Yleviä aikomuksia

Aijjaha. Tämmösellä elämää suuremmalla matkalla ja maastapaolla pitäis kuulemma olla jotain tavotteita, annettiin ymmärtää. "Kai sä siellä jotain muutaki meinaat ku vaan löhötä ja juoda kaljaa?" kysyttiin. Ja on kysytty ihan vitun useasti. Ensteks vähän närkästyin, että eihän löhöömisessä ja kaljan juomisessa ole jumalauta mitään vikaa! RÄYH! Miks pitäs olla joku miääääletön upee agenda kehiteltynä että olis ikäänku jotenki oikeutus lähteä lorvailemaan? Missä se määrätää että ei riitä selitykseks se, että matkustan, koska haluan, ja koska voin? Saatana. Tukehtukaa työ kateelliset aikaansaamattomat elämäänne vihaavat puupäät niihin näivettyneitten parisuhteitten korventamiin elämiinne, saatana, eläkää omien valintojenne kanssa älkääkä miulle tulko narisemaan. Miä lähen tropiikkiin ja, vittu, oon just niin tekemättä MITÄÄN ku sattuu huvittamaan.

Oon kattokaas välillä vähä puolustuskannalla ja herkillä tän homman kanssa. Se on tää perusluterilainen kasvatus, syyllisyyttä pitää siun kaikesta mukavasta poteman, ja raatamalla pitää siun elämäsi kuluttaa, kurjuudesta tulee sulkaa hattuun, jynöy. Omaki alitajunta koittaa syyllistää, mut auta armias jos joku muu vähääkää vihjaa (ja ei todnäk ees vihjaa, mutta oon vainoharhanen) siihen suuntaan että mitäs pelleilyä tämmönen meininki nyt on, ni päreethän siinä palaa samantien. Vaikka pitäs vaan olla sillai et piutpaut (täh?) mitä muut miettii ja pullistella vaa ihan vitun ylpeenä siitä, että okei, täs ehkä ollaa jo vahvasti elämän ehtoopuolella mut vittu, on uskallusta tehä elämälleen jotain hianoo. Sen sijaan et vaan ruikuttais ja valittais ja oottais jotain ihmettä joka tekee kaikesta timanttista parhautta ilman että ite tarvii laittaa tikkua ristiin.

Eniveis, rupesin sit kuitenki  miettimään et mitä vittua. Oon niin kovasti keskittyny hoitamaan matkalle lähtemiseen liittyviä käytännön asioita (ja niitähän on riittäny), etten oo montaa ajatusta oikeen ees kerenny uhraamaan sille et mitähän vittua meinaan tuon ehkä vuoden, ehkä kauemminkin, tuol maailmalla oikeen tehä. Aionko saaha irti muutaki ku miljoona köpöö valokuvaa ja puuduttavan määrän luokatonta blogitekstia? Meinaanko takas tullessa pullistella vaan sillä että saan (ehkä) laittaa pari uutta nuppineulaa maailmankarttaan?

Mutta sitte yhestä mukavasta reissublogista pongasin kirjoittajan listaamat "teesit" eli syyt lähteä kartoittamaan maapalloa. Vähän oli sellasta maailmankuvaa tässä avarran -tyyppistä alussa, mutta viiminen kohta oli "kasvattaa viikset". Viiksenkasvatuksen innoittamana listaan siis tälle matkalleni seuraavia yleviä ja henkistäviä ja hienoja tavotteita.

Kröhöm. Ottakaa pipo pois päästä ja piättäkää henkitystä. Nyt tulee huikeita visioita ja suunnitelmia.

Aion siis tämän reissun aikana.....

Näin käy jos menee kunnolla viidakkoon

...oppia ymmärtämään ja puhumaan indonesian kieltä ees jotenkuten
...käydä myös muualla ku Indonesiassa, jopa sellasissa maissa missä en oo ikiin käyny. Laos ja Filippiinit, täältä tullaan (joskus, ei ihan heti)!
...tehdä hieman vapaaehtoistöitä
...sukeltaa elämäni tokaa ja vikaa kertaa ja uskoa sen jälkeen, että jep, sukeltaminen tarkottaa edelleen pitkää ja kallista paniikkikohtausta. Eli pitäkää merenpohjanne, minä snorklaan ja se riittää.
... kokeilla joogaa yhen kerran ja ymmärtää sen jälkeen että jep, ei miun laji
... trekata, sillai (muka) oikeesti trekata, jossain hienossa viidakossa, ja paeta sieltä parkuen heti ensimmäisen iilimadon imeytyessä kinttuun
...käyä kattomassa miun kummitiikereitä Thaimaassa ja Kambodzassa
...kiivetä johonkin
...rupsahtaa (väistämätöntä, kun yhdistää tämän iän, trooppisen kuumuuden ja aasialaisen sapuskan)
... tutustua johonki ihmiseen (ja ei, en tarkota tutustumisella panemista, mutta ettehän tyä miun seksihullut lukijat sitä usko)
...nähdä meressä villin valashain ja/tai villin dugongin (ensimmäinen ilmeisesti helppo kuhan on tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, jälkimmäinen täysin tuurista kiinni)
...ottaa lisää tatuointeja
...valaistua ja henkistyä ja kaikkee sellasta ylevää paskaa mitä tämmösil irtiotoilla kuuluu ehottomasti tehä
...kirjoittaa, jotain, ja paljon
...juoda kaljaa sekä - voiluoja voiluoja - olla myös juomatta kaljaa
...tarkentaa elämän tarkotusta (siis itelleni, miä paskat piittaan teiän muiden tarkotuksista)

Katotaa sitte ku tuun takas että montako noista toteutu.

