Kyykkypissakausi korkattu

Tuli kommenttia että mihin unohtui HongKongin osalta hintatiedotteet, eli ns. tupakki- ja olutindeksi. No ei voi kaikkee muistaa, mutta laitetaan ne (ja vähä extraaki) ny tähän: aski malporoa 50 HKD, pien kalja irkkupaarissa 48 HKD, 2 tölkkiä kaljaa 7-11:stä 9 HKD (!!!!), lentokenttäpussi 33 HKD, yks lyhkäin matka metrolla 8,50 HKD. Ja kurssi on jotai siihen suuntaa et 10 HKD elikäs HongKongin dollaria on pikkusen alle euron.

Ja sitte siirrytään tänne Kuala Lumpuriin, miun suosikkikaupunkiin. Ai että! Tulin tänne eilen alkuillasta, Air Asian kyyillä, ja kentältä perinteitä noudatellen Star Shuttle -pussilla. Niil on sellainkii palvelu että ku maksaa vähä lisää ni tuovat bussilta minivanilla oikee hotellin ovelle saakka, arvostin suuresti. Ja meijjän Cube-hotelli, voi juma miten ihana! Ikkunaton koppero toki, mutta kliinisen siisti, kohtuullisen tilava komero (verrattuna Honkkarin kopperoon) ja mahtava sijainti. Hinnasta tykkään hirveesti, naurettavat 85RM yö elikäs noin 20 euroa.

Kotihuudilot

Aikasemmilla Kuala-visiiteillä oon aina asustellu Chinatownissa, mutta nythän otettii seikkailumiälellä Vähiksen kans tää Cube Hotel Bukit Bintang -alueelta. Ja oon ihan liäkeissä, tää on hirveesti kivempi alue ku Chinatown, ja tääl on vaikka mitä. Ihan järettömät shoppailuhommat (ratkesin äsken ja ostin kynän, aaarghhh) ja joka nurkalla terassihommaa ja ulkoilmakahvilaa ja on rekeipaaria ja ihan mitä vaan. Kävelymatka joka paikkaan, halus sitte sinne Chinatowniin tai vaikka tonne Petronaxen tötteröille pällistelemään. Tänne tuun jatkossaki majottumaan ku Kualaan tulen, se on varma.

Tiger beer, ihana asia

Eilen ku tulin tänne ni vippasin vaa romut kopperoon ja lähtii saman tien Vähiksen kans syämään ja juamaan. Aika monta kaljaahan otettii, vähä hianoo drinkkiäki ja kuinka ollakaa, ku regeipaarista lähettii, ni melkee yhtee äänee siinä mongerrettii et "josh vhiäl yhhhhhet jossain käytäsh shipasemas". No parit isot oluset siinä sit viel meni ku nurkan takaa löyettii kunnon katukeittiökuppilat. Kalja oli hyvää ja kyykkypissakausi korkattiin. Se se on aina mukavaa, kyykyssä pissiminen, kyykkyvessassa.

Ja ku nää vessahommat ny tuli puheeks, ni regeipaarin vessassa oli iso lappu että tänne saa pissiä, mutta kakata ei. Mitä helvettiä? Harmi ku miul on taas perinteinen matkailu-ummetus ni en voinu väkisin pykertää sinne minkäänlaist papanaa.

Tänää meil oli rapulat ja ku käytii aamiaisella ni päätettii sit et no lähtää vähä kävelylle tonne Chinatownin suuntaan, laiskasti vaan, pikkusen jolkotellaan. Kuinka ollakaan, Chinatownista kurvattiin Central Marketille (hiano!), sieltä jatkettii laahustamista vaa eteepäin ja oltiikii yhtäkkiä Independence Squarella tuol ihan huitsun kaukana. Siinä pojotti sit sellain Hop On - Hop Off -sightseeingbussi ja saatii hyvä idea et hypätää ton kyytii ni ei tarvi enää kävellä ja nähää kaikkee jännää.

Central Market

Parin pysäkin päästä Titiwangsa-nimises paikas meil kuitenkii joku mielenhäiriö iski et nyt tehää se Hop Off, koska sen pysäkin kohal oli joku hiano kulttuuripalatsi-pytinki ja pussiretken tarjoomas kartas sen takana oli järven kuva. Järvelle on päästävä, päätettiin, ja lähettiin talsimaan sinne. Ja talsittiin. Ja talsittiin. Loppu vesikii. Oli krapula. Varvastossut hiärs ja paino ja vittuili joka kohasta. Pissitti. Oli kuuma. Eikä järvestä tiatookaan. Mutta suamalainenhan ei periks anna, jos on päätetty että järvi nähään niin vittu sitä kävellään vaikka vuosi. Ja vuodelta se tuntuki se kävelymatkan kesto, ennenku se onneton lätäkkö löyettiin. No oli se ihan kiva ja ympärillä hiano puisto ja siel oli kioski mist sai vettä ja pissilleki päästiin ja elämä voitti.

