Maanjäristysuutiset

Eka tieto tapahtuneesta tuli noin 10min järistyksen alkamisesta

Heräsin eilen noin 10 vaille 7 aamulla siihen että koko helvetin murju heiluu. Tajusin ehkä sekunnissa, että nyt on kunnon situeissön päällä ja on syytä painua pihalle ja vähän helvetillisellä vauhilla. Säntäsin ulos ja näin teki myös koko huudilon väki. Kauhia kälätys ja hätäännys joka suunnassa. Ite ekana kattomaan YouTubesta Agungin live streamia, koska ensimmäinen ajatus oli että nyt se kunnon purkaus siellä on alkanu. Mutta ei, Agung tyystin lepotilassa.

Puhelin alko saman tien piippaamaan. Kaveri Canggusta Balilta laitto viestiä että DID YOU FEEL THAT ja olin että totta munassa jumaleissön, tässähän on paska lähes housussa, mitä helvettiä tapahtuu. Pian puhelimen maanajäristysappsit piippas myös ja samoin tuli tekstiviestiä BMKG:ltä (Indonesian meteorologinen, ilmastollinen ja geofyysinen laitos) ja alko tilanne selviimään.

Maanjäristys oli 6.4 magnitudia, järistyksen keskus tuossa naapurissa Lombokilla, pohjois-Lombokilla tarkemmin, vajaan 60 kilsan päässä Hiekkakikkareesta. Ja kun oli justiisa jalkojen ja käsien tärinä vähän laantunu niin pärähti 5.5 pojon jälkijäristys. Sen perään 5 pojon hytkytys. Kun olin jo siirtyny kissakaupalle, pärähti 5.7 magnitudia ja kakitsu oli taas vahvasti papanaluukulla. Koko aamu oli yhtä säntäämistä pihalle kun torppa tärisee.

Kartassa merkattu ainoastaan yli 4 magnituden järistykset eiliseltä, mie sijaitsen keltasen nuolen osottamassa kikkareessa.

Jälkijäristyksiä tuli koko eilinen päivä, iltapäivällä joku oli laskenu että yli 120 maanjäristystä siihen mennessä. Ja ne jatkuu yhä. Viime yönä heräsin aamuyöllä yhteen. Kello on täällä tätä kirjotellessa 11 aamulla ja maanjäristyksiä on ollu tänäänki jo ainakin 15. Osa ei tunnu täällä meillä, ovat jo enimmäkseen jotain 4 magnitudia tai alle, mutta tässä on niin säpsähteleväinen olo, että sitä miltei säntää pihalle kun heppakärry ajaa ohi.

Hiekkakikkareella ei tiettävästi mitään vahinkoja tullu, ehkä seiniä vähän halkeillu mutta ei sen kummempaa. Lombokilla sen sijaan tilanne ihan toinen, ihmisiä on loukkaantunu, useita kuollu, satoja rakennuksia tuhoutunu. Meillä täällä alko jo eilen avustuslähetysten kerääminen tuhoalueille: vaatteita, ruokaa, rahaa. Ekat toimitukset lähtee mestoille tänään. Monet ravintolat lahjottaa päivän tai parin tuotot katastrofiapuun tuonne Lombokille.

Lombokilla on tuhoutunu satoja rakennuksia. Kuva pöllitty internetistä.

Ihmisen pienuus, luonnon suuruus... Melkonen muistutus tästä faktasta jälleen kerran.

En tiedä mitä helvettiä on meneillään, se maailmanloppu kaiketi on vihdoin tulossa. Meillä täällä on viime aikoina ollu ihan vaan seuraavaa hässäkkää:

• Tulivuori Agung purkautuu Balilla edelleen, töräyttelee tuhkaa liki päivittäin
• Meteoriitti pyyhkäs myös Agungin yli ja jäi live kameroihin (hae YouTubesta, miä en jaksa)
• Merellä on todella voimakas nousuvesi ja valtava aallokko. Pikaveneliikenne Balin ja Gilien välillä on ollu seis kohta 2 viikkoa. Meillä pitäsi olla high season mutta tää on enemmän ghost season. Täällä ei oo juuri ketään.
• Järjetön tuuli, älyttömät virtaukset. Tähän aikaan vuodesta ei pitäis vielä näitä olla.
• Aallot on täälläki vyöryny rannoille, rantakaduille, paiskonu rantakalusteet pusikoihin.
• Nyt tää maanjäristyshärdeli

Maapallo on sekasin.

Mutta surffarit Balilla on liekessä. Siellä on tällä hetkellä aaltoja joita harvemmin pääsee vetelemään. Kattokeepa tämä video:

Eilinen aamu oli melkosta hytkytystä

Kaikki maanjäristykset eilisaamusta alkaen. Palleroita lienee joku pari sataa.

Tulkee tänne!

Meiän vesikriisi on toistaseks lepotilassa. Vesikatkos kesti reilun vuorokauden ja hanat lorottelee jälleen. Kattellaan mitä tuleman pitää.

Mutta toinen asia: TULKEE IHMISET KÄYMÄÄN! Halvatun tulivuoriuutisointi on lietsonu sellasta paniikkia, ettei ole ketään missään. Bali on tyhjä, Gilit on tyhjänä, Lombokillakaan ei ole ketään. Lentokoneet lentelee normaalisti, mutta niissäkään ei oo juuri ketään kyydissä. Ihmiset on menettäny työpaikkojaan, kaikilla on rahat tiukassa. Miun autokuski kerto eilen, että olin hänen kolmas asiakas koko joulukuussa, kun normaalisti hänellä on kyydiltetäviä joka päivä. Alkaa perheen ruokkiminen ja lasten koulumaksut ja muut tehä tiukkaa. Puhumattakaan siitä, että alkaa vituttaa jatkuva himassa kärvistely. Tuttu raksamiäs kävi myös justiisa kertomassa, että on ihan konkurssin partaalla. Suunniteltuja projekteja on peruuntunu, kun ei kellään oo rahaa mihinkään juuri nyt. Että ei miulla ois mitään rakenneltavaa tiedossa?

