Are you deaf yet?

Nonii. Miä olen täällä. Kotona Hiekkakikkareella jo, mutta siitä lisää tuonnenpana. Nyt mennään Bangkokkiin juomaan kaljaa ja kattomaan Bodomeja. Olinhan miä siinä ennen Bangkokkia muutaman päivän Kuala Lumpurissa, mutta siel oon ollu niin monesti ja tälläki reissulla et paskaaks siitä kirjottelemaan. Kaik on jo sanottu. Kiva kaupunki.

Oli mukavaa mennä Bangkokkiin, koska en ollu aikoihin, vuosiin, käyny siellä, enkä muuallakaan Thaimaaseessaksessalla. Tuli todellakin olo että nyt oon vakavasti ulkomailla. Malesia kun on jo niin kotosa, kun on tullu nuohottua, puhuvat tutun olosta kieltä ja toiminta on Malesiassa muutenkin sellasta mikä tuntuu jo ihan normaalilta. Thaimaa on miulle ulkomaa. Riipasin asumaan Khaosan Roadille eli reppureissarigettoon, ja aivan tarkotuksella. Se on kauhee mesta, mutta miä tykkään tuommosista hulinapaikoista. On kiva istua hetkonen jossai katukuppilassa ja töllistellä kaikenmaaliman hahmoja jota hiihtää ohi. Ja niitä hahmoja tua Kaaos Roadilla nimittäin riittää.

Khao San Road

Miulla oli aikomus tuolla suorittaa jotain nähtänyystyyppistä hommaa ja hoitaa ittelleni viisumi Indonesiaan, mutta kummastaa asiasta ei tullu mitää. Nähtävyyksiin en jaksanu ees yrittää, ohan ne nähty, plus kun Bangkokin reissu osottautu melkoseks kokoontumisajoks vanhojen ja uusien tuttujen kans ni se tarkotti melkosta määrää kaljaa ja melkosta väsymystä päivisin. Mihinkä jaksanu lähtee, päivänokoset hotellissa oli ohjelmassa koko ajan. Viisumihomma taas kusi siihen että lähetystö vietti jotain arkipyhää eli passin saaminen sieltä ulos ois viivästyny sillai, et nou kän duu ku piti jo lauantaina lentää sieltä poies ja passin oisin saanu takas vasta maanantaina. No mut ihan sama.

Lisäks kesken Bangkokin ilotteluja kävi ilmi, että miun luottokortti, ainokaiseni, tukiverkostoni ja survival settini, on jossain kohin kopioitu ja sillä villisti ruvettu shoppailemaan netissä. Piti siis sulkea kortti ja nyt on pieni kiipeli tässä kun ei oo luattoa. No mut ihan sama. Johan tässä on yli 2 ja pual vuatta maalimalla perseilty ja vasta nyt sattu tuommosta. Olihan se odotettavissa et ennemmin tahi myöhemmin noin käypi.

Myö hengailtiin kolome iltaa Khaosanin tienoolla, mutta siellä istuttiin illat vähän siellä jossai syrjässä yhen piänen kaposen kadun varressa olevassa minipienessä kioskityyppisessä baarissa. Älyttömän mukava paikka. Oli rauhallista eikä koko ajan ollu joku sammakon raapija ja skorppionitikkarien myyjä siinä hönkimässä niskaan ja tuputtamassa jotai. Kaljaki oli halpaa ja oli kivoja koiria siinä ketä sai rapsutella.

