Kakkua pöytään! Työlupa on uusittu!

Leima joka kertoo että 30.9.2017 saan olla rauhassa

Miun työlupa seuraavaks vuodeks on nyt uusittu. Passin hain takasin eilen ja nyt hallussa on kaikki asianmukaset leimat ja läpäreet.

Työluvan uusiminen oli huomattavasti kivuttomampaa ja varsinkin nopeampaa kuin sen hankkiminen ekaa kertaa. Se ähellyshän oli ihan silkkaa säätämistä ja hermojen kiristelyä. Lue täältä kuin mahtava operaatio työluvan hankkiminen tuossa vuosi sitten olikaan.

Työluvan uusiminen (tämä siis tehään kun siulla on jo olemassa oleva työlupa eli "kitas" ja kun työnantaja pysyy samana) meni seuraavasti:

• Noin kuukaus sitte vanhan työluvan paprut + passi kiikutettiin lakinaiselle (luaajan kiitos ei ollu sama pölkkypää joka asiaa vosi sitten hoiti)
• Kun paprut oli tsekattu ja kaikki vatkattu kuntoon (piti mm. hankkia vakuutus ja säätää jotain muitaki juttuja) tuli noin 23 miljoonan rupian lasku. Sisälsi 1200USD maksun valtiolle sekä lakimiespalkkion. Maksoin.
• Tämän jälkeen piti käyä Lombokilla Imigrasissa valokuvattavana ja antamassa sormenjälet. Ei vissiin puhettakaan, että heillä olis mitään tietopankkia, josta nää asiat vois poimia. Olenhan käynyt antamassa sormenjälet ja pönöttämässä valokuvissa jo tsiljoona kertaa. Mutta iha sama, näin tää menee, ja kun käsketään ni miä menen.
• Sitte oottelua pari viikkoa että Imigrasin ihmiset laittaa leimaa ja pykää lippuja ja lappuja. 
• Passin noutaminen takasin.

Työluvan uusimista varten ei tarvitte poistua maasta, vaan kaikki hoituu tuossa Lombokilla. Nyt on pässissä leima että saan olla ens vuoden syyyskuun loppuun saakka maassa. Aaahhhhh.

Sain lakinaiselta myäs pinkan työlupaan liittyviä papereita. Eilen iltasella avasin paperikansion ja pongasin sieltä ittestäni varsin erikoiseks muokatun valokuvan. Meinasin kualla nauruun. Jossain matkanvarrella miusta tuonelan tienviitasta on photoshopattu isopäinen valkokauluspaitanen siveä alien.

Mitvit?

Minähän en omista valkosta kauluspaitaa enkä ole sellasta keneltäkään valokuvissa tönöttämistä varten lainannu mutta niin vaan noissa papereissa pojotan tärkeenä valtava otta loistaen ja valkonen kauluspaita tärkättynä päällä. Mitvit, saattaisin kysyä, mutta iha sama. Miulla on työlupa vuodeks eteenpäin. Sielunrauha sisälty hintaan ja jos ny haluuvat laittaa miulle uutta vaatetta ylle ni aiiiiiivan sama.

Miettikää, että jossain virastossa joku tekee työkseen semmosta, että photoshoppaa ihmisille asiallista vaatetta päälle. Mahtavaa! Gotta lööööv Indonesia!!! 

Sota terminaattoreita vastaan ja remonttireiskahommat

Viime viikko oli sikäli hyvä, että sain helvetisti aikaseks. Kun itte tekee ni tulee joskus valmistaki. Saatana.

Penskat uuessa deluxessa ihan riemuissaan

Kissasairaalan uuet deluxe-huoneet on redi ja käytössä, olleet jo viikon, jihuuuuu! Liput salkoon, torvisoittokunta ja ilotulitus!

Se tunne, kuulkaa! Se tunne, kun siirsi lauman kissanpentuja pienestä häkistä isoon deluxe-huoneeseen, ja näki niiden riemun siitä, et on leluja ja tilaa juosta ja leikkiä, voi kiipeillä, on koreja ja laatikoita mihin mennä kytikseen, on tyynyä ja pehmustetta.....sitä oli niin hieno seurata, että teki mieli taas vähän pillittää. Teki mieli hakea kaikki kattomaan, että TÄMÄN VUOKSI miä mäkätin joka saatanan päivä että ONKO MAALATTU MITÄ. Kun kissat voi olla tuollee ilosempana isommasssa tilassa, ni vituttihan se, että noita deluxe-kopperoita ei vaan saatu aikasemmin käyttöön, kun kellää mukamas "ei ollu aikaa" sitä puolta tuntia sutia maalia lattioihin. RÄYH.

Kotonakin oon maalannu. Termiitinperkeleet meinaa syyä miun bandantappobambukalusteet, ja täten olen käynyt aktiiviseen sotaan noita helvetin terminaattoreita vastaan. Ensin bandantappobambuhyllyt aurinkoon jäkittämään ja puteli myrkkyä termiitin järsimistä koloista sisään. Muutama päivä siinä aurinkossa kuumottumassa ja sitte maalia päälle. Tilanne on nyt sellasessa kylmän sodan hiljaisuudessa. Hyllyt nököttää yhä ulkona ja miä kyttään että viäläkö jossain on kolo mistä rapisee bambusahanpurua ulos. Ja jos näin on niin myrkkyä perään ja maalia päälle.

Ja kaikki ruskia on alkanu vituttamaan niin paljon, että samalla kun nyt jo olin maalihommissa ni päätin maalata myäs Palatsin sisäänkäynnin elikäs portin valkoseks. Se on kiva koska siinä näkyy lika niin hyvin. Mutta kotiovi on pimeessä ja hutikassa helpompi löytää kun se loimottaa valkosena eikä oo synkkä ruskia pimeys.

Oon mahoton remonttireiska. Tosin enimmäkseen saan aikaseks pelkkää sotkua. Miussa on enemmän maalia kun portissa ja bandantappobambuhyllyissä yhteensä. Mutta maalaaminen on kivaa, se on semmosta oikeeta tekemistä, missä tyänsä jälen näkee heti välittömästi.

Maalausprojekti. Valmis huomenna.

Muutakin himaremppaa on tulossa miun Palatsille. Toivottavasti. On ainakin luvattu. Olen nimittäin  totaalisen kypsä ulkokeittiöön. Koska kun keittiö on avoin ja ulkosalla, se on koko ajan järkyttävän paskan peitossa. Kissat aivastelee pitkin seiniä, tuuli lennättää paskaa ja kuivia lehtiä pitkin köökkiä ja tulivuoren sylkemä tuhka peittää kaiken. Ja sitte kun sataa, niin kaikki kastuu. Miä en kestä enää. On Talonomistajan kanssa ollu puhetta että jos viittisivät miulle laittaa pari ikkunaa ja oven ja loput kohat tilkitä seinällä. Lupas, että näin tehhään jahka saavat siähen naapurin majataloon tekeillä olevat punkalovit valmiiks. Samalla räjäytetään vähän pihaa uusiks ja tulee uus terassinpatanen talon uuen oven kupeeseen ja sitte katollinen makaamo viiään helvettiin ja tilalle tulee joku toimivampi heinäkatos mihin saisin hämmökin, misä voisin sitte eteerisenä makailla ja olla enää koskaan poistumatta himasta. Kun nää on tehty ni sitte itte vähän viimeistelen (eli sotken) ja maalaan talon ovet ja ikkunanpiälet jollain reippaan pirtiällä värillä. Koska talon ovet ja ikkunanpiälet on nekin jumaliste ruskiat ja miä en jaksa kattella. Ihmiin eli miä tarvittee väriä elämään.