Alkaa olla kylmää hikeä perskannikoien välissä vähän kaikilla.

Normaalisti tässä kohtaa vuotta täällä alkaa olla täys hulabaloo päällä ja joulusesonki vyöryy niskaan. Majatalot liki täynnä ja jouluks ja uueks vuueks ei sijaa missään. Nyt meillä on majatalossa jouluks tasan YKSI varaus ja uutena vuotenakin vielä tilaa.

Täten en muuta sano, ku että tänne ois nyt loistava aika rojahtaa lomalle. On hiljasta ja hianoa kun ei oo hulinaa ollenkaa. Rannat on puhtaita kun ravintelien ym henkilökuntaa on passitettu siivoilemaan, kun ei niillä muutakan tekemistä oikeen ole. Majotus on halpaa ja sää on mitä mainioin. Aurinko porottaa, iltapäivällä vähän ukkonen jytisee mutta Hiekkakikkareella ei juurikaan oo ees satanu viälä.

Ja se tulivuori. Siellä hän röyhtäilee. Pikkusen puhaltelee jotain höyryjä ja röyhtäsee tiukempaakin settiä, mutta aika rauhallisna siellä pojottaa tällä hetkellä. FB-sivu Mount Agung from my side on hyvä mesta seurailla mitä vuori touhuilee, ne laittelevat kuvia monta kertaa päivässä, että moi, kello 5:58 vuori piaras tuommosen pilven.

 

 

Kuva tältä aamulta

 

 

Frendin laittama kuva maanantailta. Lento lähössä Balilta Dubaihin. Tilaa on.

 

 

Suuri ja mahtava Lombok

Toimisto Golfin Kuppilassa

Alkavaa iltaa, arvoisa internet. Minulla on uusi, kaupasta uutena ostettu läpänderi (kiitos Eijja joka sen tänne Mordorista roudas)! Se toimii! Se on nopea! Siinä on vitusti levytilaa! OOOOHHHH!!!! Nyt jos vielä Palatsini huudilot pääsis takasin tiedon valtatielle ni kyllä alkas hommat suihkimaan.

Palatsini on kuitenkin jossain katveessa ja hädin tuskin puhelinverkko tavottaa, mutta eipä hätää: olen perustanu toimiston Golfin Kuppilaan. Täällä ongelma tosin on se, ettei ole pistokkeita tarjolla järjellisillä sijainneilla, joten kun akku loppuu nin loppuu myös hommelit. Positiivista on se, että tämähän on baari ja kalja o kylmää. Kippis! Kelpaa piellä toimistoa, ja samalla voin eteerisenä tuijotella miun kissakaupan tonttia, jossa ei oo toistaseks muuta elämää kun että kanat siinä käy kuopsuttelemassa. Huokaus.

Asiaan. Olen männäviikkoina rampannu Lombokilla enemmän kun tarpeeks. Oon käyny shopinkia hoitamassa, turistiretkellä kavereitten kanssa, hammaslääkärissä, optikolla tilaamassa uuet kakkulat ja tiäs mitä. Oi, suuri ja mahtava Lombok! Tuossa se on, ja aina siellä käyminen on pääosin ressaavaa. Ja kallista. Ja vaivalloista. Mutta ei voi auttaa, Lombokilla pitääpi siun käymän, mikäli tarvii silmälasia tahi vesiputouksia tahi jotain muuta mitä ei täällä Hiekkakikkareella ole tarjolla.

Viime viikolla mentiin turistimatkalle Senaruun. En ollu ittekään siällä ikinä käyny, joten oli siistiä. Senaru sijaitsee Lombokin pohjosessa päässä Rinjanin rintehillä ja sinne mennään joko kattomaan päheitä vesiputouksia tahi alottamaan Rinjanin huipulle kiipeeminen tahi voihan sinne mennä ihan vaan olemaan vähän kaukana rannoista ja turistisimmista hulinamestoista. Meiän retki oli vesiputouksien pällistely.


Bangsalin satamasta Senaruun ajelee jotain pualtoista tahi kaks tuntia. Myö oltiin etukäteen buukattu autokuski, joka oli meitä Bangsalissa vastassa ja vei meiät perille. Auto parkkiin ja turistit ulos. Vesiputouksille tepastelu makso 10.000rp per lärvi ja perille vie kelpo polut. Opaspalveluja ne innolla lippuluukun tienoilla myöskin kauppaa mutta ei tarvi ottaa, perille pääsee ihan itekseen kans. Meiän peesiin kuitenki tälläs kaks arviolta 10 vuotiasta piänt viidakkopoikaa, jotka periaatteessa vaan juoks meiän eellä ja ootteli aina siellä sun täällä, että tuleekohan ne urpot yhä perässä. Ihan hyvä että liimautuvat meihin, koska heiän apua kyllä vähän tarvittiin. Kun viittäkybää lähentyvät vaivaset punkerot lähtee ylittämään kivisiä jokia niin se ei ketterää menoa varsinaisesti ole.

