Työluvasta ja kerjäämisestä

Kuvan keskellä on lehmän pentu

Tässä on ollu vähän kaikenlaista. Saatana.

Facebookissa min blogin sivua seuranneet tiätävätkin jo hyvän osan, mutta toistetaan täälläkin. Seliseli. Sukeltelin. Se johti vääjäämättä korvatulehdukseen, siihen loppu meressä peuhaaminen taas. Järjestin pää savuten kissaklinikkaa lokakuun alkuun, kun vapaaehtosiksi ilmottautuneet eläinlääkärit laitto meiliä tuossa alkuviikosta et ei myä halutakaa mitää kissoja nyt operoida. Alote alunperinkin tuli heiltä ja kaikki piti olla oo ja koo mutta sitte yhtäkkiä näin. Korvaavan eläinlääkäripäivän pikaista kasaankursimista. Viisumisäätöä kaiken ohessa, tottakai. Kissasairaalaa pitävä Tori läks lomalle, joten miun piti rampata aamuin illoin lasaretin mirrejä lääkittemässä. Sitte justiisa kun oli helvetillinen meilirumba tuon korvaavan kissaklikkapäivän säätämisen kanssa ni läppäri päästi hirveen sähkösen piarasun ja pimeni tyystin, eikä tokene. Siähen oheen PMS, orastava täysikuu, rahahuolia, kilometrin lista tekemättömiä asioita, rankkaa ihmisvitutusta ja muuta kivaa. Alko elämän ehtoopualella olevaa pullukkaa hiukkasen kiristämään.

Hän on Hulk. Hulkin tarina löytyy enklanniks kissaplokista.

Mutta nyt on tilanne rauhottunu. Uus eläinlääkärivisiitti on järjestetty ens viikon lopulle. Romukasasta on kaivettu vanha paska miniläppäri, joka on hidas ja heittää volttia, mutta parempi kun ei mitään. Korva alkaa olla parantunu. Passi on laitettu viisumimiehelle viimeistä visa extensionia varten. Tori on tullu takasin. Kissaplokia on päivitetty (käykää tsekkaamassa vimosin päivitys, kissasta joka oli pulahtanu maalipänikkään).

Asiat aina järjestyy, tavalla tai toisella.

Työlupani on vihdoin hakemista ja sen jälkeisiä virastohärdeleitä vaille valmis. Viimosen paperin sain pari päivää sitte ja nyt on kasassa kaikki mitä tarvittee, jotta voin lokakuun lopulla pyhkästä Singaporeen Indonesian lähetystöön työlupalätkää passiin hakemaan. Sen jälkeen on vielä käytävä täällä Imigrasi-konttorilla valokuvassa ja sormenjäljissä ja jossain ja sitten, vihdoin, hail Satan, saan olla rauhassa vuoden. Ja mikä parasta: seuraavaa työlupaa varten sitte vuoden päästä ei tarvi poistua maasta, sen saa hoidettua ihan tuossa Lombokilla. Yksityiskohtanen selostus tästä ns. Iisakin Kirkko -tyyppisestä paperisotahelvetistä tulee sitte ku on viimisetki häslingit saatu hoidettua.

Työluvan varmistuminen oli tietysti ilonen asia, yksi jatkuva stressinaihe poistuu elämästä, mutta aiheutti välittömästi valtavaa päänsärkyä. Työlupa on kallis, kaikkinensa siihen menee noin 1500 euroa. Miulla on ehkä just ja just sen verran rahaa tilillä, mutta kun tarvis maksaa vuokria, syyä, juua ja muutenkin elää ni hienoinen hiki nousi pintaan. Ja mitä jos jotain sattuu, jos tarvii yhtäkkiä hammaslääkäriä tai jotain, ja tili on tyystin tyhjänä? Mielenrauha vaatii että on ees vähän jonkinlaista bäkappia, se pahanpäivän vara.

Hiukan pukkas unetonta yätä, että miten miä tästä oikein selviän.

Menin kaverin luokse ihan stresseissä lokkimaan kaljaa ja marisemaan. Sain kaljaa, saarnausta, motkotusta, ideoita ja potkun perseelle. Kissahommista palkan nostaminen oli yks iso asia mutta se saa miut vaan vaivautuneena kiemurtelemaan että emmiä, ku emmiä saata, ku kissojen rahat, emmiä voi. Mutta sitäkin on pyöritelty ja ehkä saan sen asian jotenkin kallooni taottua ja järjesteltyä niin, ettei oo fiilis että varastan kissaraukoilta. Ratkaisu lienee lahjoitusvarojen ja kissakaupan myynnistä tulevien roposten erottaminen. Lahjotukset pysyy kissoilla vimosta rupiaa myäten, mutta kenties kissakaupan myynnistä osan pystyn nostamaan ittelleni palkkana. Kenties, ehkäpä. Kattellaan.

Kaveri kerto myäs GoFundMe-yhteisörahotussivustosta, missä nimenomaan vingutaan varoja henkilökohtasempiin tavotteisiin, ku mitä muilla vastaavilla sivuilla. Siältä löyty vaikka mitä. Ja oli paljo tollompiaki kerjuukampanjoita, ku mitä miulla alko mielessä kuplimaan. Eikä siinä mitään menetä, jos kokeilee tuommostakin.

Kerjäyskampaja

Näin ollen syntyi "Helping cats in Gili Islands"-rahankerjäyskampanja, missä kinuan lahjotuksia miun työluvan kustannuksiin sekä yhden vuoden vuokraan. Jos edes työluvan saan kuitattua lahjotuksilla, olen enemmän ku tyytyväinen ja miun elämä helpottuu ihan helvetisti. Jos saan vielä vähän vuokra-avustusta niin aina parempi. Työluvan turvin voin tehä duunia avoimemmin ja oikeemmin ja enemmän, ainakin sen verran että muut elämisen kulut täällä kuittaantuu. Paljoahan en elämiseen tarvi, kun en ravinteleissa syä ja aika niukasti kaljaakin nykysin juan. Ja kun rahasta ei oo jatkuva ressi niin jääpi enempi aikaa ja enerkiaa laitella kissojen asioita vieläki paremmaks.