Punkeron pelkotilat

Pelottaa!!!!!

Paskannanpa taas tyhjentävän ja analyyttisen vastauksen yhteen kysymykseen. Ja kysymys on se, että eikö yhtään pelota? Eiks vähä hirvitä kuitenkii lähtee tolviisii? No vittu totta helvetissä pelottaa, monikin asia. Mutta ei tietenkää pelota niin paljo että pätkääkään tulis olo et hei emmiä lähekkää. Kyllä päällimmäisin fiilis on silti et tää on siisteintä IKINÄ.

Mutta asiaan, eli saanen esitellä: varhaiskeski-ikäisen punkeron pelkotilat. Olkaat hyvät. Alotan siitä mikä hirvittää eniten, eli....


Pelkotila 1: että näkee/kokee pahoja asioita

Kun on tämmönen länsimaisessa pumpulissa kasvanu punkero, joka ei oo koskaan kokenu mitään oikeesti pahaa ja kauheeta, niin saattaa tuolla tyystin toisenlaisis kulttuureis välillä tulla vastaan asioita, joita ei haluais kohdata. Kurjat ihmiset ei niinkää huoleta, oon sitä mieltä, et ihmisille on kuitenki annettu kyky huolehtia itestään, ees jollain tavalla. Enkä nyt muutenkaa ihmisistä niin kauheesti piittaa, sen verran hyvin ollaa sössitty nää hommat että hävettää olla homo sapiens. Sen sijaan se, mitä ihmiset aiheuttaa välinpitämättömyyksissään muille luontokappaleille ja luonnolle, sellasiin asioihin törmääminen on ihan kamalaa. Ihan joku vallaton roskaaminenki hiertää hermoo, mutta kun näkee kauheita eläimiin kohdistuvia juttuja niin sellaset meinaa pistää miut ihan täysin tolaltani. Niillä kohin tekis mieli tappaa ensin kaikki muut, ja sit lopuks ittesä, koska ei vaan kestä elää tämmöses maailmas.

Eikä välttämättä hommat ihan aina ees vaadi ihmisen välitöntä sekaantumista asiaan. Joskus vaan vastaan tulee surkeita juttuja, joille ei voi yhtään mitään. Se avuttomuus ja voimattomuus ja turhautuminen, kun ei voi auttaa hädässä olevaa ja kärsivää elukkaa on ihan kauhia. Miä en oo vieläkää toipunu viime reissun kissanpentu-insidentistä, on mahottoman vaikee ees kattoa tuon matkan lomakuvia ku tiiän et kohta sieltä tulee kuvia siitä kissanpennusta, joka miun mökin alle kuoli, vaikka miä kaikkeni yritin. Nytkii tulee tippa silmää ku asiaa muistelee. Voi vittu.

Todellisuus ei oo niiku disney-mettässä

Toisaalta kaikki tommonen on kuitenki todellisuutta, ja sellanen pitäs kyetä kohtaamaan. Ja kykenenhän miä, mutta vittu ku en halua. En HALUA nähä kärsiviä elukoita. Enkä halua nähä ihmisten julmuutta eläimiä kohtaan, varsinkaan jollei miulla oo siinä kohas ladattua asetta käes ja license to killiä taskussa.

Mutta todellisuudelta ei voi, eikä kaiketi piäkkään, sulkea silmiään. Silti pelottaa ihan vitusti ne hetket, kun pahuus läsähtää silmille. Sillä väistämätöntähän se on, ei tässä mihinkään Disney-elokuvaan olla lomalle menossa.


Pelkotila 2: sairastuminen

Oon tieteskii huolissani siitä, että tuun matkalla pahasti kipeeks. Oli se sitten joku trooppinen tauti tai sitte jotain peruspaskaa, niin kipeenä jos koskaan tulee ikävä kotiin. Matkavakuutus onneks kattaa hoitokulut ilman ylärajaa, eli vaikutus matkabudjettiin ei stressaa, mutta oishan se nyt ihan vitun ankeeta jäähä jonku pöpön tai onnettomuuden takia jumiin johonki lasarettiin.


Pelkotila 3: paluu, sitten joskus

Sairastumiset, ryäväämiset, reissuvitutukset ym on pientä verrattuna siihen, miten saatanasti pelottaa se paluu Mordoriin, sitten joskus.

Pelottaa, kun ei oo kotia kun palaan. Mihi miä meen lentokentältä sit ku Mordoriin joskus rojahdan?

Miten miä kykenen enää ikinä "oikeisiin" töihin tän jälkeen? Vaikka täs saattaa hyvinki käyä niin, että siisti toimistoduuni maistuu tän reissun jälkeen ihan mahtavalta ja oon aivan liekeissä omasta työpöydästä ja arkisista rutiineista. Mutta ei voi tietää. Pelkään, että pitää hakeutua työkyvyttömyyseläkkeelle ku tuun takasin.

