Lepposa Lembongan

Aurinko laskee Lembonganilla

Esileikit sikseen, mennään suoraan asiaan:


Kävimma torstaina aamusella hakemassa ensin miun uuen passin Suomen konsulaatista. Konsulaatti on käytännössä yks toimistohuone Segara Village Hotellissa Sanurilla ja siä arviolta ruottalainen täti pitää vastaanottoa kaikille, kekkä tarttee jotain konsulaatin tarjoomaa palvelua. Pulju on kimppakiva Ruattin ja Norjan kans. Mut eipä siin mitää, miä sain passini ja samalla käytii Vähiksen kaa silmät ymmyrkäisnä pällistelemässä miten toisellalailla lomailevat ihmiset oikee elelee. Segara Village Hotel on nimittäins aika pähee spektaakkeli, eikä ihan osu meijjän budjetteihin. Hianot on uima-allakset (2 kpl) ja komiat on kuppilat (mm. orgaanista japanialaista tarjoava ravinteli, muiren muassa). Sellanen piipahdus epätodellisuuteen oli se.

Mein piti päästä torstaina jo 11:30 pikapaatilla Lembonganille, mut kui ollakaa, tuli textaria että vene lähtee vasta yheltä ja noutaja saapuu siinä 12:30. Meit ehkä vähä höynäytettii botskilippujen kans, mut ku ei jaksettu hirveesti ärhentää ja säätää ja äheltää ja tinkaa ja selvittää. Ja okei, venefirma joka meijät lopulta Lembonganille kyyditti, ei ollu alkuunkaa se, jonka kyytiin luultii liput ostaneemme, eikä se lähteny sillo ku piti ja muutenki vähä homma meni sillai ja tollai, mut paskanks väliä, päästiin perille kuiteski. Venefirma jonka kyydillä loppujen lopuks tultii oli Sugriwa Express ja eestaas-kyyti makso hirveet 350 000 rupiaa per harppu. Haiskahti vähä mut niiku sanoin ni myä ei jaksettu.

Rama Gardenin halpa maja

Lembonganilla saatii viä pikavenekyydityksen päälle kumivenekyyditys Blue Corner Divelle. Jännä, et ku meit on kaks luuskaa, ni meitä kyytimään läks 4 jannua. Yks ei meinannu poistuu kulumallakaan, alko palaa käämi ku myä vaa dumpattii kamat Blue Cornerii ja sanottii sinne et lähtää ettii majapaikkaa, ni tää yks saatanan pikavenefirman kloppi seuras mukana. Mit vit? Hein hommaan kuulu toimittaa meijjät haluaamme paikkaan ja thäts it. Mut tää yks kloppi vaan hyöri ympärillä. En tiä oliko ns. provikkaa vailla et ku HÄN tuo nyt akat kattomaan tätä-ja-tätä majaa, mut miä ekan majapaikan kyyläyksen jälkee sanoin sille et läheppä kuule menee, myö ei tarvita sinua mihinkää, et etimme majapaikat ihan ite. Ymmärs sit luikkia vittuun siitä parveilemasta. RÄYH.

Käytii muutama majapaikka vilkasees ja asetuttii sikakivaan Rama Gardeniin. Ei meinattu millää päästä yli siittä kui saatanan halpa tää on. 125 000 rupiaa yä eli noin 10 egee. Meil on omat hianot isot möksät, jotka on siistit ja kivat, ja sijainti on jotain minuutin kävelyn pääs Jungut Batu -rannasta. Ei tiätty oo ylimääräsii krumeluurei, niiku vaik ilmastointii tai uima-allasta tai hintaan sisältyvää aamiaista, mut vitut sellasista. Hyvää aamipalaa saa mist vaa, uima-allas löytyy Blue Corner Divesta ja paskaaks täsä ilmastoinnilla tekis. Okei, vähä repsottaa asiat jos tarkemmin kattoo, mut hinta-laatusuhre on yks koko reissun parhaita tämän majotuksen kohalla.

Ollaa otettu aika iisisti, ei oo sillai hötkyilty minkää suhteen. Vähä on kaljaa lipitelty mutta ei mitenkää rajusti,. Torstaina mentii jo varmaa ennen seiskaa omiin majoihimme ja miä ainakii nukahin jo hyvis ajoin ennen kasia. On tää villii tää mein lomailu ton Vähiksen kans.

