Kohta lähen ulkomaille! IIIIIIKKKKK!!!!!

Viikko lomaan! Lähen nähkään ULKOMAILLE! Malesiaan pariks viikoks ja sitte Pankokkiin kattomaan heviä, eli Bodomeja. IIIK! Olo on innostunu, lievästi sanoen. Ilmassa on tanakkaa matkakuumetta. Oikein on täpinä ku mietin että ihan kohta rinkka selkään ja reissuun. Luvassa suurkaupunkeja, Starbucksin frappeja, Subwaysn pötkylöitä, vaatehankintoja oikeista kaupoista (Marks&Spencerin tissiliiviosasto, hinkkini ovat tulossa!), hammaslääkäri, viikon makailu Kapasin saarella, viihettä ja bailausta kavereitten kanssa. Aijjettä!

Lähtö kun lähestyy niin kiire kasvaa. On tuhat ja yks asiaa hoidettavana koko ajan. Koska oon kaks ja pual viikkoa pois Hiekkakikkareelta, ja seuraava kissaklinikka painaa päälle, asioita on hiukkasen organisoitava tässä jo niiku nyt. Sähköposti huutaa ja pitää käyä nöyränä mestoissa kinuumassa eläinlääkäreille majotuksia ja on säädettävä lääkelahjotusten saamista Australiasta tänne ja on yhtä sun toista pientä tehtävää. Lisäks on uutishommia ku vaa ehtis uutisia ettiä ja on kirjotushommia ja jopa haastatteluhommia (sekä miuta haastatellaan että miun pitää/pitäs haastatella) ja kaikenlaista. Ohessa tarvii kuopsutella ja kastella pihaa ja käyä kavereita morjestelemassa ja kaljalla ja sukeltamaaki ois kiva keretä ja millo on pyykin viemistä ja hakemista ja torilla käymistä ja kissanruuan hankkimista ja jumalauta on oltava aikaa myäs seurata telkkarista Australian Master Chefiä ja sarjamurhaajadokumentteja, ja ennen kaikkea, on oltava aikaa istuskella, tekemättä mitään. Se on tärkiää. Muuten tulee stressi.

On ollu kavereitaki täs käymässä. Sara tuli Palatsin vieraskammariin vajaaks pariks viikoks. Helppo vieras, koska on ollu täällä ennenki ja tietää Palatsini säännöt (ei saa tuua miähiä eikä hevosia) ja osaa lomailla ilman jatkuvaa hyysäystä. Menee omia menojaan eikä vaadi 24/7 paimentamista, löytää kotiin myös yksin ja pimeessä. Plus tällä kertaa ekat 3-4 päivää se makas 39-40 asteen kuumeessa. Oiva asukas miun palatsilla semmonen, kun ei siitä juurikaan ole vaivaa, jos ei se tee muuta ku makaa ja nukkuu. Mutta kerettiin sitte käyä viihteelläkin hiukan, jahka tuo pääs taas tolpilleen. On Leanne ja Mary käymässä kans ja se tarkottaa istuskelua rannalla iltasin varpaat hiekassa ja yleistä kotkottamista. Mukavaa.

Pääsiäinen oli ja meni ja se näky täällä hirveenä hulinanananannanana. Perkeleesti porukkaa joka paikassa. Kävin pääsiäismunajahdissaki oikeen, kun Lutwalassa piettiin pääsiäispileet, jossa yks ohjelmanumero oli munanmettästys pimeellä rannalla. Löysin yhen mutta seki hajos. Noi on noi munahommat aina ollu miulle aika haasteellisia, ei niitä ennenkää oo voinu mitenkää kuvata et ois ollu great success.

Kissat voi hyvin. Sepolle kasvaa karvaa takasin kaljuihin kohtiin ja hän on oppinu vihdoin käyttämään hiekkalaatikkoa. Välillä vieläki kyllä lirahtaa pissa ja törähtää paska mihin sattuu, mutta pääosin hän muistaa mennä ihan oma-alotteisesti hiekkavatiin kupsuttamaan ja vääntämään asiansa. Käytös on kaikin puolin kissanpentumaista ja hän on aivan ihana tapaus. Kauhian villi kyllä, hyökkii kinttuihin ja näykkii, ja on pari kertaa purru miuta naamastaki. Mutta ihan vaan rakkaudella.

Kääk pihaan tuli just kana ja se on tua kuopimassa miun kukkapenkin ihan vituiks. Meen jahtaamaan sen helvettiin siitä.

Äkäin kävi kylässä

Kylänraitti

Oli ukkoin

Iltabaari

Psoriasis paskalla

Polliisit kävi helikopterilla suhaamassa yks päivä

Täysikuutamo nousee

Lutkutushommat. Pössy lutkuttaa pyyhettä ja Zorro Heikin korvaa

Komiat pilvet

Nää pikkutipuvauvat oli tipahtanu pesineen päivineen puusta Edenissä. Onneks siel on se yks lintupoika töissä joka rupes heti näien emoks.