Pelottaa, ettei miul oo enää ketää kavereita ku tuun takas. Kaikkien elämä on jatkunu, huolimatta siitä, että miä en oo ollu maisemissa. Miten se on mahollista? En tajua! ETTE VITTU ELÄ TÄÄLLÄ SIL AIKAA KU MIÄ OON POISSA, PERKELE! Jostain syystä on aina matkaan lähtiessä tunne, että painan elämälle täällä pausea, ja lähen vaan vähän epätodellisuuten käymään, ja kun palaan takas niin jatketaan siitä mihin jäätiin. En tajua mikä siinä on, mutta jotenkin tajuntaan ei meinaa upota että elämä Mordorissa jatkuu vaikken miä ookkaan mukana. Ihmiset bailaa ja pariutuu ja eroaa ja elää ja vanhenee ja kokee asioita, ja piiri pieni pyörii. Jo lyhkäsessäkin ajassa henkinen välimatka ihmisiin kasvaa joskus valtavaksi ja on niiku joku ois kuopassu kauheen kuilun miun ja joittenki ihmisten väliin. Takastulon jälkeen sitä ei kaikkien kans niin vaan jatketakaan siitä mihin jäätiin. Sitä on ensinnäkin ite muuttunu ihan vitusti tuol maailmalla, mut ei ne ihmiset tääl Mordorissakaan ennallaan pysy. Nyt ku lähen ainaki vuodeks, tulee oikeestaan nähtyä kunnolla se, kenen kans ollaan oikeesti ystäviä ja kenen kanssa se koneksön säilyy vaikkei välttämättä vuoteen nähä. Ketkä jaksaa pitää yhteyksiä, lähetellä emailii ja skypetellä ja kertoilla mitä Mordoris tapahtuu.

Mut kuinka paljo miä jaksan itekää olla kiinnostunu Mordorin asioista? On aina ollu vähä vaikee tuol reissussa olla pätkääkää kiinnostunu siit et olipa hyvä keikka tuol ja se pani sitä ja ne eros ja noi alko seukkaa ja se on paksuna ja oltiin niin kännissä ja vau ku hyvät pileet ja hei se-ja-se on siis niin seonnu ja ne-ja-ne on riidois jne jne jne. Jos on ite ollu just kattomassa orankeja ja nähny mulkkunenäsen apinan metrin päästä tai päässy peuhaan leikkisän ja riehakkaan karhunpennun kanssa ni jotenki sitä tulee tahtomattaanki vähä ylimieliseks ja sillai nirppanokkana tuhahtelee siel tropiikis ylevänä et ai että ku työ siel Mordoris ootte niin pinnallisii ja miä tääl luontoelämysteni kans oon niin syvällinen, muka. Ihan vitun rasittavaa ja ärsyttävää, ai nou. Mut emmiä tahallaa, sitä vaan ihmisen kiinnostus kaiketi muotoutuu ympäristön mukaan ainakii vähäsen. Ja joskus se henkinen välimatka on muutenkii ihan saatanan pitkä, pitempi ku se fyysinen välimatka, vaikka sekii ois kymmenentuhatta kilometrii.

Mordoriin paluu, sitten joskus, pelottaa siis enempi ku mitkään hämähäkit ja luonnonmullistukset ja taskuvarkaat ja ripulit ja muut.

Ehkei miun siis piä palata tänne enää ikiin?

Pelkotila 4: sekoaminen

(Lisää kanasarjiksia täällä)

Tavallaan pelkotilaan numero 3 liittyen pelottaa myös että mitä miulle tuol matkalla tapahtuu. Siis noin niiku psyykkisesti. Että sekoonko ihan ja höyrähän ja tuun takas sellasena valaistuneena leuhkana puita halailevana hippinä (joissa ei sinänsä mitään pahaa ole, kirj.huom.), joka vähä maailmaa nähneenä luulee olevansa jotenki paremmin jyvällä asioista. Oonko sit sellanen rasittava besserwisseri (joka toki olen jo nyt) jonka naamalla on koko ajan sellanen ylimielinen, kanssaihmisiä säälivä hymyntapanen, jota yrittää epätoivosesti verhota sellaseen maailmalla valaistuneen ymmärtäväisyyteen. Että täs on kuulkaa vähä elämää nähty, maailmaa kiärretty ja siellä  valaistuttu ja työ pinnalliset materialistit tääl ette siis niiiiiiiiiin tajua mistään mitään, mutta koska miä oon niin henkistyny niin ymmärrän teitä vääräuskoisia kyllä.

Pelottaa siis et millanen ihminen tuolta sit joskus tulee takasin. Okei, olen jo nyt vaikee ja ärsyttävä kusipää, eli sinänsä ei varmaan oo paha jos matkalla vähän valaistun, mutta antakaa sit avokämmenellä ja kunnolla jos takas tullessa oon viel kauheempi rasittavuus.

Satavarmaa on, että korvienvälissä tulee tapahtumaan kaikenlaista. Toivottakoon, että siellä tapahtuu kuiteski vaan hyviä asioita. Kiitos.