Lätäkkö

Kuuminta hottia

Talsittii toinen vuosi takas pussipysäkille ja suoritettii toinen Hop On. Ja nyt ei hypätty ulos ennenku pussi tuli kotihuudiloille, sen verta vei toi retki sinne lätäkölle luuskista mehut. Mutta ku käytii mässyämässä mahtavat nasi gorengit ja ryyppääs limpsaa ni jaksettii viel mennä hillumaan lähiostarille, joka on sellain maailman ääriin joka suunnassa jatkuva järjetön spektaakkeli, sillai hyvällä tavalla. Normaalia tavaraa eikä mitää vitun kallista bling-blingii. Sorruin sit ostamaa yhen kynän, kert semmosta tarvinkii, ja se oli hiano Angry Birds-kynä. Ja Angry Birds on tääl nyt näemmä kuuminta hottia, sitä krääsää on joka lajia aamutohveleista kasseihin (KIH!) ja pehmoleluista joihinki outoihin dildon näkösiin kapuloihin joist ei tajuttu yhtää mitä oli.

Nyt meil on pien lepotauko, sit viel iltahiippailu lähistöllä ja sen jälkee vetäydytää komeroihimme pakkaamaan rojuja ja nukkumaan. Huomenna on eessä ihan helvetillinen päivä: herätyskellot soi puoli-4 aamuyöllä, sit taksi alle ja lentokentälle, lento Bandungiin Indonesiaan, siellä bussiaseman metsästys ja joku 6-7 tunnin bussijurnutus Pangandaraniin. Mutta jahka sinne päästää, ni ei tarvi tehä viikkoon MITN, senku makaa ja lukee ja sivusilmäl tarkkailee jotain surffarihommia jos sellasia siel on. Ja huomenna jos ja kun on päästy hengissä perille ja majotuttu ni on muuten niiiiin Bintang Time, et heippa.

Joku masjid eli moskeija

Vetelen Kuala Lumpurin yhteen:
Ihana, ihana kaupunki! Rento ja vähän rähmänen, mutta mukava. Paljon näkemistä ja tekemistä jos haluaa nähä ja tehä, hintataso huokea, ja sykkivimmän ytimen alueella liikkuu helposti ihan jalallakin. Miinusta tulee vitullisista liikenneruuhkista ja siitä, et Air Asian lentokentälle (LCCT) on helvetin pitkä matka, siihen menee helposti jopa 1,5 tuntia jos on liikkeellä ruuhka-aikaan (kuten miä eilen). Aski malporoa 10 MYR, iiiiiiso valtaisa Tiger Beer katukuppilassa 18 MYR, happy hour -tuopponen 10 MYR, nasi goreng -annos 10 MYR, kyyti kentältä hotellin oven eteen 18 MYR. Ja 10 MYR on jotain alle 2,5 euroo.

Seuraavat kuulumiset tulee sit joskus parin päivän pääst Indonesiast. Jihuu!

Varo voroo!

Nasi Goreng, miun lempparimättö

Piikillä käyty

Valoshou

Kävin eilen illalla tuol rannassa pällistelemässä jokailtasen kello kahexan valoshoun. Musiikki pauhas ja vastarannan (eli sen varsinainen Hong Kongin) pilvenpiirtävissä vilkku valot ja valonheittimet teki taivaalle jänniä. Helvetin hienoltahan tuo pilvenpiirtäjämayhem näytti iltapimeellä ihan ilman mitään erikoisia temppujakaan. Hiano oli.

