Hullujen kylä

Hana on kyllä auki mutta ei tule mitn

Jos elettäis Asterixissa niin Hiekkakikkare, naapurikikkareet, Lombok, helvetti koko Indonesia, olis se mitä kutsutaan nimellä Hullujen Kylä. Varsinkin tänään.

Meillä on täällä tilanne päällä. En tiedä faktoja, juorut lentää villinä tällä hetkellä, mutta jotain tämmöstä on meneillään:

• Täällä Trawanganilla on jo useita vuosia ollu oma vesilaitos. BAL eli Berkat Air Laut. Ne tekee jollain nerokkaalla menetelmällä merivedestä puhasta raikasta vettä, jota voi juua suoraan hanasta. Vesi tulee kaikille BALilta ja se on yks niitä ainoita perusasioita joka täällä on toiminu ihan helvetin hyvin. Koska kaikki kolme Hiekkakikkaretta saa vetensä BAL:lta niin puhutaan tietysti isoista rahoista joita tuo firma takoo. Miä en heille paljoa maksa koska asun yksin ja en kauheesti lotraa, miun kuukausittainen vesilasku on jotain 5 euron luokkaa. Mutta voitte kuvitella mitä vesilaskut on kun puhutaan vaikka 25 huoneen hotellista. Ja kun asiaan liittyy raha, niin sehän alkaa kiinnostamaan kaikenlaisia tahoja.
• Muutama kuukausi sitten jo alko pyörimään huhuja, että BAL:n omistaja on viety vankilaan ja koko firma on jonkinlaisen tutkinnan alla kun ei ole oikeita lupia tai ei maksa veroja ja ties mitä. BAL vastasi huhuihin pitkällä tiedotteella, jossa kertoi että heillä on kaikki vaaditut luvat ollu alusta saakka kuosissa ja he on yks saarten isoin veronmaksaja, eikä kukaan ole vankilassa. Tilanne rauhottu muutamaks kuukaudeks ja kaikki tyytyväisnä lipittivät hanavesiään. Kunnes sitten....
• Poliisi sulki vesilaitoksen eilen. Vesi katkastiin tuossa alkuillasta eikä o sen koommin hanat lorissu.

Ehkä jollain tärkeellä ylipäälliköllä tuolla Lombokin virastossa jossain on tarvetta uuelle autolle tai kartanolle tai jotain, ja siks sormet syyhyää päästä vesibisnes-osingoille. Tiijä häntä.

Feispukin keskustelupalstat on turvoksissa säpinää tän aiheen ympärillä ja alkaa raivoa nousta pintaan. Tietysti siellä viimeistään viides kommentti joka ketjussa on, että menkää kotiinne jos ei kelpaa ja ennen oli kaikki paremmin, ei sillon mitään puhasta vettä hanoista tullu ja hyvin pärjättiin. Jos oltais Mordorissa, niin syytettäis tietty pakolaisia, että tulevat saatana tänne iPhonejensa kanssa ja jua meiän vedet, mutta täällä ei sentään oo ihan siihen viä vajottu, vaikka sarkasmia toki lentää kaikille jotka kehtaa mainita, että ei voi bisnestä pyörittää ilman vettä. Ja tietty on muistutettu että kuinka maailmassa on ihmisiä joilla on asiat ihan vitusti paljon huonommin kun meillä täällä. Näin toimii somejengi tänä pänä. Ei niin paskaa asiaa, etteikö siihen vois aina heittää lastia syyllisyyttä pahentamaan fiilista.

Saaret on nyt jo ihan kusi sukassa, koska täällä ei ole ketään. Tulivuori on tyhjentäny Balin ja sielläkin ollaan ihan kusessa, ihmisiltä on lähteny työpaikat alta kun ei ole varaa maksaa palkkoja, kun ei ole tuloja. Ja tämä näkyy täällä meilläkin. Pikaveneet Balilta tulee liki tyhjänä, hotelleissa ei ole asiakkaita, ravintolat ammottaa tyhjänä. Kylmää hikeä lorottaa persvakoon useimmilla, joilla elämä ja elanto on täällä.

Nyt tää vesiperseily tähän päälle vielä niin heippa. Jollei vesilaitosta saada tänään päälle, niin luulen että huomenna alkaa jo olla pientä tunkua täältä Balille meneviin veneisiin. Hotelleissa on kyllä vesitankit, jotka useimmat kerkes eilen vetämään piripintaan kun huhut lähti kulkemaan, mutta ei isokaan tankillinen loputtomiin kestä. Jollei tule vettä niin sitä ei sitten ole eikä tule, kun vesitankitkin on loroteltu tyhjilleen.

Miulla ei kotona ole mitään varatankkisysteemiä eli kun vesilaitos vetää letkut sulki ni miun murjuun ei tule vettä. Takapihalla on onneks pumppu ja kaivo, mista tulee paskaa pohjavettä, jota ei mieluusti käytä ku kissojen paskalaatikoien huuhteluun ja pihan kasteluun. Perusasiat, joita ei tuu normaalisti ees mietittyä, on aika vitun vaikeita kun ei tuu juoksevaa vettä: tiskaaminen, peseytyminen, jumalauta vessan vetäminen.

Naivina oon toiveikas, että tää tilanne ratkeaa ja ihan helvetin nopiasti. Tässä on kerrankin kaikki aika yhtä mieltä siitä, että tämä on hanurista ja vettä pitää hanoista tuleman, saatana. Ei ne voi meitä pitää ilman puhasta vettä kovin pitkään, oli tilanne mikä hyvänsä. (Ja tästä näpäkällä aasinsillalla sellanen toteemus, että täähän on vaan esileikkiä sille mitä tuleman pitää, noin niinkun koko maapallon mittakaavassa... ihmiset lisääntyy sellasella vauhilla, että puhas vesi ei tule riittämään ees niille joilla sitä tällä hetkellä on... että onnea tuleville sukupolville.)

Tämmösinä päivinä käy miälessä, että enkö saatana voinu asettua johonkin muualle, missä olis vähän helpompaa olla.

(Tästä pääsis nyt aasinsillalla numero 2 aiheeseen, että onko oikeutta valittaa omien valintojensa seurauksista. Että vittu jos on niin vaikiaa ja pitää jostain koko ajan ruikuttaa ni mene muualle.... Palataan tän asian pähkimiseen joskus toiste, miä en nyt jaksa.)

Loppukevennyksenä sellanen, että ei kai tässä muutakaan voi kuin....

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Kuala Lumpurista, hyvää päivää. Olen muutaman päivän pikareissulla, liittyen tietenkin työlupa-asioihin. Luvassa on vielä toinen pyyhällys lähiviikkoina (toivottavasti), jonka jälkeen voi ehkä huokasta. Ehkä. Mahdollisesti. Toivottavasti. Työlupasäädöstä lisää joskus sitten kun koko paska on paketissa.

Lensin torstai-iltana Kuala Lumpuriin, ja olin etukäteen aika helvetin täpinöissä. Kun en yli vuoteen ollu liikkunu Lombokia pidemmälle, niin ilmassa oli suoranaista kutkuttavaa jännittävyyttä. Hekumoin etukäteen niin helvetisti Subwayn pötkylöistä ja oikeista kaupoista ja Ikeasta ja kaupunkihulinasta että hyvä kun munahousuissani pysyin. Mutta kyllä on saarella jumitus tehny tehtävänsä. En viihtyny yhtään, ahistamaan alko saatana saman tien.