Tämä kaikki tapahtuu siis JOSKUS. Ja koska Indonesia, en tässä henkeeni piättele. Mutta odotan kovasti, että remppa tulis ja laittais asiat kuntoon. Ehkä jo ennen ens vuotta, jos tsägä käy. Ois niin kiva.

Kissat on bäk in bizniz

Viime viikolla lisäks hoiettu: kissojen nettisivu pois tiedon valtatien mustilta listoilta. Ilkeitten hakkereitten jäliltä kissojen nettisivu oli yhä listattuna vaaralliseks vaikka missä ja miä olin ihan pää pyärällä et mitä vittua tää nyt on kun on ihan uus nettisivu mutta ihmiset valittaa, ettei tohdi mennä ku selaimet antaa vaan varotuksia et älä mee tuonne, tua kissasivu syä sinut. Huutelin vähän apuja Feispukissa ja sainki sitte hyvää neuvoa ja asiat kuntoon (kiitos kaikki, varsinki KimmoB joka vinkkas miulle yhen nettisivun minkä avuin ja neuvoin kaikki lopulta hoitu). Piti anoa nettisivun uuelleen arviointia ja ootella hetkinen, ni sitte päästiin bannauksesta pois. Nyt tosin hokasin, että viä McAfee-virustorjunta pitää kissoja mustalla listalla, mutta sinnekin justiisa laitoin oikasupyynnön.

Saatanan hakkerit, ihan järetön duuni seuras heiän touhuista. Mutta lopputulema on hyvä. Piän itte uuesta nettisivusta enemmän ku entisestä. Varsinki siks, että olen sen tehny ihan itte alusta loppuun, joten pystyn muutamaan ja hiplaamaan ihan mitä vaan ihan itte, ilman että pelkään et hajotan kaiken. Viälä siäl on pientä hiplattavaa, mutta pitää välillä tehä muitaki asioita.

Viime viikolla oli myös helvetillinen hulabaloo miun työlupahommien kanssa. Nykynen umpeutuu syyskuun lopussa, joten tyäluvan jatko laitettiin vireille. Kaikenlaista paperia ja asiakirjaa taas piti kaivella ja jostain taikoa. Saas nähä miten tää menee. Sanovat että aivan läpihuutojuttu on tämä työluvan uusiminen kun työnantaja pysyy samana, mutta en usko ennenku näen. Koska Indonesia. Toivon, että menee heittämällä läpi. Positiivista on se, ettei tarvitte poistua maasta tällä kertaa, riittää että käyn jossain kohtaa Imigrasissa Lombokilla antamassa taas sadannen kerran sormenjälet ja pojottamassa valokuvattavana. JOS siis Imigrasi hyväksyy työluvan uusinnan tuosta vaan, niiku miulle on uhottu. Paska on housussa enkä huokase, ennenku miulla on passi taas ittellä asianmukasin leimoin ja lipukkein varustettuna. Hintaa tällä työluvan uusinnalla ja 12kk uuella työluvalla on noin 23 miljoonaa rupiaa eli noin 1600 euroa. Rahat tähän lainasin kissoilta ja nyt tarvii sitte keksiä joku kultaa muniva hanhi että tästä selvitään. Koitin kyllä sanoa ittelleni, että tuo summa on nyt miun palkka kissahommista viimiseltä 3 vuodelta, mutta miulla on taas jo olo että varastin kissoilta. Täten ajattelen, että lainasin ja maksan takasin.

Jos ette muista, ni viime vuonnahan tuommosen työluvan hankkiminen ekaa kertaa oli aikamoinen savotta. Lukase täältä, jos huvittaa. Nyt asiaa onneks hoitaa uus lakimiesnainen, joka kuuleman mukaan on topakka ja asiansa osaava, toisin kuin tuo viime vuonna asiaa hoitanut taulapää.

Yllä mainittujen hommien lisäks viime viikolla hoitelin myös tuhat ja yks pikkuhommaa alta pois. Oon säätäny Australiasta tulevia lahjotuksia (kissoille, tietty) ja seuraavaa kissaklinikkaa (1.-10.marraskuuta), tavannu naapursaaren koiraprojektin ihmisen ja lahjottanu heille säkillisen koirakamaa mitä olen itte saanu lahjotuksena. Uusia kissaroinia (kassei ja paitoi) lähtee tilaukseen, kuhan yks pimatsu tekee miun tuherruksista printtikelposet kuvat. Jos tekee. Mutta kun hän on graafinen pro ja tuli saarelle sukellusopettajaks ja ilmotti, että mielellään jeesaa just tommosissa hommissa ni koklataan ny sitte.

Sokee

Kissat kotosalla voi hyvin. Tai hyvin ja hyvin. Sokee sai epileptisen kohtauksen yks aamu, mutta ei oo onneks saanu uusia kohtauksia sen jälkee. Säikäytti miulta kyllä lusikallisen housuun, pelästyin niin perkeleesti. Että tämäkin vielä, jumalauta. Vielä on muistissa Erikoiskissa Seppo, jolla oli aivovamma ja todella pahat kohtaukset. Ja Sepon tarinahan ei hyvin päättyny. Mutta Sokee voi nyt hyvin ja leikkii ja peuhaa uuen kaverinsa kans. Vetävät piktin kämppää ees taas hirviää rallia.

Vieraskammarissa potee Lola, jonka voinnista en oo ihan varma. Olin tietävinäni, että Lolalla on aivan varmuudella FIP (tappava virus, johon ei ole hoitoa eikä rokotetta, jos kissa sen saa niin kuolee varmasti). Hänellä oli vatta turvoksissa ja hengitysvaikeuksia, mutta meillä ei ole enää pisaraakaan eutanasialääkettä, joten piti tuoda Lola sairaalasta kotiin kuolemaan. Nyt on menny yli viikko ja alan olla aika ymmälläni. Lola ei oo syöny eikä juonu itte juuri lainkaan, joten syötin ja juotin väkisin ruiskulla. Eilen hän varovasti maisto ruokaa ja tänää aamulla söi itte hiukkasen. Hän kävelee ja kehrää ja maukuu. Hengittää yhä vähän vaivalloisesti, mutta paremmin ku viikko sitten, eikä vaikuta järin vaivalloiselta oleminen. Makaa kyllä pesuvadissa, ja nojaa päätä pesuvatin reunaan, lienee siinä asennossa helpompaa hengitellä, mutta heti kun menen vieraskammariin kattomaan Lolaa niin se ponkasee tassuilleen ja kampeaa syliin. On laihtunu, mutta myös vattan turvotus on hävinny. FIPissähän vattan turpoominen yleensä vissiin vaan pahenee loppua kohen, ainakin mitä oon täällä FIP-kissoja nähny. En uskalla toivoa Lolan suhteen yhtään mitään, mutta kattellaan. Arvostaisin kovasti, jos hän toipuis, eikä lähtis Vihreemmille Niityille. Siellä kun on jo ruuhkaa.