Vesiputous numero yx

Senarussa on kaks isoa vesiputousta. Ekalle pääsee kastumatta ja sekin on jo aivan hieno ja suuri ja valtava putoova vesi, mutta jos haluaa isompaa nähä, ni pitää rämpiä vielä jokunen tovi isommalle ja päheemmälle putoukselle. Reitti on suurimmaks osaks siivoa polkua, mutta on muutamia kohtia missä vähän puntti tutis. Jyrkkää rappusta ja korkiaa siltaa. Ja se helvetin joen ylitys. Liukkaita kiviä ja virtaavaa kylmää vettä. Kyllä siinä kelpas piänen viidakkojätkän käestä piteleminen että pääs sieltä luikkimaan takas kuivalle maalle. Itte en jokee ylittäessä mulassu (lähellä se tosin oli, koska paljaat varpaat ei tarjoa parasta pitoa liukkaille kiville), mutta Gäry Mäkelä mulas. Sluiskis vaan ja siellä hän olikin kylvettämässä persettään raikkaassa vuoristopurossa.

Vesiputoukset oli tavattoman hienoja ja tepastelu viidakon läpi myöskin kaiken hien ja vaivan arvonen. Matkalla nähtiin myös villieläimiä: ystävällinen kissa ja ystävällinen lehmä, sekä muutama äkänen ja pelottava apina. Apinoista ei ole kuvia koska miulla on apinafobia ja juoksin välittömästi karkuun kun apina vähänkään näytti hampaita ja alko näyttään siltä että täältä tullaan, luovuta omaisuutes tai TAPAN.

Suosittelen lämpimäisesti visiittiä Senarun putouksille. Vinkkinä, ota mukaan: vettä juotavaks, hyvät töppöset jotka saa kastua (varvastossuillakin toki pärjää suurimman osan, ja jos ei ahista viidakossa paljain varpain tepastelu ni okei), kamera, uikkarit alle jos haluaa pulahtaa uimasilleen (vesputous Kakkosella voi uia) ja hiukan seikkailunhalua. Ei tarvi olla atleetti, että hommasta selviää hengissä, mutta ihan muutamin paikoin reitti on vähän työlästä. Kyllä siitä ihan perus-sohvaperunakin silti selviää ilman että syränkohtaus tulee.

Senarussa on päheet maisemat myös viidakon ja vesiputousten ulkopuolella. Riisiniittu tässä.

Exoottisen vesiputousseikkailun lisäks oon rampannu lähinnä Lombokin ah niin kauniissa pääkaupungissa Mataramissa. Vittu mikä persläpi, jos suoraan sanotaan. Mataram on kaupunki, jossa ei ole mitään tolkkua. Se sijaitsee jossain käsittämättömässä magneettikentässä, jossa häviää kaikki aistit välittömästi. Miulla on maailman paras suuntavaisto, pystyn esim. täältä Hiekkakikkareelta käsin sanomaan aikamoisella varmuudella että Majava Baari sijaitsee tuossa ilmasuunnassa ja sen terassi osoittaa tuohon suuntaan. Mutta kun menen Mataramiin ja hyppään autosta ulos ja pyärähän kerran ympäri niin en löytäis ees omaa persettäni ellei se olis miussa kiinni.

Eilen käytiin Gäry Mäkelän kanssa Mataramissa. Gäry kävi hoitamassa viisumiasioita ja tällä välin miä kävin hammaslääkärissä (kadonneen hammaspaikan fixaus + koko kaluston joku helvetillinen hiekkapesu ja kiillotus: 850.000rp eli vajaat 60 egee) sekä piipahin optikolla näöntarkastuksessa ja tilaamassa uuet kakkulat. Se olikin miälenkiintosta, koska optikkopojat puhu enklantia nolla sanaa ja miun indoneessian taito on yhä säälittävän onneton. Mutta niin vaan hoisin koko spektaakkelin köpöllä indoneessialla ja uuet anitahirvos-kuosiset kakkulat on tilattu. Hintaa 280.000rp eli vajaat 20 egeä. Joudun siis taas ens viikolla pahrustaan takasin Mataramiin hakemaan prillejä. Veikkaan että, koska Indonesia, siällä oottaa kakkulat jotka ei ole miun vahvuuksilla eikä kehyksetkään ole anitahirvoset mutta ehketi pessimisti yllättyy ilosesti. Ei voi tietää, ens viikolla sen sitte näkee.

Ah, suuri ja mahtava Lombok. Hän on kaunis ja vihreä ja vuoristoinen ja siellä on Starbucks ja tarjolla kaikkea hilavitkutinta mitä kukaan ei ees tarvitte, mutta saatana että siellä siellä käyminen on Riesa Numero Yxi.

Ja ens viikolla uusiks! Hurraa!

Kuvakimaraa next.

Näin kaunis on Lombok kun oikein silmin oikeista kohista kattelee

Ystävällinen villieläin vesiputousvaelluksella

Lehmän perse

Pyytämättä saatiin kaks piäntä tartsania oppaaks. Gary ja Eija jätti niille hervottoman tipin ku saivat meiät henkisä takasin kuiville maille. Olivat hienot pojat.

Vesputous numero kaks eli Kakkosen Putous

Lombokin iso kirkko. Tuo on järettömän kokonen spektaakkeli. Ja aivan vastapäätä Imigrasi-konttoria, jota kukaan täällä pitempään lorviva ei voi välttää.

Lombokin shoppailupäivähelvetit

Epicentrumissa oli viime maanantaina noin kaks miljoonaa ipanaa. Helvetti valloillaan.

Käyn noin kerran kuussa Lombokilla ostoksilla. Lähinnä ostamassa muutaman sata kiloa kissanruokaa ja muita juttuja kissaprojektille, mutta toki samalla myös ittelleni pari kassillista kaikkea tarpeellista. Esimerkiks hyvää leipää, makaroonia, pestoa. Siivouskamoja, hyttysmyrkkyä, samppoota ja muuta paskaa. Kaikki on Lombokilla niin paljon halvempaa, että Sulo Vilen hamstraa kyllä.