Yks ilta siihen pälähti semmonen joku hipsterin olonen brittijätkä, joka oli sekasin ku seinäkello. Ihan ekana vittuili baarin omistajalle, sellasta fuck off -tyylistä neroilua. Heti seuraavaks alko kysyy et oisko kellää kovia huumeita. Ketamiinia, kokkelia, heroiinia, anything. Jätkän suu kävi koko ajan ja kysy meiltä joku sata kertaa et mistä myö ollaa. Lopuks kukaa ei enää ees yrittäny jutella sen kans ku se oli ihan eri aurinkokunnassa ku myö kaljankittaajat. Sitte se alko aukomaan et myö ollaan tylyjä, mutta pöytäähän hän ei vaihtaa silti halunnu vaan siinä vaan huoju ja vittuili. Miulle räyhäs että miten naivi ja idiootti olen jos en ymmärrä että heroiini on PUHDAS LUONNONTUOTE ja sitä kannattais ennemmin vetää ku kaliaa. Voi saatanan perse. Siähen ei tehonnu ees useaan kertaa suaraan sanottu fuck off, hänet saatiin pois vasta kun baarin henkilökunnan jäbä sen siitä poisti. Ilmassa oli pientä orastavan nyrkkitappelun vibraatiota siinä kohin, mutta thaimaalaiset osaa oikiat otteet ja saivat sen idiootin siitä pois pilaamasta tunnelmaa. Saatana.

Perjantaina - päivänä jota oon ehkä ihan hiukan oottanu - myä, osa porukasta, muutettiin kylille sikahienoon hotelliin. 70 egee yö, kyllä kirpas, mutta en oo ikänä niin hianossa hotellissa asunu. Siä tuli tervetuliaisdrinkki ja niskahierontaaki tarjottii het kättelys (en ottanu, en tykkää hieronnoista) ja huone oli spektaakkeli ja ikänä oo niin isoa sänkyä nähny ku mitä siä oli. Kylppärissä oli sekä suihku että amme, erillisinä osatoina oikee ja vessanpöntön viäres oli puhelin ja pöntön takana peili. Pojille kiva ku voivat tuijotella vehettää ku käyvät kusella. Uima-allas-osasto oli huikee ja muutenki olosuhteet kohillaan. Ja hevimuusikot asu samassa hotellissa ni sehän kätevöitti meininkiä kivasti.


Bodomien keikka oli jossain ihan huitsin vitussa, jonkun junalinjan päätepysäkin kupeessa Centre Point Studiosilla. Hyvä keikkamesta, ja kauhiasti porukkaa. Ja saatana olihan se nyt ihan mahtavaa, meinas tulla pissa housuun ku mättivät menemään. Miulla aina tuntuu pöxyissä kun Alexi Laiho ottaa tukevan haara-asennon, kattoo ylöspäin ja räkäsee kattoon. Se aina jotenki vattanpohjassa juilii, miusta siinä on jotain tavattoman ihanaa. Se vois tulla miun sängyn päätyyn seisoon kitaran kans sillai ja räkiä miun makkarin kattoon ihan enitaim. Mitää muuta ei tarvis. Miä senku vikisisin onnesta siin sit. "Allu, sylkäse kerran viä!" miä anelisin. Oi näitä varhaiskeski-ikäsen kääkän eroottisia fantasioita!

Yleisö oli siä ihan kreisinä. Siellä seilasivat kumiveneellä ja jossai kohin joku juoks siellä ympyrää liäkkeihin tuikatun kuminyrkin kanssa. Raju meno, pikkusen toista ku Kakkosen Koralpiitsin regei-illoissa. Ihan saatanan hianoo, miä oon viäki ihan täpinöissä ja toivosin et oisin juur nyt Kiinassa kattomassa lisää heviä.

Keikan jälkee myä paineltii mein hotellin huudiloille. Siinä oli ihan viäressä semmonen joku Rock Bar, missä soitti joku älyttömän ankea thaimaalainen pändi. Ihan hirviää paskaa. Tai kyllä ne kai ihan hyvin soitti, mutta laulaja oli semmonen karismaatiton vinkuja että päähän sattu. Ja ku on justiisa tullu kuuroks maaliman parhaan Bodomien keikalla ni joku onneton covereita päin vittua jyystävä paskapändi ei järin kovasti kiinnostanu muutenkaan. Siirryttiiki sitte johonki siihe lähelle juomaan MaiTai-kannuja ja ku siellä laitettii paikka sulki ni viä vähän kaljaa hotellissa.

