ottanu yhteyttä et myä haluttais tulla. Mahtavaa.

Ja ihanaa on seki, että joku on vihdoin alottanu Lombokilla rojektin Lombokin koirien auttamiseks. Arvostan ja kannustan niin kovasti! Ja heti tuli syyllinen olo ku kattoin niien nettisivuja ja ne on niin valmiin oloset. Et miks en oo saanu mein kissasivuja yhtä hyvää kuosiin. Perkele.

Slowly, slowly. No worries. Smiling and shining, brother!

Lukujärjestyselämä eiiiiiiiiiiiiii!

Lombokin Mataramiin pykätään aivan helevetin isoa moskeijaa. Komia on pytinki.

Hommat on sillä haipakan asteella että miun pitää kohta ostaa kalenteri. Jo pelkästään siks että muistasin millon ketäki on tulossa käymään. Puoli Mordorillista tuttuja pynkää huudiloille lähiviikkoina. Lisäks on Taalasmaakeikkaa ja eläinlääkärivierailuja ja viisumihommia ja kaiken helvetin maaliman rientoja.

Lukujärjestys elämälle ois hyvä, mutta sellasta elämää en enää halua. Että viieltä saunaan ja kuuelta putkaan ja katotaako kalenterista millo miä kerkeisin bintangin ääreen ja katos tossa välissä ehin ehkä päivittää blogia ja joo ens viikon tiistaina kymmeneltä ehin laittamaan meiliä Tuiskulle ja tuossa kohin kirjotan sulkakynää imeskellen säkenöivä kolumneja, jotta kaikenmaaliman perusmordorilaisilla munapäillä on jotain mistä inistä.

Taistelen, ei takasin tuohon aikataulutettuun lukujärjestettyyn kalenterielämäntyyliin, ei kirveelläkään.

Mietin viime vuoden lopulla uuen vuuen lupauksia. Sellasia että: pitää opetella sanomaan EI. Sekä pitää opetella delegoimaan, sekä ottamaan apua vastaan. Ne on överisuorittamiseen taipuvaiselle kontrollifriikille hiukan vaikeita juttuja. Kaikki pitää tehä ite. MIÄ ITE! Ne on varmaan ollu miun ekat sanat ku oon ruvennu biänenä puhumaan. Ja oon vähä helvetin herkkä suostumaan kaikkeen (voisiksää pystysiksää, joojoo of koors) vaikka jo nyt alan olla päälakee myäten nesteessä kaiken saatanan säätämisen kanssa. Mutta pikkuhiljaa koitan ja yritän, et sanon joskus myäs et NOU ja samaan hengenvetoon et no mut voisisit SIÄ vaikka tätä ja tota.

Välillä iskee kateus kun kattelee kuinka muut elelee. On aikaa istua pari tuntia aamiaisella jossain rantakuppilassa tai lähtee keskellä päivää kävelemään saarta ympäri. Mutta sellasilla ihmisillä on joko ikuinen loma menossa tai sitten niillä on henkilökuntaa, joka tekee sellaset perusasiat niiku esmes siivoaa siun huushollin ja pihan ja käy kaupassa ja hoitaa pyykit ja jumalauta kokkaa siulle viälä pöperötki nokan eteen ja keittelee kaffet ja siun ei tarvitte ku vahtia et hommat soljuu niiku on tarkotus. Ja yleensähän ne ei solju, ainakaa ihan tuosta vaan. Että pualensa kaikella.

Mutta miä oon Mordorista ja meillä kotini on palatsini ja vaikka ois varaa siivoojaan ni myähän kuurataan kämppä katosta lattiaan ennenku se siivoja tulee mestoille. Koska mitähän sekii miusta ajattelee jos näkee et nurkassa pojottaa villakoira. Miulla ei ihan siitä oo kyse, enemmänki siitä että olen epäsosiaalinen mörkö ja kotini on todellakin palatsini ja miä hermostun heti jos ketää ylimäärästä tuppaa portista sisään.

