Tippuripatja

Sankarimatkailijanne on tehnyt ihmeen, ja saanu perseensä irti Hiekkakikkareesta. Sankarimatkailijanne on ulkomailla. Lomalla, saatana.

Sankarimatkailijanne on ihan vitun väsyny ja haluaa takasin kotiin. Hiekkakikkareelle. Kissojaki on ikävä jo nyt.

Kaikkihan meni jotakuinkin hienosti aika pitkälle tänään. Olkoonkin että moskeija herätti viieltä, mutta herätyskello ois soinu puali-kuus enivei ni ei haitannu. Oli ehkä piäni sellanen olo että kaljaakin tuli vimosena iltana otettua. Ihan vaan muutama, mutta kyllähän suussa maistu sellanen vanha ja mätä sukka. Muutenki oli paskanen olo, koska vedet oli huushollista koko tiistain poikki ja ei ollu päässy suihkuun, piti ihan peseytyy sellasella perinteisellä sanko-ja-kuuppa-loiskutuksella. Ei tullu vettä aamullakaan ku heräsin, eli oli tosi raikas olo.

Kuha olin laitellu torpan kuntoon kaveria varten (kamu asuu siinä ku oon liatsussa, hoitaa kissat, paitti Sepon, Seppo menee Lutwalaan täysihoitoon) ni kello oliki jo sen verran että sai laittaa lipokasta toisen eteen että kerkes seiskan veneeseen. Paikallisveneellä Bangsaliin Lombokille, misä autokuski jo oottikin siä rannassa heti räpylä ojossa. Parin tunnin autoajelu Lombokin lentokentälle. Tsekin ja oottamaan lentoa. Pieni hiki oli ku immigrasionin kanssa asioiminen aina jänskättää, varsinki ku nyt en ollu maasta poistunu kuukausiin.

Passissa toki kaikki asianmukasesti kunnossa, mutta eihän nua imigreissönin setät mitään ihan tolloja ole. Haiskahtaahan se, jos on aukeematolkulla pelkkää Indonesian viisumia ja niien jatkoja, ja välil ei oo mitää saapumisleimoja mihinkää muihin maihin, vaikka muka on maasta poistuttu. Miun passia aika pitkään selattiin ja sitte kysyttiin että puhunko indonesiaa. Ymmärsin kysymyksen mutta ajattelin että nyt on parasta olla ihan vaan tyhmä turisti eikä tajuta mistää mitää. Enklanniksi sitte tiedusteltiin että asukkonää täällä. NO EN TIÄTENKÄÄN ASU! Matkustelen vaan. No misäs oot käyny. Luettelin liudan paikkoja mitä mieleen tuli akselilta Flores-Lombok-Bali. Setä Imigrasi pyöritteli päätään ja kysy vielä että nähäänkö huomenna tuolla maahantulon imigrasissa? Miä siihen ihan ihmeissäni et no ei tiäteskää, emmiä oo huamenna takasin tulossa. Tuukko ylihuomenna? No en tuu. No millos? Emmiä tiiä, kuhan nyt meen Malesiaan ensin. Just just ja pläts-pläts leima passiin ja morjes.

Lento oli ajallaan ja meni sujuvasti. Sitte laskeuduttiin Kuala Lumpuriin LCCT-terminaaliin. Miä oon LCCT:n kautta menny sata kertaa ja ikinä ei oo ollu siellä imigreissöniin sellasta jonoa ku tänää. Jumalauta. Siinä kohin alko keittämään. Olin jo tosi väsyny, ihan hirveessä nälässä ku mitää ollu syäny ja muutenki sellanen haisevainen ja tuhnunen olo. Sitte alko kiilailijat puuhastelemaan. Jono oli tosiaan satoja metrejä ja kiemurteli pitkin hallia valtavana pötkönä ja vaikka siä oli vartijat vahtimasa ni aina jostain suikkais joku (kiinalainen) joka koitti luikertaa ja oikoo. Onneks miun takana oli yks äijä joka huus aina suuree äänee jos pongas etuilijan. Hianoja tyylejä oli näillä etuilijoilla. On niitä kekkä ikäänku vihellelen tulee vaa siihe johonki seisomaan ja rupee menemään jonon mukana ihan ku muka kuuluis siihe. Miulla palo hihat yhen (kiinalaisen) akan kanssa, joka jostain sluibas miun selän taakse. Sen taktiikka oli semmonen et ei katto ketään, puhuu (muka) puhelimeen hirveen tohkeissaan ja muutenki vetää roolia et on joku kauhee kriisi ja tilanne päällä. Miun silmät selässä seuras vaivihkaa kui homma etenee. Ku akka pääs miun kohalle ja koitti luikkia ohitte ni siinä kohin miä karjasin et nyt saatana TÄSTÄ siä et eteepäi mene. Eikä menny. Pakitti jopa uiseta metrejä kohteliaammille jonotushuudiloille.

Kuhan pääsin lopulta Malesian maaperälle ni äkäsee bussi alle ja kohti Kuala Lumpuria.No ihan vitullinen liikenneruuhka tiätysti. Chinatownissa olin vasta joskus kuuen jälkeen. Miulla oli henkisesti Subwayn pötkylä jo huulessa ja olin intoo täys. Into läsähti kyllä ku löysin miun majapaikan. Ihan vitun hirveä huonehan miulla on. En miä niin daiju toki ole että oisin kuvitellu noin 6 egee yöltä maksavan kämpän sisältävän huonepalvelua ja flyygeliä ja isomunaista veistoksellista orjaa, mutta siitä hualimati kyllä naama vähän venähti ku tän kopperon alleni sain. Noin niiku muuten ihan "okei", mutta sänkysä oleva patja on niin visvanen ja kauhee et saletisti saan siitä sukupuolitaudin, vaikka kuinka ois kolme saronkia päällekkäin patjan ja miun välissä. Vähäkö sitte nimittäin vituttaa, jos tippuri tulee, noin niiku ihan turhanpäiten. Ei siinä mitää jos sen ois hankkinu ihan niiku oikeen tekemällä, mutta tälviisii, oha se vähä vittumaista.

Huoneen katossa on lisäks helvetin iso aukko johonki katon yläpuoliseen synkkyyteen. Odotan rottia ja torakoita ens yän viihenumeroiks. Wuppiduu.

Lisäks tää mesta on hostellityyppinen persereikä, eli täynnä saatanan sosiaalista nuarisoa jotka juttelee toisilleen ja on sellasta... nuarisoo. Saatana. Sekin viälä.

No, koska miä olen niin persaukinen ni nöyränä otin kuitenki tän hikisen tippurikolon kaheks yöks ny ainaki. Säästän kaks yätä ja sit voin mennä yheks yöks johonki piirun kivempaan. Saa maksaa vaik 10 tai 15 egee yä, lupasin sen ittelleni jos kaks yätä kihnutan täs persereiäs. Ja kolmen yän jälkee miä lähenkii sit Kapasen saarelle, majotuksen taso on sielläki aika beisik, mut se ei haittaa ku... no ku se on Kapain.

Ku olin majottunu ni lähin heti oikee kipittämällä Subwayhin. Kuala valu pitkin suupiäliä ku mehustelin miälessäni veggiepatty-pötkylää mihi lääpästyin Singaporen Subwayssa, ni EIHÄN NIILLÄ TÄÄLLÄ SELLASTA OLE. Voi jumalanmunat miä sanon. No okei tosi jees oli ihan pelkkä rehu-juusto-pötkyläki mutta ei kuitenkaa aivan sama asia. Kyllä vähä kaihoten siinä kattelin tonnikalapötkylän tilannutta asiakasta et oijoijoi tuo se on hyvää (miä en oo yli vuoteen ny syäny enää mereneläviäkää, mitään niistä, eli meikä elää rehuilla, ja munalla ja juustolla, jos juustoa raaskii ostaa).