Öinen Hong Kong, miälettömän hiano

Huonosti nukuttu yö Hop Innissä. Luoja paratkoon, kerrankin olen kiitollinen siitä että pituuskasvu on jämähtäny hobittimittoihin: vasta illalla petiin kellistyessä huomasin että sänky on ehkä just ja just jotain 170 cm pitkä. Jos vattallaan nukkuu ja ojentaa nilkat niin ei mahu suorana olee ilman että otta on toisessa seinässä kii ja varpaat toisessa. Mutta se, ja ehkä onneton äänieristys, lienee ainoita asioita joista voi napista, muutenhan Hop Inn on just eikä melkeen sitä mitä tilasinki. Ennenkaikkea siis siisti ja puhas. Ja äärimmäisen mukava ja avulias henkilökunta ja näpsäkkä sijainti. Valtaisa määrä ns. reppureissari-majotuksista sijaitsee tuos rivakan kivenheiton päässä Chunkin Mansions -rakennuksessa, ja kun sen alakerran krääsäostarilla tänää piipahin ni oikeen piti taputtaa itteesä selkään etten sinne menny mihinkään majottumaan. Siel tukalas kuumuudes markkinahumun keskellä jengiä jonotti hisseihin että pääsevät yläkertoihin omiin lääviinsä. Hirvee ryysis ja hulina ja sellain ylein ahistustunnelma. Ei meil vaa tääl Hop Innissä. (ja täälki ilmain internetti, ei tarvi naapurin kahvilaan mennä, jee)

Piirtävät pilviä

Heräsin aamul aikasin ja läksin heti hoitamaan asioita elikäs sinne oikeeseen Hong Kongiin ja The Peak -kukkulan nyppylälle kattelemaan maisemia. Sinne menin ensin metrolla eli MTR:llä, ja siellä aamuruuhkassa tunnelma lähenteli sitä mitä on kuvia nähny jostain Tokion metrosta. Sisääntunkijoita ei sentäs ollu, mutta sellanen sardiini in the purkki -meininki. Pari metroa annoin mennä ohikii ku en jotenki kestäny ajatusta et tuonne pitäs epäsosiaalisen mordorilaisen ihokosketus-meininkiin paikallisten bisnesihmisten sekaan mennä survoutumaan. Mutta lopulta totesin et vittu jos mihinkää aikoo päästä ni eiku nenäst kii ja sinne vaan rohkeasti.

Hong Kongin saaren puolelle siis suhautin ja siel olikii sit metrosta ulos tullessa sellain "mä maalaispoika oon"-olo kun ympärillä nous joka suunnassa ihan vitun korkeita taloja ja kiireisii pukumiehii ja jakkupukunaisii tärkeinä ja tietäväisen olosina kipitti ympärillä. Hetken siinä karttaa toljotin ja läksin sitte tallustamaan kohti The Peakille menevän ratikan pysäkkiä.

Spåra

Eikä ole mikään kutosen spåra joka Piikille nousee. Vähän sama meininki ku Penangissa Malesiassa mis oon kans käyny vastaavan mäkijurnutuksen suorittamas, mutta noin sata kertaa jyrkemmässä kulmassa mentiin ja paaaaljon korkeemmalle. Tuli oikee huono olo ja melkee pelottamaan rupes ku tuntu et spåra meni melkeen pystysuoraa raidetta ylös. Miun sellain alati toistuva painajaisunihan on semmoin, missä aina koitan mennä ylös jotain jyrkkää rinnettä tai rappusia tai vastaavaa, ja siin painajaises aina kaikki muut rentona vaan kävelee ylös, mutta miä ryömin rähmälläni maas ja luisun aina vaan alaspäin. Tuli se painajainen niiiiiin miäleen, et vittu kohta tää spåra lähtee luisumaan alas eikä oo jarruja ja siinäkö tää nyt sit oli. Mutta ylös päästiin, vaikka siel pikkusen puntit tutiskii. Et hyvä kyyti kuitenki, jännä on aina kivaa.

Komiat oli maisemat ylhäältä ja kivoja viidakko-ulkoilupolkuja meni ympäriinsä ja kyllähän sellasta valtavaa maisemaa jakso transsissa tuijottaa vaikka kuinka kauan. Mutta ku paikalle rupes oikeen vyörymällä valumaan turistibusseja ja japanialaisia matkaseurueita ja pulsia amerikkalaislaumoja ja lapsiperheitä ni totesin nähneeni tarpeeks. Spåra takasin maan pinnalle, missä kiitin izeeni että olin aikasin liikenteessä. Miä ku tulin mestoille ni senku kävelin sisään jonottamati ekan ratikan kyytiin, mutta nyt ku alas tulin niin jono kierti pihalle asti kulman taakse.

Korkealta näin, että HongKong on suuri

Kosmopoliittisena maalimanmatkaajana hyppäsin sieltä sit vaa rohkeena paikallispussiin ja toivoin että se menee sinne minne lupas, elikäs lauttasatamaan. Menihän se, ja tulin sit takas tänne mantereen puolelle venekyyillä. Sairaan kivaa, kert tykkään vaan ihan vitusti kaikesta veneillä kulkemisesta.

