Pikareissu Balille

Kävin Balilla. Ekaa kertaa yli kolmeen vuoteen! Oli asioita hoiettavana/noudettavana sekä piti saaha ees ihan vähäsen pelkkää lepuutusta. Alko pikkusen viirata päässä nimittäin.

Fiilis oli niiku olis menossa melkein ulkomaille, matkoille, lomalle ja oli vahvasti seikkailunhalua messissä. Männävuosina olin luonu päässäni mielikuvan Bali-reissuista, että ensinnäkin hädintuskin hengissä selviää venematkoista ja toisekseen jos perille pääsee niin vähintää jää heti mopon tai auton alle. Jouduin nyt korjaamaan tätä käsitystä kovin. Koska pääsin hengissä perille ja hengissä myäs takas kotio.

Tämmösellä paatilla menin.

Sunnuntaina kun Balille lähin, oli tietenkin ihan helvetillinen tuuli ja meri raivoisana. Paska oli aika vahvasti housussa koska pelkäsin venematkaa etukäteen ihan parkana. Olin varma että kyyti tulee olemaan silkkaa kauhua ja kuolemanpelkoa. Mutta vielä mitä! On tässä reilun 3 vuoden aikana nimittäin pikkusen nuo Balin ja Gilien väliä suhaavien pikaveneitten koko kasvanu, eikä sellasta risteilyaluksen kokosta helvetillistä purtiloa ihan mojovakaan liplatus paljon heiluttele. Vaikka meri raivos ympärillä, niin botski meni varsin tasasta kyytiä. Ehkä kaks kertaa tuli sellanen nyykähys, että vähän niskavilloissa tuntu ja tuli vedettyä henkeä vähän raskaammin. Herkemmät yskiskeli oksennuspusseihin, mutta miusta kyyti oli aivan mainio eikä antanu aihetta minkäänlaisiin jännityksiin.

Tätä kirjotellessa sen sijaan veneliikenne Balin ja Gilien välillä on pistetty sulki pariks päiväks. (EDIT: heti kun sain tän julkastua tuli tieto että veneliikenne seis ainakin 25.päivään saakka). Semmoset tyrskyt on Balin suunnalla että ei liiku mikään pikavene ennen lauantaita. Jo keskiviikkona kun tulin Balilta kotio nin oli Padang Bain satama tyystin sulettu isojen aaltojen takia. Miun vene onneks lähti Benoan satamasta ja kyyti oli mitä tasasin, ei minkäänlaista keikutusta.

Balilla asetuin tutuille huudiloille eli Sanurin Saattohoitolaan. Sen osalta ei ollu paljon meininki muuttunu, Sanur oli yhä sama Hanur. Samat kaupat ja samat baarit ja minuutin välein joku tuputtamassa kyytiä tai hierontaa. Mestoilla hilluvien turistien keski-ikä yhä jossain satasen tuolla puolen. Aina mukavaa kun tuntee ittensä nuoreks, ja siihen Sanur on justiisa hyvä. Kun siellä rollaattori-corpsejen seassa tepastelee ja rusinoitten vieressä uima-altaalla makailee niin todellakin tulee tyttömäinen olo.

Maanantaina miulla oli tarkotus pitää eka ihan oikea vapaapäivä pitkään aikaan. Vapaapäivällä tarkotan sitä, ettei tarvi suhata mihinkään minkään aikataulujen mukaan, eikä tarvi suoraan sängystä sännätä kaupalle siivoomaan kissanpentujen paskalaatikoita eikä tarvi olla koko ajan online ja kytätä sähköposteja tai Airbnbtä ja olla ihan saatanasti tavotettavissa. Ei velvollisuuksia eikä aikatauluja, siitä on vapaapäivä tehty. Oli aikomus retkottaa uima-altaalla aamusta iltaan, mutta päivähän alkoi ensin 4.7pojon maanjäristyksellä ja sitten suikkas aurinko pilveen. Päätin lähteä oottelemaan auringon paluuta pienelle seikkailulle. Jonnekin missä en ole koskaan ennen käyny!