Olenko se miä joka on muuttunu, vai oliko Kualassa todellakin enemmän hulinaa ku muutama vuosi sitte? Enemmän kodittomia ihmisiä porttikongeissa? Enemmän rähmää ja paskasuutta ja vapaana kulkevia mielenterveyspotilaita? Kulkiko ennenkin 99% ihmisistä zombeina puhelimiaan tuijotellen tajuamatta yhtään mitä ynmpärillä tapahtuu? En tiiä. Maailma muuttuu, sehän on selvä, mutta ei se näytä parempaan suuntaan menevän.

Tai sitten miusta on vaan tullu sellanen mieltään kaikesta pahottava muumio. Ennen oli kaikki paremmin jne.

Yks katumirri

Ja ei ollu Chinatownissa enää Subwayta (ennen oli kaks, nyt ei yhtään). Ja kun Subway toki vihdoin jostain muualta löyty niin ei ne pötkylät ollu mitään ihmeellistä eikä varsinkaan sen miun älyttömän ennakkovouhkaamisen arvosta. Chinatownin Reggaebaarin terassikin oli kutistunu puoleen kun viereen oli avattu joku vitun kapselihotelli.  Joka porttikongissa asu kodittomia. Yhellä oli häkillinen kissanpentuja. Katukissoja vilis joka suunnassa, ja otti niin pumpusta. Että miten ne pärjää tuolla hulluuden ja hulinan ja liikenteen seassa, välittääkö niistä kukaan, silittääkö joku ees joskus ja antaa ruokaa? (Mie silittelin ja kyllä kävin ruokaakin antamassa, tietty).

Ahisti ja vitutti. Mielensäpahotussuppo on suolessa, syvällä ja tiukassa. Ikävä kotiin ja omaan yksinkertaseen elämään on valtava. (Ja tiettävästi siellä Hiekkakikkareella kaikki on ihan hyvin, Mäkelän Gäry on hoitamassa/vahtimassa miun huushollia ja kissoja eikä kai oo vielä onnistunu hajottamaan mitään.)

Mutta ahistelukohtauksista huolimati sain pakolliset kuviot Kuala Lumpurin suurkaupunkihulinassa ja -hulluudessa hoiettua romahtamatta aivan täysin. Ja ihan oikeasti arvostin toki puhasta ja kivaa (ja kallista) hotellihuonetta. Arvostin uutta MRT-linjaa joka suikkas hotellin takaa suoraan uuteen Ikeaan. Arvostin vaatekauppoja, joista sain kipeesti kaivattuja EHJIÄ sortseja ja paitoja. Arvostin Starbucksin frappeja. Ja Ikean ruokaosastoa, herranperkele, sieltä sai näkkileipää! NÄKKILEIPÄÄ, JUMALAUTA! Kyllä ne ruåtsalaiset osaa, ja hyvä että osaavat!

Jollei olis ruotsalaisia niin kouvolalalalalainen indonesiassa asuva mielensäpahottaja ei vois Kuala Lumpurissa käydessään ostaa knäckebrödiä. Tack så mycket, heja Sverige!

Tänään aamulla pakkasin romuni ja pakenin. Hyppäsin bussiin ja pyhkäsin lentokentälle. Vähänryyppää saapuu illalla Vietnamista ja miä olen jälleennäkemisen riemusta jo nyt ihan pähkinöinä. Ollaan yä lentokenttähotlassa ja huomenna aamulla lennetään Lombokille. Toivottavasti lennetään. Jännäkakitsua pukkaa, koska Balilla Agung-tulivuori on räjähtämäisillään.  Soisin, että Hänen Tulivuorellinen Korkeutensa Agung peruuttais aikeensa ja painuis takasin unille, ois parempi kaikille.

Jännä ollu seurata noita Agung-uutisia. Lievää hysterianlietsontaa ilmassa. Koko Bali ei ole räjähtämässä taivaan tuuliin.

Lopuks Äitille sellasia terveisiä, että elä ressaa. Meillä Hiekkakikkareella ei pitäis olla mitään hätää jos ja kun tuo Agung päättää riehaantua. Tuhkaa olettavasti sataa niskaan, jos purkaus kunnolla alkaa ja tuuleepi Balilta päin. Komiat aitiopaikat meillä on meininkiä sitten kattella, kert jos on pilvetön taivas niin Agung näkyy meiän rannoille oikeen hianosti.

Luonnon mahtavuus ja ihmisen mitätön pienuus sen rinnalla. Kun sen mittasuhteen kaikki muistais muulloinki eikä ainoostaan luonnon paukutellessa henkseleitään ja näyttäessään meille, kuka täällä oikiasti määrää.

Aurinkonlasku Lombokilla koneen lähtöä ootellessa

Lentokenttäbussissa

Hotellihuoneen ikkunasta räps

Hotellihuoneen ikkunasta räps

Sykkivän ytimen puisto

Chinatown

TACK SÅÅÅÅ MYCKET, IKEA!!!!!  HEJA SVERIGE!!!!! JAG HAR KNÄCKEBRÖD!

Madafakin MATI LAMPU!

Hiekkakikkareella kärvistellään jälleen jatkuvien sähkökatkojen parissa. Pitkään olikin kyyti tasaista ja jatkuvaa, mutta nyt on taas riemu revenny, aivan täysiä. Alkaapi nimittäin valaistuneella varhaiskeski-ikäsellä läskilläkin pinna kiristymään. Tätä on nyt kestäny usiamman viikon. Välillä sähköt on poikki tuntikausia, välillä ihan vaan muutaman sekunnin. Ne muutamankin sekunnin katkot alkaa lappaamaan hiekkaa vaginaan aikamoisella lapiolla kun niitä tulee noin tusina tunnissa. Rupiaa hiärtämään ja aika helvetisti, vitutuskäyrä posottaa valoa nopiammin ja noususuhdanteisesti.

Sähkökatkojen syy on saaren juoruverkoston mukaan siinä, että sähköverkkoa päivitetään. Toivoa paremmasta saattaa siis olla. Huoltokatkojen lisäks sähköt on ollu poikki myös siksi, että Lombokin ja Hiekkakikkareen välinen kaabeli meni poikki (ounastelen että joku kuopas kaapelin katki vahingossa). Sekä siksi, että joku helvetillinen kaapeli täällä sytty tuleen. Välillä koko saari on pimiänä ja generaattorit huutaa joka nurkalla. Välillä naapurissa on sähköä mutta miulla ei ole. Välillä miulla on mutta naapureilla ei. Mistä näistä tietää. Kun kattelee miten täällä sähköjä viritellään nin mati lampuun riittää todennäkösesti ihan vaan sekin että joku helvetin pulu istahtaa sähkölangalle.

Kun lisäks on turistisesongin high season kiihkeimmillään ja saari piukassa porukkaa, joista kaikki haluaa ladata jotain ja huuattaa ilmastointeja ja muita vempeleitä ni eihän Hiekkakikkareen kapasiteetti riitä kaikille. Jos sähköä on niin sitä tulee epätasasella voimakkuuella: valot kämpässä himmenee ja sitte kohta taas loimottaa täysiä, tuuletin kämpän nurkassa pyörii välillä niin että lähtee tukka päästä ja silmämunat kuivettuu mutta seuraavassa sekunnissa hädintuskin jaksaa pyöriä saati ilmaa liikuttaa. Ilmastoinnin päälle laittaminen on ihan turhaa, koska ei se kykene viilentämään mitään kun sähköä ei tuu tasasesti.

