Biän Intia ja junalla saapuva sushi

Jalat on muussina ja rakkuloilla, joka paikkaa jomottaa. Singapore on kävelty, kiitos, riittää.

Tänää nuohosin Little Indiaa, mikä on esteettisesti miun silmää miellyttävä värikäs mayhem. Viihyn siellä, sekä Chinatownissa, paljo paremmin ku missään bling-bling-ostareilla. Sellanen piäni rähjäsyys jotenki on kotosampaa. Kävin nyt ekaa kertaa Mustafa Centerissä, mikä on 24/7 auki oleva tilpehööriostarispektaakkeli. Valtava tavarahelvetti, missä on KAIKKEA. Ja kohtuuhinnoin. Hirviä paikka, saatana, rojua ja ihmisiä ihan vitukseen ja siältä ei meinannu löytää ulos. Miä ramppasin ees taas ja kerroksista toiseen ja koitin seurata EXIT-kylttejä mutta ne vei aina vaan hätäuloskäynteihi. Eikä missää tullu vastaan reikää josta pääsis pihalle. Lopulta joku viiksekäs indiaani tuli kysyyn et voiko jotenki auttaa, ku oli vissiin seurannu ku miä pyärin ku pualukka perseessä ees taas ja ukkospilvi pään päällä alko aika rajusti kasvamaan. Totesin, että voit auttaa, että pliis kerro miulle miten helvetissä täältä pääsee ulos. Viiksimies anto oikiat neuvot ja lopulta löysin jonku kolon joka johti ulkotiloihin. Oi onnea.

Kuvasatoa Little Indiasta hiukan tuolla lopussa.

Jännintä tänää oli kun päätin syyä sushia, enkä Subwayn patonkipökälettä. Erikoismeininki. Yhellä ostarilla oli joku teknisen ja vaikeen näkönen sushipaikka, joka oli tupaten täynnä, eli oletettavasti sushi on edes kohtuullista. Sinne vaan rohkeesti naama eellä jonon jatkeeks oottamaan että tulee tilaa.

Sain pöyän, tai pikemminki sellasen oman syämisaseman,  ja sitte opastuksen kuinka toimia. Siin meni sellaset junakiskot eessä ja oli taplettitietsika siinä kans. Tapletti toimitti tarjoilijan virkaa, eli siitä sai kattoa ruokalistaa et mitä on tarjolla ja klikkaili että tommosta ja tommosta ottaisin. Kun tilaus valmis, senku hyväksy sen siitä tapletista ja sitte ootteli jännäkakka housussa et mitä seuraavaks tapahtuu. Kohta alkoki pöyän eessä oleva valo vilkkumaan ja kauhee piippaaminen ja kas, siältä kiskoja pitkin suhas tuhatta ja sataa sellanen piäni junahomma, missä oli lautaset ja miun tilaamat sushit. Jarrutti siihen miun nenän eteen. Piti noukkia lautaset siitä ja sitte kuitata nappia painamalla että kiitos, juna tuli ja oikeet lautaset kyydissä. Sen jälkee se juna läks siitä ku ohjus takasin keittiöön.

Sushibaarin syämisasema

Siinä oli kuulkaa elämän ehtoopuolella oleva punkero ihmeissään. Että näin täällä nykyajassa hommat skulaa, sushitki saapuu junalla, huh huh.

Ei kummonen sushi mutta ihan okei silti

Sushi ei ollu kummosta, kas kun en syä kalaa ni vetelin vaan jotai kasvis/munahommia (munahommat, hyvät hommat!), mutta kun ne hautas wasabiin ja uitti soijassa ni ihan sama vaikka ois ollu palat pahvia siä riisin seassa.

Kun oli syäny ni siitä tapletilta saatoin kattoa miun laskun, klikata et ookoo, oon syäny ja haluisin maksaa, ja sitte senku käveli kassalle ja siä oli lasku valmiina tulostettuna. Kauheen kätevää.

Singapore on miun osalta tällä erää nähty. Miä en jaksa enää pahrustaa senttiäkään tua kuumuudessa. Huamenna haen passin iltapäivällä ja sitte lähen nylkyttään bussilla Kuala Lumpuriin.

Katukissa Little Indiassa. Huomakkaa merkattu korva!

Mr.Fish, parasta Singaporessa

Terveisiä oikeesta maailmasta!