Mörkölehmä, jonka persettä päin eilen illalla melkeen ajoin pyärällä. Saatanan kopukka. Yleensä nää väistää heti jos vähäki siinä mylväsee, mutta tää ei liikkunu mihinkään. Piti peruuttaa ja tulla toista reittiä kotio. Huomatkaa hieno kuvakulma. Lehmän naama näyttää ekalla vilkasulla aika kreisiltä.

Lähtötäpinä ja Erikoisseppo

ÄÄÄÄÄÄÄÄKKKKKK. Viimeinen päivä ät Hiekkakikkare! Enää yks yö omassa hikisen nihkeen kosteessa bambumurjussa!  Venelippu huomisaamulle on ostettu, ja pikaveneet näyttää tällä hetkellä jopa kulkevan, eli vahvasti näyttää siltä että huomenna miä täältä lähen. Jestas. Eli tänää pitää pakata Asshole! KÄÄK! Ja nyt jo alahuuli väpättää ku kissoja tulee niin ikävä ja sit on jännäkakkaki vähä housussa ku pitkästä aikaa palaa sivistyksen pariin. Toisaalta on myäs kova innostus ja suoranainen matkakuume, lähtötäpinät muu-muussa, niinku. Et jos ihan rehellisiä ollaan ni ohan se ihan vitun kiva lähtee käymään vähä jossain muuallaki välillä. Kaks ja pual kuukautta ku on vaa löhönny ni nyt jaksaa yhen helmikuun sit säntäillä maailmalla. Mut jännittää, kyllä, jännittää vähän kaikki!

Jännittää liikenne. Kaduilla on autoja! Sit jännittää kaikki jännät uuet asiat, esmes Singaporesta Kuala Lumpuriin meno bussilla. Jännittää Laos, ku en oo koskaan käyny. Jännittää et osaanko enää istua, koska oon marraskuun puolvälistä saakka ollu lähinnä selälläni.

Nää näin alkajaisiks ny tuli mieleen.

Pirkko puussa. Taas.

Hiekkakikkareen viimeiset päivät tääl on menny aika iisisti. Regeipändin perkeleki karkas viime viikolla Jaavalle soittelemaan, eli ei oo ollu sitä letkeetä klo 20  alkavaa jollotusta rytmittämässä iltaa. Kakkosen baari on ollu sen myätä aika lailla kuolleessa tilassa, ei siel ketää ole. Mordorilaiset on tästä kaikki, Lassea lukuunottamati, jatkaneet matkaa jo viime viikolla. Kakkosen Koralpiitsin bungalowit on aika lailla tyhjänä, jotain satunnaisvieraita on käyny yön tai kaks jossain olemas, mut muuten tääl ei o oikee mitää asutusta, paitti kahessa takapihan bambumurjussa (miul o numero 11 ja Lazariuksella numero 13). Ja koko saari on aika kovasti hiljentyny muutenki, johtuen noista veneliikennehommista. Syynä noihin merellisiin tsydeemeihin on näköjään ollu Iggy, eikä nyt puhuta Popin Iggystä, vaan trooppisesta sykloonista joka on jytyyttäny tantereita. Täsä pari uutista aiheeseen liittyen, jos ny jotain kiinnostaa:

http://www.thejakartapost.com/news/2012/01/25/bad-weather-cuts-three-islands-ntt.html
http://www.thejakartaglobe.com/home/tropical-cyclone-iggy-leaves-16-dead-and-trail-of-destruction/494546

Mut et rauhaisaa on ollu, eikä oo mitään ihmeellistä tapahtunu. Yhtenä yänä oli kyllä hirviä ukkosmyräkkä, ja vaikka trooppiset ukkosmyrskyt onki hienoja, ni huterasta bambumurjusta käsin sellasen kokeminen ei oo aina ihan rentouttavinta ajanvietettä. Tuuli niin vitusti että ikkunaverhoki sojotti vaakasuorana, vesi räimi sisään katonrajan tuuletusritilöistä, salamoi niin et ihan ku ois diskossa ollu ja jyrinä ja pauke tärisytti murjua niin et tuntu ku olis istunu vibraattorissa. Hurja on luonnon voima ja ihminen sen rinnalla aika pieni räpistelijä. Että ei täs taia olla sen kummempaa raportoitavaa, ku päivät on menny aika lailla löhöilles, lukies ja kissoja rapsutelles, ihan niiku kaikki päivät tähänki asti.

Pirkko tykkää pitkätukkasista pojista

Eiku joo, ohan jotain erikoista sentäs ollu! Tavattinha myä Lassen kans yks sellanen... ööö... aika persoonallinen tyyppi. Joo. Matkustelun yks hienoja puoliahan on se, et reissatessa tapaa kaikenlaisia kummallisia tyyppejä.  Nyt tuli sitte vastaan sellanen tapaus että vetää aika lailla sinne kärkikahinoihin, kun ruvetaan jakamaan palkintoja kuutamolla olosta. Miäpä kerron.