Jos joku plokin lukija siäl nyt kylpee rahoissansa eikä tiiä mihin niitä tunkis, ni laita kuule viis tai kymmenen tai ihan vaikka viis tuhatta tai biljoonaa egee miun kerjuurahastoon! Menee hyvään tarkotukseen. Kampanjan tavote on hirveet 6 000 egee ja jos käy tsägä ja tulee ihan törkeesti lahjotuksia, ni luonnollisestikin kaikki ylimääränen siirtyy suoraan kissoille! Sehä on päivänselvä seikka! Lue tuolta kampanjan sivulta tarkemmin, siä on perustelut ja selvitykset et mihin ja miks miä kerjään täl viisii.

Kampanja on ollu auki nyt noin 3 päivää ja hiukan päälle 600 egee on lahjotuksia jo tullu, eli 10% tavotteesta on kasassa. On kuulkaa nöyrä ja kiitollinen olo jo nyt! Ihan roska silmässä melkeen oon.

Sanomattakin on selvää että myös hävettää ja nolottaa. Se on se mordorilainen kasvatus että itte pitää pärjätä ja mitään vinguta keneltäkään. MINÄ ITTE, HAVUJA PERKELE. Mutta niikun miuta on muistutettu, niin ähellän ihan saatanasti hyväntekeväisyyshommaa saamatta siitä itte muuta ku tusinoittain kissoja huusholliin. Että ehkä se on ihan totta, että tässä tilanteessa on apua ja avustusta osattava pyytää ja sitä varsinkin on kyettävä vastaanottamaan ilman mitään mordorilaisia häpeäntunteita.

Anteeks silti. Mutta nyt viimestään hei voi kaikki olla huoletta että just SIUN verorahoilla miä en täällä hippeile. Enkä ole hippeillykään. Mordorilaisen yhteiskunnan tuin ja verorahoin en ole täällä sekuntiakaan puita halaillu. Tämä vaan kertauksen vuoks, koska se on aina asia joka ihmisiä hiertää. Ei toki miun plokin lukijoita, työ tiijätte miun kuviot jo ja ootte viksua porukkaa. (Huomatkaa täysin pyyteetön perseennuolenta. Ja tässä vielä linkki sinne kerjäyskampanjaan, klikkaa klikkaa ja luottokortti valmiiks siihen viereeen!)

Että näin alas on vajottu! Voi ei.

Mutta nyt miun tarttee lähtee tuo hajonnu läppäri kainalossa Lutwalaan kattomaan jos siellä Mr. Joe sais siitä vielä jotain irti. Miulla tietty oli hiukan kulunu aikaa vimosesta bäkapista, joten hippasen hävis tiedostoja ja kaikenmaaliman tärkeitä asioita. Toivoa on, että siältä sais viä jotain kaivettua esiin.

Loppuun kuva Laurista. Eikö ole suloinen? On on on! Ja ihan tässä lähiaikoina tuleepi lisää settiä tänne, kuhan kerkiän kirjotella. Ja jos tää vanha romu läppäri pysyy sen verran tolpillaan, että saa hommia hoieltua. Molo vaan!

Maksa vishlaa mutta kaupunkiloma häämöttää, jei!

Alepa on kuninkatar

Graaaah! Mordorilaispultsarisesonki 2014-2014 on vihdoin ohi. Viimeinen hörpääjä poistui lauantaiaamuna. Kylläpä maksa viheltää, ja kylläpäs jumatsuiggeli oli lystiä ja myönnettäköön, on jo vähäsen ikävä kaikkia pöllöjä, mielessä on haikeus ja kaipaus. Osin sellanen harmituskin kun en kaikkien täällä käyneitten kanssa kerenny ihan kauheesti ees aikaa viettää, ku osuvat huudiloille just ku miulla oli kissaklinikkahulinaa ja Taalasmaahommaa ja muuta. Kiitos viä yhren kerran kaikille täällä käyneille, kiitos tuliaisista ja kaikesta ja tulkaa uuelleen, sitte syssymmällä, eiksni?

Mutta haikeuresta hualimatta kiitollisna otan nyt tän välikauden haltuun ja koitan toipuilla. Jotain pientä uhkailua on toki tullu että turha relata, täältä tullaan vielä, mutta iha sama, uskon vasta ku näjen. Ja ihan varmuuen vuoks poistun itte saarelta parin viikon päästä. Rahaahan ei oikeesti olis tämmöseen kreiseilyyn, mutta toisaalta on myös pakko poistua maasta viisumin takia ja ku kerta meen ni myäskin sitte vähän oon. Eli lähen tuossa vapun hujakoilla noin kaheks viikoks Malesiaan hakeen uuen viisumin (vitun viisumit, järki lähtee!) ja samaan syssyyn hiukan lomailen kaupunkiolosuhteissa. Pähkäilin patti punasena jotain rantavaihtoehtoja, mutta kallistuin kuiteski ihan vaan kaupunkilomailun puoleen. Rantaa miulla on täällä tarjolla niin paljo ku sialu siätää, mutta kaupunkien tarjontaa ei laisinkaan ja huomasin oikeen kaipaavani sellasta sitilaiffia ja sitä, että kaikkea on vaikkei haluiskaan. Meen täten siten vaan Kuala Lumpuriin ja sit Kota Kinabaluun ja sit viel Kuala Lumpuriin tai johonki lähistölle, wuppiduu. Hotelleja joissa on koko ajan sähköä ja missä JOKU MUU siivoaa, kiiltäviä ilmastoituja ostoskeskuksia, Subwayn puolimetrisiä pötkylöitä, Starbucksin frappeämpäreitä! Tepastelua kaupunkien kaduilla ihan noubadina, huudiloiden pälyilyä, eiminkään tekemistä ja eiminkään ajattelemista, lueskelua ja nukkumista ja olemista, ihan vaan ittensä kanssa. Musiikin kuuntelua ja kaikkien sulakkeitten lataamista. Epäsosiaalisuuslomat Oy järjestää!