Sitte menin vähä depiksissä tuost Subway-fiaskosta viä Chinatownin reggaebaariin ottaan oluen ja tähtäimes oli iso Tiger Beer mutta paskat niillä Tigeria ollu. Saatanan Carlsbergia perkele piti sitte tuoppi ottaa vitutukseen.

Lisäks jotenkii ihan shokkia paukahtaa suorilta tänne hirveeseen hulinaan. Ennenhä oon aina menny balin kautta, siäl on kerenny vähä totutella autoihin ja semmoseen, mut nyt ku täräytin bussista ulos tuos Chinatownis ni meinas kyllä tulla lusikallinen housuun ku aistit ylikuormittu ihan vitusti. Ihmisii autoi metelii ryysistä ahasta äääääääääää. 

No juu. Miä oon varma et JOS tässä persehostellissa saa ylipäätään nukuttua ni miä oon huamenna ihan toisilla fiiliksillä. Miä oon nyt vaan ihan yliväsyny ja sellasessa väsyn aiheuttamassa mökötysfiiliksessä. Et ikäänku kaikki ois päin helvettiä. Vaikkei kaikki todellakaan ole. Mutta ku väsyneenä ei jaksa oikee mitää.

Huamenna miä aion vaa tepastella täs lähihuudeilla, tai saapa nähä kui käy ku lähen pienelle kävelylle. Tiijä mistä sitä ittesä löytää. Tykkään kävellä kaupungeissa ja useesti tuleeki pohrattua perkeleellisiä matkoja. Meinaan huamenna myäs vähän shoppailla pienesti asioita mitä kipeesti tartten, ja saatan käyä kampaajalla. Sitte perjantaina miulla on vitusti virallisia asioita: Indonesian lähetystöön könyyminen (uutta viisumia oisin tietysti taas vailla), hammaslääkärissäki voisin käyä ja semmosta.

Sitäpaitsi, asiat ei todellakaan ole päin helvettiä, sillä enää 2 viikkoa ja 2 yätä Bodomien keikkaan. Sitä kohti!

Nyt miä käyn tosi rentoutuneena tähä visvaselle tippuripatjalle pötkölleen ja rupeen oottaa niien rottien ja torakoitten vyäryä tuolta huoneen katossa olevasta reiästä. Hyvää vappuyötä, moi!

Ps. sori ku ei o mitää stylei matkakuvii, on ollu niin raskasta tää suureen maalimaan täräyttämiin ettei oo kameraa jaksanu tänää ees koskee mut laitan tähän kuvan Bodomeista. Voi pojat!

Kuuman kostee Kuching

Kissapatsaita on pitkin kaupunkia (kissapatsas 1)

Kuching, Malesian Borneolla olevan Sarawakin läänin (vai mitä sultanaatteja nää ny täällä onkaan) pääkaupunki ja tiettävästi Malesian sheitshemänneksi suurin siti. Asukkaita noin saman verran ku Helsinkissä, jostain luulen semmosen tiedonmurusen lukasseeni. Pienen kylän tuntunen silti, ja kaikenlaisia Malesian kaupunkeja nähneenä voin kehasta, että vallan on mukava käpykylä ja iloisesti poikkeaa muista visiteeraamistani käpykylistä. Ensinnäkin on harvinaisen siisti, ollakseen minkäänlainen Malesian kaupunki, ja toisekseen kaupungin nimi tarkottaa suameksi kissaa ja kissa on kaupungin sympooli. Kissapatsaita on siel sun tääl ja liki kaikki matkamuistot on jotain kissankuvilla höystettyjä hömpötyksiä ja on kissamuseo ja kissasitä ja kissatätä. Kreisi kätleidi tykkää! (varsinaisia kissoja en tosin oo nähny ku ehkä nelijä)

Seinät on täynnä kehuja. Miks?

Lensin tänne siis lauantaina. Majoituin miulle useemmankin reissussa vastaan tulleen tyypin suosittelemaan Nomad Bed&Breakfastiin. Maanmainioksi kehuivat kaikki. Tääl on rappukäytävän seinätkii täynnä ylistäviä kirjotuksia ja heti oviaukon viäressä isolla lukee et Stairway to heaven ja nuoli ylös kohti Nomadin resepsuunia, mutta miä en oo järin kovasti in da liäkki. Jos en ois näin laiska ni oisin jo muuttanu muualle. Suuresti kehuttua hyvää palvelua en oo nähny viä lainkaa, päinvastoin, on ryssitty miun varaukset, mistää ei tiietä mitää, ja muutenkii respan jätkä antaa jotenkii vibaa et oon tääl ikäänku riesa enkä maksava rinsessaperseinen asiakas, joka mialuusti heittäis tiskiin vähä enempi rahaa jos hälle vaik tarjottais huonetta mis on oma vessa ja suihku jos sellanen on kert vapaana (niitä on ollu vapaana, ite huomasin, mutta miulle sanottii et ei muka oo). Varsinkin ku sellanen luksus piti miulle olla ihan varattunakii, jumaliste. Saatanallista säätämistä huoneen kanssa ollunna siis. Kaks yötä asuin synkäs komeros mis ei ollu omaa vessaa eikä suihkuu (ja se on miun kaltaselle ikäihmiselle ja kermaperseelle aika rajua), tänää pääsin onneks muuttamaan parempaan (oma pytty, jihuu, aion kakata ihan villisti!), mut vaan kaheks yöks, vaikka piti olla miulle tää huone varattu kolmeks yöks... no, tämmöstä tää välil on, mut aissaatana ku joskus tämmöset piänet asiat vaan hirttää hermon ihan täysin.

Lisäks tual yleisis tilois on kauheen nuorekas ja sosiaalinen sellanen reppureissarimeininki, kaikki niin saatanan touhukkaina siä jotaa baanaanipaahtoleipiä mussuttaa ja keskustelee. Miä en siäl hengaa ollenkaa, käyn välil noukkimassa kupposen kahvetta ja äkkiä takas omaan komeroon lukkojen taakse, ettei vaa joudu puhuu kellee mitää. Minuu ei nyt nimittäin huvita yhtää mikä bondailu kenenkää kaa. (paitsi jos tulis joku komee viidakkoprinssi ni instant bondaus, ja vaik bondage, jos se haluis).

Ehkä miul nyt kuiteskii vaan on joku vääränlainen biorytmillinen horoskoopillinen vibraatio täs meneillää, ku jotenkii niin hiertää tää homma tääl.

Räyh. Ja silti miä nöyränä olemassaolooni anteekspyyteleväisnä täs Nomadis yhä majailen ja kantelen omaisuuttani komerosta toiseen. Vaihtoehtosiin majapaikkoihin on sentään useiden metrien matka tuolt alaovelta, ni en jaksa lähtee riehuun, et vittuuks tässä sit valitan mut valitanpa ny kuiteski. Mut sen tasolle tää jää, toimintaan en jaksa ruveta, Zeniläinen mielenrauha on niin syvällä suolessa, et täs ei pal riehuta, minkään asian suhteen. (Ja okei, Nomad on puhas ja siisti, hinta on kelpo, kahvetta ja paahtoleipää on saatavilla 24/7 ja informeissön haivei sutii ihan saatanan tehokkaasti, et ei tää ihan silkkaa paskaa oo.)

Lisäks tääl on niin vitun kuuma, et vaik miäli tahtois yhtä sun toista, ni mihinkään ei pysty, ainakaa päiväsaikaan. Oikeesti, miä oon lesonnu et oon niin hyvin tottunu tähä trooppiseen ilmastoon, mutta jumalaare tämä Borneon kuumuus yhistettynä julmettuun ilmankosteuteen on ihan jotain järkyttävää. Miä eilen kirmasin tual ottamas huudilot haltuun, eli siis käpöttelees ympäri kylää, ja siinä meinas oikeesti käyä silläviisii että tuleepi totaalinen tuupertuminen. Vaikka ois vesipullo huulessa koko ajan, ni hiki lentää sellasta vauhtia, et tukka märkänä. Iltapäivästä tuli hetki, et jahas, kohtasin voittajan selkeesti nyt, ja miä ehketi pyärryn justiisa. Kävin ostaa urheilujuoman, istahin varjoon ja oottelin, että jalat kantaa taas. Sit pysty raahautuu takas majapaikkaan tuulettimen alle toipumaan.

