Uutiskatsaus

Pari uutista Indonesiasta.

Ensin karmeeta kuvamatskua Jaavalta, misä surffataan roska-aalloissa (kiitos linkistä, Timo!). Mahtava meininki. On taas todella ylpee fiilis ihmiskunnasta. Hyvä me!

Toinen uutinen on Hiekkakikkareeseen suorasti liittyvä. Viime torstaiaamuna oli Ocean Star -firman pikavene syttyny tuleen kun oli lähteny Balilta Padang Baista kohti Lombokia ja Gilejä. Moottori reistas, sieltä joku kipinä vissiin ponkas, ja bensat räjähti tulipalloks. Onneksi, jos onnella on tässä mitään osuutta ny oli, tuo tapahtu heti veneen lähdön jälkeen, eikä jossain avomerellä kaukana kaikesta, eli apu oli lähellä saman tien. Miun yks täällä asuva hyvä tuttu täältä istu siinä veneen takaosassa just moottorien vieressä ja sai sen tulipallon ekana päällensä, palovammoja melkeen pualessa ruhoa. On Balilla sairaalassa ja pysyy siellä lasaretissa varmasti oivan tovin. Muitakin ihmisiä loukkaantu, kun se pyytämättä esitetty pyrotekninen yllätys, jolle eittämäti olis ollu Rammsteinki kateellinen, oli viipottanu koko veneen läpi ja räjäyttäny kaikki ikkunatkin ns. pillun päreiks. Mutta tuo miun ystävätär sai pahimmat vammat.

Huh huh, en muuta sano.

Anak-anak Bodom

IIIIKKKKK!

Otsikko on indoneessiaa ja tarkottaa että Children Of Bodom. Ehkäpä parasta Jakartassa, koskaan, ikinä. Eikä tule toistumaan, luulen, sillä yhtä lailla kuin ize viivaan Jakartan maailmankartastani yli, saman taitaa tehä Bodomit. Meitä polliisit pikkusen vaan peljästytti aamuyön tenttaustuokiolla, mutta pändiä oli seisotettu pari tuntia immigrationissa Jakartan lentokentällä ja kiristetty rahaa ennenku antoivat passit takasin. Lentokentällä! Ja tyypeillä oli tietysti jo viisumit valmiina, eli mitä helvetin vittua? Jakarta - pidä tunkkis, en tule enää.

Mutta sen minkä tämä kaupunki muuten olemuksellaan sössii, sen pelasti eilinen päivä kera hevimetallin. Kaikki paska ja nahju ja ähellys tänne tulemisen kanssa ja tällä olemisen kanssa oli sen arvoista. Meil oli eilen niin mukavaa että työ jotka leuhotatte timanttisten meininkienne ja parhaitten seurojenne kanssa ni työ ette ees tiiä mistä puhutte. Meil nimittäin oli eilen just sitä ja molempia, ja oikeesti.

Mentiin jo tuos puolilta päivin tuonne retkujen hotellille ja oltii ihan silmät pyäreenä et jopas on meininki. Astetta paremmassa majatalossa asuivat musikantit sitte. Aulassa soitti joku flyygeliä ja oli uima-altaat ja meiningit ja baarit ja hässäkät ja kimalletta ja blingblingii. Ihan kelpo hostelli, sanoisin, oikeen sellanen sievä. Käytiin hotellia vastapäätä jossain rähmäsessä katukuppilassa syömässä kesken hurjaa ukkosmyrskyä ja siinä saatto jo ruveta aavistelemaan että jonkin verran voipi olla fanipiiritys-tyyppistä toimintaa ilmassa tänään, ku sinne visvaseen kuppilaanki kesken kaatosateen pari Bodomi-fania ryömi nimmareita pyytämään ja valokuvia räpsimään. Mutta se oli vasta pientä, se saatiin myöhemmin huomata.

Keikkapaikka

Lähettiin jo siin päivällä Jasgan kyydityksellä keikkapaikalle pällistelemään, ja sellanen joku sisäpiha-tyyppinen ulkoilmahommahan se oli. Takahuone ei varsinaisesti luksusta ja glamuuria huokunu, mutta oli siellä kaljaa ja viintä, ja vessa, eli ihan okei. Myö hilluttiin siel koko päivä ja oltii jossain kohtaa huolissaan kun security alko häätämään turhaa väkeä ulos eikä meil mitään passeja ollu, mutta saatiin sit huomata että länsimainen sammakkonaama, ja ehkä myös tissit, riittää tällä keikalla takaamaan pääsyn mihin vaan. Tekniikan poijaat asens asioita minkä kykenivät mutta kuulemma kaikki oli päin helvettiä ja meininki oli "kuin juustoraastimella masturboisi", kuten eräs totesi. Tämä maa kuulemma perustuu sellaselle Eivittuismi-tyylisuunnalle, mikä toki ainakin Jakartan osalta pitää täysin paikkansa.

Backstage tihkui glamuuria

Keikka alko joskus siinä seittemän hollilla ja näytti ens että porukkaa ei oo pal paskaakaan, mutta jostain, tai oikeestaan joka puolelta, sitä yhtäkkiä vyöry sisään ihan vitusti. Kreisi meininki ja raju meno, ja ihan valtavan hianoo. Ei se toi hevikeikkameininki sinänsä eroa täällä siitä mitä se on Mordorissa, ehkä vähän hillitymmin yleisö käyttäyty, mutta kyllä täälläki alko pitti pyörimään kun Alexi sitä tarpeeks monen fuckin kanssa lavalta vaati. Isoin ero mordorilaiseen keikkakulttuuriinhan täällä lienee se, että porukka oli selvinpäin (paria länsimaista luuskaa lukuunottamatta, ne saatanan pulsut!).

Raju meno

Keikan jälkeen pändi lähti samantien hotlaan, myö varrottiin hetki crewn bussikyytiä ja mentiin sillä perässä. Hotellin baariin, Bintangia ja paskanjauhantaa, niin mukavaa ja rattosaa, suomen puhumista ja huonoa huumoria, aina parasta. Mutta sitte alko se fanilaumojen paikalle hyökkiminen, ja se meinas jossain kohin karata vähän lapasesta, porukkaa oli paarin ovella hirvee määrä ja luikkivat sieltä sisään ja videokamerat suris ja kamerat räpsy ja nimmarin pyytämistä ja sellanen yleinen mayhem eikä hetken rauhaa. Baarin henkilökunta onneks sit laitto ovet kiinni jossai vaiheessa ni juomarauha vähä palautu. Jonneki kahteen asti meil meni aika siin niin rattosasti, oli kaljaa ja mojitokannuja ja kavereita ni mikäs siinä oli tissutellessa. Ai että oli mukavaa! Kiitos!
 