Veneily rulaa

Jolkottelin sit viel pitkät kierrokset tääl lähihuudiloil, mitää jännää en nähny, yleistä hongkongeiluu vaa. Mutta sit rupes olee nälkä ja varvastossut hiärs joka kohasta niin et ei pystyny olee ja koitin kuumeisesti ettiä jotain sushipaikkaa mut löysin vaa kaks kiinniolevaa. Eipä hätää, sillä naapurikadun ruokamarketissa on jumaliste sushiköökki ja siel oli kylmäallas täynnä kaikenlaisii sushilajitelmia. OM-vittu-NOM-NOM. Halpaa ku zaippua, alle 5 euroa sellanen saatanallinen pötkylälajitelma, et ei tarvi syyä ku Kuala Lumpurissa seuraavaks.

Tsingtao irkkupaarissa

Mutta sitte se kaljahomma. Siihen liittyyki sit se isoin marmatuksen aihe tähä mennes: tääl ei vittu oo ollenkaa sellast meininkii et tuol kaduil ois kuppiloita ja terasseja mis vois istuskella ja kattella ihmisvilinää ja sipasta siin olusen ja olla vaan. Ei ainakaa tääl miun huudiloil. Ei tuol veden äärelläkää, ei vittu missään. Mitä helvettiä? Ehottomasti kaljakielteisin, tai ylipäätään katuterassikielteisin, paikka missä vähää aikaa oon käyny, saatana. Olin jo viittä vaille et menen ostamaan pullon kaljaa 7-elevenistä ja tulen otta rypys ryyppään sitä tänne miun ikkunattomaan koperooni, mut joku olutjumalallinen johdatus sai miut nostamaan katsetta varpaistani oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Saatana, tuosha on ihan kulman takana irkkupaari (HALLELUJAA!) ja oon kävelly siitä ohi noin tuhat kertaa, mutta en oo huomannu ku se jotenki niin piilotettu, pien oviaukko vaan ja kyltti siin yläpuolel. Ai että se Tsingtao sitte maistukii, vaikka se piti juua irkkupaarissa kellarissa maan alla, eikä saanu istuu aurinkossa ulkona.

Kello on tääl iltapäivä ja miä en nyt oikee tiiä mitä täs tekis. Ostin uuet varvastossutkii et jos pystyis niil kävelee mut ne rupes noin neljännellä askeleella hiärtää uuesta kohasta et sellain kävelytyyppinen toiminta on vähä niiku pois laskuista. JOS tuol pihal ois kivoi kaffiloi tai jotain mis vois istuu ulkona ni oisin jo siellä kirjan kans toljottelemas ohikulkijoita mut ku ei oo. Plus on aivan turkasen kuuma, mikä ei sinänsä haittaa, noin joka toinen oviaukko täällä on sisäänkäynti johonkin saatanalliseen ilmastoituun kimaltavaan ostoshelvettiin, et jäähytys on järjestyksessä sitä kautta. Yks eniten silmille hyppäävä asia tääl onkii se sellain valtava shoppailumeininki. Tuntuu ku koko kaupunki ois rakennettu ostamisen ympärille. Ja nyt ku miul ei oo sellain meininki miäles yhtää ni ei oo ihan hirveen kotosa olo.

Mutta onneks tuos naapuris on toi ihana Kowloon Park, miä taian ottaa kirjani ja painua sinne syämään jäätölöö ja lukemaan (ja tölläämään kanssapuistoilijoita, sillä ihmisten vahtaaminen on mukavaa ajanvietettä)

Huomenna siirryn Kuala Lumpuriin missä Vähis jo kartoittaa huudiloita valtaisalla vimmalla. Mukavaa. Siellä saa tupakoia missä haluaa, siellä saa kaljaa mistä vaan, siellä saa istua ulkosalla syämässä tai juamassa tai mitä vaan tekemässä. Hong Kong on ollu kiva ja mainio alotus tälle reissulle, mutta kyllä toi Kuala on yhä miun ykkössuosikki näist ääsiän suurkaupungeist. Jotenki viihyn paremmin sellases rähmäsemmäs ja vapaammas ympäristös.

CUM??????

Vetelen Honkkarin yhteen:
Hong Kong on kiva ja helpolla haltuun otettavissa, siisti ja toimiva, ja näyttävän näkönen citi. Miinusta tulee niitten katukuppiloitten vajeesta, majotushinnoista ja sellasest yleisest kaiken kontrolloimisest. Rahaa oli tänne tullessa tonni ja automaatista nostin 400, eli yhteesä 1400 SGD (noin 130 euroo). Majotus söi käteisvarannosta lähes 800 (Hop Inn makso 430 SGD/yö mist 10% maksoin etukäteen varatessa joskus sata vuotta sit) ja lompsas on viel vajaat 200 SGD, millä pärjään lentokoneesee asti ja saan viäl jätskiä ja jotain pientä nakerreltavaa.