Pelkotila 5:  rosmot ja muut pahikset

Yksin kun enimmäkseen reissaa, ja ku on vähä tämmönen torvi, niin hirvittää että joku rosmo tulee ja vie kaiken. Tai sattuu jotain muuta pahojen ihmisten aiheuttamaa ikävää. Paljolta paskalta toki välttyy kun mukana on terve järki, mutta ainahan voi käyä ihan vaan paska tuuri.

Ja sit on se et "no eikö pelota ku yksin reissaat ja naisena ja sillai". No vittu ei pelota. Ei oo kyl kokemusta et miten yksin naisena matkustaminen eroaa yksin miehenä matkustamisesta, mut en oo koskaa kokenu mitää uhkaavia tilanteita missää nimenomaan siks että oon nainen. Okei, varmaan jos oisin simpsakka plondi joka vetelis tuol narutopissa ja hotpäntseissä ja heiluttelis tissejään ja heittelis tukkaansa ja ois sellanen "siis ou mai gaad ku mä siis vaan oon niin hirvee flirtti"-pimu ni ehkä saattas päätyä tilanteisiin missä iholle tullaan vähä liianki kanssa. Mutta ku on tämmönen rupsahtanu sammakon näkönen tatuoitu pullukka, niin se kiinnostus mitä yleensä herättää on kyl ollu lähestulkoon aina ihan puhasta uteliaisuutta. Rasittavaa sekin useimmiten on, aina ei jaksais sitä tenttaamista et mist siä oot ja onks poikaystävää ja mis noi tatuoinnit on otettu, mutta oon yleensä jaksanu suhtautua noihin tilanteisiin huumorilla ja ottaa ne sillai et tässä on oiva tilaisuus kartuttaa kielitaitoa. Ja jos sit joku hampaaton ukkeli alkaa käymää liian tuttavalliseks ni mullahan on niitä tilanteita varten sellain maailman komein ja ihanin ja vahvoin ja rajuin ja isomunasin mielikuvituspoikaystävä, jonka tapaan tos ihan koht tuol yhes paikas.

(Pee ääs. Yksin matkustamisesta naputin jo tos viime kevään plokiin ja siel osittain samaa asiaa ku tos yllä. Lue se tilitys klikkaamalla tästä.)


Pelkotila 6: reissu-uupumus

Tätä meininkiä saattaa tulla ikävä

En oo koskaan näin pitkään ollu reissussa, ja voi vittu miä sanon jos täs käykii silviisii et jo muutamas kuukaudes tulee olo et ei huvitakkaa enää, tahon takas toimivaan skändinääviään ja tahon oman sohvan ja rutiinit ja kuukausipalkan ja työkaverit ja pirkka-pestokastiketta ja karpalolonkeroa. Helpolla en sellasta oloa tule myöntämään ees ittelleni, se on varma. Että ku tämmöstä haavetta pääsee toteuttamaan ni ohan se nyt vittu jos heti alkumetreil huomaakii et ääää emmiä tätä haluukkaa enää.

Reissaajasivuilta oon paljo lukenu että saattaa jossain kohtaa tulla sellanen totaalinen kyrpiintyminen, mutta et sen yli pitää sit vaa päästä. Oon siis henkisesti jo valmistautunu siihen, et viimeistää ens kesänä ku kaverit lähettelee viestejä festareilta, ja miä paahdun jossain kämäsel saarel, ni saattaa tulla pikkusen olo et vittu täs oo mitää järkee, näit saaria on jo nähty ja perkele en jaksa Assholee raahata enää senttiäkään mihinkään ja saatana, tahon Hakunilan urheilupuistoon juomaan ylihintasta kaljanlirua muovituopista ja kattomaan miljoonatta Viikatetteen keikkaa ja jauhamaan paskaa suomeksi. Mutta oon jo tehny suunnitelman mitä teen sit kun iskee reissuvitutus: painun johonkin siivoon mestaan, majotun mukavasti, ehkä jopa lievästi luksustellen ja keräilen itteeni ihan rauhassa ja ootan että mielenhäiriö menee ohi.

Ei pelota!

Äh, tämmöstä negatiivissävystä paskaa nyt tuli näin pitkä lätinä. Et eiköhän täs nyt ollu enempi ku tarpeeks pelkotiloja? En nyt ainakaa heti keksi mitää enempiä aiheita olla puntit tutisten. Eikä nuo yllä mainitut pelotukset millään tavalla ollenkaa tuo fiilistä et emmiä lähekkää mihinkää. Emmiä tommosia oo märehtiny ollenkaa, paitti nyt ku tän vuodatuksen naputin. Jos antaa pelolle vallan ni sitte voi linnottautua kotiinsa ja pysyä siellä. (Muistakee kuiteski et kotiinsa on moni kuollu, siellä se nimittäin vasta vaarallista on...)

Ja on paljo asioita jotka ei pelota sitte pätkääkään. Ei pelota luonnonmullistukset, nille miä en mitää voi, ja jos sellanen on tullakseen ni paska tsägä. Ei pelota ötökätkää enää (kovin paljoo) (paitsi hämähäkit) (ja luteet) (ja itse asias kaikki mitkä puree ja on joko myrkyllisiä tai sit muuten vaan...ööö... on). Kärmeitä en pelkää (kuhan pysyvät kaukana) (okei merikäärmeitä pelkään) (ja myrkyllisiä kärmeitä) (ja isoja käärmeitä) (ja ovelia käärmeitä). Tota... jätänpä tän lätinän nyt kyl tähän. Olen nynny ja säikky, mutta ei se matkustamista haittaa.