Joku kauhee paikallinen pändi

Myähään meni, ja aamulla oli ihana herätä seittemältä. Hotellissa oli tarjolla ihan älytön aamiainen, mutta miulla oli niin hirviä rapula etten pystyny syämään huoneen hintaa takasin, vaikka siä kuinka oli munaa ja briejuustoa ja kaikkee herkkua pöyät notkollaan. Vitutti kyllä.

Myä Pariskunta Kiisken kanssa lähettii sitte lentokentälle ja Kuala Lumpuriin, Bodomit läks lentokentälle ja Taiwaniin, Miikka ja Ossi jäi viä yheks yäks Bangkokkiin ja menivät sitte takas Mordoriin, Toni jäi Bangkokkiin viä kolmeks yäks ennen Mordoriin paluuta, ja Jenni tais jatkaa matkaa Chiang Maihin. Terveisiä kaikille ja olipas kivaa.

Meil oli Kiiskien kaa Kuala Lumpurissa vaan yks yä ja ei jaksettu lähtee ytimeen ku oli hiukan väsy ja sunnuntaiaamuna helvetin aikasi piti olla taas lentokentällä, ni oltii varattu majotus jostain lentokentän läheltä. Paikan nimi oli Enstek, semmonen paikallinen Kuusankoski, ja sepä vasta oliki menomestojen ykkönen. Kattokaa kuvaa, siinä on hulinaa kerrakseen.

Enstekin lauantai

Sunnuntaina lennettii Lombokille, ja tultii Hiekkakikkareelle. Home sweet home. Miä olen ihan vitun kiireinen ku kissaklinikkaa pukkaa ja oon heti ihan stresseissä ja nukkunu huonosti ja ihan sellain zombie-meininki. Mutta kyl tää tästä.

Kissaklinikka alkaa ylihuomenna ja miä ounastelen, etten sen aikana ehi enkä jaksa paljo mitää tähän plokiin kirjotella. Seurakkaa kissahommia kissaplokista ja varsinki tualta miun kissarojektin feispuuksivuilta, sinne koitan joka ilta laittaa kuvia ja jotain pientä raporttia et kui mäni.

Palaillaan sitte tuossa loppukuusta asioihi. Molo vaan!

Kovat säännöt Khao Sanin hotellissa

PERKELE!

Mikä ihme on tämän firman bisnes? PORN FROM METAL???

Kaljuuntuva läski Kouvolasta ottaa tatuointia

Enstek, menomestojen ykkönen. Tuonne täytyy lähtee parin viikon lomalle joskus.

Eivittuismi, osa 666

Podomien keikalla Jakartassa marraskuussa 2011 joku niien tekniikan pojista totes että tää Indonesia näyttää perustuvan sellaselle "ei-vittuismille". Hyvä määritelmä. Miä oon jo kertonu mm. vesilaskun maksamisesta ja telkkarikanavahässäkästä (tv muuten toimii nyt, kävi ukkoja kiipeilemässä katolla ja vaihtamassa lautasen paikkaa, ei näy juuri mitää kanavia mutta sentäs 4 kpl HBO:n kanavia ja National Geographic mistä tulee ihan mahtavin ohjelma "Unlikely Animal Friends" tjsp).

Nyt miulla oli jälleen kohtaaminen eivittuismin kanssa, eli passini saaminen takasin yheltä huithapeliäijältä joka hoiti miun viisumiasioita.

Kaikki okei, olin saman setän palvelua käyttäny viime kesänä kans et sillä lailla olin ihan luottavaisin mielin. Mutta kuten silloinki, niin nytkin passin saaminen takasin meinas räjäyttää pään. Viikko sitte kysäsin että ohan kaikki ok, ku ei oo kuulunu mitn tiedonantoja aiheesta, ja vastaus oli et jees, no worries, everything ok. Kysyin jotta saisko sen passin takasin millon, ja lupasi että maanantaina joku tua sen miulle tänne Hiekkakikkareelle ja toimittaa aivan tänne Eedenin puutarhaan saakka. Venailin koko maanantain, ei kuulu mittää. Iltasella kysäsin että nii, ei oo näkyny passia. Jeees, tymorou, huamenna tulee. No ei tiätenkä tullu tiistaina. Äijä vastaa kainoihin tiedusteluihin että no worries, tymorou, noin kello 13 joku tua passin. Kello tuli keskiviikkona kolome, ei passia. Textaan ukolle, ei vastaa. Soitan, ei vastaa. Soittaa lopulta takasin et no worries, siun passi on tulossa lentokoneella Balilta kun se myöhästyi pikaveneestä aamulla (WTF miun passi Balilla tekee????). Mutta se tuuaan illalla siulle, no worries.