Miulla oli tossa yks päivä ihan järjetön tylsistyminen päällä. Että ku en oikee käy missää enkä tee mitää muuta ku kissahommia ja sit illat töllötän silmät tapillaa Australian Master Chefiä telkkarista.. Et elämä, pitäskö mennä siellä käymään taas? Tuli ikävä saarelta lähteneitä kavereita ja ikävä aikoja, kun aina saatto vaan polkasta Kakkosen Koralpiitsille ja siä oli aina jotain menoo ja tuttuja. Ei tarvinu sopia mitää sen kummempaa et missäsä tänää ja jaksaaks kukaa lähtee ja mitähä. Nyt miul ei oo ees ketää semmosia kaljakavereita, joille vois kilauttaa ku posottaa Golfin ohi, et hei, mite ois, bintsut tai parit täsä Golfilla nyt ja luurista sanotaan vaan et okei, viis minsaa, mie tuun. Kaikki on jossain saatanan australioissaan tai euroopissaan. Ihan orpo olo. Onneks kohta taas alkaa paluumuutto Hiekkakikkareen suuntaan ja ees jotkuu asiat normalisoituu. Jo perjantaina tulee yks miun aussikaveri takasin eli tää Golfilla ekstemporekaljan sipaseminen onnistuu sen jälkee enitaim.

Ja kohtaha se alkaa taas mordorilaissesonkikii. Tuokaa hapankorppuja, mummon muussia, karpalolonkeroa ja Turun Sinappia (toin tuupin tuliaiseks Edenin emännälle  ja hänhän meni ihan pähkinöiks että tätä on saatava lisää!).

Huomenna on Indonesian itsenäisyyspäivä. Saarta siivotaan ja koristellaan hirviällä vimmalla ja jo eilen raketit paukku kaiken iltaa. Huomenna on varmaan kauhia karnevaalimeininki. Kääk.

Katotaan telkkaria. Tai Sokee kuuntelee vaan.

Ei oo hetken rauhaa meiän Palatsilla. 

Saarella on hirviästi porukkaa koska on sesonki kuumimmillaan. Senpä takia ei paljo viitti kylillä käyä eikä varsinkaan iltasin. Mutta maanantaisin voi mennä iltapäivällä puali-viijen jälkeen Samasaman rantabaariin. Pojat soitteloo, ei ole ryysistä, voi siinä tuijotella merta tai ratakadulla ohi vellovaa hulluutta.

Kun tua keskustassa alkaa tunnelma tiivistymään ni voi hilpasta pohjosen suuntaan ja muurin tienoilta valita minkä vaan kuppilan. Missään ei oo ketään. Saa olla rauhassa. Saa nauttia olusensa rannalla ja kuunnella aaltojen pauhua. Varpaatkii tykkää olla hiekassa.

Jos koirat on siun juttu ni tsekkaa Kuta-Lombok Dogs. Kuvassa yks heiän paapoma koira, jolla on ihan uus Gilin mirrien lahjottama kaulapanta kaulassa. Sain nääs kassillisen koirakamaa lahjotuksena joten laitoin ilon kiertoon ja lahjotin ne etiäpäin Lombokin koiraprojektille.

Työlupa Indonesiaan! Näin se hoituu! On helppoo ja halpaa eikä mee hermot yhtää!

Tässä syräntäsärkevä tilitys miun raskaasta savotasta, jota oon käyny säätäessäni ittelleni työlupaa. Näin se meni.

Toukokuu 2015

Ekana pitää löytää työpaikka. Työpaikan on oltava oikea, olemassa oleva, rekisteröity yritys joka on on kelvollinen palkkaamaan ulkomaalasia ja heille työlupia hankkimaan. En tiädä mitä ko.kriteerit on, mutta ainakin jossain vaiheessa oli että yrityksen pitää työllistää niin ja niin monta indonesialaista per yks ulkomaalanen. Työlupa-sääntöjen sekavuus on vähintäänkin samalla tasolla kun Indonesian viisumisäädökset noin ylipäätään. Toisin sanoen säännöt on jotain ja kukaan ei tiedä mikä on oikea versio eikä missään ole 100% varmaa informaatiota saatavilla.

Iha sama, miun avustussuhde Edenin majataloon päätettiin muodostaa viralliseks, semminkin kuin ens vuonna tulen olemaan Taalasmaana Edenissä pitkiä jaksoja ja tulen saamaan siitä ihan oikeaa palkkaa. Nin parasta olikin hoitaa miulle luvat ja paperit kuntoon, että voin olla siltä osin rauhassa. 

Sitte alko paperisota. Yleensä joku lakitoimisto tahi vastaava hoitaa kaikki kiemurat, mutta pelkästään papereiden kasaaminen saattaa olla haastavaa. Tarvitaan CV, työtodistukset viimeisestä työpaikasta, viimeisimmät koulu/opiskelutodistukset. Värillinen pärstäkuva jossa on punainen tausta.

Miulla tieätenkään mitään helvetin koulu/työtodistuksia mukana ollu, ne makas äitin kellarissa. Onneks äiti löys ne sieltä ja sil oli joku kaveri joka ymmärs mitä skannaaminen ja pdf ja email tarkottaa ja sain tarvittavat lappuset sillä viisiin tänne. Sen jälkeen oli operaatio löytää jostain punainen seinä, jonka eteen saatto mennä töröttämään ja joku sitte nappas valokuvan.

Kesäkuu 2015

Em. asiat lähetettiin sähöpostilla lakifirmaan, joka sitte pykers jotain papereita ja lähetti kaiken johonkin konttoriin Jakartaan käsiteltäväks.

Heinäkuu 2015

Luonnollisestikin, koska Indonesia, työlupasäännöt muuttuivat kesken miun paprujen käpistelyn, niin nehän tulikin sieltä sitten pumerankina takasin että ei kelba. Lakikonttori rukkas anomusta ja laitto sen uuelleen menemään.

 Odottelua.

Syyskuu 2015

Lakikonttorista tiedottivat että noni, nyt paprut on käsitelty.Sanovat että nyt kiireen vilkkaa lähetystöön ulkomaille käymään, pitäs mennä jo, hopihopi, hetiheti ja kerro välittömästi mihin lähetystöön menet. Sanoin että no lähettäkää ekana miulle se leimattu paperi jolla työlupa on hyväksytty (tätä lappua kutsutaan nimellä TELEX) ni kattelen menemistä vaikka tonne Singaporeen sitte, koska se lappu on oltava lähestystössä viisumihakemuksen liitteenä. Lakimies ilmotti sitte, että nii joo ei sitä paperia oo vielä tullu. Kysyin että no miksi vitussa sitte käsket painumaan ulkomaille HETI jos ei sitä helvetin paperiakaan oo vielä tullu, koska ilman sitä en saa lähetystöstä yhtään mitään? Lakimies sano sorisori, jees,  siun pitää oottaa vielä mutta mene kuitenki mahollisimman pian, mialummin heti.

TELEX-paperi saapu noin viikon kuluttua ja lakimies hermoaa että pitäs olla jo menossa sinne Singaporen lähetystöön Sanoin että tässä lapussahan lukee että se on voimassa 2kk joten tässä mikään kiire ole, menen sitte ku ehin. Lakimies kerto sitte, että niin mutta kun se siun työlupa-aika (12kk) alkaa nyt heti. Kysyin että miten vitussa alkaa nyt heti kun en ole mitään työlupaa vielä nähnykään. Lakimies selitti jotain jostain helvetin  resident statuksesta (tai jostain), lateli lyhenteitä ja selosti jotain missä ei ole mitään tolkkua. Väitti, että kyllä näin on. Totesin siihen, että menen silti vasta sitten ku miä ehin, että en ala nyt säntäämään mihinkään saatana.