VIHAAN näitä Lombokin retkiä. Syystä että.

Meri saattaa olla räyhäkäs ja miä pelkään ku syätävä aallokkoisella merellä. Kyydit on siis aina sellasia mitä jännitän ihan vatta kippuralla jo monta päivää etukäteen.

Autokuskini on ruvennu viime kertoina ärsyttämään miuta niin suunnattomasti, että jo sen naaman näkeminen nostaa verenpainetta. Olen käyttäny häntä jo muutaman vuoden eli olen vakkariasiakas, ja buukaan häntä myös aina jos kaverit tarvii kyytejä lentokentältä ja sinne takasin. Tuon tälle gubbelle siis aika paljon asiakkaita ja täten tuloja. Kohteleeko hän miuta kuten luottoasiakasta? Ei todellakaan. On viime kertoina tullu aina vähän myöhässä miuta Lombokin satanasta noutamaan. On hakenu paskalla autolla jossa ei millon toimi ilmastointi, ovi ei mene kiinni, moottori keittää puolen tunnin välein tai joka kerta kun se koskee jarruun niin auto piipittää henkesä hädässä. Suikkailee miun kauppastoppien välissä hoitelemaan omia asioitaan ("sori, ihan vaan pikanen pysäys tuolla yhessä paikassa...."), säätää miulle niin paskoja veneitä takasin kotio Hiekkakikkareelle että hirvittää ja muuta kaikkea paskaa. Ja jollei hän itte pääse miuta kuskaamaan ni lähettelee jotain puupäitä jotka ei löydä ensimmäistäkään kauppaa mihin tarvii mennä ja miun pitää roikkua koko vitun päivä puhelimessa kysymässä ohjeita ja antamassa luuria kuskille että voitko saatana kertoa tuolle tollolle missä on Epicentrum! (Epicentrum on vain ja ainoostaan Lombokin isoin ostari, ohan se ny varma että työksee autoa ajava jätkä ei sitäkään löydä...)

Shoppailu ylipäätään on ihan perseestä ja jos miulla ois varaa niin palkkaisin personal shopperin.

Kun auto on täynnä ja on kotiinpaluun aika, se tarkottaa että Lombokin päässä auto tyhjennetään pieneen pikaveneeseen, joka tuo miut takasin Hiekkakikkareelle, ja rantautuu tuohon Kissakaupan lähimmälle rannalle. Hyvässä tapauksessa veneen jätkät auttaa kantamaan rojut veneestä rannalle, paskassa tapauksessa ne ojentelee miulle kamat ja joudun ite raahaamaan kaiken rannalle. Samalla kun aallokko läimii päin näköä, jos oikeen moukan tuuri käy ja keli on vähän semmonen, niikun se monesti saattaa olla.

Tämän jälkeen se pahin helvetti vasta alkaa. Miulla on parhaassa tapauksessa reilut 250 kiloa kissanruokaa, joista isoimmat säkit painaa 22kg kappale. Lisäks on nyssäköitä ja laatikoita, missä on millon mitäki roinaa. Rannalta matkaa kissakauppaan on joku 50 metriä, jos on päästy veneellä just ihan lähelle. Yleensä rantautuminen on tuossa vähän sivussa eikä ihan lähimmässä kohassa. Siinä on ravintelit täynnä asiakkaita ja ranta piukassa diskovartaloita grillaantumassa, kun miä alan hiki päässä ja pyärtymisen partaalla roudaamaan rojuja kaupalle. Yheksässä kerrassa kymmenestä kukaan ei tule auttamaan. Joskus todella harvoin jotkut raamikkaat rantaurokset ja joskus jopa piukat fitnespimut säälii miuta sen verran, että tulevat kysymään tarvisinko apua. Miltäs näyttää? Miä saatanan vanha vetelä luuska joka en oo lihaksilla pilattu ni siinä raahaan näitä 22kilon jättisäkkejä niin suorituskykyni äärirajoilla, että henki meinaa lähteä. Kyllä kiitos, apu olis tarpeen. Itku meinaa yleensä tässä kohin tulla, joko vitutuksesta jos kukaan ei auta, tai sitte silkasta kiitollisuudesta sillon ku se harvinaisuus tapahtuu, että joku ees vähän jeesaa.

Eikä paska lopu siihenkään, kun kaikki rojut on saatu raahattua kissakaupalle. Tämän jälkeen miulla on yleensä muutama laatikollinen kissaruokapurkkeja, jotka on menossa kissasairaalaan, sekä vähintään 4-5 niitä 20-22 kilon valtavia nappulasäkkejä, joista suurin osa on menossa miulle kotio, ja loput kissasairaalaan. Tämän lastin liikutteluhan vaatii heppakärryä. Heppataksit eli cidomot liki järjestään kieltäytyy, syystä tahi toisesta, ottamasta miun kamoja kyytiin. Pojotan siis tuossa tien poskessa ja odotan, että tulee ns. rahtihepo eli dongol. He auttavat aina ja he ovat kivoja. Ukkojen kanssa lastataan hevoskärry ja sitte miä alan posottaa pyärällä eellä ja hevo seuraa perässä. Osa lastista tipautetaan miun Palatsille ja sitte pyhkästään viemään loput Lutwalaan kissasairaalaan.
Tämän jälkeen kotona on vielä kamojen purku, mutta yleensä se saa ottaa huomiseen. Olen yltä päältä hiessä, suolaveessä ja hiekassa, ja tilanne vaatii hetken ihan vaan istumista ja tupakin polttelua ja huokailua että vittu aaaaah, ei tarvihe kuukauteen ainakaan mennä uuelleen.

