Lähtölaskenta: 10 päivää

Mitäs helvettiä, Mordorin kesä, ja tommoset ennusteet lähipäiville?

Miulla lähtö lähenee joten olen ruvennu tarkkailemaan  Helsinkin sääennusteita. Olen opetellu uusia sanoja (nyhtökaura! suvakki!) ja koittanu tutustua kuumimpiin uusiin julkimoihin, jotta tiiä mistä siällä puhutaan. Koittanu! En sitte kuitenkaa jaksanu sen enempää selvitellä kuka on Miss Suomi nykysin ja mistä helvetistä on putkahtanu Bile-Dani ja ketä näitä ny on. Tiedän suunnilleen mitä Tuksulle kuuluu, se riittänee.

On aika melkonen paniikki päällä. Tuhat ja yx asiaa täällä hoiettavana, hirviä stressi kissojen jättämisestä (vaikka naapurit niitä ruokkii ja vahtaa), ahistaa ja hermostuttaa vähän kaikki. Vaikka toisaalta ootan ihan täpinöissä kavereitten näkemistä ja festarihumua. Ruisleipää! Raejuustoa! Vartalolonkeroita! Heviä, perkele! Komeita suamalaisia miähiä! Toimivaa yhteiskuntaa ja hintalapullisia kauppoja, missä hinta on kaikille sama! Suameks puhumista ja suomalaista puupäähuumoria!


Kahen viikon päästä oon jo siällä. Huhhutihuijakkaa.

Eniveis, täällä Hiekkakikkareella on alkanu Ramadan, mikä tarkottaa että muslimit paastoo päivät ja ovat niin väsyneitä ja heikkoja ettei mistään tuu mitää. Moskeija huutaa kaiket yät, mutta muuten mölyyminen ja kaikenlainen kekkalointi on kiälletty. Ei minua haittaa, antaa moskeijan huutaa ja porukan paastota. Eniten pännii kun paikalliset pikkuwarungit on sulettu päivisin eikä täten ole tarjolla warungimättöä nälkäselle pullukalle. Pitää syyä vaan kotona nuudelia.

Merivesi on yhä kuumana ja korallien tilanne ankea. Ahistaa. Koitan keretä suikkaan pari sukellusta ennenku lähen  nylkyttää kohti Mordoria mutta katotaan kerkiänkö. On niin paljo kaikkea hoiettavaa ennen lähtöä.

Miun kämppä jää tyhjillee, joskin naapurit vahtii taloa, käyvät välillä suihkimassa pullollisen torakkamyrkkyä ineen ja naapurin jätkät saavat käyä kastelemassa miun kuolevaa viidakkopihaa ja lakasta ja kytätä muutenki, ettei mikään kräkkinarkki koita muuttaa inee. Ikkunat on ruuvattu umpeen silläviisii, ettei ne aukea enää ilman dynamiittia, ja oviin sain eilen asennettua lukkosalvat, eli saan neki nyt lukkoon kahella lukolla.

Se olikin operaatio se lukkosalpojen asennus. Miä reteenä olin että itte laitan, koska oon niin kova. Lainasin kaverilta poraa että nyt alkaa meinaan sellasen ruuvaus että ei mitään tolkkua mutta nöyrryin kyllä nopiasti. Koitin saaha yhtä salpaa laitettua, enkä saanu muuta ku tuhoa aikaseks. Ruuvit sinkoili mihin sattuu, kaikki meni vinoon ja lopputulos oli ettei ovi menny enää ollenkaa kiinni ku salpa oli niin vinksallaan et esti oven sulkemisen.

Tuli niin tyttömäinen olo kun piti heittäytyä ihan neidiks ja soittaa lähistön komea aussikönsikäs hätiin. Hän onneks tuli ja korjas miun tuhot ja asens salvat 10 minuutissa ilman mitään onkelmia.

Joskus sitä miäkii miästä tarvin. Että piti näin vanhaks elää että tämäkin täytyi kokea!

10 päivää viä Hiekkakikkareella, sitte alkaa ähellys kohti Majava Baaria. Se on sellanen kepee Gili-Lombok-Kuala Lumpur-Singapore-Istambul-Helsinki-retti jonka nylkytys alkaa ens viikon sunnuntaina siirtymisellä Lombokilta Kuala Lumpuriin. Voi KÄÄÄÄÄÄK!

Vitutuskäyrän terhakka erektio

Kun silmä välttää niin naapurit saattaa kaivaa tunnelin miun aidan ali.

Pahoittelut jo etukäteen negatiivisuudesta joka tästä tulee huokumaan. On ns. meizzeli ozassa, monestakin syystä. Ja iso meizzeli onkin, ei mikään onneton katkarapu, vaan kunnon jorma.

Vitsit on nimittäin vähissä. Vituttaa niin että itkettää. Olen helvetillisessä stressissä, ahistaa, hermostuttaa ja on sellanen todella säpsähtelevä olo. En pysty keskittymään mihinkään, käsiä vapisuttaa ja on vaikia olla. On sellanen niiku ois miljoonakertanen PMS ja paniikkihäiriö ja kaikki samaan aikaan. Ja kaiken henkisen pahan olon lisäks olen saatanallisessa flunssassa. Hengitän persereiän kautta, koska yläpäässä on kaikki röörit täynnä räkää. On kuumetta, hillitön yskä ja niin järkyttävä vitutus että meinaa hajota pää. Lisäks lapaluulihaksisto yhä niin jumissa, että vintti pimenee kivun takia joka kerta kun yskin. Eli noin 15 sekunnin välein ympäri vuorokauden. Jei! Tunnelma katossa!

Dive masterismi on noin kahta temppua vaille valmis. Oli tarkotus saaha ne tehtyä noin tänään tai huomenna ja viimeistään perjantaina leuhkia ympäri saarta että olen dive master. Mutta jäänee elokuulle se valmistuminen ja vituttaa tämä homma niin järettömästi että tekis mieli hajottaa jotain. Flunssan takia miä tuskin pystyn menemään sukellushommiin ennen Mordoriin lähtöä. Toissapänä jo orasti vähän flunssaa, ja oli ihan helvetin vetämätön olo, mutta menin enivei sukeltamaan kun ei ollu aamulla muuta kun kauhee väsymys. Muuten ihan jees oli sukeltelu, mutta voin kertoa teille, kansalaiset meedpörjare, että kun maskiin aivastaa noin 50 kertaa tua jossain 20 metrin syvyydessä ja saa sen täyteen räkää, niin se liisteripä ei sieltä ihan pikkusella puhaltelulla pois lähe, varsinki jos on nenä tukossa eikä saa kärsästä ilmaa pihalle juuri lainkaan.. Oli ihanaa sukeltaa silmät räässä. Jei. Lisäks törähti kaikki röörit tukkoon, ja tuntu niiku ois lähteny hampaat suusta kun jotkun ilmaontelot ei kyenny päästelee paineita. Että jihuu ja vittusaatana. Alkaa tuntua siltä että universumi on vaan päättäny etten valmistu ikinä. Saatanavittuperkele.

Minä uskon sellaseen että kun henkisesti voi huonosti ni fysiikkakin alkaa oireilemaan. Miä olen niskaan hönkivän Mordorin loman takia aivan paskana. En osaa selittää että miks, mutta miuta vaan ahistaa IHAN VITUSTI. Miuta ensinnäki ahistaa lähteä täältä omalta Hiekkakikkareelta, en halua lähteä mihinkään, ei kiinnosta tippaakaan muu ku omassa Palatsissa möhkiminen kissojen kanssa, sukeltelu ja välillä harvakseltaa kaljalla käyminen.

Ja kuka hoitaa saaren kissa-asioita kun oon poissa? Kissajuttujen takia on aika toivoton ja yksinäinen olo. Että kun ei ole ketään keneen näissä jutuissa nojata ja kenen niskaan antaa osa taakasta edes sillon tällön kannettavaks.

Aika paskana olen Mordoriin tulosta. Vaikka tulenki vaan käymään. Miä olen jotenki kehittäny asiasta ittelleni hirviän mörön ja  tällä hetkellä en toivo muuta ku että en olis mitään vitun lentolippua koskaan ostanu. Oon yrittäny ajatella positiivisesti että jee näkee kavereita ja saa juua karpalolonkeroa ja Mokoman keikka ja raejuustoa voi syyä, mutta jos ihan rehellisiä ollaan ni en miä ole noista ainuttakaan asiaa kovin tosissani kaivannu. Sori vaan kaikki, mutta se on fakta se. Kavereita, vanhoja ja uusia, on rampannu täällä ihan tarpeeks ja okei regei okei ja tempe kuittaa raejuuston. Elämä on hianoo eikä puutu mitään.

Miuta ahistaa erityisen paljon sinne Mordoriin tulemisessa se, että miun TÄYTYY siällä varmaan tehä asioita ja nähä tiettyjä ihmisiä vaikken haluais. Vituttaa asioiden täytyminen. Se on yks syy minkä takia elämä Hiekkakikkareella on niin paljon ihanampaa. Ei ole ketään vaatimassa ja latelemassa että täytyy tehä sitä ja tätä ja elää sillee ja tollee koska niin vaan kuuluu tehä.

Melko opettavainen kokemus tämä. Aikamatka menneisyyteen. Kun miettii, että siitä ei ole ku muutama vuos kun miulla oli tämä fiilis noin 24/7 ja 365...  Ihme on se, etten menny junan alle. Ehkä se tässä justiisa eniten ahistaaki, se paluu menneisyyteen. Kun ei ollu herkullinen olo siel entises elämäs, ja kun siitä kaikesta on eroon päässy, ni edes vierailu siihen ympäristöön nostaa pulssia ja niskavillaa.

Jos tästä jotain positiivista pitää kaivaa, ni oletettavasti Mordorin reissu tulee olemaan iloisesti yllättävä spektaakkeli. Odotukset on nimittäin niin pakkasella, että ei paljon vaadi että loppulasku kipsahtaa positiiviselle. Mutta pelkään myäs että en anna hyvälle kokemukselle edes mahollisuutta, koska olen jo valmiiks vähän päättäny että kaikki on siellä ihan perseestä.

Vaikka järki sanoo ettei ole ni ei auta.Olen löytäny ittestäni tunteella eläjän, ja se ei ole Mordorista yhtään innoissaan nyt.

PS. Vitutuskäyrän ollessa näin terhakkaassa erektiossa ni turha kai mainitakaan että röökilakko sujuu päin vittua sekin. Yhtä hyvin menee ku miun dive masteriks valmistuminen. Eli ei onnistu ikinä. Jopa nyt kun on tää helvetin flunssa päällä ni pinna on niin piukeena ettei tätä ilman malporoa kestä. Sekin viälä. Räyh.

Tunnelmaan sopivia taiteellisia kuvia lopuks.

Helsinki Suomi Finland Mordor Perkele

Henkinen valmentautuminen Mordorin lomaan jatkuu.

Löysin pari mahtavaa nettisivua, jotka on pakko jakaa.

Depressing Finland -sivulla pietään hauskaa Suamen ja suamalaisten kustannuksella. Mitä eilen kirjotin siitä, että myä ollaan piäni outo kansa, ni kyllä paikkansa pitää ja todistusaineistoa on tää Depressing Finland -sivu pullollansa..