Lokakuu 2015

Menin ulkomaille Singaporeen Indonesian lähetystöön ja hain sieltä viisumin. Mukana piti olla passi, kopio passista, passikuva ja tuo yllä kuvattu aa-nelonen eli se TELEX. Sain viisumin, ja se makso noin 90 euroa. Viisumissa lukee, että sallittu maassaoloaika 12kk.

Marraskuu 2015

Tulin takasin Indonesiaan marraskuun eka päivä. Lentokentällä sain passiin viisumin viereen vielä Limited Stay Permit -leiman, jossa luki että on 30 päivää aikaa käydä lähimmässä Imigrasissa viimeistelemässä asia.

Toimitin passin sekä 1200USD:tä vastaavan pinon rahaa lakitoimistoon, joka alotti hommien viimeistelyn paikallisen Imigrasi-konttorin kanssa tuos Lombokilla. Oottelin aika rauhassa hetken. Kun ei mitää kuulunu asioitten etenemisestä ni soittelin välillä lakimiehelle ja kysyin että mikä vittu tässä nyt taas kestää. Kuuntelin lakimiehen selvityksiä siitä, että säännöt on taas muuttunu ja on sitä ja tätä ja tota mutta että varmaan joo kohta on valmista ja saan mennä valokuvaan ja sormenjälkiin ja saan passin takasin.

Joulukuu 2015

Lakimies ilmotti, että asiat kunnossa, tuu käymään siä Imigrasissa ihan millon sulle sopii. Soitin noin viikon päästä tuosta tiedosta, että no tulisin maanantaina, niin lakimieshän luonnollisestikin sano että ou nöy, et voi tulla vielä, koska uusi systeemi ja pitää uudelleen odottaa jotain Jakartasta ja siun tiedot pitää uuelleen laittaa johonki. Räjähin ehkä hieman ja kysyin että mitä helvettiä siä sitte sanoit tossa viikko sitte että kaikki on valmista, senku tuut sitte ku haluat ja nyt ku oisin tulossa ni ei ookkaa. Lakimies vastas kapula-enklannilla että "ollos tiedotettu että joskus näin tapahtuu kun tulee uusi systeemi". Jaaha. Minkäs teet. Pyysin lakimiestä sitte ilmottamaan hetimiten millon hommat on valmiita ja voin mennä käymään Imigrationissa loppusilauksessa. 

Luonnollisestikaan lakimiehestä ei kuulu mitään, mutta laskun palkkioistaan se kyllä lähetti. Soitin taas ja kysyin että mitä vittua, miä mitään laskua maksa, ennenkun saan passin takasin ja viimisetki vipstaakkelit tän paskan kanssa on hoidettu. Että onks tietoa koska voin tulla sinne saatanan Imigrasiin ja saan passin takasin. Joo, ihan millon sulle sopii, kaikki on nyt kunnossa, sanoi hän. Ilmotin että tuun maanantaina. Oletin sinisilmäsenä dorkana, että saan maanantaina passin takasin ja pääsen sen kanssa sitte esim. avaamaan pankkitiliä.

Menin sovittuna maanantaina, viime viikolla, Imigrasiin ja tapasin lakimiähen siällä. Kävin puunaamasen virkalijan tykönä valokuvassa, antamassa sormenjälet ja nimmarin ja oletin pässinä että sen jälkeen tovin odotus ja passi tulee kouraan. Ei tiätenkään tullu. Lakimiäs vasta nyt muisti kertoa, että kyllähän siihen viikko menee, että viälä joku virkamiäs sutii jotain papereita ja lyä leimoja johonki. Käski miun tulla viikon päästä uuelleen käymään. Maksoin tässä kohtaa kuitenki lakifirman käpistelymaksun, 7,9 miljoonaa rupiaa kun en sellasta rahakasaa viitti kassissa ees taas kannella.

Tässä vaiheessa: Vittu miä olen niin kypsä.

Tiedustelin lakimieheltä tua viime perjantaina että nii onko se passi jo haettavissa että ku maanantaina tuun taas käymään. No ei tiätenkään ole! Lienee kulttuuriero että ”viikon päästä” tarkottaa suamalaiselle maanantaista seuraavaa maanantaita, mutta ei kun oikeesti se on seuraavan viikon keskiviikko.

Mutta TÄNÄÄN! Takasin Imigrasiin Lombokille ja lakimiähen tapaaminen Imigrasin portilla. Sain miun passin ja väriprintterillä paperille tulostetun ja minigrippi-pussiin pakatun käyntikortin kokosen lapun joka on miun jonkinlainen indonesialainen henkkari ja lupa olla maassa. ENS VUODEN SYYSKUUN LOPPUUN SAAKKA. Eli kyllä jumalauta 12kk työlupa jakso alko miulla heti kun paperit oli Jakartassa käsitelty, vaikken mitää viisumia ollu viä ees hakenu saati hoitanu tätä Imigrasi-rumbaa uuella viismilla maahantulon jälkeen.

Missään ei myöskään mainita että miulla on mitään lupaa tehdä töitä. Joka lapussa ja leimassa on vaan teksti LIMITED STAY PERMIT ja sillä zipuli. Mutta näin tää nyt vaan täällä on. 

Miälessä käy useinkin, että niikun joku sano niin tämä maa perustuu sellaselle "eivittuismille". Mut iha sama! Miun ei tarvi ees ajatella viisumiasioita moneen kuukauteen! Hurraa! Fanfaareja, Porilaisten marssi, pari rakettia ja samppanjaa kiitos!

Yhteenvetely:

Aikaa työpaikan löytymisestä koko paperisota-lakimiäs-imigrasi-sähellyksen loppuun (siihen kun passi oli vihdoin asianmukasin leimoin ja härpäkkein takasin omassa kätösessäin) kului siis toukokuun loppupuoliskolta joulukuun puoleenväliin. Noin 7 kuukautta siis.

Rahaa 12 kuukauden työlupaan meni:

1200 USD verran rupioita valtiolle - 1110 egee

7,9 miljoonaa rupiaa lakitoimistolle asian hoitamisesta - 530 egee

132 singaporen dollaria viisumista - 90 egee

Yhteensä siis noin 1730 euroa, plus matkakulut Singaporeen ja ravaamista Lombokilla Imigrasissa. Yhteensä koko paska – pakollisine matkakuluineen - reilun rapsakat 2000 euroa. Tästä kuittasin noin 1300 euroa lahjotuksin (niin GoFundMe-kampanjan tuotoilla kuin miulle täällä käteen annetuilla tukipaketeilla). Kiitollinen, ja persaukinen, olen.

Mutta tämä on vajaan vuoden sielunrauhan hinta Indonesiassa tänäpänä.

Seuraavaksi meinaan mennä rohkeesti pää eellä koklaamaan millanen helvetin sählinki syntyy kun koitan avata pankkitiliä Indonesiassa. Siitä lisää tuonnempana, jahka kerkeen käyä pankissa saamassa hepulikohtauksen. Meillä on onneks Hiekkakikkareella ihan tuliterä upouus pankkikonttori, kuulkaa! Ollaan ihan ku oikeessa maailmassa! Mutta palaan pankkitilin avaamisen kiamuroihin sitte kun sen asian oon saanu jotenki hoiettua. Pielkää peukkuja bärsseissänne että se homma sujuis ees jotenkuten helpolla.

(PS. Sori jälleen plokipäivitysten harvalukuisuutta.... on ollu kiirettä ja hermot kireenä ja tietokoneongelmia ja kaikenlaista ylimäärästä häslinkiä.... kyllä tää paska tästä viä aktivoituu, oottakaa vaan!)