Ny meil on sit kostoks hauskasta hirvee rapula ja kohta pitää lähtee lentokentälle ja aaah pääsee pois täältä Jakartasta. Balille jeee ja siel meil on hommana ainoostaa hoitaa huomisaamulle pikavenekyyti Gilille (JESH! JESH! JESHHHHHHHHHH! Vihdoinkin!) ja käyä ostamassa supermarketti tyhjäks kaikista myrkyistä. Balilla on muuten vissiin just menossa joku konferenssi jossa on ääsiän maitten johtajia ja vieraana myös joku ihme Barack Obama, et saapa nähä mikä siellä on meininki.

Palataan asiaan sielt Gililt sitte, moi!

Täälläki osataa kansainväliset käsimerkit

Kaljaa nam!

K-juna Keravalle

Noniin. Piti naputella jo aikasemmin Jakartahommia mutta iski joku ihme homma tuos päiväl. Täräytti liki 39 pojoo kuunmetta ja veti miulta tajun kankaalle tuos jokuseks tunniks. Nyt on puuman lämpötila palannu normaaliks viileen kuuliks jääpuikoks ja jään siis ehkä henkiin. Tarkkailuasemissa ollaan yhä, et nouseeko kuume uudelleen, pitääkö lähteä lääkäriin ja mitähän vittua helvetti. Mutta täl hetkel olo siis ihan kiva hei, jeejee.

Mutta tänne Jakartaan siirtyminen Pangandaranista, siinäpä vasta mahtava hässäkkä! Haluttiin yödösä tai vastaavaa, että matkustettais yä ja saavuttais Jakartaan maanantain puolella reippaasti. Iltabussien lähtöajoista saatii kuitenki niin vaihtelevaa tietoo, sekä huhuja siitä et ne saattaa olla täys eikä kyytiin aina pääsekään, ni ku yhes matkatoimistos sit sanottii et no menkää hyvät ihmiset yöjunalla ni myöhä innostuttii. Ai että, junassa penkit sais makuuasentoon ja mikäs siin ois matkatessa, vessat ois ja ehkä ravintelivaunukii ja sais jalotella ku siltä tuntuu. Viimiseen maholliseen junaan sitte ostettii liput sekä autokyydit jonneki hevonvittuun juna-asemalle ja oltii et  jeejee. Kunnes sitte lauantai-iltana yhes ruokapaikas sellain inkkarin näköin kiva gubbe rupes juttusille. Hää ensinnäki soitti junakonttoriin ja varmisti että sellain juna mikä meille on myyty oikeesti ees menee ja selvitti muutki asiat. Että kyse on ns. ekonomi-luokan junasta, ja siellä ei sitte todellakaan nukuta koska kamat pöllitään samantien. Ja et juna tulee olee ihan turvoksissa ja sellasta. Oltii siin hiukan et ettei ny ois sitte paskaa oikeen kunnolla haukattu mutta koitettii kovast olla et nooooooo juna menee kuitenki mukavasti suoraan eikä mitään kiemuraisii vuoristoteitä ja siel on silti vessa ja voi kävellä. Liikuttavaa optimismia, sanoisin, voi että.

Sunnuntaina iltapäiväl meijjät sit haki auto joka vei meijjät Sidareja-nimiseen paikkaan. Juna-asemalla saatii heti oma setä joka vei rinkat odottamoon ja sano et ootte täs ja hän hakee sit ku juna tulee ja vie oikeaan vaunuun. Ei ollu paljoo porukkaa mestoilla ni oltii siinäkii viel varovaisen toiveikkaita et hyvin tää menee. Kuha ei tuu vieree istuu mikää yöjunarunkkari ni kaikki okei.

Elämyslippu

Juna tuli paikalle ja totuus valkeni saman tien. Olemme ostaneet matkan helvettiin, ja sinne kuljetaan ns. K-juna Keravalle -tyyppisellä muinaisjäänne-lähijunavekottimella. Keinonahkaset persettä hiostavat penkit, jotka ei todellakaan kallistu mihinkään, ilmastointi oli yhtä ku ikkunat ja junan ovet auki, juna ihan täynnä, risasuutta ja paskasuutta ja ötököitä (myös torakoita juoksenteli ympäriinsä), kaupustelijoita IHAN VITUSTI ("roti roti" ja "ayam ayam" ja "nasi nasi" ja "kopi kopi" ja mitähän vielä). Pari ehkä huoraa kiersi junassa laulamassa ja kilkuttamassa jotain vitullista kilkutinjuttua ja kinuumassa rahaa ja toinen viel alko vittuilee ku ei annettu hiluja. Välil tuli jotai jannuja suihkasee ötökkämyrkyllä jalkoihin ja siitäki ois pitäny rahaa antaa, jossain asemalla tuli jätkä joka konttas lattialla lakasemassa roskia ja paskaa ja siitäki ois pitäny rahaa antaa, ja voi hyvä jumalauta mikä meininki. Joku vanha patu räki ikkunasta koko ajan ja kaikenlaista rääkymistä ja korinaa raikas joka suunnasta.

Ja junan vessa. Vitun jees. Reikä lattiassa -mallin yltä päältä kusessa oleva rähmänen putka, mutta pakko siel oli käyä useemmanki kerran. Sattu meikäläisellä sellanen naiseuden ihanuus, eli menkat, just sopivasti tälle junahelvetille, ja voin kertoa että sellasessa kusessa lilluvassa heiluvassa paskakopissa tampoonin vaihtaminen on kokemus, jota en hetkessä unoha.

Eka tunti oltii ihan silmät lautasena et voi vittu, YHEXÄN tuntia tätä paskaa saatana, tapetaan ittemme mielummin. Mietittii kuumeisesti oisko joku juna-asema mis vois hypätä ulos ja vaihtaa vaikka bussiin mutta siinhä sit toki tuli taas se et vittu ku on maksettu ni tää koetaan loppuun. Ja kuinka ollakaan, sin meni pari ekaa tuntia ihan hujauksessa ku seuras sitä käsittämätöntä toimintaa mikä siel oli vallalla. Ja sittehä Vähis jo tietysti nukahti, se saatanan ämmä, jonka unenlahjat ei ole tästä maailmasta. Mie sain torkahettua hetkisen silloin  ja toisen tällöin, mut tuo yks Prinsessa Ruusunen kuorsas menemää varmaan yhteesä kuus tuntia siitä noin 9 tunnin matkasta.