Elämä pyörii jatkuvan latauspaniikin parissa. Varalamput ja -akut ja puhelimet ja muut vekottimet pitää olla koko ajan täyessä latingissa kun ei tiä millon taas joku kaapeli jossain räjähtää ja sitte kärvistellään puali vuorokautta ilman sähköä. Ja sehän on saletti että jos unohat latailla ja hokaat että perketi, puhelimen akku loppuu ja ladattava taskulamppuki tyhjänä ja tuuttaat ne latautumaan ni se on minuutti ja sähköt katkiaa.

MATI LAMPU saatana! Se onkin liki ensmäänen indoneessian kiälinen termi minkä jokainen tänne vähänkään pitemmäks aikaa asettuva oppii. (Mati =kuollut, lampu = lamppu/valo).

Ehkä tästä napiseminen on vähän sellasta kermaperseistä first world problems -tyyppistä neiteilyä, mutta tulkaapa itte näihin lämpötiloihin kökkimään pahimpaan mati lampu -sesonkiin. Vaikka myä mordorilaiset ollaankin saunakansaa niin sitä ei kuitenkaan jaksais himassaan vetää ihan saunatimona joka saatanan yä.

Loppukevennykses Mati Lampu -nimisen yhtyeen video.

Remonttihommat

Palatsini on ollu remontissa syys-lokakuun vaihteesta alkaen. Piti tehdä seuraavaa: tehä miun kettiöön seinät, rakentaa uusi aita tilusten ympärille, uusi terde talon eteen ja pihaan uus heinäkattonen röhnötysalkovi. Hommathan lähtiki liikkeelle vauhikkaasti ja sialuni silmin jo näin kaiken valmiina ennen joulua. Tyhmä kun olen niin miälessä ei ollenkaan käyny, että tyytyväinen saan olla jos kaikki ois valmista ennen ENS VUODEN JOULUA.

Ongelma on lähinnä ollu että raksajätkät häviää kun piarut saharaan tuosta vaan. Miä en oo ees laskenu montako eri hyypiötä on tässä kuukausien aikana käyny vähän jotain nurkkaa hiplaamassa, mutta monta niitä on ollu. Mitään ei ole valmiiks asti saatu tehtyä, kaikkea on alotettu mutta valmista ei oo tullu mistään. Miun puupäähän ei mene tuommonen touhu, koska miä ajattelisin niin, että jahas, aletaas rakentamaan aitaa ja tehään se valmiiks ja sitte alotetaan seuraavaa hommaa. Mutta ei, vaan alotellaan vähän kaikkea eikä tehä mitään valmiiks saakka.

Aita on valmis. Maalattu ja kaikkee! Ja viidakkoa on istuteltu!

Aita muurattiin, mutta meni kuukausia enneku siihen jotkut remppajätkät raahautu sutimaan päällystyksiä. Keittiöön laitettiin seinää ja ovi ja ikkunoita mutta jätettiin yks helvetin iso reikä seinään sojottamaan. Pihan uus rötkötyskatos on pystyssä mutta lattiaa siähen ei o laitettu eikä oo seiniä maalattu.

Pihaa ympäröivä aita valmistu vihdoin muutama viikko sitte kun miä väsyin oottamaan että ukot sen maalais. Maalasin ihan itte. Eli reilun 7 kuukautta siitä kun tää remppa alko nin vihdoin ensimmäinen asia on saatu valmiiks. Jos oisin jääny oottelemaan että raksaukot maalais ni oottelisin varmasti vielä pitkään. Oi onnenpäivää kun aita oli valmis, koska sitte pääsin into piukeena istuttelemaan rehuja ja laittamaan viidakkoa taas kerran alulle!



Tuossa pari viikkoa sitten taas viikkojen ellei kuukausien tauon jälkeen pamahti ukkoja pihaan että alkavat maalaamaan keittiön seiniä. Miä olin että vitut alatte, siellä on vielä toi iso reikä seinässä et aivan turha maalata yhtä nurkkaa ja sitte tuutte laastien ja paskojen kanssa sotkemaan kaikki kun joskus toi reikä tilkitään. Ahaa. Meni jakeluun. Joku haki kaupasta lasitiilitä ja lattovat reiän umpeen. Jättivät sen tietysti sillä viisiin aivan kesken että toisestä päästä vielä tiilet sojotti kun toista päätä oli jo vähän siloteltu. Lupasivat tulla "huomenna" jatkamaan.

Huominen tuli lopulta viikon päästä mutta sillonkaan eivät valmiiks saaneet mitään. Hävisivät taas tuosta vaan ja kun kyselin perään niin kerrottiin että ne tulee takas "huomenna" tai "tänään iltapäivällä". Miä vannotin ja vannotin että onko ihan satavarma että tulevat ku miulla ois muutaki tekemistä kun olla kotona kyttäämässä että josko joku vaivautuu paikalle. Juu kylä on aivan varma että huomenna aamulla kello 9.

Maanantaina menin taas kysymään että mitäs vittua ja naapurin duunarijätkät oli silmät ymmyrkäisnä että ai eikö ole keittiö valmis. NO VITTU EN KAI RAVAIS JOKA PÄIVÄ VINKUMASSA JOS OLIS! Naapurin jätkät lupas että no myä tullaan kahen tunnin päästä laittamaan se maalauskuntoon. Vannotin, että kaks tuntia ni varmasti tuutte, etten turhaa taas köki himassa. Juu tullaan tullaan. Neljän tunnin päästä lähin ettimään että missä ne vitun jätkät kuppaa. "Ne on nukkumassa" oli vastaus. Voi hyvä jumalauta saatana.

Sain yhen jätkän hereille ja hän kerto että no eikäku katoppa ku se oikee raksaporukka tuleekii huomenna yheksältä ja ihan satavarmasti tulee ja kyllä näin on. Asia selvä.

Tiistaiaamu koittaa, herään ajoissa raivaamaan keittiön siähen kuntoon että ukot pääsee sotkemaan. Kello tulee yheksän. Ketää ei näy. Menen kysymään. "Juu katoppa kun ne on tuolla toisella raksatyömaalla, ne tulee tänne tuossa iltapäivällä".

Miä aloin itkemään. Turhautumislevelit veti niin yli että romahin. Painuin kotio ja lähetin Palatsini omistajalle viestin missä suorastaan rukoilin apua. Että auta nyt vittu saatana, nää on siun hommaamat raksajätkät ja miä en oikiasti jaksa tätä paskaa, olen nyt muutaman viikon kuunnellu tätä " ihan varmasti huomenna"-komediaa, ja miä kökin kotona ja kyttään että tulisko joku ja mitään ei tapahu, ja miun keittiö on aivan levällään, AUTA!

Kohta tuliki yks naapurin jätkistä kysymään että niin tuata haluatko että laitetaan keittiö kuntoon. HALUANKO? MITÄS VITTU LUULET?

Yks raksajätkistä ilmesty paikalle, veti viimiset laastit seiniin, päin vittuahan ne meni, seinä on kuprulla ja vinossa mutta ihan vitun sama. Luikki sitte hommat tehtyään karkuun ja tuskin häntä enää näkyy.

Omistaja laitto viestiä että ongelma on se, että ne raksaukot ei halua miun talossa olla hommissa koska siellä on KISSOJA.

Voi pyhä paska miä sanon. En ittekään halua olla missään töissä, koska aina siällä on IHMISIÄ, mutta jos miulla on duuni josta maksetaan palkkaa nin kyllä miä duunit teen. En miä tuosta vaan häviä ja painu maan alle ja ilmottele sitte viikon hävyksissä olon jälkee että nii juu kato kun oli niitä ihmisiä siällä tyäpaikalla ni miä en niiku kestä enkä voi.

