Tuonelan Tienviitta sairasti

Kävi vähän aika pitkäks kun vaan makas kuolinvuoteella. 

Viime plokipäivityksen jälkeen miä pärähin kipeeks. Lähti nimittäin luuskasta mehut aika tanakasti, kun kuume paukkas yli kolmeysiin. Normaalistihan olen sisältä kuollu kylmä ja kivettyny tuonelan tienviitta ja ruumiinlämpöni on normaalitiloissa pakkasen puolella, mutta avot kun säädettiin lämmöt täysille niin jo alko löytymään tunteita ja kaikenmaaliman hallusinaatioita. Siinä välillä kun tulin tajuihini sen verran, että sain jotenki kissat ruokittua ja sisällä asuvien potilaitten/ipanoitten hiekkalaatikot siivottua, ni samalla näin ties mitä tonttuja leijailemassa makkarin katossa. Parasta oli kun jossain kohin havahduin kuumehoureunista ja naapurin kukot kaakatti takapihalla ni ymmärsin täysin selkeesti mitä kukot siellä huuteli. En muista mitä ne kieku tai että vastailinko niille jopa jotain, mutta se valaistumisen hetki kun kukkojen kiekunaa ymmärsin, se oli kuitenki aika pähee.

Kuumehuuruissa meni muutama päivä ja sen jälkeen oli viä viikon verran yleinen vetelä olo. Kroppa pamahti kuumeen jälkeen punasenkirjavalle ihottumalle, näytin sellaselta keskikypsältä ruumiilta joka on hyvää vauhtia jo vähän lautumassa. Semminkin kun en moneen päivään syäny mitään, nin olin muutenki ihan rusinakuosissa. Ja sitte ku tuntu että elämä ehkä voittaa, ni iski viä helvetin ärhäkkä kusitulehdus ja meni yks päivä kun tiristelin verta ja tuskat oli hirviät. Siinä kohin piti sitte luovuttaa ja ottaa antipioottikuuri avuks. Ja ei, kusitulehus ei valitettavasti tullu estottomasta panemisesta, kuten eräät ystäväni innoissaan veikkasivat. Varmaan vaan siitä, että olin jo niin lautunu että mikä hyvänsä pöpö katto hyväks kasvualustaks. Jee, että oli kivaa!

Tuossa kun sairasteli tuolleen oikeen rajusti ni itsesäälilukemat hipo taivaita. Oli ilmassa vähä sellasta itkun tuherrusta kun voimat oli ihan pois ja jääkaappi tyhjä ja yksin tääl murjus kuolen vaan ja kissatkii ihan huonosti hoiettu ku akka vaan makaa taju kankaalla ja puhuu kukkojen kanssa ja noubadi lavs mii ja oon niiiiiin yksin. Luonnollisestikaan en tietenkään ottanu mitään apua vastaan vaikka naapurin pojat laitteli viestiä että tarvikko mitään ja tulisitko syömään, myö kokataan vegeä, vai tuuaanko ruokaa, pitääkö viiä lääkäriin, sano vaan jos jotain tarvittet. Mutta mordorilainen extreme-itsenäinen pärjääjä ei tietenkä halua olla vaivaks ja niin kauan ku henki pihisee ni jotenki sitä ryömii ympäriinsä, vaikka kuinka henkitoreissaan. Neljäntenä päivänä kun kuume oli vihdoin laskenu jotakuinki normaaleihin lukemiin ja koin ylösnousemuksen, joskin huterasti mutta kuitenkin, ni taivuin sitte siihen, että pyysin Edenin poikia tuomaan kassillisen hetelmiä. Ruoka ei maistunu mutta aattelin että jos hetelmäsmootieta pöristää kannullisen ni sen saa kaaettua jotenki kurkusta alas, jopa ilman votkaa.

Onni on hetelmätoimitus suoraan kotio

Olen aika varma että tää äkillinen sairastuminen oli sellanen fysiikan sanelema pakkopysähys. Oon ollu pitkään ihan helvetin finaalissa ja väsyny, ja oon haaveillu että ois muutama päivä ku ei tarvis tehä mitään. Mutta kun on kissakauppa ja miljoona kissaa kotona ja kukas kaiken hoitaa jossen miä itte. Ni sitte varmaan ruhoni kattoi että tuo ei lepää jollei sitä pakota. Näin sitte järjesty ne muutamat päivät etten todellakaan tehny mitää. Olis ollu Taalasmaahommaaki just siinä, mutta en pystyny. Mikä vituttaa koska jossen oo töissä ni ei tuu palkkaakaan.

Ja jumalaare että rupes käymään elämä tylsäks ku mitään ei tehny, eikä jaksanu. Mökkihöperyys alko oleen aika läsnä ja oli hetkiä et tuntu et sekoon kohta. Mutta toisaalta kun on jo vintti pimeenä ni piäni lisä siihen säröilyyn ei juurikaan näy mihinkään.

Mutta eipä hätää: nyt alan olla jo normaaleissa fiiliksissä. Ruoka on ruvennu maistumaan taas ja olen jopa toiveikkaana ajatellu kaljanjuomista! Se se on terveen pultsarin merkki kun alkaa suu napsaa!

Kun fysiikka petti niin perässä alko henkinen kuosikin vähän säröilemään. Itsesäälissä kieriskelin ens mutta sitten se vaihtu sellaseks infernaaliseks vitutukseks. Pinna on ollu niin kireenä, ettei mitään järkee. Koita sitte sellasissa olotiloissa saaha mitään asioita hoiettua, kun huumorivieteri ei jousta milliäkään. Ja kun täällä loppuu huumori niin pää siinä räjähtää.

Miun piti saaha kaks asiaa hoiettua tuossa männä päivinä. Kaks pientä asiaa! Kumpaanki menis noin 10 minuuttia mutta koska Indonesia niin se oli sellanen 3-4 päivän hermoromahdus ennenku asiat tuli valmiiks.

Elämää Hiekkakikkareella, Indonesia style, osa 666:

Murtoaalto jyllää ja varmaan 10 ihmisen huusholleihin on murtauduttu viimisen noin viikon aikana. Ostin rautakaupasta sellasia teräs-kulmarautoja, että nämä ikkunoien sisäpuolelle ruuvataan ja sittenpä ei perkele ikkunat aukea ilman helvetillistä äheltämistä. Että jos joku haluaa murtautua palatsiini nuuskimaan miun kalsareita (mitään arvokkaampaahan miulla ei kämpässä enää ole säilymässä) ni saa sitte ainaki tehä töitä sisäåän pääsemiseks. Saatana. Kävin naapurin jätkille sanomassa että voitteks tulla ruuvaan nää, et ku teil on se porakonehomma millä suihkis vaan ruuvit menee koloon (olen omin silmin nähny että sellanen vehe heillä on). Joo, tullaan nelijältä koska nyt pitää korjata pyärää. Koitin et josko pyärää korjaatte sitte loppupäivän ni miun ei tarvitte kytätä et tuutteko ja millo. Ni ei ku nyt rassataan pyärää. Neljältä tietty ketään näkyny. Menin kitiseen ja lupasivat tulla ihan just. Tulivatkin lopulta, sellasen vitullisen poravehkeen kanssa jolla vois seinään louhia norsun mentäviä reikiä. Esittelin kulmaraudat (taas) että ei vitussa, kun tämmöset pitää vaan ruuvata ikkunoihin, ei tarvitte mitään vitun kraatteria porata mihinkään., RUUVEJA pitää vaan laittaa. Jätkät poistuu. Tulevat kohta takas että ei meil oo työkaluja. Olin ihan et miten vitussa ei ole, työ rakennatte tohon jumalauta huviloita, kyllä teillä nyt jumalauta on joku systeemi millä saa tavallisia normaaleja ruuveja seinään tai ihan vittu mihin hyvänsä. Oisko ees ruuvimeisseliä saatana? Ei ole. Meni hermo, lampsin naapuriin missä muut jätkät nysvää niitä vitun fillareita ja on saatanallinen työkalupakki levällään. Nappasin ruuvimeisselin ja menin kotio ja ruuvasin ne saatanan kulmaraudat ikkunoihin ihan itte.

Koko vitun päivän venannu että jätkät tulee ja laittaa ni paskat, kun ei ruuvimeisseliä osata käyttää ja joudun itte tappelemaan ruuvit kohilleen. Käet on niin rakoilla että näyttää niiku oisin vetäny viikon hanskaan, kuivana. Saatana.

Kävin Lombokilla hakemassa kissan kotio. Samalla kävin oikeessa maailmassa.

Sitte 2-3 päivää kävin vinkumassa, että voitteko käydä karsimassa puita tuosta miun talon ympäriltä, koska en nää enää tv-kanavia kun puut rehottaa satelliittilautasen peittona. Jeesjees myä hoietaan, lupasivat. Ei näkyny äksöniä. Menin sitte kysyy et ni miten ois, minähän päivänä ja millon ja mitä vittua. Lupas että tullaan huomenna aamulla kello 10. Selvä, Miulla oli kello herättämässä ja kaikkee, että ku jätkät tulee kiipeileen katolle ni en oo ihan nukkumassa enää. Tiätenkä ketää kymmeneltä tullu. Oottelin ja puuskutin siinä ja koitin hakee zeniläistä mielenrauhaa jostai siäluni synkistä sopukoista, mutta huonolla menestyksellä. Menin yheltätoista kysymään että mites toi puitten karsiminen. "Jees, me siivotaan tässä nyt mutta tullaa tossa kymmenen aikoihin". Meinasin seota. KELLO ON JUMALAUTA JO YKSTOISTA. "Oh yes, maybe we come in the afternoon". Maybe jees. Löin miun portin avaimen kouraan ja sanoin että ihan vitun sama, tossa on avain, karsikaa ne puut, miä tuun takas ennen neljää että jos ois sitte hoidettu. Jees of koors.