Seuraava tiedotus tulee sit Kualasta ehketi lauvvantaina. Huomeen ei ehi ku on saapumispäivä ja kaljoteluilta ja oijoijoi.... nasi goreng -mässypäivä! Jihuu!

Paikallisbusi

King Kong!

HongKong!!!!!!

Hong Kong King Kong! Täällä ollaan! Matkoilla! Alkaa pikkuhiljaa siltä tuntuaki, että nyt se reissu on tässä. Vihdoinkin. Jeejee, vouhotivouhoti, jne jne jne!

Mutta asiaan: jätin siis eilen aamulla tossa puoli-kuuen maissa Motelli Karrin taakseni (KIITOS KIITOS KIITOS KARRI!) ja raahustin romujeni kans tien poskeen. Olin ihan varma et menee taas hätähousuilun piikkii ku jo 5:45 pussiin menen mutta ei ollu yhtään liian innokasta:  lentisikkakentäl oli ihan järetön ryysis joka suuntaan, eli kun lopulta olin päässy läpi turvatarkastuksesta ni boardingin alkuun oli ehkä puoli tuntia. Kerkes just käyä röökillä ja työntää viimiset eurokolikot juoma-automaattiin, joka ystävällisesti söi ne hilut eikä antanu mitn tilalle. Sellanen viiminen Mordorin perseennäyttö et siin on sulle hyvää matkaa. Kiitti vitusti.

Ämsterdämissäkään ei se joku 3 tunnin vaihtoaika ollu liikaa ollenkaa. Sai nimittäin kipittää terminaalista toiseen ihan huolella, mutta sujuvasti se meni. Ei MITN verrattuna Pariisiin, jonka kautta en lennä enää vittu ikinä, en vaikka ilmasiks sais. Charles De Gaullen kenttä on sellanen tunnelmanpilaaja ja matkalaukkuja syövä musta aukko ja pelkkää ranskaa mongertava persereikä, että en suosittele kenellekään. Mutta Ämsterdämin Schiphol, aina kohdellut minua hyvin. 

Cathay Pacificilla lensin sitte HongKongiin ja arvakkaa ni ennenku pääs koneeseen ni  siel oli sellanen kokovartalo-kameraskannaus-mikä-lie-nakukamera tai joku systeemi. Ekaa kertaa semmosee jouduin.  Ikiäihmiin taas ihan ihmeissää et voi jumpe.

Lentsikas naapuris istuu sellain kai hullantilainen vanhempi pariskunta, joist se gubbe miun vieres, ja meinas palaa hihat. Vittu että ärsyttää sellain käsinojan reviireistä tietämätön vierustoveri,  joka ei ymmärrä mis kohtaa käsinojaa raja kulkee, ja tuppaa sitä kyynärpäätää koko aika rajan yli. Aisaaatana.  Muuten lento meni hianosti, arvostin kun viihdekeskuksesta löyty True Bloodin neljäs siisöni, jota sitte viimiset 5 tuntia tuijotin ihan koomassa. Sekuntiakaanhan en tieteskään kyenny nukkumaan.

HongKongiin saavuttaessa sellanen yleinen reissunlähtösumu alko kääntyä jo univelan aiheuttaman tumun puolelle.  Siihen mielentilaan mikäänhän ei ollu hauskempaa ku ensin helvetillinen jonotus immigrationissa ja sitte pieni seikkailutehtävä: löydä majatalo. Mutta yllättävän helposti seki meni, löysin oikean bussin ja osasin oikeella pysäkillä ulos ja kartasta senku katoin ja kävelin suoraan Hop Inniin määkimään huonetta.Kiitos Annukalle kartasta, ja kiitos sen mutaation joka on antanu miulle maailman parhaan suuntavaiston, helpottaa tätä matkustelevaista elämää ihan vitusti kun kertavilkasu karttaan riittää ja tietää koko ajan missä on.

Kotikatu

Jouduin venailemaan huonetta useemman tunnin, mutta kävin siinä sit aikaa tappaakseni ottamassa huudilot haltuun. Veden äärelle ens kattomaan HongKongin siluettia, ja hiano on.  Mutta väsymys oli niin hirviä ettei kyenny mihinkää, retkotin sit HopInnin aulassa huokumassa painostavaa vibaa et AJAKAA NE MIUN HUONEEN HYYPIÖT ULOS JA KUURATKAA SE KOMERO HHHHETI, TARVIN UNTA. Mutta onneks sit jo puolilta päivin sain oman minipienen ikkunattoman kopperoni, ja se oli salamannopea suihku ja taju tais lähteä jo ennenku pää osu tyynyyn. 3 tunnin unet ja olen kuin uus ihmiin! Tepastelin just tuossa viereisessä Kowloon Parkissa ja tuol kaduilla silmät ymmyrkäisnä et nonii, ulkomaa, olen siellä.