Eilen ja tänään oon maalannu keittiön seiniä. Se on siivousta vaille valmis. Onnenkyynel. Muusta paskasta miä en nyt jaksa enää ees kitistä. Pihan uuet terassit ja härpäkkeet valmistuu sitte joskus. Viimestää sitte kun miulla on rahaa palkata omat raksajätkät tekemään.

Tätä miun palatsin remppaa ja sen vauhikasta ja laadukasta etenemistä kun on kattellu ni olen kyllä ihmetelly miten tämä maa on koskaan ees laskeutunu puusta. Ja hämmästelen miten kukaan rupiaa täällä tyhjästä rakentamaan yhtään mitään. Rakennushommissa on aina katastrofin ainekset vahvasti läsnä, myäs siellä Mordorissa (yhen talon olen siällä nuoruuden hulluuksissani rakennuttanu ja se oli elämäni kallein ja dorkin virhe), ja täällä rakennusprojekteihin on laitettu niitä katastrofin aineksia oikeen avokätisellä kauhalla ja kaksinverroin tanakammin. Hattu päästä sen hulluuden edessä joka saa jengin täältä ostamaan maata ja rupiamaan silmät loistaen siähen jotain bungaloweja rakentamaan.

Miulla jo kylmä hiki virtaa vuolaana persvaossa että mitenköhän tuon kissakonttorin rakennushommat oikeen sujuu. Onneks siellä on puikoissa sellanen jengi joka tekee eikä märise. Samat jätkät rakentaa uusia Gili Palmsin villoja, ja ensmääne on noussu tyhjästä ihan parissa kuukaudessa ja alkaa jo olla sisustelua vaille valmiina kohta. Ja se villa on stadionin kokonen julmettu lukaali, jotta kyllä luulis että miun piäni kissakioski  hoituu tuosta vaan.

Huomatkaa, miten miä puupää yhä jaksan ajoittain olla toiveikas! Tyhmähän se miäkin olen!

2 viikkoa sitten alkovat tilkittemään keittiön seinän reikää.

Jättivät sen tämmöseks.

Viikko sitten tulivat jatkamaan.

Jättivät sen tämmöseks.

Itkupotkuraivareiden jälkeen sain seinän eilen tähän kuntoon.

Tänään aamulla sain kaikki keittiön seinät vihdoin maalattua. Hän on (siivoiusta vaille) valmis!

Lopun Aikojen Luontokatsaus

Hiekkakikkareen luontoa vihreimmillään. Ties mitä kärmehiä noissakin pusikoissa vaanii....

Hiekkakikkareemme on käymistilassa. Helmikuussa oli tuo rantojen raivaus rakennuksista ja niitä ravintelien ja hieromalaitosten ja kauppojen raunioita on tuolla pitkin rantoja edelleen. Miltei samaan syssyyn saaren piällikkö lähti tiettävästi linnaan, roskahuolto meni seis, island security otti hatkat ja tilanne oli aikamoinen soppa. En ihan tarkkaan ees tiiä mitä kaikkea oli ja on yhä meneillään, mutta moni asia on yhä jopa enemmän päin vittua kuin aikasemmin.

Voitte kuvitella mitä tapahtuu kun kukaan ei käy tyhjentämässä kadunvarsien ja bisneksien roskiksia. Turistimäärä mikä täällä ramppaa päivittäin tuottaa aivan helvetisti roskaa. Meiän kaatopaikka on tursunnu yli jo vuosia, Gili Eco Trust tekee minkä pystyy mutta ihmeitä nekään ei saa aikaseks, varsinkin kun asioita pitää hoitaa kaikenmaailman virallisten tahojen kanssa, jotka ajattelee etupäässä rahaa. Roskahuollon loputtua rantakadun varteen alko helvetin nopeesti muodostumaan hirveitä jätekasoja, jotka rupes tietysti haisemaan ja keräämään kärpäsiä. Tervetuloa Paratiisisaarelle,elä välitä vaikka täällä haisee mätänevät jätteet ja tuhat biljardia raatokärpästä pörrää ympärillä. Jumalauta.

Tältä näytti rannat sen jälkeen kun meri oksens meiän biitseille

Kun lisäks kissaklinikan aikana jylläs hirveet kaatosateet ja meri oli ajoittain helvetin raivokas, meiän rannoille ajautu järjetön määrä meressä lilluvaa roskaa. Muovipaskaa lähinnä. Rannat oli ihan hirviän näköset, täynnä kaikkea saatanan kuonaa: varvastossuja, pulloja, pillejä, hehkulamppuja herrätiäs mitä. Ja kun miettii, että se meiän rantahietikolle ajautunu sonta on vaan yks kärpäsen paska siitä määrästä mitä tuolla merissä lilluu ja jatkaa lillumistaan... ei jumalauta. Ihmiskunta ei ansaitse tätä planeettaa, kun meininki on pelkkää tuhoamista. Vittu kun ahistaa ja maailmantuska välillä vetää fiilikset sellaseks että tekis mieli ampua kaikki, itteni mukaanlukien.

Rehellisesti sanottuna: jos olisin itte ollu turisti tulossa tänne ekaa kertaa ja oisin tohon satamaan saapunu just sillon kun tilanne oli pahimmillaan ni olisin lähteny seuraavalla veneellä ihan jonnekin muualle.Sillä oikeesti: kuka haluaa viettää lomansa keskellä paskaa ja kaaosta? Ei kukaan.



Mutta rannat on nyt siivottu roskasta, rakennusjätettä siellä yhä toki on mutta pikkuhiljaa niitäkin raivataan. Jonkinlainen jätehuolto pyörii taas ja roskakasat häviää katujen varsilta jotenkuten. Tilanne on silti yhä ihan hervoton, kun ei tämmösen pienen kikkareen sietokyky riitä sille kuonamäärälle mitä täällä päivittäin syntyy.

Miun tekis mieli lyödä jokaista vitun ihmistä, jonka näen kaupassa ottavan muovipussin. Jos jumalauta ostat yhen tölkin kokista ja askin röökiä, ja siulla on reppu selässä tai joku vitun rantakassi kylessä ni mihin vittuun tarvit muovikassia? Jollet jaksa ostoksias laittaa omaan kassiis, ni siulla on kaks kättä, voit ihan vaikka kantaa sen kokistölkin ja röökiaskin siihen tien toiselle puolelle rannalle mihin oot enivei menossa.

Puhumattakaan kun käy Lombokilla shoppailemassa. Kassajonossa katton aina silmät ymmyrkäisnä, kun joku ostaa vaikka vaippapaketin. Jossa on jo kantokahva valmiina, että ei tavis kun maksaa se paketti ja tarttua kantoremeliin ja poistua.. Mutta eikö mitä, se saatanan vaippapaketti pakataan ei yhteen vaan KAHTEEN päällekkäiseen muovipussiin. Siinä sitte tuhisen syvää vihaa ja heiluttelen omia mukana raahaamiani kangaskasseja, että kattokaa taulapäät, sitä vois tuua ostoskassin mukanaan, jumalauta. Räyh.