Tulin kaupalta kotio ennen nelijää ja luonnollisestikaan ollu lehvän lehvää puista karsittu. Menin kysymään että missäs se vitun jätkä on joka lupas hoitaa ton puitten rapsimisen tän päivän aikana et ku mitää ei oo tehty. "Oooh sori he went to Lombok". Miä sain hepulikohtauksen ja saatoin vähän ääntä korottaa, mutta sittenpä oliki 5 minuutin päästä kaks jätkää katolla ja puissa ja alko meinaan sellanen rytinä, ettei mitään tolkkua. Lähti nimittäin oksaa yläilmoista ropisemaan.

Nyt näkyy taas kaikki telkkarikanavat ja tulee Tyttökullitkii joka ilta puali sheitshemän. Oi onnea!


Näien lisäks oli yks tukkeutunu viämäriputki, mutta siitä en jaksa ees selostaa, se oli niin kummelia sen homman korjaaminen. Sanon vaan että ekaa kertaa näin kuinka tukkoon mennyttä viemäriputkea avatessa ensin pitää sotkea koko kylppäri vetelällä BETONILLA. Älkää kysykö enempää. Kahen tunnin sotkemisen ja rautavaijereiden viemäriin survomisen jälkeen nuo raketti-insinöörit vihdoin uskovat että pitää siirtyä ulkotiloihin ja avata se saatanan putki sieltä. Ou jees mädäm, sehän onki tukossa täältä! NO SHIT, SHERLOCK!

Joskus sitä ikävöi toimivaa yhteiskuntaa ja sellasta selkeetä maalaisjärkeä ja sitä, että asiat hoituu suit-sait-sukkelaan eikä vaadi sellasta helvetillistä kinuumista ja vinkumista ja kyttäämistä. Räyh.

Mutta sitte vaikka kuinka on saanu hepulikohtauksia ja hermoromahuksia, ni jälkeenpäin sitä istuu siinä ulkona, polttelee tupakkia ja puuskuttelee, on kissoja ja palmut huojuu ja aurinko paistaa ja sitä muistaa pakkasen ja räntäsateen ja pimeyden, mikä sen toimivan yhteiskunnan kylkiäisenä tulee.

Ja sillon sitä miettii taas, että tässä ja nyt on kuitenki aivan hyvä.

Potilaat Johnny Cash ja Asthma. Johnny meinas kualla, se on ollu koko ajan kipee eikä oo vieläkään ihan kummossa. En tiiä tuleeko siitä kissaa ikinä. Ei oikee syä ja on sellanen moniongelmainen. Asthmalla on hengitysvaikeuksia eikä mikään tunnu auttavan.

Sidukka. Hän on terve ja reipas. Onni on terve ja reipas kissanpentu.

Kävin Lombokilla hakemassa aputaatiokissa Kakin pois lääkärin pahnoilta. Eläinlääkäri Ririt tsekkaa Kakin ennen ku Kaki pääs kotio.

Kaki kotona ihan kauhuissaan ku kaikki on uutta ja jännää.

Arvausriistokeskus nounou, taikalaastarit jeesjees

Näillä taikalaastareilla notkistu lapaluu

Jos joku ei vielä oo kuullu, ni olen ollu kipeenä. Vitutus ei ole sairaus sinänä, siitä ei siis ole kyse, vaan ottamelan lisäks oon ollu kauheessa flunssassa. Lisäks tualla jossain lapaluun tienoilla paukahti yks aamu joku lihaksentapanen totaalijumiin, ja se on vähän invalidisoinu ja vetäny pinnaa entistäki piukemmalle. En ole järin aurinkoinen persoona noin muutenkaan, mutta jos miulla on kipuja niin olen äärimmäisen kärttyinen. Sillon ei naurata.

Hiekkakikkareella sairauden hoitaminen hoituu tämmösissä normaaleissa tapauksissa omatoimisesti. Jos Morodorissa - missä siis on maailman paras ja ilmaisin terveydenhuolto - kuttutaan terveyskeskuksia arvauskeskuksis, ni meillä hiekkakikkareella paikalliset lääkäriasemat on astetta hurjempia laitoksia. Arvaamisen lisäks niissä myös riistetään.

Lääkkeet lääkäriltä haettuna saattaa maksaa helvetin monta kertaa enemmän ku että hakisit sen saman liuskan antipioottia siun lähimmästä risukaupasta (liuska perusantipioottia risukaupasta 10 000 rupiaa eli noin 60 senttiä, lääkäriltä sama 300 000 rupiaa eli noin 18 euroa). Hinta tohtorin vastaanotolla tosin putoaa reippaasti, jos aa: asioit indonesiaksi edes osittain, pee: kerrot että asut täällä ja see: sanot ettei siulla ole vakuutusta. Tällöin et saa käynnistä kuittia, mutta visiitti maksaa lääkäripalkkioineen ehkä kolmanneksen tai neljänneksen siitä, mitä se kustantais jos menet enklantia puhuvana vakuutettuna tursitina lääkärille määkimään.

Näin ollen arvausriistokeskuksissa käyminen kannattaa vaan sillon kun tarvii jotain mitä ei risukauppojen tiskiltä löydy. Muutoin ei kannata mennä rahojaan tuhlaamaan klinikoille. Paitti jos on se vakuutus ja haluaa ittiään viihyttää moisella kokemuksella. Miten kukaki tykkää, nääsnääs.

 Arvostan paikallisia lääkkeitä. Vattavaivoihin ostetaan Diapet-nimisiä yrittikapseleita, jotka todellakin toimii ja ovat täysin luannontuate. Flunssaan vaaleenpunasia pillereitä joitten nimi on Procold ja lisäks jotain yskänlääkettä. Flunnssatropit vie tajun, se on sairaana pelkkää plussaa, kun nukkuessa ei kärsi niin kovasti.

Mutta nää lihasjumihommat on miulla sen verran harvassa että on kestäny löytää toimiva apu. Piäneen juilimiseen sipasen tiikeripalsamia tai vastaavaa, tai sitte rantakaupustelijaukolta ostamaani mahtavaa tököttiä, joka polttaa ihan perkeleesti, mutta helpottaa sitte kun kirvely ja kuumotus lakkaa. Tuosta putelista muuten maksoin 20 000 rupiaa, turisteilta kaupustelijasetä nyhtää noin sata tonnia. Sain maksaa mitä halusin, "up to you", sen jälkeen ku olin kokeillu ja todennu hyväks ja kehasin litkua viereisen rantapetin tyypeille, jotka sitte ostivatki muutaman lekan tuota ihmelirua.

Ihmeliru

Nyt ei auttanu tua liru ollenkaan. Kirvels niin maan perkeleesti, mutta lihas vaan pingotti. Oli vaikia hengittääki ja yskäki siinä viä ni hippasen tukalat oltavat. Könysin lähikauppaan ja selitin viittomakielellä, pantomiimiesityksellä ja onnettomalla indonesialla kaupan tätille että vitun kipiä lihasjuttu on. Hiplasin jotain rasvoja ja voitehia, mutta täti läppäs sormille ja löi käteen pari pakettia jotain helvetin laastareita. Että nämä auttaa. Asia selvä, ostin.

Könysin kotio ja sain jotenki väännettyä ittelleni ne laastarit lapaluun hujakoille ja olin aika varma että vittu nää mitään auta. Mutta kas: ensin kuumotti, sitte ei tuntunu enää mitään. Pidin laastareita yön yli ja tadaa: aamulla ei minkäänmoista jumitusta havaittavissa. Olo oli suorastaan notkea! Mahtavia taikalaastareita!

Ja flunssakin on jo helpottamaan päin, kiitos vaaleanpunaisten ihanien pillereiden. Jäänen henkiin.

Tästä aasinsiltana pääsemmekin takasin Mordorin maailman parhaimpaan ja ilmaisimpaan terveydenhuoltoon. Miulla onkin mielenkiintonen tilanne nyt kun sinne ens viikolla (KÄÄK!) tulen. On syytä pysyä terveenä, sillä  niin Suomen kansalaisen kuin olenkin, niin miulla ei ole ilmeisestikään ole varaa mennä Suomessa lääkäriin. Katsokaas, erityisesti te jotka esim. viime syyskuussa marisitte Iltalehden keskustelupalstoilla, että tuokin pummi meidän verorahoilla vaan lorvailee ja turha tulla tänne siten itkemään ja jotain sairauksia hoidattamaan saatana: 1.11.2012 alkaen en ole enää kuulunut Suomen suuren ja mahtavan sosiaaliturvan piiriin, syystä että oleskeluni ulkomailla on kestänyt yli 12 kk. Tarkoittaa: ei kela-korvausta, mikäli lääkärissä joudun asioimaan. Myöskään miun DAN Europen matkasairasteluvakuutus ei korvaa Suomessa tapahtuvia lääkärijuttuja, koska olen kirjoilla Suomessa, enkä täten ole siellä matkoilla, vaan olen ikäänkuin kotimaassani.