Taiteilia Pekka Niittyvirran mahtava Greetings From Helsinki -rojekti. Huikeita postikortteja Hesast. Nää päihittää mennentullen ne peruspostikortit misä on aina lunta ja jotn vitun poroja ja temppeliaukionkirkko ja avantouimari ja sauna.

Yks esimerkkipostikortti tosa alla. Eikö ole hiano!Siinä on sellasta oikiaa eksotiikkaa ja tunnelmaa.

Henkistä valmistautumista Mordorin matkaan

4 viikon päästä olen Helsingissä, oletettavasti, sekä krapulassa, oletettavasti. Olen justiisa tullu Tampereelta ja nähny siällä elävää rokinsoittoa ja saatanan komeita, miähenkokosia, oikeita miähiä. Nääsnääs kun on siä esiintymässä sellaset erotiikkaa tihkuvat seksipommit kuten Mokoma ja Turmion Kätilöt ja Rytmihäiriö. Saattaapi siinä kitukasvusten 30-kilosten ei-eroottisten indonesialaiskääpiöitten parissa vimoset reilu kax ja pual vuatta viättäny pihtarikanttura löytää ittestään viä toimivan hormoonin tai kaks, jossei tarkkana ole. Pahoitteluni jo etukäteen, jos joku pahaa aavistamaton väärään aikaan väärään paikkaan osuva parka joutuu miun lemmenkipeitten lähentelyjen uhriks. Emmie tahallaan, enkä pahalla. Ihan on vaan hyvät miälessä. Sori.

Tämä alustuksena sille, että lomamatka eksoottiseen Mordoriin häämöittää peloittavan lähellä. Lentoliput on printattu ja niitä olen epäuskon vallassa tuijottanu. Silti ei oikeen mee jakeluun että ihan vitun kohta olen siellä, mihin harvoin päivä paistaa. Käääk.

Minä olen suamalainen. Olen tosi paljon mielummin suomalainen ku minkään muun maan maalainen. Minusta on mahtavaa olla kotosin pienestä oudosta maasta, jonka ihmiset on outoja ja puhutaan outoo kiältä mistä ota helvetinkään tolkkua.Olen outo suamalainen ja ihan helvetin ylpeä siitä.


"You finnish people... you're fucking weird!", niiku yks miun täkäläinen ystävätär on miulle sanonu.

Se, että olen ylpiästi suamalainen, ei silti meinaa sitä, että haluaisin siä Mordorissa asua. Ei. Vaikka siällä onki paljon hianoja asioita, ni siellä on liikaa kaikkea, mistä miä en tykkää. Miä viihyn paremmin täällä muualla ja varsinki täällä lämpösessä.

Ohjeita matkailijalle, eli että EI NÄIN.

Kun en oo yli kahteen ja pualeen vuateen Mordorissa käyny, ni oon nyt aikani kuluks ja muuten vaan itteeni huvittaakseen surffaillu netissä ja lueskellu kaikenlaisia suami-juttuja. Valmistaudun henkisesti jo tähän eksoottiseen elämysmatkaan. Miä olen tulossa turisti-asenteella, aion olla matkailija Mordorissa, käymässä vain. Siksi hyvin tärkeää on nyt lueskella että miten siellä eletään ja toimitaan ja ollaan. Ettei tule törppöiltyä, ja että osaa toimia natiivien kanssa. Opettelen myäs sanomaan "kiitos" enkä "terima kasih".

Dajuuddegsde gu on ollu jo dosi monda bäivää vege Finlandist ni doi niigu doi suamen längvidtsh rubee gangistuu? Jynöy?

Tämä maa jonka talvi on pitkä ja sisältää kesän.

Olen valmistautunu myäs tutkailemalla säätietoja, ettei sitten tule pakkaset yllätyksenä ja noin. Villasukat otan mukaan ja kaivan tennarit jostain, missä lienevätkään, en muista kun en ole yli kahteen ja pualeen vuateen niitä tarvinu. Jossain ne on ja jollei oo homeessa ni mukaan. VARKUT otan kans! Minähän ostin Bangkokista varmarihousut, oikeen aidot ja virtaviivaset levikset, kun halvalla sai, ja kun piti mennä Bodomien keikalle, ei kehannu mennä missää lökömunahousuissa. Olin järkyttyny kun mahuin 28 tuuman pöksyihin. Ja kun en ole yli kahteen ja pualeen vuateen nähny persettäni varkuissa niin näyttipä muuten aika hyvältä. Omasta miälestäni.

Löysin miälenkiitosia artikkeleita netistä, erityisesti goscandinavia.about.com -sivulta. Kyllä miulla pikkusen nous agressio kun joku vitun nirppanokkanen, saletisti ämerikkäläinen, ämmä oli kirjottanu kärkkään kymmenen kohan listan asioista joitten takia Suameen ei kannata matkustaa. Suomalainen piirre on tämäkin: MINÄ, suomalainen kun olen, saan haukkua ja louskuttaa leukojani niin paljo ku sielu sietää, mutta älä SINÄ ulkomaalanen pelle tule päätäs aukomaan. Tosin, tämä piirrehän meissä suamalaisissa menee niin pitkälle, että myäskään ulkosuamalaisilla ei ole oikeutta arvosteluun. Jos on jumalauta perkele lähteny lottovoitostaan muille maille ni turpa kiinni, ja sitäpaitsi, kun nyt alotettiin ni sen verran vielä että turha  muuten tulla tänne sitte sydänvikoja vanhoilla päivillä hoidattamaan, saatanan pummi ja petturi.

ULKOMAALASET HILJAA! PYSYKÖÖT KOTONAAN JOS EI KELPAA!

Miä oon jo aiemmin tehny listoja Mordorin kivoista ja huanoista asioista, ni en lähe uusia tekemään, asiat on miun miälessä pysyny samana. Jos aihetta reissun jälkeen ilmenee niin sitte päivitetään tilanne.

Kärmiön Tutilot, aina paras!

Nyt kun Mordoriin laskeutumiseen aikaa 3 viikkoa ja 4 yätä niin odotan tältä suerpjännittävältä elämysmatkalta kaikista eniten:

• sen selviämistä, miltä miusta tuntuu olla Mordorissa. Tämä asia jänskättää.
• erinäisten kavereitten tapaamista ja sellasta niien kanssa hengailua ja paskanjauhantaa ja tyhmiä vitsejä joita vain suamalaiset ymmärtää
• suamalaisia syömistarpeita: raejuustoa ja juustonaksuja ja juustoja ylipäätään ja hyvää sualasta eikä makiaa  oikeaa kunnon leipää ja Pirkka-pestokastiketta ja mainitsinko jo juustot? Elokuun puolivälissä takaisin Hiekkakikkareelle palaa läski, jonka perse ei todellakaan enää mahu 28 tuuman levixiin
• suamalaisia pändejä livenä eli elävinä keikoilla. Erityisesti Turmion Kätilöiden shouta odotan tosi kovasti koska ne on aina semmosia spktaakkeleja että on nimenomaan näkemistä. Toivon että Kärmiön Tutiloien keikalla yhä lentää veri ja sinkoo kipinät ja että siellä vieläkin pukeudutaan elmukelmuun ja injektioneuloihin ja pakaroiden väliin survastuun suklaapatukkaan, tai johonkin vastaavaan hienouteen.
• karpalolonkeroa
• sitä, että asiat toimii (vai toimiiko ne enää?)ja että on mm. hintalappuja ja aukioloaikoja ja samat hinnat ja säännöt kaikille
• aisaa (jos käy flaksi)
• Helsingissä hengailua, koska kyllä Hesa on tosi kiva kaupunki. Haluan siellä olla ainaki yhen päivän niiku oon ollu muissaki kaupungeissa reissun aikana, eli aion kävellä ympäriinsä ja räpsiä kuvia kuin mikäki tsäpäniäläinen tursake konsanaan. Ja fiilistelen fiiliksiä ja sitte istuskelen jossai terdellä kadun varressa kaljalla (lonkerolla!) ja kattelen kun Helsinki valuu siitä ohi.
• elokuun yhettätoista päivää, jolloin lähtee lento takasin Singaporeen 

Oikean kokosia ja näkösiä erotiikkaa tihkuvia mordorilaisia könsikkäitä. Kattokaa nyt miten hienoja! Kyllä nimittäin silmä lepää, aijjettä.

Hyvää nussia! Ja asioien järkevä ja itsekäs tärkeysjärjestys.

Juhannusaatto eli on jussi eli nussi! Hyvää jnussia, evribadi, elkää hukkuko, tahi tappako toisianne. Tahi ittiänne. Tai hukkukaa ja tappakaa vaa, paskaakos se miuta liikuttaa.

Jälleen pahoittelut, etten oo kauheesti kirjotellu. Selityksiä next. Miulla oli ens liikaa kaikkee äksönii, sitte tuli pieni burn out (kyyyyllä, se on mahollista vaikka kuinka olis aikaa istuskella tekemättä mitään) ja piti ottaa muutama päivä ihan sellasta himassa yksin homostelua eikä nähä ketään, jos suinki mahollista. Siinä kohin oli sitte vihdoin myös aikaa ja rauhaa olla tuokio iisisti ja ajatella mennyttä ja varsinki tulevaa. Ku vaikka kaiken tohinan keskellä ostaa lojautin ne helvetin lennot Helsinkiin (ja - ennen kaikkea - myös pois sieltä) ni emmiä oikeen oo ehtiny sitä asiaa vieläkään tajuumaan (miä tajuan et miulla on lentolippu mutta miä en tajua että kuukauden päästä olen MORDORISSA). Ja piti myös surra miun Mordorin kissan, Humpan, lähtöä vihreemmille niityille. Se on ollu miulle aika rankka paikka.

Miullaha oli melkosta kiitoa tuo toukokuu, oli lomareissua ja working holiday Kapasilla, Bodomia Pankokissa (viäläki pyärii kalsarit jalassa, ne oli niiiiin hyviä!), kissaklinikkaa Hiekkakikkareella ja ennen kaikkea kavereita käymässä. Kaikki oli tosi jeejee, mutta ku miä oon tämmönen ajoittain epäsosiaalinen mörkö, joka tarvittee aikaa ihan vaan yksin olemiseen, jotta saa piettyä ajatukset kasassa ja ymmärtää mikä on meininkien tola, ni semmoseen ei tuossa oikee mitää rakosta ollu. Ku Kiisket viime viikon keskiviikkona lähtivät, ni miä jotenki vähä kans masennuin, koska oli niin vitun siistiä ku ne asu naapurissa ja kerkes tuos muutamassa viikossa niin tottumaan siihen, ja tuli olo että nuo KUULUU tuohon ja tänne. Ni miä heijän lähön jälkee vedin lärvit, sitte muhin yhen päivän rapulassa, yhen päivän yksin ajatuxia selvitellen ja tulevaisuutta mietiskellen. Ja sitte olin valmis taas avaamaan Palatsini portin ja lähtemää ihmisten ilmoille.