Terveisiä oikeesta maailmasta!

Singaporesta hyvää iltapäivää! Olen työlupahommia hoitamassa tääl oikeessa maailmassa. Oikeessa maailmassa missä on koko ajan sähköä ja hanoista tulee vettä, ihan aina ku kokeilee!!!!!

En ookkaan vissiin pariin vuoteen Singaporessa käyny, koska täällä on niin saatanan kallista. Viisumijuoksut oon hoitanu yleensä Kota Kinabalussa, koska halvempaa ja nopeempi viisumin toimitus. Nyt kuitenki oli tultava Singaporeen, sillä työluvan kanssa en viitti lähtee kokeilemaan miten toimii missäkin, vai toimiiko ja kuinka nopiasti tahi hitaasti. Singaporessa homma hoituu sukkelasti ja ilman sähellystä, joten tänne oli pyhkästävä, oli kui kallista hyvänsä.

Miulle onneks hoitu ilmanen majotus yhen semitutun sukellusukon huushollissa. On oma huane ja kylppäri, sekä seurana hiano kissa nimeltänsä Mr. Fish. Ei siis tarvi maksaa jostain pienestä rupisesta synkästä komerosta viittäkytä egee yä, jeee! Vaikka ahistaakin olla vieraitten nurkissa niin rahatilanne sanelee meiningit tällä hetkellä aika kovasti.

Jurnutin eilen sellaset 13-14 tuntia kotoa tänne Singaporen Panjung Pasariin. Lähin himasta aamulla seittemältä kävellen, sitte vene Lombokille, autokyyti lentokentälle, lento Kuala Lumpuriin, toinen lento sieltä Singaporeen (joka oli 40 minsaa myähässä), parit metrot viälä ja tepastelu metroasemalta Danin oven taakse. Kello oli melkeen yhexän kun oikian residenssin vihdoin löysin ja ryskytin ovee että seessam, aukene, väsynyt matkailija kaipaa yäsijaa.

Dan oliki jo aika hyvässä hönössä ku tulin, oli siinä selvästikin vähän tissutellu iltaa jo, ja samantien tuuttas miulle kaljaa käteen ja vejettiin sitte pitkälti yli pualen yän. Mikä on aika rajua miulle, ja varsinkin matkusteluhelvettipäivän jälkeen. Mutta tuli siinä ns. alkukankeus juotua pois, kun ei kuitenkaan hirveen hyvin tunneta ja sillai, ni olut, se mukavasti vapauttaa tunnelmaa. Juoruttiin Hiekkakikkareen asioista, Danin tyttäristä, sukeltamisesta, kissoista ja vaikka mistä. Siinä vaiheessa kun aihe oli viikingit ja miun piti piirrellä karttoja ja selvittää missä on Norja niin aloin pikkuhiljaa viheltää iltaa poikki. Että tuata, anteeksi, tää on hirviän mielenkiintosta, mutta miun tietämys viikinkeistä perustuu Asterixeihin ja kyllä, juuri nyt on päästävä nukkumaan.

Toivottavasti tänää ei tarvi kukkua yätä myäten kaljan ääressä koska miä en jaksa! On tää toisten nurkissa loisiminen vähä ressaavaa, mutta tekee epäsosiaaliselle mörölle hyvää vähä käyä mukavuusalueen ulkopuolella välillä. Ja onneks on Mr.Fish, jonka kanssa tos ollaan lötkötelty ja luettu kindlestä (nii, miul on sellain, sain synttärilahjaks semmosen + piänen lahjakortin Ämätsönin kindlekauppaan) Stephen Kingin Pitkää marssia. Jumalauta on kyllä hyvä, myäs eklanniks. Suameks oon sen lukenu tiäs kui monta kertaa, mut nyt ostin sen enklanniks Kindleen kans, koska se on sellanen yhä aina uuelleenluettava hyvyys.

Mut enivei. Singapore! Vittu miten ihana mesta! Kaikki on puhasta ja kaikki toimii ja singaporelaiset puhuu hyvää enklantia ja ovat kuuliaisia ja tottelevaisia. Kun eilen lento Lombokilta laskeutu Kuala Lumpuriin ni hyvä kun oli renkaat maata hipassu kun jengi rupes jo könyyn ylös ja nykiin nyssäköitään hattuhyllyltä. Perkeleesti indonesialaisia koneessa siis, ja viidakon lait tyystin valloillaan. Miun piti oikeen ääntä korottaa ku viäressä istunu pölvästi ei millään tajunnu ettei hän kertakaikkiaan voi kiivetä miun yli käytävälle koska aa: sinne ei mahu ja pee: se ei siitä pääse sekuntiakaan nopeemmin yhtään mihinkään koska saatanan kone liikkuu vielä ja ovet on kiinni. Sinnikkäästi vaan yritti siitä jotenki vyärätä ittiään miun yli. Meni hermo ja lopulta karjasin sille ihan vaan perkeleen. Sitte istu kiltisti siihe saakka että nyäkkäsin luvan että noniin, jätkä on hyvä ja liikkuu. Saatana. Mutta kun toka lento laskeutu Singaporeen ni kukaan ei liikahtanu milliäkään ennenkun kone oli todellakin parkkeerattu ja turvavyävalot oli sammutettu. Sitte vasta ja hyvässä järjestyksessä, tönimäti ja kohteliaasti.

Tänää lähin jo puali kasilta aamulla liikenteeseen. Eka rasti oli Starbucks ja sitten Indonesian lähetystö. Työlupapaprut ja passi on sinne nyt jätetty, 132 dollarin käsittelymaksu maksettu (se on vaan murto-osa koko tyäluvan kustannuksista) ja perjantaina iltapäivällä haen passin takasin. Sitte on vielä Lombokilla Imigrasi-konttorilla jotain säheltämistä mutta ikäänku voiton puolella ollaan tän saatanan savotan kanssa.

Gardens By The Bay. Tualla ylhäällä puntti tutis.

Lähetystövisiitin jälkeen lähin kattomaan uusia nähtävyyksiä eli suuntana Gardens By The Bay ja ennen sitä tepastelua lähipuistikoissa. Eipä vähän oo hiano toi Gardens -mesta! Rahavaroista johtuen en menny kattomaan kaikkia spektaakkeleita mitä tarjolla ois ollu, ostin vaan yhen elämyksen piletin (15 dollarii) semmoseen johonki pilvi-jutskaan misä oli ilmastoa jos jonkinmoista ja pääs helvetin korkeelle katteleen jotain saatanan saniaisia. Mut se oli oikeesti sikahieno mesta, vaikka miulla puntit kyllä aika kovasti tutiskii ku katon rajassa olevia ramppeja pitkin käpöttelin. Hippasen varpaat jääty kun paikoittain oli vaan +5 lämpöastetta, mut se oli ihan jees, koska ulkona on kuuman kosteeta ja hiestys on mahoton. Ja riitti toi yks elämyskohde, ei miuta niin paljon mitkään saatanan kukkaset kiinnosta et ois tarvinu nuohota kaikki vimpan päälle. Jätän jotain vaik ens kerralleki, nääs. Myäs Singaporen Zoo on yhä käymäti mutta en tiiä haluanko ees mennä ja jos haluan ni ens kerralla vaikka sitte.