Yheksän maissa keskiviikkoiltana laitoin viestiä, että ilmeisesti ei taia passi tulla tänään, että nyt alkaa olla pikkusen WORRIES, jumalauta. Vastaus: yeeees, your passport in Senggigi, late arrival, tomorrow to Gili, yeees, don't worry, everything ok. Joo. Miä näin jo painajaisia ja miätin mitä vittua miä teen jos miun passi on hävyksissä, että siitäpä sitte tulee kiva sähellys. Uneton yä oli tiedossa.

Mutta tataaaaaa, sain passin sitte vihdoin torstaina puolilta päivin. No worries, hei jeeee!

Iloinen jälleennäkeminen

Äijä vielä textas perään että jos tartten tulevaisuuessaki jotain viisumiasioita ni hän kyllä hoitaa.Kyllä teki miäli ohjeistaa että jos siä meinaat pisnestä pyärittää ni vittu pikkusen rotia tuahon passin palautukseen.

Jatkossa käytän vaan miun tuttua luotettavaa lakitoimistoa näihi hommii, enkä mitää huithapeliukkoja, ni ei sitte tarvitte olla kylmä hiki persvaossa jännäämässä et kuinkahan tällä kertaa käypi.

Nyt ku sain passin takasin ni pääs kunnolla suunnitteleen toukokuun lomareissua ULKOMAILLE! Lennot on jo ostettu ja ekasta etapista elikäs Kuala Lumpurista varattu majotus. Kallis oli, viis ja pual euroa yä. On varmasti hiano, mutta persaukisen on turha inistä ja vaatia kummosempaa. Että tämmösellä pudjetilla nimittäin tällä kertaa. Joo. No ei se mitää, tärkeintä on se, et Podomit Pankokissa kuuestoista viiettä. Aiettä. Sinne on tulossa jotain kavereita ja tuttuja kans, näköjään.

Peeääs. Joskus myäs paikallisten kuppiloitten juoma- tahi ruokalistat herättää sellasta hilpiää eivittuismille tirskumista. Kattokee alla oleva taidonnäyte aiheesta.

I AM FULL OF SHIT BABY!

TÄH? Listen them sing to make crowd? TÄH?

Maaliman paras ja komein ja ihanin poikapändi tulee melkeen lähelle!

Nyt on nimittäin ilopissan paikka! Kattokaa:

Miä nimittäin lähen tuonne, oli rahaa eli ei, syän loppuvuaden sitte vaikka kiviä ja omaa paskaa. Se on sellanen juttu että heviä tarvitten tän kohta kahen ja pualen vuaden regeilätkytyksen jälkeen, tuleepi noi nou vuman nou krait saatana jo korvista.

Pyärryn onnesta! Naama repee hymyyn!!!!!!  Podomit!!!!!!! (tuhat syrämmenkuvaa tähän)

Anak-anak Bodom

IIIIKKKKK!

Otsikko on indoneessiaa ja tarkottaa että Children Of Bodom. Ehkäpä parasta Jakartassa, koskaan, ikinä. Eikä tule toistumaan, luulen, sillä yhtä lailla kuin ize viivaan Jakartan maailmankartastani yli, saman taitaa tehä Bodomit. Meitä polliisit pikkusen vaan peljästytti aamuyön tenttaustuokiolla, mutta pändiä oli seisotettu pari tuntia immigrationissa Jakartan lentokentällä ja kiristetty rahaa ennenku antoivat passit takasin. Lentokentällä! Ja tyypeillä oli tietysti jo viisumit valmiina, eli mitä helvetin vittua? Jakarta - pidä tunkkis, en tule enää.