Rahaa näihin reissuihin palaa reippaasti, mutta toisaalta eipä tarvi sitten täällä Hiekkakikkareella ostella vaikkapa hyttysmyrkkyä (puteli myrgyä Lombokilla noin 11.000rp, täällä 20-25.000rp). Kyyditykset maksaa seuraavaa: paikallisvene Lombokille aamulla 15.000rp, auto+kuski päiväks 400.000rp, privaatti pikavene takasin 300.000rp, dongol-hevosrahtikyyti 100.000rp.

Viimeks kävin nyt maanantaina vetämässä tän helvetin läpi. Tällä kertaa miulle oli taas laitettu uus autokuski, mutta hänpä olikin aivan hyvä. Sellanen lyhyt ja pieni jannu, puhui hyvää enklantia, löysi kaikki kaupat mitä tarvittin sekä järjesti miulle todella hyvän veneen takasin kotio. Pummin häneltä heti käyntikorttia, että ens kerralla soitan suoraan siulle ni mennää sitte taas.

Ilahduin myös valtavasti, kun kävin Gramedia-nimisessä kaupassa. Sieltä haetaan yleensä toimistotarvikkeita, mutta indonesialaiseen tapaan siellä myydään myös mm. musasoittimia ja laukkuja ja mitä nyt millonkin. Tämä on maan tapa: kaupat ei oikeen osaa keskittyä yhteen asiaan, vaan varmuuen vuoks myyään pikkusen kaikkee, jos joku vaikka ostais. Mutta Gramediassa miut ilahduttu kun löysin kunnollisen, oikeanlaisen, englanninkielisen KALENTERIN! Sellasta etin vuosi sitte pää savuten, mutta missään ei ollu muuta ku jotain koraanin lauseita tuuppaavia höpöhöpöjuttuja. Nyt oli jopa paria erilaista kalenteria tarjolla eikä ees maksanu paljo mitää. Jumalaare että miun 2017 tulee olemaan niin helvetin organisoitu ettei mitään järkee! Vaikka kalenteriton laiffi tuntu jossain kohin ihanan vapauttavalta, fakta on, että miulla on nykysin lusikka niin monessa sopassa, että mistään ei tuu mitään, jollei asioista piä minkäänlaista kirjaa.

Kipollinen oikeeta maailmaa

Miulla on näillä Lombokin reissuilla aina vakio-pysäkit missä käyn ostamassa tietyt asiat. Tuolta ostan nää jutut, ja tuolta nuo. Viimeinen pysäkki ennen kotiinpäin suuntaamista on aina Epicentrum. En sieltä välttämättä mitään tarvitte, mutta siellä on Starbucks. Kyllä ihminen ees kerran kuussa tarvii tuopillisen oikeeta maailmaa ja miulle se kulminoituu Starbucksin frappeen. On niin järkyttävän kallis (55.000rp noin, hinta jota hyvin harvoin ees kuvittelisin laittavani esim. ruokaan), mutta kerran kuussa sallittakoon tuommonen hulluus ja holtittomuus.

Tällä kertaa visiitti Epicentrumiin oli aika hirviä. Oli joku pyhäpäivä, joten koulut kiinni ja Epicentrumissa joku helvetillinen karnevaali lapsille. Saatana kun ahisti, mutta hoitelin hommani ja suikkasin sieltä mitä pikimmiten ulos.

Olin etukäteen valmistautunu siihen, että Epicentrumissa sijaitseva paikallinen Prisma, eli HyperMart olis hirveissä joulufiilareissa, koska viime vuonna näin oli. Kauppa oli puolillaan hirveitä muovikuusia ja krääsää, mutta nyt ei ollu. Sen sijaan siellä oli mestat täynnä Star Wars -juttuja. Uus leffa tulee täällä ensi-iltaan tänään, ja Epicentrumissa sijaittee Lombokin vissin ainoa leffateatteri. Puoli Hiekkakikkaretta onkin siellä tällä hetkellä, tai myöhemmin tänään, vetämässä popkornia napaan ja kattomassa mitä Darth Vader puuhailee.

Minä en ole. Olen kissakaupalla, ja odotan että eräs ihana turistirouva tuo miulle yhen kissapotilaan. Mirri oli Gili Airilta ja sillä retkotti persesuoli ulkona. Rouva vei hänet tänään Lombokille eläinlääkäriin missä kissaraukan perse on korjattu ja on nyt tulossa takasin tänne päin. Kissa tulee miun huusholliin toipumaan.

Sepä onkin vasta viides kissa joka miun hoiviin tällä viikolla päätyy. Kissasairaala on jotakuinkin täynnä, sadekausi on räjäyttäny tautihelvetin valloileen ja tässä alkaa taas olla vitsit vähissä. Riittämättömyyden tunne on läsnä koko ajan, sen minkä epätoivolta sijaa saa.

Lisää kissoista later.

Sisäänkäynti paikalliseen Prismaan eli HyperMarttiin oli koristeltu miuta suuresti miellyttävällä tavalla.

HyperMartin kassat. Niitähän on siis helvetillinen määrä, mutta IKINÄ ei ole auki kun yks tai kaks. EI IKINÄ!

Karnevaali helvetistä.

Eläinkaupoissa on pakko käydä kissaruokaostoksilla. Tekis aina mieli ostaa myös kaikki kissat jotka siä häkeissä surkeena oottaa että joku veis kotio.

Rinjanilla on grilli kuumana

Muutama hiano kuva tuosta naapurisaaren tulivuorenpurkauksesta. Kyllä kelpais tuolla maggaraa paistella!

Kuvat estottomasti aivan muina voroina nyysitty Mount Rinjani National Parkin FB-sivulta.