Hämmentävää kyllä, hermoromahdusta ei tullu ja kestettiin koko matka, vähän ennen neljää aamuyöllä saavuttii Jakartan Kota-asemalle, hengissä jee jee eikä kukaa ollu pölliny ees kamoja. Elämys siis oli tuokin, ja näin jälkeenpäin vituttaa ainoastaan se älytön hinta joka meiltä tosta paketista kynittiin, se oli ihan silkkaa riistoa. Junalippu itessään makso näemmä naurettavat  21 500 rp, mutta ku se oli meille paketoitu autokyydin kans mojovaks pakettimatkaks ni maksettii 225 000 rp per naama. Vitun urpot! Siis myö. Mutta opiksemme otettiin, ja jatkossa asioista otetaan hiukan paremmin selvää ennenkui ostellaa vittu MITN pakettimatkoja mihinkää.

Että joo, olipahan matka, elämys isolla ELÄllä. Et ELÄ vittu ikinä enää ekonomi-luokan junalla matkusta, ota se bisnis klas, kiitos, nam. (Aim sou sori ku en ottanu junas kuvia, en kehannu ihmisistä räpsiä, enkä ois uskaltanu kameraa oikeestaa ees esiin kaivaa, siel piettii kaikin puolin matalaa rohviilia tavaroitten kans ja repuista rystyset valkosena kiinni)

Pääsimme siis Jakartaan aamuyöllä. Saatanan väsyineinä, mutta toki onnellisna siitä että toi koettelemus kestettiin. Taksi alle ja taksikuskille selvittämään et hotellin nimi ois Prasada Mansion ja katu ois Jalan Komando Raya. Jees jees sanoo taksikuski ja ämmät kyytiin. Päästään ehkä muutama sata metriä kun tien poskessa pojottaa poliisit ja viittilöi taksin pysähdyksiin. Eka ajatus oli et puhalluttavat kuskin tms mutta kun poliisit tulivat suoraan takapenkin ikkunalle meijjän kimppuun niin iski ihan täys paniikki. Et mitä vittua nyt, nytkö se ryöstö sit tapahtuu ja viel poliisien voimin et apuaaa. Niin paljo kuullu juttua tommosista et jos täällä päin polliisit pysäyttää ni sit loppuuki leikki siihen ja seuraa helvetillistä paskaa. Kädet täris ja melkeen tuli paskat housuun ku polliisit vaativat passeja ja tenttasivat että mitä tehään Indonesiassa ja kauanko ollaan ja mistä tullaan ja mitä tehään työksemme, ei kai olla toimittajia (ei tod! Älä KOSKAAN ole journalist jos joku kysyy!) jne jne jne ja ku alko viel kysymään miulta ku istuin reppu sylissä et mitä tuolla on, avaa se, ni olin jo ihan varma et nonii, kohta ne muka "löytää" sieltä huumeita tai jotain ja sit ollaan joko tyhjentämässä pankkiautomaattia lahjomisrahojen saamiseks tai sitte pyllistellään ruskean kanjonin naarauksessa jossain sivukadulla. Mutta onneks ku vetelin repusta esiin vaa huivia ja Lonely Planettia ni siin vaihees sit kiinnostus lopahti ja saatii passit takas ja lupa jatkaa matkaa.

Käet täris varmaan viel tunnin tuon säikyttelyn jälkee mutta onneks tuli muutaki ajateltavaa. Nimittäins meijjän taksikuski jolla ei nähtävästi ollu hajuakaan et missä mein hotla on, tai sitte se vaan esitti, koska vaadittiin et mittari päälle, joten sittehä ajeltiin saatana. Kurvailtii kaikenmaailman sivukatuja ja kuski juoks joka kulmalla kysymään jostain neuvoa mutta ei muka tajunnu niistä mitää ja seikkailu vaa jatku. Lopulta se kuitenki vihdoin löys meijjän hotlan ja siin kohin miltei tirahti onnen kyynel. Oltii niin väsyneitä ja mäsänä et mentii respaan ja sanottii et meil on varaus kyl vaa ma-ke-öille mutta jos huone vapaa ni antakaa se jo nyt ja velottakaa mitä vaan, nyt on saatava sänky alle, kiitos. Saatii sit huone ihan perushinnalla jo sillo aamuyöstä ja eiku nukkumaan heti.

Tänää herättii kuitenki jo kasin jälkee, ja hyörittii hetki yleisii asioit, koitin käyä aamiaisella mut ruoka ei oo maistunu yhtää pariin päivään ja sain vaa muutaman melooninpalan alas. Sit lähtii kävelee johkii ostarille toho lähelle ja huomattii et Jakarta ei ole kävelijän kaupunki, siel pahrustettii liikennekaaoksen seassa sit. Ostarilla käytii varvastossuja ostamassa ja sit miul tuli jotenki tosi huono olo ja otettii taksi alle ja takas hotlaan. Aattelin et varmaan vaan univelkaa ja sillai, ku pari edellistä yötä valvonu melkee kokonaa, mut oli niin outo viilis et tirvasin kuumemittarin kainaloon. Kuumetta oli siin kohin jo melkee 38 ja nous nopeesti melkee 39 asteesee ja olin ihan nonii vittu, malaria tää ny vähintää on saatana, pitääkö lähtee sairaalaan tästä. Mutta ku pari tuntia nukuin ja nappailin panadolia ni kuume putos yhtä äkkiä ku nousikii. Kyllä tässä viel Bodomi-keikka-kunnossa huomiseks ollaa, joskin tänää ei poikain kans kaljottelemaan ainakaa meikäläinen lähre, pysyn kuumemittari perseessä peiton alla. Ja hyö olivatki vasta tuos ihan äsken laskeutunu, matkalaukkuhihnalta laittovat viestiä et nonii, olemme laskeutuneet, mikäs meininki. Ilmotin et nou meininki for miiiiii viel tänää mut huomenna sit.

Maisema meijjän parvekkeelta

Meijjän hotelli on ihana. On oikeet kunnon sängyt ja lakanat ja peitot ja ilmastointi ja parveke ja puhast ja kiiltävää ja mukavaa. Ja TELKKARI, jumalauta.  Hotellin esite sanoo et tää on "fully designed for urban citizens with vibrant spirit like you" ja "it is the best sanctuary beyond everyone's desire and imagination". Ehkä vähä liiottelua mut ihana hotelli silti.