Suatanan kyynel tirskahtaa siällä

Tänää myä lähettii aamusta "piänelle" kävelylle, joku nelisen tuntia siinä sitte loppujen lopuks män. Oli rakkulat jaloissa, nahat punasena, lämpöhalvaus, nestehukka ja yleinen nääntymys. Oltii pualhuamaamatta tarvottu tois pua saarta ja rämmittii siältä takasin päin tiäs mitä kinttupolkuja pitkin ku koitettii löytää Devil'S Tear -nimiin paikka, mikä on sellain kalliojyrkänne meren reunas mihi aallot lojauttaa silviisii et vesipilvet nousee korkeelle ja katsojalle tulee piän ja mitätön olo. Löyettii myä lopulta sinne, mutta melkonen seikkailu se oli. Verenhimoset lehmät ahisteli matkan varrella huutamalla AMMUU ja paikalliset hampaattomat papat naurovat päin naamaa, ku myä naamat hiessä kiipeiltii ylämäkiä. Mutta jumalaare miten hienoja paikkoja löyettiin! Käytii taas vaklailee jotaa emähianoo resorttia jossain ykstyisrannalla ja löyettiin se Devil'S Tear ja se oli valtavan hiano ja veti hiljaseks kattoa ku luanto näytti voimaansa ja aallot oli kerrostalon korkusia. Törmättiin myös jänskään hylättyyn yksityishuvilaan, joka pojotti ehkä upeimpien maisemien äärellä mitä täältä löytyy, korkeella kallion päällä. Näytti siltä, et sielt on lähetty kiireellä. Lattiat oli lahonnu jo, mutta siä oli taulut seinillä, sängyissä patjat, ikkunoissa verhot ja sohvakalusteet sikin sokin olohuoneessa.

Unelmieni kesämökki olisi hän, jos olis rahaa ostaa ja rempata mestapaikka kondikseen. Sit siä kuulkaa senkuu jonkuu isomunasen könsikkään kans auringonlaskun aikaan köyrisin pitkin jyrkänteen reunaa ja sit uima-altaassa ja sit kylpyammeessa ja sit siin pihakeittiön uunia vasten ja sillai. Avot! Että ku joku aika sitte pohdiskelin tääl plokissakii et mistäs sitä sitte haaveilis ku jo elelee unelmaansa, ni tämmösiä miä nyt sitte oon kehitelly päiväunelmiks. Että olis rajattomasti rahaa, pähee koti täällä jossain ja sit joku epätodellisuudesta materialisoitunu könsikäs, kenel ois sekä asiallisen kokonen aisa, että raksuttavat aivot, sekä - tiätysti - pitkä tukka ja kitara ja tatuointeja.


Lembogan on siis ihana ja lepposa mesta eli paikka. Hintataso on kohillaan, meininki rauhaisaa, auringonlaskut huikeita ja aina jossain vilahtaa joku hyväruatonen surffari. Tääl on ihanaa ja piän hetki hetkeltä tästä saaren köntsästä enempi. Ai että!

Huomenna myä lähetään takas Sanurin saattohoitolaan. Meil on huomiselle oikee sikahianoo ohjelmaa miätittynä. Aatelkaa, tehää muutakii ku väistellään rollaattoriväkee Hanurin rantaraitilla! Elämää veitzenterällä!

Ainii, ja kyllä miä kävin tääl Lembonganilla taas sukeltamassa ja toteemassa et vittu en osaa mitää. Ja muutenki meni suklaukset vähä päin helvettiä. Niist kirjottelen erillisen lätinän joskus myähemmin, miun pitää ens laskee johkii kymmeneen miljoonaan et vähä vitutus laantuu ja pystyn asiasta kirjottamaan muutenkii ku raivoomalla.


Ei muuta. Se on kohta taas aurinkonlaskun aika. Ja tänää myä ollaa kaiken tepastelun ja jalkarakkuloien takia ansaittu kyllä pitsat. Maiskis!

Auringonlaskut Lembonganilla on huikeita

Lähettiin kävelylle. Ens ohitettiin kotirannan eli Jungut Batun merileväviljelmysten sadonkorjuuhässäkät

Sitte väisteltiin vaarallisia villieläimiä

Katteltii komeita maisemia

Tarvottiin hikee tirskuen läpi panaanipusikoittein

Päädyttiin tois pua saarta merileväviljelyksille

Polut pieneni ja lehmä vaani

Lopussa seisoi mm. kiitos sekä silmämunat, koska maisemat oli huikeet ja aallokot hurjia

Devil's Tear tirskahtaa siin taas

PÄRSKIS! Tää pärskähtely oli suoraan unelmieni kesämökin alla

Luonto on mahtava, meri on ärjy, ja myä ihmiset ollaan niin piäniä ja mitättömiä

Jalat rakoilla ja näännyksissä, mutta takasin kotirannalle päästiin

Loppukevennys: benziiniä myyään tolleen Absolut Vodka -pulloissa

Saari on vaihettu

Hei hei Hiekkakikkare, nähää taas joulukuussa!