Siellä siis on purkautunu varsinaisen Rinjanin kraatterissa oleva pienempi tulivuori. Mikä on kyllä tosi hyvä, koska jos toi iso vuori posahtaa niin se oli sitte siinä. Sen jälkeen tuskin on näitä hiekkakikkareitakaan enää.

Tulivuori purkautuu

Oon takas kotona Hiekkakikkareella. Onneks kerkesin tulla kotio, koska nyt ei enää pääsis takasin ihan helpoimman kautta. Nähkääs kun meiän naapurivuori Rinjani tuossa Lombokilla purkautuu parhaillaan. Pikkusen vaan, toistaseks ainaki. Balin ja Lombokin lentokentät on tuhkapilven takia sulettu.

Ei tää elämään täällä saarella oo viä mitenkään vaikuttanu, aurinko paistaa, vähän taivas on harmaa mutta muuten meininki on ennallaan.

Toki ne, joitten pitäs matkustaa tänne tai täältä pois, ni heillä on vähän ylimäärästä päänsärkyä, mikäli tää tilanne jatkuu pitkäänki.

Miuta ressaa tietty se, että kissaklinikan pitäs alkaa tuossa reilun parin viikon päästä. Pahahan se on klinikkaa pitää jollei eläinlääkärit pysty tänne lentämään.

Jännää tää kyllä on, asua pössyttelevän tulivuoren naapurissa. Saas nähä rupiaako se kunnolla riehumaan vai mitä se oikeen meinaa.

Ite en oo viä ees valokuvia saanu tilanteesta otettua kun en oo jaksanu herätä aurinkonnousun aikaan kun taivas on kirkkaana. Pilvistä on Lombokin suunnalla kaiket päivät ni siältä mitään näy. Yllä oleva kuva on ihan omin nokkinee varastettu internetistä.

Uus mirrisivusto

Vanhan kissaplokin nysvääminen on loppu ny! Syystä että mirriprojektille on pykätty uuet nettisivut. Nyt on virallinen olo koska catsofgili.com on olemassa! Kissaplokkaus jatkuu sielläkin, suora linkki plokiin tässä.

Sivusto on viä varsin pahasti vaiheessa joiltain osin, mutta tässä - niiku monessa muussakin asiassa - ongelma on se, että miä oon vaan yks ihmiin enkä ehi kaikkee heti tässä nyt just salamana vaikka kuinka haluisin. Et sisällönsuoltamisosasto on tässä ollu vähä kivexenä kenkässä ku ei saa totettua tekstejä tarpeeks vauhilla kaikkiin kohtiin.

Nettisivun teknisen puolen ja yleisen nysväämisen kans miuta onneks on auttanu yks Aron, joka on mahtava tyyppi ja tykkää kissoista ja tietää näistä tämmösistä hyväntekeväisyysprojekteista vaikka mitä. Hän tekee ihan duunikseen tämmösiä juttuja, mutta miuta on auttanu tyystin korvauksetta, ihan vaan siks että kokee tän miun kissaprojektin tärkeeks ja sellaseks jota on syytä potkia vähän paremmin kartalle. Aron on myäs kissaprojektin uuen ja yhtenäisen yleisilmeen takana, eli et mein väri on toi oranssi ja sillai niiku brändätään hommaa et kaikki heti hokaa et ai toi on toi juttu. On pitäny miulle hirviää paasausta asiasta ja motkottaa ku käy kylässä et MIKSEI OLE TUOKIN KYLTTI ORANSSI MITÄ. Anteeks.

Slowly, slowly, niiku täällä asiat yleensäki hoituu.

Muutoin kaikki ogeido, paitsi et min vuorokaudessa ei oo ku se 24 tuntia vaikka kuinka koitan laittaa tontuille telepaattista viestiä et lisäkkää muutama tunti.

Palatsilla alko remppa eilen ja siä on hirviä kaaos. Positiivista on se, että se ihan oikeesti alko eilen. Nekatiivista se, et vaikka sanoin sata kertaa joka jätkälle että ette mene sisätiloihin tänään sotkemaan ku en oo viä kaikkee pakannu ja asun viä yhen yän siällä ni eikö saatana ku menin iltapäivällä kotio ni siä oli jo vieraskammari räjäytetty atomeiks ja kaikki hirveen laastipölyn peitossa. Tuuppasin ukot ulos ja sanoin et huomenna jatkatte, nyt pihahommiin niiku olis jo.

Rexonan kanssa muutettii tänää aamulla Edeniin pariks yäks. Ihan luksusta!

Siistii on kans se, että toissapäivänä rupesin ettii eläinlääkärei ens marraskuun isoon kissaklinikkaan ja on jo kolme lekuria ja yks hoitsu Mordorista ottanu yhteyttä et myä haluttais tulla. Mahtavaa.

Ja ihanaa on seki, että joku on vihdoin alottanu Lombokilla rojektin Lombokin koirien auttamiseks. Arvostan ja kannustan niin kovasti! Ja heti tuli syyllinen olo ku kattoin niien nettisivuja ja ne on niin valmiin oloset. Et miks en oo saanu mein kissasivuja yhtä hyvää kuosiin. Perkele.

Slowly, slowly. No worries. Smiling and shining, brother!

Lombokin kautta kotiin

Hiekkakikkareiden ohilento!

Lentopa rojahtiki eilen Lombokille 25 minuuttia etuajassa! Siistiä! Laskeutuessa sieltä korkealta näin kuinka meri on suuri ja Hiekkakikkare siellä pojotti. Oikeen syrämmestä kouras, oli niin ihanaa nähä oma kotisaari ku ties että sinne on menossa.