Saniaisten ja sammalten ja muitten rehujen ihmettelyn jälkee viä laahustelin huudiloilla, kävin jopa Marinan Shoppes-ostarilla olemassa se joka ei kuulu joukkoon (siä on vaan kaikkia saatanan kalliita kauppoja, ja miä siäl hiki päässä muodittomat ja muodottomat saarirytkyt päällä persaukisna ihmettelin et vittu miks kukaan haluaa maksaa noin paljo noin rumasta vaatteesta vaikka se kuinka ois joku helvetin versatsi tai saneli tai praada) ja sit pyhkäsin Chinatowniin ihan muuten vaan pällisteleen. Ei ollu mestat eikä krääsävalikoimat juurikaan muuttunu viime kerrasta. Samaa paskaa kaikki kojut täynnä niiku aina ennenki. Ostin uuen lonpsapussukan ja uuen ostelukassin, missä on hianoja pöllökuvia. Ku halvalla sai. Siinä on miun sellaset hömppäsopinkit tälle reissulle. Muuten en oo ostanu ku tarpeellista pakkohankintaa, hammasharjaa ja semmosta. Kualassa teen sit hirveen hamstrausshopingin, seuraavaks vuodeks kaikkee mitä ei Indonesiasta saa tahi mikä siä maksaa ihan älyttömiä. Esimerkiks tanppooneja kandee hamstrata Malesiasta, koska Indonesiassa niitä ei saa juuri mistään koska vissiin on syntiä laittaa pildeen ees tanppoonia, ja jos niitä jostain löytää nin maksaa ihan helvetisti. Itze en niitä kauheesti ees käytä, koska pimperoni on ekolookinen kuukuppituhero, mutta joskus tarttee oopeetä jos tietää menevänsä mestoille misä ei kuukupin kanssa pysty toimimaan (eli on vessa misä ei oo pillupuhelinta eikä ees lavuaaria).

Huamenna koitan nukkua pitkään ja sitte sen ku jotain päämäärätöntä laahustelua jossain. En tiiä viälä missä, mutta ohan täällä Singaporessa koluumista.

Perjantaina iltapäivällä saan passin takasin ja sitte niivitän taksilla tonne Golden Mile Complexille ja otan siältä ekan mahollisen bussin Kuala Lumpuriin. Se tietää 5-6 tunnin bussikuolemaa mutta miulla on ollu niin hektistä viime ajat että tekee hyvää kun saa hetkeks pysähtyä ja tuijotella ikkunasta ja kuunnella musiikkia ja mietiskellä ja ihmetellä asioita ja elämää. 5-6 tuntia sellasta zeniläistä olemista ittensä ja omien ajatustensa kanssa vaan. Ja sit majotus yheks yäks johonki murjuun ja lauvvantaina lentokentälle Vähistä vastaan ja ollaan yä lentsikkahotlassa. Sunnuntaiaamuna lento Lombokille ja kotio, aaahhhh!

Vaikka Singapore onki ihana ja oon ihan kuumana tärkeen näkösiin sliipattuihin pukumiähiin (mistä tää johtuu? Joka helvetin kerta kun tuun Singaporeen ni sama juttu!) ja on niin siistiä kun kaikki toimii ja hommissa on sellanen tehokkuuden viba, ni kyllä on ikävä kotio Hiekkakikkareelle. Oma Hiekkakikkare ja oma hima, missä kaikki on ihanasti rempallaan ja mikään ei toimi. Siä on kissat ja lepposa tunnelma. Vasta eilen aamulla lähin ja nyt jo oon ihan kaipuusta solmussa.

Se on mukava tunne kun kaipaa kotiin. Ei oo sellasta tunnetta ennen Hiekkakikkarretta koskaan ollukaan. Siitä tiiän, että oon paikkani löytäny.

Oikeen maailman ostareilla voi mennä gondoomilla

Chinatownin kissa

Kotihuudilot

Majailen tossa tönössä

Kotikatu

Mr.Fish

Karkaileva puutarhuri

Viime viikko oli helvettiviikko osa 2, mutta olen toiveikas että tää viikko ei ole ihan silkkaa paskan lentoa päivätä toiseen. Positiivisia merkkejä on ilmassa: kahtena päivänä on satanu vähäsen! Ilma on raikastunu ja huudilot ei pöläjä niin perkeleesti enää! Edenin emäntä tulee takasin keskiviikkona! Se meinaa sitä, että miulla loppuu tuli perseen alla säntääminen paikasta toiseen ja saan jopa nukkua aamulla yli kuuteen jos nukuttaa! Tosin tästä reilun parin viikon Taalasmaakeikasta on varmasti pianoinen jetläki päivän tai pari, mutta iha sama, se tekee jo paljon että on vapaus nukkua jos nukuttaa!

Ois helvetin kivaa jos olis helvetisti rahaa ja oma pizniz, joku piäni majatalo ehketi. Säännöllinen tulonlähde, ettei tarvis hermota koko ajan että mistä ens kuun vuokrarahat kasailee. Mutta nyt kun oon ollu Taalasmaana ni ei hirviästi majatlon pyöritys hillu siellä toive-elämän kärkikahinoissa. Koko ajan on jotain hässäkkää. Jos ei jotain jossain hajoa, ni vähintäänki on vittumaisia asiakkaita jotka kitisee olemattomista (mitä, ei wifiä? En pysty olee! Ja maininta siitä, et täällä ei oo wifiä kyllä lukee Edenin nettisivulla ym) ja sit tää saaren ikuisuusongelma eli karkaileva henkilökunta.

Edenissä on ollu muutaman kuukauden puutarhuri kuopsuttamassa pihaa. Alkuun näytti hyvältä, tyyppi oli tikkana seiskalta joka aamu tua kapsuttamassa ja rehut kukoisti ja kaikki oli koko ajan tiptop. Sitte alko vähän homma lipsumaan. Puutarhuri ei aina ilmestynykään töihin, tuppas tulemaan ja menemään ihan miten sattu huvittamaan. Viime viikolla jätkää ei juurikaan näkyny ja sitte ku näky ni alko kinuumaan liksaa ennakkoon. Sanoin ei. Jatko kinuumista. Jahtas miuta pitkin saarta tän vinkumisen kans ja pärähti mm. Golfin kuppilaan yks iltapäivä kun olin siäl juoruumassa ja sama jankkaus jatku, että rahaa pitäs saaha. Montako kertaa pitää sanoa EI, että menee perille? Liksa maksetaan kuun lopussa, piste, ja jos et siä vitun taulapää ees viitti ilmestyä töihin ni ei muuten oo paljo liksaakaan tulossa. Sitte jätkä hävis pariks päiväks ja kuulin huhua että oli karannu koko saarelta jonku baaripimatsun kanssa. Puutarhurihan on luonnollisestikin perheellinen, naimisissa ja lapsia on. Vaimo on Malesiassa piikomassa ja ukko siis häärää täällä ja livistelee baaripimujen kanssa. Kelasin, että eipä taija tyyppi tänne enää ilmestyä, mutta niin vaan se oli tänää aamulla tuolla taas haravoimassa niiku ei ois mitään tapahtunu. Mutisee jotain aina kun kävelen ohi ja onneks en kuule enkä ymmärrä, koska olettettavasti se siinä kitisee jotain rahasta ja siitä että olen vittumainen biaats kun en anna, vaikka pyyetään.

Vittu miulla menee hermo.