Rantapulevaardilla ryysis. Tässä viä aamun rauhaisa meininki, muutama tunti tän kuvan oton jälkee jos puikkas tän karnevaalin sekaan, ni ei päässy eteen eikä taaksepäin, ihmisii oli niin paljo.

Kuumassa kosteudessa huudiloitten haltuunottoa ei pal helpottanu sekää, et tääl oli eilen joku järetön karnevaalimeininki tuos Kuchingin halki pyyhältäväl joella. Joku regatta. rantapulevaard niin tukossa porukkaa, et sekaa ei meinannu mahtua, ja jos mahtukii ni ahistamaan alko. Jotai kirkkovenesoutu-tyyppistä äksöniä vedessä ja hirvee älämölö ja markkinakojuja ja kauhee härdeli.

Ja tänää on taas joku helvatan ylimääräin pyhäpäivä! Miun piti juosta tänää hoitaas asioita eli käyä Indonesian konsulaatissa viisumipisneksillä ja käyä postissa lähettelees asioita ihmisille ja piti mennä kissamuseoon (koitin jo eilen mut se oli kii) mut onneks ystävälliin taksikuski miulle kerto et tänää ei oo mikää auki ku on pyhäpäivä (majapaikan respan jätkä ei tietty tätäkää sanonu ku aamulla kyselin ohjeita Indojen konsulaattiin, neuvo vaan et "ota taksi"). No ei se mitää, Plän Bii oitis kehiin, elikäs arvostan ilmastointia miun uues kopperos ja hoian samalla kirjotushommia nyt aamupäivän ja iltapäivällä lähen kattomaan orankeja. Konsulaatit ja postit ja kissamuseo on ohjelmas huamenna, keskiviikkona viä joku elämysretki ja torstaina lento takasin Kuala Lumpuriin. Jossai välissä ennen poistumista mahollisesti riipasen viä tatuoinnin, kert tos on lähel sellain tatskapaikka mis on joku stara tekemäs perinteikkäitä porneolaisii kuvituksia ja miuta kiahtoo ajatus jostaa träditsiönäälisestä mustetahrasta joka laitetaa nimenomaa bambutikuilla nakuttamalla. Mutta katotaa, onks se putiikki ikinä auki (toistaseks ei oo ollu, oon käynynä jo parii otteesee ovee raapimassa) ja onks sillä tyypillä aikaa ja kuinka helvetisti sellanen joku pläts-tyyppinen läiskä mahtaa kustantaa.

Vaik oonkii nyt kauheest vaa valittanu ku paska palvelu majapaikas ja ai ku on kuuma ja herkkä rinsessa-ahterini hikoo oijoi, ni miä tykkään tästä Kuchingista kovasti. On sikakiva tää huudilo missä tää ankee Nomad sijaittee, on ytimessä, lähellä joen rantaa ja ympärillä paljo kaikenlaisii kuppiloita ja ruokapaikkoja. Esmes heti tuos vieres on baari nimeltäns Red Corner, missä on järkyn hyvät pöperöt. Oon syäny aika saatanan monta vege-nasigorengia tällä reissulla ja voin kehasta, että Red Cornerin annos meni ihan ylivoimasesti ygöseks jos laitetaa gorengin naseja järjestykseen.  Hirveen kokonen satsi mahtavaa mässyä, mis oli jotaa siäniä ja jotaa outoja saniaisen näkösiä heiniä. Sellanen parin kaljatölkin kans kustans jotakuinkii viitisen euroa.

Ja Borneosta ihan yleisesti piän toki. Oon aikasemmin käyny Borneolla, tual toises pääs, eli Sabahissa, kattomassa orankeja ja mulkkunenäsii apinoita ja snorklailemas Sempornan saaristossa. Sinne suuntaa miun on mentävä piakkoin uuelleen, koska nyt ku miä oon innokas (mutta paska) sukeltaja, ni siel on Sipadanin sukelluspaikat, ja ne on päästävä ihmettelmään. Arviolta ens vuoden alkupuolella menen sinne, kenties. Se asia tosin pitää varmaan piakkoin jo piirustella kalendeeriin, sukellusluvat Sipadanille on varattava reippahasti etukäteen, sinne ei pääse tost vaa ilmaantumalla paikalle, nimittäins.

Aissaatana että miulla muuten onkii jo ikävä saaria ja merta ja sukeltelua ja rantoja.  Ja miun  kissoja, voi luoja että niitä onki ikävä! Ja regeitä! Ja bintangia! Eli on ihan mahoton ikävä kotiin Kilille. Onneks viikon pääst tähä aikaa miä siäl jo röhnötän. Eikä tarvitte hetkeen säntäillä mihinkään (paitsi vähäsen yksii paikkoihin meinaan säntästä, mut en paljoo). Ai että!

Kissapatsas 2

Kissapatsas 3

Kissapatsas 4

Kiinalaisii temppelei on joka nurkalla tääl kohin mis miä majailen

Hiano pytinki

Kivan näköstä tääl kyl on, tommosii matalii tönöi

Pongaa Angry Birds!

Museon pihalla

Museon pihalla

Hautuumaa

Piäniä kivoja katuja

Yks kohta, eli yksityiskohta, kiinalaisen temppelin seinästä

Asettumisongelmia, kotiinpaluu, uskonasioita

Kotiranta tarjoo tän maiseman

Suuria asettumisongelmia on ollu kehissä. Miä en oo kyenny yhtään rentoutumaan, koska asuin vieraassa paikassa. Ei ollu kotosa olo. Miä en kyenny olemaan paikallaan, oli koko ajan rauhaton olo. Kävin makaamassa Kakkosen Koralpiitsin rannalla. Ruokin kissat. Pulahin mereen.  Söin ehkä jotain, jos maistu (ei maistu, mikään, ei edes tempe, väkisinpupeltamista on ruokailu taas). Tulin takas kämpille (Mataharin maja oli kämppä, ei koti). Koitin istuu terdellä ja lukee. Ei tullu mitää. Kävin fillaroimassa. En malta. Menin naapuriin kahveelle ja nettiin. En kykene, en pystyny päätöksiin enkä hoitamaan mitään asioita (pitäs esmes ostaa hirvee pino lentoja, koko loppuvuodeks kaikkee, mutta ne on yhä ostamati). Tulin takas kämpille. Lähin Kakkosen Koralpiitsin baariin. Ruokin kissat. Jauhoin paskaa tuttujen kanssa. Tulin takas kämpille. Koitin lukee kirjaa. En pystyny siihenkää keskittymää. Koitin nukahtaa. Säpsähtelin hereille. Mietin, et vittu täst ei tuu mitää, asioille on pakko tehä jotain tai miä pimahan.

Päätin siis, et miun on muutettava lähemmäs kotia, makso mitä makso. Mataharista oli kuitenki ehkä jopa 5 minuutin kävelymatka oikopolkujen kautta Kakkosen Koralbiitsin rantaan. Se oli kuitenki sen verran, ettei siält tost vaa kipastu kotiin kakalle tai hakemaan jotain jos unohtu ottaa mukaan.  Ja se henkinen etäisyys, se oli vähintäänki valovuosia. En vaa viihtyny Mataharissa, joku siäl vaan tökki, vaikka maja oli tosi kiva eikä ollu mitää pahoja ötökkäinsidenttejäkään (ponin kokosia torakoita kylppärissä, mut Sulawesin jälkeen nekään ei tunnu enää missään). Kai se oli vaan se, että ku se ei oo koti.