EI! Kaikki on kielletty!

Ensivaikutelma HongKongista: hyvin paljon Singaporemainen, joskin tää kaupunki on enemmän tekstitetty pelkillä risuaidoilla. Mutta yhtälailla helevetisti kieltoja, sääntöjä, neuvoja ja uhkauksia. Hitto kun olin aamulla niin sumussa etten tajunnu ottaa bussissa kuvaa kun siel oli kokonainen seinä täynnä erilaisia kieltoja ja ohjeita ja sakkouhkauksia. Nauratti sellanen iso plakaatti mis oli ohjeet miten yskitään, niistetään ja mitä tehään räkäräteille. Voi morjens. Missään ei myöskään saa polttaa, paitsi merkityillä paikoilla roskisten äärellä. Hölmö olo pojotella sellasen oranssin pömpelin kupeessa muina naisina tupakilla, mutta ku tulee kauhia sakko jos KÄVELEE tupakan kanssa. Hyvä ku siinä uskaltaa ees sivuaskelta ottaa ettei vaan rapsaha sakko. Kreisii. Mutta kuten kieltolakiviidakkoinen Singaporekin: täällä on siistiä. Siis ei-roskaista. Ja siistiä ihan kaikin muinkin tavoin, tykkään kyllä.

Kowloon Park

Nyt oon Hop Innin naapurissa olevassa Peace Cafessa juomassa kaffetta, olen ainoa asiakas. Ja täällä on ilmain internetti, jeeee. Laitan plokipäivitystä ja sit lähen tuonne rantaan oottamaan ku joka ilta kaheksalta tulee sellain pilvenpiirtäjien valosou, se pitää nähä.  Muuten en aio ahnehtia mitää saatanan sightseeing-mayhemia, tuo matkanteko viel painaa varmasti huomenissakin, et suoritan vaan jotain pientä ja sit perjantainahan jatkanki jo matkaa Kuala Lumpuriin. Mut huomenna meen sinne ”oikeaan” HongKongiin. Miähän kert nyt asun täällä mantereen puolella Kowloonissa, eli en oo oikeestaa HongKongis viel käyny, oon vaa vastarannalta kattonu et siel se on. Siel on joku sellain vuorennyppylä minne meinaan mennä kattomaan miltä maailma sieltä käsin näyttää.

Ja tähän lopuks: En ole juonut ensimmäistäkään alkohoolijuomaa vielä. En Helsinki-Vantaalla, en Ämsterdämissä enkä ees lentokonees, missä – herraisä – alkoholi olis ollu ilmasta. Enkä oo täälkää viel käyny sipasees yhtää olutta, mutta ehkä seki asia pitää suorittaa tänää alta pois ni ei tuu sellain suorituspaineellinen alkolukko päälle. 

Yleistä hongkongeilua

Kyyti Kualaan

Ostin tänään lennon HongKongista Kuala Lumpuriin. Air Asiallapa tietenkin. Oli tarjoushinta, jota oon vahdannu jo pitkään ja nyt huomasin että alkaapi moiset hinnat huveta tarjonnasta joten shopauttaa pläjäytin kyydin pois roikkumasta. Ei mitenkään sellanen sikahalpa että SuloVilén olis jotenki erityisesti pillastunu, mutta jokusen kympin perushintaa halvempi kuiteski. Hintaa kaikkine veroineen ja matkatavaramaksuineen tuli vajaat 115 euroa. Saattaahan tossa läpsähtää tarjouksia vielä myöhemmin, paljonkin halvemmalla, mutta ku miä en jotenkii malttanu enää. Syyhytti ihan mahottomasti tehä ees jotain varauksia eteenpäin, että ikäänku pääsee pykälän lähemmäs Giliä.