Singaporesta hyvää iltapäivää! Olen työlupahommia hoitamassa tääl oikeessa maailmassa. Oikeessa maailmassa missä on koko ajan sähköä ja hanoista tulee vettä, ihan aina ku kokeilee!!!!!

En ookkaan vissiin pariin vuoteen Singaporessa käyny, koska täällä on niin saatanan kallista. Viisumijuoksut oon hoitanu yleensä Kota Kinabalussa, koska halvempaa ja nopeempi viisumin toimitus. Nyt kuitenki oli tultava Singaporeen, sillä työluvan kanssa en viitti lähtee kokeilemaan miten toimii missäkin, vai toimiiko ja kuinka nopiasti tahi hitaasti. Singaporessa homma hoituu sukkelasti ja ilman sähellystä, joten tänne oli pyhkästävä, oli kui kallista hyvänsä.

Miulle onneks hoitu ilmanen majotus yhen semitutun sukellusukon huushollissa. On oma huane ja kylppäri, sekä seurana hiano kissa nimeltänsä Mr. Fish. Ei siis tarvi maksaa jostain pienestä rupisesta synkästä komerosta viittäkytä egee yä, jeee! Vaikka ahistaakin olla vieraitten nurkissa niin rahatilanne sanelee meiningit tällä hetkellä aika kovasti.

Jurnutin eilen sellaset 13-14 tuntia kotoa tänne Singaporen Panjung Pasariin. Lähin himasta aamulla seittemältä kävellen, sitte vene Lombokille, autokyyti lentokentälle, lento Kuala Lumpuriin, toinen lento sieltä Singaporeen (joka oli 40 minsaa myähässä), parit metrot viälä ja tepastelu metroasemalta Danin oven taakse. Kello oli melkeen yhexän kun oikian residenssin vihdoin löysin ja ryskytin ovee että seessam, aukene, väsynyt matkailija kaipaa yäsijaa.

Dan oliki jo aika hyvässä hönössä ku tulin, oli siinä selvästikin vähän tissutellu iltaa jo, ja samantien tuuttas miulle kaljaa käteen ja vejettiin sitte pitkälti yli pualen yän. Mikä on aika rajua miulle, ja varsinkin matkusteluhelvettipäivän jälkeen. Mutta tuli siinä ns. alkukankeus juotua pois, kun ei kuitenkaan hirveen hyvin tunneta ja sillai, ni olut, se mukavasti vapauttaa tunnelmaa. Juoruttiin Hiekkakikkareen asioista, Danin tyttäristä, sukeltamisesta, kissoista ja vaikka mistä. Siinä vaiheessa kun aihe oli viikingit ja miun piti piirrellä karttoja ja selvittää missä on Norja niin aloin pikkuhiljaa viheltää iltaa poikki. Että tuata, anteeksi, tää on hirviän mielenkiintosta, mutta miun tietämys viikinkeistä perustuu Asterixeihin ja kyllä, juuri nyt on päästävä nukkumaan.

Toivottavasti tänää ei tarvi kukkua yätä myäten kaljan ääressä koska miä en jaksa! On tää toisten nurkissa loisiminen vähä ressaavaa, mutta tekee epäsosiaaliselle mörölle hyvää vähä käyä mukavuusalueen ulkopuolella välillä. Ja onneks on Mr.Fish, jonka kanssa tos ollaan lötkötelty ja luettu kindlestä (nii, miul on sellain, sain synttärilahjaks semmosen + piänen lahjakortin Ämätsönin kindlekauppaan) Stephen Kingin Pitkää marssia. Jumalauta on kyllä hyvä, myäs eklanniks. Suameks oon sen lukenu tiäs kui monta kertaa, mut nyt ostin sen enklanniks Kindleen kans, koska se on sellanen yhä aina uuelleenluettava hyvyys.