Eikä viihtymistä Mataharissa kauheesti parantanu sekää, ku pari päivää sitte yllätin jätkät tuolta askartelemasta jonkun jännän aineksen kanssa. Se oli miulle sellanen viiminen merkki, että juu, ei tässä pysty olee. Miuta ei haittaa jos porukka vähän/paljon/ihanvitusti pössyttelee, tai vaik napsii sieniä, mutta tuo rajumpi kemikaaliosasto tuuppaa miulle välittömästi sellasen henkisen kukkahatun syvälle päähän. Niin sormee heristin pojille ja tuhisin paheksuvasti mut ei ne paljo noteerannu, siin oli kiinnostavammat hommat just kesken. Eihän tommonen homma sillai oo miun elämää mitenkää tässä häirinny, mutta niiku sanoin, ei se viihtymistä toisaalta kyllä parannakaan. Ja paskaaks se miulle kuuluu mitä jengi vetää, kukin tehköö mitä huvittaa.  Mut ei miun silti tartte asuu missää kräkkiluolas.

Jotta uus majotus tuli hankittavaks. Miä suhailin eilen kyselees yhtä sun toista paikkaa lähempää kotia ja mukavammilta huudiloilta muutenkii. Vaatimukset oli siis et lähempänä Kakkosta ja rantaa, kiitos, eikä tietty saa maksaa ihan tolkuttomia, mutta toisaalta homma ei nyt oo muutamasta eurosta kiinni. Viihtyminen on nyt vitusti tärkeempää ku joku muutaman roposen säästö. Miä tarvin nyt ittelleni ympäristön ja murjun jossa miä viihyn ja pystyn rentoutuu. Miulla on ollu niin rankkaa tässä ny, kaikkien pään sekoomisten, hermoromahusten ja muitten juttujen kans. Et nyt lempeetä kaikkee hyvää ja ihanaa lellimistä ja palleroittelua miulle, miulta itteltäin, kiitos.

Mut ei oikee löytyny mitää hyvää vaihtoehtomajaa mistää. Yks sun toinen tarjos kyllä kaikenlaista majotusta ties mistä ja ties kenen nurkista, mutta en kelpuuttanu mitää mikä pikkasenkaa arvelutti. Menin sit taas lopulta, jo kaiken toivon heittäneenä ja luovuttaneena, täysin luhistuneena ja kohtalooni alistuneena, Kakkoselle vielä vähän määkimään, et miä en kestä tätä tilannetta. Pyysin vimosilla voimillani et avataako pliiiiis se teijjän varauskansio taas, ja katotaanko nyt oikeen huolella et mikä se tilanne on et keksittäiskö myä joku ratkasu tähän paskaan. Ja katottiin. Ja punkaloovien jumalat oli miulle suotuisat, sillä saatiin pienellä sumplimisella ährättyä miulle huikee varausspektaakkeli tästä päivästä alkaen siihen saakka kunnes loppukuusta saarelta poistun. Vaatii miulta hiukan muuttelua murjusta toiseen, mutta iiiiiiihan vitun sama. Pääasia, että saan asua Kakkosella. Koska siel osaan olla ja rentoutuu ja siel on kissat ja regei ja kaikki asiat muutenkii tuttua ja toimii ja kivat ihmiset töissä. Ja miä sain aivan kelvollisen hinnankii (kaikki majotukset on takapihan halvoissa murjuissa) eli onnenkyynel ja hymy huuleen.

Nyt siis asun taas siellä missä pitääkin, melkeen. Väärässä mökissä, mutta kuitenki oikeessa paikassa. Ja oon ihan varmuuden vuoks varannu ittelleni oman vakiotönöni syyskuun lopulta koko loppuvuodeks. Ettei vaan tuu tämmöstä tilannetta toista kertaa eteen. Tuskin, highseason ku loppuu tuos muutaman viikon pääst ni saari tyhjenee ja on taas sijoja majataloissa ja hinnat putoo normaaleiks. Mutta halusin silti varmistaa ettei kukaa munapää vahingossa varaa jostaa booking.comista miun huushollia hetkekskään. Saatana.

Jotta asumiskriisi ratkes vihdoin. Ette usko kuinka on helpottunu olo!

Lisäks kerkesin tässä potee kummallisen nopeen flunssan. Suklailun jatkokurssin alku siis vähä myähästy, alotin vasta eilen. Naputan siitä hommasta erillisen jutun taas, ni ne ketä sukellusvouhotus vituttaa ni voi hypätä sen shitin yli. Mut voin vähä tiiserinä jo mainostaa että voi vittu kun on ollu hianoo. Hait on parasta! Sukellustilityksen paskannan tänne plokiin ehkäpä huomenna.

Mitähän muuta miul ois nyt asiaa? Hmm. No joo, ramadan. Ku se nyt tässä kerran on.

Myönnän, että miulla alkaa olla huumori koetuksella tän ramadanin kanssa. Avoimin mielin ja kunnioittaen paikallisia tapoja niin täs koitan olla mutta oli asia mikä hyvänsä, ni jos miulla menee yöunet ni alkaa olla vaikeuksia ymmärryksen kans. Ramadan näyttää nyt ainaki täällä tarkottavan sitä, että moskeija huutaa ihan helvetisti enemmän ku normaalisti. Iltajoiku alkaa joskus seiskan jälkee ja kestää ainaki johonki kymmeneen, yhtä huutoa koko ajan. Lisäks saaren uuteen isoon komiaan moskeijaan on näemmä asennettu sellaset ämyrit, että nyt nimittäin kuuluu, ois moni raskasmetallinen orkesteri moisista desibeeleistä kateellinen, luulen. Aiemmin tänne miun huudiloille saakka ei oo paljo joikaaminen kantautunu, mutta nyt ei taia löytyy saarelta kolkkaa joka ei herää ku huuto yöllä alkaa. Miä oon joka yö puinu täällä nyrkkiä ja puhissu et SHUUUUT UP, ku kolmelta yöllä alkaa helvetillinen mesoominen ja ukko huutaa vaan jotaa joka kuulostaa siltä et "SHOWER-SHOWER-SHOWEEEEEERR-SHOWER-SHOWER-SHOWEEEEEERR-SHOWER-SHOWER-SHOWEEEEEERR!". On nää uskonnot kans yks ihmeelliin asia. Ja tää paikallinen sellanen varsinkii. Ku ei anna ihmisten nukkua sillo ku nukuttaa, tai syyä vaik ois nälkä. Muutenhan ramadan ei turistin elämään tääl vaikuta, paitti et siinä kuuen maissa ku aurinko laskee, ja paikalliset saa vihdoin luvan kanssa syyä, ni on aivan turha koittaa hoitaa mitään asioita. Ketään ei oo missään paitti ruokapatojen äärellä. Ja sit tuos parin viikon pääst ku on Idul Fitri (eli ramadan loppuu) ni sillo täällä luultavammin on lähes kaikki muslimiväestön pitämät palvelut sulki ku jengi painelee sukuloimaa ja juhlimaa sitä, et nyt saa taas syyä ja juua ja tupakoia ja naia vaikka keskellä kirkasta päivää, jos haluaa.

Tosin, miun kavereista suurin osa näyttää noudattavan ramadanin paastovaatimuksia vähä niiku sinnepäin. Yhen sun toisen oon yllättäny syömästä keskel kirkasta päivää ja oon sit ollu ihan et mitämitämitä, ramadan, soo-soo! Ja sielt on yleesä vähä kyllästyneenä huikattu vaan et so what, ehkä miä huamenna paastoon, jos jaksan. Että ei tää niin vakavaa onneks oo. Iso osa ihmisistä tääl on just tasan yhtä muslimeja ku mitä vaik myö mordorilaiset ollaan kristittyjä. Ei meilläkää sitä 10 käskyä ihan nii justiisa noudateta. Ne on aina vaa ne fanaattisimmat joilla on se kovin ääni.