Jalan Petaling

Eli siis kaks yötä oon ens siellä Hongkongissa ja sitten lennän Kualaan, siellä varmaankin pari yötä, ei enempää. Seuraavaksi vahtaan lentoja Kuala Lumpurin ja Balin välille, sekä pähkäilen Kualassa majottumista. Menenkö vähän budjetin ylittävään mutta ah niin ihanaan, tuttuun ja turvalliseen The 5 Elements Hotelliin Chinatowniin, jossa huudilot on tutut, regeipaari parin korttelin päässä, rihkamapuodit ympärillä, vai otanko ihan seikkailun kannalta ja meen rohkeena ihan jollekin muulle alueelle asumaan? Laajenisi elinpiiri, näkis vähä muutaki Kualaa ku ne ainaset Jalan Petalingin tienoot ja olis sit ehkä enempi sellanen jännittävä olo, kun on ihan uuet mestat ympärillä. Bukit Bintangin aluetta oon vähä katellu ja sieltä löytyis ihan siivoja ja edullisia komeroita, joissa voi pari yötä majottua ihan mainiosti. Mutta toisaalta ehin kyllä tämän reissun aikana kurvata Kuala Lumpurin kautta varmaan sata kertaa, joten ehketi nyt vielä kutsuu tutut ja mukavaksi koetut kotoisat huudilot.

Ja kappas vaan, Vähis tuossa tiedotteli tovi sitten, että ostaa lojautti juuri lennot Singaporeen. Lähtee samana päivänä ku miä, nylkyttää Singaporesta sitte Kualaan ja siel meil sit 4.11. tärät. Ja arvatenkin noudatamme perinteitä, eli regeibaari kutsuu ja pienimuotoinen kekkulihomma on oitis ohjelmassa, koska.... noh, lomallahan siinä sitte ollaan. Jatkamma siitä sit yhtä matkaa Balin kautta Gilille löhöömään. Vähis poistuu sitte joskus marras-joulukuun vaihteen tienoilla, ja miä jään viel Gilille röhnöttämään, jatkan matkaa vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Seuramatkan merkeissä alkaa siis, mutta ei haittaa!

Bintang!

Muutenkin lähtövalmistelut sujuu hissunkissun hienosti, ja Murjun Tyhjennys 2011 etenee mainiosti. Hassut hatut, diskopallo ja nippu vanhoja pornolehtiä on lahjoitettu hyvään kotiin 3.Linjalle. Ensimmäinen lasti kirjoja on kannettu divariin ja niistä ihan mukavat bintang-rahat vastaanotettu. Parit hassut poistoon menevät huonekalut ovat löytäneet myöskin uuden kodin. Hesari, maksulliset tv-kanavat ja tv-lupa on peruttu.

Tishmalleen sheitshemäntoista viikon kuluttua olen jo matkalla, lentokoneessa, kiitämässä kohti Hongkongia. Ei paha. Tulkoon marraskuu!

Eka majotusvaraus tehty! Hop Inn ät HongKong!

Hihi. Ihihihihihi. Innostus. Ensimmäinen majoitusbuukkaus on tehty! Nää matkavalmistelut ja suunnittelut on niiiiiiin KIVAA!

Hongkong on se ensimmäinen etappi ja nyt kun tässä oon hiiri ujeltaen surffannu ympäri internettiä ihan patti punasena niin sai havaita että Hongkong on taas yks perkeleen Singapore. Helvetin kallista majoittua. Turha haaveillakaan mistään kivoista hotellihuoneista hienoin maisemin ja kohtuullisin hinnoin. Ei sinne päinkään. Sitä majotutaan joko iloiseen ja sosiaaliseen hostellihommaan nuarison kanssa tahi sitten maksetaan mansikoita omasta rauhasta ja oikeasta hotellista.

Tuolla jossain on mulle koppero buukattuna

Löysin kuitenkin jonkinlaisen välimuodon näistä vaihtoehdoista. Jonkun nettisivun kautta jotenkin vahingossa klikkasin Hop Inn -nimisen majatalon linkkiä ja innostuin kovin. On ekolookinen meininki ja sijainti vissiin hyvä (Tsim Sha Tsui -niminen alue Kowloonissa.... ööö.... olen ihan vitun kartalla näis hommis....). Paikka on voittanu viimevuonna "Hoscarin" eli jonku hostellijärjestön palkinnon ja on siten ikäänku Honkkarin parasta öö-ryhmää, ja internetin matkailusivustotkin tursuaa paikasta pelkkiä kehuja. Yhen hengen ikkunaton koppero omalla kylppärillä kustantaa noin 38 euroa yö. Meneepi pudjetin yli (koitan taas mennä sellasella max. 25 egee yö), mutta ei oikein oo varhaiskeski-ikäselle epäsosiaaliselle erakkomatkaajalle halvempia vaihtoehtoja tuossa kaupungissa. Pistin HopInniin eilen illalla emailia, koska ne muutamat harvat varaussivustot joissa HopInn on listattuna väittivät sinnikkäästi että se on täynnä miun haluamilla päivillä. Paskat oli, sieltä vastattiin heti että kyllä löytyy yhen hengen erakkohuone, laitetaako sellanen? Laitetaan! Maksoin hetimiten 10% varausmaksun PayPalin kautta ja homma on sitä myäten selvä, varausvaffistusta vielä oottelen.