Pitää pakata rinkka täyteen antibiootteja ja Procoldia ja muuta nappia ja tinkstuuraa mitä täältä saa senku risukaupan tätiltä hakee. Vähän olin haaveillu että kävis Mordorissa pillu- ja hammaslääkärissä, mutta täytyy käydä nua ruumiinaukot syynäyttämässä jossain sellasessa maassa missä ei moisista tarkastuskäynneistä lähe kärpäsetki lompakosta.

Mainittakoon muuten, että kun olen pari kertaa joutunu käymään lääkärissä Balilla, ni on muuten ollu spektaakkelimaisen loistava hoito. Missään koskaan ikinä ei ole ollu niin hyvä hamamslääkäri ku Balilla. Ja samoin kun kävin korvatulehduksen takia Balilla lekurissa, ni olin ihan pöyristyny kun miun prinsessakorvia hoivattiin tunnin verran. Sitä kun oli Mordorissa tottunu siähen, että se ois 5 sekunnin vilkasu korvaan ja resepti käteen ja menetkös siitä heihei.

Että tuata.... joo.

Palaan  vielä myähemmin muihinki maailman parhaisiin mordorilaisiin asioihin. Kun tua aihe nyt jotenkin päätä vaivaa, yötä päivää.

Taikalaastareiden selostukset

Vitutuskäyrän terhakka erektio

Kun silmä välttää niin naapurit saattaa kaivaa tunnelin miun aidan ali.

Pahoittelut jo etukäteen negatiivisuudesta joka tästä tulee huokumaan. On ns. meizzeli ozassa, monestakin syystä. Ja iso meizzeli onkin, ei mikään onneton katkarapu, vaan kunnon jorma.

Vitsit on nimittäin vähissä. Vituttaa niin että itkettää. Olen helvetillisessä stressissä, ahistaa, hermostuttaa ja on sellanen todella säpsähtelevä olo. En pysty keskittymään mihinkään, käsiä vapisuttaa ja on vaikia olla. On sellanen niiku ois miljoonakertanen PMS ja paniikkihäiriö ja kaikki samaan aikaan. Ja kaiken henkisen pahan olon lisäks olen saatanallisessa flunssassa. Hengitän persereiän kautta, koska yläpäässä on kaikki röörit täynnä räkää. On kuumetta, hillitön yskä ja niin järkyttävä vitutus että meinaa hajota pää. Lisäks lapaluulihaksisto yhä niin jumissa, että vintti pimenee kivun takia joka kerta kun yskin. Eli noin 15 sekunnin välein ympäri vuorokauden. Jei! Tunnelma katossa!

Dive masterismi on noin kahta temppua vaille valmis. Oli tarkotus saaha ne tehtyä noin tänään tai huomenna ja viimeistään perjantaina leuhkia ympäri saarta että olen dive master. Mutta jäänee elokuulle se valmistuminen ja vituttaa tämä homma niin järettömästi että tekis mieli hajottaa jotain. Flunssan takia miä tuskin pystyn menemään sukellushommiin ennen Mordoriin lähtöä. Toissapänä jo orasti vähän flunssaa, ja oli ihan helvetin vetämätön olo, mutta menin enivei sukeltamaan kun ei ollu aamulla muuta kun kauhee väsymys. Muuten ihan jees oli sukeltelu, mutta voin kertoa teille, kansalaiset meedpörjare, että kun maskiin aivastaa noin 50 kertaa tua jossain 20 metrin syvyydessä ja saa sen täyteen räkää, niin se liisteripä ei sieltä ihan pikkusella puhaltelulla pois lähe, varsinki jos on nenä tukossa eikä saa kärsästä ilmaa pihalle juuri lainkaan.. Oli ihanaa sukeltaa silmät räässä. Jei. Lisäks törähti kaikki röörit tukkoon, ja tuntu niiku ois lähteny hampaat suusta kun jotkun ilmaontelot ei kyenny päästelee paineita. Että jihuu ja vittusaatana. Alkaa tuntua siltä että universumi on vaan päättäny etten valmistu ikinä. Saatanavittuperkele.

Minä uskon sellaseen että kun henkisesti voi huonosti ni fysiikkakin alkaa oireilemaan. Miä olen niskaan hönkivän Mordorin loman takia aivan paskana. En osaa selittää että miks, mutta miuta vaan ahistaa IHAN VITUSTI. Miuta ensinnäki ahistaa lähteä täältä omalta Hiekkakikkareelta, en halua lähteä mihinkään, ei kiinnosta tippaakaan muu ku omassa Palatsissa möhkiminen kissojen kanssa, sukeltelu ja välillä harvakseltaa kaljalla käyminen.

Ja kuka hoitaa saaren kissa-asioita kun oon poissa? Kissajuttujen takia on aika toivoton ja yksinäinen olo. Että kun ei ole ketään keneen näissä jutuissa nojata ja kenen niskaan antaa osa taakasta edes sillon tällön kannettavaks.

Aika paskana olen Mordoriin tulosta. Vaikka tulenki vaan käymään. Miä olen jotenki kehittäny asiasta ittelleni hirviän mörön ja  tällä hetkellä en toivo muuta ku että en olis mitään vitun lentolippua koskaan ostanu. Oon yrittäny ajatella positiivisesti että jee näkee kavereita ja saa juua karpalolonkeroa ja Mokoman keikka ja raejuustoa voi syyä, mutta jos ihan rehellisiä ollaan ni en miä ole noista ainuttakaan asiaa kovin tosissani kaivannu. Sori vaan kaikki, mutta se on fakta se. Kavereita, vanhoja ja uusia, on rampannu täällä ihan tarpeeks ja okei regei okei ja tempe kuittaa raejuuston. Elämä on hianoo eikä puutu mitään.

Miuta ahistaa erityisen paljon sinne Mordoriin tulemisessa se, että miun TÄYTYY siällä varmaan tehä asioita ja nähä tiettyjä ihmisiä vaikken haluais. Vituttaa asioiden täytyminen. Se on yks syy minkä takia elämä Hiekkakikkareella on niin paljon ihanampaa. Ei ole ketään vaatimassa ja latelemassa että täytyy tehä sitä ja tätä ja elää sillee ja tollee koska niin vaan kuuluu tehä.

Melko opettavainen kokemus tämä. Aikamatka menneisyyteen. Kun miettii, että siitä ei ole ku muutama vuos kun miulla oli tämä fiilis noin 24/7 ja 365...  Ihme on se, etten menny junan alle. Ehkä se tässä justiisa eniten ahistaaki, se paluu menneisyyteen. Kun ei ollu herkullinen olo siel entises elämäs, ja kun siitä kaikesta on eroon päässy, ni edes vierailu siihen ympäristöön nostaa pulssia ja niskavillaa.

Jos tästä jotain positiivista pitää kaivaa, ni oletettavasti Mordorin reissu tulee olemaan iloisesti yllättävä spektaakkeli. Odotukset on nimittäin niin pakkasella, että ei paljon vaadi että loppulasku kipsahtaa positiiviselle. Mutta pelkään myäs että en anna hyvälle kokemukselle edes mahollisuutta, koska olen jo valmiiks vähän päättäny että kaikki on siellä ihan perseestä.

Vaikka järki sanoo ettei ole ni ei auta.Olen löytäny ittestäni tunteella eläjän, ja se ei ole Mordorista yhtään innoissaan nyt.

PS. Vitutuskäyrän ollessa näin terhakkaassa erektiossa ni turha kai mainitakaan että röökilakko sujuu päin vittua sekin. Yhtä hyvin menee ku miun dive masteriks valmistuminen. Eli ei onnistu ikinä. Jopa nyt kun on tää helvetin flunssa päällä ni pinna on niin piukeena ettei tätä ilman malporoa kestä. Sekin viälä. Räyh.

Tunnelmaan sopivia taiteellisia kuvia lopuks.

Entiin vs. nykyin elämä

Elämä voi muuttua, jos sen laittaa muuttumaan. Siitä aiheesta voisin helposti lähteä pitämään herätyspuheita ihan mihin vaan life coaching -tilaisuuksiin, ihan millon vaan. Kymmen askelta muutoksen tiellä! Onnellisuus on oma valinta! Herää, pahvi, elämä odottaa tuolla ulkona! Mene ennen ku on liian myähästä! Muutos vaitii toimintaa, pelkkä uhoaminen ei riitä! Lopeta ruikuttaminen ja ota ohjat omiin kätösiis! Räyh!

Mutta sillä välin ku oottelen, että miuta tilataan uusavuttomien messuille luennoimaan ni ajattelin listata eniten muuttuneita asioita, ikäänku entinen elämä vs. uus elämä. Tämä menee avautumiseks ja henkevyydeks ja sellaseks yleiseks lällynlääks et vittu ku miä olenki nyt valaistunu ja onnellinen ja ennen kaikkea helvetin hyvä ihminen. Hajotkaa tyä siäl oravanpyärissänne kitisijät! No ei ihan mutta melkeen. Letsgou!

 

Rento elämä on hyvä

Mieliala eli fiilis

Tärkein asia on tämä, ja vaikuttaa olennaisesti kaikkeen, koko elämään!