Itsehän en mitään uskontoa tunnusta, miusta kaikki on aika höpöhöpöö ja sellasta vastuunpakoilua ku leuhotetaa et joku korkeempi taso on kaiken puikoissa. Uskon kyl et ulkoavaruudessa on elämää,  ja sit uskon ihmisen vastuuseen omasta elämästään (joskaan en usko ihmisiin noin yleisesti, sen verran ollaan sössitty tää homma jo).  En usko myöskään joulupukkiin, evoluutioon enkä siihen, että Kurt Cobain teki itsemurhan. Paskapuhetta on moni muukin asia, mut en jaksa nyt listata niitä kaikkia.

Miul ois paljokii sanomista viel monestakii asiasta, niin täkäläisestä elämästä ku muustakii,  oon meinaan niin paljo mietiskelly kaikenlaista. Mut ku en näien asettumisonkelmien ja asumiskriisien takii saanu itteeni viel niin rauhottumaan et miusta ois oikeestaa minkää asioitten analyyttiseen ja kuivan asialliseen tarkasteluun.  Oottakeepa tovi, nyt ku oon saanu noi ulkomusiikilliset seikat kondixeen ja pystyn relaksoitumaan, ni  kykenen kohta ehkä ulosantamaan kaikenlaisii Tärkeitä Asioita. Kohta tuun kertoo teille Totuuden Kaikesta. Ja se ei oo 42.

Ja joo, hitto, oon unohtanu budjettikatsauksen, vaikka kuukaus vaihtu jo monta päivää sitte.  Eli hei hei heinäkuu, matkani yhexäs kuukausi, siäpäs olit halpa! Oikein järkytyin kun katoin mitä meni rahaa Sulawesin seikkailuun + äkilliseen sieltä evakuoitumiseen. Noin 1600 euroa, joka sisältää noin 350 euroa sukeltamista ja noin 100 euron äkkilähtölennon Balille.Se on vähän se, ottaen huomioon että matkustelin ja retkeilin ja sukeltelin aika helvetisti enkä mitenkään pihistelly missään.

Tää elokuu tuleekii sit olee huikeesti kallihimpi. Kiitti taas, sukelteluharrastus, tuhoat miun matkabudjetin!

Jos budjetti ei nyt kuitenkaan ihan riistäydy käsistä niin reissu on muuten just ohittanu arvioidun puolivälin.  Takana on eniveis enemmän ku eessä, eli sellanen reissupäivän seisaus/tasaus meni jo. Ja tää fakta on sellanen, joka ei miuta millään tavalla ilahduta. Eli ei, ei todellakaan ole ikävä Mordoriin, vieläkään. Ajatuskin paluusta Mordorin arkeen aiheuttaa lähinnä ahdistusta. En siis ajattele asiaa nyt tän enempää.  Koitan arvostaa jokaista hetkeä täällä ihan rystyset valkosena.

Koska loppu lähenee. Jokaisella. Eikä meistä kellää oo aikaa tuhlattavaks. Muistakaa se.

(sori, ei oo kummosii kuvii nyt tähän postaukseen, miä oon ollu niin hermostunu asumistilanteesta ym et en oo jaksanu räpsii kuviakaa. Mutta aina on pari kuvaa mirreistä!)

Hertta pesee kättä

Meijusuvas ryyppää maitoo, Pirkko pesee kättä

Highseason on hanurista ja kissat on parasta

Krapulainen tervehdys Kililtä! Tuli eilen  riipastua oikeen kunnon vanhanajan perskänni. Oikeen niiku sellanen, että filmi vähän pätkii ja kamerassa on kuvia joitten ottamista en muista ollenkaa. Mutta kuvista päätellen hauskaa oli! Olin kyllä todellakin kunnon kekkulin tarpeessa, teki hyvää nollata kunnolla. Nyt ei vähään aikaan Bintang Timee miun kelloon tuukkaan.

Hiekkakikkareella on highseason ja Kakkosen Koralpiitsillä asumusten hinnat on ihan järkyttävät. Mesta on lisäksi roiskastu booking.comiin eli paikka on koko ajan täynnä. Sukelluspulju on auki. Uima-allas pojottaa pihalla. Rohviilia on nostettu. En tykkää yhtään, saatana. Jotta kun eilen tänne pääsin, ja totuus miulle valkeni, ni seuras pientä itkua ja hampaankiristelyä ja helvetilliset neuvottelut. Pojat oli kaikki ihan paskana ku miä olin ihan paskana, ja pyytelivät anteeks tilannetta, mutta eihän hyö sille mitään voi. Omistaja päättää asiat ja zillä zipuli. Miä siis majailin vaan viime yön kotosalla, sikahintasessa (vaikka sain hirveesti kaverialennusta ni hinta oli silti ihan kamala, puoli miljuunaa yö!) ilmastoidussa bungalowissa, koska se oli ainoa joka oli vapaa, kaikki muut oli ja on täynnä liki koko kuukauden. Ravasin sit itku silmässä ettimässä lähistöltä halvempaa vaihtoehtoa, ja muutin tänää aamulla tuonne rivakan kivenheiton päähän Matahari Inniin. Siellä majailen noin 3 viikkoo, ja sit pääsen muuttamaan takas miun halpaan omaan mökkiin Kakkoselle noin viikoks ennenku jatkan taas matkaa. Pojat sai omistajan ympäripuhuttua antamaan miulle ihan entisenkaltasen halvan hinnanki ku uhkailin et jos miä en asu tässä, ni myöskään yksikään miun kaveri ei tule tähän asumaan (ikäänku tänne nyt ois ketään tulossa, ja ikäänku miulla mitään  kavereita olis, mutta noin niiku teoriassa).

Uus hima

Mutta tämmöstä tää on. Toisaalta miulle tekee ehkä aivan hyvääkin vähän vierottua ja käyä vähän vieraissa, laajentaa elinpiiriä niinku. Ja Matahari Inn on  kiva, siel on hyvä fiilis, tutut pojat töissä, miun paras paikalliskaveri Edi hengaa siellä koko ajan, kämppä on siisti ja kiva ja halpa (150 000 rp/yö, highseason-hinta sekin, normaalisti siel on halvempaa). Ja siel ei onneks enää taia hillu kräkinpolttaja-porukoita, joita siel kuulemma jossai vaihees oli pyörimäs. Et ei tarvinukaa asua kräkkiluolassa! Plussana on se, et pojat korjaa fillareita sivupisneksenään. Miun konkeli on siel korjattavana jo, siit oli kori ihan paskana ja risana jo ennenku läksin. Edi on juossu kylillä koko päivän ettimässä (= pöllimässä, luulen) miulle uutta koria ja muutenki mopo on huollon tarpeessa.

Kävin eilen kans heti Lutwala Dives morjestaa tutut ja kissat ja varaamassa miun ihanan miesmallin näkösen sukellusope-Davidin. Huomenna pitäs alkaa Advanced-tason kursseilu. Saa nähä, miul on hiukan flunssanen olo, mutta toivon et menee aamuks ohitte ja sukelluskondis ois loistava.

Hertta vahtii miuta

Mut sit se tärkein: KISSAT! Kaikki on tallella, kaikki on kunnossa! Hertta, miun ehoton suosikki, meinas eilen ihan pimahtaa ku äkkäs että no nysse pullukka on tullu takas. Miä en päässy ees naapuriin kaljalle ilman Herttaa, enkä ees vessaan ilman että Hertta istu oven takana oottamassa. Sentäs ei muuttanu mukana Matahariin, mutta tuntuu aina oottavan tuol Kakkosen takapihalla, et koska miä tuun (oikasen uuteen kotiin aina tuolta Kakkosen pihan perältä lähtevän polun kautta).