Breikki tulee tarpeeseen, koska hysteerinen suorittajaluonne on ottanu vallan ja oon ajanu itteni aika lailla loppuun kissahommien kanssa, ja kun lisäks on kirjotushommia ja oli toi mordorilaispultsariryysis kuukausikaupalla päällä ja aina kaikki kotihommatki hoiettava ja ja ja.... ni täti on vähän väsyny ja finaalissa. Ja kun en oo puoleen vuoteen missään käyny ni on aika kova innostus päällä ihan vaan siitä, et maisemanvaihto! (ja mainittinko jo et Subway ja Starbucks????)

Lomalle lähteminen tietysti stressaa myös. Kaverit onneks tulee asumaan min Palatsille eli tärkein seikka eli himan kissojen ruokinta ja huushollin pystyssä pysyminen on hoidossa. Mutta kissakauppaa tuskin kukaan pitää auki sillä välin ku mie oon kaupungeissa ahtamassa Subwayn pötkylöitä itteeni. Tämä seikka onki yks asia mihin tartteis joku ratkasu keksiä, eli käytännössä kissahomma alkais tarvita lisää ihmisiä kehiin. Mutta ei oikein oo ketään, kaikilla tutuilla on omat duuninsa ja hommansa. Sille ei mitään voine, kauppa on sitte kiinni, piste.

Muutoin Hiekkakikkareella on rauhaisaa. Pääsiäishulina on mänt ja ihmismäärä on siedettävä. Sadekausi oli lopuillaan mutta viime yönä tuli taas vedenpaisumus tuntikausia kikkareen yllä jyllänneen ukkosmyräkän muodossa. Juur nyt ois kanootti paras kulkuväline, kaikki tiet on muuttunu järviks tai joiks ja muta lentää ku tual konkelilla suhaa tuhatta ja sataa. Sähkökatkoja on ihan koko ajan, kestävät välillä tuntikausia. Meinaa ajaa hulluuden partaalle, koska hima muuttuu välittömästi nihkeeks saunaks ku tuuletin lakkaa pyörimästä. Oo siin sitte omassa hiessäs kierimässä, ei pysty nukkumaan eikä mitään. Ongelmat johtuu Lombokilla olevan sähkölaitoksen paskuudesta, kertoo huhu. Mutta tämmöstä se on, täällä päin mualimaa. Kaikki ei skulaa niiku Strömsöös, ku ollaa tälleen kaukana kaikesta, jynöy.

Ennen kaupunkihulinoihin sinkoomista on viel yks eläinlääkäriviikonloppu, shopinkirupeema Lombokille ja muuta yleistä häslinkiä. Ja tiiä vaikka kerkeis sukeltamaan joku päivä.... elän toivossa, sillä meri vimmatusti kutsuu ja miä niin haluisin kuunnella!

Golfin kuppilan katossa on paitoja koristeena. Siel o näien Mind Of Dollin ja Majava Barin ja Lords of the New Churchin lisäks myäs Lasten Hautausmaa ja Kivesveto Gogo ("Pull your testicles GoGo enklanniks, eikö?) ja hesan jäänmurtajapaita ja Pertti Kurikan Nimipäivät. Ja lisää on tulossa kuhan Jimson saa niitä tuonne naulattua. 

Anonyymi Lenny Kravitz

Tom ja uus tukka

Myös Kauppa on kuninkatar

Ja oha miulla tieteski uusia kissanpoikasia huushollissa kasvamassa. Esmes tämmönen biäni silmätulehtunu kehräysmäshiin

Meitsin koppero!

KISSAKONTTORI!

Oon ihan liäkeissä!!!!! Oon puuhastellu miun klinikka-toimisto-kauppa-kissainfossa koko viikonlopun ihan kreisinä. Hyllyt on maalattu ja paikat on kuurattu ja varastohuone saatu tyhjäks kaikesta paskasta mitä siälä oli. Raksamiäs on käyny asentamassa lukkosalvat varaston ja klinikan oviin. Ja oon maalannu todella törkeet kyltit, joista toisen laitoin miun pömpelin ikkunaan. Lisäks oon saanu prototyypin rahankeräysbokseista ja oon tilannu niitä lisää koska tuli niin hieno ja just semmonen ku halusinki.

On ollu sikasiistiä puuhastella jotain tämmöstä, heiluu maalisutin kans ja nysvätä kaikkee. Ku näkee vähän kyvyttömän kätesä jälkee ni aika jees. Ja sellanen kauhee into päällä et tää on ensinnäki sikahyvä juttu ja tästä tulee miulle työpaikka ja on hirveesti ideoita et mitä kaikkee touhotusta tuos miun pienes kopperos voi harjottaa.

Vittu miten siistiä! Meitsin koppero!

Taiteellinen lahjakkuus ei oo miuhun asennettuna mutta menkööt ny

Ennen kuurausta

Maalatut hyllyt

Rahankeräysboksin mallikappale. Miä viäl maalaan sen ja tuherran jotain koristeluja. Näitä oon nyt tilannu lisää, naapurit jätkät rakentaa.