Tämä Jakarta sen sijaan... ei saa miulta pisteitä ollenkaa. En tykkä yhtää, tosin enpä oo täällä mitään viel nähnykkää, mutta se vähä mitä oon ni ääääähhhhhh, ei nappaa, ei yhtää.

Nau bäk ty sänky. Seuraavat kuulumiset saattaapi tulla sitte vasta Gililtä tuos loppuviikosta, jos ei ennen sitä jaksa naputella. Huominen meil menee rokkihommissa, keskiviikkona matkustetaan taas niin perkeleesti ja sit torstaina toivottavasti saavutaa Gilille. Ai että miä ootan sitä et saa oman bungalowin ja saa levitellä kamat sinne ja pääsee makaamoon pötkölleen ja ees on snorklaamo ja saa vaa olla ja tehä sitä missä on hyvä: ei mitään.

Iltamaisenma mein parvekkeelt

Pangandaranin vappu

Onpas tapahtunu asioita sitten viime päivityksen, vallan täs ollaan päät pyärällä. Jouduttii yllättäen sellasee internetittömää tilaa ni siks ei oo plokikaa päivittyny, sori. Mut nyt ollaan jo Jakartassa, hyvässä hotlassa, on nettikuppila alakerrassa jee. Mutta se tänne äheltäminen kaikkine hässäköineen ja paskanhaukkaamisineen vaatii ihan oman tarinansa, joten vetelen tässä ny nopsaan yhteen Pangandaranin viimiset päivät. Ja tuun sitte myöhemmin tilittämään Jakartahommat oikeen syränverellä. Mutta nau päk ty Pangandaran.

Ensinnäki perjantai-iltana meijjän majatalon täti tuli kysymään että koskas myö ollaan lähössä pois, ku ois vähä sellanen homma että heijjän Pondok Mangga olis huomiseks täytee puukattu, on joku raju bile tiedossa ja sukua tulossa niin perkeleesti ku sisko pusaa kaksosia maailmaan ja sillai. Myö oltii sit et no nähtävästihän huomenna siis lähetää ainaki muihin majotuksiin mutta Pangandaranista poistutaan vasta sunnuntaina tai maanantaina. Täti oli niin pahoillaan ja ehotti heti että työ tuutte hänen kotiin asumaan loppuajaks, ei maksa mittää, mutta eihän myä epäsosiaaliset mordorilaiset lähetä toisten nurkkiin loisimaan. vallanki ku se puuttuvan uuen majapaikan ettiminen osottautu maaliman helpoimmaks: omasta portista ulos, seuraavasta sisään, ja onks teil kahta huonetta, on heil, kiitos, otamme nämä ja tullaan aamulla, moi.

Aurinko laskee siun selkäsi taa

Uuen majan löytymisen jälkee iltaa istuttii rannalla, mainio auringonlasku ja bacardilogojen (lepakoiren!) ylilento, pieni tuulenvire, surffareita meres siihe asti et pimiä tuli. Dinnerille uuteen johonki paikkaan ja siel se sitte tapahtu, se mitä oon aina pelänny ja tienny että joskus se osuu kohalle. Ravintelin katosta jysähti suoraan päähän sellanen valtava torakka. Oli ainaki kissanpennun kokonen, ja kasvaa vaan mitä useemmin tätä horrorstooria kerron. Nyt se on jo ainaki ponin kokonen.  Mut onneks ravintelin henkilökunta tuli heti apuun ja se torakkakaa ei onneks sujahtanu mihkää tissivakoon tai jääny tukkaan kii vaan kopsahti päähän ja kimpos siitä heti pois. Hirviää silti, argh. Mutta vaikka siin meinas lurahtaa lusikallinen housuun ja pumppu jätti muutaman lyönnin väliin, ni en kuitenkaa kuollu. Nyt se on koettu, selviän mistä vaan tän jälkeen. (Ja se tuli testattua jo, oottakaahan ku pääsen siihe Jakarta-hommaan...)

Komodo Hotel. Mein huaneet tuol yläkerras.

Lauantaiaamuna sit kamat kasaan ja naapurin Komodo Hotelliin muutto. Mukavat kakkoskerroksen huoneet, tuulettimella tietysti, hintaa 120 000 rupiaa per yä. Parvekkeen ees kasvo mangopuu ja pihaa vahti noin satavuotias koira ja rapsuteltava kissa. Tosin kauhia ikävähän meil oli meijjän alkuperäsen majatalon tätin tarjoilemia iltapäiväkahveja, voi että.

Vappu tms ät rantsu

Mutta sitte lauantaina alkoki niin seesteisen rauhaisas Pangandaranis tapahtumaa. Jo aamusta ihmeteltii jatkuvaa bussien virtaa, kasvavaa ihmismäärää ja mekkalaa. Vähän matkan päähä rannalle nous iso lava ja huhuja megakonsertista kuultii. Ennen niin hiljasella rannalla alko ihmismäärä lisääntymää, liikenne varmaan satakertastu, mopojen pärinä, vaeltavat ihmislaumat ja huutelevat, mölisevät, seuraamaan lähtevät känniset paikallisurpot... alko pikkusen ahistamaa. Käytii konserttialueella ehkä 10 minuuttia kattomassa jotain kauheeta paskaa ja todettiin et EI. Ei meille. Iltakaljojen jälkee vetäydyttiikii majapaikan turviin, mutta nukkumisesta ei tullu kyllä mitää. Hirviä mekkala joka suunnassa, ja ku ihmisten aiheuttama mayhem pikkusen aamuyöstä rauhottu ni iski sellanen ukonilma et koko torppa täris. Sato ihan saatanasti ja tyyny oli huanosti ja hiki oli ja aaaarrrggghhhhhhh.

Konserttihommaa

Että jos ois saavuttu Pangandaranii ekaa kertaa kesken ton lauantaisen vapun, ois oltu tasan yks yö ja todettu et ihan hirvee mesta ja lähetty saman tien jatkamaan matkaa muualle. Ja ku paikallistutut kerto et tääl on melkee yhtä raju hulina joka viikonloppu ni vinkiks tänne suuntaaville sanottakoon: tulkaa sunnuntaina, ja poistukaa viimestää lauantaiaamuna.