MIKÄÄN ei paranna pahaa miältä niinku kissat. Kun saa vähän kehräystä osakseen ni kaikki näyttää vähän valosammalta.

Miulla on taas kaikki ihan hyvin.

Meijusuvas

Rakastan tätä maisemaa

Iso-Stigu

Maaliman paras rekeipändi S2B on vihdoin saanu levyn valmiiks. Ostin niitä viis. Niiku kavereille kans!

Tämmösiä oli aamulla kamera täynnä. Näköjään myö Georgen kanssa ei otettu mitään.

Matkailu opettaa

Heihei, Hiekkakikkare! Nähään ens viikon lopulla, toivottavasti!

Matkailu opettaa. Tänään olen oppinut mm. sellasia asioita että Indonesiassa lennot voi myös aikaistua, ei vain myöhästyä. Olen oppinut, että pitää varmistaa sata kertaa, mihin aikaan lento lähtee. Olen oppinu, että jos lipussa lukee että lento lähtee klo 13:15 niin lento on lähtenyki jo klo 8-ja-jotain. Että paskapuhetta se, ettei vanha koira oppis uusia temppuja. Meikä ainaki oppi, laakista, saatana.

Eli nokkelimmat voivatten edellisestä päätellä, että en todellakaan ole Floresilla Labuan Bajossa, vaan jäkitän Balilla edelleen. Sillä lentoni Labuan Bajoon oli aikaistunut jollain 5 tunnilla, mutta miulle ei kukaa kertonu (vaikka tästä oli kuulemma jo keskiviikkona soitettu lennon miulle varanneelle matkatoimistolle Gilille ja se matkatoimiston gubbe tasan näki miut harva se päivä). Joten tulipa tänään kipastua lentokentällä kattomassa domestic lentojen lähtöaula ja tarkastamassa Merpati -lentoyhtiön asiakaspalvelualttius. Ei mitään valittamista kummassakaan, mutta vituttihan se turhanpäiten ajella pirssillä ees taas.

Sijainti siis jälleen tuttu Sanur Beach, Bali. Ei nyt järin paljon täällä kiinnostais kökkiä, mutta tämmöstä sattuu, ja mikäs täs ny sit on lorvailles, eihän miulla sinänsä oo kiire mihinkään. On aikaa tehä hankintoja ja tuhertaa kaikkia tietsikkajuttuja ja laitella asioita ajantasalle ja tehä suunnitelmia ja kirjotella ja kaikkee. Huomenna on uus yritys lentojen kanssa, ja toivon suuresti, että pääsen huomenna aamulla Labuan Bajoon, kuten tuo mainio Merpati-lentoyhtiö miulle tänään pyhästi lupasi. Labuan Bajossa ku pitäs olla klo 12 jo jossain laiturilla kapuumassa veneeseen, jotta pääseepi johonki saarelle ihmettelmään. Ans kattoo kui käypi.

Edin ja Georgen kans vietettii miun viimiin ilta

Viimiset päivät Gilillä meni laiskotellessa ja sosiaalisuussulakkeita viilennellessä. 6 päivän rypistys kissaklinikalla veti sulakkeet tilttiin, joten vaati hiukan toipumista... siis ihan sellasta perus-meikäläis-meininkiä, eli kirja käteen ja kauimmaiseen nurkkaan olemaan ihan omis olois vaa. Mutta mikään ei rauhota ja rentouta ja lataa mitä vaan sulakkeita paremmin ku iltahämärissä merelle tuijottelu, tai tähtitaivaan toljottelu, letkeen regein tahdissa. Ai että. Vikana iltana toki pari bintankia piti sipasta (pidin nimittäin 10 päivää olutonta ennen sitä) ja kupuroia melkeen jopa puoleen yöhön. Piti arvostaa regeitä oikeen varastoon, ku - kääk - tässä menee joku 10 päivää ennenku oon takas oman hiekkakikkareen regeikemuissa.

Eilen läksin siis Gililtä. Kissat jäi sinne ihmettelemään, mutta latasin niille keittiön nurkalle kauheen kasan ruokaa ja kävin myäs ostamassa ison kipon juomavettä varten ja mäkätin kaikille että huolehtivat nyt sit varmasti, että kupissa on aina raikasta vettä kissoja varten. Ja kissat on kaikki kunnossa, Ritvan oudot kaljuuntuvat iholäntit parani ja kasvaa uutta karvaa (se kirppusamppoolla kuuraus taisi sittenkin auttaa?), flunssaset katit on lääkitty uuemman kerran antibioottipiikeillä ja kaikki rekeipaarin kissojen keskuudessa siis okei. Kissojen lisäks Kakkosen Koralpiitsille jäi säilöön arviolta 50% miun tavaroista, koska oon nyt vaan reilun viikon pois, en tarvi koko rojuarsenaalia mukaan, pärjään ihan minimivarustuksella. Mikä toki laittaa pohtimaan, että jos pärjään reilun viikon näin vähällä rojumäärällä, mihin helvettiin tarvin muutenkaan noin perkeleesti tota tavaraa? Onneks on kuiteski toi oma hiekkakikkare sellasena tukikohtana ja varikkona jatkossakin, sinne voi aina mainiosti jättää nyssäkän jos toisenkin jemmaan oottamaan paluuta.

Ja mikä perkele tota merta vaivaa? Taas oli Gilin ja Balin välillä meri niin raivoisa, että oikeen vattassa juili ja rupes nouseen kiinteetä settiä kurkkuun, kuolemanpelkoa unohtamatta. Nyt ei sentäs tarvinu istua veneen katolla, kaatosateessa, myrskyssä, vaan sai olla ihan sisätiloissa, mutta silti. Höykytys oli hirveetä, ja välillä tuntu että vene kyntää 10 metriä veden pinnan alapuolella kun molemmilla puolilla botskia velloi vetiset seinämät ja tyrskyt heitti suihkuna vettä veneen yli. Siin oli taas kiitollisuutta kehissä kun kyyti kopautti Padang Bain laituriin ja sai kiinteetä maaperää jalkojen alle.

Hanur Beach

Viime yön majailin tääl Sanur eli Hanur Beachilla Abian Boga Guesthousessa, hirveen kiva oli hän. Miä vajosin aivan ekstaasiin ku suihkusta tuli kuumaa vettä, olin jo tyystin unohtanu että sellastaki luksusta voi olla. Ai jumaliste, teki mieli vaa jököttää siinä lämpösen suihkuveen alla koko ilta. Mutta sieltä lähin tänää, lentokentällä kävin, ja sieltä tulin takas Sanurille ja päräytin astetta kämäsempään majaan, eli Yulia 2 Homestayhin. Ei ole ilmastointia, ei lämmintä vettä suihkussa, ei telkkaria, ei mitään. Mutta ihan sama, tää on halpa ja siisti ja mukava, kelpaa miulle. Ja arvakkaa mitä? Koska nyt on silkkaa aikaa, ni räimäsin vihdoin tänne tommosen sivun mihi oon kasannu kaikki majapaikat matkan varrelta. Et jos joku tarttee majotusvinkkejä ni vilkaskaa sieltä.




Ja koska taas yks kuukaus sujahti tossa ohi niiku viuh vaan, ni on taas aika budjettikatsauksen. Toukokuussa rahaa meni noin 1300 euroa (+eläinlääkärikuluja, mutta ne rahottu Pallirahastolla ja on täten vähennetty miun henk.koht. porsastelukuluista). Ihan okei, miun mielestä, ja varsinkin ton järkyttävän kalliin huhtikuun jälkeen. Pallirahaston tilikirjat taasen kertoo sellasta, että rahaa on jälellä tismalleen miljuuna rupiaa.  300 000 rupiaa rahastosta nipistin viime viikolla uusiin antibioottikuureihin, nääs.