Mut enivei. Singapore! Vittu miten ihana mesta! Kaikki on puhasta ja kaikki toimii ja singaporelaiset puhuu hyvää enklantia ja ovat kuuliaisia ja tottelevaisia. Kun eilen lento Lombokilta laskeutu Kuala Lumpuriin ni hyvä kun oli renkaat maata hipassu kun jengi rupes jo könyyn ylös ja nykiin nyssäköitään hattuhyllyltä. Perkeleesti indonesialaisia koneessa siis, ja viidakon lait tyystin valloillaan. Miun piti oikeen ääntä korottaa ku viäressä istunu pölvästi ei millään tajunnu ettei hän kertakaikkiaan voi kiivetä miun yli käytävälle koska aa: sinne ei mahu ja pee: se ei siitä pääse sekuntiakaan nopeemmin yhtään mihinkään koska saatanan kone liikkuu vielä ja ovet on kiinni. Sinnikkäästi vaan yritti siitä jotenki vyärätä ittiään miun yli. Meni hermo ja lopulta karjasin sille ihan vaan perkeleen. Sitte istu kiltisti siihe saakka että nyäkkäsin luvan että noniin, jätkä on hyvä ja liikkuu. Saatana. Mutta kun toka lento laskeutu Singaporeen ni kukaan ei liikahtanu milliäkään ennenkun kone oli todellakin parkkeerattu ja turvavyävalot oli sammutettu. Sitte vasta ja hyvässä järjestyksessä, tönimäti ja kohteliaasti.

Tänää lähin jo puali kasilta aamulla liikenteeseen. Eka rasti oli Starbucks ja sitten Indonesian lähetystö. Työlupapaprut ja passi on sinne nyt jätetty, 132 dollarin käsittelymaksu maksettu (se on vaan murto-osa koko tyäluvan kustannuksista) ja perjantaina iltapäivällä haen passin takasin. Sitte on vielä Lombokilla Imigrasi-konttorilla jotain säheltämistä mutta ikäänku voiton puolella ollaan tän saatanan savotan kanssa.

Gardens By The Bay. Tualla ylhäällä puntti tutis.

Lähetystövisiitin jälkeen lähin kattomaan uusia nähtävyyksiä eli suuntana Gardens By The Bay ja ennen sitä tepastelua lähipuistikoissa. Eipä vähän oo hiano toi Gardens -mesta! Rahavaroista johtuen en menny kattomaan kaikkia spektaakkeleita mitä tarjolla ois ollu, ostin vaan yhen elämyksen piletin (15 dollarii) semmoseen johonki pilvi-jutskaan misä oli ilmastoa jos jonkinmoista ja pääs helvetin korkeelle katteleen jotain saatanan saniaisia. Mut se oli oikeesti sikahieno mesta, vaikka miulla puntit kyllä aika kovasti tutiskii ku katon rajassa olevia ramppeja pitkin käpöttelin. Hippasen varpaat jääty kun paikoittain oli vaan +5 lämpöastetta, mut se oli ihan jees, koska ulkona on kuuman kosteeta ja hiestys on mahoton. Ja riitti toi yks elämyskohde, ei miuta niin paljon mitkään saatanan kukkaset kiinnosta et ois tarvinu nuohota kaikki vimpan päälle. Jätän jotain vaik ens kerralleki, nääs. Myäs Singaporen Zoo on yhä käymäti mutta en tiiä haluanko ees mennä ja jos haluan ni ens kerralla vaikka sitte.

Saniaisten ja sammalten ja muitten rehujen ihmettelyn jälkee viä laahustelin huudiloilla, kävin jopa Marinan Shoppes-ostarilla olemassa se joka ei kuulu joukkoon (siä on vaan kaikkia saatanan kalliita kauppoja, ja miä siäl hiki päässä muodittomat ja muodottomat saarirytkyt päällä persaukisna ihmettelin et vittu miks kukaan haluaa maksaa noin paljo noin rumasta vaatteesta vaikka se kuinka ois joku helvetin versatsi tai saneli tai praada) ja sit pyhkäsin Chinatowniin ihan muuten vaan pällisteleen. Ei ollu mestat eikä krääsävalikoimat juurikaan muuttunu viime kerrasta. Samaa paskaa kaikki kojut täynnä niiku aina ennenki. Ostin uuen lonpsapussukan ja uuen ostelukassin, missä on hianoja pöllökuvia. Ku halvalla sai. Siinä on miun sellaset hömppäsopinkit tälle reissulle. Muuten en oo ostanu ku tarpeellista pakkohankintaa, hammasharjaa ja semmosta. Kualassa teen sit hirveen hamstrausshopingin, seuraavaks vuodeks kaikkee mitä ei Indonesiasta saa tahi mikä siä maksaa ihan älyttömiä. Esimerkiks tanppooneja kandee hamstrata Malesiasta, koska Indonesiassa niitä ei saa juuri mistään koska vissiin on syntiä laittaa pildeen ees tanppoonia, ja jos niitä jostain löytää nin maksaa ihan helvetisti. Itze en niitä kauheesti ees käytä, koska pimperoni on ekolookinen kuukuppituhero, mutta joskus tarttee oopeetä jos tietää menevänsä mestoille misä ei kuukupin kanssa pysty toimimaan (eli on vessa misä ei oo pillupuhelinta eikä ees lavuaaria).