Joku sivukuja Kumbasarin markkinan lähellä Dempasarissa

Lähin siis käymään Kumbasarin tilpehöörimarkkinoilla. Kissakaupalle piti löytää kaikkea kissa-aiheista sälää ja härpäkettä, ja olin kuullu että tuolta Kumbasarista paikallisetkin hakee rihkamakojuihinka kauppatavaraa. Sinne siis!

Olin ihan liian aikasin liikenteessä ja täten suurin osa kaupoista oli viä kiinni. Ja koska olin ainoa ulkomaalasen näkönen pötkylä mestoilla, sain välittömästi selkänahkaan kiinni äärimmäisen ärsyttävän täti-ihmisen, jonka homma oli yrittää vängätä minua puoteihin sisään. Jumalavita että rupes hermo kiristymään. Koitin juosta akkaa pakoon mutta aina kun vilkasin selän taakse ni siinä se taas oli hokemassa et MADAM MADAM COME WITH ME, SHOP IN 2nd FLOOR VERY GOOD. Lopulta hirtti hermo ihan täysin ja huusin kuula punasena sille että nyt vittuun hönkimästä niskaan tai en saatana osta mitään keneltäkään. Täti hävis kuin pieru saharaan välittömästi ja sain täten keskittyä rauhassa tärkeimpään: kissarojun mettästämiseen.

Homma oli menestys: kävin kahessa tilpehöörikaupassa jotka oli auki, käskin kaupan pimujen esitellä kaikki kissa-aiheiset roinat, törsäsin noin 50 euron verran rupioita ja sain saaliiks kaks julmettua kassillista kissarojua: puisia kissapatsaita ja koriste-esineitä, avaimenperiä, jääkaappimagneetteja, parit pienet taulut ja luoja ties mitä. Enempiki ois voinu haalia mutta ostoskassit tuli jo täyteen ja sitäpaitti alko aurinko paistamaan ja tuli kiire uima-altaalle. Takasin hotellille siis.

Loppupäivän röhnötinkin uima-altaan reunalla nenä kirjassa ja päivän tavote tuli saavutettua: illalla vattanahka punotti oikeen hianosti! Aiettä, tietää lomailleensa kun punottaa!

Tiistai miulla oli julmettua ravaamista paikasta toiseen, piti hoitaa kaikki asiat mitä olin Balille tullu hoitamaan.  Balillahan tämä tarkottaa lähinnä liikenneruuhkassa kärvistelyä.  Aamusta tepastelin Mordorin konsulaatille noutamaan miun uuen passin ja sitte lähin muutamaks tunniks istumaan ruuhkiin. Kävin hakemassa uusia rokotteita kissoille yhteistyö-eläinlääkäriasemalta sekä noukkimassa 300 uuen kangaskassin tilauksen painofirmalta. Matkat ei ollu pitkät mutta Balilla siirtymiset kestää kun on autoa ja mopoa tiet tukossa liki ympäri vuorokauden. Oli siistiä.


Ja tiistai-iltana menin oikeen baariin! Illalla pimeellä, nimittäin. Jumalavita miten kreisiä revittelyä. Mutta oli pakko pykertää kattomaan entisen Unelmien Rastasulhasen Arayn keikkaa, kun hän sattui rämpyttelemään Sanurilla liki miun hotellin vieressä sijaitsevassa baarissa. Täten piti sinnitellä hereillä jopa yli auringonlaskun, ja temmeltää mestoille pällistelemään, kun tämmönen ihme kerta tapahtu että Sanurin Saattohoitolassa jotain merkittävää tapahtuu.

Ja perkele sentään, meni Aray sitten vetäsemään coverina Wicked Gamen ja komiasti vetelikin ja olin ihan kaniksilla. Täten hänestä tuli nyt Unelmien Hipsterisulhanen. Onnea hänelle. Jatkossakin miulla siis vintti pimenee täysin ja taannun mykäks puupääks kun hän koittaa tulla tervehtimään ja juttelemaan ja olemaan ihan mukava ja ystävällinen.