Tänää on kreisi siivousperjantai

Siin ei oo ees puolet miun mirreistä

Jihuu, rakenteluhommat eläinlääkäripytingissä on valmistunu. Viimosena eilen seinälle pykättiin muutama hylly, jotta voi sitte nätisti sinne järjestellä pillerei ja pulverei ja kaikenmaaliman ruiskuja ja kapistuksia. Seuraavana, tänää, ohjelmassa on klinikkahuoneen ja varastokomeron siivous ja kuuraus, sitte pitää maalata hyllyt, laittaa lamppua kattoon, varastohuoneen oveen lukko, roudata kaikki ympäri saarta säilössä oleva roina mestoille, tehä inventaario ja tilata puuttuvaa sälää, painattaa postikortteja ja paitoja myyntii, hakee Lombokilta kontillinen kissanruokaa myytäväks, painattaa infolehdyköitä, tehä kaikenlaisii paperihommii, teettää rahanlahjotusbokseja (demoversio on naapurin puuseppäjätkillä työn alla, jos tulee hyvä niin tilaan 15-20 kpl lisää ja ne menee sitte erinäisiin sukellusputiikkeihin ja muihin pisneksiin, jotka miun toimintaa kannattavat), kissamaalausta ulkoseinään, oveen kyltti et tässä on klinikka, jonkinlainen avajaistilaisuus tarttis ehkä pitää ja mitähän vielä, mietintämyssy on päässä ja tsiljoona asiaa hoiettavana. Mutta asia kerrallaan ja siivouksella alotan tänää.

Jahka klinikka on kuurattu ni sit on alkuillan ohjelmassa saaren siivousta eli roskienkeräystalkoot. Mennää tänää tonne mein kauheen kaatopaikan tienoolle. Tääl on nyt älytön tuuli, joka lennättää kaiken muovipussipaskan pitkin saarta ja siivo on kauhia. Muovipussit bääd. Ens viikolla talkoot on ehkä toivottavasti täs miun huudiloilla, ja pietää muutebnki näitä siivoiluiltapäivä nyt viikottain, koska toi paska ei täältä keräämällä lopu.

Saattaa olla tän kreisin siivouspäivän jälkee  illalla sellanen pollee olo että bintang on tänää ansaittu. Jos jaksaa, tai ees huvittaa, mihkää lähtee.

Tuommoset kaakeliset työtasot on rakennettu

Kiitollinen olen tuesta jota oon klinikan pykäämiseen saanu ja rahalahjotukset on tullu tarpeeseen, vaikkei tuohon klinikkaan oo järettömiä summia uponnukaan (nyt oon maksanu Pallirahaston varoista reilut 300 euroa rakennustarvikkeita ja raksaukkojen palkkoja ja tällä rahalla on saatu komeet kaakeloidut työtasot sekä hyllyt seinälle). Yks kaveri makso isoimman osan raksamiesten liksoja, yks tuttu lahjottaa jääkaapin ja Lutwalan tyypit kustantaa rahankeräysboksien teettämisen. Lutwalan tyypit on myös potkinu miuta perseelle oikeen tosissaan, että siun pitää nyt saaha rahaa tähän hommaan, ja se tarkottaa myös että maksat ittelles palkkaa. Miusta vaan tuntuu väärältä ottaa kissoille annetuista rahoista itelleni mitään, mutta miun pitää nyt ajatella asiaa niin, että miun aika menee aika lailla kissaprojektiin ja kissaprojekti loppuu lyhkäseen jos miulta loppuu rahat. En oo nyt ees ronkkinu Pallirahastosta ropoja miun vuokraan, vaikka kämppä onki täynnä kissoja ja kissarojua, ja vierashuoneen vuokraaminen kenellekään on käytännössä mahotonta. Joten mietin tätä asiaa nyt. Paljonhan miä en elämiseen kuukaudessa tarvitte, eli isoista summista ei ole kyse.

Marraskuun ison elukkaklinikan järjestelyt pitää kans potkasta teholla vauhtiin. Vaikkei sinällään oo juuri muuta ku säätää lääkäreille majotuksia ja semmosia, mutta sähköpostirumba vie aikaa ja muutenki äheltämistä riittää.

Sitte on kotihommat ja omat kissat ja kaikki muu elämä kans. Talonmiähelle eli omalle Seppo Taalasmaalle ois tilausta, et ees jotkut asiat hoituis ikäänku ittestään sillä välin ku mie teen tärkeempiä juttuja, mutta onneks vaikeimmissa hommissa naapurin jätkät tulee aina jeesaamaan. Seksibambuverhot keittiöön on asennettu, jee!

Hannu. Hannu on aivan huipputapaus. Hänessä on niin paljon edesmennyttä rakasta Dimmua, että välillä ihan  vahingossa kuttun Hannua Dimmuks.

Talk about kreisi kätleidi, jumalauta. Laskin just oikee kynän ja paperin kans että miulla on 22 omaks laskettavaa kissaa ja niien lisäks ruokin vähintään kymmentä satunnaista kattia jotka miun ruokapatojen äärellä melkeen päivittäin piipahtaa. Näistä noin kymmenestä on viä 4 tai 5 semmosta joita ei oo leikattu, ovat perkeleen arkoja ja kiinni saaminen on vaikiaa, vaikka osa hengaa tässä päivittäin - nytkii tuos yks isopallinen pyöreesilmänen kolli torkkuu, mutta lähtee livohkaan heti ku koitan mennä lähelle. Omista kissoistakaan ei tässä Palatsilla hengaa vakituisesti ku ehkä puolet, muut käy aamulla ja illalla syömässä mutta muuten huitelevat omilla teillään.  Kääpiöt on ruvennu pysymään pihassa kohtuullisen hyvin. Häviävät välillä Lumikin perässä johonki mutta tulevat kyllä takasin. Muumio on yhä ihan luuranko, lääkekuuri ollu nyt 3 viikkoa päällä mutta mirri on ihan ruipelo edelleen. Nyt tosin ihan viime päivinä hän on hiukan osottanu parempaa fiilistä, kissamaista käytöstä ja jopa kehränny. Toivoa on, uskoisin.