Kanat lajittelee roskakasaa

Kaikkea ekoa ja vihreetä ja kierrätystä ja lajittelua täällä kovasti yritetään, mutta jos ihan suoraan sanon niin asiaan liittyvä tiedotustoiminta takkuaa aika tavalla. Esimerkiks tämmönen yksinkertanen asia: vesipullojen täyttöpisteitä on olemassa jo ihan vitusti. Niistä on tehty kartta mihin on merkattu kaikki mestat mihin voit lampsia täyttämään vesiputelis, joissain paikoissa jopa ilmasiks, joissain se maksaa muutaman tonnin (mutta kuitenkin vähemmän kun uuden vesipullon ostaminen). Mutta mistä sen kartan löytää mihin nää täyttöpisteet on merkattu? Helvetin hyvä kysymys. Välillä se feispukissa seilaa mutta jos tarttisin sitä just NYT kun kävelen tässä ja hokaan et min juomaputeli on tyhjä ni mistä voin tsekata missä on lähin täyttöpiste? En tiiä. Joku appsi ja nettikartta on tulossa, "piakkoin". Kuulemma.

Ommmmmmm.... koitan hakea sisäistä rauhaa ja huolehtia vaan omista jätteistäni ja laittaa miun ähellysvoimavarat kissaprojektiin. Koska koko maailmaa en voi korjata. Asia ois toinen jos olisin Maailman Kuningas. Jumalauta hommat olis sillon tip ja top.

Murhattu cobra

Ja nyt kun tässä luontokatsauksessa ollaan, niin kerrottakoon että Hiekkakikkareen matelijaskene voi hyvin. Tuossa muutama ilta sitte tulin kotio piänessä siävässä ja heti huomasin että jotain on meneillään kun kaikki kissat kasaantunu yhteen nurkkaan tuijottamaan jotain. Menin kattomaan ja siällähän olikin cobra vastassa ja hyökkäysasennossa. Sinkosin naapuriin kun kuulin että ukot istuu siä henkilökunnan tiloissa iltaa viettämässä ja vedin kunnon neiti-momentin kirkumalla koobraa patti punasena. Ukkoja tuliki sitte piha täyteen samoin tein, aseistautuneina lapioin ja kivenmurikoin. Kärmesparka pääsikin pian hengestään. Siitä jäi paha miäli, koska eihän se kärmeen vika ole että eksy miun pihaan, mutta tuommosten äkästen myrkkyotusten kanssa ei ole leikkiminen. Onneks se ei ehtiny lahdata miun kissoja.

Ja sitten naapuri postas alla olevan kuvan feispukkiin eilen. Pieni sisilisko oli hänen pihaan ilmestyny. Ja minä taas laskemaan kissoja että onhan kaikki tallella.

Sisilisko naapurissa

Ja liittyen vielä luontohommeleihin: tuo yks saaren nurkka, josta meri on syäny tiluksia jo muutaman vuoden, se nurkka vaan kutistuu. Aallokko vie hiekan, siitä on lähteny rantapuut ja kaikki. Joku aika sitten asennetut katuvalot pötköttää puoliks meressä. Muutama sähkötolppa siinä vielä sinnittelee mutta on vaan ajan kysymys millon nekin pötkähtää mereen. Tätä samaa rantaeroosiota tapahtuu ympäri saarta. Kun rannat rakennettiin täyteen ties mitä kioskeja, puut sai väistyä. Kun ei ole puita, hiekkaa ei pitele paikallaan mikään.

Punasen viirun kohalla meni joskus muutama vuosi sitten tie/polku ja sen jälkeen oli vielä aimosti rantaa ennenku alko vesi.

Se on ollu kyllä kiva huomata kun rakennukset rannoilta lähti, et on siellä vielä puitakin jälellä. Mutta lisää vois istutella kilvan, tilaa on! Tästäkin on puhetta ollu, että jonkinmoinen Plant A Tree -projekti ois kova. Ongelma on tiättävästi ollu oikeenlaisten puuvauvojen löytäminen. Sellasten mitkä viihtyy suolasessa hiekassa.

Mutta vaikka puita istuteltais nin kyllä myö ollaan tää homma jo niin kuralle vedelty ihan koko planeetan suhteen, että ei hyvältä näytä. Aliens, come nuke us all. Aijoo mutta ei tarvita siihenkään vissiin apua ulkopuolelta, taitaa sekin hoitua ihan omin voimin kuhan nuo muutamat Suuret Johtajat alkaa kunnolla kalistella pieniä pippeleitään.

Ommmmm ajattelen vain kissoja ja kuopsuttelen omaa kompostiani ja istuttelen puita Palatsini pihaan ja odottelen viimeistä loppua ommmmmmmm.

Vittu että ahistaa.

Ja sillon kun oikeen alkaa maalimantuska vetämään hartioita lysyyn niin kannattaa lähteä kävelylle. Jotta näkee myös sen toisen puolen ja muistaa, miten nättiä täällä yhä on, kun lähtee vähän tuolta pahimmista ryysiksistä poies. Silmä ja mieli rauhottuu.

Hiekkakikkareen maisemaa parhaimmillaan. Meinaa välillä unohtua miten nättiä täällä yhä kuitenkin on.

Katuvalo on hävinny taistelun

Tätä betonikuonaa on vielä rannoilla paljon

Lepposampi villieläin

10 käskyä

Täytyy hankkia vahtihanhi. Tai Vahtisaatana.

Palatsiini murtauduttiin eilen. Taas. Vitutuksen määrää ei voi sanoin kuvailla. Vaikka tällä kertaa mitään voro ei vieny (opin läksyni viime kerrasta, en pidä kotona enää mitään arvokasta.... enkä tosin mitään arvokasta edes omista) niin vituttaa silti niin helvetisti että pää meinaa räjähtää.

Tulin kotio käväseen iltapäivällä ja kappas vaan, makuukammarini ovi on auki, molemmat lukot totaalisen pillunpäreinä. Kissoja kämppä täynnä, kaikki tavarat ja vaatteet pitkin lattioita, sänkyä myäten myllätty koko huusholli.

Hepulikohtauksen ja hermoromahduksen sain välittömästi. Suurin hätä oli Sokeesta, koska hän ei näe mitään ja oli rikotusta ovesta painellu pihalle. Itkua siinä jo tuhersin ja säntäilin ku päätön kana ees taas ihan valtavan hädän  (ei kakka-) kourissa, ja sitte vasta itkettiki kun Sokeen pongasin talon takana papaija-puskien juurelta nuuskimassa huudiloita. Pääasia, että Sokee on tallessa! Myöskin 2 muuta sisällä asuvaa mirriä, pennut Pocari ja Pepsi, olivat tallella. Pocari äärimmäisen pelästyneenä yöpöydän alla piilossa ja Pepsi vieraskammarin hyllyssä silmät ymmyrkäisnä. Kissat tallella ja hengissä, eli ei sen suhteen hätää. Miun mieliala lähenteli kuitenkin hysteriaa.

Naapurista tuli heti jätkät mestoille, rupesivat hetimiten korjaamaan ovea, uusia lukkoja ja salpoja ja tsydeemeitä joku ravas kaupasta hakemassa ja poraus ja paukutus alko välittömästi. Laitoin töihin viestiä, etten oo nyt Edeniin tulossa koska tämmöne tilanne, ja sieltäki yks jätkistä hilpas heti paikalle että tarvinko apua ja mitä helvettiä oikeen tapahtuu. Postasin feispukkiin että vittusaatana ja siitä noin 5-10 minuutin päästä pihaan pamahti 3 poliisia. Pyytämättä aivan! Herraisä sentään. Mutta kyseisillä polliiseilla ja miulla on yhteisiä tuttuja, ja ilmeisesti yhteinen tuttu oli pongannu miun feispuk-postauksen ja polliisit sattuvat just olemaan heiän tiluksilla kaljalla tai jollain, ni oli viesti välitetty. Polliisit oli tavattoman mukavia, ja totesivat että kun kuulivat että se on miun talo nyt mihin on voro menny ineen, ni ottivat heti pyärät alle ja tulivat kattomaan. En tienny että ne tietää kuka mie oon, saati että missä miä asun, mutta mikäpä täällä Hiekkakikkareella salassa pysyis. Eipä polizait mitään tapahtuneelle pysty tekemään, mutta lähtiessään sanoivat että miä olen myös heiän ystävä ja antovat puhelinnumeron johon voin soittaa vaikka keskellä yätä jos joku hätä tulee tai tarvin apua. Asia selvä!