Se on muuten asia jota paikallisten on vaikia tajuta. Indonesialaiset on ryhmäsieluja, ne ei tee mitään yksin. Neljän neliön bambumajassa asuu helposti viis ihmistä eikä oo mitään ongelmaa. Miun paikalliset kaverit kyselee yhtenään et miks asun yksin ku on iso talo ja kaikkee, ja ylipäätään asunko miun Palatsissa enää, koska portti on aina kiinni, ei oo avoimet ovet niiku paikalliseen tapaan kuuluu. Oon koittanu selittää että on tämä mordorilais-kouvostoliittolainen luonteenlaatu joka vaatii omaa rauhaa ja miulle koti on se paikka, jossa sitä pitää olla. Että kun menen himaan ni todellakin  portti menee lukkoon, koska miä haluan olla kotonani rauhassa. Kutsumattomat vieraat on erittäin nou-nou. Paskahalvaus tulee joka kerta jos joku kolkuttaa porttiin ja pyrkii sisään, vaikka se ois vaan vesimittarin lukija, joka tulee aina alkukuusta ja viipyy 5 minuuttia. Välittömästi on hermostunu olo että VITTU EIKÖ SAA HETKEEKÄÄN OLLA RAUHASSA EES OMASSA KOTONA.

Uusia kissanpoikasia huushollissa

Mutta joo. Viime aikoina tapahtunutta: oli eläinlääkärivisiitti viikonloppuna. Kävin eilen Lombokilla ja ostin kissanruokaa noin 150 kiloa ja rapiat päälle. Viisumisäätöä oli mutta asiat kunnossa taas, toistaseks (helvetti ne muuttelee sääntöjä koko ajan, olemma kaikki odottavalla kannalla, ei tiijä mitä tässä on tapahtumassa, huhuja kulkee ja paska on monen housussa kun työlupien saamista on kiristetty ihan vitusti). Makke ja Vöömi tuli takasin ja ovat kolmisen kuukautta mestoilla, on siis ollu hiukan bintsutteluhommiakin aina välillä (ja lisäks ne on jeesiny miuta kissahommissa ja ollu tekemässä Golfilla puutarhahommia ja korjaillu tuttujen tietsikoita ja muutenki höyryyvät yhtä sun toista, hullut aktiivilomailijat!) On lisää kissanpoikasia huushollissa mutta on tapahtunut myös poistumaa: hautajaisilta ei ole vältytty, mutta olen kyenny jo antamaan pari pentua uuteen kotiin, mikä tietysti oli miulle traumaattinen kokemus. Ymmärrän toki, etten voi pitää heitä kaikkia, mutta ei se helpota luopumisen tuskaa kun on pientä määkijää ihan vauvasta asti kasvattanu.

VIHDOINKIN! Viralliset rahankeräsyboksit on saatu ja niitä pikkuhiljaa levittelen ympäri saarta.

Vaikka elämä on touhotusta ja hulluna pyärällä posottelua Palatsin ja Kissakaupan ja Kissasairaalan ja Golfin Kuppilan välillä ni onneksi on sukeltaminen! Veen alla mieli rauhottuu, stressinpoikaset poistuu. Sinne ei kukaan soita eikä laita sähköpostia. Siellä voi vaan olla ja lillua ja ihmetellä merenalasen maailman mahtavuutta. Sukeltaminen, se on parasta ja hienointa mitä oon ikinä tehny. Tietysti siis sen toukokuun 2011 valaistumiskohtauksen jälkeen, sen kun päätin lopettaa ulinan ja kärvistelyn ja tehä elämälleni jotain.


Elämä on hianoo vaikka vähä onki tuhat rautaa tulessa just nyt. En vaihtais mihinkään!

Golfilla on istuttu iltaa ja ollu ihan perse meininki

Paikalliset on ihan villinä sähkömopoihi. Hintaa tämmösellä silent killer -tyyppisellä menopelillä on noin kuus miljoonaa rupiaa.

Kissakauppaa on vähä sisustettu. Tai ulostettu ku lähinnä ulkotilaa on vähä laitettu. Brändiväriset jaggarat ja kohta myäs risasta tuolista askarreltu pöytä....