Tuos sunnuntaina mentiin Lassen kanssa toho naapuriin ottamaan hiukkasen päiväolutta. Naapurissa kun se happy hour alkaa jo klo 14, ja Bintangin kylkiäisenä saa kulhon popkornia. Siin istuttii, paskaa jauhettiin, parit Bintangit sipastiin, Edi liittyi seuraan, mukava meininki, aurinkoki paisteli. Läksin sitte jossain kohin käymään kotona suihkussa ja kahveella ja olin jonku tunnin verran pois ennenku menin takasin. Edin ja Lassen seuraan oli liittyny semmonen amerikkalainen ruskettunu kovasti pälpättävä gubbe. Siinäpä oliki sitte tapaus. "Erikoisseppo", kuten Lasse nasevasti jälkeenpäin määritteli.

Kesti hetken ennenku tajusin että tuo herrahan on, hyvänen aika, TODELLA kuutamolla. Tai oikeestaan ihan beyond the kuutamo. Tai jossain vitun sfääreissä joita lähellä en ole ite käynykään. Siinä vaiheessa ku miä liityin seurueeseen ni keskustelu, tai pikemminkin Erikoissepon yksinpuhelu, liikku lähinnä ravintoteknisissä seikoissa. Miten orgaaninen luomuruoka is the way to go ja noin, ihan selvä hommahan toi. Mutta miäs ei esmes juo edes vettä, koska vedessä voi olla jotain (jäi epäselväks et mitä) eli hää saa nesteensä hedelmistä, ja veteliki siinä vesimeloonia sen vaahtoomisen ohessa. Sit tuli selvitys et ei käytä mitää saippuoita eikä dödöjä eikä samppoita eikä rasvoja, paitsi of koors luonnonmukasia juttuja eli kookosöljyjä ja kristallidödöö ja noin.  Ei alkoholia eikä tupakkia, tietenkään, mutta pilvee ja sienii, tietysti, nehän on luonnontuotteita. Okei, nääki menee viel jotenki jakeluun, mikäs siinä, jonkinlainen sienilasti siinä ehkä oliki herralla alla, pohdiskelin. Lääke- ja elintarviketeollisuus on salaliitossa, ruuan tehtävä on tehä ihmiset sairaaks, jotta voiaan myyä lääkkeitä. Kyllä kyllä, myöntelin, oon itekin vähän samaa mieltä, ihmisiä ylilääkitään ja... noh, olen suuri salaliittojen ystävä noin muutenki.

Pirkko ja Kati

Mutta sitte rupes jutut menee joihin toisiin ulottuvuuksiin, on neljäs ja viides ulottuvuus, ja madonreikiä ja Maltalta menee tunneliverkosto suoraan vatikaaniin ja CIA kontrolloi kaikkea ja pyramidit ja Mayakalenterit ja karma ja edelliset elämät ja Erikoisseppo pystyy olemaan kahessa paikassa yhtä aikaa näiden eri ulottuvuuksien kautta ja aikamatkustaminen ja tietokoneet mädättää aivot (vaikka joka toisessa lauseessa mainitsi omat youtube-sivunsa ja siellä olevat videot) ja rahaa ei tarvi kukaan (väitti lahjottaneensa kaikki rahansa pois, mutta oli kuitenki antanu Edille rahaa et meeppäs hakee miulle hedelmiä).


Hällä oli kuitenki ihan viksujakin juttuja, ja tuntu tosiaan tietävän kaikesta kaiken ja joku tiedemiestaustahan sillä oliki, mutta kun sen kaiken järjellisen kätkee tollasiin toisiin ulottuvuuksiin ja aikamatkustamiseen ja muuhun ni jäähän siitä kuulijalle vähän sellanen olo että nyt ei oo Erikoissepolla ihan kaikki viinirypäleet samassa tertussa. Mut mistäs sen tietää, voihan se olla että totuutta joka sana, mut myä tietämättömät samppoonkäyttäjät ja sipsien mussuttajat ei vaan olla käyty niis ulottuvuuksis joissa nää totuudet selkenee.

Sellasta. Nyt kuulkaa ulkona alko porottaan arska, eli to the rantamakaamo, kuin viimeistä päivää! Ritvakii pamahti just ovesta sisään, eli pitää kiikuttaa se takas baariin. Seuraava tiedote tulee sit jossain kohin, lähipäivinä, Balilta. Jos vene ei uppoo ja netti tavottaa miun aivojenmädätyskoneen.

Pirkko vahtii et muurari muuraa oikein

Ministigu saa huomiota, ihan pyytämättä

Hullun kreisii lentoshoppailua

Setä vei hepan uimaan. Taustalla siintää Balin tulivuoret.

Täällä ollaan yhä, elkää ny ressatko siällä. En vaan jaksa ihan joka helvetin tai ees joka toinen päivä tulla horisemaan jotain puutaheinääpaskaa ku tääl ei oo kertakaikkiaan mitään uutisoitavaa, enkä tunnetusti tee yhtään mitään järkevää. Makaan rannalla tai riippumatossa ja luen kirjoja ja sitä samaa soopaa mitä oon tässä vimoset kohta 7 viikkoa tehny. Voin kertoa että vähä jo hävettää tää plokin sisältö, ku sitä ei varsinaisesti ole, mutta vastuu on lukijalla, ja varotin kyllä etukäteen että tämmöstä tää voi sitte olla, ja tää on miun loma. Muut juoskoot kiälet vöitten alla suorittamassa ja tekemässä ja kokemassa, miä panostan aikani makuuhaavoihin. Tai siis näin tässä menee vielä tää tammikuu, mutta sit.... no, lukekaaha etiäpäi.