Vietän HongKongissa 2 yötä, käyn pällistelemässä jotain nähtävyyksiä ja hillumassa pilvenpiirtäjäin seassa, ja sit jatkan matkaa Kuala Lumpuriin. Seuraava rasti onkii täs kytätä AirAsialta lentotarjouksia HK-KL-välille.

Ai että! Kyl on kivaa!

Menolippu ostettu. Voihyvänenaika.

KÄÄÄÄÄÄK.  Oon ihan peura ajovaloissa täs nyt.

Ostaa pläjäytin nimittäin tuossa päivällä menolipun ääsiään. Hongkongiin. Koska se oli niin halpa. Tai ainaki halvin mahollinen päästä mihinkäänpäin ääsiää,  376 euroa 23 senttiä oli hintaa tällä tsysteemillä (okei, Aeroflotilla ois päässy halvemmalla mutta en taho kualla menomatkalla viäl). Supersaverin kautta shopautin. Lähen marraskuun eka päivä. Ensin siin on Finskin lento Amsterdamiin ja sieltä sit Cathay Pacificin kyyillä Hongkongiin, mihin rojahdus aamusella varhain marraskuun toka.

Hongkong! En oo siäl ikiin ollu ja oon nytki vähä kahen vaiheilla et mitäs teen. Pyhkäsenkö suoraan siitä vaik Air Asialla Kuala Lumpuriin, vai jäänkö pällistelemään pariks päiväks Honkkarin pilvenpiirtäjiä. Sitä voin tässä viel ihan kaikes rauhas pähkäillä, ei oo hätä tehä päätöksiä viel sen pitemmälle. Oottelen rauhassa myös Air Asian lentotarjouksia, niitten ajottuminen osaltaan määrittelee myös jonkinverran et miten Honkkarista eteenpäin.

Tärkeintä täs on nyt se, että menolipun shopauttamisen myätä tää homma alkaa jotenki konkretisoitumaan. Ja nyt pelottaa. On paniikki. Oon aivan tukka pystyssä et voi vittu mitä miä oikeen oon tekemässä, oon aivan kajahtanu, tää on sulaa hulluutta. Se on se saatanan järjelläajattelija joka nyt paskoo housuunsa ja huutaa tuol takaraivos. Mut vaikka asiat hirvittääki ni päällimmäisenä fiilixenä on sellanen et vittu, JEAH! Jumaliste, VIHDOINKIN uskallan tehä jotain radikaalia, VIHDOINKIN uskallan pistää elämän risaseks.

Vaikkei tässä ehkä mitään järkee ookkaan, niin mietin tätä asiaa nyt ihan vaan tältä kantilta: aina kun oon kuullu jostain kaverin kaverista tms joka on tehny elämässään vastaavanlaisen irtirepäsyn, oon meinannu kuolla kateuteen. Että kun joku uskaltaa mutta minä en. Oon selitelly itelleni että ei oo mahollista miun moiseen hulluuteen sokkona hypätä, ei oo muka rahaa ja mihi kissatki menis, ja ku on vaa vuokrakämppä ja voivoivoi ku eihä ne töistäkää suostu et lähen vaa viuh maailmalle huitelee ja kaikkii tavaroit on kaapit täys ja ei ei ei miul ei oo mahollista ku lottovoittokaa ei osu kohalle.

Mutta kumma juttu että ku hommaa alko vähä puolivitsinä kattelemaan sil silmäl et josko kuiteski, ni asiat on ruvennu hämmentävästi loksahtelee kohilleen. Kissoille löytyi väliaikanen hyvä koti ennenku kerkesin asiasta missään ees huuella. Työpaikalta tuli vihreetä valoa. Asiat alko vaan loksahella sellaseen malliin että haaveet alkaa muuttua todellisuudeks.

HAMSTER! A DENTIST! HARD PORN! STEVEN SEAGULL!

Eli 5 kuukautta vielä Mordorin arkea. Sit miä meen.

Mikä tarkoittaa myös sitä että enää 5 kuukautta aikaa järjestää kaikki asiat, ja varsinkin saada tämä läävä, jota kodiksi olen kutsunut, tyhjäksi. Voi hyvä luoja. Pari piironkin lootaa tässä iltapuhteiks äsken kävin läpi ja totesin että tää murju ei jumalauta tyhjene kuin tuhopoltoltolla.

Miksi, oi miksi, minulla on hamsterin geenit?