Miun on ollu pakko tehä muutama raaka päätös. Eka on se, että miun täytyy priorisoida ajankäyttööni ja on pakko keskittyä ennen mitää muuta säheltämistä sellasiin asioihin, jotka tuo nuudelia kattilaan ja sitä kautta varmistaa sen, että miä voin jatkaa täällä elämistä. On yksinkertasesti pakko olla itsekäs ja ajatella asioita järjellä, eikä pelkällä tunteella. Miä en yksinkertasesti voi enää olla niin, et ku joku soittaa et miun kissalla on nuha ni miä tipautan kaiken käsistäni ja hyppään pyärän selkään ja lähen kattomaan ja viämään lääkettä. Nyt oon tiukasti sanonu näissä asioissa että tervetuloa hakemaan antibioottikuuria tai matolääkettä tai muuta miulta täältä, mutta miä en nyt ehi kiitämään tästä mihinkään. Tai jos on vakavammasta asiasta kysymys, ja ku miä tiädän etten VOI tehä yhtään mitään jos on vaikka kissalla koipi poikki, ni jakelen vaan Lombokin ja Balin eläinlääkäreitten yhteystietoja. Ihmisten on pakko ruveta ottamaan hiukan vastuuta kissoistaan itte, ja moni toki ottaaki, mutta jotkut on ruvennu soittamaan miulle suunnilleen jos kissan paska on puoli sävyä edellistä jööttiä vaaliamman väristä et ÄÄÄÄÄK mitä miä teen, voitko hei tulla kattomaan tätä uuen väristä kakkaa. Joskus ei tiiä pitäskö antaa avokämmenellä herätyställi vai pitäskö vaan nauraa. Esmes "Miun kissalla on pahoja hengitysvaikeuksia! Apua!" kun osottautu tilanteeks, että kissa KEHRÄÄ onnellisena. Että tämmösiä asioita.

Kello kahestatoista oikialle: Laku, Seppo, Santtu Hämäläinen, Tarja Ylitalo ja Koukku.

Miulla on hima täynnä kissoja ja miulla menee oman pesueen asioien hoitamiseen jo kepeesti pari tuntia päivässä.Vieraskammarissa on Lumikki ja Seittemän Piäntä Kääpiötä (yks pentu läks vihreemmille niityille viime viikolla, mutta seittemän porskuttaa). Makkarissa on Seppo ja sillä öisin seurana sisarusparvi Tarja, Koukku ja Santtu, sekä hieno musta poika Laku. Pihalla asuvat kissat siähen päälle. Ruakkimiset ja hiekkalaatikoien siivoomiset ja silmien putsaamiset ja Lumikin vitamiinit ja Sepon epilepsialääkkeet ja Kääpiöitten pesäkorin riepujen pyykkäys ja muu siivoilu (voin kertoa että sheitshemän pientä kissanpentua sotkee IHAN VITUSTI!). Oman huushollin mirrit hoian tiätysti, mutta muitten kattien perässä en nyt ehi juoksemaan. Puhelinpalvelu skulaa ja lääkkeitä saa hakea miulta, mutta thäts it.

(Ja kissojen hoitamisen päälle viä Palatsini puutarhan hoitaminen ja yleinen siivoilu ja tiskaaminen ja kaupassa käynti ja millon pitää hakee pulsaa sähköön tai puhelimeen ja kissanruakaakaan ei saa ku keskustasta ja pyykit ja miulleki joskus ruokaa pitää laittaa ja ja ja... tarvin poikaystävän, joka on kätevä käsistään ja aikaansaava, tai jonkun muuntyyppisen, ilmasen, kotiorjan. Hakemukset emaililla, kiitos).

Miun prioriteettilistan ygösenä on nyt asiat joista tulee rahaa, tai joista tulevaisuuessa tulee rahaa. Näin ollen miä palasin viime sunnuntaina määrätiatosin ottein mereen, koska se kutzui ja minä kuuntelin. Dive Master - uurastus on nyt tärkeysjärjestyksessä ekana ja hommat on laitettu uuelleen käyntiin, koulutuspaprut on katottu läpi ja tekemäti olevat hommat on mietitty ja niitä on nyt ahkerasti suoritettu. Valmistuminen on eessä ihan lähiaikoina, jollei joku saatanan korvatulehushärdeli taas pilaa kaikkea. Mutta miäpä nakuttelen sukelteluista ihan oman jutskan myähemmin, ku höyryyminen siitä hommasta ei kuiteskaa kaikkia jaksa kiinnostaa.

Konttoripäivä

Nyt miä oon muuten Taalasmaan Ullana Edenissä. Ihan vaan tämmönen neljän päivän juhannushomma, piän majataloa tolpillaan sen aikaa ku omistaja Suzanne onpi käymässä Balilla shoppailemassa sisustusrojua. Suzanne rakentaa parhaillaan omaa, oikeeta taloa tuohon Edenin tontin kulmaan ni tarttee sinne kaikkea. Siitä tulee ihan vitun hieno talo ja oon kateudesta vihriänä. On miunki palatsi kiva ja sympaattinen mutta sehä ei ole oma ja ohan se vähän rempallaan joka suunnasta. Suzannelle nousee tuahon sikahieno kakskerroksinen spektaakkeli misä on oikee länsimainen keittiö missä on jopa oikee uuni (!!!!) ja tulee olohuanetta ja terassia ja parveketta ja laaturompetta joka läpi, eikä mitään köpöö shittii, joka hajoo ja ruastuu sekunnissa. Tuommosen linnan pykääminen alusta loppuun, täysin asumisvalmihiks, tuleepi maksamaan kuulema noin 30 000 euroa.

Lottovoitto, missä viivyt? En paljoa vaatis! En tarttis ees miljuunaa!

Btw, oon nyt ollu 7 päivää polttamatta tupakkaa. Ja juomatta kaljaa. Aika rajua!

Oggamogga, tää nettiin, sit muien asioien hoitelua, ja sukellusjuttuja tuleepi sit laterrrrRRRRRRRR. Molo!

Tarja Ylitalo katzoo kameraan.

Laku

Koukku ja Hämäläisen Santtu puussa. Noille on ollu kahtee otteesee uus koti löytyneenä, mutta eka mesta peruutti, ja tokalle miä ilmotin eilen että vittu miä en anna noita enää poies. En pysty. Kiintymys on ja itku tuli kun mietin et nuo pitäs antaa jonkuu vieraan mukaan.

Siähen tulee hiano linna

Tyäkaveri Eedenissä

Mordor! Minä tulen!

Nii. Kattokaapa tuota. Se on kopsu ostoksesta jonka tein eilen. Äiti antoi rahat. Lentolippu Mordorin sykkivään ytimeen eli Helsinkiin. Saatana. Miulla on asian suhteen ristiriitaset fiilikset ja jännäkakka pöksyssä. En tiijä mitä ajatella.

Onneks on lentolipussa myös paluu sieltä takasin Ääsiään, se helepottaa. Ja kyllä sitä tuon muutaman viikon Mordorissa kärvistelee vaikka hampaat irvessä. Jotenki. Käymään vaan, eikä olemaan. Se on hyvä.

On kivaa tulla käymään, kai. Kivaa ainakin että tulen kun siellä on kesä. Toivottavasti on lämmin kesä, ku ei miulla oo ku munahousutyyppistä riapua ja varvastossuja. Kaverin kellarissa on kyllä pari matkalaukullista jotain rääsyjä, mutta ne on varmaan liian isoja ja sitäpaitti ahistavia. Miun aladoobit on tottunu oleen joustovyätäröissä ja henkittävissä asuissa eikä missään kiristyksessä.

Kivaa nähä kavereita kans, muutamien tyyppien tapaamista ootan ihan valtavasti. Mutta samalla ahistaa kans. Kun useimpia en oo nähny siinä kohin kahteen vuoteen ja melkee 9 kuukauteen ni kyllä siinä on väistämäti sellanen kuilu väliin tullu, varsinki niien ihmisten kanssa joien kanssa ei oo sanottavasti yhteyttä pielty. Mitä miä niien kanssa ees puhun? En ehkä puhu mitää, oon hiljaa vaa. Hermostuttaa väistämättä edessä oleva sosiaalisuusoverdose, mutta koitan ottaa seikkailumiälellä. Eihän siinä mitään jos (kun?) meininki stadin pyörylöis on samassa jamassa ku miun sieltä liipastessa vittuun, että on bilettä ja iloista ristiinnussiskelua niiku ennenki. Ongelma saattaa vaan olla se, että miä en ole enää sama ihminen joka sillon marraskuussa 2011 lähti ns. menee. Olenhan valaistunut ja ymmärtänyt mitkä asiat elämässä oikeasti merkitsee. Voin toki sitte kattella nokan vartta pitkin ylevänä kun akkakaverit kaakattaa kuka-pani-ketä-ja-kato-miä-ostin-uuet-kenkät. Säteilen sellasta viisasta, sisäistä, persaukista valoa siinä.

Sitte miuta ahistaa kun miulla ei ole rahaa, ja joudun aika pummilomaillen koko reissun nykimään. Noloa. Olen 44 vuotias ja lähen Helsinkiin kerjäämään. Pitää pakata rinkka täyteen nuudeleita ku täältä lähen ni ei nälkä tule.

Jännittää myös, että miltä miusta siellä tuntuu. Tää visiitti tulee olee aika ratkaseva noin tulevaisuuen kannalta. Jos käy kuten luulen, eli että en koe kaipuuta hesalaiseen elämään, vaan koen kaipuuta takasin kotio Hiekkakikkareelle, ni asia on aika selvä. Miun koti on täällä. Mutta pelottaa että jos miun päässä naksahtaaki jotain ja oonki ihan et jeeee, vitun siistiä, kaupoista saa raejuustoa, mahtava meininki. Jos sellanen länsimaisen yhteiskunnan huuma iskee. En usko että iskee, mutta entäs jos.

Monta asiaa siis on mitkä pelottaa ja jänskättää, mutta kyllä miulla silti on päällimmäisenä - vähän yllättäenki - sellanen aika kova innostus. Mordorin kiertueohjelmaa tässä hahmottelen ja luvassa on ainaki Helsinkiä ja Espoota ja Tamperetta ja Kouvostoliittoa ja vissiin Lappeenrantaa ja Mäntyharjua. On siinä jo ohjelmaa. Pitää nähä kavereita ja entisiä heiloja ja miun Mordorin kissoja ja äitiä ja kummipoikaa ja mummia (joka täytti just 100 vuatta!) ja työkavereita (entisiä semmosia, vaikka jotenki miä henkisesti kuvittelen yhä olevani siellä töissä) menen morjestamaan ehottomasti ja sitte pitää mennä kattomaan Mokomaa ja Turmion Kätilöitä ja Von Hertzen Brotherseja ja Stam1naa ja on pijettävä grillikemuja ja puistopiknikkejä ja istuskeltava Loosessa ja käytävä Majavassa ja Kaivarin Kansanjuhla on ja jos siähen jonku festivaalinki sais survastua sekaan ni aika kova setti on tulossa.

Pitää lentää ku päätön kana, koska ei tiijä millo seuraavan kerran sinne kauas pohjoseen ähellän.

Tämmöstä jännää. Pää on sekasin, ja peloittaa, mutta on kyllä ollu vähän hianoa huamata millanen hulapaloo tästä asiasta synty ku feispukissa ilmotin että tulossa ollaan. Vaikka miä oonki vaikee ja vittumainen akka ni on siä Mordoris aika hianoja tyyppejä jotka kovasti haluaa miuta vielä nähä. Ihme juttu.