Olen älyttömästi onnellisempi ja rennompi ku Mordorin arjessa työläisenä. No miksen olis? Elämä ei oo kalenterin kanssa elämistä, vaan aikataulutonta, viikonpäivillä ei ole mitään merkitystä. On aikaa puuhastella, tussuttaa ja istuskella. Ilmasto vaikuttaa mielialaan, valoisuus, ärsykkeiden pieni määrä jne. Kaikki on lähellä ja aikaa ei kulu esim. Länsiväylän ruuhkassa kökkimiseen ja yleiseen jonotteluun.  Ei masenna, ei vituta. Herääminen aamulla uuteen päivään ei aiheuta ahdistusta.

Tulee semmosia onnellisuuden puuskia oikeen. Yks päiväkii tossa ku posottelin fillarilla ni hyvä ettei taju lähteny ku iski fiilis et vittu kun miun elämä on ihanaa ja miten siistiä että miä elän tällee ja asustelen täällä.

Kuluttaminen

Oon huomannu, etten tarvi mitään ylimäärästä tilpehööriä. Tämä oivallus rupes kuplimaan jo lyhkäsemmilläkin reissuilla, kun eli pelkästään sellasella varustuksella joka rinkkaan mahtuu. Mutta jotenkin Mordorissa sitä aina lipes sellaseen turhanpäiväseen shoppailuun, vaikkei mitään olis tarvinnukaan. Siitä sai ehkä jotain helpotusta yleiseen vitutukseen, mukamas, tai se oli jotenkin ajankulua, tai palkintoa jostain hyvästä, tai lohduketta huonosta. Tavaroita tuli myös uusittua ihan vaan siks et kivaa saaha jotain uutta.

Nyt jo ihan rahavarojen vähyydenki (niin, sekin on iso ero entiseen) vuoksi sitä miettii aika tarkkaan mitä ostaa. Useimmiten ei osta mitään, jollei ole pakko. Vaatteita on välillä pakko uusia, vaikka käytänki nykysin kaikki ihan loppuun ja jopa neulalla ja langalla parsiskelen pieniä rispaantumisia. Tätä kirjottaessaki on jalassa munahousut joitten lahje on ihan pillunpäreinä ku jäi fillarin ketinkin väliin yks päivä, mut ei sitä huomaa ku vähä pöxyn lahkeita käärii rullalle. Hyödyntelen myös kaikki kavereilta jälkeenjääneet romppeet, oli ne puolimätääntyneitä pyyhkeitä tai vajaita aurinkorasvaputeleita.

Kierrätys, se on ihana asia! Oon aina vähän innoissani, jos saan ilmasiks jotain. Jos kylässä käyneet kaverit jättää lähtiessään kirjoja ja rasvapurkin ja paskasen sarongin ja rumanvärisiä paitoja. Tai jos vaikka löyän pusikosta ehjän ämpärin tai vaikka vähän risanki. Jossei se piä vettä, ni siitä tulee kyllä ihan hyvä kukkaruukku! Muutenkin täällä on yleinen kulttuuri semmonen, että ensin koitetaan korjata, ja vasta sitten hankitaan uutta. Majatalossa levis blenderi, mutta kattos vaan, haettiin pikaliimaa ja hyvin suristaa asiakkaille aamiaispirtelöt!

Ostan nykysin lähinnä ruokaa ja yleistä kulutustavaraa: hyttysmyrkkyjä ja semmosia. Ja tiätty kisanruokaa, kaljaa ja tupakkia. Ihan en siis askeettisena elele.

On kauheen vapauttavaa kun elämä ei oo sellasta kuluttamista ja kaupoissa haahuilua. Semmonenhan oli kauheen stressaavaa, koko ajan piti olla jotain uutta muotiloimee hankkimassa. Miähän siis olin tosi muodikas siäl Mordorissa ja aina tip top laitettu. Siitä päästäänki seuraavaan aiheeseen.

Ulkonäkö

Täällä iltameikki tarkottaa suihkua, tukan kampaamista ja hampaitten pesua.

Mordorissa se tarkotti kahen tunnin rojektia missä naamaan mätin ämpärillisen pakkelia ja kapsutin tukkaa tunnin ja naukkailin sidukkaa siinä samalla. Kokeilin viiet housut ja kymmenen paitaa ja sitte laitoin lopulta kuitenki ne yhet varkut ja jonkuu mustan t-paidan mis on joku pändilogo tai pääkallo. Sitte jotain vitun rannerenksuja ja paskaa viä niiku rusinaks pullan päälle. Baariinmenolaukun pakkaus ja sitte viä puol tuntia peilin eessä tuskailua että vittu miä olen lihava, miä näytän palovammaselta läskiltä sammakolta ja kaikki on päin vittua muutenki. Eihän sitä selvinpäin kestäny.

Kärsin valtavista ulkonäkökriiseistä ja heiluin millon minkäki syömishäiriön partaalla koko ajan, koska olin läski hirviö, painoin sitte 60 kiloa tai 75. Nyt muuten painan 57 kiloa, vähemmän ku ehkä koskaan aikuisiällä. Aina haaveili et jos joskus painais alle 60 kiloa ni vittu elämä ois siistiä ja kaikki ongelmat poistuis, eli sellasessa harhassa että KAIKKI ongelmat johtuu siitä et oon läski epämuodostunu monsteri ja jos oisin ees laiha epämudostunu monsteri ni ei vituttais enää mikää. Laskin millon kaloreita ja millon hiilihydraatteja ja proteiineja ja vetelin kaalisoppaa ja juoksin salilla ja vedin itteni ihan paskaks sellasella pakkomielteisellä höyryymisellä ja sitte tuli stoppi ja kas, lamaannuin sohvalle ja vedin 3 kuukautta juustonaksuja ja mites sattukaan, jo vain kiristää pöksyt.

Nyt ei vittujakaan kiinnosta miltä näyttää. Läskiltä palovammaselta sammakolta varmaan yhä, jos jaksais peiliin kattella ja yhtään välittää. Jos on joku erikoisempi bile tai tulee sellanen yleinen höperö tyttömäinen fiilis, et jos ees vähän panostais ja yrittäis olla nainen, ni saatan laittaa illaks puhtaat vaatteet ja ehkä sipasta ripsiväriäkin jopa. Semmonen olo tulee nykysin noin 2 kertaa vuodessa.

Syäminen

Ennen miulla oli jatkuva ruokastressi. Söi mitä hyvänsä ni aina ahisti, oli se sitte yks herne päivässä tai mega-kulta-turbo-jumbo-jätti-spektaakkeli-säkki juustonaxuja, omatunto kolkutti koko ajan. Nyt miä syän sillon kun on nälkä, ja sitä mitä halvalla saa. Se tarkottaa vahvasti nuudelivoittosta ruokavaliota. Terveellistä! No ei ehkä, mutta miä en jaksa höyrytä syömisestä, oon tehny sitä elämäni aikana ihan tarpeeks (ks. edellinen kohta).

Ruuasta on tullu murheenkryynin ja jatkuvan stressin sijaan nyt sellanen vattantäyte vaan. Pitää syyä, että jaksaa, simple as that. Pitäkää ravintopylpyränne ja sännölliset ruokailurytminne, miä kuuntelen miun vattaa ja kun se sanoo roarrrrrr ni sitte laitetaan kattila kaasuliedelle ja kokataan nuudelia. Tai jos naposteluttaa ni sitte napostelen enkä sen jälkeen kieriskele syyllisyydessä ja hakkaa päätä seinään että vitun läski, oliko pakko.

Sellanen ittensä kuunteleminen on muuttanu monia muitakin asioita. Jos ennen oli vähän hysteerinenki sen suhteen, et jos en ollu joka saatanan  kemuissa ördäämässä ni jäin paitsi jostain olennaisesta. Nyt jos miuta huvittaa lähtee kylille bailaa, ni lähen. Jos miuta ei huvita, ni pysyn himassa. Kyllä ne jätkät huomennaki siä Ozzyssa rämpyttää, enkä menetä mitään jos tänää en kuule Jah On Holidayn versiota Redemption Songista. Vaikka hyvä versio se on, ei siinä mitään. Tai jos oon siä kylil bailaas ja miuta huvittaakii yhtäkkiä lähtee kotio vaikka kello on vasta kymmenen, ni miähän lähen. Tai jos lähteeki lapasesta ja yhtäkkiä aurinko jo nousee vaikka oot viä juamassa kaljaa ja kaatuilemassa SamaSaman rantahiekalla ni so what.

Bai thö vei. Täältä ei muuten saa sipsejäkään ku pienissä puseissa. Overdosen mahollisuutta ei täten ole niienkää kanssa.

Liikkuminen ja ulkoilu

Liikun enemmän ku ennen. Sellasta arkiliikuntaa, siis. Ennen posotin autolla joka paikkaan, nyt posotan pyörällä tai kävelen. Omalla lihasvoimalla, siis. Sukellushommissakin tulee ährättyä omilla vetelillä lihaksilla tosi paljon ku kantelee tankkeja ja painovöitä ja kaikkee. Omaa pihaa pitää kapsuttaa ja siivoilla koko ajan. Ulkona oon käytännössä koko ajan, sisällä oon vaan nukkuessa tai jos katton telkkaria tai on muuten semmonen olo ettei haluu nähä ketään eikä tehä mitään ja haluaa olla tuulettimen alla ja lukee kirjaa. Mutta noin muuten pihalla ollaan jatkuvasti, joskus myös henkisesti, kaikki asiat tapahtuu pihalla ja pitää oikeen hakeutua jos haluaa sisätiloihin puuhailemaan. Ei ole sisätiloja, nähkääs. Ja ulkona on lämmintä ja mukavaa, mikäs siel on ollessa.