Huamenna koitan nukkua pitkään ja sitte sen ku jotain päämäärätöntä laahustelua jossain. En tiiä viälä missä, mutta ohan täällä Singaporessa koluumista.

Perjantaina iltapäivällä saan passin takasin ja sitte niivitän taksilla tonne Golden Mile Complexille ja otan siältä ekan mahollisen bussin Kuala Lumpuriin. Se tietää 5-6 tunnin bussikuolemaa mutta miulla on ollu niin hektistä viime ajat että tekee hyvää kun saa hetkeks pysähtyä ja tuijotella ikkunasta ja kuunnella musiikkia ja mietiskellä ja ihmetellä asioita ja elämää. 5-6 tuntia sellasta zeniläistä olemista ittensä ja omien ajatustensa kanssa vaan. Ja sit majotus yheks yäks johonki murjuun ja lauvvantaina lentokentälle Vähistä vastaan ja ollaan yä lentsikkahotlassa. Sunnuntaiaamuna lento Lombokille ja kotio, aaahhhh!

Vaikka Singapore onki ihana ja oon ihan kuumana tärkeen näkösiin sliipattuihin pukumiähiin (mistä tää johtuu? Joka helvetin kerta kun tuun Singaporeen ni sama juttu!) ja on niin siistiä kun kaikki toimii ja hommissa on sellanen tehokkuuden viba, ni kyllä on ikävä kotio Hiekkakikkareelle. Oma Hiekkakikkare ja oma hima, missä kaikki on ihanasti rempallaan ja mikään ei toimi. Siä on kissat ja lepposa tunnelma. Vasta eilen aamulla lähin ja nyt jo oon ihan kaipuusta solmussa.

Se on mukava tunne kun kaipaa kotiin. Ei oo sellasta tunnetta ennen Hiekkakikkarretta koskaan ollukaan. Siitä tiiän, että oon paikkani löytäny.

Oikeen maailman ostareilla voi mennä gondoomilla

Chinatownin kissa

Kotihuudilot

Majailen tossa tönössä

Kotikatu

Mr.Fish

Singapore on jo nykyajassa

Singapore on jälleen nähty ja oon jo takasin Sanurin Saattohoitolassa Balilla. Huomatkaa sukkelaliikkeisyys! Kyllä meikänkin laardiperse suhaa maailmalla, vauhdikkaasti kuin veenuksen sukkula konsanaan! Kuhan sille päälle satun.

Tällä kertaa Singapore oli yhtä kiva ku aina ennenki, ellei jopa kivempi. Koska oli kavereita kans, eli Milja ja Camipami, ja varsinki ku Camipamin kanssa ei oltu liki vuoteen nähty ni olihan siinä jälleennäkemisen riemulla osuutta siihen, että maanantai-iltana reipas öri-öri-tyyppinen meininki oli kehissä Clark's Quayn Hootersissa ja Crazy Elephantissa (Singaporen Hootersissa pimuilla oli muuten pienet tissit, tämä kaikille maitorauhasista sillälailla kiinnostuneille tiedoksi, tiettävästi ämerikän huuterseissa on tarjoilijagimuleilla kunnon tynnyrit, mutta ei tääl ääsiäs, meil oli Hootersin isoimmat hinkit, se leuhkana tässä tiedotettakoon!). Ryystin sata Starbucksin frappea ja söin ainaki 3 Subwayn pikkupötkylää. Baareissa tuli käytyä, nähtävyyksiä töllisteltyä, puistoissa käyskenneltyä ja jopa - oo äm kee - museovisiitti suoritettiin. Indonesian suurlähetystössä kipasin kinuumassa uuen 60 vuorokauden viisumin, oikean kokosia hyviä tissiliivejä sain ostettua (ai lav jyy Marks&Spencer, siä oiva ja kelpo puoti, joka jopa aasiassa piät valikoimissa muhkeempia kuppikokoja) ja ylipäätään muutenki oli mitä parhain, joskin helvetin kallis, piipahdus nykyajassa.