Ei miul muuta. Miä koitan siis taas huomenissa aamulla lentää Labuan Bajoon, ja toivon että ehin myös sieltä klo 12 lähtevään veneeseen, joka vie miut Kanawa Islandille. Ei haisuakaan kyseisen saaren yhteyksistä ulkomaailmaan, et jos ei hetkeen kuulu ni älkää huolestuko. Miä oon vaan joko snorklaamassa tai sitte Komodo Dragonit on syäny miut. Kuulemiin, viimestää ens viikon lopulla kun oon taas jossain missä on jotain. Parit kuvat tähä loppuun ja sit moiiiiido!

Näin tulee kaikki rakennustarvikkeet Gilille

Meijusuvas puussa, Poika Nimeltä Ritva vahtii

Rosen uus vauva

Täti Hanur Beachin rantapulevardilla

Asuntoesittely

Uus hima

Miä oon koittanu kirjotella jonkinmoista puolivuotistilannekatsausta, kert reissu on nyt kestäny himpun päälle 6 kk. Tunnelmia ja jotain tosi ylevää ja nasevaa valaistumistilitystä ja sillai, mutta kaikki mitä oon saanu aikaseks on silkkaa teennäistä paskaa, jonka lukeminen rupee suorastaan hävettämään. Alotan tilannekatsauksen mietiskelyn ihan alusta, mut sil aikaa ku se paska muhii ni miä esittelen teille kaikille kahelle kiinnostuneelle lukijalleni miun uuen kodin.

Eli miä muutin taas. Koska possumatkailu ilmastointien kanssa tuli budjetillisistä syistä taas tiensä päähän. Oli aika hyvästellä ikkunat huurustava ilmastointikoje, lämmintä vettä sylkevä suihku ja uuen kiva romantillinen maja. Oli muutettava taasen pihan perälle leikkimään budjettimatkailijaa. Mutta miä en jotenki enää kyenny taipumaan miun edelliseen pitkäaikaseen kotiin, eli reikäseinäseen bambumurjuun, jossa meuhkas niin kukkuuta huutavat isot gekot kuin erinäisten ryömivien ja hiippailevien ötököiden armeija. Onneksein Kakkosen Koralpiitsillä on myäs muutamia kohtuuhintasia betonitaloja, joista miä sain hyvän hinnan tinkastua. 175 000 rupiaa yä (noin 14,50 euroa), on valoa ja tilaa, ja tiiviit seinät. Tosin kun on kivitalosta kyse niin feelis on hieman ku asuis kiukaan sisällä, sillä kämpän sisälämpötila on useimmiten kuumempi kuin mitä pihalla. Mutta muuten viihyn oikeen hianosti enkä tästä evääni mihinkään liikauta kunnes tulee maiseman vaihto ajankohtaseks. Sit joskus.

Romantillinen neizytkammio

Hämmentävä peilaushuone

Askeettinen pikkula

Riipperin Siem, oot kiva

Tykkään tästä Siem Reapista ihan vitusti. Miusta täällä on vaan on jotenki mukavaa, vaikka ens alkuun sillon ekana päivänä ku tänne umpiväsyneenä tulin ja hotelli oli kaukana kaikesta ja kuuma ja ääh, sillon tunnelma oli tyystin toisenlainen. Et ei vittu kauanko täällä persereiässä pitää oikeen notkua. Mutta nyt oon taas muistanu sen, miks siiitä vuoden 2008 ekasta visiitistä jäi hyvä fiilis. On vaan jotenki lepposa meininki, ei hermostuta ees se, että sekunnin välein joku kysyy et oisko tarvetta tuk-tuk-kyydille tahi hieronnalle. Tai että kuppilassa istuksiessa joku rähmänen ipana tunkee väkisin jotain postikortteja tai kirjoja syliin ja koittaa myydä, tai että joku rampa ryömii jaloissa ku kadulla tepsuttaa. Semmosta se on ku ulkomailla ollaan, erilaista, erikoista.

Mutta oon tässä ny saanu suoritettua ja hoidettua kaiken tarpeellisen, perkeleen Pippeli Pensionea lukuunottamatta. Oon käyny uuelleenki pyörimässä siellä missä Pippelin pitäs kartan mukaan olla, mutta ei löytyny. Pitäkää Pippelinne, saatana. Muitten asioitten kans on ollu enempi onnistuneita suorituksia.

Museo täynnä kiviä

Ensinnäkin kävin Angkor National Museumissa tuos yks päivä. Haaaaaaaukotus. En vaan oo sellanen kultturelli museoihminen, ellei sitte kyse ole jostain makaaberista tai jännästä tai hölmöstä museosta. Erotiikkamuseot, rikosmuseot, vakoilumuseot, kestän kyllä, miälenkiintoset taidenäyttelyt jossain jeejee, mut nyt tämmönen Khmeriläisyyden syviin ytimiin menevä museospektaakkeli jossa ei ollu muuta ku vanhoja kiviä ni hohhoijaa. Ravasin sen paskan läpi varmaan ennätysajassa, mutta ku emmiä jaksa kattoa sataa jotain kädetöntä ja päätöntä  "torso of male divinity"-patsasta tai tsiljoonaa jotain seinänkappaletta mikä on raahattu jalustalle jostain rauniolta. No oli siellä hieno sellanen huone missä oli tuhat erilaista Buddha-patsasta, se oli ihan kiva. Ja museon kaupassa oli kaikkee kivaa mut ku ei saa shoppailla ni seki meni vähä sillee alahuuli lerpallaan et HHHHÖH. Eikä siel saanu oikee missää ottaa kuvia et valitettavasti et voi tähä nyt laittaa tuhatta kuvaa jostain kolhusista kivistä. Sori.

Täst sai sentäs ottaa kuvan.

Sitte oon ostanu lentolipun täältä Luang Prabangiin Laosiin. Lennän sinne sunnuntaina. 180 ämeriikän dollaria, saatana, mutta ei voi mitään, halvemmallakaan ei irronnu vaikka kävin ihan saatanan monessa matkatoimistossa inisemässä. Vietnam Airlines vie, toivottavasti pysyy ilmassa, ei mitn hajua millanen lentoyhtiö mutta seikkailunhalu suolessa tässä ollaan. Vaikka onki noloo et lähen kalliilla lentämään ku uhosin et bussilla, mut... no, mukavuudenhalu on ny jotenki joustamaton. Ja ihan hyvä et tälviisii nyt ilmakehää tuhoomalla vaihan paikkaa, ku ei Lonely Platissakaan (Laos-versio, ostin suttusen kopio-LP:n ku halvalla sai) järin suositeltu tota Siem reap - laos -bussihommaa. Eihän se LP aina silkkaa faktaa ole, eikä varsinkaan ajan tasalla, mutta koitan nyt vaan selitellä itelleni ja varsinki sisäiselle Sulo Vileenille tota lentoon törsäämistä. Pääsenpähän parissa tunnissa perille eikä tarvi kahta vuorokautta matkustaa bussilla joku vuohi sylissä läpi Laosin.

Uus kotikatu. Ihana!

Ja sit muutin eilen aamulla Siem Reapin säpisevään ytimeen ja siitähän se vasta alkoki viihtyminen oikee tosissaan. Ihana, ihana pieni hotelli, joka on ihanalla pienellä sivukadun sivukadulla. Niin on kaponen katu ettei mahu tuk-tukitkaan tänne eli hiljasta rauhaisaa on, kukaa ei tuputa mitään, kissat makoilee kadulla ja ai että on tunnelmaa. Vaikkei tartte ku kipittää muutama askel ja kurkistaa nurkan taakse ni alkaa älämölö ja mayhem. Hotellin nimi on Neth Socheata, ja voin lämmöllä suositella. Kiiltävän puhas, uuden olonen, huone on pieni, mutta on ilmastointi, telkkari, jääkaappi, siisti kylppäri, eli kaikki mitä ihmiin tarvii. Hintaa 22 dollaria yö eli joku vajaa 17 euroa. Naapurissa on ihana paikallisravinteli, mistä saa järkyn hyvää khmer-ruokaa (kala-Amok 3 dollaria ja kala-amok on miun uus suosikkimättö, niin hyvää että lähtee järki) ja mukava tunnelma. Ruudulliset pöytäliinat ja värikkäät seinät, ja jos nopeesti ympärilleen vilkaseen ni vois luulla olevansa jossain etelä-euroopan kylässä. Mikä ny sinänsä ei oo se haettu tunnelma, mutta hauska sellanen aistin sekotushomma. Vieressä on myö vaatepesula, kilo pyykkiä peseytyy dollarilla jos ei oo kiire eikä halua kalsareitaan silitettynä takasin. Kaikki on lähellä, mutta ympärillä silti rauha ja hiljasuus. Mahtava maja, tykkään ihan sikana.