Makke ja Vöömi kävi sahaamassa

Vetskuvisiitti

Elinlääkäri Novita (vasemmalla) ja hoitsu Redi (oikeella) valmistelee potilasta operaatioon

Kreisiä, kohta paukkuu tän plokin kävijälaskurissa 300 000 rikki. Rakkaat lukijani, olette hulluja.

Eläinlääkärivisiitti on kohtsillään ohi, vetskutiimi poistuu tänään. Olen kiitollisuudesta sykkyrällä, että tulivat. Vaikka Sepon lähettäminen vihreemmille niityille oli miulle raskas paikka, niin on ihanaa että Sepon kärsimykset on ohi ja homma hoitui hellästi ja kivasti kotikäynnillä. Ei tarvinu kattella kissan kitumista ja kärsimistä, eikä tarvinnu sitä stressata ylimääräsesti roudaamalla sitä johonkin. Lääkärit kävivät miulla kotona ja Seppo sai vetää viimisen henkäyksensä tutussa paikassa ja miun häntä silitellessä.

Ja kas taas itkettää. Puuh.

Toki myös miun Palatsin elämä on nyt piirun helpompaa, kun Seppo pääs Vihreemmille Niityille. Se oli kuitenki ajoittain hyvinkin agressiivinen himonussija, joka pyrki köyrimään kaikkea aamutohveleista kissanpentuihin, kylppärin matosta pyykkikassiin ja miun kintuista oven karmeihin. Ja kakkas aina lattialle hiekkalaatikon viereen. Kepeät mullat Sepolle, siellä hän lepää Lenitan ja Dimmun välissä miun takapihalla.

Muumio on liekeissä kun häntä tutkitaan

Lääkärit tutkivat samalla pienen Muumion, ku miun huushollilla kävivät. Muumio on ruipelo ja hengittää vaikeasti. Oli helpotus kuulla että hänen keuhkot kuitenki kuulosti normaalilta. Röntgenkuvaus ois ollu kova, mutta sellasta ei nyt kykene järkkäämään. Diagnoosi oli mahdollinen joku rankempi infektio, joka vaatii amoxicillinia tujumpaa antibioottia 3 viikkoa. Miulta löyty tarvittavat tropit ihan omasta varastosta ja lääkitys on alotettu. Raportoin Muumion voinnista Sunset Vetille sähköpostilla jahka tilanne tästä etenee.

Ja ku lekuritiimi täällä nyt oli ni eilen piettiin pieni vastaanotto, miniklinikka ikäänku. Olen vähän kärmeissäni siitä, että kun lääkäreiden palvelut ei ollu ilmasta ni eipä paljo porukkaa käyny. Vitutti suorastaan. Että kun jengi hokee kui mahtavaa et järkätään ja ooh siistiä eläinlääkäri saarella ni kannatus loppuu tasan siihen et pitäs asiasta jotain maksaakin. Hinnasto oli kuitenki länsimaalaisittain aika helvetin kohtuullinen: tyttökissan sterilointi  noin 30 egee ja poikakissan noin 25. Miä kaivoin Pallirahaston kuvetta ja kustansin 4 omaa kissaa (Hämäläisen kolmoset ja Banjo, joka on vielä pentu/nuori mutta jolla oli jo kauheet kepexet) ja kaks muuten tuttua lähistön mirriä. Kustannuksia miulle/pallirahastolle tästä koko hommasta tuli noin 200 euroa, sisältää siis 6 kissan steriloinnit (2 tyttöä ja 4 poikaa), Muumion tutkimus, Sepon eutanasia sekä 3 settiä tiputusjuttuja, joita ostin omaan varastoon, pahan päivän varalle.

Hämäläisen Santulta lähtee pallit

Mutta ihanaa oli ku miun kustantaman kuuen kissan lisäks yks pariskunta tuli naapurisaarelta (Meno) ja toivat tyttökissansa leikattavaks. Eiväkkä olleet milläskään siitä että tämä maksoi jotain, saati siitä että heillä meni koko päivä tähän hommaan kun tulivat ns. julkisilla tosta meren yli.  Kiittelivät vaan että aivan ihanaa että tämmönen mahollisuus oli järkätty.