Mutta sen minkä tämä kaupunki muuten olemuksellaan sössii, sen pelasti eilinen päivä kera hevimetallin. Kaikki paska ja nahju ja ähellys tänne tulemisen kanssa ja tällä olemisen kanssa oli sen arvoista. Meil oli eilen niin mukavaa että työ jotka leuhotatte timanttisten meininkienne ja parhaitten seurojenne kanssa ni työ ette ees tiiä mistä puhutte. Meil nimittäin oli eilen just sitä ja molempia, ja oikeesti.

Mentiin jo tuos puolilta päivin tuonne retkujen hotellille ja oltii ihan silmät pyäreenä et jopas on meininki. Astetta paremmassa majatalossa asuivat musikantit sitte. Aulassa soitti joku flyygeliä ja oli uima-altaat ja meiningit ja baarit ja hässäkät ja kimalletta ja blingblingii. Ihan kelpo hostelli, sanoisin, oikeen sellanen sievä. Käytiin hotellia vastapäätä jossain rähmäsessä katukuppilassa syömässä kesken hurjaa ukkosmyrskyä ja siinä saatto jo ruveta aavistelemaan että jonkin verran voipi olla fanipiiritys-tyyppistä toimintaa ilmassa tänään, ku sinne visvaseen kuppilaanki kesken kaatosateen pari Bodomi-fania ryömi nimmareita pyytämään ja valokuvia räpsimään. Mutta se oli vasta pientä, se saatiin myöhemmin huomata.

Keikkapaikka

Lähettiin jo siin päivällä Jasgan kyydityksellä keikkapaikalle pällistelemään, ja sellanen joku sisäpiha-tyyppinen ulkoilmahommahan se oli. Takahuone ei varsinaisesti luksusta ja glamuuria huokunu, mutta oli siellä kaljaa ja viintä, ja vessa, eli ihan okei. Myö hilluttiin siel koko päivä ja oltii jossain kohtaa huolissaan kun security alko häätämään turhaa väkeä ulos eikä meil mitään passeja ollu, mutta saatiin sit huomata että länsimainen sammakkonaama, ja ehkä myös tissit, riittää tällä keikalla takaamaan pääsyn mihin vaan. Tekniikan poijaat asens asioita minkä kykenivät mutta kuulemma kaikki oli päin helvettiä ja meininki oli "kuin juustoraastimella masturboisi", kuten eräs totesi. Tämä maa kuulemma perustuu sellaselle Eivittuismi-tyylisuunnalle, mikä toki ainakin Jakartan osalta pitää täysin paikkansa.

Backstage tihkui glamuuria

Keikka alko joskus siinä seittemän hollilla ja näytti ens että porukkaa ei oo pal paskaakaan, mutta jostain, tai oikeestaan joka puolelta, sitä yhtäkkiä vyöry sisään ihan vitusti. Kreisi meininki ja raju meno, ja ihan valtavan hianoo. Ei se toi hevikeikkameininki sinänsä eroa täällä siitä mitä se on Mordorissa, ehkä vähän hillitymmin yleisö käyttäyty, mutta kyllä täälläki alko pitti pyörimään kun Alexi sitä tarpeeks monen fuckin kanssa lavalta vaati. Isoin ero mordorilaiseen keikkakulttuuriinhan täällä lienee se, että porukka oli selvinpäin (paria länsimaista luuskaa lukuunottamatta, ne saatanan pulsut!).

Raju meno

Keikan jälkeen pändi lähti samantien hotlaan, myö varrottiin hetki crewn bussikyytiä ja mentiin sillä perässä. Hotellin baariin, Bintangia ja paskanjauhantaa, niin mukavaa ja rattosaa, suomen puhumista ja huonoa huumoria, aina parasta. Mutta sitte alko se fanilaumojen paikalle hyökkiminen, ja se meinas jossain kohin karata vähän lapasesta, porukkaa oli paarin ovella hirvee määrä ja luikkivat sieltä sisään ja videokamerat suris ja kamerat räpsy ja nimmarin pyytämistä ja sellanen yleinen mayhem eikä hetken rauhaa. Baarin henkilökunta onneks sit laitto ovet kiinni jossai vaiheessa ni juomarauha vähä palautu. Jonneki kahteen asti meil meni aika siin niin rattosasti, oli kaljaa ja mojitokannuja ja kavereita ni mikäs siinä oli tissutellessa. Ai että oli mukavaa! Kiitos!
 