Jälleennäkemisen riemua, eli tyttöjen ilta ihan pihalla

Sillä siihen tulokseen vähän tultiin, että muu maailma elää vielä menneisyydessä, mutta Singapore on jo nykyajassa, muut tulee kaukana perässä. Perseen alle ei tainnu osua yhtään vessaa, joka ei vetäis itteensä ja hyvä kun ei persettäkin asiakkaan puolesta pyyhkässy. Kaikki on siistiä, kaikki toimii, kaikki on hienoa, ja kaikki on kallista. Autot pysähtyy, kun norkoilee suojatien äärellä, joten tien ylitykset sujuu ilman kuolemanpelkoa. Joka paikkaan voi kävellä, maisemat on komioita, pilvenpiirtäjät saa ihmisen tuntemaan ittesä pieneks. Ihana, ihana kaupunki on tuo Singapore.

Seksikkäitä pukumiehiä en tällä kertaa oikeen muistanu pongailla, oli muka kiire koko ajan, tai ainaki sellasta kaakatusta ja kotkotusta akkojen kans ettei siin kerenny keskittyy minkää sliipattujen miästen vahtaamisee.

Viime yänä pyrähin sit jo takas Balille, ja saavuin hiukan puolen yön jälkeen Sanurin Saattohoitolaan ja Gustav Homestayhin. Olin ihan zzzzz ja pää jumissa ku väsymys kreisi ja ei meinannu mennä yhtää jakeluu ku joku plondi siä kiakuu et MOIIIIIII. Meni hetki ennenku hokasin et no ei helvetti, tuttuja Mordorista, taas! Sara miähesä ja joittenkii tuttujesa kans majailee Gustavissa kans. Mordorilaisinvaasio! Että pitikin mennä leuhottaan et kui on mukava ja edukas tuo Gustav, perkele sentäs! No ei vaas, pitäähä se nyt tietty laittaa tommoset hyvät löydöt aina jakoon, kert itsekin aina arvostan majotussuosituksia, helepottaa elämää jos joku kaveri on jo tsekannu et tuol ja tuol pystyy asuu. Majatalon täti miulle aamulla tuos kuiskuttikii, et kiitos kiitos kiitos ku oot kehunu heijän pientä ja vaatimatonta majataloa kavereilles, bisnes luistaa ja huoneet on kovassa käytössä.

Jos miä pukeutuisin tollasee kiikkanaa mustaa sukkaa ni oisin noin seksikäs

Tänää miä oon aamusta saakka juossu pää savuten pitkin kylää tekemässä hankintoja. Varustaudun sillä silmällä, et saatan olla seuraavat 2 kk jumittamassa omalla Hiekkakikkareelle, joten sitä varten tarttee kaikkee, ja kaikki on täällä halvempaa ku Kilillä. On hyttysmyrkkyjä ja samppoota ja kaikkee. Ganesha Book Shopissa kävin tyhjentämässä heiän alelaarin (alelaarista löytää nuhjusia dekkareita 20 000 rupian hintaan, ja se on hyvä hinta se) ja Sanurin eläinkaupassa kävin ostamassa kissanruokaa ja kissoille kaulapantoja. Sukelluskaupasta ostin uuen snorkkelin ku vanha hajos ja sukelluskaupan (All4Diving) sikamukava pimu oli siel taas niin emäpirteenä ja kälättävänä et snorkkelin shopautus kesti puoli tuntia, koska piti keskustella mm. kuukupeista. Hän oli vastikään tuon emätin-ihmeen löytäny ja sano et hänest on tullu oikee ilosanoman levittäjä, ni halus vaan varmistaa et miulla on kuukuppi jo varustuksessa. Hardy's Supermarkettia vastapäätä olevan matkakioskin setältä ostin taas venelipun Gilille huomisaamuks, 250 000 rupialla. Vielä pitää käyä apteekissa hakemassa kaikenlaisii nappei ja laastaria ja sit miulla on ehkä kaikki mitä tarvin.