Joo. Vakavasti puhuen, oon vakava ihminen kert, ni sentäs jotain oon saanu aikaseks. Olin kaks päivää polttamatta tupakkia ja juomatta kaljaa. (fanfaareja tähä kohtaa) Ja sitte oon maksanu tammikuun majotukseni eli murjun vuokran, ja ku tarpeeks tinkasin ja vinkasin ni sain pikkiriikkisen kinuttua alennusta taas, eli ny mennään 130 000 rupialla yö helmikuun ekaan päivään saakka. Ja sitte Moottoripuuman Matkatoimisto on varannu yksille mordorilaisille täst taas bungalowin, hyö tulevat huomenna, enkä heitäkää entuudestaa tunne mutta lupasivat tarjota kaljan ja kuuleman mukaan tykkäävät kissoista, eli saavat näillä suosituksilla kyllä tänne ihan vapaasti tulla.

Ja sitte... huh huh... oon varovasti selaillu Lonely Planettia rannalla maatessani ja tuijottanu siin ohes aina välillä pitkiä aikoja aprikoivan näkösenä horisonttiin ja ajatellu asioita, lähinnä siis että miten tästä eteenpäin. Piäni sellanen innostunu tutina tuli lipokkaaseen että joo, saakeli, miä muuten lähen ihan oikeesti käymään helmikuussa jossain. Jumalaare, siitähän tuli oikeen ressi, meni yäunet ja kaikki ja kiäriskelin sänkysä aivan hapoilla ja haaveilin (ilmastoinnista lähinnä.... ja kaupungeista, mikä on todella outoo) ja tajusin sit et ei helevettilääne, miullahan on MATKAKUUME vaikka olen jo siäl matkalla. Kui kummallista seki nyt sit on?  Joten nyt oon sitte surffaillu tomerana Air Asian sivuilla ja pällistelly lentoja paikkoihin ja ihmetelly että mihin sitä menis ja kattellu Asiaroomsin sivuilta ihania kiiltäviä tiivisseinäsiä ilmastoituja hotelleja ja polttanu pari tupakkia ja laittanu sitte täyren rähinän päälle ja luottokortin parkumaan.

Tähän puuhun hylätyt varvastossut kiipeää kuolemaan

Mutta jumalauta miusta on tullu pihi! Sulovileeniys on kohonnu aivan uusiin ulottuvuuksiin ja oon ihan otta kylmällä hiellä ku vaik joku lento maksaa 70 euroa, et eissssaaaatana hirviä hinta, emmiä pysty ja olin sillee et kyttään juu tarjouksia vaan ja sitte. Mutta fakta on että tarjoushintoja ei varmaan kauhiasti tule kun pitäs matkustella jo ens kuussa, ja jos jätän nää hommat siihe kyttäämisee ni vittu se on kohta helmikuu ja makaan yhä tos riippumatos vetelänä. Eli laitoin äsken silmät kii ja ostin lentoja kauhian kasan, makso mitä makso, ja ihan vitusti maksokin, aih, Sulo Vileeniä oikee pumpusta otti. Mut vaikka kui kirpas ni luulen että sillä rahalla saa sen vert elämyksiä taasen että ei se sitte niin kauhiaa oo jos ny saatana muutaman satasen törsää ihan horona lentelyyn. Kylä näin on.

Jotta suuruudenhullu ja lähinnä kaupunkilomailuun ja ilmastoiduissa hotelleissa asumiseen keskittyvä suunnitelma helmikuulle olis hilpasta täältä Gililtä Balille helmikuun alussa, ja lentää siitä sitte Singaporeen (vajaat 70 egee, auts) ja hipsiä sieltä sit busseilla Kuala Lumpuriin. Kualassa muutama yö jossain ihanassa ILMASTOIDUSSA hotellissa ooh lääh ja aah. Sitte sieltä lento Siem Reapiin Cambodiaan (noin 85 egee, aaargggghhh)  Ja sinne ihan siks että ensinnäki siellä on mukavaa (oon tieteskii käyny siel jo ja oon tämmöin kaavoihin kangistunu tolvana joka tykkää mennä kivoihin paikkoihin uurelleen), siellä on kivaa, siellä on näkemistä (kyllä, Angor Watin temppelit voi ihminen käyä pällistelemällä useempaankiin kertaan) ja kaiken tän lisäks: siellä on törkeen halpaa majottua. Asiaroomsin tarjontaaki saa selata monta sivua ennenku majotushinnat menee ees yli 20 euron yö. Siel voisin olla siis viikon tai mitä nyt sattuu huvittamaan ja sitte painun pikavisiitille ja pintapuoliselle raapasulle Laosiin (meen sinne uuemman kerran joskus toiste, sit nuahoan kaikki ne paikat missä kaikki muutkii käy), en tiiä millä ja miten mutta seikkailumielellä menen. Kenties meen maateitse Siem Reapista Laosiin Pakseen ja hillun siinä hetken ja otan sitte jonkuu kyydin Laosin pääkaupunkiin Vientianeen, jossa ihan vaan siinä kaupungilla hillumista ja lähitienoolla retkeilyä. Sitte lento Vientianesta takas Kuala Lumpuriin (145 egee, hyvä luaaja, nitroja tänne!), missä yks yö ja helmikuun vika päivä lento Balille (noin 90 egee, riistoa!), josta heti maaliskuun eka pikavene alle ja takas omaan murjuun Gilille.  Ja siinä sit röhnötän maaliskuun lopulle asti. Singaporeen lennän taas 29.3. (AirAsia, vajaat 39 euroa, jihuu, osu kerranki tarjoushinta kohille) missä on tärät Camipamin kans, ja sieltä lähtää sit rähisemään ympäri Malesiaa huhtikuuks.