Kertonee jotain että tunnelmat on aina ollu tyystin toisenlaiset Mordoriin laskeutuessa. Siinä kohtaa on yleensä käyny miälesä mm. ladattu ase, rasvattu köysi ja junaradat.

Lombokilla pääsin maahan tuost vaan, imigrasin setä ei tällä kertaa huokaillu eikä pyöritelly päätään, se oli pläts vaan, leima passiin ja tervetulotoivotus päälle. Autokuski varto pihalla ja lähettiin vetää shopinkiturnee Mataramissa. Tulevaa klinikkaa varten tarvittin kaikkee yleisroinaa, plus desinfiointi-alkoholia. Piti käyä neljässä apsteekissa että sain tarpeeks monta lekaa todella tiukkaa viinaa. Eläinkaupassa kävin ja ostin sen melkeen tyhjäks. Kaupan täteille kun miun autokuski tulkkas että tää kahjo on avannu Gilille kissakaupan ja ostaa sinne nyt tavaraa ni tsup tuli laskuun 10% alennus! Jihuu! Tuli ihan semmonen pisnesnais-fiilis, tärkeä olo ja kaikkee.

Pyysin autokuskia myäs viämään miuta joihinki hyviin painotaloihin koska postikorttei ja paitoi tartteis painattaa ja toivoin et oisin saanu semmosia jo klinikalle myyntiin. Mutta autokuskin ja miun käsitys hyvästä ja laadukkaasta painotalosta poikkes aika rajusti toisistaan. Se vei miut johonki mestaan joka kuulema on "paras" mutta miä näin jo pihalta et nyt ei kyllä olla samoilla aaltopituuksilla ollenkaan. Joku rähmänen autotalli, ei ees tietokonetta näkyvissä missään ja ku pyysin et no onks teil ees näyttää mitää paitamalleja tai muuta, ni jostai paskasesta pahvilaatikosta kaivettiin joku vitun ruma riepu esiin, jonka painojälki oli sellasta et miä piirtäisin itte kynällä laadukkaampaa jälkee, ja paidan materiaaliki oli lajia "hiostava pelti".  Ei tullu pisnesnais-fiilistä siellä ollenkaan, kävelin pihalle.

Autoon murtautuminen

Mutta siit ei mein matka niin vaa jatkunukkaa. Auto sekos ja räiskäs ovet lukkoon ku koitettii mennä autoon sisää. Kuskin puhelin ja avaimet  oli luonnollisestikin sisällä, auto liki keskellä tietä ja käynnissä.  Miun puhelimella soitin yhelle kaverille, jolta sain sen yhen kaverin puhelinnumeron, jonka kautta saatiin kii autokuskin joku kaveri, joka tuli paikalle tuota pikaa. Siin oli työkalujen ettimistä ja kovaa yritystä murtautua autoon sisään. Hiukan katseita kerättiin siinä, mut ovet pysy lukossa. Sitte paikalle haettiin joku joka osas homman, se tuli mopolla mestoille, kaivo repusta pari rautalankaa, teki niillä jotain ja tsup, ovet auki, matka saattoi jatkua.

Pääsin takas Hiekkakikkareelle ja kotio ja kissat jihuu ja suihku ja nukkumaan. Olin ihan  jetläkeis ja pää hitaalla. Illalla ens kaverille ottaan bari rantabintsua ja sitte Kakkosen Kuppilaan vähä regeihin. Ajoissa kotiin ja unta, jetläki piti meiningin aika vaisuna eilen ku mitn ei jaksanu.

Nyt oon kissakaupalla ja oon ihan myhäil-myhäil kert alkaa näyttää hyvältä jo. On kissanruokaa, on leluja, tuttipulloja, kaulapantoja, maitovastiketta, kirppusamppoota ja -puuteria ja vaikka mitä. Ihmiset sais tulla ostelemaan like there's no tomorrow! Teen nyt sellasta pientä kokeilua et mitä miulta ostetaan, ni tiiän sitte jatkossa et mitä tarvittee ja mitä ei.

Tänne saapuville tiedoks että lahjotuksia vastaanotetaan. Raha on aina hyvä mutta tavarat ja asiat myös superjees, koska kaikkea miä en täältä enkä lähisaarilta löydä. Aina tarvitaan matolääkkeitä, kirppusamppoota ja kirppupuuteria, kissanpentujen tuttipulloja ja maitovastiketta, kaulapantoja, leluja. Saa tuua myös mitä vaan muutaki kissasälää ja tilpehööriä, miä myyn kaiken ja rahat menee kissojen hyväks. Ja kaupalle saa kantaa myäs kirjoja (enklanninkiälisiä mieluiten) ja vanhoja saronkeja/pyyhkeitä/lakanoita.

Hapankorppuja saa tuua kans. Ne menee kylläkin ihan miun hyväks. Kiitos.

Min mirrei!

Kissakaupan eka asiakas tänää

Alkaa olla ihan niiku oikee putiikki!

Kreisishoppailua Lombokilla

Auto oli piukassa roinaa ku kaks tsirbuu kävi vähä Mataramin kaupois kääntymäs

Käytiin eilen Lombokilla vetämässä kreisishoppailurundi. Samalla piipahin Imigrasissa valokuvassa ja sormenjäljissä ja yleisessä kuulustelussa (lähinnä kysyivät että koska lähen takasin Suomeen. Sanoin että ihan kohta, kylläjuu) ja saamassa passini takasin. 30 vrk jatko viisumiin tuli, enempää ei tipu, eli ohjelmassa onpi pyrähdys Borneolle tuossa loppukuusta.