Matkalla eläinkauppaan osuin vahingossa uuen hindu-temppelin vihkimisseromian kohalle. Katu oli sulettu, mutta ku kysyin yhelt paikallistyypiltä et mitäs nyt, ni siitä sai kyllä tämmönen riettaas hihattomas paias kävelevä pyllerö pahrustaa ohitte. Ohjeistettiin kyl et "but go slow". Ois pitäny kiertää tuo hässäkkä, koska siinähän oli sitte vittusaatana kukkotappelu laitettu keskelle katua. Ihmiset valkosis juhla-asuis kilkutti soittimia ja kukot tappovat toisiaan. Hirveetä kattoo, enkä kattonukkaa, heti käänsin pään pois ja vaik oli sanottu et pitää ohittaa seremonia hitaasti liikkuen ni juoksin. Sori, jos loukkasin, mutta miä en pystyny muuhun.

Niin kovin ku Indonesiasta tykkänki ni on se ny saatanan vittu että mitään ei kyetä juhlimaan ilman et pitää eläimiä kiusata. Pientähän tää on vaikketi Sulawesin Tana Torajaan verrattuna, eikä tämä ny mikään yksin Indonesian erikoispiirre ole, mutta emmiä ymmärrä mitä kivaa on kattoa ku ny vaikka nuo kukot pistetään mättämään toisiaan niin kauan et toinen makaa verisenä sulkakasana maassa. Vituttaa.

Tykkään näist vilkuttajakissoist ihan sikaan

Lopuks ennen älytöntä paskakuvakimaraa Singaporesta kerron viel sellasen asian, et miä en nyt yhäkään tiiä miten ja millon ja mitä vittua tapahtuu miun Mordoriin paluun kanssa. Tilannehan on siis se, että miulla ei ole siellä asuntoa, vielä, mutta olen saanut sieltä asunnon jota ollaan vasta rakentamassa. Sen perkeleen tönön, jossa se miunki virhehankinta sijaitsee, senhän piti valmistua vapuksi. Kuukaus sit ilmotettiin että eiku kesäkuun lopussa. Pari päivää sitte tuli meiliä, että ei sittenkää, ku ehkä elokuun lopussa ois muuttovalmista. Voi jumalauta. Eka reaktio tuon tiedotteen lukemiseen oli pään räjäyttävä vitutus.

Vaikeuttaahan se toki HIUKAN tuota Mordorin arkeen paluuta, jos ei ole kotia, ei  paikkaa mihin mennä ja petinsä sijata. Mieluustihan tätä lorvailua täälläkin jatkan, ei ole kiire takaisin, ja ajatus paluusta aiheuttaa yhäkin ihan silkkaa paniikkia ja hätää, mutta rahatilanne, hieman se alkaa nyt aiheuttaa pään vaivaa, semminkin, jos tässä sitä vaihtoehtoa miettii, että täs viel puoli vuotta kaivelis napaansa ja eläis tämmösesti leppoistettetuna laamana tääl tropiikis.

Mikä siis neuvoksi?

Pitäskö sutia ittensä tässä asap sukellusopeks tai ees dive masteriks ja tehä sellasta hommaa täällä jossain? Sais ees vähän roposia omien vauhilla hupenevien pennosten lisäks? Mutta kun ei ole halpaa hubaa tuo ittensä kouliminen sukellusalallakaan. Käyttääkö suurin osa jäljellä olevista rahoista siihen ja toivoa parasta? Vai miettiäkö jotain muuta elinkeinoa täältä päin? Tullako häntä koipien välissä Mordoriin jo kesällä ja toivoa että jostain löytyy joku edukas yksiö siks aikaa kunnes miun virhehankintalukaali valmistuu muuttokuntoon (joka saattaa tapahtua vasta joskus ens vuonna, jos toi rakennushomma etenee tähän malliin et kuukauden välein muuttopäivää siirretään 2 kuukaudelle...)? Vai etsiskelläkö jotain sellasta tulonlähdettä, jota vois täältä käsin hoiella? (Jos joku taho haluaa miulta kirjotusjuttuja, esim. matkailuaiheisia, JOISTA MAKSATTE RAHAA, niin ottakaa yhteyttä... vaikkei sitä ehkä tätä plokia lukemalla uskois, ni osaan siis ihan oikeesti kirjottaa muutakii ku miä-siä-pissa-kakka-kikkelis-kokkelis-jne). Joku kysy et miksen myy mainoksia tähä plokiin, ja nyt kysyn kans et nii, miksipä en? Siksipä, ku markkinavoimat, ni et siitähän tulis sellanen jonkinlainen asiakkuussuhre sellasten tahojen kans, ja mitä jos ne vaik sanoo ettei saa kirjottaa et vittu ku muuten heiän joku pisnes loukkaantuu. Ja varsinki siksipä ku en ny tiiä kuka täällä mitää mainostaa haluais ja miten sellain ees tapahtuu.