Ny meil on sit kostoks hauskasta hirvee rapula ja kohta pitää lähtee lentokentälle ja aaah pääsee pois täältä Jakartasta. Balille jeee ja siel meil on hommana ainoostaa hoitaa huomisaamulle pikavenekyyti Gilille (JESH! JESH! JESHHHHHHHHHH! Vihdoinkin!) ja käyä ostamassa supermarketti tyhjäks kaikista myrkyistä. Balilla on muuten vissiin just menossa joku konferenssi jossa on ääsiän maitten johtajia ja vieraana myös joku ihme Barack Obama, et saapa nähä mikä siellä on meininki.

Palataan asiaan sielt Gililt sitte, moi!

Täälläki osataa kansainväliset käsimerkit

Kaljaa nam!

Seikkailumatkalla alotetaa

Noniin. Puutteenkujan Seikkailu- ja Seuramatkat Oy Ab Cd - ehkä jopa DVD - on nyt säätäny ja arponu ja lopulta jopa saanu aikaseks jonkinlaisen jännän suunnitelman alkumatkalle. Ihan oon hatusta (=netistä) repässy nää koordinaatit, ku Vähikselläkää ei mitää toivomuksia ollu, se ilmotti vaan et seikkailunhalu on luokkaa "arkussa takasin" eli et kaikki käy. Bagus! Olen matkanjohtajana(kin) joustamaton diktaattori, ja ohan noi tommoset ennenki mukana olleet onneks jo oppineet että on paras vaan sanoo kaikkeen joo ja kävellä perässä ja ostaa lippuja ja ojentaa rahaa sillon kun se natsi käskee.

Koska tuo maanmainio Children Of Bodom tuli sekottamaan alkuperäset laiskat suunnitelmat (=suorinta tietä Gilille), luvassa onkin jännittävä Seikkailumatka Jaavalle ja siellä katotaan sit Jakartassa mikä on heviskene Indonesiassa. Bodomia olis tarjolla myös mm. Singaporessa, ja sinnekin menoa hetki harkittiin, mutta todettiin sit että eiköhä yks keikkaelämys riitä. Semminkin kun Singapore ei suoranaisesti ole tunnettu halvasta majoituksesta tahi edukkaasta oluesta, ja koska Vähis kurvaa kotimatkalla sen kautta enivei, ja miullakin tulee varmasti siellä useasti tässä poikettua, ni olkoot nyt. Että pientä seikkailua Jaavalla ja yks Bodomi-shou riittää... Kyl sitä sen jälkee pitää jo päästä löhöömishommiin ja laittamaan aivot vähäks aikaa narikkaan ja ihmetellä sitä todellisuutta, että tässä sitä nyt sit ollaa.

Tuonne mennään seikkailemaan.

Homma menee siis niin, et meil on Vähiksen kans tärät Kula Lumpurissa marraskuun alussa. Siel ollaa pari päivää, ja sit lähetään Indoneessiaan, Jaavalle, missä meil on suunnilleen 10 päivää aikaa hillua jossain. Ei kuitenkaan hirveesti säntäillä, en ollenkaa tykkää sellasesta matkustamisesta että koko ajan on siirtymistä paikasta toisee ja saa purkaa ja pakata Assholee joka helvatun ehtoo (vaikka juur tota tää alkumatka nyt kyllä vähän kuiteski tulee olemaan). Lennetään ensin kaiketi Bandungiin (lento viel ostamatta, kytätään yhä edukasta hintaa), misä koitetaan suorittaa vaiks joku tulivuori-seikkailu ja jotain sellast elämystyyppistä toimintaa. Sieltä bussilla Pangandaraniin, missä on ilmeisestikin ranta ja surffareita, ja vaikkei ranta vissii mitenkää loistokuosissa ole ni so what, jos siel on rantabaari ja bintangia ja ees pari jotain ahavoitunutta surffaria siin kantelee surffilautaa ees taas ni riittää miulle. Ja on siel jotai vissiin aika hienoi juttui lähistöllä, mitä voiaan käyä pällistelemäs. Niil huudiloil ollaa melkee viikko, jos viihytää, ja jos ei viihytä ni jatketaa matkaa muualle. Marraskuun 14.päivä eniveis on ohjelmassa hinautuminen tavalla tahi toisella Jakartaan, misä sitte 15.marraskuuta katotaan ku Bodomit soitaa vähä heavymetallia jossain urheiluhallissa.