Kaiken "pitäs tehä sitä ja tätä ja tota"-menon keskellä otin vähän aikaa sukelteluun. Kävin pari päivää pulikoimassa, ihan vaan ottamasa tuntumaa veden alle ku tuossa oli taalasmaalailun ja korvaongelmien takia pitkä tauko. Oli kyllä saatanan hienoo, heti oli 15 valtavaa bumbhead parrotfiskii lillumas ku täysikuun aika justiisa ja oli mustekaloi ja kaikkee siistii. Dive Masterismihan miulla on yhä kesken, kahta suoritusta vaille vaan, mutta niihin molempiin tarttee vähän valmistautua eikä ne mee tost vaa heittämällä. Mutta sitte ku ehin keskittymään ni on niien aika. Eikä oikeestaa haittaa nyt pysyy maakrapuna, meillähän on täällä ns. talvi, eli vesi on asteen pari normaalia kylmempää. 27 astetta. Siellä Mordorissa tuhahdellaan, kun valitan kylmästä vedestä, mutta menkääpä ite tunniks istumaan tuon lämpöseen veteen ni kylmä tulee. On ollu menininki sitä ettei pintaan tullessa tunne sormiaan eikä varpaitaan ja horkka kestää pitkään ennenku alkaa luuska sulamaan. Lisäks meil on helvetilliset tuulet nyt, eli aallokko on ihan järetön. Eilen oli sellasta henkiinjäämistaistelua pinnalla kärvistely ja veneen oottelu, et lopetin eiliset sukellukset aamun ekan pulahduksen jälkeen. Vaikka pinnan alla on seesteinen meininki ni miä en vaan tykkää hirveessä myräkässä merellä olemisesta. Venekyyditki on ollu yhtä kuolemanpelkoo ni miä nynny ootan seesteisempii kelei. Paitsi jos en malta.

Hän on semmonen ovela veitikka

Lutwalan papukaijat on ihan mahtavaa sakkia! Ne juttelee, sanoo aina heti et HELLO HELLO ku siihen menee, ja käynki niitä koko ajan moikkaamassa ja koitan opettaa mordorilaisii kirosanoi.  Kreiseintä on kun ne nauraa ihmisnaurua. Yks päivä sille isoimmalle tipulle tarjosin kättä, et tuuha siihe (on ollu miun päällä jo tepastelemassa ennenki) ja se esitti ekana olevansa ihan messissä, laitto jalkaa siihen ja noin. Sit ihan varottamatta nokkas miuta helvetin kovasti. Ja kaks nuorempaa ja pienempää alko samantien nauramaan ihan kreisinä. Meinasin pissiä housuun.

Viisumihomma on aiheuttanu aika helvetisti ylimäärästä päänsärkyä. Työlupa-ym-hommat on tavallaan hoidossa, ja asiaan on tulossa täydellinen ratkaisu,  mutta se ei järjesty ihan tosta vaan sormia napsauttamalla et zäp. Väliaikaisratkasu on ns. social/cultural visa, mutta senkin säänöt muuttu hankaliks, eli hiukkasen on säätämistä tässä. Asioilla on tapana järjestyä. Joka tapauksessa tän kuun vikalla viikolla poistun maasta muutamaks päiväks hakemaan uutta jonkinlaista viisumia jostain. Kiinnostus liikkua täältä mihinkään on tasan nolla mutta kun on pakko niin on pakko.


Kääk miun pitää nyt keitellä kahvit ja sitte lähen ostamaan klinikalle luudan ja ämpärin ja siivouslitkuja ja maalia ja sudin ja semmosia, ja sit alkaa kreisikuuraus!

Seksiverhojen asennus

Jeeee, seksiverhot on asennettu ja keittiö suojattu sateelta ja kyllä noi nyt suojaa vähän tuuleltakii. Huomatkaa et miul on myös bambusta tehdyt tuolit, eli maailmanloppu on todellakin tulossa. Tuolei en tosin oo itte pillu märkänä ostanu vaan ne tuli ikäänku talon mukana. Mutta varmasti omistaja on ollu muna pystyssä kun nuo tualit on käyny ostamassa.

Uuteen päivään vailla huolen häivää. Melkeen.

Eilisessä päivässä oli hiukan ylimäärästä päänsärkyä. Tuli tietoa jotta Lombokin Imigrasi on muuttanu sääntöjä ja käytäntöjä viisumien suhteen. Säännösitä oli kerrottu ns. viisumiagenteille tiistaina iltapäivällä, ja muutokset astu voimaan eilen. Miuta kirpasee tietysti se, että 60 vuorokauden turistiviisumiin ei ilmeisesti saa enää yhtään jatkoa. Välitön hermostuminen. Viisumini umpeutuu tuossa ens viikon lopulla joten olin ihan päniikeis et pitää lähtee hönkiin ulkomaille, ja tämmösellä varotusajalla. Miun passi oli kuitenki jo siellä Imigrasissa ensimmäisen viisumijatkon käsittelyssä, ja illalla tuli tieto, että armollisesti saan yhden 30 vuorokauden jatkoleiman. Ens viikolla piipahus Imigrasissa valokuvassa ja sormenjälissä ja sitte on kuukaus aikaa miettiä maastapoistumista visarunille. Kota Kinabalu, täältä tullaan, tuossa loppukuusta, ounastelen.

Hankaloittaahan tää persaukisen lorvailua täällä, mutta toisaalta kaikella on joku tarkoitus. Tällä on nyt se, että vihdoin saan ehketi aikaseks säätää nää asiat parempaan kuosiin. Se on ollu sykkeenä takaraivossa jo pidempään, mutta raha - eli sen vähyys - on ongelma, tässäkin asiassa. Oleskely/työlupa vuodeks on helvetin kallis, ja tunnettu tosiasiahan on että olen kroonisesti persauki. Vaikka kuinka syä vaan nuudelia ni ylimäärästä 1500 euroa, mitä tuon KITASiksi kutsutun läpyskän säätäminen tulee kustantamaan, ei ole. Tonniviiensadan päälle tulee vielä herraties kuinka paljon kuluja, kun pitää käyä Lombokilla ja vielä jossain Indonesian ulkopuolisessa lähetystössä viimeistelemässä paperisota.