Ja koitan pitää sellasen seikkailumiälen ja sitte myäskin ottaa homman ihan turistin kannalta. Käyn kattomassa nähtävyyksiä. Ainaki Näsinneulasta otan kuvan ja käyn Hietsun hautuumaalla kattomassa Speden hautaa. 

Ei meinaa mennä jakeluun et ENS KUUSSA olen Helsinkissä. Herraisä.

Pelkuri piipittää

Imelyyet ens alta pois ja sitte käyn asiaan ja avaudun. Alotetaas.

Oon liikuttunu ja jotenkii oikee herkistyin saamastani palautteesta mitä rupes ropisee sen jälkee ku yskäsin maailmalle, ja myäs ittelleni, ääneen sen et miä jään viäl tänne.  Kannustusta on tullu ihan kauheesti ja palaute on ollu tosi tsemppaavaa, sellasta et jeeee, siistiä! Jopa miun työpaikalta Espoosta on tullu pelkkää et hianoo, sukeltele menemään vaan! Maailman paras duuni on se, terveisiä sinne viä tätäkii kautta. Ja aivan yleisesti kaikkia kekkä on ollu et hyvähyvä-vautsivau, ni heitä eli teitä miä kiitän Kaakatteen Villen sanoin, elikäs ISOT TATTIKSET!

Nyt kun tuan asian julkirykäsystä on pari päivää kulunu, ni miulla on kauhee tarve purkaa ittestäni ulos asian taustoja ja muutenkii palata siihen päätöksenteon hommaan. Ja sitte miun pitää kertoa kans, et miltä nyt tuntuu. Tunnelmat on sekavat, ja josko ne kirjottamalla jotenkii asettuis käsiteltäviks. Katotaa.

Nonii, miä alan nyt tilittää, ottakaa mukava asento ja eläkää messisä ku paratiisisaarella lorviva varhaiskeski-ikänen pullukka paskantaa sialusa kyllyyrestä teille fiiliksiään. Tästä on leikki kaukana, tästä tulee rajua!

Kyllähän tuon tais ainaki puolet miun kahesta lukijastakii jo aavistaa, että näin tässä tulee käymään, ei tuo kääkkä sieltä viä takasin tule. Ei se mitään korkeekoulututkintoa rivienvälitulkkaamisessa oo vaatinu, että on aistinu tunnelmia, jotka on johtanu aika suoraan tähän tilanteeseen. Ja kyllähän miä sen oon jossain syrämmen piänessä kulmassa iteki tiänny jo kauan, että vittu tästä voi mihinkään lähteä. Piti vaan käyä ittesä kanssa sellanen painiottelu, misä järki ottaa niskalenkkiä ja puree korvaa, kunnes syrän sai vejettyä jatsarilla nivusiin niin et järki siks aikaa hiljeni et sain kakastua asiani ulos.

Moni on sanonu et aijjettä ku oot rohkea, tai että olipa rohkee päätös. Samaa kuulin sillo pari vuotta sitte ku olin ostanu pelkän menolipun ja tyhjentelin murjuani ja järjestelin lähtöä määrittelemättömän pituseks ajaks. Sillo miä välillä närkästyin, ja rupes vituttamaan tosissaan se sellasen rohkeuden viitan virittely tän asian ylle. Ku miulla oli itelläni olo, et rohkeutta ei vaadi se lähteminen, rohkeutta olis vaatinu se, jos oisin jääny.


Sama homma on vähä nyt. Miusta miä en oo tehny tässä nyt rohkeaa päätöstä. Pikemminki kysessä on pelkurin, oikee kovan luokan vellihousun, tekemä nynnyilyratkasu. Vähä semmonen et oisin siinä Haluaisitko miljonääriksi ohjelmassa ja viiminen kysymys ois et "Onko 1+1... a) 2 b)78 c)666 vai d) viistoistamiljoonaa ja risat" ja miä kilauttaisin aivokuolleelle kaverille, joka ei erota persettään kenkäparista ilman kysymistä et jaa kumpaas jalka laitetaan.  Ku oisin niin nynny, itseluottamus nollassa, enkä uskaltais sanoo että aa, vaikka tiiän sen oikeeks.

Todella rohkea oisin ollu jos oisin nyt tuossa vajaan 2kk päästä lähteny takas Mordoriin, alkanu siä laittaa uutta kotia, sujahtanu toimistoduunarin arkeen ja rokkibaarien vapaa-aikaan. Rohkea oisin ollu jos tuohon asiaan oisin suhtautunu seikkailumiellä, et lähenpä kattoo mikä meininki. Mutta olen pelkuri, koska tuota Mordoriin paluuta väistelen sinnikkäästi.


Miä en tarkasti tiiä mikä siä Mordoris pelottaa, mutta varmaan aika paljon se, että en ollu elämässäni siellä järin onnellinen, oikeestaan koskaan, en ainakaan pitkiä jaksoja kerrallaan. Vitutti useimmiten aivan kyrpänä, ei sitä oikeen voi kauniimmin sanoa. Pelottaa, että jos ja kun palaan, se sama olo kaatuu ihan helvetin nopeesti päälle, enkä miä vaan voi sille mitään. Ehkä jo siinä Hesa-Vantaalla matkalaukkuhihnalla tulee tunne et jaaha, ei muuta ku junan alle. Pelottaa, että oon entistäki enemmän ulkopuolinen, vähän kaikessa. Miun on helpompi olla ulkopuolinen täällä, missä miulla ei oo kauheesti mitää muuta ku satunnaistuttuja, eikä ehkä siks tuu sellasta oloa (ku ihan joskus tosi huonona pee-äm-äs-päivänä satunnaisesti) et oon ihan vammanen kun oon tämmönen enkä tommonen. Pelottaa, että miusta tulee sit taas tosi noppaa sellanen kiree järki-ihminen, joka selittelee - eniten ittelleen - miks ei voi tehä sitä ja tätä ja tota, koska jotain-jotain. Olen muuttunu ihmiin, ja kun koen itte et muutos on ollu vaan hyvään suuntaan, ni pelottaa että tää miun sikaärsyttävä valaistuminen hiipuu hetimiten ku länsimainen hömpötyselämä iskee kiinni. Että alan pitää mukamas tärkeinä kaikenmaaliman turhanpäiväsen tilpehöörin omistamista ja telkkariohjelmia ja sitä, et oon joka vitun bileissä mestoilla, tai muuten ikäänku maailma lakkaa pyörimästä.


Kaikesta Mordoriin liittyvästä on paisunu miun miäleen sellanen hirveä mörkö, joka valvottaa öisin ja aiheuttaa syrämmentykytyksiä ja paniikkeja. Oikeestaan pelkästään negaa vyöry sieluun ku sitä hommaa unettomina öinä mietiskeli, siinä samalla ku painiskelin päätöksenteon kans. Miä en tiiä miks tää mörköhomma, siä Mordoris on helvetisti ihan mahtavia asioita ja ihmisiä, mutta miun mielen on vallannu vaa sellain synkkä mielikuva, et paluu, se musertaa miut, välittömästi. Miä en usko itteeni, enkä henkisiin voimiini, sen vertaa et uskoisin selviiväni hajoomatta Mordorissa. En ainakaan vielä.

Ehkä miä oon tässä hommassa, tai elämässä ylipäätään, vielä keskeneränen tekele. Joku päivä saatan herätä ja huomata että no nyt oon valmis. Sitte voin kohdata minkä mörön hyvänsä.



Tämä vuodatus siis perusteluna sille, että jäämällä tänne Hiekkakikkareelle, en suinkaan ole tehnyt rohkeaa päätöstä, vaan pelkurin ratkaisun. Päätös tuntuu kaikenlisäks niin oikeelta, ettei se rohkeutta senkään pualesta vaatinu. Rohkeat ihmiset tekee vaikeita  ja työläitä valintoja, nynneröt menee helppoja polkuja.

Miten meijän oikee käy? myä Adam Lambertin kanssa tuumitaan ja ollaan ns. paskajäykkänä ku meitä peloittaa

Ja miltä tuntuu nyt? No nyt vittu pelottaa täälläkin. Hirvittää oikeen, vattaa kipristää ja on hermoilevainen yleisbuugie. Ku saatana ohan siitä jo 2 päivää ku asian lopulta päätin ja miul ei oo mitkää asiat viäläkää järjestykses, verkkoja vesillä vasta, jos sitäkään. Jumaliste. Hesan lukaaliin ei oo viä vuokralaisii, miul ei oo tääl Hiekkakikkareel taloo, ei oo töitä missää, rahat loppuu kohta, koko helvetin elämänpaletti on ihan levällää. KAKS PÄIVÄÄ MENNY JO! Mistää ei vittu tuu kuitenkaa mitää, kyllä tää elämä miut maan rakoon polkasee. Että hulluhan miä saatana olen ku tämmöseen nyt rupesin tässä kohin, ois pitäny pikkusen suunnitella asioita paremmin ja tehä jotain näille hommille jo ajat sitte ja mitä vittua miä oikeen tässä kelaan ja sitä ja tätä ja tota. Ja viimisenä sit haastan miun oikeuden tähän elämään, et jukupliut, normaalit ihmiset ei pelleile mato varpaassa jossain vitun hiekkakikkareella tropiikissa ja leikii ittesä ettimistä, ne käy töis ja ne laittaa loton ja ne käy kerran vuodessa ulkomailla ja ostavat tarjoustuotteita Citymarketista ja juovat Karhua saunan jälkeen, et mitä vittua siä sekoilet ja kuvittelet et elämä vois olla toisenlaistakii, NYT TÖIHIN SIELTÄ, VEROJA MAXAMAAN, SAATANAAAA. Näin mäkättää järki, nyt ku se saa taas äänesä kuuluviin.

Mutta homman pointti, se on tässä: meni asiat miten meni, eipähän tarvitte sitte jossitella et oiskohan pitäny sittekii jäähä sillo ku kuiteskii siltä niin kovasti tuntu mutku. Nyt katotaa tää geimi hamaan loppuun saakka, kävi miten kävi. Kyllä se Mordorin mörkö siällä pysyy, sinne voi palata enidei jos asiat täällä ei suju ja alkaa riapomaan pään hakkaaminen kookospalmuun.




Ja aivan niiku just nyt miä hokasin viä yhen asian. Sellasen, et nyt miä oikeesti, kunnolla, ekaa kertaa elämässäni, olen sellases tilantees et miulla on koko setti ihan sekasin, ja on sellain aito epävarmuuen meininki. On se helvetti soikoon korkee aikakii vähä ottaa todellista seikkailumeininkiä tähä menoon, nyt jos koskaan, elämän ehtoopuolella!

Kaikella on joku tarkoitus. Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Nää miun suosikkihaahuilut sopii taas tähänki yhteyteen! Lisäisin viä, et ja jos asiat ei järjesty, ni silläkii on sit joku tarkotus. Enkö oo viksu? Oikee profeetta! Ihan aivoa jomottaa tää jatkuva viisastelu!