Hurjaa. On vähä sellain hämmentyny olo, et vittu, lähen matkustelemaan. Poistun hiekkakikkareeltani. Ilmastoinnit odottaa! Huh huh. Ihmeiden aika ja sillee. Oon miä kuulkaa aika raju, näinki vanhaks sammakoks.

Tän päivän ohjelmas on mm. toipumista tosta kauheesta rahan tuhlaamisesta. Sekä sitte koitan järjestää asioita yhen eläinlääkärin kans, sain puhelinnumeron mihi tarttee kohta soittaa. Pistän rahaa haisemaan ja steriloitutan muutaman kissan, nimittäin. Jotain on pakko nääs tehä, oon jo nyt aivan hermostuneena et mitä jos ku tuun maaliskuus takas ni Pirkolla on lauma piäniä surkeita rähmäsilmäsiä vauvoja. Ni miun on pakko hoitaa tää asia silviisii että miun mirrit ei täällä ala vääntämään ipanoita. On sitte yks huolenaihe vähemmän. Ja samassa syssyssä lähtee muuten Stigulta pallit jos vaan sen saan kiinni sillo ku tohtori tulee tänne munaleikkureittesa kans. Katotaa miten toi homma onnistuu, jos menee hyvin ni sitähä vois miättiä että rupeis kiristämään kaikilta porhoilta turisteilta jotain kissanpaijausrahaa, ni sais lekurin tänne useemminki sterilointihommiin.

Mut nyt lähen viemää fillarin korjaamolle (kettinkit lähti eikä pysy ollenkaa kohillaan enää) ja sitte kauppaan ja sitte rannalle Lonely Planetin kans tekemään suunnitelmia. Joo.

Peeäs. Tähä loppuu ois yks pyyntö ja kysymys: onks kellään antaa vinkkiä  hyvästä ja KOHTUUHINTASESTA Singaporen majotuksista? Tiiän et saattaa olla ihan mahoton yhtälö, mut vittu ku ahistaa minkä hintasta siäl on, ni aattelin heittää tähä utelun, jos vaik jollaa ois joku suurena salaisuutena pietty hiano erikoismajotus tiedossa. Ku en mitenkään taivu mihinkään iloseen ja nuarekkaaseen dormi-hommaan, et tarvin sen oman huoneen ja oman kylppärin kans.  Ja siisti pitää olla ja kertauksen vuoks mainittakoon viäl et ilmastointikii ois kiva. Eikä mialuusti sijainniltaan mikää sellain et katuhuarat läpsii naamalle ku menee ovesta ulos. Joo, ei varmasti löydy tuollasta ihmettä millään järjellisellä hinnalla. Höh.

Aurinko laski

Viimeinen työpäivä

Viimeinen työpäivä on menossa. Töitähän en enää todellakaan tee. Työpisteen siivousta viimeistelen, levittelen rojujani pitkin konttorin varastotiloja ja lähettelen kollegoille ja muille työympyröitten tyypeille lälläti-lää-tyyppisiä meilejä joissa kerron että tää oli täs, ja nähää joskus vuoden tai puolentoista päästä. Ja päivitän blogia.

Ei tuu ihan heti ikävä tätä (paitsi noit tietsikan taustakuvan Von Hertzenejä)

Aika hurjaa, että ei tarvi tän jälkeen vähään aikaan istua toimistossa viittä päivää viikossa. Ei tarvi juosta palavereissa, ei tarvi päivystellä, ei rapistella tärkeänä papereita eikä räyhätä vasemmalle ja oikeelle kun asiat ei mene niinku miä haluan.

Loma. Vapaus. Huhhuh.

Mutta ei täs ihan vielä pääse heittäytymään veltoks, on pikkusen kaikenlaista puuhastelua hoitamatta. Eilen iskiki sellanen yleinen stressireaktio ihan överiks. Meinas oikeen lentää laatta ja kädet rupes tärisemään niin että hyvä ku tupakki osu suuhun. Mutta ku käytii illalla kavereitten kans viel Kannaksen musavisassa tietämässä pelottavan paljon suomi-iskelmästä ja sipasemassa pari olutta ni kyllä ne hermot siitä sitte rauhottu.