Eläinlääkäritiimi oli myös aivan ihana. Lekuri Novita ja hänen poikaystävä Redi (joka ei ole puhunu miun kuulleen sanaakaan) on tavattoman sulonen pariskunta, ja ilmiselvästi eläinrakkaita ja helvetin hyviä työssään. Oli ilo saaha heiät tänne ja toivottavasti tulevat uuelleen.

Miulla oli viime yänä huushollissa vähä ylimäärästä äksöniä kun oli viis kännistä kissaa nurkissa kaatuilemassa, oksentelemassa ja toipumassa. Naapurista napattu nuori kolli oli tosi käärmeissään. Ei suostunu millää tulemaan kantokorista ulos, muris miulle vaan ku menin lähelle. Koitin olla et hei, kansi on auki, tuu ulos ja mee vaik syämää. Ei, hän istu siä mialummin omassa kusessaan ja murjotti. Pojat on joskus  tyhmiä. Oli sitte aamuyän tunteina päättäny et okei, liikahan tästä. Aamulla se mökötti vierashuoneen nurkassa ja nosti hirveen mekkalan ku pyydystin häntä et voin tuupata ovesta ulos ja vapauteen. Hirviän huudon kanssa se sitte luikki menemää ku sain hänet pihalle saakka.

Hämäläiset ja Banjo on toipunu hyvin. Tarja Hämäläin on viel sisäl muutaman päivän, ku tytöille toi operaatio on aina vähä rankempi ja Tarjalla on haava vattassa ni parempi olla sisähoidossa hiukkasen. Tarja on liekeissä ku saa olla sisällä ja nukkua sängyssä, herätti miut sata kertaa yällä könyymällä päälle makaamaan ja kehräämällä ku höyryveturi.

Oon aika väsyksissä kaiken tän äksönin jäljiltä, mutta on ihanaa että nyt miulla on melkeen vaan terveitten kissojen pesue. Okei, Muumio on vielä potilas, ja Heikki Silvennoisella on nuha, ja yhellä sun toisella oireilee silmät (johtuu satavarmasti tästä kuivuudesta ja lentävästä pölystä), mutta muutoin kaikki ok. Kääpiöt on pihalla ja yks pöljä niistä on taas niin villiintyny että ei anna kiinni. Kuulen ku se huutaa siinä lähistöllä mutta ku meen kattomaan ja maanitteleen et tuu ny kotii syämää ja lopeta toi sekoilu ni ei ku sinkoo pakoon. Pyydystysoperaatio pitää järkätä jahka ehin. Muut kääpiöt on aika kivasti pysyny pihassa nyt. Käyvät Lumikin kans jossain mut tulevat kyl kotiin kans ja osa tunkee yäks sisälle nukkumaan.

Iso ja uusi madotusprojekti on kans ohjelmas ihan lähiaikoina. Sattu Hämäläinen yrjös valtavan lapamadon lääkäreitten käsiin ku hänet eilen operaatiota varten rauhotettiin. Vaikka just viime viikolla vai millo se oli ni Santun madotin, ku ekana olin kiskonu sen perseestä puoli metrisen madon joka rotkotti sieltä puoliks ulkona. Ni näemmä ei tehonnu se madotus. Lääkärit ohjeisti että nyt sellanen rojekti että kaikille matolääke kitusiin parina päivänä ni alkaa futaamaan.

Ah tätä kreisin kätleidin elämää. Mutta kissat, ne on parasta!

Muumion lääkäritarkastus

Potilas valmiina operaatioon. Hän on Villa Grasian nuori kissaneito. Lähettää terveisiä Hannulle ja Petralle!

Hämäläisen Santtu ihmettelee et mitä helvettiä nyt tapahtuu

Hämäläisen Koukku oksentaa

Santtu Hämäläisen pienet pallit