Mutta lauantain vappumaista helvettiä lukuunottamati ei pahaa sanottavaa Pangandaranista. Eli, vetelen Pangandaranin yhteen:
Hiano paikka, jossa parasta on yltiömukavat ihmiset. Helvetin ystävällistä ja avuliasta porukkaa. Hintataso edukas, eli rahaa ei oikee saa kulumaan ku kaljaa juomalla. Viidakkopuisto on hiano ja lähellä on muutaki elämystä tarjolla, mutta ei ny jaksettu ahnehtia kaikkee kerralla (mm. joku Green Canyon on kuulema hiano, mutta kaikki sano et sateista johtuen se on täl hetkel  brown canyon ja myö ei nyt jaksettu olla minkää ruskeen kanjonin ritareita). Miinusta viikonloppuhulinasta ja uimisen hankaluudesta isolla rannalla. Majotus mukavas majatalos noin 100 000 rupiaa/yö , iso Bintang 28-30 000 rp, nasi goreng 12-20 000 rp sisällöstä riippuen, aski Malporo Black Mentholia 12 600 rp. Tän hetken kurssilla 100 000 rp taitaa olla pikkusen päälle 8 euroa.

Palaan Jakarta-raportilla hieman myöhemmin. Pitää vielä vähän sulatella kokemuksia ennenku voi kirjottaa mitn!

Perhoin syä mätää mangoo

Pangandaranin kalmisto

Hiano, hiano, HIANO aurinkonlasku

Piikkisikoja!!!!!!!

PIIKKISIKOI!

Pitkästä aikaa tänää tehtii muutaki ku maattiin. Meil oli viidakkoretkipäivä! Valtavaa! Mahtavaa! Upeeta! Jo aamusta heti ku heräs soi päässä Welcome to The Jungle, mutta googlentajalla suomennetuin lyriikoin tietty. Sinä olet viidakon vauva! Ai että!

Lähettiin aamusta oitis tarpomaan tuonne viidakkopuiston sisäänkäynnille ja jahka saatiin viel meijjän viidakko-opas paikalle ni avot. Otettiin vaan sellanen parin tunnin pieni viidakkovaellus, oli niin vitun kuuma et se toinen vaihtoehto, noin 5 tunnin setti, se nyt ei tullu kuuloonkaan. Ei näillä helteillä, ei tässä rapakunnossa, ei vaikka siel syvemmällä kunnon kreisis ja villis viidakos ois ollu vesiputous ja hirveeltä lemuuvia harvinaisia rafflesia-kukkasia. Meil oli yks ainoo päämäärä, ja se oli et pois ei tulla ennenku piikkisikoja on nähty.

Punkkerin uloskäynti

 Viidakkokierros alko kuitenki muilla jutuilla, eli ensiks japanialaisten kaivelemiin bunkkereihin. Saatanan mukavaa ja hianoo, varsinki ku on sellain ihmiin joka hermostuu missä vaan tunneleissa ja saa klaustrofobisia kohtauksia ihan jo makuupussissaki jos vetää vetoketjun liian kiinni. Mutta sinne vaan, ku on kerta maksettu kiarros ni kaikki tehään, vaikka pahalta tuntuis. Matalia ikäviä punkkereita oli rinteeseen japanialaiset kaivellu, siel oli vankityrmä, toinen luola oli kidutuskammio ja sitte jostai kohtaa kapeeta kuilua kiivettii takas maan pinnalle.

Pitkin viidakkoa jolkotettiin, tuli jonku ikivanhan hindutemppelin jäänteet, apinoita, rantaa, kalastelijoitten veneparkkia, isoja hienoja puita ja yleistä viidakkohommaa. Ja sitte lähettiin luonnon luolaan, saatana. Just ku syrämmen syke vähä bunkkerivierailusta tasaantunu ni eiku säkkipimiään tippukiviluolaan heikkojen taskulamppujen kans liukastelee.

PIIKKISIKOI!!!!!!!!

Mutta siellä ne oli, syvällä luolan uumenissa: PIIKKISIAT! Söpöintä ehkä ikinä! Kesyjä, ihania, hassuja röhkäsyjä päästeleviä mahtavia otuksia, joita varten oltii tuotu vähä peanutseja eli maanatseja. Ja piikkisikaset söi käestä!!!! Kreisii, ja ihanaa! Ollaan viäläki ihan saatanan liäkeissä. Että sai tämmösenki kokea, voi helvettilääne.

Isompi peura ja piänempi peura. Tai jotain porojas tms.

Piikkisikojen jälkeehä oikeen mikää ei tuntunu enää miltään, mut oli hianoa myös ku törmättiin peuramamaan kenel oli pien peuran pentu, tai poikanen, tai vasa, vai mitä ne nyt niitten lapset onkaa. Hiivittii lähelle ja nehän ei ollu milläskää. Villieläimiä kuitenki, ja ihan siihen vaan sai kävellä viereen räpsimään kuvia.

Luala

Mein opas vei meijjät sit vähä väkisin ihan sellaseen syväviidakkoon ja alko jo vähä ahistaa taas kiipeillä liukkaita rinteitä (koko viime yön satanu eli mutaa ja liukkaita lehtiä evriwhere) ja rämpiä jossain poluttomassa rämeikössä varvastossuissa. Mutta nää seikkailut viidakossa lipsuvissa jalkineissa tuntuu kuuluvan jollain lailla perinteisiin aina ku miä tropiikkiin matkustan. Hengissä selvittiin tälläki kertaa, eikä ees rypästy.

Musta apina

Nähtii viel isoja mustia apinoita, joitten nimi on, loogisesti, black monkeys. Mut ne oli onneks ujoja ja pysyvät puussa, sellaset lotkot ku ois alkanu lähestyy ja vaatimaan kameraa ja tupakkaa ni siin ei ois voinu ku heittää repun siihe et olkaa hyvät vaan ja juosta vähän vitun lujaa muihin ilmansuuntiin.

Sit lopuks käytii viel pulahtamas Pasit Putih -rannalla mut oli niin nälkä ja sellain et lähtii takas kylille sen jälkee. Ja tääl nyt huomaa et viikonloppu, saatanasti enempi porukkaa hyörimässä, mut meil on yhä ihan yksityinen majatalo, ei muita asukkaita.

Sellain viidakkopäivä meil tänää. Ja illalla on muuten ehkä BINTANG TIME! Oho!

Viidakkoranta

Viidakon vauva. Polvet, polvet!

Viidakkopuu

Ei-minkään tekemisen jalo taito

Aamuinen ranta

Iltapäivää, Mordorin kansa, joka siäl marraskuises pimeydes vaeltaa. Täällä on tänään paistanu aurinko, ja niin saatanan kuumasti että on oikeen käyty aallokkoises meres dippailemas. Rohkeat myä!