Hermo on menny myös tsiljoonista muista syistä, mutta nillittäminen ei asioita miksikään muuta ni antaa olla. Oon vähän ollu drama queen, vetäny hirveitä pultteja pienistäki asioista, koska oon ollu niin saatanan väsyny et toleranssi on aika niukilla. Kun esmes pyärästä puhkes kumi just kun olin saanu kaverilta viestiä että verottaja muisti 1200 egen mätkyillä (oli miun oma moka, unohin ilmottaa vuokratulot ennakkoon viime vuonna ja tiesin et rankasu tulee mutta tuli vähän isompi ku olin laskeskellu ja tässä taloudellisessa tilanteessa tuommonen summa maksettavaa on aikamoinen pommi) ni miun nuppi meinas hajota ihan täysin. Itku oli ihan just siinä hilkulla.

Onneks Edenin muu henkilökunta tota puutarhurin persereikää lukuunottamatta on ihan silkkaa timanttia, korjasivat miun fillarinki ihan silmänräpäyksessä ja kiillottavat sitä muutenki harvase päivä ihan pyytämäti. Muutenki hommat sujuu nyt tosi hianosti. Alussa ne tietty taas vähän testailivat että kui kovasti voi pelleillä, ja ku miä oon aika huano komentamaan, ni oli sellasta lipsumista. Mutta piti sitte vaan laittaa pomohattu päähän ja hiukan ojentaa, et elkää ny jumalauta viittikö. tai jos viittitte ni huolehtikaa ny helvetti ees sen verran, etten miä huamaa. Että jos nukahatte kesken töitten ni nukahtakaa ees johonki piiloon eikä tuohon keskelle saatanan pihaa.


Oon selkeesti pienen breikin tarpeessa, mutta ennen sitä on viä helvetisti tekemistä. Pitää tilata uutta sälää kissakaupalle (tulee törkeen hienoja kasseja ja paitoja, ihan itte oon piirrelly yhen kissakuvan ja toisen nysvänny kissakaupan seinässä olevasta graffitista) ja yhtä sun toista säätämistä on. Mutta viikon päästä hilpasen muutamaks päiväks täältä poies. Vielä viimeinen keikka Singaporeen, sitten on työlupa ja saa seuraavan vuoden olla rauhassa. Ja olenkin, koko saatanan rahalla, sen verran tuo työlupa maksaa.

Singaporesta pyhkäsen pikasesti Kuala Lumpuriin, misä on tärskyt Vähänryyppään kanssa. On taas se aika vuodesta, että Vähis tulee mestoille. Nähään Kualassa ja sitte tullaa yhtä jalkaa tänne Hiekkakikkareelle.

Vähän huolestuttaa, koska miun toleranssi alkoholin suhteen on ihan onnettomissa kantimissa. Vielä joku aika sitte kolme kaljaa piti imuroia ennenku alko hutikka päässä vippaamaan, mutta nyt jo kahen bintsun jälkeen oon valmista kamaa kotio. Ni miten miä kykenen mihinkään kaikkien mordorilaisten pultsareitten kanss, ku se sesonki nyt taas alkaa?

Mutta kai tuo tissuttelu on niiku pyärällä ajo, kyllä sen osaa, pitkänkin tauon jälkeen. Kattotaa kui ihmisraunion käy!

On aina ihan sikasiistiä saaha oikeeta vanhanaikasta fyysistä postia tänne Hiekkakikkareelle. Tämmönen tuli viime viikolla Honolulusta. Kiits Hane ja Petra!

Maahanmuuttajan paperisotahommat

Hail Satan! Työlupa-anomukseni on ilmeisesti vihdoinkin hyväksytty! Enää tarvitsee seuraavaa:

• ottaa tolkkua lakimiähen kryptisistä vastauksista kun koitan kysyä yksinkertaista asiaa, esim. voinko hakea viisumin vasta lokakuun lopussa. Luulis että vastaus olis joko jees tai nou, mutta ei, tulee siansaksaa jostain helvetin telekseistä ja jakartan toimistoista ja käsittelyistä ja muista.
• käydä Singaporessa Indonesian lähetystössä hakemassa passiin joku läpyskä
• taikoa jostain noin 1500-2000 euroa työluvan maksamiseen
• tehä vielä jotain täällä päässä kunhan ensin olen Singaporesta hakenut jotain

Jahka yllä olevat asiat on hoidettu niin mielenrauha vuodeksi on lunastettu! Ei enää jatkuvaa viisumistressiä ja sinkoilua hakemaan viisumijatkoja ja rahan kylvämistä ees taas! Ei viisumijuoksuja ulkomaille! Saa olla 12 kk ihan vaan täällä! Ja voi tehä oikeesti töitä oikeella palkalla eikä vaan "jeesata kaveria" enimmäkseen kaljapalkalla.

Tämmöstä se on maahanmuuttajan ja ilmastopakolaisen paperisotahommelit, ja eksoottinen elämä maailmalla. Kaikenlaista säätöä ja säheltämistä ja lippusta ja lappusta ja virastoja ja muuta. Mutta ainaki aurinko paistaa! Ei haittaa!

Kertoilen ns. step by step -tyyliin tuon työluvan saamiseen johtavat toimet sitte kun kaikki siihen liittyvä paperisota ja viranomaishärpäkkä on hoidettu ja viralliset luvat on takataskussa. Koska tämä on Indonesia niin tokikaan en huokase ennenkun kaikki on viimestä leimaa myöten hoidettu. Koska sitähän ei koskaan tiiä jos vaikka huomenna tulee taas joku uus saatanan pykälä joka sanoo että ei sittenkään.

Jos alkas vaikka tommoseks maissin myyjäks?

Jahka luvat on passiin lätkästy niin alkaa armoton pään raapiminen että miten tästä eteenpäin. Työlupa mahollistaa avoimemman olemisen ja voin ruveta pähkimään kaikenlaisia konsteja elannon rääpimiseen. Miun tilannehan tällä hetkellä on se, että lompakon pohjalla on aika niukasti muuta kun hiiren papanoita. Kaikki tulot Mordorista on tällä erää loppu. Ei ole asuntoa josta vuokratuloja ees niukkasen ropisis, ei kirjotushommia, ei mitään. Mutta asioilla on tapana järjestyä, tavalla tahi toisella. Kyllä se tästä.

Ja niiku olen ennenki sanonu ni persaukisuus pitää toimeliaana. Ei voi jäähä pahnoille makaamaan ja oottamaan että taivaasta jotain tipahtaa. Yleisin neuvo mitä kuulen, on että siun tarttis löytää rikas aviomies. HAH! En usko että viittäkybää lähentelevät kreisit kätleidit on kovinta kamaa minkäänlaisilla avioliittomarkkinoilla, mutta ihailtavan naivia positiivisuutta on tuttavieni parissa tämän asian suhteen kyllä. Ilman muuta olen avoimin mielin, eli jos siä plokin lukijoissa nyt on joku reippaasti yli sata vuotias terminaalivaiheen syöpää tms poteva impotentti miljardööri vailla perillisiä niin juma että nimittäin kysyntä ja tarjota kohtaa like there's no tomorrow! Heti saa kosia, vastaan välittömästi että I DOOOOOO!

Semmosta. Mitäs muuta uutta? Tiistai-iltana neitsytkammioni emperor-kokoluokan peti hötkyi nimmaan perkeleesti. Valitettavasti ei ollu könsikäs-tyyppistä toimintaa vaan maanjäristys. Ne on kyllä jänniä. Taas kuulin muutama sekunti ennen höykytystä sellasta synkkää murinaa ja tajusin heti mitä tuleman pitää, mutta en kyenny mihinkään steppaamiseen ja hötkyilyyn. Jähmetyin vaa niille sijoilleni ja kelasin että kohta nimittäin ryskyy paikat. Niin kävikin. Reipas ravistus, ikkunoien helinä ja se oli siinä. Ei ollu mikään iso rytinä, mutta sen verran kuitenki että kakkahan siinä meinas housuun tulla. Aina pelottavia ovat, kun eihän sitä tiiä millon lojahtaa oikeen kunnolla. Ruutitynnyrin päällä kun tässä istutaan.