Sosiaalisuus ja ihmissuhteet

Kyllä olen yhä sosiaalisissa tilanteissa vammanen mörkö. Tunne-elämältä jälkeenjääny, sisältä kuallu tuanelan tienviitta, erakko ja vaikea paskapää jne. Mutta näin se on aina ollu ja näin se varmaan tulee jatkossakin olemaan. Miulla ottaa aikaa tuommoset asiat kyllä, en oo heti hyvää pataa ja bee-äf-äffää jokaisen kans joka ohi kävelee. Miä olen tavannu esmes yhen miun kaverin täällä ekaa kertaa jo vuosia sitte, mutta vasta ihan vimosen vuoden aikana oon ruvennu kaveeraamaan oikeemmin ja nykysin ku myä asutaan aika lähekkäin ja ollaa saman ikäsiä ja kaikkee, ni jossei nähä joka päivä ni eniveis piellää yhteyttä päivittäin, ihan sellasta puutaheinää-kotkottamista. Syvällisen henkilökohtasen avautumisen asteella ei olla vieläkään, mutta sen aika on sitte vasta joskus myöhemmin.

Oon aina vähän epäluulonen ja semmonen että piän tarkkailuasemat ja kattelen hommaa etäältä.

Olen toki hyvä esittämään et eipä tässä mitään, hyvä meininki. Piilotan sellasen epävarmuuden ja jännityksen tauottomaan höpöttämiseen ja paskoihin vitseihin. Ja kaljahan auttaa aina. Väsyn sosiaalisuudesta myös edelleen tosi paljon, eli ihan niiku ennen vanhaan Mordorissa, ni jos on ollu rajusti menoa ja viihdettä ihmisporukoissa ni saattaa vaatia viikonki sellasta kotona yksin nysväämistä että saa ittesä taas jaloilleen ja jaksaa nähä ketään.

Mutta semmonen on muuttunu, että enemmän sitä juttelee tuntemattomille ihmisille. On vähän pakko, täällä on yleinen kulttuuri se, että kaikkia moikataan ja kuulumisia kysellään, tai vähintään et mihis oot menos. Ihan turha koittaa ohittaa viidakkopolulla vastaan tulevaa huikkasematta et heippa.

Perhospornoo

Mitä tulee ihmissuhde-ihmissuhteisiin, tarkoitan siis lähinnä kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa, niin jos en ehkä entises elämäs ollu niin sanotusti järin tarkka tavarastani niin nyt olen. Ihan turha edes yrittää, ainakaa jos et oo joku sikahyvä tyyppi jolla on sikahyvät jutut. Vaatimustaso on noussu aika korkialle, se on ehkä entisestä eniten muuttunu. Et jos ennen oli se et no jos on pulssi ja pippeli, ni okei. Mutta kyllä nyt miä vaadin myös aivot ja sellasen yleisen hyvätyyppisyyden. Perkele.

Tässä hommassa olen siis ottanu ehkä takapakkia, mutta siihen on syynsä. Yksi syy on se, että yleinen henkinen hyvinvointi on niin hianolla tolalla, ettei miun tarvitte koko ajan todistaa ittelleni että kelpaan. Toinen on se, että miulla on mukavaa muutenkii, miun fiilikset ei vaadi jatkuvaa sutinaa ja köyrimistä, koen olevani ihan hienosti ja täydellisesti elossa vaikkei oo mitää könsykästä tuossa parru tanassa ympärillä pyörimässä. Muita syitä on myös, mutta kuitataan ne toteemalla että en ihan hepposin perustein lähe enää turpaan ottamaan tällä saralla. Itsesuojeluvaistosta on asenettu TURBO 666 -versio, vaikka kyllä se entinenki oli jo aika helvetin hyvä. Mutta siitä löyty sit kerran yks bugi ni piti päivittää. Joo.

Sitäpaitsi onko hiukan helpompaa tää elämä kun ei oo koko ajan jotain saatanan draamaa sillä saralla meneillään? No vittu on todellakin helpompaa.



Oisko täs tarpeeks tästä aiheesta? Kentiäs, kentiäs.

Sopii miulle tämmöinen elämä. Tiiän sen siitä, että oon onnelliin.

Ymmärrän myös, että toisia vituttaa tää toitotus et elämä on hianoo. Teemukin on huomannu saman (Soberismia-plokin Teemu, nimittäin). Mordorilaiseen nöyrään ja ahkeroivaan kasvatukseen kuulu se semmonen et ois syytä olla keulimatta. Pitää vähätellä, ja olla anteekspyyteleväinen, pitää tietää paikkansa eikä piä kuvitella ittestään liikoja. Ehämmiä mitään, ja tää nyt on vaan tämmönen rihkama, vaikka oisit saatana voittanu olumppiakultaa. Ei myäskään ole sopivaa haaveilla isoja, nöyrä pitää olla eikä sovi elää missään kuplassa ja kuvitella että ansaitsis jotain enemmän. Töitä pitää sinun tekemän, eikä elämä ole mikään ilotalo. Kynttilä vakan alla ja sillai. Niin, saakeli!

Ei piä olla rinta rottingilla, ja vouhottaa kuinka asiat on hianosti, vaikka kuinka olis aihetta. Semmonen alkaa vituttamaan muita ihmisiä, ja myähän mietitään ihan koko ajan mitä muut meistä ajattelee. Sitäpaitsi jos jollain on jotain ni se on aina muilta pois.

Jokainen mordorilainen on vissiin jonkinmoinen tunne-elämän kommunisti. Että tasapuolisesti kaikille ei koskaan mitään. Jos ei koskaan kellekään mitää ni kaikilla on asiat yhtä paljon päin vittua ja sillon hommat on tasapainossa. Sitte on hyvä. Ja ah niin seesteinen olla kun ei tarvitte kytätä että jumalavita tuolla naapurin Penalla on taas uus auto ja saatana se duunin Kake vaihto muijan nuorempaan ja ettei perkele olis yläkerran Niämisille eilen kannettu sisään uutta sohvakalustoa, vittu miä en kestä, ja miä haen nyt haulikon, laita siä akka kakarat jo eeltä lumihankeen ja painele itte perässä, miun pitää purkaa nyt vähän tunteita.

Jännä ois kyllä nähä miten äkkiä elämä pilaantuis entiselle tolalle jos Mordorin arkeen palais. Kuin nopiasti ois vitutuskäyrä tapissa, ulkonäkökriisi, vaatekaappi täynnä paskaa, ruokaongelmia ja helvetillinen katkeruus kaiken suhteen? Vai kantaisko tää täällä opittu toisenlainen elämäntapa kuiteski siellä suoritusyhteiskunnan paineitten keskelläki? Sen näkee sitte jos, mut toivottavasti ei tarvi kuitenkaa koskaan jne.


Ei muuta. Sori ei oo nyt mitää kuviakaan kauheesti tähä laittaa, mutta oli tätä sanomista enivei sen verran et katelkaa kuvia vaikka Jallusta tai Aku Ankasta jos sellasia kaipaatte keventämään tunnelmaa näin painavan asian jälkee.


Peeääs. Oon koittanu videoita kuvata ja laittaa niitä esille mutta ei mee ku hermot sen tuhertamisen kanssa (estimated time left for upload: 687 minutes....). Nettikoneksön on niin köpönä että äh. NAAPURILLA ON VARMAAN PAREMPI! SAATANA! MILLÄ RAHALLA SEKIN ON PERKELE JONKUN GIGANTTISEN INTERNETHAIVEIN HANKKINU? TAPAN KAIKKI!

Vihellys vaimenee, vauhti kiihtyy

Täysikuuuu-uuuuu-uuuuuuu

Vähis on poistunut Hiekkakikkareelta. Maksani vihellys pikkuhiljaa vaimenee. Olipas hauskat pari viikkoa! Viimeinen ilta meil meni tutulla kaavalla: rastajätkien risubaarissa eka, sitte italiaanojen pizzeriassa maailman parasta pizzaa, sitte yhes paaris yhet ja SamaSamassa monet. Kotio lähtiessä miun fillarin lukko ei suostunu aukiamaan, kuppilan pojat auttoivat rälläkällä. Kipinät vaan sinkoili ja naks, lukko oli entinen, mutta saatiin menopelit alle!

Seuraava majoittuja Palatsini vieraskammariin tulee kuiteski jo aivan pian ja sen jälkeen sitä seuraava ja ja ja.... se on tää vuodenaika kun mordorilaisii suorastaan kuhisee mestoilla ja vauhti vaan kiihtyy.

Nyt kun on hetki aikaa keskittyä muihin hommiin niin meininki on kissarojektin kanssa puuhastelua. Eläinlääkäri tulee huomenna. Ja meil on kuukauen päästä isompi viikon klinikka tulossa ja nyt ku oon touhottanu niin perkeleesti ni on tulossa vapaaehtosta eläinlääkäriä ihan Känädästä saakka ja semmosta. Klinikan kans on viel kauheesti tekemistä, mutta häärään parhaani mukaan. Kas kun eipä tarvitte taas sukeltaa hetkeen, korva tulehtu välittömästi ku kävin Vähiksen kanssa pari päivää pulikoimassa. Vitutus on armoton, mutta onpa aikaa touhuta muuta.