Stigu

Sielt on sit seuraava etappi Bali (suora lento Jakartasta, AirAsialla, liput ostettu, makso vähä alle 38 euroo), missä pakko olla yks yö, ku illalla tullaa eikä etiäpäinkää siitä samointein oikee pääse. Mut heti seuraavana aamuna riipastaa kyl vene alle ja kaahataa kohti Giliä katsastamaan huudilot ja meiningit ja morjestamaan tutut ja varsinki Stigu, maailman paras rantapummikissa. Sitte voi juurtua siihen rantamakaamoon kirjapinon kans eikä tarvi hetkeen ees ajatella liikkumista mihinkään. Vähis lähtee kotimatkalle kyl jossai marraskuun vikoina päivinä, mutta miä en tee ennen tammikuuta varmaan muuta ku luen ja käännän kylkee ja snorklailen ja käyn ehkä vähä regeikemuis (jos jaksan valvoa iltasin yli seittemää).

Tasan 11 viikkoa lähtöön. Se on ihan vitun vähän. Alkaa taas tulla stressi ja paniikki, tähän järettömän matkakuumeen rinnalle. Se on taas ruvettava vaan riehumaan ja järjestämään asioita. Argh argh argh.

Suunnitelmat uusiks!

Kääk. Kerkesin tossa ostamaan sikahalvan Bali-Singapore-lennon (28 euroa ja hilut) tammikuulle, kun sellanen poistumislento Indonesiasta on oltava jotta voi asioida suurlähetystön kanssa viisumiasioitten takia (60vrk:n viisumi oli niiku pilkkeenä silmäkulmas). Menolentookaa ei tieteskää oo hankittuna, koska Sulo Vilén ei osta ennenku tulee tarjoushinta tai viiminen pakko.

Ja hyvä on etten ollu ostanu ku kävikii silviisii että kaik simppelit alkumatkan suunnitelmat (= menen miltei suoraan Gilille ja olen siel 2 kk enkä tee mitn) meni ihan plörinäks. Osviittaa suunnitelmia muuttaneesta hässäkästä tuos oheises kuvas.... jihuu!

Nyt siis on menossa vimmainen internetin ja Lonely Planettien plärääminen ja matkasuunnitelmien uuelleenjärjestely. Saattaa olla, että alkureissu meneekin suoritushommiks ja hurjaks retkeilyks, ja siin ohes vähän hevimetal-tyyppiseks toiminnaks.

Joku nokkela siel saattaa jo puhista että just joo, akka marisee Mordorista yhtenään mut ans olla ku jotkut espoolaiset pitkätukkaklopit tulee ees samaan maanosaan ni luuska pistää kaikki suunnitelmat uusiks ja lähtee sinne läähättämään. Nii just. Mut hei, kamoon, BODOMIT! En ehkä tule monia asioita Mordorista kaipaamaan, mutta kyllähän täältä maaliman paras musiikki tulee. Ja sitä saattaa tulla ikävä. Jossain kohtaa kert varmasti löytyy se raja kuinka paljon ihminen regeitä jaksaa...

Ja ohan se ihan vitun siistiä nähä millanen on meininki tuommosilla keikoilla tuolla päin maailmaa. Jännää!

Palaan asiaan, jahka tässä hommelit pikkusen selkenee.