Basaarihommat

Eilinen meil meni aika lailla siihe, et istuttii kotiterdeillä ja luettiin kirjoja. Vähä reviteltii ja käytii tallustelemas kylil ja löyettii uus supermarketti ja semmonen basaarialue täynnänsä pieniä roinapuoteja. Ja matkalla jarrutettiin kahville yhtee ravinteliin ja kappas, taisimmekin löytää semmosen The Only Gay In The Village –tyyppisen hahmon. Siel oli tyypin omia kuvia seinät täys ja hän oli muutenkin niin kaikkia homppelimaisia kliseitä tursuava tapaus että aika lailla selvää oli et minkäs alan jannuja sitä ollaan. Hauska tapaus, intoili kovasti miun tatuoinneista ja esitteli omaansa, mikä oli säälittävä piäni tuhero, jonka tekeminen oli kestäny kuulema vaivasen tunnin ja itku oli siinäki ajassa jo tullu. Paikalla pyöri myös sellanen vanha nahistunu sugar daddy –tyyppinen länkkärimies ja lattialla konttas kaks nuorta poikaa rättien kans kuuraamas. Joka puolella roikku lintuhäkkejä ja tipuset sirkutti. Kahvi oli hyvää ja siellä toimi feispuukkikii (joka tääl meil kotoon ei toimi ku vahingos sillontällön).

Ostin myös indoneessialaisen kännykkäliittymän, et nyt oon taas kahen kännykän koukussa (myäs mordorin vanha numero yhä toiminnassa, kirj.huom) ja tuli heti jotenkii tärkee olo, sellanen tähä yhteiskuntaan taas asteen verran enempi sisään luikerrellu hiano fiilis. Ei hajuakaan paljoko sil voi soitella ja tekstailla ja surffailla netissä, mut ei sen nii välii. Hintaa oli huikeet  15 000 rupiaa eli jotaa alle 1,30 egee. Kreisiiiiii! Edille Gilille heti viestittelin ja pitää sille soitellakii ku jaksaa. Ja viikon pääst tähä aikaa jo nähääkii ku myä päästää Gilille, sairaan siistiä!

Lounakset huuheltii alas bintangilla ja sit käytii rantapaaris viel toisetkii sipasemas ja pien päivähiprakka siin melkee ehti tulee, mut ku tultii takas koteihin ja sänkyy pötköllee lukemaa kirjaa ni seuraava havainto olikii et ai kello on kuus illalla. Nokoset, parasta!

Liikenneruuhka kylillä

Dinnerille mentii Steak Housee, josta on tullu meijjän jonkinlain vakimesta. Mutta se on mahtavan kiva paari, siel on joka ilta livemusaa ja siel käy surffareita (nam!) ja siel on tuttujakii jo. Meijjän viidakko-opas-kaveri eilen istu siin pitkää ja kertoili juttuja ja indonesiaa sen kans vähä opettelin siin (opin mm. et aina ei tarvi vastata kiitoksee et sama-sama, voi sanoo myös sama dua) ja vaikka mitä. Se pelkää ihan hysteerisesti kissoja ja oli yks rakkausjuttukii loppuni siihe ku tytöllä oli kissoja ja se oli sanonu et voiaan seurustella mutta siun on ruvettava tykkäämään kissoista. Siihe loppu se orastava love story. Miä kiusasin sitä koko ajan näyttämäl puhelimest kissojen kuvia (Humpalle ja Suitsulle terkkuja, on kauhia ikävä) ja aina ku siin lähel hiippaili kissoja ni tiedotin kovaa äänee et nyt ne alkaa piirittää ja tulee kohta lähelle.  Siin ryystettii useempi bintangi ja sit kotimatkal poikettii viel omaan rantapaariin ottaan vähä gin toniccia. Laitettii omia puhelimia kiinni poppivehkeisii ja siinä sit ranta raikas Stam1naa ja Kotiteollisuutta ja vaikka mitä kauheuksia. Miä olin sit onneks viksu ja lähin kotii nukkumaa jo tosi ajois mut Vähis jäi sinne  viel ”yhelle”, ja... tuata niin...  joskus aamuyöstä oli sitte könynny/kontannu/talutettu kotio.  Ois pitäny olla salakuvaamassa ku se on siinä "seitinohkasessa" "pikkupikku" tumussa  tuosta meijjän majatalon aidan yli kiivenny, oli meinaan mein täti laittanu epähuomios portin lukkoon ku oli kai luullu että no ne akathan on varmaan jo nukkumassa. Vaik myä oltii kreisinä pailaamassa! Kerranki! Jee!

Meijjän kotipaari

Miä heräsin aamul aikasin, niiku kunnon muumion kuuluukii, ja ai että ulkona pilvetön taivas ja aurinkon porotus ihan täysillä. Ei ku phikhinit ylle ja äkkiä rantaan, ja siel olikii meri täys surffareita ja meinas oikee pumpusta ottaa ku kaks komeeta siin rannal venytteli ja voimisteli ennenku menivät mereen. Mitkä maisemat, ai että! Vähiskii sielt lopulta sai ittesä ylös ja tuli rannalle röhnöttämää, ja siin tiristii sit. Ihan vitun kuuma oli, pikkusen meni jo sietokyvyn yli mutta onneks sit toi makaamiin on niin uuvuttavaa puuhaa et lähettii jossai kohin koteihin ottaa pienet unoset. Ni sit jakso taas iltapäivän makailla ja lueskella. Raskas päivä ollu kyl. Rankkaa tää ei-minkään tekeminen. Se on jalo taito ja meillä se on trimmattu huippuunsa.

Kreisit aallot

Vessakokemuksia next! Reikä lattiassa on siis soooooooo last season, tääl on löyetty sitäki jännempiä kusikoppeja. Vähis oli käyny yhes komerotyyppises pisuaaris, mis oli vaa sellain viemärikolo nurkassa. Siihen vaa kaakelilattialle kyykkimään ja pissit siihen lattialle. Meijjän kotirantapaaris taas on samantyyppinen viritys mutta lattia on bambua, eli siel lorotetaa siihen vaa bambulattialle. Hämmentäviä kokemuksia, kertakaikkiaan.