Aaarghhhh. Ollaan vaihettu saarta! Hiekkakikkare on siis taaksejäänyt ja sijainti on jälleen Bali ja siellä seesteinen Sanur, tuttavallisemmin Hanur. Eilen Vähiksen kanssa tultiin ja meil on tässä vaan yhen yön varikkopysäys, kohtsillään käyään noukkimassa miun uus passi Mordorin konsulaatista ja sitte pyhkästään veneellä Nusa Lembonganille muutamaks päiväks.

Hiekkakikkareen vimoset päivät meni lepposasti. Sukelleltiin, suhailtiin saaren ympäri fillareilla, kiivettiin kukkulalle. Hyvästeltiin SannaVee, joka läks kohti Komodoa ja toivotettiin tervetulleeks Lars. Lars on hauska heppu ja vähä sellanen seikkailijamatkailija. Kaikenmaaliman Kirgisioitten ja Pakistanien kautta se Hiekkakikkareelle taivals, oli meinaan tyypillä tarinoita kerrottavana. On matkustanu naama lehmänperseessä kiinni jonkun auton kyydissä ja kaikkee semmosta, mihi ei tämmöin mukavuurenhalunen rinsessaperse niiku miä ni ollenkaa taipuis. Lars oli kova nukkumaan ja käräytti ittesä heti alkumetreillä punaseks. Terveisiä vaan, toivottavasti mein reitit viä kohtaa joskus jossain!

En oo ikiin ennen nähny täydelistä sateenkaarta. Nyt oon. Se oli iso ja hieno ja upee. Eikä mahtunu kokonaa kuvaan millään.

Tiistai meil oli siis viimiin päivä Hiekkakikkareella ja sen kruunas aivan huikee ukkosmyrsky. Myräkkä vyöry niskaan noin sekunnissa, aiheutti maailman upeimman täydelisen sateenkaaren, ja ajoittain sateenkaaria oli peräti kaks. Lisäks tuli ihan huikee tuuli ja älytön kaatosade, melkonen jytinä ja pientä salamointia, mutta koko spektaakkeli kesti alle yhen bintangin, eli ei juur mitään. Oli hiano kattella, vaikka siin kohin mku vettä vihmo vaakasuoraan päin pläsiä ja popkornit kastu ni oli vähä haastavat oltavat. Mutta eipä hikoiluttanu, saatana!

Eilen aamusella lähettii sit pikapaatilla Balille. Sinne jäi kissat ja regeit ja lupsakat oltavat, voi helevetti. Venekyyti oli harvinaisen rauhallinen täl kertaa, pysty jopa kärventämään nahkaa veneen katolla ja peräti kastumatta. Harvinaista herkkua, kert meitzillä on yleensä tuon välin veneilyt ollu enempi vähempi kuolemanpelkoo ja oxennuxen piättelyä.


Bali on hermostuttava. Miulla tärähti heti venelaiturille könyymisen jälkee välitön stressi päälle, ku kimpussa oli sata taksikyydin tyrkyttäjää ja hedelmä-saronki-limu-roju-paska-kauppiasta määkimässä. Ja autoja, saatana! Liikennevaloja! Koiria! Mopoja! Aaarrrggggghhhh! Liki kaks kuukautta Hiekkakikkareella oli saanu taas tyystin unohtamaan millasta on, ku on kaikkee. Kääk.


Onneks Sanurin Saattohoitolabiitsillä ja hiljasta ku...ööö... kalmistossa. Low season todella lowna, ei o järin paljo mitää säpinää. Normaalistihan täällä siis on hirvee meno ja mayhem ja zäpinä, nää satavuotiaat rollaattorikrebaajat ketkä tulee tänne kuolemaan, nehän on vauhikasta jengiä. 

Tauski kiipes makaamon katolle lipomaan nekkuaan

Kissoja on jo nyt hirvee ikävä ja äsken oli aamupalalla niin outoo ku siin ei oo kymmentä mirriä määkimässä vieressä ja nahistelemassa et kenen pää missäkii kohtaa mahtuu ruokakupille. Mutta Kakkosen Koralpiitsin porukat lupas kaikki taas huolehtia et kattilaumalla on raikasta vettä ja pöperöä.