Ovi korjattiin, lukot ja salvat uusittiin, keittiön seinässä oleva reikä tilkittiin väliaikaisratkasulla (lautoja naulattiin, nin ei mahu siitä ihminen läpi ilman ähräämistä). Sit ei tarvinu enää kun siivota sotku. Ja sitten tarvittikin kaljaa ja aika vitun nopiasti, koska oli erittäin hermoheikko ja säpsähteleväinen fiilis. Oli pakko vetää nopeet ja äkäset tumut että sai jotenki nukuttua.

Se on meinaan vittumainen tunne kun joku on siun kotona ollu ja möyriny kaikki siun kalsarit ja likapyykit ja ihan kaikki. Saatananvittu sentään. Seuraavat puoli vuotta nukun taas vasara käessä.

Yhillä oli jopa kassakaappi murrettu auki

Miun huusholli oli 24 tunnin  sisään kolmas talo mihin murtauduttiin. Mahtava meininki. Yhillä oli jopa ihan oikee kunnon kassakaappi/tallelokero-tsydeemi, joka oli sekin laitettu päreiks ja sieltä viety kaikki. Tuommonen se on jo ammattilaisten hommaa.

Miten tästä eteenpäin? Keinot saaha turvallisuuen tunnetta takasin on oltava kohtuullisen edullisia, koska miulla ei yksinkertasesti ole varaa mihinkään vitun valvontakameroihin ja miinakenttiin. Panostan siihen, että palatsiin pääseminen on tehtävä vieläkin vaikiammaks ja tyäläämmäks.

Nythän miulla on jo ikkunat ruuvattu pysyvästi sulki, ne ei aukene mistään eikä mitenkään, ellei lasia riko. Laseissa on hälyttimet eli alkaa pilli huutamaan jos lasin rikkoo. Ovissa on ollu sekä normaali lukko, että tukevalla salvalla viritetty munalukko-lukitus (nämä lukot ei siis voroa pidelleet. Se on joutunu oikiasti tekemään töitä että on sisään päässy.) Talon omistajan kanssa tsättäilin eilen ja se lupas nyt mahdpian tehä miun keittiörempan ees siihen pisteeseen, ettei seinässä ole enää reikää, sekä rakentaa miun palatsin ympärillä olevan aidan sen verran korkiammaks, ettei siitä ihan tuosta vaan tulla yli. Sen jälkeen: keittiön ikkunat ruuvataan pysyvästi umpeen. Keittiön oveen vitullinen lukkoarsenaali. Hälyttimet laseihin.

Vahtikoira tai vahtipossu olis kiva, mutta koirat on kiälletty ja possullekaan ei varmasti hyvin kävis jos tänne tulis. Vahtihanhi on harkinnassa, hanhet on kuulemma vitun äkäsiä ja käyvät päälle jos tulee vieraita ihmisiä heiän huudiloille.

Pohdin myös, että kun indoneessialaiset on aika helevetin taikauskosta porukkaa ja kummituksia pelkäävät ihan perkeleesti ja muuta vastaavaa, ni iskisin tuohon akilleen kantapäähän oikein näyttävästi. Pitäisin talossa huomiota suuresti herättävän Mustan Messun tai jonkun muka-satanistisen rituaalin, missä hiippailtais mustissa kaavuissa taloa ympäri kyntilän valossa naamat valkosina ja  möristäis ja öristäis ja huueltais Saatanaa, taustalla norjalainen bläkkis raikais niin että kuuroinki kräkin vetäjä sen kuulis. Sitte koristelisin talon ja pihan kaikenlaisilla pääkalloilla ja saatanien kuvilla ja pentagrammeilla, ja laittaisin sanaa kiertämään, että talossani legendojen mukaan majailevat Hyvät Henget kun ei saanu piettyä järjestystä yllä niin miä oon kuttunu helvetin syvimmistä onkaloista mestoille sellaset henkimaailman hiipparit joitten kanssa ei ole leikkiminen.

Tarvitsen Palatsiini siis Vahtisaatanan.

Maalasin. Saatana.

ON MAALATTU SAATANA!

Kissasairaalan uuet deluxe-potilaskammarit on maalattu. Arvatkaa kuka maalas? Miä tiätenki. Kuuntelin näitä "jees maalataan tänään"-juttuja ja joka päivä ku kävin kattomassa ni vittu mitään ollu tapahtunu. Lauantaina palo päreet ihan totaalisesti. Itkin vähän ja halusin tappaa kaikki. Sen sijaan vedin kännit (koska kännillä suomalainen kriisejään hoitaa) ja sunnuntaina menin aamulla krapularaivotiloissa läiskimään maalit lattiaan. Kyllä siihen nyt joku vitun ukko löyty heti "auttamaan". Totesin että joo kiitos ei tarvi apua saatana. Että kun ei ole kellään ollu sitä aikaa tähänkään mennessä ni painukaa kaikki vittuun nyt, MINÄ MAALAAN SAATANA. Ja maalasinkin. Sellanen sutin suihkina kävi, että alta pois. Hommaan meni puoli tuntia, ni onhan se ymmärrettävää, ettei kenelläkään oo ollu vimoseen 2-3 kuukauteen aikaa tätä asiaa hoitaa.

On siis maalattu. Huomenna menen sisustamaan. SAATANA. Siihen en viitti ees yrittää löytää ketään hoitamaan hommaa, vaikkei kyse oo ku tyynyjen ja piänten pahvilaatikoitten yms härpäkkeitten asettelemisesta tiluksille. Ei se tulis kuitenkaan tehtyä ikinä. Ja siinä ajassa kun etin jonku joka lupaa asian hoitaa ja sitte nalkutan tuhat kertaa eikä mitään tapahu koska kiire tai saarelta ei löydy yhtään tyhjää pahvilaatikkoa (jollei ne kävele syliin niin eihän niitä varmasti missään ole) tai tyynyt ja pehmusteet on vaikeat asetella, ni miä olen jo moneen kertaan sisustanu nää kopperot. SAATANA.

Hermo on siis ollu vähän kireellä tämmösten juttujen takia, ja mieli on ollu maassa muutenki.

Heikki lähti vihreemmille niityille

Henkinen romahus tapahtu tuossa männä pänä kun löysin miun Heikki-kissan kuolemankiälissä talon takaa. Heikki, joka on ollu miulla melkeen 3 vuotta, ja joka tuli miulle piänenä rääpäleenä joka oli täynnä kirppuja ja matoja. Tuttipullolla syötin aluks ja olin varma ettei hän selviä, mutta niin vaan porskutti ja kasvo isoks kolliks. Mutta ilmeisesti sähkömopo tai heppakärry Heikin kohtaloks koitu. Jonkun asian alle oli varmaanki jääny, koska hän oli fyysisesti murskana. Eutasia oli ainoa mitä voitiin tehä.