Ovelat, myrkylliset kärmexet (pöllitty täältä)

Joku viisas on sanonu että jos asialle voi jotain tehä ni eihän siitä sit kannata olla huolissaan, ja jos sille asialle ei voi mitään tehä, ni eihän sille sit mitään voi, ihan turha stressata. Kukahan mikähän se nyt oli ja mitenkäs toi oikeesti meni.... hmmm... Joo. Kiitos google, se oli Dalai Laman viisaus:

"If you have fear of some pain or suffering, you should examine whether there is anything you can do about it. If you can, there is no need to worry about it; if you cannot do anything, then there is also no need to worry."

Siispä turha märehtiä etukäteen. Hyvillä mielin, huoletonna, iloisna matkaan vaan! (Enää 5 viikkoa ja 2 yötä lähtöön!)

Moottoripuuma vapautuu

Uuh. Oon arponu ja arponu ja arponu ja lopulta nyt sitte taipunu siihen että vapautan Moottoripuuman. Aikasemmat reissublogit oon pitäny visusti sillai että niit ei löyä mistää jollei oo linkki tiedossa, eli on joko miun kaveri tai sitte omaa oikeanlaisia suhteita (eli tuntee niitä ketkä tuntee minut). Jotenki oon hirveesti arastellu sellasta et antaa paskan levitä mihi vaa. Mutta ku oon saanu huomata että ohan noi edellisetki reissublogit ihan itestää levinny ties mihi eikä miul oo hajuakaan ketkä niitä oikee lukee... ni antaa mennä sit.  Iloisna paskaa jakoon kaikille!

Oon nyt sit laittanu linkkiä jakoon tavallista enemmän ja vastannu myöntävästi ku kaverit on kysyny et saako laittaa etiäpäin ja lainailla muualla ja laitella linkkiä ties mihi. Guuggelinkin meinasin antaa löytää tänne, mutta kun testasin miun kirjablogin kanssa tota holtittomaks heittäytymistä ja näin tilastosta että sinne tullaan googlesta pääasiassa hakusanalla "porno" ni alko arveluttamaan et millasta porukkaa tänne reissuplokiin sit oikeen eksyy ihan jo pelkästään siks että miun rinkan nimi on Asshole ja se täällä varsin usein tullaan mainitsemaan? Eli ei, asetuksissa on yhä ruksi siel kohas mis kielletään guuggelin sekaantuminen asiaan suoraan (jos muualla tätä plokia linkitellää ni sieltä ehkä sit guuglekii haistaa).

Jännähän se on ollu tos kesälläki ku muutaman kerran jossai karnevaalihommissa joku miulle tyystin tuntematon kaverin-kaverin-serkun-tuttavan-veli tuli selittämään et ai siä oot SE, vittu siun matkablogit on mainioita ja ai ku miäkii niin itkin ku se kissanpentu kuoli ja koskas lähet seuraavan kerran ja millo tulee uus blogi. Mukavahan se on kuulla kehuja, mutta et ihan tuntemattomilt ihmisilt.... siin kohtaa tulee sit  heti vähä sellanen olo et voi paska pitäskö sitä oikeesti ees VÄHÄN miettiä mitä vittua noihin blogeihin kirjottaa. Et tiedotteet suolentoiminnasta ja kaikenlaiset muut pöljäilyt ni onks pakko koko maailmalle avautuu. Toisaalta, kai sitä pitäs enempi miettiä siltä kantilta et mitä avautuu niille ihmisille jotka oikeesti tuntee, tai joittenka kans tekee töitä, et vitunko väliä tuntemattomilla ihmisillä? Äääh, emmiä tiijjä. Lopputulos on kyl kuiteskii se, et ihan vitun sama. Oon tullu siihen ikään et ei paljon jaksa välittää siitä mitä muut ajattelee (kuhan eivät tuu kertomaan sitä miulle).

On myös ehotettu blogin myymistä johonki. En tosin usko hetkeekään että tästä paskasta kukaan mitään maksais, mutta vaikka maksaiski ja raha guud, mahollistaa matkustelun, mutta ei vittu. Tahon pitää ihan omissa hyppysissä nää plokihommat ja miättikää ny jos nää jossai...ööö... Pirkka- tai Gloria-lehen nettisivulla olis ni siel ei sais saletisti sanoo vittu eikä kertoo kuinka paljo kaljaa on juotu ja varmaan muutenkii tulis vähä ohjeistusta että mitäs pitäs olla. Ja alkasko näitten nakutus sitte tuntumaan työltä ja rupeisko kirjottamiseen tulee semmonen hienostelu-piirre alitajusesti mukaan, et alkasin tietämättäni esittämään jotain Folke West -tyyppistä matkailutoimittajaa ja kertoilee vaa jostaa nähtävyyksistä et "vuonna 1886 tällä aukiolla pidettiin vihannestoria" ja sensuroisin kaikki muut hommat siivommaks ja oisin niin polleeta asiantuntijaa ja maailmanmatkaajaa? Rupeis tulee jotain sponsoroituja kilpailuja ja sirkuttaisin siel jotain paskaa jostaa aurinkorasvojen hyvyydestä.... Ei helvetissä, kyl miä luulen että parempi on ku nää plokit pysyy omis käpälis, ni voin naputtaa mitä huvittaa, millon huvittaa. Ja varsinki voin edelleen kuvitella nakuttavani lähinnä itelleni ja muutamille kavereille ja antaa sielt tekstistä ihan vapautuneesti huokuu sen että oon sellain pienestä innostuva ja vähä (=kovasti) urpo enkä mikään yyber-cool madventuristi, joka vaatii extremee et ees vähä lähtis sellanen (omasta mielestään) jo kaiken nähneen ja kokeneen besserwisser-travellerin ylimielinen ja tympääntyny ilme naamalta. Että joo, aion jatkossakin kertoa onko kakkani kiinteää vai ei.