Näihin kutkuttavan jännittäviin tunnelmiin, hyvää yötä. Kello on jo ilta, miulla on kuumetta ja pää täynnä räkää. Mutta miulla on myäs klinikan pojanklopin antama veikee pilleriarsenaali tuos oottamas. Se on meikälääsen osalta tämä päivä valmis,eli  nyt nappia huuleen ja moiiiiido!

Ulkopuolinen tarkkailija matkoilla

Luin helevetin mielenkiintosen kirjan, Carl Hoffmanin matkakertomuksen The Lunatic Express. Tyyppi lähtee maaliman ympäri, ja matkustaa semmosilla riskaabeleilla kulkuneuvoilla, jotka on erittäin onnettomuusalttiita ja joissa ei minkäänlaisista mukavuuksista oo kuultukaan. Min kirjaplokissa varsinaisesta kirjasta enempi asiaa, mutta tääl reissuplokin pualella pitää viä aiheesta vähä jatkaa. Koska kirjassa oli paljon hienoja huomioita matkustamisesta yleensä, ja miullahan on aiheesta kuin aiheesta tietysti mielipiteitä, se on selvä.

Yleisen eksotiikan lisäks jännää tos kirjassa oli myös se, miten äkkiä tyyppi tottu sellaseen rähmäseen ja riskaabeliin matkustamiseen. Että koht ei tuntunu enää missään lojuu kolmee vuorokautta jossain ylibuukatussa ö-luokassa, missä suihkuista olla kuultukaan ja missä vessan virkaa toimittaa kusessa lilluva koppero jossain nurkassa. Ja ihmisten ystävällisyys joka paikassa oli melkosta, kalpeenaamasesta turistista piettiin porukalla huolta, oltii sitte Afrikassa tai Indonesiassa, ja köyhinki köyhä tarjos vähästään, millon kupposen teetä ja millon pientä purtavaa. Sen sijaan ku matkan lopussa tyyppi palas kotimaahansa, Ameriikan Yhdysvaltoihin, ni jo loppu ystävällisyys. Edes pyynnöstä ei kukaan suostunu vahtimaan tyypin nyssäköitä sen aikaa et vessassa kipasis, bussikuski meinas jättää tien poskeen jos ulkoili ilman lupaa ja tämmöstä, perusmeininkiä.

Länsimainen hyvinvointiyhteiskunta onkin paikka jossa ihmiset voi pahoin.

Vaikka matka kuinka eteni ja kaikenlaiseen tottu, ni kirjottajalla tuli kuitenki säännöllisin väliajoin sellanen valtava oman tilan ja oman rauhan tarve. Sillo piti pinkasta johonki majataloon vähäks aikaa pakoon kaikkee kuhinaa ja kontakteja. Ymmärrän niiiiiiin hyvin. Se on sellanen ihmisen perustarve, ainaki ku tullaan tuolta jänkältä misä on ylipäätään tilaa olla ihan vaan ittesä kanssa, jos haluaa. Täällä aasian maissa taas moista pidetään todella omituisena. Täällä ollaan laumasieluja, ja yksin matkusteleva saa olla koko ajan selittämässä tilaansa ja on jatkuvan ihmetyksen aihe. Ohan se erilaista tämmönen yksikseen porskutus, ku vaikkapa indonesialaiset on niin porukassa, et niitä majottuu kahen hengen bungalowiinki helpolla liki 10 ihmistä, eikä siinä jatkuva läheisyys ahista ketään. Mie tulisin hulluks, jossei ois mitään paikkaa mihin vetäytyä omaan rauhaan. Jumaliste.


Reissun aikana kirjailijalla on aikaa mietiskellä elämääsä, ja itteesä. Se on miusta yks matkanteon mukavimpia juttuja. Just että jollain bussilla menee 10 tuntia ja voi vaan tuijottaa ikkunasta ja antaa ajatusten laukata. Se sellanen matkustustranssiin vajoominen, asioien kelailu, siinä samalla ku ikkunan takana maisema vilisee. Sellanen transsi ei onnistu ku yksin reissatessa, ja vaatinee se muutenki tietynlaisen luonteen, että kestää omia ajatuksiaan. Vaatinee se ehkä vähän rohkeuttaki, olla sillälailla yksin oman päänsä kanssa, ilman että blokkaa kaiken siel vellovan kuonan ohjaamalla ajatukset ihan johonki muualle (esmes lukemalla tai jauhamalla paskaa kenen kanssa tahansa joka suostuu juttuseuraks). Ja vaatii se myös sellaset matkanteon olosuhteet, ettei tarvi joka sekunti kiljua kauhuissaan ku rämisevä kulkupeli meinaa vetää kurvissa jyrkänteeltä alas tai törmätä vastaan tulevaan rekkaan tai jotain vastaavaa.


Muutaman kohan kirjasta oikee haluan tähän laittaa jakoon. Kuvatexteissä oleva textin typistys ja kymitys on omaani. Sori.

Ku siä matkustat, ni siä kuvittelet et jätät sen vanhan ittes taakses. Mut ans olla ku tulee nälkä ja väsy ja kolotus siä bussin penkillä kökkiessä, ni sillo se vasta se oikea itte esiin tuleekii...blah blah blah... oon yrittäny olla eri asioita eri ihmisille, et välil oli vaikia muistaa et kuka miä oikee oon. Mut tääl miä pystyn olee ihan vaa miä itte, onnelliin, ihan vaa ittestäni riippuvainen, tyytyväinen...blah blah blah.....tää elämä on just myös todellista, muistutus siitä, et onnellisuus ei oo kaikkia ulkosia mukavuuksia, vaan justiisa tässä ja nyt, miussa ittessäni.

Kyllä, yhdyn ylläolevaan, ainakin siltä osin, että reissaaminen saa huomaamaan mistä ne hyvät fiilikset oikeesti löytyy. Loppujen lopuks onnellisuus ei kasaannu siitä et siul on pähee titteli ja tärkee asema ja hyvä liksa ja komee auto ja merkkikledjut ja hyvännäkönen seurustelukumppani ja vitun iso taulu-tv ja oot skeneis ines ja kuumis bileis aina paikalla. Kyyyyllä, elämä on helpompaa jos on materialistiset puitteet kunnossa, mutta ei sellanen ulkopuolisen sälän tuoma mukavuus loppujen lopuks tee elämästä ihanaa, jos siä oot kuiteski sisältä ihan tyhjää täynnä ja paskana ja onneton.

Ja joo, tavallaan sitä tämmöselle pitkälle reissulle lähtiessä ajatteli, että nyt jää vanha paska taakse viuh ja matkaan lähtee toisenlainen tyyppi aivan. Se ei ehkä ihan niin helpolla käyny, kyllä se aikansa otti, että oikeesti rupes ruuvit päässä asentumaan uuenlaisesti. Toki oon sitä mieltä, et kun vajaa 2 vuotta sitte päätin että lähen, ni jo heti sen päätöksenteon jälkeen miussa tapahtu muutos, ainaki sellanen jonka itte huomasin. Putos sellanen taakka päältä kokonaan, olo keveni, tuli valtava helpotus siitä, et vittu, imekää munaa kaikki, nyt teen just vihdoinki tismalleen niinku itte haluan enkä kuuntele järkipuheita, en ees omaa järkeeni. Once in a lifetime, veän järjen sijasta tunteella.

... pako on niin iso osa miun elämää. Se oli aika karu havainto...blah blah blah... Totuushan on, että miuta pelottaa, et jos ihmiset oikeesti tuntis miut, ni ne luikkis pakoon, enkä miä oo oikeen kokenu et kukaa ois miuta pitkään aikaan tuntenu tahi ymmärtäny. Ku miä oon piilottanu itteni kaikilta ja pitäny kaikki kaukana...blah blah blah...

Kyllä, matkustaminen on pakoa. Pakoa arjesta, kylläkyllä. Pakoa oravanpyörästä, juujuu (mikä vittu muuten on ORAVANpyärä? Oon nähny marsuil ja hampstereil ja hiiril sellasii juoksupyörii mut orava ei oo Hietsun hautuumaallakaan tullu ikänä fillarilla vastaan). Pakoa mistä millonkin, itte kullekin.

Miä pakenin... mitähän miä oikeen pakenin. No joo, talvea ja muuta sellasta ittestään selvää mitä ny Mordorista aina karkuun lähetään, joojoo. Pakenin myös vastuunkantamista, pakenin muitten vaatimuksia miuta kohtaan ja mitä vielä. Ehkä eniten pakenin sitä elämää, jota Mordorissa elin. Kun tuntu että kaikki junnas paikallaan, vuodesta toiseen: sama asunto, sama duuni, samat baarit, samat vitsit, samat kaverit, samat pändit, samat sapuskat, samat panot, samat festarit, samat kriisit, samat vitutukset, samasamaSAMASAMA. Ja tuntu, että vaikka ikäänku tahtotilaa oli muuttaa elämää, ni en osannu, en löytäny keinoja tai en vaan siihen muutokseen kyenny, koska oon nössö ja kuuntelen liikaa muita ihmisiä ja oli helpompaa pysyä siinä jumissa ku ruveta muuttamaan asioita. Tilanne vaati potkun omaan perseeseen, rajuja tekoja, ja kunnolla välimatkaa, kaikkeen. Johan alko elämä muuttumaan, jumalauta.

...Kaikissa, luulen, elää sellanen jännite et kaipaanks miä nyt kotia vai jotaa ihan muuta jännää. Myä kaikki halutaa turvaa, ja myä halutaa myäs seikkailua, se on ikäänku se tuttu ja se vieras koko ajan kamppailees et kuka tätä tsoistikkiä täs oikee heiluttaa...blah blah blah...

Niin. Tämä aihe on nyt ollu miulla ajankohtanen, kun oon käyny hirveetä temmellystä pääni sisällä tuon väistämäti edessä olevan Mordoriin paluun suhteen. Oon saattanu lilluu tuos uima-altaas ja hekumoia tuntikaupalla siitä ajatuksesta et oih Mordor, miun kissat taas asumaan miun kans jee, saan oman kodin, siel on KEITTIÖ, on jääkaappi ja hella ja uuni, ja kaupasta saa rahalla, senku hakee vaan, ni raejuustoa ja karpalolonkeroa ja pestokastiketta ja perunapiirakoita ja suolakurkkuja ja juustonaxuja ja paastojulleroita ja kasvisnakkeja ja juustoraviolia ja fetajuustoa ja ja ja.... mainitsinko jo raejuuston? Ja sit käy töissä ja saa kuukausipalkkaa ja sit viikonloppuna voi käyä kattomassa ku ihkaelävät Von Hertzen Brothersit soittaa livenä musiikkia ja voi mennä kattomaan mitä Turmion Kätilöien kuumalla Rottamaisella Näädällä on täl kertaa päällä (vai onko mitään??!!) ja voi mennä kikattamaan Viikatteen keikalle ku Kaakatteen Villellä on niin hyvät jutut. Ja vois mennä Looseen Karmilan kanssa jauhamaan paskaa ja  ryystään gintonikkeja valomerkkiin saakka ja sitte vois olla jatkot Ykällä ja Jonnalla ja katottais sata kertaa ripiittinä jotain hienoja musavideoita ja aamulla heräis omasta makuukammarista ja kömpis vessaan, ja heti kuuluis olkkarin sohvalta Camipamin ärhäkkää rähinää jos hiukankaa joku ovi kolahtaa sillee että se herää ennen aikojaa. Ja sitte tilattais pizzaa.