Tänää iltapäivällä tulee muuttoukot ja vie huonekalut Espoon perukoille hyvään kotiin. Sieltä eilen illalla tuli viestiä että on hukattu rojujen mitat, voisinko pari isointa möhkälettä mitata uuellee. No perkele kun mittanauhaki on jo viety kierrätyskeskukseen, et en voi. Mutta keksittii sitte että mittaan vessapaperilla et montako palaa on minkäki leveys. Hyvin toimi! Tv-taso on 14 vessapaperiarkkia pitkä ja olohuoneen iso lasikaappi 10.

Kuhan huonekalut häipyy niin alkaa raivoisa läävän kuuraus, ja siinä menee varmaan huomiseen. Huomenna viimeisten rojujen sirottelua ympäri kaupunkia, kissojen morjestus (luoja mikä ikävä niitä on, mutta onneks Kasitassublogi on olemassa) ja sitte asettumaan väliaikaismajotukseen kallioon.

Ja kyllä on mentävä kaljalle kans.

Maanantaina asunnon avainten palautus sekä nopea ja epävirallinen piipahdus vielä toimistolla, koska pitää luovuttaa auto työkaverille ja jättää duuniluuri ym jemmaan.

Tiistaiaamuna to the lentokenttä ja menoks. Hurjaa ajatella että ens viikolla näihi aikoihi olen jo Kuala Lumpurissa ja varmaanki Vähiksen kanssa regeibaarissa mesoomassa et ai vittu kun on siistiä, tässä sitä ny ollaan, jumalaaaaaare.

Blogi ei ehkä nyt tässä lähipäivinä kauheesti päivity. Ellen sitte jaksa kalliossa mennä tietzikan kans johonki misä on sellain internettimahollisuus. Tuskin. Mutta ens viikolla viimestää tulee leuhotusta et nyt miä meen, heippa.

Epätodellinen olo.

Jukurttia kauhalla

KOLME viikkoa lähtöön. Asiat on hallussa, minä olen ehkä halluissa. Alkaa vissiin vähä viirata päässä. Se nyt ei sinänsä ole mitään uutta, mut nyt rupee olee aika tanakka matkakuume, ja ihan vitun järjetön matkallelähtöstressi. Nukkuminen on nahistunu minimiin ja unet käsittää lähinnä reissuhommia, vaihdellen ahdistavista painajaisista (voro varastaa kaiken ja jään pulaan johonkin viidakkoon ilman mitään) liki pökerryttäviin hekumauniin (rannalla varpaat hiekassa kylmä bintang kehräävä Stigu kitara soi aurinko kohta laskee elämä on ihanaa eikä kiire mihinkään). Enimmäkseen silti pörrään noissa painajaishommissa, ja yleensä sillon ollaan Gilillä ja mesta on muuttunu tornitaloja ja neonvaloja ja kasinoja käsittäväks lasvegasiks ja kaikki on päin vittua. Ei mikään ihan tuulesta temmattu painajainen sinänsä, paikkahan on tukehtumassa turismiin. Toivottavasti siel kuitenki viel mun kotinurkilla on vanha kunnon rento meininki ja tutut tyypit (varsinki mun kissa) hyvissä voimissa.

Kaikki käytännön hommat on hyvällä mallilla. Liianki kanssa, huomasin esmes jo pakanneeni kaikki lusikat. Mutta jukurttia voi syyä myös kauhalla ja kahvi sekottuu haarukallakin (niitä on vielä 2 kpl) ihan hyvin. Pienenä ylläripyllärinä toki tuli vielä hienoista säätöä rojujen säilöpaikan kanssa: kaverit ei muutakaan mun kämppään, joten laatikot omasta kellarista on raahattava muualle. Mutta se nyt on pieni operaatio, paffilaatikoita on alle 10 kpl ja uusi hyvä säilöpaikka löytyi töistä yhen konesalin nurkasta.

Peura ajovaloissa

Stressaa aivan krpnä että oonko mahollisesti unohtanu jotain olennaista ja tärkeää, tai ollut ihan täysin tajuamatta jotain mitä pitäisi vielä hoitaa? To-Do-lista on suunnilleen pelkkiä rukseja täynnä, liki kaikki asiat on jo hoidettu, mutta silti tulee sellasia paniikkikohtauksia että JOTAIN on VARMASTI tekemättä. En vaan tiiä mitä se mahtais olla.

Kiitos kiitos KIITOS miä ite, että olen kaukaa viisaasti hoitanut asioita kuntoon jo ihan helvetin hyvissä ajoin. Jos tässä kohtaa olis vielä suurin osa asioista levällään niin saattais lähteä järki. Kiitos myös siitä mutaatiosta, joka on suonut minulle järjestelmällisyyden, jonka avulla tää asioiden hoitaminen on sujunu ihan helvetin hienosti.

Kolme viikkoa. Huh huh. Huh huh. HUH HUH. (peura ajovaloissa -ilme tähän... eiku tossahan se jo onki. Joo.)

Koirapuku

Jumalauta. 4 viikon päästä tähä aikaa oon jo karistanu Mordorin loskat tennareista ja jöpötän lentsikassa suhaamassa kohti jännää. Vittu. N-E-L-J-Ä vaivasta viikkoa. Matkakuumetta joku tsiljardi astetta, ellei enemmänki.