Toki tässä on myös yleisen kainostelun ja ujostelun lisäks vähän sellanen suorituspaineellinen homma. Oon aika paljon lukenu muitten reissuplokeja ja monet on ihan mahottoman hienoja ja upeita ja viksuja ja sivistyneitä. Ku miun valokuvatkii on kauheit räpsäsyjä vaa ja muil on jotai taidepläjäyksii blokit pullollaa ja tekstit on asiallista ja järjellistä ja aikuismaista. Toisaalta, oon kyllä lukenu muutamaa niin puuduttavan paskaa reissublogia et suorituspaineet sikäli on kyllä laskeutunu ojan pohjalle et vittu jos noiki on tuol blogiensa kans levällään koko maailmalle ni täs oo mitää hätää. Pari reissuplokii on oikee vihaks pistäny ku et siel ollaa maailmalla exoottisis olosuhteis eikä blokissa ole mitään mielenkiintosta vaikka PAKKOHAN siellä on saatana olla muutaki kerrottavaa ku et ostinpa uuet varvastossut ja tänää söin riisiä.... (koska onhan se paljo kiinnostavampaa et käy joka päivä kertomas et "no tänää oon maannu rannalla ja lukenu ja snorklannu ja sit oon paijannu kissaa ja illal meen regeipileisiin juomaan kaljaa, ei muuta, moi")


Hirvittää myös se, että tänne pärähtää jotain ammatti-vittuilijoita kyttäämään ja alkavat sit tuol kommenttiboksis huuella et vittu siäki saatana läski vanha lehmä siäl vaa makaat lahnana rannalla ja kittaat kaljaa ja kyttäät nuorii komeit poikii et tonko takia pitää maailmanääriin mennä. Jos sellasia nipottajia tänne plokiin eksyy ni niille sanoisin, että jep, kyllä, tiijjän, olen läski vanha lehmä joka makaa lahnana rannalla ja juo kaljaa, ja kyllä tasan kattoo jos komeita nuoria poikia ilman paitaa siin näköpiiris kirmailee. Et ei sitä tarvi miulle erikseen tulla kertomaan.

Yhteenvetona näin lopuksi todettakoon, et tää on miun ploki, kerron miten miä lomailen, mitä siel reissussa teen, millasii ihmisii törmään ja mitä kaikkee tapahtuu tai on tapahtumatta, millaset on fiilikset, mitä ajatuksii pääs pyörii (ja mitä vessassa tapahtuu). Jos ei oo säkenöivää meininkii ni ei oo, kerron sitte senkii. Mutta ei näis reissuplokeis silti ole koko totuus, vaikka välil voikii vaikuttaa siltä toi akkahan suoltaa ihan ilman sensuuria kaiken sonnan ihmisten silmille. Paljon jää myös ihan vaan omaan tietooni.

Lukekaa, jos tykkäätte, poistukaa jos alkaa tympäsee tai vituttaa. Ymmärtäkää paskaa huumoria, yritteliästä sarkasmia ja vahvaa liioittelua, älkääkä polttako päreitänne jos oon välillä (köh!) vähän (köh!) pöljä. Laittakaa kommentteja, mutta älkää olko ilkeitä. Kiitos.

Kontrollifriikki kreisishoppaa ja kilpavarustelee

Oon tällä viikolla laittanu tuulemaan. Alkuviikosta oli viel ihan pinna pinkeenä ja kauhee paniikki, mutta ku pistin vähä töpinäx ni alko tapahtuu. Ja jos en rauhotu ni ihan tuota pikaa istun tyhjässä murjussa patjalla eikä miul oo muuta ku yks muki ja lusikka ja kattila ja tietokone ja joku patjanreuhka.... saattais tuntua se jälellä oleva 12 viikkoa aika pitkältä ajalta tuolviisii. Tavaraa on siis tällä viikolla lampsinu ovesta ulos ihan huikeeta tahtia, ja samassa yhteydessä reissutili on sanonu KA-ching KA-ching! Mahtavaa!

Mutta oon myös laittanu rahaa palamaan oikeen urakalla. Sulo Viléniä vähän ahistaa tämmöin kauhee kreisishoppailu, mutta en oo mitään ostanu mikä ei olis reissuun välttämätöntä. Tai ehkä ei välttämätöntä, voishan sitä mennä ilman mitään, luottokortti ja passi taskussa, mutta sellasia asioita oon hankkinu mitä omasta miälestäni tarvin, ihan mielenrauhanki vuoks. Kaikenlaisia turvallisuusjuttuja oon vaa ostellu, siis.