Tuommosta saatan niiku hekumoia joskus, mutta sitte muutaman tunnin päästä henki salpautuu ja tulee järjetön ahistuskohtaus. Et hyi vittu, kiinteä koti ja pitää ostaa kattiloita ja hankkia sänky ja miul ei oo mitään ja mikään ei oo ilmasta ja sit samojen naamojen kanssa samoihin baareihin kattomaan tuhannettaviidettäsadatta kertaa saman saatanan Kotiteollisuuden keikkaa ja krapula kestää viikon ja päivänvaloa ei nää ku työhuoneen ikkunasta ja räntää sataa ja pitää käyttää sukkia ja kenkiä ja vittu miä en jaksa.

Se oman kodin suoma turva ja rauha ja oma reviiri ja omat kissat ja oma keittiö, ihana ajatus. Mutta samalla varsinki se ajatus siitä asunnosta on ihan  kammottava, se tuntuu liian sitovalta, kuin naulalta arkkuun.

Ja ne sellaset hauskat huuruset ja hepulikohtausten hysterisoimat baari-illat hyvien kavereitten kans (jos niitä vielä on), niitä kyllä kaipaan, hiukan. Jos ois teleportaatio, ni yheks viikonlopuks vois portata Hesaan ördään. Ja se riittäiski sitte varmasti pitkäks aikaa. 

...suojamuuriensa laskeminen, se on pelottavaa. On ironist, et moni meist lähtee mielummin lipettii, et myä ei niiku sallita ittelemme sitä mitä eniten sialumme syvyyksissä kaivataan. Ulkomaitten ja muitten kulttuurien vetovoima on aina ollu sitä sellasta pakoo, mutta myös muutosta, pelastusta, löytämistä. Ihmiset, joil on sellain fiilis et ne ei niiku kuulu joukkoon, ne on jo kauan paennu eksotiikkaan. Mut ehkä se johtuu siitä, et siäl eksoottisis kaukomais niien ei koskaan tarvi ottaa sitä riskiä et tarttis avautua ja luottaa....

Nii. Miulla on ollu jo pitemmän aikaa, ennen reissuun lähtöä siis ja yhäkin juu, sellanen aika ulkopuolinen ja vammanen olo. Se on ajanu välillä oikee masennukseen ku vituttaa ettei osaa olla niiku muut on. Ja sit välillä taas toi fiilis antanu sellasta isoo kiksii et oonpahan ainaki omanlainen enkä mikään laumasielu, joka lukee akkojen lehistä et mites tänä keväänä pitäs elää. Vaikka kyllä yhäkin joskus tulee sellasia epätoivosia olotiloja et miten miä oon vittu tämmönen, miksen osaa olla tommonen toisenlainen. Mutta kyl täs on aika hyvin tullu nyt viimeisteltyä sellanen ittesä hyväksyminen tämmösenä jälkeenjääneenä, itekseen viihtyvänä, tunnevammasena ja sosiaalisilta taidoiltaan aika köpönä friikkinä. Näillä mennään, hamaan loppuun saakka.

On totta tuo, että tääl reissussa on helvetin helppoa olla omanlaisensa, ja vaikka välillä pelleillä ja olla toisenlainen aivan, kun ei tarvi ketään päästää lähelle ja jos joku alkaa liian lähelle tupata, et alkaa oikee ahistaa, ni ainahan on mahollisuus pakata kapsäkki ja vaihtaa maisemaa. Uuessa paikassa varsinki voi aina olla mitä vaan, kukaa ei tunne siuta, ketään et näe ehkä enää koskaan, voit olla just niiku huvittaa eikä tarvi vittujakaan vaivata mieltä sillä et ei herraisä perkele, miulla oli housun takamuksessa purkkaa, mitähän nuo nyt miusta ajattelee, voi kamala sentää, elämä on piloilla, haluan kuolla, aargghh. Miusta on mahottoman vapauttavaa se, ku kukaa ei tunne siuta eikä tiiä siusta mitään. Siinä saa sellasen näkymättömyyden olotilan, varsinki jossain isos kaupungis ku käy pyärähtämäs. Miusta se on ihana tunne.

Ihmisii on monenlaisii, on samanlaisii ja on toisenlaisii. Nii.

Minä tykkään matkalla olemisesta, senhän tietää kaikki. Siinä on hienoa vapauden ja sellasen aikatauluttomuuden ja vastuuttomuuden lisäks myäs se, että jos tunteeki ittesä ulkopuoliseks, niin kovin että alkaa oikee häiritteen, ni siihen on sellanen helppo selitys. Ku ulkopuolinenhan miä tässä olen, ku kaukana ulkomailla olen. Vaikka kuinka tässä Hiekkakikkareella jumitan ja rastajätkät kuttuu sisteriks ni ei tässä missään inessä skenessä olla. Ulkopuolisen tarkkailijan asemissa, lähinnä. Ja se sopii miulle oikein hyvin.


Nii, ja arvakkaa muuten mitä? Ootte ehkä arvannu jo, mutta miun asiathan on ratkennu nyt silläviisiin, että ihan justiisa ei tarvitte Mordoriin lähtee puurtamaan. Asioilla on tapana järjestyä, ja niinhän ne teki tälläki kertaa. Vastuutonta vapautta on viäl siis useita kuukausia jälellä. Nyt voi tehä suunnitelmia, ilman että koko ajan on sellanen lopunajan hönkäys selän takana. Ei tarvitte nyt vähään aikaan ees ajatella palaamista yhtään mihinkään. Niin siistii! Kert jos asiat ois menny niiku alkuperästen plänien mukaa ni täs ois todellaki viimiset hetket menossa, ja paluu Mordoriin ois eessä ihan muutaman viikon päästä. Mut nytpä ei ookkaa! Joskus syksyllä sitte! Matka jatkuu (ens viikolla jo tapahtuu piäni perseen nosto tästä Hiekkakikkareelta, ömeising!) ja elämä o hianoo! Meinaan haleta onnesta! Olen onnenpossu!


Mutta nyt miun pitää polkasta suklauspuljulle. Meri kutzuu, miä kuuntelen! Ja kyllä, psilmäkulmassa on kuin onkin nyt ihan oikeesti pilkkeenä dive master -hommat ja kaikki. Saatana! Mutta niist asioist lisää joku toinen kerta. Molskis ja loiskis!

Huomenta, Mordor, hyvinkö pyyhkii?

Reissussa tulee toki seurattua Mordorin uutisia, jos ei nyt ihan päivittäin niin useita kertoja viikossa kuitenkin. Mitä pitempään on liatsussa, sitä enemmän omaa suomikuvaa saa ylläpitää nettimedioiden tarjontaan tukeutuen. Toki täällä morjestamassa käyneet kaverit on kertonu asioista (tupakkaa ostetaan jollain koodeilla tai jotain, ym) ja jokunen harva joskus meilailee ja kuulumisista tiedottaa, mutta yleensä nää viestit on lajia "samaa paskaa niiku ennenkin, ei tänne mitään kuulu". Näin ollen olen internetin varassa yrittäessäni ees joten kuten pysyä jyvällä mitä siä lottovoitto-lintukodossa oikeen tapahtuu. Etten oo sit aivan kuutamolla kun SE PÄIVÄ joskus koittaa.



Mutta asiaan. Nyt jos vilkasen uutisia ja mitä lie nettimeedioita ni tältä näyttää. Hyvä luoja, millaiseen maahan tässä joutuukaan palaamaan? Kylmään maahan, missä pelätään kaikkea ja vaahdotaan ihmeellisistä asioista. Liekö tää mitään uutta siihen verrattuna, mitä oli ennenku läksin, mutta kyllä nää nyt vähän kulmakarvaa kohauttaa.

Ohessa muutamia poimintoja aamun surffausturneelta (olen potilasvahtina murjulla tän päivän, nääs).

Hesarin otsikko 18.3.2013

No mikä uutinen toi nyt oikeestaan ees on? Mordorissa on kylmät talvet ja kuten Mokoma (maiskis) yhessä piisissään nerokkaasti kiteyttää: "...tämä maa jossa talvi on pitkä ja sisältää kesän..." Voiko tuota enää paremmin sanoa? En kaipaa vuodenaikoja, miulle riittää hyvin tää yks, eli et on koko ajan lämmin. Välillä sataa mutta sillonkaan ei jäädy. Nyt oon ollu 2 talvea pois Mordorista ja siis tiättekste, siis oo-äm-gee, mähän en siis enää osaa varmaan niinku pukee ees lapasia käteen. Pitää sekin asia sitte uuelleen opetella.

Mutta kyllähän kaikki "PAKKASENNÄTYS" ja muut saman lajin sääutiset miun mieltä tääl tropiikis aina kovasti lämmittää. Se on se vahingonilo, mistä mordorilainen hyvän olonsa kukkeimman kuorrutuksen ammentaa. Enkä ole sen(kään) suhteen poikkeus.

Otsikko Ylen sivulla 18.3.2013

Kofeiini on portti huumeisiin???? Oikeesti? Käydäänkö siä tämmöstäkin keskustelua? En tiiä onko tää nyt vaan viime aikojen ilmiö, vai oliko tämmöstä ennenki mut oon ollu sille vaan sokee, mutta tuntuu jotenki et lehissä on enenevässä määrin kaikenlaista pelonlietsontaa. Millon on älämölö mistäkin asiasta ja kaikki elintarvikkeet on vuoronperään vaarallisia ja sudet tulee ja tappaa ja mitä viälä. Lehet on ku miun kohta 99-vuotias mummi, joka on kauhuissaan kaikesta. Millon ei ikkunoita voinu avata kun "tappajamehiläiset tulee Venäjältä" ja muuta vastaavaa. Tähän buumiin on muuten iskeny mainiosti facebookin Pelonlietsonta- ja kieltojenvaadintakerho. Olen jäsen. KAIKKI ON KIELLETTÄVÄ TAI ME KUOLLAAN!

Juttu Ilta-Lehdessä 18.3.2013

Tämä on poiminta ihan Ilta-Lehen etusivulta. Näin! Outo kiipeli rappukäytävässä! Nyt odotan vaan millon joku ministeriö kieltää joko rappukäytävät tai vähintään niiden vaaralliset kaiteet. Tässä on sellasta vanhanajan naapuriavun tunnelmaa kyllä, että otetaan oudossa kiipelissä olevasta naapurista kuva ja lähetetään se lehteen.

NYT tiedottaa kun Ruisrock tiedottaa 18.3.2013

Olen totaalisen pihalla musajutuista. Ketä vittuja nuo kaikki on? Tuossa jutunpätkässä mainituista artisteista tiiän Kotiteollisuuden ja Ville Ahosen. Raappana-nimen oon kuullu mutten ehkä oo kuullu siltä mitään, tai jos oon ni ei oo paljo rekisteröityny mihinkään.

Sillon tällön kun joku on tullu käymään ja on tuonu vaikka Rumban ja Soundin miulle luettavaks ni 99% lehtien sivuilla olleista artisteista on miulle totaalisen nevö-höörd-kamaa.