Sain kuitenki rahotuksen järjestymään (maksan duunilla takasin eli sit ei tartte varmaan vuoteen syädä ees sitä nuudelia, koska rahaa ei ole) ja nyt pitää vaan löytää joku bizniz joka tuon asiakirjan miulle ikäänku takaa. Tarttee tehä kierros tuttujen parissa, ja asia kyllä järjestynee. Sitte paperisota vireille lakimiehen kanssa, ja jossain kohtaa miulla sitte on luvat ja meiningit kunnossa ja saan olla vuoden tältä osin huoletonna. Vain vuoden! Perkele.

Mutta sitte voin tehä ihan oikeesti töitä ja saada oikeasti palkkaa. Se on tietysti hyvä juttu, varsinkin kun uusiaki duunikeikkajuttuja on miulle jo tarjottu. Nythän en tee töitä, vaikka duuniksi näitä välillä kuttunki ihan vaan et ois jotenki tärkeempi olo. Miä vaan jeesailen tuttuja ja teen vapaaehtoishommia, ja näistä saan ikäänku "kulukorvausta". Senkin saan välillä kissanruokasäkkeinä. Onpa tullu myös kaljalaatikkoa ja muuta tuommosta. Asiaaaaaaa!

Mutta: vaikka tältä osin tulevaisuus näyttää entistäkin persaukisemmalta, niin tärkeysjärjestyksessä ygösenä on se, että voin jatkaa täällä elämistä. Kaikki muu on toisarvoista. Olemisellani on täällä tarkoitus ja miulla on täällä tärkiä tehtävä. Ja kun on luvat kunnossa ni tiijä sitte kui asiat lutviutuu. Voipi tehä oikeesti töitä, joten ehkä sen verran rahaa saan et sillon tällön nuudelipaketin saa ostettua. Eikä paasto pahaa tee!

(PayPal-lahjoitusnapukka löytyy tuosta vasemmasta yläkulmasta, vink vink...)

Muuta asiaa:
Taalasmaalailu vetelee viimosiaan. Pari päivää viäl ja sit over and out. Sen jälkee miul on ohjelmas Lombokilla käynti (imigrasi ja kissaruokaostoksia ja muita hankintoja, koska siellä kaikki halvempaa), klinikkarakennuksen viritysten viimeistelyt ja siivous ja varustelu, Dive Masterismin loppuunsuorittaminen (korvat on vihdoin posahtanu auki!), marraskuun kissaklinikan järjestelyä, ynnä muuta. Älkää ees kysykö miten se miun kirja edistyy. Ei mitenkää, en oo ehtiny, mutta koitan koko ajan löytää rauhotushetkee senkin pusaamiseen.

Kolme vuotta oon kohta lorvinu täällä ja miettiny et joku aamu herään aikasin ja meen rannalle kattomaan ku aurinko tuolta tulivuoren takaa nousee. TÄNÄÄN sain vihdoin aikaseks. Oon toki muutaman hassun kerran bailannu sillai et aurinkon noustessa on ollu jossai rannalla meininki viel ylimmillään, mut niit ei lasketa. Tänää miä sit heräsin 4:45 ja olin Majatalolla (jonka edustalta on aurinkonnousuun saaren parhaat näkymät) jo puali kuuen jälkeen. Kyl kannatti, hieno valoshou oli ja ihanaa ku ei ollu juur ketää ihmisiä missään ja siinä sai vaan rannalla istuskella ja kattella kuinka maalimankaikkeus esiintyy.

Kuvakollaashio next.

Lomahaaveita

Mihi sitä ny täältä tarttis lähtiä?

Kun asuu täällä tämmösellä turismista elävällä trooppisella Hiekkakikkareella, ikäänku ikuisella lomalla, ni jos pitäis suunnitella lomaa johonki ni mihi sitä ny sitte haaveilis menevänsä? Ku olosuhteet on jo aika mallillaan.

Haaveilen yhä siitä viikon tai kahen lomasta Hesassa, mutta sellaseen miulla ei oo varaa ehkä ikinä. Matkustelut rajottuu nyt aikalailla pakon sanelemiin maastapoistumisiin, eli jahka viisumiasiat vaatii ni nopia pyrähys johonki ja sitte takasin. Kun lonpsa on aika huonolla tolalla ni pahemmin ei voi ees haaveilla mistään.

Eikä miulla loppujen lopuks ole nin minkäänlaista hinkua mihinkään. Se kertonee, että oon löytäny paikkani. Iäisyyden kalvanu kaukokaipuu ja matkusteluhinku on aika kateissa, ei o kiinnostusta mihinkään.

Sukeltelureissuja kyllä mielellään tekisin. Yks päivä ku tua kylillä kävin kissa-asioissa, ni yhes mestas näin mainoksia tuommosesta Bira Dive Campista. Sulawesilla on tuo paikka, siä aivan etelässä. Hinnat on kohillaan! Esmes. 5 sukeltelupäivää (sis. 15 sukellusta), 6 yön majotus, 3 sapuskaa joka päivä: 700 USD. Houli mouli, tahtoo sinne!

Sori mainostus, mutta epäilen että sukeltelevaisia tovereitani saattaa tua mesta kiinnostaa.

Mainostan lähiaikoina lisääkin sukellusjuttuja, ja sitte aivan tositarkotuksella ja tavoitteellisesti, on oma lehmä ojassa eli provikkaa saan jos tyä innostutte matkaa ostamaan.... sekä jos tarpeeks ostatte ni miulle ilmaista spektaakkelimaista reissua tiedossa! Siitä lisää later ku saan kaiken tarvittavan informeissönin kasattua.