Jotenkin olen oppinu hyväksymään pienten pentujen kuolemiset, niien kanssa se on aina sellasta että mitähän tästä tulee ja kasvaako tämäkään rääpäle aikuiseks. Mutta kun sitte aina välillä saa kissan piettyä hengissä aikuiseks saakka ja se siinä pyörii huudeilla, pysyy terveenä ja elelee ihan muina mirreinä... sitä jotenki on jo huokassu että hänen kanssa onnistuttiin. Sitte käy jotain tämmöstä. Oli kyllä niin rankka paikka ettei vollottamisesta meinannu loppua tulla.

Vaikka kissoja on tilukset täynnä, niin Heikin puuttuminen tuntuu kyllä. Hän oli niin iso ja semmonen lempee hahmo siinä aina hengaamassa. Keittiön viereen kukkapenkkiin hänet hautasin. Vielä löyty pihasta siis yks kohta mihin voi lapiolla tökätä ilman että rikkoo kenenkään hautarauhaa.

Miulla on tunne, että kissoilla on yliluonnollisia voimia. Kun Heikki oli haudattu, niin seuraavana päivänä pihaan lampsi Pertsa Peruskissa. Hän hävis noin puoli vuotta sitte eikä oo näkyny vilaustakaan sen koommin. Nyt hän ilmesty pihaan ihan niiku ei ois missään ollukaan, kävi syämässä ja pyöri jaloissa kehräämässä. Ihan kun ois tajunnu, että no nysse akka tarvii jotain positiivista uutista elämäänsä, käynpäs ilmottautumassa että hengissä olen, terve ja läski, mutta asustelen vaan muualla.

Uutukainen

Ja tokihan huushollissa on uus kissanpentuki. Sairaala on piukassa adoptiovalmiita pentuja, mutta ei järin kiivasta liikehdintää kohti uusia koteja siellä näytä käyvän. Yks pieni meni kassiin ku kävin eilen maalamassa (SAATANA!). Suloinen on.

Tuhat ja yks asiaa on tekeillä. Kissojen nettisivuja pitää päivitellä, kissaplokia tarttis kirjottaa, seuraavaa kissaklinikkaa orkanisoia, leikkausinstrumenttien sterilointivehje on rikki ja pitää hankkia uusi tahi korjauttaa vanha (tääkin on ollu 4kk yhes paikas et "joo me korjataan" mut arvatkaa onks tapahtunu mitää?), tarttee selvittää mistä voiaan tilata lääkkeitä ja rokotteita ilman että joku totaalisen sekopäinen hevosämmä tulee lankoja pitkin kimppuun ja haukkuu pystyyn (jep, näissä eläinsuojeluympyröissä sitä vasta hullua sakkia pyöriikiin), uusia paitoja/kasseja/yms pitää tilata ja uusia kissakuvia niihin suunnitella. Vastailla ihmisten älyttömiin viesteihin ("kissa käveli ohi kun oltiin rannalla, onko mulla nyt rabies?", "Nähtiin 6kk sitte sen-ja-sen majatalon lähellä oranssi lyhythäntänen kissa, voisiks käydä kattomassa onko se siel vielkii ja viiä sille ruokaa/rokottaa/laittaa kaulapannan/rapsuttaa/ottaa kuvia/jutella mukavia?", "Moi! Oon täällä Sumatralla/Sulawesilla/Malesiassa/Uranuksessa ja löysin just kissanpennun, mitä teen, voitko auttaa?" jne).

Ja sitä kangaskassien nettikauppaa pitäs keretä katteleen mutta tärkeemmät asiat tarvii hoitaa ens.

Vaikka kai se pitäs olla tärkeysjärjestuksenä ykkösenä sellanen homma joka tois rahaa huusholliin? Mutta eiku kissat ens.

PS. Vituttaa olla näin pahalla päällä koko ajan. Mutta onneks voi sit aina lukittautua kotiin ja ottaa kissanpennun kainaloon ja kattoa Australian Master Chefia ja unohtaa kaikki murheet.

Aallokko on ollu viime päivinä niin kreisinä, että meri pukkaa jo tielle

Meri

Naapurin kääpiöt

Niin. Kissaprojektihan tämä on mutta viime viikolla tämmönenki potilas vastaanotettiin.

Eikä tääkään sano miau mutta siä se on kissasairaalassa tuttipullosyätännässä. Hänen emo pykäs NELJÄ vauvaa. Yleensä mein vuohet tekee yhen tai kaks pentua. Neljästä emo ei jaksanu huolehtia joten tämä jäi orvoks kun emovuohi paineli matkoihinsa kolmen muun vauvansa kanssa.

Pertsa Peruskissa kävi kylässä.

Piti vetää känni kun vitutti kaikki niin paljon. Oli ihan kiva regeikemu yhes mestas täällä meiän päässä saarta. Mutta pojat oli keksiny jostain synasta tms kaiku-nappulan ja aattelivat et täähän on makeeta, laitetaa tää kaiku täysille koko illaks. Ai että!

Onneks on sisua

Kissojen takia miä menen vaikka perse eellä puuhun

Vastuun jakaminen ja hommien delegointi on kaunis ajatus. Mutta siitä hyvin usein seuraa se, että menee vitusti aikaa siihen ootteluun ja kyselemiseen, että onko tää asia hoiettu. En tiiä kumpi nostaa stressikäyrää enemmän: se että ittellä on kilometrin lista asioita jotka tarttee hoitaa, vai se että nakittaa niitä muille, jotka sanoo jeesjees, of koors, no worries ja sitte saa 3 kuukautta repiä ihokastaan ja kysellä miljoona kertaa että onko hoiettu ja mitään, MITÄÄN, ei tapahdu. Parhaassa tapauksessa juokset sata kertaa kattomassa jotain hommaa kun on luvattu että "tänään tehää" ja sitte ei oo kuitenkaan tehty. Turhautuminen tommoseen ottaa välillä niin kovasti hermon päälle, että meinaa tulla itku.

Itkun sijaan usein tulee sellasella marttyyriviitalla koristeltu raivo. Että vittu vaikka minä en osaa ehkä tajua enkä ehtis ni saatana teen sitte itte jumalauta. Onhan google josta löytää ohjeita hommaan ku hommaan. Tuleepahan tehtyä ja jos ei tuu, ni ei voi räyhätä ku ittelleen. Tämmönen on varma tie ylettömään stressiin, pahantuulisuuteen ja vitutukseen. Mutta kuten sanottu, ainakin asiat tulee ees jotenkuten tehtyä.

(Tähän sopii jälleen se vertaus parisuhteessa tapahtuvaan roskapussin viemiseen. Ihan sama homma. Saatana minua parisuhteilta jatkossakin varjelkoon, miä en jaksais jos kotonaki pitäs jotain aikaasaamatonta nahjusta kattella.)

Miun reissun ajaks nakitin tutuille, että napatkaa Balilla käyessänne mein eläinlääkärikumppaniasemalta yks säkillinen rojua mukaan. Kassillinen kissakamaa oli jätetty sinne säilöön. Lahjottaja oli nähny kauheen vaivan rojujen haalimisessa ja pommitti miuta viesteillä, että onko haettu. Oli huolissaan, että pakaasi häviää eikä päädy sinne mihin oli tarkotettu, eli Hiekkakikkareen kissoille. Luonnollisestikaan lahjotuskassia ei oltu miun loman aikana haettu, vaikka Balilla oli rampattu.

Nakitin internettinörtit hoitamaan kissojen virallisen nettisivun osotteen siirron. Vanha nettisivuhan hakkeroitiin tuossa jokunen kuukaus sitte ihan pillun päreiks ja tein ennen Mordoriin lähtöä hirviällä kiireellä uuet kissasivut, mutta toi ns. domainin siirto on miulle ihan hepreaa ja täten pyysin et vanhan nettivun pykänneet klopit tän asian hoitais. Luonnollisestikaan eivät tehneet asialle mitään.