Viime lauantaina kävin ekaa kertaa noin 3 kuukauteen kylillä rimpsalla. Sama-Samassa, menomestojen ygösessä. Ei oo kiire mennä uuelleen. En vetäny ees bensahepuleita vaan lähin kotio siinä vaiheessa ku muut alko vaihtamaan bintsut bensadrinksuihin. Jotenki ei ollu biorytmit kohillaan (= en ollu tarpeeks hutikassa) ja vituttamaan vaan rupes koko mesta. Juon kekkulini mieluiten Golfilla missä ei oo ketään ja missä saa itte valita musiikkinsa. Eikä tarvi kestää mitään paskan jauhamista tunemattomilta puupäiltä,

Jööses että miä olen vanha ja tylsä.

Tänää sentäs meinasin et en kökötä iltaa kotona tuijottamassa Crime Investigation -kanavan murhadokumentteja vaan lähen kaljalle. Ihan vaan naapuriin, ei sen kauemmas, herra paratkoon. Kotona ooon varmasti viimestää ysiltä. Näin kreisibailaa elämänsä ehtoopuolella vahvasti oleva epäsosiaalinen ja tunnevammanen tuonelan tienviitta. Kippis!

Alepa kukkahattutätinä

Lauri on maailman ihanin

Kissat netissä, Hiekkakikkareen Kauniit ja Rohkeet, karvaset herätyskellot

Alepa

Egoisten duunarit on viime päivinä oppinu kattavan varaston suamalaisia kirosanoja, luulen. Olen nääs nysvänny patti punasena kissojen nettisivuja. On hiukan menny hermo, voin kertoa. Nettisivu on pykätty wordpressille, joka on ihan saatanasta. Ja varsinkin kun JOKU MUU on tehtn ns. alustavan duunin ja sitte meen sinne sekaan väsäämään ja laittamaan asioita sellaseen kuntoon ku MIÄ haluan ni voi saatana.

Muistin taas miks tietotekniikka ei ole ystävä. Yksinkertaset asiat, niiku vaikka että laitan fontin väriks että musta. Editorissa näyttää, että musta on, kiva, jeejee. Ja sitte klikkaan et esikatselu, ni vitut on musta ku ihan jotain muuta. Tai että hmm... haluun että tämä rivi tekstiä on otsikko, valitten rivin, klikkaan että laitetaa tää otsikoks, ni vittu kaikki teksti sivulla pamahtaa vitun isoks ja boldatuks ja oranssiks ja säkenöiväks otsikoks.

No, on menny useita askeja tupakkia ja olen kökkiny kissakaupalla kaiket päivät tän asian parissa (himassa en saa tehtyä mitään, liikaa kissoja kekkä haluaa olla just siinä missä tapahtuu eli istua läppärin päällä), mutta vihdoin alkaa olla valmista. Kaikki info on laitettu valikoihin ja sillai. Muutamia säätöjä siä on viälä, jotkut linkit sojottaa mihin sattuu ja on suttusta kuvaa siellä ja täällä, mutta JOKU MUU korjaa ne, koska miä en kertakaikkiaan tajua mistä niien juttujen viilaamiset ees löytyy. Ni parempi etten mee sorkkimaan, kuitenka saa ku tuhoo aikaseks.

Jahka on vimoset jutut viilattu ni sitte roiskasen sivustosta vähän asiaa feispukkiin ja vannon, etten sen jälkeen vastaa enää yhteenkä viestiin missä kysyttään sunnuntaisin kello 16 että ONKO KISSAKAUPPA NYT AUKI. Vittu.

Kyllä tää bloggeri on vaan hyvä. Yksinkertain ja näpäkkä. Kiitos.

Nettisivujen nysväämisen ohessa oon hoitanu megaluokan lääketilauksen kissoille, mikä tarkotti ensin inventaarion tekemistä ja joka saatanan neulan laskemista ja sitte läpikäymistä et mitä on ja mitä tarttee ja sitte tilauksen nysväämistä ja sitte sataa meiliä ihmisen kans joka meille kaiken ettii (ja hän on Ika Balin eläinsuojelujärjestö BAWAlta) ja sitte arpomista et tämmöstä ei löydy mutta käviskö tää ja sitte maksamisen sumplimista ku miulla on rahat kääshinä ja tartteis tilisiirtoo tehä ja ja ja.... mutta ny on kaikki tilattu ja maksettu. Ja siihen meniki mirrien rahoista aimo köntsä, koska kaikki alko olla lopussa ja kaikkea tarvii lisää ja kaikki ei oo halpaa. Mutta ei se mitää, siihenhän kissojen kolehdit on tarkotettu ja kyllä kelpaa ku ens viikolla saahaan pakaasit tänne ja on sitte taas rokotteita ja troppeja vähäks aikaa.

Anssi ja Tyyne on ihania, mutta killivattasia villejä. Heillä on sellanen auringonnousun riehuntahetki joka aamu, mitä en hirveesti arvosta. Biänet karvaset herätyskellot, semmosia ovat. Sitte ku ne saa miut hereille, ja hetken siinä sinkoovat, ni käyvät pokkana uuestaa unille. Tattis vaan. Äiti on vähä väsyny. Tänää molemmat sai kaulapannat ja niien kanssa harjotellaan, viikonloppuna saavat viä kakkosrokotteet ja sen jälkee alkavat harjotella ulkona käymistä. Nyt ne jo koittaa livahella oven raosta, mutta säntäävät hännäntyngät koipien välissä takasin ku siä on heti joku isompi kissa nuuskimassa persettä ja läpsimässä pataan. Biänet peljästyy moisesta tuttavallisuudesta.


Muuten miä en oo tehny mitään. Välillä käyn Golfilla kaljalla ja juoruumassa Jimin kanssa, ja välillä käyn Edenissä kaljalla ja juoruumassa Suzannen kanssa. Ja siinäpä se sitte onki, pitemmälle ei jaksa, koska saarella on liikaa ihmisiä ja ahistun hulinassa. Mutta ei se mitää, kiva on pysyy omalla mukavuusalueella. Voin juoruilusta sen verran kertoa, että kun piänellä saarella ollaan niin sattuu ja tapahtuu ja juorut liikkuu. On kun Kauniita ja Rohkehia livenä seurais välillä, ette tiijäkkää millasta rähmästä päivänvaloa kestämätöntä pelehdintää täällä on meneillään! Näitä ihmissuhresotkuja kun sivusta seuraa, ja samalla silmä killillään vahtaa Crime Investigation Channelin päheitä dokumentteja Fatal Marriage, Fatal Vows, Cold Feet, Obsession, My Crazy Ex jne, ni ihan kiva on kuulkaa sinkkuna porskuttaa.

Aijoo ja ensmäänen työlupa-anomushan tuli tiätysti pumerankina takasin että ei mene läpi. Ei tiätenkä, koska laitettii anomus ineen kesäkuun alussa ja menivät sitte muuttamaan säännöt ja ohjeet heinäkuussa ja käsittelivät miun paprut vasta muutosten jälkeen. Voi saatanan perse miä sanon. Mutta ny on laitettu anomukset uuelleen vetämään ja katotaa kui käy. Huokaus.