Nyt on alkanu myös viiminen rypistys asioitten hoitamisessa. Viime viikon huilasin reissupuuhista mutta nyt veän täysillä taas. Kotona on menossa Murjun Tyhjennyksen terminaalivaihe, eli nurkissa hyörivää tavaraa pahvilaatikoihin ja pahvilaatikoita kellariin. Hyvältä näyttää silläkin rintamalla. Hommat on sillä mallilla, että oon paperisotiaki hoitanu jo. Maistraattiin oon käyny tekemässä lapun missä kerron, että oon ens kuun vaihteesta alkaen koditon kulkuri, jossain päin maailmaa. Ja tänää kävin Indonesian suurlähetystössä viemässä sinne passin ja nivaskan papereita. Ylihuomenna saan mennä hakemaan hianolla 60 vrk:n viisumilla koristellun passini takas. Ai jumpe!

Lähetystökäynnissä parasta oli ku sai sanoo pari sanaa indonesiaks. Olin niin innoissani etten pystyny sen kummepaa ku et huomenta ja sit lopuks kiitos, mutta ku miulle vastattiin kans indonesiaks ja tajusin ni meinasin tikahtua. Eihän toi nyt kummosta kielitaitoo vaatinu, mut hei, yhtä kaikki, noin 100% enemmän osasin ku tossa reilu vuos sitte.

Oon siis jotakuinkii kesästä 2010 päntänny itekseni bahasa indoneessiaa, eli indonesian kieltä, välil ahkerasti ja välil vähä vähempi ahkerasti. Miul on käytössä netistä saatava ilmanen kurssi, ja sit oon ihan kirjakaupoista tilannu pari sellasta "oikeeta" kurssia, joista toinen on ihan okei ja toinen paska. Koitan kuunnella indonesian kiälisiä radioasemia netistä ja sanastoa hakkaan päähän Quizlet-sivuston flashcardseilla. Ja jotain oon jopa oppinu, vaikka oonki vanha kääkkä ja kielipääni on puupää. Kyllä sen viime syksyn ja kevään reissuilla huomas että tajuaa sanan siält ja toisen täält, ja osas iteki hoitaa pieniä asioita indoneessiaks (vaikka yks laivalippuluukun setä Banda Acehissa ehkä vieläki hihittää miun epätoivoselle mongertamiselle...).

Sitäpaitti, saanpahan kielen oppimiseen vedoten jonkinlaista perustelua Indonesiassa ramppaamiselle. Et on niiku vähä syvempääki intressiä ku pelkkä Bintang-olut, lepposa fiilis ja hurja luonto. Opintomatkailua, muka! Voin sit esmes lentokentillä levitellä kurssikirjaani ja rapistella touhukkaana papereita, et kaikki ne jotka menee vaik Balille pelkästää dokaa ja surffaa ni saattaa huomata et katos, tuo punkero tuol onki (omasta mielestään) vähä hienompi matkustelija.

Pänttäämistä ja asioissa etenemistä on kyl häirinny vähän sellanen epäolennaisuuksiin keskittyminen. Että selvittelen kaikenlaisia hölmöyksiä, joilla ei oo mitään käyttöä siinä kohtaa kun on ihan kusessa jossain bussiasemalla eikä kukaan tajua mihin miä haluan mennä. Mutta välil on piettävä hauskaakin. Nahgamaggara on siis (miun mielestä) indoneessiaks kulit sosis. Ja eihän sitä tiiä, jos oikee onnistaa, ni saatahan tollakin olla jossain tilanteessa käyttöä. Olen valmistautunut KAIKKEEN!

Koirapuku

Mut asiaan: Indonesiahan on itseasiassa helvetin helppo kieli. Ei sen oppiminen mitään neroutta vaadi, mutta hyvä muisti olis hyödyks. Kielioppi ei kummosta ole, sanoja ei taivutella eikä muutenkaa oo ylimääräsii kotkotuksii. Sitä kirjotetaan oikeil kirjaimil eikä millään ihmeellisil koukeroil tai risuaidoil, ja sanat lausutaan suurinpiirtein niinku ne kirjotetaan. Rajusta härmäläisestä ärrän surauttamisesta on myös suurta etua, ei mee aikaa sen opettelemiseen (tuntuu olevan vaikea asia englantia äidinkielenään puhuville, sen verran sitä asiaa nois kielikurssien ääninauhoissa tankataan).

Tarkkana pitää kuitenki sen lausumisen kans olla. On paljo sanoja jotka on hyvin lähellä toisiaan: esmes anjing tarkoittaa koiraa, mutta angin tuulta. Siin saa olla kieli keskellä suuta jos meinaa selvittää että meil Mordorissa kaikilla on tuulipuku ku ne menee ulkoilemaan. Ettei se kuulosta siltä että tääl hiippaillaan puistikoissa koirapuvut päällä.