On kissahommien lisäks viisumiasian hoitamista, pitää päästä kunnon erikois-super-korvalääkäriin, tarvin palatsiini kunnon pöydän ja tuolin jotta voin kirjotella sulkakynä sauhuten ilman että selkä ja niska räjähtää, on yleistä elannon riipimistä sieltä täältä, on raisua matka-agenttitoimintaa kun mordorilaiset tuppaa Hiekkakikkareelle ja kaipaava majotuksia. Ja on perushommaa eli pihan lakasua ja tiskaamista ja pyykkien viemistä ja hakemista ja kaupassa käymistä, sellasta niiku elämää, tiättekste. Ei ehi pitkästyyn!

Elämä Hiekkakikkareella on ihanaa. Viisi asiaa Hiekkakikkareelta -lista pitänee tehä, ihan vaan vertalun vuoks tuolle Mordorin listalle. Piätelkää hengitystänne.

Palaan pitemmillä ja paremmilla plörinöillä myöhemmin, nyt miun on mentävä pykään aamiaislounas, vatta kurnii niin et kissapoikanen sylissä peljästyy.

Kattokee kuvia.

Hämärä meno ät Ozzy

JIHUU! Ensimmäinen kunnon sade kuukausiin tuli maanantaina! Suunnaton arvostus, sillä tääl ei oo satanu aikoihin, Hiekkakikkare on rutikuiva, pöly lentää ja yks iso tulipaloki on täällä säikäyttäny. Tää sade kesti ehkä 20 minuttia, mutta vettä tuli niin pal että tual oli kylillä suoranaista tulvintaa.

Pieni uutukainen. Hän saa nimen sitte myöhemmin, jahka ny ensin kasvaa hiukan. Ei pysty vielä ihan varmuuella sanomaan ees et onk hää tyttö vai poika. Veikkaan tyttöä, mutta erehyksen mahollisuus on vielä olemassa.

Hän kakkaa!

Hietsu. Hän on siirtyny ulkoruokintaan. Ekan päivän pihalla pelkäs kaikkea ja pyrki koko ajan takas sisään, nyt se luulee omistavansa koko keittiön ja murisee muille. Mini-Sosis käy häntä kouluttamassa välillä, antaa turpaan jotta pienelle menis perille et kuka täällä komentaa ja ketä täällä totellaan.

Dimmu

Dimmu tuntuu jo niin isolta ja aikuiselta. Ihan riiviöhän tuo on, mutta pienen uutukaisen kanssa ne alkaa olla kavereita. Dimmu on vaan niin paljon isompi ja raisumpi, että pieni pitää välillä pelastaa kesken peuhuumisen.

Oli Dimmulle ja pienelle uutukaiselle omat ruokakupit, mutta näemmä Dimmun lautasella on maukkaampi pöperö.

Henkiinjäämistaisteluissa

Tää viikko on ollu yhtä henkiinjäämistaistelua! Tarvis lomaa että tästä toipuu!

Ensiks miulta hävis alkuviikko tyystin kun tulin sunnuntai-iltana kipeeks ja makasin seuraavat kolome päivää kuumeessa sänkyn pohjalla. Muhin omassa hiessäni ja näin veikeitä unia. Kuume huiteli parhaimmillaan liki kolmeysissä, ja se vetää meikäläisen aina ihan johonki toisille linnunradoille. Miun normaali ruumiinlämpöhän on pikkusen jopa pakkasen puolella, oon kattokaas niin viilee tapaus. Että se ei vaadi ku piirun päälle kolmeseittemän kuumetta ni miulla alkaa olla vaikeuksia pysyä tolpillani ja tajuissani. Sitte ku lähetää yli kolmekasin lukemiin ni miä en tiiä maalimanmenosta hevonvittua ja hyörin vaan jossain psykedeelisis unimaailmois. Hommaan liitty aluks explosive-tason oksentamista ekana yänä ja sitte tärähti myäs - jälleen - korvatulehus sellasena, että miulla oli molemmat korvat melkeen umpeen turvonneena. Lääkärissä kävin eikä lekuri pystyny ees kattomaan korviin sisälle ku ei ollu reikää mihi kurkistaa. Jännä meininki ja oiva laihutuskuuri, kun en kolmeen päivään syänykää mitää. Pikkusen nimittäin heikotti, piti hampaita pestessäki levätä välillä ku ei jaksanu kättä liikuttaa.

Vitutti ihan vietävästi, koska tuli maanantaina kavereita kylään ja vaan viikoks, ja miä olin heitä oottanu niin innoissaa et oikee olin laskenu päiviä et kohta ne tulee, kohta ne tulee. Ja sitte ku Niko ja Marja vihdoin kaiken venaamisen jälkeen tänne tulee ni miä oon tossa rannalla selällään ja sanon öbaut moi ja sitte painun kolmeks päiväks nukkumaa. Mutta minkäs teet, siin on turha rimpuilla kun fysiikka sanoo sopparit irti.

Niko ja Marja ja Markus otti yks ilta pari drinksua

Ja hyvin ne tuossa ittiään viihyttivät, vaikka miä olin pois pelistä. Olivat kolmeen miäheen (tuli kans yks niien kaveriki tänne sitte) yks ilta vetäny paarissa kahen miljoonan laskun. Miusta mahtava meininki, kun olivat kiskoneet mm. 13 pinacoladaa ja 14 isoa kaljaa ja pari long island aistiitä ja rommishotteja ja YHEN pienen kaljan. Oi jospa oisin saanut olla mukana! Mutta kerettiihän myä sitte tuossa yks ilta meuhkata porukalla jonneki aamuviiteen saakka että kyllä miäki kerkesin ja kykenin bailaamaan. Oli mahtava meininki!

Toi vene yritti hukuttaa meiät

Ja ku kolmen päivän potemisen jälkee vihdoin tokenin ni ihan hyvin kerettiin myäs retkeillä ja käyä merihädässä! Henkiinjäämistaistelu, osa 2, käytiin perjantaina Gili Menon edustalla. Myä nähkääs lähettiin sinne päiväretkelle, otettiin tilausvene, sellanen piäni kaarnapursi. Ni päästii suoraan omasta rannasta Menon rantaan. Tallusteltii Menolla koko päivä ja syätii ja uitii ja oli mahottoman mukavaa. Sitte iltapäivällä otettii sama kittana kaarnapursi takasin kotio. Lähettiin siitä hyvissä fiiliksissä Menon rannasta, hii-o-hoi vaan. Oli pikkusen aallokkoa kyllä ja oltii vähä et taitaa tulla höykyttävä kotimatka. Ja eihän se vitun minipieni purtilo siitä rannasta päässy ku 15 metriä kun se paska huikkas pari aallollista vettä ja uppos siähen. Ei myä oikeen keretty ees tajuumaan mitä tapahtuu. Että ku ens ollaan siinä ihan et trallallaa, ja merille lähtetään ja fantasioitiin et kohta ollaan kotona uima-altaassa ja otetaan kylmät bintsut ja wuppiduu. Ja sitte siinä samassa ollaaki jo kainaloita myäten siä meressä (onneks oltii viä niin matalalla et jalat osu pohjaan!) ja autetaan venesetää pukkaamaan sitä sukellusveneeks muuttunutta merikelvotonta paskavenettä takasin rantaa kohti ja koitetaan kerätä siinä karkuun lilluvia varvastossuja ja mitä viälä.

Venesetä oli ihan sitä miältä että hän vaa äyskäröi purkkinsa tyhjäks ja sitte lähetää uuellee mutta myä oltii siinä kohin että elä unta näe, myä ei tolla lankulla lähetä enää yrittämään yhtään mitään. Saatii siitä sitte onneks samantien joku isompi vene alle ja päästiin kotio turvallisesti. Illalla tuli sit vielä yks pieni henkiinjäämistaistelu ku meinasin tallata käärmeen päälle ku kipitin rannalta kotio pissille. Kääk!

Sellanen elämysmatka Menolle oli, ei ihan äkkiä unohu. Ja kyllä sitä sitte on naurattanu, ku ei tuo tilanne ny mitenkään henkeä uhannu ku niin rannassa upottiin. Mutta jos ois oltu pikkusen syvemmällä ni siinä ois voinu hymy hyytyä ja ku aallot räimii päin pläsiä ja vene vajoo alta eikä jalat osu pohjaan ja äääk. Eksoottista oli!

Tänää mordorilaiset läks jo kotimatkalle ja miä oon taas ihan orpona tääl. Snif. Mutta jouluna nähään sitte taas!

On kyllä aina niin törkeen kivaa kun käy kavereita täällä kyläilemässä. Ni se on aina ku mikäki karnevaali ku tulee ystävät Hiekkakikkareelle.