Toisaalta tämä seikka on reissustaolosta riippumatonta, suurimmaks osaks, luulen. Kyse lienee enemmänkin alati levenevästä sukupolvien kuilusta. Elämän ehtoopuolella olijoitten ei piäkään ymmärtää nuarison musiikeista mitään. Lisäksi oon sellanen kaavoihini kangistunu jäärä, joka on suorastaan liikuttavan uskollinen jo löytämilleen ja hyväksi toteamilleen orkestereille. Kun palaan, ei kiinnosta vittujakaan mitkään uuet spektaakkelit. Minä haluan nähä keikalla vaan Viikatetta ja Mokomaa ja Stam1naa ja Kotietollisuutta ja Von hertzen Brotherseja ja Verenpisaraa ja Bodomeja ja mitä näitä nyt on. Tartte mennä mitään hipsterisuosikkeja vahtaamaan, saatana. Heviä, perkele!

MTV3 18.3.2013

Yllä oleva on yks helpoimmin käsitettäviä näistä telkkariohjelmien ympärillä pyörivistä uutisoinneista. Tiedän sentäs mikä on Diili, kuka on Sedu ja kuka on Hanna Partanen. Luojan lykky, että Putous on nyt vissiin tauolla. Sen aikana uutisten pläräys oli vähän hämmentävää, kun siellä vaahottiin sivutolkulla, ja joka helvetin päivä, jostain helvetin sketsihahmoista kuin oikeista ihmisistä. Eikä miulla ollu hajuakaan et mitä vittuja nää tampiot nyt taas on. Hämmentävä määrä telkkariohjelmien ihmisistä ja tapahtumista kirjotetaan, ja helvetin isoin otsikoin vielä.

Ilta-Sanomat 17.3.2013

Herraisä! Toivottavasti Leena on saanu kriisiterapiaa. Ohan se ny saatanaa että VAIN YÖPAITA päällänsä siin rauhassa aamiaishommia touhuaa ja PÖLLÖ tulee kyttäämään ikkunasta. Pöllöt on kiellettävä! Ja yöpaidoissa liikkuminen sängyn ulkopuolella!

Viikon luetuimmat -lista Iltalehdessä 19.3.2013

Viikon luetuimmat otsikot Iltalehdessä vimosen viikon ajalta. Olen sanaton.

Rupes nyt kyllä vaivaamaan tuo numero 10: "Outo vana seurasi naista". Täytynee vielä palata Iltalehen sivuille tarkistamaan et mitä helvettiä. Onhan se kuitenki viikon luetuimpien uutisten Top Tenissä!

Seiskan kansi viime viikolla

Onneks sentään on Matti Nykänen taas aktivoitunu! Tiiän kuka se on!


Lehethän kirjottaa asioista mitkä myy, tahi - nykypäivänä - kerää klikkauksia. Kenen vika se sitte on, jos sellanen NO HUH HUH!- ja KATSO KUVA!-meininki jyrää?

Itsehän tunnustan avoimesti olleeni, ja ehkä yhäkin vähä olevani, jonkinlainen paska/viihde-uutisnarkki. Miulle tuli Seiskaki oikee kotiin kannettuna vuoskausia. Ei tule tulemaan enää, kun palaan. Tuskin tilaan yhtäkään lehteä kotiin, sitten jos ja kun miulla se koti joskus jossain on. Imagessa ja Soundissa on vielä jotain tilausaikaa jälellä, ne aktivoin ja saavat tulla siihen saakka kun on maksettu mutta sit loppuu. Tää kaukanapoissaolo on opettanu pois tuostakin pahasta tavasta, miun ei tarvitte olla joka sekunti ajan hermolla. Mieli rauhottuu ja muutenki stressi vähenee kun ei koko ajan lue uutisia tai kun ei ylipäätään oo koko ajan online kyttäämässä mitä millonki. Koska harvemmin uutisissa/missään mitään hyvää on. Ja jos onki ni EI SE KESTÄ KUITENKAAN!

On muuten joitain asioita, jotka miusta tuntuu ihan oudoilta, vaikka kuinka oon niistä uutisista lukenu. Esimerkiks se, et mitennii Sauli Niinistö on presidentti? Hämmästyn sitä yhä joka helvetin kerta kun jossain joku juttu silmään osuu.

Oudolta tulee varmasti tuntumaan moni muukin asia. Vasemmanpuoleinen liikenne on jo niin perskannikassa, et jos saan auton alleni niin varokaa, tulen väärää kaistaa vastaan kaikkia. Outoa on myös, ettei moskeijan huuto raikaa montaa kertaa päivässä. Ja että missään ei näe lehmiä eikä kanoja, eikä ylipäätään vapaana juoksentelevia elukoita. Että kaikilla on koko ajan kiire johonkin ja eletään kalenteri-elämää, eikä tosta vaan pysähytä muuten vaan tien poskeen turisemaan puutaheinää. Että jos ei just nyt oo käteistä mukana niin paikkaan ku paikkaan voi jättää piikin auki. Että jos tuntematon moikkaa, vallan hymyn kera, ehkä jopa kysyy mihin matka, ni sen on pakko olla jostain laitoksesta vapaalla.

Mutta vielä on vapautta jäljellä. Päätöstä paluusta en oo yhäkään tehny. Ajattelen sitä kyllä koko ajan, näen aiheesta unia (yleensä ahdistavia painajaisia), mutta päätöksen tekoa siirrän ja siirrän. En vaan pysty asettamaan tälle tän hetkiselle elämälleni viimeistä päivää.

Ja mikäs kiire tässä? Viel on hetki aikaa olla ns. sormi perseessä ja väistellä vastuullista elämää.

Bali, kissat, rahat, Mordoriin paluu ja kaikella on tarkoitus

Huomenta. Se on kuulkaa luajan lykky, että oon takas tääl omalla Hiekkakikkareella, enkä jossain uusissa sfääreissä muualla. Tuli eilen iltasella sellasta informeissöniä, että tässä joutuu nyt hiukan ihmettelemään ja asioita puntaroimaan. Ja rahojaan laskeskelemaan. On hyvä olla pään sisäsen kaaoksen kans tutuilla huudiloilla, muuten vois pää sanoo pox. Mutta palaan tähä seikkaa myähemmin. Kerron teille ens vähä Balista ja - tietenki - kissakuulumiset täält Hiekkakikkareelta. Sitte avaudun raha-asioista ja elämän tielle vippaamasta pienestä ylläristä.

Tuon viikonlopun visajuoksuni yhteyressähän vietin pari (vajaata) päivää Balilla. Sanurin saattohoitolassa, as always. Pidän Sanurista, kuten oon ennenki kehunu. Tommosia varikkostoppeja varten, mennen tahi tullen, se on just passeli paikka. Sieltä on kohtuumatka lentokentälle, siellä on ihana supermarket, hyviä ravinteleja, sukelluskauppoja, tuttu matkatoimistokiska mistä setä myy kohtuuhintasia kyytejä Gilille, on rauhallista ja hiljasta, ja löytyy kivoja pieniä majataloja, joissa kohtuuhinnalla voipi sen yön tahi kaks kuorsata. Min vakimajapaikka on yleesä ollu Yulia 2 Homestay, jota voin lämmöllä suositella kaikille. Nyt kuiteski pudjetillisista syistä päätin oikee revitellä, irrottaa itteni kangistuneista kaavoistani ja ettiä jotain halvempaa. Menomatkalla perjantaina oli kiikaris yks kivanolonen mesta, mut siel oli halvat huoneet loppu. Vastapäätä miltei oli sit Yulia 1 Homestay, parkkeerasin siihen, kert huone oli oo ja koo, hinta oli oo ja koo sekä palvelu välittömästi ystävällistä ja mukavaa. Ihan oo ja koo oli, joskin vähän nahistunu ja rupsahtanu, myäskään sijanti ei ihan ollu paras, ainakaan jos on asiaa Hardy's Supermarkettiin. Mitä miul ei näin poistumissuuntaan mennessä ollu.

Takas tullessa sunnuntaina tulin lentokentältä pirssillä ja pyysin kuskaamaan sen Hardy's Supermarketin viereen. Päätin et lähen siitä sit kartottamaan pienten sivukujien homestay-tarjontaa. Heti ekassa tärppäs big time. Pieni, kiva Gustav Bali Homestay kaposan kittanan sivukujan päässä osottautu ihan loistavaks. Huone oli pieni, mutta helvetin siisti ja tuoreen olonen, sairaan mukava palvelu, kämpässä ilmastointi sekä lämmin vesi suihkussa (uuh!). Hintaa tän hetkisellä rupian kurssilla vajaat 12 euroa eli 150 000 rupiaa yö. Uusi tukikohta ät Sanur on nimittäin siinä.

Vaaleenpunain ja rakkauren täyteinen välentäins dei lähestyy, ja sen kyllä huomaa

Muutenhan en Sanurilla mitään tehny. Söin hyvin, join parit bintsut, ajoissa nukkumaan. Mennessä kävin sukelluskaupassa shopauttamassa vihdoin vesitiiviin käsväskyn, jota oon käyny noin viiellä viimosella Sanur-jarrutuksellain hiplaamassa. Nyt tein kaupat. Hyvästi, homehtunut reppu,  uuteen kuivakassiin mahtuu kaikki ns. käsmatkatavarat tietsikka mukaanlukien, eikä tartte enää hermoo jos kaatosae yllättää kesken ähellyksen. Takas tullessa ostin Hardy's supermarketista vitusti kaikkea mitä ihmiin tarvii ja vielä enemmän kissanruokaa. Valentine's Dayn lähestyminen näky mestoilla ällöpinkkeitä rojuvuorina. Pyärrytti sellanen yleinen vaaleenpunasuuen päälle hyökkäys.

Eilen pyhkäsin pikapaatilla takasin kotio Hiekkakikkareelle. Oli hauskaa kun Asshole selässä lampsin omalle murjulle ni heti jostai puskasta kuulu äkänen WÄÄÄÄ ja Äkäin juoks ravia min terdelle määkimään, et nyt vittu sitä ruokaa tänne ja äkkiä. Vaikka keittiön kupeessa oliki kissojen vesi- ja ruokakupit hyvässä tällingissä, ni ne riisit ja ruokien jämät ei oo sama asia ku papanat.

Uusi pieni tulokas!

Kissatilanne muutenki mainio. Kiukkuset 2 pientä poikasta emonsa kans asuu yhä keittiön takana. Ja huudiloille on tupsahtanu ihan uus minipieni kissanpoikanen, jota pojat, varsinki yks Basir, on hyysänny tässä pari päivää miun paluuta ootelles. Pikkumirrille on tehty respan hyllylle yösija vessapaperista ja vanhasta pyyhkeestä ja sillai. Ihan järkyn liikuttava pieni rääpäle, joka on niin piäni et emon kanssa pitäs olla mutta emosta ei oo mitään tietoo. Eipä siinä mitään, hoietaan, hoietaan! Hellyyrenkipeä, sylissänukkuva kehräysmäshiin. Nimee hänel ei viel oo, värkit näyttää pojalta, mutta kattellaan hetki minkä nimiseltä tuo rupiaa vaikuttamaan. Iskelmänimiin ei taieta enää lähteä, ruvetaan ehkä rokkinimiin seuraavaks. Liekö tuosta tulis Hynynen? Ehkä ei, jompi kumpi keittiön takana asuvista kiukkusista saattaa olla enemmän Hynynen kun tuo biäni kehrääjä.