Nakitin, että jo kuukausia sitten kissasairaalaan rakennettujen uusien isompien kissahuoneiden lattiat maalattais. Tätähän toki luvattiin hoitaa "viimeistään tällä viikolla" useiden viikkojen ajan jo ennenku lomalle lähin. Ei sitte kuitenkaan ikinä "ehitty". Luvattiin hoitaa miun loman aikana. Luonnollisestikaan ei ollu maalin pisaraakaan lattioihin laitettu kun takasin tulin.

Eipä mitään. Eiku hommiin. Kissaroinalahjotuskassi on nyt haettu ja tänne saatu. Kissojen virallinen webbiosotedomain vie nyt meiän uudelle nettisivulle.

Sairaalahuoneiden maalaukseen järjestin lauman vapaaehtosia, jotka meni mestoille eilen, mutta joku jätkä meni sanomaan, ettei tarvitte koska hän HALUAA itte maalata ne lattiat "tänään illalla" (siis eilen). Oletin, että kun olen kertonu vapaaehtosporukalle, että menette ja maalaatte ne lattiat, ni ne menee ja maalaa ne lattiat ja paskat kyselee mitään sen enempää. Mutta ei. Koska joku urpo sanoo, ettei tarvi maalata, ni ei sitte.

Kävin äsken (taas) kattomassa että miten hianosti on eilen illalla laitettu hommat kuntoon. Ei tietenkään oltu maalattu mitään. Lupasivat hoitaa taas tänään. Hermoromahdus ja itkupotkuraivarit on todella, todella lähellä. Käyttänen siis maalaamiseen ens sunnuntain, joka pitäis olla miun viikon ainoa vapaapäivä. Mutta jonkunhan ne saatanan lattiat on maalattava, että saahaan ne uuet sairaalahuoneet käyttöön. Miä en kestä, että meillä on kipeet kissat tai pentulaumat pienissä häkeissä, kun vieressä on 3 tyhjää isoa huonetta, jossa mirrit mahtuis olemaan ja leikkimään ja liikkumaan, mutta homma on yksien parin neliön lattioitten maalaamisesta kiinni. Pää räjähtää.

Koitan hokea ittelleni, että sillä on tultava toimeen mitä on, enkä miä voi vaan sormia napsauttamalla ja kauhiasti tahtomalla taikoa asioita paremmaks. Mutta kyllä kaihertaa kateus ja turhautuminen, kun jossain muualla on jotain eläinsuojeluprojekteja joilla on tilukset ja toimistot ja HENKILÖKUNTAA, jonka tehtävä on ihan vaan pelkästään eläinasioittein kanssa puuhastelu.


Jos jotain positiivista, niin sen verran työltä tää kissahomma alkaa tuntua, että ihan kohta pystyn ehkä maksamaan ittelleni palkkaa. Siis ihan rahaa, enkä pelkästään kissanpentuja. On vähän olo, että vittuako miä ilmasiks tän paskan kanssa painiskelen, kun tää viä miun kaiken ajan ja korvaukseks en saa juuri muuta kun kehuja että "teet niin hienoo duunii, aivan mahtavaa, jatka samaan malliin". Mutta kun koitan huuella apuja asiaan ku asiaan ni vastassa on yleensä vaan syvä hiljasuus tai tyhjiä lupauksia.

Onneks on suamalainen sisu sisäänasennettuna. Ja koska tärkeintä on kissat, kissojen takia miä jaksan, periksi en anna, menen vaikka perse eellä puuhun jos siellä on kissa pulassa.

Vielä joku päivä joku miljonääri kävelee ovesta sisään ja tekee tilanteen paremmaks. Et tossa on rahaa, osta tontti, rakenna tilukset ja palkaa sitä henkilökuntaa. Kiitos.

Maailmantuska, osa 666

Elämme lopun aikoja, rakkaat kaksi lukijaani.


Kävin eilen pitkästä aikaa sukeltamassa. Viime kerrasta oliki jo viärähtäny 3-4 kuukautta. Olin intoa täynnä et jee, veteen, hurraa. Polskuttelin kaks sukellusta, suunnilleen tunnin molemmat. Ja tuli paha mieli. Itkua tuhersin jo siellä veen alla, niin vitutti.

Meiän korallit on kusessa. Muutamassa kuukaudessa valtava osa mein koralleista on muuttunu valkoseks. Tämä ilmiö on nimeltään coral bleaching ja pahimmillaan se tappaa koralliriutat. Ja kun kuolee korallit, lähtee kalat ja muukin elämä. Ja kun meri kuolee, hyvät ihmiset, sillon se on loppu lähellä. Ihan kaikille.

Kaikkialla oli valkosena hohtavia koralleja, Valtavat isot korallimöykyt valkosena. Futiskentän kokoset alueet jossa ollu pientä korallia ja vitusti elämää: valkosena. Merivuokot (missä nemot asuu), valkosena. Aavemainen tunnelma. Tuli fiilis että tässä sitä sukellellaan elämän hautuumaalla. Tai jossain kummitusmeressä. Ei siinä paljon pystyny ihmettelmään haita tai kilpikonnia, kun tuijotin epäuskosena ja silmät ymmyrkäisnä koralleja. Käsittämätöntä, että tämmönen muutos tapahtunu ihan muutamassa kuukaudessa.

Korallit valkastuu kun merien lämpötila nousee. Meillä on täällä ollu merivedet poikkeuksellisen lämpösiä, 30 astetta ja jopa ylikin. Normaalisti vedet on sellasta 28 astetta. Korallit ei tarvitte ku yhen asteen lämmönnousun ni alkaapi närästää. Jos tuo meriveden lämpötila laskee öbaut NYT pari astetta, ni koralleilla on vielä mahis toipua. Mutta jos tuo vesien kuumotus jatkuu vielä niin kaikki nyt valkosena häälyvät korallit kuolee.

Australiassa iso valliriutta tekee kuolemaa myös. Thaimaassa on jouduttu sulkemaan useita sukelluspaikkoja ja kokonaisia saaria tän ilmiön takia.

Ja merivesi on poikkeuksellisen lämmintä osin koska jyllää El Nino, mutta kyllähän suurin syy on yleinen maapallon lämpeneminen. Ja se taas on ihmisten vika. Ei minkään muun. Meitä ihmisiä on vaan ihan vitusti liikaa ja tää meiän maapallo ei enää kauaa jaksa. Ja siitä huolimatta ihmisten määrä kasvaa JOKA PÄIVÄ noin 230.000 hengellä. Vuonna 2012 ihmisiä oli 7 miljardia. Vuonna 2024 meitä on jo 8 miljardia. Vauhti kiihtyy. Mites luulette miten tällä vauhilla kasvava ihmispopulaatio ruokitaan ja asutetaan? Kun ei tämä planeetta kasva ollenkaan.

Sitä toivon ettei koskaan löydetä toista elinkelposta planeettaa eikä varsinkaan keinoja sinne matkustaa. Koska niin pässejä myö ollaan, ettei mitään tän yhen maapallon tuhoomisesta saletisti opita. Sinne mentäs tappelemaan ja sotkemaan.


Leonardo Di Caprio maailman kuninkaaks, kiitos.


Ahistaa ihan vitusti ja maailmantuska roikkuu isona synkkänä pilvenä pään päällä. On niin syyllinen olokii. Miäkii täs vaan sotkotan ja tuhoan ihan vaan olemalla olemassa.