Miul ei oo mitää jännii tarinoita täs ny länkytettävänä, ku on ollu ihan vaa lomailuu ja lötköttelyy ja sellast bintankin siemailuu ja kotkotusta täsä viime ajat, elikäs kattokaa kuvia. Jahka käyn Lembonganilla koklaa taas sukeltelua hurjissa vesissä ja varsinki sit ku päästää täsä Vähiksen kans ens viikolla Borneolle vähä luontoelämyshommiin ni sit saattaa olla jotaa kerrottavaakii.

Kiivettiin kukkulalle

Lombok taustalla

Aurinko laski

Oisko toi Tsäkspäröyn laiva?

Ukkosmyrsky tulee sieltä ja vauhilla

KAKS sateenkaarta!

Poni saa uuet kenkät

Bali

Hanur Beach

IIIIIIHHHHHH, tähän zöpöläiseen törmättiin eilen rantaraitin iltakävelyllä

Passi ja prinssi

Kuala Lumpurin aamu on valjennut. Miulla on Asshole pakattuna, lähtökuopat hotlahuoneen ovenedustaan kuopastu. Vielä viimoset hommelit, kipasu aamupalalla ja sitten matka jatkuu.

Miä tykkään Malesiasta ihan vitusti. Ja Kuala Lumpur on ihan ehoton suosikkikaupunki. Tääl on aina mukava jarruttaa yön tai kaks, olla pari päivää ns. sivistyksessä, suhailla junilla, hiippailla ostareilla, hoiella asioita. Täl kertaa ohjelmas on ollu tiätysti perushommat eli pyykkien pesetys, Starbucksin frappe, Subwayn pötkylä, muutamien paperien tulostelua, tietsikka-netti-kirjotus-hommia, varusteien täydennystä. Vaatevarasto on päivitetty uuella hupparilla, topilla ja munahousuilla (jostaa sivukujan rupisesta kaupasta, koko setti noin 12 euroa) ja kempparipussukat on taas täynnänsä samppoota ja saippuaa.

Mordorin suurlähetystö sijaitti tuos pytingis viiennes kerrokses

Erikoistehtävänä tällä kertaa oli käyä Suomen suurlähetystössä anomassa uutta passia. Vanhasta passista alkaapi tyhjät sivut loppua, täälläpäi maalimaa ku maitten rajoja ylittelee ni tulee leimaa ja tarraa jos jonkinmoista, ja viisumitkii vie saapumis-poistumisleimoineen lähes aina melkee  kaks sivua. Jotta uusi passi pitää miun hankkiman, ettei tuu ylimääräsiä päänsärkyjä sen suhteen. Ja ohan se ihan jees alottaa ns. tyhjällä passilla uuelleen esmes Indonesiassa ramppaaminen. Miun nykysessä passissa on jo niin kauhee läjä indo-viisumeita ja leimoja että imigrasien setät ja tätit on viime kertoina maahan saapuessa tupanneet osottamaan vähä liiallista kiinnostusta miun tekemisiin ku ovat äkänneet et akka ei muuta tee ku hilluu tääl meil, whots going oooooon. Josko puhas uus passi avittais tähä asiaan, saapi nähä.

Kipasin eilen aamulla siis ens passikuvassa ja sitte posotin junalla tonne Ampang Parkin asemalle ja sieltä jolkotin sit viä melkosen matkan ihan jalan-jalan Suomen lähetystöön. Siäl oli hyvä palvelu ja mordorilaisia lehtiä ja muutenki suorastaan puistattavan kotosa konttorimeininki. Mutta ei se mittää, oli jännä käyä vähä niiku kotimaan maaperällä, vaikka se sijaittiki kiinalaisessa pytingissä Kuala Lumpurissa. Uus passi makso 495 ringittiä ja siihe päälle roiskasin viä 50 ringittiä, jolla ne pistää valmiin passin kuriiripostilla suoraan Balilla Sanurilla sijaittevaan  Suomena konsulaattiin. Siältä käyn sitte uuen passini hakemassa jahka ilmottavat että se ois tääl valmiina haettavaks. Miten mahtavan helppoa ja vaivatonta! Hianoo!

Rinssi!!!! Ihan aito ja oikee!