Ai kauhee tämmöstä talous- ja asuntopoliittista päänvaivaa täs nyt hipille on annettu oikee isolla kauhalla. Rupiaa ahistamaan.

No mut so what! Kaikella on aina joku tarkotus, ja asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Näin oon ennenkin sanonu ja uskon sanomaani yhä edelleen. Miätin tässä nyt sit oikee kuumeisesti et mitähän vittua.

On tää elämä kuulkaa miälenkiintosta ja ihanaa!

Ja huamenna miä pyhkäsen takas kotio Hiekkakikkareelle. Pelottaa vähä millain venekyyti tulee olee, toivon ettei oo mikää hullu aallokko ettei tartte pelätä ja piätellä oxennusta. Toivottavast miun kissat on kaikki siäl ookoo. Miul on niitä niin hirvee ikävä et oikee syrämmestä ottaa.

Nyt tsiljoonia kuvia Tsingaporesta ja sit tää länkytys oli niiku täs. 

Clark's Quay - mainioita ruokapaikkoja ja baareja

Meinasin et ostan tommosen lukon ja kirjotan siihen et Päde ja Bruce Willis. Vähänkö ois Bruce yllättyny ku yhtäkkii mein rakkaus ois ollu lukittuna hamaan maaliman tappiin saakka ja vaikka Bruce osaa pelastaa maailman ni tälle asialle se ei olis voinu yhtään mitää.

Nykyaika näyttää tältä

Ja tältä

Singapores on ihanaa sekii, ku nykyajan vieres voi olla tuulahdus tämmöstä

Se on kärmeen vuasi nyt!

Saatanan haineväkauppiaat. Vittu että vituttaa.

Kattokaa nyt ku on hianoo!

Nää on näit hassui juttui, mitä kiinalaiset vie haudoille. Et vaik vaarivainaalle uus iPhone ja koruja ja lompsa ja sillai, ni pysyy niiku meiningeissä mukana siä tuonpuoleisessakii.

Kärmeen vuosi

Näis tämmösis temppeleis ku käy ja sit miettii mein luterilaista ankeutta, missä kirkoissa ei väreillä juhlita, penkit on kovat ja pappi paasaa helvetin uhkaa syntisten seurakuntalaisten niskaan ni tulee vähä sellain fiilis et hohhoijaa. Niiku meil ei Mordoris ois muutenkii tarpeeks ankeeta ja synkkää, eikä ees uskonto vois tarjota vähä väriä ja blingblingii?

Merlionin pitkä sylki

Halvan näköin majatalo siinä

Hauska taideteos

Nykyaika

Kärmeen vuas

Tämmösistä taideteoksista miä tykkään. Tajuan et mitä toikii tos esittää. Palaan aiheeseen muutaman kuvan päästä....

Little India on ihanan värikäs

Hianoja upeita vanhoja hautoja puistossa, vanhan gootin sialu oikee kehräs tämmösen osuessa kohalle

Tämmöstäkii taidetta tajuan, vaikken tuota kirjallista sanomaa tuossa allekirjotakaan

Tuommoista votkaa on saatava jostain, ihan vaan että saa tuon maailman hienoimman pullon

Matkailusika kävi Hootersissa. Myö oltii pimujen kaa messissä.

Palatakseni aiheeseen TAIDE. Tätä en tajua. Tää oli yhes puistossa. Siinä on siis risuja laitettu nippusiteillä tuommoseks läjäks. Ja se on taideteos. Niiku...MITÄ VITTUA? Antakee miun kaikki kestää.

Nykyajan Adidas-kaupassa on ihan sikahianoja lenkkareita!

Tuommoset addut on pakko saaha!

Loppukevennys eli ihan itse siinä oon tyylikkäämpänä kuin ehkä koskaan! Käytii Arts&Science Museumissa valokuvanäyttelyssä. Siäl sai mennä poseeraa tuommosiin pahvilavasteisiin. Piettiin siel aika hauskaa, naurettiin niin et Camipami pissas vähän housuunsa.