Olen sosiaalisten tilanteiden sankari ja supliikkivosu numero yx. Kaukana on ne ajat kun sitä tuosta vaan suikkas ns. vitsillä sisään, tilanteeseen kuin tilanteeseen. Meitzistä on tätä nykyä hauskuus aika helvetin kaukana.

Balin plussaa: KAIKKEA ON, senku ostaa/hakee. Aivan kreisiä se elämän helppous, että mihin vaan pääsee autolla eikä ostosten kotiin saaminen vaadi auto-vene-heppa-kyytihelvettiä. Kohtuulliset hinnat (enimmäkseen), niin kaupoissa kuin baareissa.
Miinusta: liikenne on karmee, autoja ja mopoja tiet tukossa ja ruuhkissa kökkimisessä menee aikaa. Jatkuva "mädäm mädän, transport transport, massage massage" -huutelu kun tepastelee missä vaan. Ruoka oli karmeeta paskaa, mutta söin varmaan väärissä paikoissa, kyllä Balilta hyvääkin safkaa löytyy.

Mutta tulipa oltua kolme yätä melkeen niiku ulkomailla! Keskiviikkona tulin takas kotio Hiekkakikkareelle. Bali kiva eikä yhtään niin kauhee kun olin mukamas muistavinani. Mutta kotikikkare paras!

Nyt ei toivottavasti tarvi matkustaa mihinkään vähään aikaan, vaikkakin luultavasti pitää tehä ostosmatkoja Balille hiukan tiuhemmin kuin kolmen vuoden välein. Kissakaupalla kauppa käy ja kissa-aiheisella tilpehöörillä on kysyntää. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Ps. Rättikauppamiljonääriys antaa kuitenkin vielä odotella ittiään. Mutta kyllä sielläkin pikkusen kuhinaa on. Siitä lisää joskus toiste.

Ps2. Kohta tulee toinen Bali-postaus, mikä käsittelee kutkuttavan jännitäviä puhelinappseja joita piti opetella käyttämään, ettei vaikuta ihan jälkeenjääneeltä muumiolta.

Ulkomailla Balilla join myös kaljaa

Bali street art

Pläski altaan reunalla

Koira

Juma. Ens kerralla asumaan Mahapalaan ja siellä sit kunnolla antaa mahan palaa altaan reunalla lötkötellessä.

Maisema min hotlahuoneen terdeltä

Tämä mirri toimitti seuralaisen virkaa hotellilla. Päivysti miun huoneen ulkopuolella koko ajan ja räimäs kynsillä kinttuun kun menin huoneeseen sisään enkä enää häntä paijannu.

Unelmien Hipsterisulhanen

Tiistaikävely Saattohoitolassa

OLEN LOMALLA! Olen myös puhelimeenvastauslakossa (satunnaisiin textareihin ehkä vastaan jos on supertärkeetä), feispuuklakossa ja sähköpostilakossa ja kaikissa vitun whatsapp/mese/whatever-lakoissa. OLEN LOMALLA! Saatana. Epäsosiaalisuusmatkat Oy Ab Cd ehkä jopa DVD:n järjestämällä latausmatkalla siis. Älkää puhuko minulle, antakaa olla rauhassa, kiitos.

Laitan kuitenkin päivittäin yhen tai kaks lomakuvaa min feispuukrohviiliin ja tiedotan et HOLIDAY, jotta äiti ja miun yks tai kaks ystävää tietää et on se hengissä vaikkei kommunikoi.