Lähetystövisiitin jälkee jolkotin pitkin mestoja ja suuntasin petronaxen tötteröille. Olin jo lähellä ja aattelin et oikasen tosta tommosen puiston kautta. Siält kuulu jotaa rummun pärinää ja hässäkkää ku Petronaxen tötteröitä lähestyin ja ihmettelin et mitäs tua ny oikee tapahtuu. Helikopterit pörräs yläpualella ja kauhee ihmismassa siä näytti olevan. Uteliaana sinne suikkasin sekaan kattomaa et mitä tääl oikee niiku on, ku ihmiset kirkuu, helvetisti tv-kameroita ja lehdistöä ja polliiseja ja sellain yleinen karnevaalimeininki ja etten sanois suoranaista hysteriaa. Tepsutin äksönin ytimeen ja huomasin yhtäkkiä et vittu ku on tutunnäkönen pariskunta tuas niiku kauken kuhinan ytimes. Meinashan siinä silmämunat sinkoo päästä ku hokasin et no vittu, siinähän on Rinssi William ja rouvansa Käterine ihkaelävinä. Rinssi oli komia ja kauheen pitkä, rouva oli kaunis ja kauheen laiha. Siniverisiä, jumaliste. On se niilläki rankkaa ku tuommonen hässäkkä ja kaaos siitä, että käyvät vähä puistossa.

Oon kova pongaa kuninkaallisia tällee yllättäin ja suunnittelemati. Vuosia sitte oltii Roskilden festivaaleilla ja käymäsä siä kylillä. Istuttiin yltä päältä kurasina Roskilden kirkon kupeessa puuskuttamassa ni siihe pyhkäs Tanskan kuningaratr Margareetta. Vilkutteli ihmisille ja paineli kirkkoon.

Että nää kuninkaalliset tulee miun etee vähä niiku yllättäin ja pyytämäti. Ihan niiku runkkaritki!

Piäni ostari Petronaxen tötteröien alla

Mut Kuala Lumpur on kyllä niin kiva kaupunki. Aina se tarjoo jotaa yllättävää ja jännää. On ollu jotai intialaisten kulkuetta keskel yätä, miälenosotusmeininkiä ja kyynelkaasutusta, on hyäkänny luteet ja shoppailtu villisti ja... ja... ja... nyt oli ehta kuninkaalliskohtaaminen. Eihä tästä kaikesta voi ku tykätä!

Oon jopa tykästyny Petronaxen tötteröien alla olevaan KLCC-Suria-bling-bling-megaostariin nykysin, vaikka ekoja kertoja siä käydessä en saanu aikaseks muuta ku pienen paniikkikohtauksen. Oli liikaa kaikkee, ihmisiä ja hienoja kauppoja ja sellasta kulutusjuhlameininkiä. Nythä miä poikeen siäl joka kerta ku Kualassa jarrutan. Yleensä ihan  syystä, on aina jotaa hankintoja mitä sieltä saa kätsyiten ku siel on kaikkee. Aina en ees osta mitää, kuha käyn pällistelees ja ihmettelees ja toteemassa taas kertaalleen et miä en tajua hevonpersettä esmes nykypäivän muodista. Eikä miun tarvikaan tajuta, mutta hauska on kattella et aijjaa tämmöstä tänää. KLCC-Suriassa on kuiteski kolome hyvin tärkiää asiaa. Ensinnäkii siäl on Marks&Spencer, mistä saa hyviä alusvaattehia, tissiliivejä sellasiaki kokoja mihi miunkii munkit mahtuu. Sit siäl on Twin Towers Medical Klinik, jossa on hyvät lääkärit ja steriili meininki. Ja jumalaare, siäl on Kinokunya-kirjakauppa, jonka tajusin vasta eilen ja meinasin pyörtyä: silmänkantamattomiin jatkuva kirjataivas, jossa on ihan järjetön setti enklanninkielisiä kirjoja. Miä oon sen tason lukutoukka, että moisestahan ilostuin niin, että melkeen pissasin vähän housuun. Ostin kuitenkii vaa yhen sukeltelu-matkaoppaan, kert miul on rinkka puolillaan lukemista jo valmiiks ja enempää ei kyytiin ny mahu, mutta ans olla ku ens kerralla siel poikkeen ni saattaa olla Assholessa tilaa katottuna.

Nyt miä tästä Kualasta kuiteski tänää lähen menee. Suuntima onpi lentokenttä, josta otan Air Asian alle ja lennän Kuchingiin. Kuching on Sarawakissa. Sarawak on kappale Borneoo. Siäl oon 5 yätä, käyn ehkä jotaa luotoelämyksen tyyppistä hommaa kattomassa ja sit kinuumassa viisumia Indonesian konsulaatista ja muuten meinaan vaa steppailla kylillä ja pällistellä. Sillai rennosti meen, miä en jaksa sinkoilla enkä villisti suorittaa, oon niin relaksoitunu nääs.

Kuala Lumpurissa on komeeta

Petronaxen tötteröt ja alareunassa ihmishässäkkää

Puistossa

Chinatownissa