Ja sit hyönteiskokemukset! Niitä riittää. Vähiksen huoneessa oli eilen sellanen Indiana Jones –tason muurahaishomma, ku yhtäkkiä jostain paukahti katonrajaan ja oveen sellasena mustana mattona etenevä muurahaisvaellus. Arveltiin et jos avaa vessan oven ni sielt alkaa vyörymään iso kivinen pallo ja majatalon täti tuo kohta iltapalaks apinan päitä ja koht pukkaa Harrison Ford ruoska viuhuen hätiin. Miul taas on ollu saatanasti sellasia vitun inhottavia ”joku kävelee miussa”-kokemuksia tuol rannalla, en tiiä suurinta osaa et et mitä ne oli, enkä haluakaan tietää, mutta sellain ponin kokoin heinäsirkka ku laskeutu aamul vattanahalle ni meinasin pyärtyä. Kaikenlaisia puremia ja näppylöitä ollaan molemmat ihan täys, mutta ei voi mitää.

Illan ohjelmas meil on, yllättäen, Steak Housessa istuskelua. Yhtään Bintangia ei kuulemma tänää juua, limpsaa vaa, sanoo Vähis. Viidakko-oppaan kans on siel tärät, sovitaa huomiseks meijjän viidakkovaellus ja se lupas lisäks selvitellä meille bussiaikataulut Jakartaan. Jos menee yöbussi, ni lähtää sunnuntai-iltana täältä, mut jos ei mee ni sit maanantaiaamun ekalla bussilla.

Miä painun nyt suihkuun. Oon niin hikinen ja paskanen ja nuhjunen et kuvottaa. Mutta elämä on hianoo, myäs hikisenä ja paskasena ja nuhjusena!

Naapurin kioski

Hauvva

Kylänraitti

Munatakkiset maanatsit. Ei ollu hyviä.

Märkä aamu

Märkä aamu kotipihalla

Tropiikissa on sateinen aamu, joten ollaan jumissa meijjän majatalolla. Ei se haittaa sekään, ollaan sen verta pöhköjä että meist tääki on hianoo. Saa ihan hyvällä syyllä röhnöttää omalla terdellä tai petissä (kuten Vähis, sen unenlahjat on jotain ihan järjetöntä, se nukkuu missä ja millon vaan), eikä tarvi tehä mitn.

OHO! Bintang Time!

Itse asiassa sade alko jo eilen illalla. Onneks oltiin just tultu rannalla olevaan Steak House -nimiseen paariin vetää vähä bintangia ja iltapalaa, istuttiin mukavasti katoksen alla. Sade alkoi pienenä tuhnuna tihutuksena, mutta yltyi aika helvetin nopeesti sellaseks painepesuri-tason vesihelvetiks, että ne Esterin perseet mistä Mordorissa puhutaan on ihan pientä ja söpöö siihen verrattuna. Mut ei se mitään, vettä tuli ku saavista, mutta bintangia piisas, joten oli ihan lepposaa siinä ootella et josko tulis sellanen rako vesiputoukseen missä välissä ehtis kotiin ilman että tarvii venettä. Ja ku toinen meijjän (huom! meijjän!) komeista surffareistaki tuli paikalle ni kelpashan siinä istuskella iltaa. Paikallispändiki könys paikalle ja rupes rämpyttää, sellain tyttö laulo ja ihan hyvin lauloki mutta välispiikit oli kummallista "Ootteko työ kännissä? Vamasti ootte! Onko noiki tuolla kännissä? Kohta ainaki ootte kännissä." -meuhkaamista. No myö siinä ehkä vähän oltiin pienessä hiprakassa ja hysteerisiä ja kikateltiin, mut entäs sitte? Saa kai sitä olla, ku lomallahan tässä ollaan. Ja ku sade taukos ni luikittiin saman tien koteihin nukkumaan. Kiltit puumat, groaaaarrrrrr.

Joku paikallinen rämpytipändi

Jossain kohtaa iltasadetta menin sitte sanomaa, et no ei kai nää trooppiset sateet kauaa kestä. Varmasti tämmösen kaatosateen jälkee aamulla paistaa aurinko. Tieshän sen jo melkeen siinä ku sanat tuli suusta ulos että mistä vetoo ni aamullaki sataa, saatana.

Mut nyt täs on hyvää aikaa tehä kaikenlaist puuhasteluu. Siis lukee kirjaa, pläräillä kuvia, täytellä exceltaulukoita (joo, seuraan exceltaulukoilla ihan kaikkea, hyvä kun en vessassakäyntien määrääki... mutta siis oikeesti ihan vaan rahan menoa), näpytella plokia ja sellasta. Majatalon täti toi aamupalat (nasi gorengia ja kahvia tänään) terassille ja toivoitteli hyvät huomenet ja nyt täs senku ihmetellää mitääntekemättömyyden mukavuutta. Ai että.

Jos ei koko loppuviikkoa satele ni meil on ohjelmas viel ainaki luonnonpuiston viidakon koluaminen. Otetaa ihan opaskii sille reissulle ni se osaa sit kertoo meille tarinat ja tietää mis piikkisiat asuu ja sillai. Ja meil on jo paarista löyetty tuttu poika, joka on töissä viidakko-oppaana tuol, eli homma on vaa kaunista säätä vaille valmis.

Uh, olipas rankkaa tää naputus, nyt takas pihalle istumaan ja lukemaan.

Ainii, tääl on jostai syystä älyttömiä vaikeuksia päästä feispuukkiin, eli elkää ihmetelkö jos ei siel kauheesti käyä tiedottelemas. Tänää esmes taas ni ei mitn koneksöniä faceen. Jos on askaa, laiteltaa textarei tai meilii. Moi!

Meijjän huudilot kartalla. Tuo vihreä tuhero on se viidakkopuisto.

Apinoita ja surffareita

Viidakkorannalla

Kaksi päivää maattu rannoilla ja nahat punottaa, alkaa siis läski tummumaan ja punasen kautta mennään, vaikka on kuinka rasvattu. Täl pua päiväntasaajaa tuo aurinko kun tuppaa kärventämään vaikka olis sitä ydinpommin kestävää liisteriä nahka täys.