Nyt miul on lähiaikojen suunnitelmat semmoset, et jahka täs viä kunnolla kuntoon pääsen ni jatkuu sukelteluhommelit ja kissa-asioien alullelaittelua ja tuhat ja yks asiaa pitää hoitaa muutenkii. Ja sitte on yhen aikakauden päätös kun ens viikolla muutan pois Kakkosen Koralpiitsiltä, omaan taloon, tuonne vähän matkan päähän tästä. Miä oon asiasta sekä innostunu että vähän haikeana. Asuminen rannalla jääpi taakse ja vaihtuu viidakkoon. Ei ole enää baaria omassa pihassa eikä uima-allasta. Mutta on oma pieni ihana mahtava talo, oma piha, keittiö, telkkari (IIIK!) ja rauhaisa huudilo. Asuntoesittely tulee sitte ku oon muuttanu!

Menolaiset veneet rannalla

Taidekuva

Huge cock

Kilpikonnan pentuja

Antti Tuiskun Kaveri on Menolla Sasak Cafessa duunissa.

Marja osaa seisoo päällään

Joulupukki kartalla

Höhöhöhööhöhöhöhöhö. Pitelin eilen lystiä piirustelemalla maailman pöhköintä sukellusmestan karttaa. Sellanen jonkuu sukelluspaikan kartottaminen ku on  yks asia mitä pitää divermasterismissa tehä. Miä en oikee hanskaa tota kartan piirtelyä, yritin kyllä, mut min "oikeesta" kartasta tuli mälsä ja ihan paska. Ni päätin  panostaa hauskanpitoon ja säälipisteisiisn!

Ainaki miulla on, vittu, ehkä maaliman ainoa sukelluskartta misä on joulupukki. Jos ei muuta, ni ohan tuokii jo yhenlainen meriitti. Kävin aamulla lyämäsä spektaakkelimaisen karttani Lutwalan gurujen eteen ja se sai suorastaan hysteerisen vastaanoton. Läpi meni että humahti! Jei! Ja jopa se  miun uuvuttavan pitkä 8-sivunen megalomaaninen emergency assistance plääni sai oikeesti ihan helvetisti kehuja, et yks parhaita koskaan nähtyjä semmosia oli se miun väkerrys. Kuulema asetti ihan uuet standardit sille mitä jatkossa muiltaki vaaditaan. Kröhöm. Leuhka olo!

Min megapähee kartta tässä, kuva isonee ku sitä klikkaa.

Maailman paras sukelluskartta, eikö oo huikeeeeee?????  Joulupukki vasemmasa yläkulmasa.

Mitäs muuta...hmmm... miul on korvat taas paskana. Eilen aamulla niistin nenän ni toisesta korvasta kuulu kauhee räjäys ja sitte tuli sellanen huimauskohtaus et meinasin siähe vallan tuupertua. Mutta tilanne meni ohi. Jätin aamun ekan sukelluksen kuiteski välii, ja tein vaa pualenpäivän yhen sukelluksen ku se oli nimenomaan min ja kaverin kartotussukellus ni halusin vängällä vääntää sen et saan ton karttahomman kuitattua pois.

Korva ei kuiteskaa vissiin tykänny hyvää, vaikkei mitää onkelmia veen alla ollukaan. Nyt on sitte molemmat korvat ihan tukossa ja kivuliaat. Vittu että alkaa palaa käämi, ku näyttää mnevän niin et se on pari sukelluspäivää ja sitte onki taas korvalomaa. Eikä auta vaikka kuinka joka kerta ku käyn meres tai uima-altaas ni sen jälkee huuhtelen korvat oikeella veellä ja iltasin laitan viä sellasia ennaltaehkäsytippoja ja muuta. Saatana.

Tänää kyrpii erikoisen paljo ku kaikki muut läks erikoissukellusretkelle ihan uusille sukelluspaikoille jonneki kauemmas merelle. Sinne jäin rannalle murjottamaan ku muut läks touhukkaina vesille. Mälsää.

Muutenkaa ei oo nyt fiilikset katossa. On vähän sellain vittuuntunu ja pessimistinen olo, otsassa kookas meizzeli ja sillai. On mordorilaisen pyrokratian kans vähän säätämistä, ku meininkihän on se et yks taho sanoo et asia hoituu näin ja sitte toinen taho sanoo että eikä hoiu ku näin.  Ja muutenki kaikki asiat on ihan levällää. Tekis miäli vaan heittäytyä maahan, saaha itkupotkikset ja huutaa. Mutta mitä se ny sitte saatana auttais? Ei mitn.

Se hyvä korvatulehuksesta et onpahan ny sitte aikaa kirjotella vitun selvityksiä ja lapui ja lipui ja tuhertaa kaikkee muuta mälsää. Siivota murju, pestä märkäpuku ja sellasta arkihommelia ja aitoa elämää. Joo.

Nyyh.

Korvatulehuspäivää

Joku ihmeen regatta lilluu ohi melkeen joka aamu

Korvatulehduksesta, hyvää aamupäivää! Tulee vallan lapsuus mieleen kun sai yhen yön valvoa julmetun korvasäryn kanssa. Puoli päätä oli jomottavassa tilassa, hyvä kun pysty ees suuta aukaseen ku kipu säteili korvasta ympäri kuuppaa. Ankea siis oli toissa yö ja siinä lähinnä auringonnousua oottelin, ku en jaksanu pimeellä lähtee klinikalle fillaroimaan. Mutta eile aamulla siinä kuuen jälkeen ku oli taas valosaa ni lähin pää kallellaan fillarilla suhaamaan tohtorin pakeille. Oli vaikiaa pyöräileminenkii ku jokainen töyssy tuntu korvassa. Ja vitutus, sehän oli ultimaattinen. Klinikalla miä uikutin tuskasta, lääkäri kurkisti kipiään korvaan, totes sen liki täysin umpeen turvonneeks, anto antipioottia, kipunappeja ja korvatiboi, sekä määräyksen ettei saa ollenkaa telmiä vedessä ainakaan kolmeen päivään. Asia selvä.

Samalla ku siälä ny olin ni löin lääkäripojalle (sillä poika se on, enkä oo ihan varma onko se ees lääkäri, mutta siellä klinikalla se kuiteski potilaita vastaanottaa) eteen miun dive master -paperipumaskan ja sieltä lääkärintodistussivun ku sellanen todistus pitääpi olla jos aikoo Dive Master Of The Universeks. Ni että ku ny tässä oon ni voisisisisisitsä tän lapun samalla täytellä. Jotenkin kuvittelin, että sen paperin täydennystä edeltää ny vähintääki muutama kysymys, ehkä jopa vaik verenpaineen mittaus ja syrämmen kuuntelu ja sellasia perusjuttuja, mutta ei se tääl ny niin nuukaa oo. Poitsu kysy et jaa missäs oot divemasterismias tekemässä ja kerroin et Lutwalassa ja siinä se haastattelu sitte oliki. Pläts leima lappuun ja allekirjotus ja täten olen sukelluskelpoiseksi terveydeltäni todettu.

Korva on ehketi paranemaan päin, ei ainakaan satu enää ihan koko aikaa. Mitäänhän en tosin tuolla tulehtuneella lerpalla kuule, mutta tokkopa kellään miulle mitään tärkiää asiaa oliskaan. Sukeltelemaan tuskin pääsen vähään aikaan, suattaapi vierähtää usiampi päivä ennenku oon siinä kunnossa että viittii lähtee ees kokeilemaan. Vituttaa. Vituttaa ihan vitusti. Vittu. Miulla oli just niin hyvä buugie menossa sukellushommien kans, ni sit tulee tämmöin paskahomma ja kuivalla maalla on pysyminen. Mälsää.

Mut sikäli okei, et nyt on aikaa päntätä teoriaa ja hoiella asioita joissa ei piä olla veen alla. Ja okei on ihan kiva saaha viettää aikiaa kotosalla kissanpoikasten kans.

Potilas Mini-Sosis

Tai nyt oikiastaan on sellanen tilanne, et kissapoikaset ja äitikissa on totaalieristyksissä kylppärissä (ihan jees, pienet keksi pari päivää sitte kuinka kiivetään sänkyyn ja se riehumisen ja miun varpaitten järsimisen määrä rupes käymään jo yöunien päälle aika tanakasti). Makuukammarin pualella on nyt sairastupahommat ja siellä majailee Mini-Sosis. Hän on yks näitä tässä pyörineitä pihan kissanpoikasia, ei tosin ollenkaan poikanen enää vaan sellanen murrosikänen neiti jo. Hän hävis tiistaiaamun jälkeen ja arvasin heti, et nyt on jotai vialla ku Mini-Sosis ei todellakaan lähe mihinkään tästä. Eilen aamulla ku tulin korvalääkäristä ni Mini-Sosis (eli suomeks Mini-Makkara) oli ilmaantunu tuoho uima-altaan kupeeseen, makas siinä vaan laihtuneena, nestehukkasena, naama kuivuneen räkäkuoren peitossa ja yleisesti ottaen ihan vaan hirveessä kuosissa ja täysin uupuneen olosena. No slaaginhan miä sain, et eiku Mini-Sosis kainaloon ja murjulle pesemään naama ja antibioottia kitusiin ja paijausta ja nenän pyyhkimistä. Nyt, reilun vuorokauden hellän hoivan jälkeen, Mini-Sosiksen vointi on piirun eilistä parempi. Kärsä ei vuoda enää ihan solkenaan ja hänessä alkaa olla kissamaisia eleitä jo hieman. Juo vettä ihan itte, mutta ei oo viä syäny muuta ku vitamiinigeeliä mitä oon väkisin tunkenu kitusiin. Ääntä hänest ei lähe lainkaan, vaikka Mini-Sosis on nimenomaan tunnettu mainioista äänitehosteistaan, hän on ollu hulvaton viihdenumero ku pitää hilpeetä mekkalaa syädessään. Nyt hän on mykkä, aukoo suuta mut mitn ei kuulu. Tai mist miä tiiän, voiha sielt jotai pientä kuuluaki, mutku miä oon kuuro. Olen toiveikas et hän toipuu kyllä.