Römpsä, jalkoväli ja pallit. Änd Hanur!

Aurinko laskee (noin miljardis aurinkonlaskukuva, luulen)

Iltaa, ihmiset. On plokipäivityksen aika, on kertyny kauheesti kuvia, asiaa ei niinkään, mutta pitää saattaa elämä ajan tasalle myäs tääl virtualistisen sosiaalistises epämaailmas. Ni voi sitte vapautuneemmin jatkaa etiäpäin.

Päivitin just miun feispuk-statukseen, että...


hauskaa aina vilkasta välillä tilastoja että millä hakusanoilla miun plokeihin on tultu. Tällä kertaa listalla naurattaa mm. "römpsä", "jalkoväli", "pallit" sekä - sokerina pohjalla - "hieroi kikkeliä". Noistahan vois päätellä että miun elämä tirisee erotiikkaa. Mut ei. Ei vieläkään.

Ihan että tiiätte, miä näen millä pervoiluhauilla jengi surffaa tänne! Tissit! Pillu! Muna! Ja tervetuloa myäs teille seksihulluille hiiren hiplaajille!

Se siitä, ja sitte muihin hommeleihin.

Tätä naputellessa istun kivas piänes kuppilas Sanurin Saattohoitolassa, Balilla. Lokkeilen naapurikuppilan internettiä, ku sen salasana on tiedossa muttei siä tohdi istuskella koska kalja on kallista ja siel on yleinen syämismeininki. Ja miä en tartte nyt muuta ku bintsua ja yhteyren kansainväliseen tietoverkkoon. Siksi valintani on seinän takana oleva pikkuravinteli, misä palvelu on iloista ja misä kalja on edullista. Avot!


Miä oon Hanur Beachilla siks varten että liänee aika poistua maasta ja käyä jossain hakemassa kunnon viisumi. Siitä onki jo liki 4 kk ku oon viimeks käyny ns. sivistynees maailmas. Oon keplotellu viisumiasiat tiäs millä vippaskonsteilla, jotka kaikki kestää kyllä päivänvalon ja on aivan yleistä toimintaa, mutta aattelin että täs kohin jos käväsis jossain, hoitais 2 kk viisumin ja sitte hakee siihen myöhemin jatkoa, ni saa olla ainakii kolme kuukautta ihan rauhassa eikä tartte olla joka helvetin kuukaus ähräämässä jotain viisumipaskaa (ja tän reissun jälkeen toivottavasti miun viisumiasiat järjestyy sellaselle tolalle et sais olla pitkempääki rauhassa sen asian kans). Siks siis täällä isolla saarella. Ja huomenna iltapäivällä miä lennän Kota Kinabaluun Malesian Sabahiin elikäs Borneoooooooh! Kota Kinabalu on kiva, siä on elokuvateatteri ja ostoskeskus ja se on sellain sopivan piäni ja kiva, ja lähihuudilot tarjoo luantoelämyksiä jos haluaa ja jaksaa lähtee retkeileen (en varmaan jaksa eikä oo varaakaan, ja miun plääni on lähinnä käpötellä kylillä sekä naputtaa tietsikkaa, on kirjoteltavaa jos jonkinmoista). Siä on myäs Indonesian konsulaatti, missä hetimiten ylihuomenna menen käymään passi ja paperit tanassa, ni saan sitte sen viisumin. Kotiksesta lennän takas Balille lauantaina, sunnuntain juaxen pää kolmanteen koipeen tekemässä hankintoja kun nyt täällä olen, ja sitte maanantaina aamulla pikavene alle ja takas kotio Hiekkakikkareelle.

Tää Balin Sanur eli Hanur Beach, joka tuttavallisesti myäskin tunnetaan Sanurin Saattohoitolana, on - kuten kaikki kaksi uskollista lukijaani jo tietänevät - sellain aika eläköityny mestapaikka. Turistien keski-ikä hipoo metusalemimaisia lukemia, joten täällä miunki kaltanen varhaiskeski-ikänen mätisäkki tuntee olosa niin nuarekkaaks ja sileeks. Kelpaa olla. Tänne on myäs aina kiva tulla, on tutut mestat ja tiiän mistä mitäkii saa jos tarvii. Ja on mukavia ihmisiä. Tänääkii ku tulin ni en kerenny viä ees autosta ulos ku oli min vakkari matkatoimistokioskin setä jo sorkka ojossa morjestamassa. Ja jahka tepsutin vakkarimajapaikkaani Gustav Homestayhin ni siä mestan täti kapsahti heti kaulaan ja hulluna halaamaan että missä siä oot oikee ollu ku et oo käyny moneen kuukauteen. Miä nyt en niin tuosta koskettelusta välitä mutta ohan se mukava fiilis ku on sellain tervetullu olo ja lämmin vastaanotto. Piän kyllä.

Että sellasta.

Ylhäältä lukien: Destroy, Spederik ja Seek, päivänokosten aika.

Hiekkakikkareelle on jo nyt ikävä, eroahistusta pukkaa. Kissoja kaipaan ja on ihan orpo olo ku ei oo mitää maukumassa nurkissa. Huushollia ja kissojen ruokatarjoilua siä nyt ylläpitää Lutwalan sukellusope Nadja, ihana germaani. Hän on sellain luatettava kunnon ihmiin, ja sen lisäks ihan vitun hyvä sukellusope, ja mukava henkilö kaikin pualin. Siltä osin ei tartte olla hätääntyny, ku tiiän että siä kissojen perään joku kattoo. Toki oon silti hermona, ku oon tämmöin. Et mitä jos joku sairastuu tai jotain. Mut on Lutwalan kissaihmiset siä päk-appina, jos tilanne vaatii jotain muutakii ku whiskasia.