Aku ja Iines ja ipanat

Eilen oltiin ihan vaan tos kotirannassa, ja kelpas siinä makoilla ja seurailla kaikenlaista toimintaa mitä tuos rantsussa on. Ohi menee heppaa ja hauvvaa ja meijjän paarin takana asuva ankkaperhe (Aku ja Iines ja ipanat) tepsuttaa millon tonne ja millon tänne, menee kissaa ja surffaria ja kalastajat puuhastelee. Mutta ei ketään muita jotka vaan lahnana makais ja lukis kirjaa. Hyvä, saa olla rauhassa, on tilaa pursuilla phikhineistä. Ja mikä parasta: tuol ei oo minkäännäköstä tuputustoimintaa. Joku satunnainen saronkikauppias saatta lampsia ohi ja kysästä et mite ois, mut ku sanoo et ei kiits, ni jatkavat matkaa. Mahtava meininki! Ainoa miinus rannalle on se, ku uimiin on ihan mahotonta: niin kauhiat aallot ja esmes eilen pohjavirtaukset oli sellasii et koko ranta oli punasen lipun aluetta eli ei asiaa veteen.

Ei saa uia

Muutahan ei eilen sit tehtykään ton rantalorvailun lisäks, paitti jolkotettiin kylille supermarkettiin ostamaan myrkkyjä. Tääl on niin ärhäkkä moskiittoskene et jos sekunninkaa on huoleton ni tuikkaavat, saatana. Ostettii säkilliset kaikkia myrkkyjä ja lisäks kaikenlaist tukanhoitoaineitta ja muuta pientä ja saatii menee joku 3-4 euroo kumpikii. Tääl on ihan älyttömän halpaa kaikki. Paitsi kalja. Se onkii oikeestaa ainoo mihi saahaa rahaa menemää. Iso bintang maksaa 28 tuhatta rupiaa, happy hourin aikaa tosin sekii vaa 20 donaa. Nasi gorengin saa jollain reilun euron hinnalla ja sillai.

Ja stop the press: juotii eilen vaa yhet bintangit ja tultii sen jälkee kotii nukkumaa. Molemmilla tais lähtee taju jo ennen iltakahexaa. Helvetin rankkaa ja uuvuttavaa hommaa toi ku ei tee mitää ja makaa vaa.

Pasir Putih

Tänää oltiikii sit reippaita ja lähtii aamupalan jälkee lampsii tuonne rannan toises pääs alkavaan tuheroon eli luonnonpuistoon ja viidakkoon. Siel on Pasir Putih elikäs sellain valkohiekkanen ranta. Puistoon piti maksaa 7 000 rupian pääsymaksu (noin 50 senttiä tai sinnepäi) ja sitte mentii viidakkopolkua kohti rantaa. Saatii portilta mukaa sellain kepukka varuiks, ku viidakos ja rannal on perkeleesti ärhäköit ja varastelevii apinoit, ja miähän oon niitten suhteen vähä hysteeriin, ku oon kerran joutunu Thaimaas tappelee apinalauman kans ku ne meinas pölliä snorkkelit ja kaikki. Ja niitä apinoitahan tuol viidakos sitte kuhis joka suunnassa ja siel rannallakii niit oli joka puolel ihan vitusti. Mutta ei ne onneks tullu meit ahistamaa, muutama sähis ja näytti hampaita ku menin liian lähelle kameran kans mut ihan sillai melkei sopuisan rinnakkaiselon meininki oli.

Tyyppi

Käytii myös pikkusen snorklaamas, mutta oli niin merenkäyntinen meininki et vesi oli ihan hiekkanen eikä siel nähny mitää ni tultii äkkiä pois. Mutta muuten hieno ranta oli ja mukava makailla siel. Pikkusen oli epämukava olo heittäytyy pikinisillee ku meijjän lisäks ei ollu muita holtittomii länsimaisii pikini-ihmisii ja paikalliset naisethan ui vaatteet ja muumuut päällä. Oli siinä kolleilla kattomista ku siel röhnötettii, useempiki poikaporukka vonkas valokuvia mut sanottii et ei todellakaan, ja loput otti kuvia sitte salaa. Voi helvettilääne, mitä näis ruhois on kuvaamista? Muuta ku se paljas pinta?

Surffari menee

Iltapäiväks tultii omaan rantsuun takas ja oli näemmä hyvien surffiaaltojen päivä ku oli helvetisti surffareita meres. pari sikakomeeta surffaria on jo pongattu, ja ollaa oltu tuol päät kallellaa huokailemas et ai jumpe ku ne on peuhannu meres tai vaan kävelly ohi tai mitä vaan.

Eli saattanee kuulostaa siltä et meil on tääl ihan vitun ihanaa, ja nimenomaan just sitä täällä on. Aivan mahtava paikka, vaikka jos jotain sais toivoa ni uimiskelvollisempaa rantaa. Mut eihän kaikkee voi saaha: on joko surffarisoppaa allokkoises meres tai sit lillumisveet, ja nyt on surffarimeininki. Aivan hyvä.

Kotikatu näyttää täällä tämmöseltä

Meijjän majapaikkaa täytyy viel villisti kehua, ihan loistava. Majatlon täti tuli äsken kysymää et maistuiskos kahvi ja panaaniherkku, ja toi meille sit kupposet saatanan hyvää sumppia ja jotain ihanaa paisteltua panaanihommaa. Ja kaiken muun mahtavuuden lisäks ollaan täs oltu nyt pari päivää ainoat asukkaat, eli meil on käytännös ihan oma majatalo. Arvostamme, joskaan ei vastaankaan paneta jos tulis muutama surffarikolli naapurihuoneisiin asustelemaan. Silmänruoka, paras ruoka.

Mitäs muuta? Nii, varattii eilen majotus Jakartaan, mennää porsastelee kolmen tähen luksukseen joka maksaa melkee 50 egee yö, mut otettii yhteinen huone (oo äm kee!) ku ollaa vaa 2 yötä. Meil oli innokas ajatus tunkee samaan hotelliin Bodomien kans mutta ku pojat ilmotti misä ne asuu ja katottiin sen paikan hintoja ni todettiin et saavat hevarit huokasta helpotuksesta, ei taivuta sellasiin hintoihin mitä niien deluxe-neljän-tähen-bisnes-spektaakkeli makso. Ollaan jossain muutaman kilsan päässä ja kaiketi aika lähellä paikkaa missä keikka sitte on. Jännää seki, viikon päästä nähää miten hevi on meininki täällä päi maailmaa.

Ei muuta tällä erää. Ilta heittäyty jo pimiäks ja se ois ohjelmassa enää dinneri ja kenties, kenties, BINTANG TIME! 

Lopuks viel lisää kuvia, ku niitä ny on kerran ihan vitusti räpsitty.

Poroja

Kalastushommaa

Saaliiks tuli shrimppejä muutama

Hieno viidakon puu

Kissa kakkaa