Biänet riehujat ulkoilee

DiveMasterismi-hommelit on änywäys korvatulehukseen saakka edenny tosi jees. Sain painaa ihan hulluna hommia tuos muutaman päivän ennenku korva tilttas, oli sellasta et 3 sukellusta päivässä ja hyvä ku kerkes syämään tahi vessaan niien välillä ku orjalla on hiukan puuhaa, semminkin jos hän yrittää vimmatusti tehä ittestään korvaamatonta, kuten miä yritän. Mein sukellusopettajista, keit on ollu 5kpl, ni 3 oli pois vahvuudesta (tänää on taas kaikki paikalla ja meininki normalisoituu), siks varten meininki oli sellasta et sai ihan peräsual lotkottaen sännätä yhen homman parista heti seuraavaan. Mutta kivaa oli, tykkäsin ku meno oli vauhikasta. Oon saanu jo olla yksin merenpohjas sukellusasiakkaitten kans, toki osittain sillee et on oikee sukellusope vähintäänki näköetäisyydellä. Yhen sukelluksen oon tehny jo sillai et vaan miä ja yks asiakas, ja se tuli vähän sillai etten ittekää tiänny et näin tulee tapahtumaan. Oli vaatelias asiakas, sellain vanhempi ranskalainen harmaantunu herra, shölölölölöööö vaan, jota rupes kyrsiin ku jouduin sen kans uimaan vaa ympyrää sillä välin ku sukellusope Daniel teki tehtäviä oppilassukeltajien kans. Oli miulle hyvin tuttu sukelluspaikka, joka on lisäks myäs helppo, senku riutan reunaa seurailee ja polskii menemään. Oli erittäin kokenu asiakas. Ni ku asiakas rupes viittilöimään vitutusta ja tylsistymistä, ni Daniel viittilöi miulle et menkää vaa. Jesssss, myä mentii ja nähtii kilpikonnii ja jellonakaloi ja yks sinitäpläreiska ja giganttinen barracuda. Enkä ollu varmaan ihan paska divemaster koska asiakas tuli myähemmin buukkaa lisääkii sukelluksia Lutwalalta. Sitte oli yks toinen sukellus mis miul oli 3 sukeltajaa paimennettavana sil välil ku Daniel oli pinnalla tekemässä oppilaitten kaa temppuja. Kolmen sukeltajan paimentaminen oli ihan vitun stressaavaa. Yks ui miun kylessä kii koko ajan, kaks muuta touhus ihan omiaan. Ai perse että olin ihan kilahtamispistees. Et sellast on ollu, ja kaikenlaist muutakii.

Yksisarvisia ON olemassa, tässä kuva

Intialainen rinsessa on yhä mestoilla ja ajaa kaikki hulluuden partaalle. Hän on aiheuttanu jo ainaki yhen ihan oikeen vaaratilanteen meressä, ja kyllä en voinu piätellä pientä myhäilyä kun vierestä korva hörös kuuntelin tilanteen jälkeen ollutta palautekeskustelua. Siinä hieman volyymitasokin keskustelussa kohos. Ja se oli aivan oikein. Kyllähän tuo intialainen  erikoishahmo on huomattavasti kehittyny tässä, se myönnettäköön, ja ihme on jos ei olis ku hänel on vitun hyvät opettajat, mutta jos ihmiseltä puuttuu täysin sellanen tilannetaju sekä vastuun ottaminen omista ratkasuistaan ja kyky myöntää et mokasin, ni kyllä on raskas tapaus. Et joka asiaan alkaa vastaus et ei ei, emmiä... tai mutku... tai jotain muuta seliseli. Viä joku kolmisen viikkoa jälellä, sit tuo hahmo häipyy. Luulen et sillo myä muut bailataan!

Miä jouduin tekee miun pelastustehtävän sillai et intialainen esitti uhria. Mutta vittu kun ei se tajuttomanakaan oleminen meinaa onnistua. Teki mieli pelastamisen sijaan hukuttaa se ruikuttaja, ku miun piti siinä ihan oikeesti yrittää hoitaa homma hyvin ku tehtävästä tulee papruihin arvosana, piti pysyä tekohengitysrytmissä samalla ku tekee tuhatta muuta asiaa, ja sit miun "tajuton" uhri sätkii ja vinkuu et ai siä tukistit ja iik meni nenään vettä. Karjasin sille yhes kohtaa et VITTU SIÄ OOT KUALLU, OO PAIKALLAA JA HILJAA ET VOIN PELASTAA. Saatana sentään. No, sain tehtävästä nelosen (asteikko on et 5 on bestein ja 1 on paskoin), joskin kommentilla et ehkä tylyin pelastus koskaan ikinä missään. Sain varmasti hieman hyvitystä siitä et uhri ei meinannu millään pysyy tajuttomana.



Kellumistehtävästä vetäsin muuten täyet viis pojoo. Jess, tuli tarpeeseen, sillä miulla on viä pari uimiskoetta tekemäti ja ne ei tuu menee hyvin. Uimis-yms-kokeita on viis: 15 minuutin kelluminen josta vikat 2 minuuttia käet ilmassa, 800 metriä uimista snorkaluskamoilla (sain siitä vaan 3, oli helvetillinen  virtaus toiseen suuntaan eli sai potkuttaa ihan raivona et pääs yhtää eteenpäin), 400 metriä ihan vaan pikineissä perusuintia (tää tulee olee miun paskoin suoritus, olen tyytyväinen jos saan ees kagosen), 100 metriä väsyneen sukeltajakamun hinaamista ja sit vikana on kaikkien sukelluskamojen (märkäpukua lukuunottamati) vaihtaminen  sukelluskamun kans veen alla samalla ku jotkut tyypit häiriköi ja nyysii millo mitäki kamoja. Näist pitää saaha yhteensä vähintää 15 pistettä. Miulla on ny siis 2 tehtävää tehtynä ja 8 pinnaa kasassa.

Ai ja hei: se on kesäkuuuuuuuuuuu! Aika on budjettikazauksen! Toukokuussa meni rahaa taas melko mojova läjä: noin  2 250  euroa. Siitä 630 euroa (!!!!) on sukelluskuluja (sukellukset tääl Hiekkakikkareella huhtikuun pualvälin tienoilta aina tuonne rescue kurssin loppuun). Lisäks meni Singaporessa kipasuun joku vajaat 250 euroa. Eli ns. peruselämiseen tääl Hiekkakikkareel on mänt joku  1300 -1400 egee. Se sisältää aika paljon kaljaa, siinä kohin ku oli kaveri tääl käymässä... 

Ai ja hei, osa 2: nyt on tullu tiato että miun virhehankinta eli asunto Helsingissä valmistuu muuttokuntoon elokuun lopussa. Sen tiedon myätä meni yöunet ja meinas tulla hengenahistus ja paniikkikohtaus ja itsemurha, mut sit päätin et en ajattele asiaa nyt sen enempää. Se on kuiteski vaan valmis asunto. Ei se oo mikää naula arkkuun tai elinkautinen. Asioilla on tapana järjestyä. Kaikella on joku tarkoitus. Oonko sanonu nää joskus aiemminki? Ehkä. Enivei, paluuta en ajattele viä lainkaan. Kattellaan ny ens kui täsä elämä ojentuu seuraavien parin kuukauen aikana. Sitähän ei tiiä että mitä ja hä!


Tämmöstä täältä tänää. Ny miä pualikuuro plösö meen Mini-Sosiksen kans pötköttelee ja luen vähä sukelluskirjoja. Illalla ehkä hiukan kaljaa. Ku ei kerta sukeltamaankaa pääs ni juuaan sitte bintangia, saatana!

Ainii ja joo. Pahoittelen kuvien vähyyttä ja köpöyttä. En o kerenny/jaxanu kuvailla ku on vaa toi vanha paska kamera. Onneks min kaveri ausseista tulee taasen tänne lorvimaan tuos noin  viikon päästä ja tuo samalla miulle uuen hianon Olympuksen kameran. Ja sit, aim sou sori, koittakaa kestää: dramaattinen zombie -efekti is back!

Syrämmenkuvia tähä!

Sit jos tulee sellain fiilis et noubadi lavs mii ni ei tarvi ku kurkistaa ikkunasta miun terassille ni tulee heti sellanen kaivattu ja tarpeellinen ja rakastettu feelis, tiättekste.

Älä jua ittees sokeeks tai kualleeks

Niin täällä Hiekkaikkareella, kuin myäs Balilla ja Lombokilla, ja muuallakii maailmassa varmasti, on ollu viime aikoina tämmösiä metanolimyrkytyksiä. Uusimmassa Lombok Guidessa oli aiheesta isot jutut. Jos kiinnostaa ni kuvat isonee ehketi luettavaan kuntoon ku niitä klikkaa.

Mitä tästä opimme? Sen verran, että votkulit ja arak atakit voi jatkossa unohtaa. Bintsulla mennään!