Lähen reissuun pääasiassa yksin, ja se on ihanaa. Mut yksin reissaamisessa on kuitenki yks helvetin iso ongelma johon ei oikein oo ratkasua. Se on se, että ei oo ketään joka vahtii kamoja esim sillä välin ku käy vessassa tiristämässä ruskean kyyneleen, tai mitä siel nyt sit onkaa tarvis touhuta. Kaikenmaailman lentokenttien ja bussiasemien vessoihin ei aina ees mahu rinkan ja romujen kans. Tai mitä jos matkustan yön yli jollain junalla tai laivalla, ni nuku siinä sit jotenki toinen silmä auki, kert jos nukahtaa ni siit voi helposti lähtee Asshole menemää, pienemmist kamoist puhumattakaa. Miul on jumalauta kerran meinaan nukkuessa pöllitty junassa jopa puoliksi syöty sämpylä ja vajaa limupullo (Kuopio-Helsinki-juna). Ja sit on kaikenlaisii hapertuneit bungalowei, mis ei oo mitää tallelokeroita ja seinistä voi melkee kävellä läpi. Entäs sit trooppiset ja  kosteet olosuhteet? Kaikenmaailman puhelimet ja läppärithä poksahtaa samantien ku jollai veneellä mennää ja loiskuttaa niin perkeleesti. Voro voi tulla vastaan ja sanoo että rahat tai henki, ja vaikka mitä voi käyä. Toivottavasti mitää ei käy, eikä oo koskaa käynykkää, toi nyysitty sämpylä on melkeen vakavin reissu-homma mitä ikiin on ollu. No okei, viime vuonna Pulau Wehillä kävi voro bungalowissa ja vei miljoona rupiaa (noin 90 egee), mutta se oli kohtelias voro, koska siin lompakossa oli 4 miljoonaa rupiaa ja luottokortti, ja se vei vaan sen miltsin.

Mutta koska olen kontrollifriikki ja  hysteriaan taipuvainen ja vähä paranoid ja lukenu liikaa nettikeskusteluja, ni haluan varautua kaikkeen. Olen siis hankkinut seuraavia varusteita:

Pacsafen turvaverkko Assholen ympärille. Sillä voi lukita Assholen vaikka johonkii tolppaan tai putkeen kiinni, tai johonki sänkyn jalkaan. Vähän ton ostamista mietin, se painaa kuiteskii puoli kiloa, vittumaista raahata mukana jos ei sitä käytä, mutta toisaalta toi takaa mielenrauhan just jos vaikka matkustaa yöjunalla tai laivalla, ku voi nasauttaa Assholen johonki kiinni ja lukkoon. Maksoi noin 45 egee, Amazonilta. Suomessa hinta yli 70 egee.

Pacsafen TravelSafe, ns. tallelokero. Voronkestävä pussukka jonne voi sujauttaa rahat ja muut pienet arvokamat ja lukita pussukan sitte johonki kiinni. Tää ois niiiiin auttanu siihen Pulau Wehin rosmo-hommaan mutta ei ollu sillo tämmöstä mukana. Ainahan ei oo majapaikoissa minkäännäköstä tallelokero/kassakaappi-systeemiä tarjolla, joten sixsixsix ostin tän. Maksoi jotain alle 40 egee, Amazonilta myös. Suomesta saa suunnilleen samalla hinnalla.

Haglöfsin DryBag läppärille. Miun reissaaminen saapuu nyt nykyaikaan, koska ekaa kertaa mukaan lähtee tietsikka. Oon siis ihan hermona et se paskahan hajoaa samantien, kastuu tai kolahtaa johonkii ja sit kuuluu vaa PUF ja nousee savu ja se oli sit siin. Onneks löyty sit yhest nettikaupast tommoin pehmustettu drybagi läppäreitä varten, tilasin heti. 29 euroa, Scandivanvia Outdoor Storesta (ulkomaan kaupoist ei löytyny helpolla, enkä jaksanu tonkia)

Ja sit oon ostanu ihan perus-rahavyön. En tiiä tuleeko käytettyä, simmottist ei oo koskaa ollu, mutta nyt sit on. Enkä oo ikiin kokenu tilannetta mis ois tullu yhtää olo et voi vide ku on rahat ja passit nyt täs käsväskys eikä jonnekii papanaluukkuu sullottuna. Mut koklataa nyt. Voi ainaki jos on vähä hermostuttavis paikois (en kyl tiiä missä niitä olis) ni laittaa osan tärkeistä jutuista vaatteitten ja vattamakkaroitten alle rahavyöhön jemmaan. Voihan toi olla kätsy vaikka jos jollai bussilla matkustaa ni laittaa suurimman osan rahoist ja sit passit ja luottokortit tonne. Jos sit nukahtaa ja joku nyysii nyssäkät ni jää sit ees jotain.

Semmosia. Kauheeta tuhlaamista ja shoppailua, mutta uskon että noi kaikki tulee oikeesti reissussa tarpeeseen. Ja näitä ei lasketa matkan kustannuksiin, ne on ostettu ihan eri rahalla, ja pysynevät käytössä seuraavillakin reissuilla.