Imigrasivisiitin jälkeen keskityttiin shoppailuihin. Kun tarvi taas kaikkee, en ollu käyny sitten heinäkuun alun, ni kaikki oli loppu. Käytii herra tiäs kuinka mones kaupas, ku kaikkee ei saa yhestä paikasta, ja jossain on toi ja toi halvempaa ku jossain muualla. Alkaa olla aika hyvin hallussa jo et mitä kandee mistäkii ostaa.

Useasti miulta kysellää et mitä se elämiin siel maksaa. Ehkä tämmösen shoppailurypistyksen kustannukset kertoo jotain? Jotta siis saatte käsityksen paikallisesta hintatasosta, kerron teille mitä ostin.

• 64 kg kissanruokaa (papanoita siis). Kyllä, kuuskytä nelijä kiloa. 2 kpl 22 kg säkkiä ja yks 20kg säkki. Luulis riittävän hetken.
• 20 purkkia kissojen purkkiruokaa
• 1 purkki nakkeja kissoille
• 3 pussia curry-mausteseosta
• 12 pussia perusmausteseosjuttua
• 5 pusia tempe/tofu-marinaadijauhoo
• 20 annospusia kahvia
• 20 annospusia vitamiinimehnaa
• 4 pakettia nuudelii
• 2 pusii makaroonii
• 2 pakettii spakettii. Pakettiispakettii trallallaa
• 2 pakettii juustoviipalei
• 2 köntsäjuustoo
• 1 paketti oikeaa voita koska paikallinen leivänpäällysmarkariini maistuu eltaantuneelle ja  paskalle ja miä en pysty sitä enää niäleen. Voita olla pitää perkele.
• 1 purkki pestoa. Porsastelu-luksusteluostos ja helvetin kallis, noin 65 000 rupiaa äääk.
• 2 pötköö oikeeta hyvää leipää, eli ei-pullaa
• 3 pökälettä erilaisii tofui
• 2 isoo bambuverhoo (pöyristyttävän halpoja, 120 000 rupiaa tsibale, eli vajaa 8 egee)
• muna(KIH!)lukko
• 2 putelii torakkamyrkkyä
• 1 täyttöpusi astianpesuainetta
• 1 täyttöpusi käsienpesusaippuaa
• 2 ladattavaa ledivaloa (sähkökatkoja koko ajan, hermo menee)
• 12 rullaa vessapapruu
• 2 pakettii pikkuhousunsuajia
• 1 puteli vessanpesuainetta
• 1 puteli tolumaista ylespesuainetta
• 1 uus moppikarvareuhka
• 1 paketti paperikäsipyhkeitä/nenäliinoja mitänenyo
• 1 vessanpönttögeelijuttu
• 1 puteli kaakelinkuurausmyrkkyä
• 3 kpl seinäkoukkuja
• 2 pusii ilmanraikastuskuulia
• 1 megapaketti kosteuspyyhkeitä
• 1 suklaapatukka
• 1 pullo vettä ku tuli jano
• ja ehkä viä jotain pikkusälää mitä en muista

Yllä listattuihin asioihin sain tuhlattua vajaat 2,8 miljuunaa rupiaa eli noin 180 euroa. Tästä kissanruokien osuus on 1,9 miljoonaa eli noin 125 egee. Shopinkien lisäks tuli tiätysti viä matkustelukustannuksia (paikallispuuveneellä Lombokille, auto+kuski päiväks, privaattipikavene takas Hiekkakikkareelle, hepokyyti laiturilta kotio) 300 000 rupiaa eli noin 20 egee (kaverin kanssa jaetut matkakulut, yksin jos menis ni tietty tulis kalliimmaks), eli kaikkinensa 200 euron sujahdus.

Miusta ei paha ollenkaa. Miulla oli kuitenki 3 isoo kassillista roinaa, 3 jättisäkkiä kissanruokaa ja 2 saatanallisen kokosta bambuverhoa, ja kaikki 200 euron sijoituksella.

Tämmönen informatiivinen ja käytännönläheinen ja sairaan miälenkiintonen tilitys siis tänää.

Huamenna miä meen pitkästä aikaa sukeltaa! Vähänkö nimittäin siistiä! Täysikuuki just sopivasti täs kohtaa ni avot, erikoiskaloja mahis nähä!

Shoppailuretkikuveja next. Molo vaan!

Hypermart on paikallinen Prisma. Siel on kaikkee. Muissa kaupois on asiat vähä halvempii, mut Hypermartissa on usein erikoistarjouksia, ja koska siel on KAIKKEE ni siel käyää joka reissulla. Peeääs. Sanomattakin on selvää, että kassoista oli käytössä tasan YKSI.

Mataramissa on vitusti mopoja

Paikallinen nakkikiska

Yks tienpätkä on täynnä bamburoinakauppoja. Miä kävin täs kaupas ja ostin tolta tätiltä kaks verhoa. Autokuski siin alkaa äheltää niitä auton kyytii.

Bambusäläkauppa

Toinen bambusäläkauppa

Estherin piti ostaa Majataloon uusii tommosii hiekkakivilyhtyjä ni käytii täs kivipajal

Kivest (kih) tehtyi otuxii

Pisnesneuvottelu menos

Käsityänä tehää. Toi setä tekee tommost pientä lyhtyy, mut sellaset isot mitä Esther tilas ni maksaa 300 000 rp tsibale., Noin 20 egee.

20 kiloo kissanruokaa

Min bambuverhot. Nää ripustautuu tuohon pihalle keittiön suojaks. Viime vuoden sadekaudesta viisastuneena oon jo nyt asian kans aktiivinen. Pakko hommata tuommoset koska kun alkaa sadehommat ni koko keittiö kastuu. Nää verhot suojaa hiukan. Kuhan löyän jonku hunsvotin joka tulee ne miulle asentamaan.