Ja katsokaas, höpönassukat, päivitän myös blogia. Kuvapainotteisesti, koska miulla on ulosannillinen tukos runosuolessa ja miun pää käy miljoonilla kierroksilla, nyt kun se vihdoin saa olla itekseen. Sen huomasin heti, että sellanen ittesä kesken oleminen on jääny viime kuukausina niin vähiin, että jo senkin takia alko vintissä vippaamaan aika rajusti. Ei oo ehtiny sulattelemaan kaikkea mitä on ollu, kaikenlaisia kuolemisia (kissoja ja ihmisiä) ja kaikenlaisia ihmisjuttuja ja kaikenlaisia muita juttuja. Niistä lisää joskus toiste, kunhan oon saanu kaikki sisällä vellovat olotilat käsiteltyä ja järjestettyä, kuten kontrollifriikki ne tykkää käsitellä ja järjestää. Mutta sen voin näin tiiserinä kertoa että jos tunnevammaisuudesta ja yleisestä mielen kiemuraisuudesta myönneittäis Nobeleita niin miulla ois jo muutama.

Mut aivasama, koska MIÄ OON LOMALLA! Läksin maanantaina Hiekkakikkareelta ja posotin kuolemanpelossa velloen pikavenekyydillä Balille. Oli taas sellanen rytkytys että siin oli vähän vitsit vähissä. Matka kesti 3 tuntia ja kun lähettiin avomerta ylittään ni tuntiin en nähny veneen ikkunasta mitn muuta ku vesiseinämän. Se anto sellasta mittakaavan tuntua ihmiselle, että pieni ja mitätön olet, luonto on suuri ja syä siut tuosta vaan jos sille fiilikselle sattuu. Luukutin kaverein tuomaa uutta Mordorilaista musaa päähän täysillä ja siinä kuolemanpelon ohessa liikutuin taas vähän kaikesta sanomisesta millon missäkin piisissä. Snif. Oli roskaa silmänkulmassa.

Maanantaina olin viä sosiaalinen, koska oli hirvee kaljanhimo. Käytiin Annen (kekä asuu Palilla) kanssa vähä Sanurin Saattohoitolan sykkivässä yäelämässä. Siä ei sykkiny nimittäin mikään! Mutta bintsu oli kylmää ja täytti sen tarpeen joka miun sylkirauhasia oli koko päivän kolottanu. Ja oli kivaa Annen kanssa höpöttää ja otetaa uusiks jahka palajan huudiloille.

Tiistain muhin vaan omissa oloissani, joskin riipasin sellasen pienen "lähen ihan lyhkäselle kävelylle"-päivätepastelun, joka kesti jonku kolme tuntia ja joka pisti jalat vesikelloille. Ei se mitää, oli jees, sillai päämäärätönnä tallustella, räpsiä kuvia ja antaa aivojen olla narikassa. Onnistuneen haahuilun päätin kivassa vegeravintelissa, missä mässytin törkeen hyvän tyystin vegaanisen purkerin. Oli älyttömän sellanen terveellinen ja hyvä olo sen jälkeen.

Keskiviikkoiltana lensin Kuala Lumpuriin, mutta siitä lisää kohta. Sen verran tähä jo tuuletusta et pääsin sentäs maasta ulos ihan vaan pienellä tenttaamisella (passini näyttää hirviältä taas ja rupee ihan liikaa kiinnostamaan imigration-viranomasia...). Mutta hyvin toimi I JUST LOOOOOVE INDONESIA, tissien heilutus ja neitimäinen kiherrys perään ja kas, se oli siin, pläts leima asiakirjaan ja tervemenoa. Terima kasiiiiiih!

Kuvakollaasi keski-ikäsen hermoromahdusta ja burnouttia potevan tunnevammasen läskin päiväkävelystä Sanurin Saattohoitolan sivu- ja rantakujilla next.

Sit ku voitan lotoissa ni haluan palatsin mis on tämmöin portti. 