Viime ajat on Hiekkakikkareella ollu oikeen okei, miä viihyn omassa tönössä ja oon käyny sukeltelemassa ja on ollu bilettä jos jonkin moista. Siis niillä kohin kun en oo ollu kotona kipeitten kissojen kans tai nyhjänny yksin parkumassa kuolleita kissoja. Mutta elämä, se senku jatkuu, vaikka millasta murhetta välillä niskaan putois.

On ollu hyvä bile Kakkosen Koralpiitsillä, misä oli normaalin regein lisäks eri etninen meininki ku oli sellaista perinnepimputusta naapurisaarelta. On ollu hyväntekeväisyys-vahaustapahtuma, Hiekkakikkareen ympäristön haitten hyväks, misä vahattiin karvasiin poikiin sileitä haineviä. Oli eilen illalla grillipileet Lutwalan rannalla.

Miä piän miun elämästä. Tää on ihanaa.

Kerron lisää kuvateksteis. Kattokaa!

Lehmä on  koittanu maastoutua

Tauski. Tauskista on huali ja murhe, hän on hävyksissä, ollu jo pitkään. Ei jääny miun taloon asumaan vaan läks taas lipettiin enkä oo häntä sen koommin nähny. Yks näköhavainto hänestä tiettävästi on, rantabaarista, mutta en usko ennenku itte näen. Myäs Meiju Suvas ja Äkäin otti hatkat ja ne on molemmat takas Kakkosen Koralpiitsillä, voivat hyvin.

Mikä ihme näissä pahvilaatikoissa kissoja viähättää? Toin Lutwalasta yks päivä pahvilaatikon, ihan siks. Seek and Destroy arvostivat.

Tää iso jötkäle, palliton kolli, hyöri huushollin ympäristössä aikansa, kävi varovasti syämässä välillä. Sitte totes et hyvä käytös palkiitanee ja  kehräys on tiä Kreisin Kätleidin syrämmeen. Hän on sittemmin saanut oman pannan kaulaan ja nimeksi tuli Timo Rautiainen.

Bilettä ootellessa Kakkosen Koralpiitsin piitsillä.

Oli kova meno ku tämmöin perinteikäs orkesteri Gili Menolta tuli vierailemaan.

Haitten suojeluun kerättiin rahaa karvanvahaustempauksella. Myä Lutwalassa kaivettiin kuvetta että saatiin tuo könsikäs käsiteltäväks.

Tältä se näytti sitte seuraavana päivänä. Tuo hainevä tehtii siä varsinaises tilaisuudessa mutta tua villoihin kuvioitu peenis ilmesty illan mittaan ihan muuten vaan.

Yks alkuilta ku istuin Lutwalan baarissa (sinne on miun himasta ihan vaan minuutin polkasu ni tulee käytyä) ni ohi käveli tommoin komee könsikäs tommoin oranssi lasipallo pään päällä. Myä kuttuttiin se heti näyttämään meille temppuja. Oli ihan törkeen siisti swoh eli shou. Se teki tiäs mitä ihme juttuja tuon pallinsa kans. Olin niin lääpällää et hyvä ku paarijakkaralla pysyin.

Seek kiipes makaamon katolle. Tietysti.

Äitikissan joogahetki

Jätehualtoa kililäisittäin. Miuta ahistaa ku talonomistaja ohjeisti et roskapusit senku paiskaat tuosta portista pihalle, kyllä ne joku siitä kerää. No, kerää kerää, mutta ei koskaan ennenku pusit on ollu siinä muutaman päivän ja lehmät on käyny tonkimassa ja levittelemässä kaiken paskan ympäriinsä. Miä koitan itte olla kovasti jätteenkäsittelytietonen. Poltan palavat roskat ihan itze, kaikki hetelmien ja vihannesten jämät ja kuaret ja muun ruokajätteen viän portista ulos ihan sellasenaan et lehmät voi ne syyä siitä. Ni ei sitä roskapaskaa ihan kauheesti kerry.

Lehmänpoikaset on niin suloisii kans. Haluisin oman.

Aurinkonlaskukuva numero miljardiyks

Josh kuivattelee takapualtaan nuation loimotuksessa

Josh eteerisenä nuation loimotukses

No kilitkii on suloisii. Haluisin oman.

KIITOS JEESUS, JOULUPUKKI, SAATANA JA KAIKKI! Staarpaksi on avannu Sanurille kuppilan. Pahoittelen että mainostan ja vaahtoon klopaalista jättifirmasta mutta vittu ku ne niien frapuccinot on niin herkkua. 53 000 rupiaa maksoi Java Chip Frappe, jättikoko. Sen verran miulla menee, öpaut, normisti noin viien päivän lounaisiin. Mutta kerrankos sitä. ja kyllä viä toisenki kerran, saatana soikoon.

Balilla leijojen lennättely tuntuu olevan kova juttu. Automatkalla Padang Baista tänne Hanuriin näin pariki mainosta jostain leijafestareista tai jostain kisoista tai jotain, en kerenny lukee tarkemmin, autokuski ajo lujaa. Mut tää valtavan kokoin kalaleijahökötys makas kuival maal ihan parkana.

Loppukevennys: jänää tää meininki et periaatteessa hyvinki konservatiivista moraalista meininkiä on elämä in da Indoneesia mutta sitte ku kurkistaa alusvaateosastolle ni tarjolla on tätä. En ostanu, vaikka aluspöxykantani vaatii päivitystä. Jotenki oman toosan hauduttaminen vaik tuommoses kirkkaanpunases karvareuhkas ei ikäänku tuntunu hyvältä idealta. Vaikka voishan se olla! Jos oikeen hiertää ja hiostaa ni ehkä käyntiin tulis sellasta eroottisempaa letkeyttä, jonka joku saattais panna merkille. PANNA! Kih!