Tauski on tervehtyny ja voi tauskisti. Huomakkaa kalju nenä ja toisen silmän päält on lähteny kaikki kulmakarvatkii.

Tauskin hain kotio iltapäivällä ja hän on hyvässä kuosissa. Syö ihan vitusti ja juo ja käyttäytyy Tauskimaisesti kissamaisesti. Oli hurmannu Lutwalan Trishin ihan totaalisesti, Trish ei ollu kotona ku Tauskin hain, mutta hää soitti miulle illalla ja oli et VEIT MIUN VAUVAN POIS, EN KESTÄ! Tauski on nyt viä miun kämpillä sisäkissana, nenä vähän vuotaa vielä, naamasta lähtee joka suunnasta karva kun tuo koko lärvin tulehustila on nyt paranemaan päin ni kauheeta rupee koko turpa täynnä. Mutta huomenna tai ylihuomenna hän varmaan voi jo palata rantapummiks regeibaariin, luulen. Kyllä kuulkaa kannatti Tauskin takia taistella, siitä saatiin vielä kissa, ja toivotaan nyt et eessä ois terve ja lepposa rantapummin laiffi.


Meijusuvas tuli vastaan vasta myöhään iltapäivällä. Turpa kuivuneessa räässä, silmät vuoti mustaa limaa, hengitys korisevaa. Olin ihan et voi saatanan perse, ei ei ei EI, terveitä kissanpäiviä tänne nyt, ei enää yhtään katastrofia kiitos. Mutta jahka Meijun lärvin pesin ja tarkastelin, ni tilanne ei onneks ollu niin paha kun sillo ku Tauski katoomisensa jälkeen löyty. Meiju nielee ja juo ja syö. Antibioottia heti naamioon, muutaman tunnin aresti kylppärissä ja kun tilanne näytti illalla siltä, et nokka ei vuoda, henki kulkee ja vesikupilla lipitetään ahkerasti ni pihalle vaan. Tauski on sisäpotilaana ja ei tohdi tähän nyt muita ottaa sairastupaan, ettei pöpöt lentele mirristä toiseen. Mut Meiju on ihan ok, tänää aamulla ei mitään räkää missään ja hengitys vähän vaan kirnuaa. Lääkekuuri jatkuu mutta tilanne ei pahalta mitenkään näytä. Luajan lykky kuitenki, että tulin takas enkä oo jossain huitsunkuusessa seuraavaa kuukautta, Meiju ois tuosta saattanu hyvinki ihan parissa päivässä mennä siihen kuntoo, et henki pois. Miun KUULUU olla täällä, kissojen kanssa. Eiks se oo jo aivan selkeetä?


On ihanaa olla takas täällä. Vaikka olin pois vaan 2 kokonaista päivää, kerkes tulla koti-ikävä. Olo oli helpottunu ku vene karahti rantaan ja heppataksilla klopottelin kotio Kakkosen Koralpiitsille. On vaan sellanen olo että miä kuulun tänne. Sellasta oloa harvoin missään tulee, mutta täällä on se on varma ja vahva. Täst vois vetästä jotaa johtopäätöksiä, mut niien aika on sit joskus myöhemmin.

Pysyn tääl nyt muutaman viikon, on tulossa kavereitaki käymään. Sara ja sen miäs ehketi jo ens viikolla, Milja parin viikon päästä. Lystikästä! Loppukuusta lähen sit tekee nopeahkon visiitin jossain, ainakin Singaporessa, misä on maaliskuun alussa tärskyt Camipamin kanssa sekä missä pitääpi hoiella taas uus 2 kuukauen indo-viisumi.


Nyt sit vakavien, tärkeitten asioitten äärelle. Rahasta ja Mordoriin paluusta on kyse, ja niistä seuraavaks.

Rahaahan on, tuhansia ja taas tuhansia!

Hoietaan ens alta poies tuo katastrofaalinen tammikuun budjettikatsaus. Rahaahan meni IHAN VITUSTI, noin 3 000 euroa. Tuosta tosin noin 430 euroa oli Pallirahaston varoja, jotka käytettiin siis kissojen sterilointiin, hieman kissanruokiin sekä Tauskin hoitokuluihin. Pankkitiliä kun vilkasin, ni että liikutti ku sinne on ihan ittestään tipahellu lisääkin lahjotuksia Pallirahastoon, muutamia kymppejä. Täältä niiataan syvään ja tikahutaan kiitollisuuteen! Lisäks tammikuun budjetin pisti ripulille se, että on ollu sukelluspiikki Lutwalassa auki joulukuun alusta saakka, ja oon sukeltanu aika vitusti sekä sutinu sen Nitrox-kurssin. Sukelluslasku oli huikeat liki 10 000 000 rupiaa (KYMMENEN MILJOONAA!) eli tän hetkisellä kurssilla noin 760 euroa. Tästä matemaatikot voi laskeskella, et varsinaiseen elämiseen ja sellaseen yleisoleiluun meni tammikuussa noin 1800 euroa. Se on ihan okei


Olen muuten kiitollinen, että Indonesian rupian kurssi on kivassa laskusuhdanteessa. Katoin just vähän kirjanpitojani, ni ku yleensä nostan kerrallaan automaateilta maksimin eli 2,5 miljoonaa rupiaa, ni se on jossain kohtaa reissua tarkottanu noin 220 euroa. Nyt se tekee enää noin 195 euroo. Noin 25 egen "säästö" per kertanosto tekee ihan kivasti.

Raha-asiat liittyy vahvasti myäs miun Mordoriin paluuseen. Tätä reissua varten kasatut säästöt loppuu tuossa maaliskuussa. Paluu piti ajoittua johonkin vapun tienoolle, ja siihen asti ajattelin elää vähä niiku luotolla, eli et en maksakaan luottokorttia koko ajan nollille, kuten nyt teen. Paluupäivä on ollu yhä auki, johtuen siitä, et miä olen saanu Hesasta kyllä asunnon jo ajat sitte, mutta sitä vasta rakennetaan. Muuttopäivästä olen tietoa täs odotellu, ja sen piti ajottua huhtikuun loppuun. Miun on halvempaa (ja kivempaa) ootella sen kämpän valmistumista täällä, ku et painelisin Mordoriin ja muuttaisin eka johkii tilapäishuusholliin ja sit muuttaisin taas ku se oikee oma koti valmistuu.

Eilen tuli sähköpostia että "tämän hetkisen ARVION mukaan asuntonne valmistumisajankohta siirtyy KESÄKUUN LOPPUUN".

Jahas, jahas. Tätä olin hiukan ounastellu jo, kun kaverit on muuttamassa naapuritaloon (sama rakennuttaja ja rakentaja) ja heillä muuttopäivä siirty maaliskuun lopusta kesäkuun loppuun, mutta asian vahvistuminen sekä sen muuttopäivän siirtyminen 2 kuukaudella (ainakin, arviohan tuo kesäkuun loppukin vasta on) pisti vähän vinttiin tutinaa ja punttiin vapinaa. Mitäs nyt? Mitäs mitäs mitäs?

Tunnelmat sekavat. Yhtäältä riahakas fiilis et VITTU JEE, KAKS KUUKAUTTA LISÄÄ LORVAILUA ja toisaalta helvetillinen hätäännys et mitäs vittua, rahat loppuu, töihinki tarttis mennä, miul ei oo kotia, mitä miä teen, mikä neuvoksi, ääk. Kun oli ikäänku jo sen surutyön sen asian kans tehny, et muutama kuukaus enää ni tää lysti loppuu ja työläisen arki kutsuu.

Tän aamun oon tässä tehny vähän asiain tilain tarkistelua ja miettiny ja laskeskellu ja suunnitellu. Meilaillu töihin (terkkuja Saaralle!) ja pyytäny sieltä tsekkaan asioita. Tilanne on se, että jos laitan ns. todella pahan päivän varalle jemmatut säästöt lihoiks niin pärjään kesäkuun loppuun elämättä (hirveesti) luotolla, jos hiukkasen rajotan mm. sukeltelusta enkä juurikaan ees mieti mitään kreisimatkustelua vaan pysyn paikallaan, jossain missä on edullista olla. Esmes Kapasen saarella Malesiassa, missä saattais voia oleskella hyvinki halvalla jos vähän keittiössä tiskailis ja baarissa auttelis (ja varpasillaan olis ettei Kapasen Kuppilan Komean Hansin ihastuttava tyttöystävä revi miulta päätä irti, se gimuli kun ei miun läsnäoloa järin korkialle tuntunu arvostavan...). Kesäkuun jälkeenkin on vielä pieni erikoismahis - jos työpaikka suo - kitkutella ehkä kuukaus, jos se perkeleen asunto ei kesäkuussakaan vielä valmistu. Elokuussa on viimeistään pakko palata Mordoriin. Koska on Nick Cave Flow-festareilla ja Robbie Williams Tallinnassa, ni siks, muusta viis.


Olin kyl kuiteski jo aika asennoitunu siihe, et vapun jälkee paluu Mordorin arkee ja ootin varovaisesti sitä omaa uutta kotia ja varsinki omaa keittiöö, ja ootin joittenkii (muutamien harvojen) ihmisten tapaamista pitkästä aikaa ja ootin omien kissaläskien kotiin saamista ja ootin jopa töihin menemistä. Miun pääkopas oli seitinohkasta seikkailufiilistä paluuseen asennettuna ja sellasta odottavaista tunnelmaa, et jännä nähä millasta sit on ja et kuinka nopeesti miun vitutuskäyrä sinkoo taivaisiin ja palaa käämi täysin.

Mutta asiat ei aina mee niiku on suunniteltu, ja jännähään se vaa on et elämä viä näin ehtoopualellakii tarjoaa yllätyksiä. Miulla on tavallaan helpottunu olo, että tämmöin miusta riippumaton taho heitti eteen tämmösen jutskan, joka saattaa nyt antaa 2 kk lisää aikaa olla vastuuton ja vapaa. On sellanenki fiilis, et tällä on varmasti joku tarkotus. Ja asioilla, niillähän on aina tapana järjestyä.

Saapi nähä kui tässä nyt käy, asioien pohdiskeluu ja selvittelyy täs viä muutama päivä pitänee vähä puuhastella. Mikään ei oo vielä varmaa mutta vahvasti näyttää siltä, ettei tää reissu viä lopukaan! Sekavan ilakoiva on tunnelma ny kuiteski! Mikäs täs on ollessa, tropiikissa laiskana!

Peeääs. Lähettäkää rahaa!

Aina hämmentää nää tämmöset ihmepaidat joihin törmää jossain ihan normikaupoissa, missä muuten myyään jotain muumuita ja bintang-paitoja

Bintsupullokin on isompi ku tää biäni tuore uus mirrivauva

Tauski on tyytyväinen ku pääs takas kotio

Hynynen paskalla. Eiku mikähän tän nimeks nyt sit tulee?

Vauvalle maitoa!