Vähä alkaa hirvittää noin yleisestikin se pakkaaminen tätä reissua varten. Oon ajatellu että vittu sitä tarvitte enempää kamaa ku kuukauden reissulle, mutta jotenki nyt meinaa karata kilpavarusteluks ja hifistelyks tää homma. Ommmmmmmmmmmm..... rauha rauha..... ommmmmmmmm..... älä osta enää MITN.... ommmmm.....

Salaliitto?

Nelisen kuukautta ja hilut lähtöön. Tuntuu äkkiseltään helvetin pitkältä ajalta, iik miä en kestä enkä malta, mutta heti kohta iskee paniikki: ENÄÄ öbaut 4 kuukautta aikaa hoitaa kaikki asiat.

Onneksi olen hyvä yhdessä asiassa: järjestelmällisyydessä ja listojen tekemisessä. Paniikki valtaa jos asiat on yhtenä paskaläjänä päässä, mutta helpottaa heti kun hommat jäsentää taulukoksi tahi listaksi, josta saa ruksia selvitettyjä/hoidettuja juttuja yks kerrallaan pois. Hiirikäsi meinaa jo krampata kun oon kaiket illat väkertäny laskelmia ja to do -listoja ja suunnitelmia exceliin. Selvitä sitä ja kysy tätä ja peruuta toi tilaus ja käy siellä ja hanki toi jnejnejne. Mutta yks kerrallaan, ruksi listaan, asiat hoituu.

Ja kyl tää tästä. Esmes Murju tyhjäksi 2011 -projekti on hyvällä mallilla, mikä helpottaa ihan helvetisti. Siitä oli suurin stressi ja lamaannus et vittu tää himohamstraajan roinamäärä ei lopu koskaan. Mutta muutaman päivän uurastus ja tadaa: jäljellä on enää suunnilleen divareihin ja kirppareille ja muuten myyntiin menevää roinaa, sekä säilytettävät aarteet. Säilytettävien kamojen sijoituspaikat on vielä vähän levällään, ehkä, mutta hämmentävästi sijoituskotia huonekaluille sekä vapaata kellaritilaakin on tarjottu ennenku oon ehtiny asialle tehä ajattelua enempää. Hmmmm.... nää tsysteemit tuntuu lutviutuvan siihen malliin että rupee tulee fiilis että miusta kertakaikkiaan halutaan päästä eroon. Pyöriiköhän tuol selän takana joku salaliitto et "ottakaa työ ne kissat ni toi lainaa kellarin ja noi yhet ottaa huonekalut, ni saahaan se saatanan luuska vähäks aikaa pois jaloista"????Kenties, kenties. Mutta ei haittaa, izekin haluan izestäni eroon, joten antakaa palaa, toverit!

Mut vaikka universumi tuntuu nyt petaavan kaikki asiat ihan hämmentävän helpoks, niin totta munassa ajoittain iskee ihan järjetön hätäännys. Erityisesti siitä, mitä tapahtuu kun joskus ens vuonna palaan takas. Ei ole kotia, niinku. Se jos mikä saattaa olla varsin hermoja raastava tilanne: pamahan Mordoriin lentokentälle, pitkä lento takana, keskelle kaamosta ja loskaa, yleinen paluushokki niskassa ja sit ei ole paikkaa mihin mennä, omaisuus on levällään ties missä ja pitäs siinä sit ruveta keräilemään elämäänsä. Saattaa hiukan kiristää vannetta pään ympäril, luulen.Vaik mistäs sitä tiätää, saatan reissussa valaistuu niin perkeleesti et uhkun vaa zeniläistä mielenrauhaa vaikka kaikki ympärillä on ihan levällään. Ja onneks, ainahan on Omenahotelli, ekojen öiden turvasatamaks, jos ei muutakaan keksi ja kaikki siltojen ja veneitten aluset on jo varattu.


Tokihan iskee välillä myös ihan sellanen yleinen paniikki. Että mitä helvettiä miä oon oikee tekemässä. Hyppäämässä ihan vaan yhteiskunnan ulkopuolelle, jättämässä kaiken piiiitkäksi aikaa. Jätän kaverit ja karnevaalit ja tutun&turvallisen arjen, ei oo luvassa festareilla hillumista eikä  baarissa vartalolonkeron ryystämistä ja paskan jauhamista ja pändipelin pelaamista, ei omaa sohvaa jossa retkottaa kissojen kanssa. Mut nää muutosvastarinnan ja järkeilyn aiheuttamat hätäännykset menee onneks ohi heti ku ottaa vähä jotaa LonelyPlanettia  räpylään ja paneutuu siihen, mikä on tärkeintä. Matkustamiseen.

Ja kyllähän Mordor täällä odottaa.

Kaiken pohdiskelun ja säätämisen lomassa hieman matkasuunnitelmiakin oon tehny, mutta mitään en oo vielä varaillu. Pirnatun Air Asia ei nyt vaan saa pusattua oikeenlaisia tarjouksia pihalle. Mutta täs on aikaa kyttäillä viel. Niistä hommista lisää sit ku oon jotain saannu shoppailtua.