Varikkostoppi Palilla

Pali

Päivää. Olen Malesiassa. Tarkemmat koordinaatit on Borneo, Sabah, Kota Kinabalu, Jalan Gaya, Fong Ip Cafe, kuudes pöytä aidan reunassa Jalan Gayan puolella olevan suuaukon kohalta laskettuna. Eessä on tuopillinen Kopi Susua, jäillä. Se on kahvia. Pöyällä tietsikka. Kello on noin kakstoista, ilma on kuuma ja kostea. Ohjelmassa raakaa ajantappamista, koska hotellihuonetta ei enää ole eikä repun kanssa jaksa kylillä täs heltees pahrustaa. Iltapäivän ohjelmassa passin hakeminen Indonesian konsulaatista ja sitte villi kaahaus lentokentälle että ehin lennolle Johor Bahruun. Kauheeta härdeliä on tämä viisumijuoksulla käyminen. Sen homman hoitamisesta, ja kuvia ah niin kauniista Kota Kinabalusta, tuleepi asiaa myöhemmin, sitten kun miulla on passi uuen viisumin kera taas kourassa.

Homestay Anne

Lähin Hiekkakikkareelta maanantaina. Ensimmäinen etappi oli Bali ja siellä Sanur ja Annen himahuudilot. Todellinen Homestay ja paras sellanen, koska siellä oli tavattoman sulosia kissanpoikasia, sain majottua ilmasiks ja seuraki oli hyvää. Eipä maistunu Bintang, ei lainkaan! Käytiin illalla oikee baarissaki, missä oli ihan mahtava palvelu ja ihana omistajapariskunta. Siinä het kättelyssä kerrottiin vaimon naistenvaivat ja isän eturauhastähystykset ja muut, siinä ei niiku senruuria yksityiskohissa paljon ollu kun balilainen miäs avautuu. Kun laittovat kuppilan kii, ni baarin äijä kipas viä mopolla hakemassa meille lisää kaljaa ja tupakkia ja vei meiät mopon tarakalla kotio. Ihan mahtavaa!

Anne on yks hyvä esimerkki siitä, että kyllä maailmalle voi lähteä vaikka olis perhettä. Lapset on messissä, käyvät koulua ja viihtyvät tropiikissa. Avartuu nimittäin maailmankatsomus, ei kasva kireepiposia persuja niistä, luulen. Niin moni käyttää lapsia syynä siihen, ettei voi sitä ja tätä, kun lapset, AJATELKAA LAPSIA. Kyllä minäkin mutta kun lasten koulu ja kaverit, ja sitä paitsi Mordorin maailman paras koululaitos on ainoa oikea ja suamalainen kaurapuuro pitää Timo-Kyllikin terveenä. Kyllä ne lapset kasvaa muunlaisissakin oloissa. Ja maailman näkeminen ja sen itte kokeminen, se ei oo koskaan pahasta. Ja jos vanhemmatki on elämääsä tyytyväisiä ni aina parempi.

Annella on ihana vuokratönö Sanurilla ihanalla rauhaisalla alueella. Hiukan tuli annoskateus kun tuon talon näki, se oli niin kiva. Oma Palatsi Hiekkakikkareella on seki ihana, mutta laastit putoo seinästä ja paikka muutenki hajoaa käsiin. Silti, se on miun ja kissojen hima, ja siksi maailman paras palatsi missään. Enempää en tarvittekaan ja jos nyt vähän on paikat rempallaan ni ihasama.

Koti-ikävä on jo nyt vaikka vasta toissapäivänä lähin. Onneks huomenna pääsen jo takasin kotiin. Aaahhhhhh! ja btw, huhut Hiekkakikkareelta kertoo että mein vesillä on nähty - jumalauta - KROKOTIILI. Jo kolme pongausta ollu tässä männäpäivinä.

Mitä vittua????? Krokotiili????? Meillä????? AAARGGHHHHHH!

Lähikauppa

Hurja trafiikki

Pensa-asema eli paikallinen Tepoil

Sisäänmeno Homestayhin

Kämppis

Annen ihana, ja vähän tyhmä, kolli. Tollo kiipee koko ajan talon katolle eikä osaa tulla sieltä itte alas

Söpöysöverit!!!!

Sikakiva pieni baari

Baarin setä, joka sekä soitti kitaraa, että kertoi isänsä eturauhasvaivoista. Kainostellut ei lainkaan.