Fish Amok. MAISKIS!

Kotikadun mirrit

Sananen ihmisistä... vittu että sain tos yks päivä seurata oikeen superidiootin länsimaisen (aussi, keski-ikänen, mies) mulkun toimintaa ku kävin yhes kaupas ostaa vettä. En tiiä mitä se punkero paskapää oli ostamassa, oli jo maksanu ja pakannu asiansa kassiin, mutta nosti kassalla järkyttävän metelin siitä et miten KALLISTA täällä on. Joku sama asia mitä hää ny oli shoppaamassa ku ei heil austraaliaskaa maksa näin paljoo ja ku joku myöskin asiakaana ollu paikallinen pimu siinä koitti selittää että tää kyseinen asia nyt on vaan tuontitavaraa ja maksaa siks tän verran ku tuotu pitkän matkan päästä ni tyyppi käy selostamaan että kyllä meille australiaanki tuodaan kaikki pitkän matkan takaa eikä hinnat ole silti tämmösiä mussun-mussun-vali-vali. Huuto jatku vielä pihalla, sellanen ylimielinen ruikutus suureen ääneen, ja se kassajonossa jo ollu paikallispimu poltti lopulta päreensä ja karjas sille idiootille että GO BACK HOME IF YOU DON'T LIKE MY COUNTRY ja hyppäs moponsa selkään ja lähti menee. Urpo jäi siihen pihalle yksinään sit puhisemaan. Hurrasin hiljaa mielessäni. Mitä vittua? Täällä on ihan järkyttävän halpaa kaikki, paitsi of koors jos haluut juua Eviania etkä mitä tahansa pullovettä ni se Evian maksaa, tai jos ei kelpaa mikä vaan sipsi vaan pitää olla Pringlesiä ni hinta on monin kertanen verrattuna siihen johonki beisik-naksuun. Mikä siinä on niin vaikia tajuta?

Tää ei oo kuutamon silta mutta ihan hiano silti

Muutenki vois sanasen sanoo sellasesta matkustelijan asenteesta. Tuppaa vähä rasittamaan tyypit joilla on sellanen perus-negatiivinen ja epäluulonen asenne kaikkea kohtaan. Okei, terve järki mukana, ei piä olla hölmö, pitää ottaa asioista selvää eikä maksaa aina mitä pyyetään tai sillee, mutta luulis että on aika stressaavaa ja raskasta matkustella lähi-Siwaa pitemmälle jos lähtökohtanen asenne on se että kaikki koittaa kusettaa ja kaikki on huonommin ku kotona ja jokainen suupala tai juoma on potentiaalinen ripulinaiheuttaja (mikä on toki totta, mutta seikkailumiellä hei, se raibul tulee jos on paska tsägä, ei sille mitään voi). Et okei se siun tilaama panaanipirtelö ei tuu pöytään ehkä kahessa sekunnissa niiku jossain tehokoneiston lailla toimivassa Germaniassa, tai sitä siun pungalowia ei siivota jos et erikseen käy pyytämässä, tai - herraisä- ei oo vältsyyn sitä käsienpesupistettä hellän saippuan kera siinä vessan piälessä. Mitä sitte? Jos joka asiasta tarttee napista ja kauhistella et ku tääl nyt tällee ja tollee, ni pitäskö pysyä ehkä kotona? Tai et valitetaa jos jossain ei puhuta englantia ja kielimuuri tekee asioitten hoitamisesta haastavaa. Vittu, opettele sitte ite puhumaan vietnamia jos Vietnamissa olet, siun mokahan se on ku et puhu maan kiältä (näin paasaan miä, joka en siis viäläkään puhu indonesiaa vaikka piti jo täs vaihees osata). Räyh.

Sähköhommat on hianot!

On onneks vastaan tullu hauskojaki ihmisiä. Yks alkuilta tuos ku olin jotain amokkia taas vetämässä napaan ni samaan kuppilaan pamahti sellanen äänekäs hilpee ämerikkäläisseurue, kypsemmän puoleista porukkaa, siis jopa miuta vanhempia. Instant aispreikkeri oli kun setä tervehti oitis että helou YOUNG (!!!) LADY (!!!!) ja  rupes riisumaan paitaansa ja näyttämään tatuointejaan, koska ku miullaki on tatuointeja ni se oli niiku välitön bondaus sen tiimoilta. Ja koko ryhmä sitte rojahtiki miun pöytään ja olin ensteks tietysti ihan et apuaaaaaaa joudun puhuu ihmisille, meni oma rauha ja ääk, mutta nehä oliki aivan hulvatonta porukkaa. Osa heist lääkäreitä, ja olleet täällä jossain vähä vapaaehtoishommissa läheisis kylis ja oli viiminen ilta ennen kotiinlähtöä eli sellanen riehakas meininki. Pari mammaa siitä oli käyny jopa Mordorissa, niitä kesäisten risteilyalusten porukkaa siis, ja juttu lens ja pikkusen siinä kulmakarvaa kohottelin et onpas vallan nyt estoton meininki ku viien minuutin jälkeen yks akka siinä jo avautu gynekolookisista operaatioistaan. Nauratti ihan pöhkönä ku hyö myös innolla arvioivat ohikulkevia ihmisiä  juurikaan näkemyksiään siloittelematta. "Oh my goooood, kattokaa miten laihat jalat tuolla miehellä on" ja "onpas tuolla noilla kahella ukolla valtavat mahat" ja tätä rataa.  Melkosta sakkia, mutta mukavasti siinä muutama tovi heijjän kanssa vierähti.

Laidasta laitaan, kaikenlaista.

Sairaskertomuksiin, osa 666: tää päivä on menny aika lailla harakoille, pissishommissa, tauti pärähti takasin hirveellä raivolla eli antipiootti mitä oon syäny ei liene oikeenlainen, ja oon siis lähinnä maannu hotellissa tuskasena nukkumassa ja kusemassa (mukavaa vaihtelua paskantamiseen, muuten!). Kiitoksen Kambodzan apteekeille, joista saa mitä vaan senku menee tiskille sanomaan mitä haluaa. Kaivoin netistä vähä infoa et millasta antibioottia kusitautiin oikeen tarttee, vaikuttava aine paperille ylös, lähimpään apoteekkiin ja sielt tuli boksi pillereitä, kuin (kainalopieru tähän) apteekin hyllyltä. Helpottamaan päin on pöpö jo, toivottavasti nyt menee kunnolla ohi. Mutta sainpahan siinä sänkyssä makoillessani vihdoinkin ladattua uuen Stam1nan levyn, et sitä huudattaessa jakso sujuvasti makailla ja potee.

Huominen päivä viel tääl, enkä tee sen kummosempaa ku istuskelen katukuppiloissa lukemassa kirjaa ja töllistelemässä meininkiä. Pakkailen Assholen ja valmistaudun siirtymään Laosiin. Kiitos, Siem Reap, olit ihana, nähää joskus vien uuelleen!

Kätsy mopokioski

Meininkiä tuol hiukan ytimen ulkopuolella

Old Marketin ruokatori

VUH!

Täh?