Asiasta sadanteen: aina oon ajatellu että tulen kuolemaan vitutukseen, mutta nyt tuntuu siltä että paskan hapen sijaan saatanki tukehtua tähän ylettömään onnellisuuteen. Eilenkii ku töistä ajelin kotiin, harmaata ankeutta loputtomiin joka suunnassa, ruuhkassa jumitusta, sataa kaatamalla... meinas tulla onnen kyynel. Että enää muutama viikko tätä ja sen jälkeen ihan jotain muuta. Epätodellista.

Elämä on hianoo! (kaikenlaisii syrämmenkuvia ja ilosii hymiöitä tähän)

Seikkailumatkalla alotetaa

Noniin. Puutteenkujan Seikkailu- ja Seuramatkat Oy Ab Cd - ehkä jopa DVD - on nyt säätäny ja arponu ja lopulta jopa saanu aikaseks jonkinlaisen jännän suunnitelman alkumatkalle. Ihan oon hatusta (=netistä) repässy nää koordinaatit, ku Vähikselläkää ei mitää toivomuksia ollu, se ilmotti vaan et seikkailunhalu on luokkaa "arkussa takasin" eli et kaikki käy. Bagus! Olen matkanjohtajana(kin) joustamaton diktaattori, ja ohan noi tommoset ennenki mukana olleet onneks jo oppineet että on paras vaan sanoo kaikkeen joo ja kävellä perässä ja ostaa lippuja ja ojentaa rahaa sillon kun se natsi käskee.

Koska tuo maanmainio Children Of Bodom tuli sekottamaan alkuperäset laiskat suunnitelmat (=suorinta tietä Gilille), luvassa onkin jännittävä Seikkailumatka Jaavalle ja siellä katotaan sit Jakartassa mikä on heviskene Indonesiassa. Bodomia olis tarjolla myös mm. Singaporessa, ja sinnekin menoa hetki harkittiin, mutta todettiin sit että eiköhä yks keikkaelämys riitä. Semminkin kun Singapore ei suoranaisesti ole tunnettu halvasta majoituksesta tahi edukkaasta oluesta, ja koska Vähis kurvaa kotimatkalla sen kautta enivei, ja miullakin tulee varmasti siellä useasti tässä poikettua, ni olkoot nyt. Että pientä seikkailua Jaavalla ja yks Bodomi-shou riittää... Kyl sitä sen jälkee pitää jo päästä löhöömishommiin ja laittamaan aivot vähäks aikaa narikkaan ja ihmetellä sitä todellisuutta, että tässä sitä nyt sit ollaa.

Tuonne mennään seikkailemaan.

Homma menee siis niin, et meil on Vähiksen kans tärät Kula Lumpurissa marraskuun alussa. Siel ollaa pari päivää, ja sit lähetään Indoneessiaan, Jaavalle, missä meil on suunnilleen 10 päivää aikaa hillua jossain. Ei kuitenkaan hirveesti säntäillä, en ollenkaa tykkää sellasesta matkustamisesta että koko ajan on siirtymistä paikasta toisee ja saa purkaa ja pakata Assholee joka helvatun ehtoo (vaikka juur tota tää alkumatka nyt kyllä vähän kuiteski tulee olemaan). Lennetään ensin kaiketi Bandungiin (lento viel ostamatta, kytätään yhä edukasta hintaa), misä koitetaan suorittaa vaiks joku tulivuori-seikkailu ja jotain sellast elämystyyppistä toimintaa. Sieltä bussilla Pangandaraniin, missä on ilmeisestikin ranta ja surffareita, ja vaikkei ranta vissii mitenkää loistokuosissa ole ni so what, jos siel on rantabaari ja bintangia ja ees pari jotain ahavoitunutta surffaria siin kantelee surffilautaa ees taas ni riittää miulle. Ja on siel jotai vissiin aika hienoi juttui lähistöllä, mitä voiaan käyä pällistelemäs. Niil huudiloil ollaa melkee viikko, jos viihytää, ja jos ei viihytä ni jatketaa matkaa muualle. Marraskuun 14.päivä eniveis on ohjelmassa hinautuminen tavalla tahi toisella Jakartaan, misä sitte 15.marraskuuta katotaan ku Bodomit soitaa vähä heavymetallia jossain urheiluhallissa.

Stigu

Sielt on sit seuraava etappi Bali (suora lento Jakartasta, AirAsialla, liput ostettu, makso vähä alle 38 euroo), missä pakko olla yks yö, ku illalla tullaa eikä etiäpäinkää siitä samointein oikee pääse. Mut heti seuraavana aamuna riipastaa kyl vene alle ja kaahataa kohti Giliä katsastamaan huudilot ja meiningit ja morjestamaan tutut ja varsinki Stigu, maailman paras rantapummikissa. Sitte voi juurtua siihen rantamakaamoon kirjapinon kans eikä tarvi hetkeen ees ajatella liikkumista mihinkään. Vähis lähtee kotimatkalle kyl jossai marraskuun vikoina päivinä, mutta miä en tee ennen tammikuuta varmaan muuta ku luen ja käännän kylkee ja snorklailen ja käyn ehkä vähä regeikemuis (jos jaksan valvoa iltasin yli seittemää).

Tasan 11 viikkoa lähtöön. Se on ihan vitun vähän. Alkaa taas tulla stressi ja paniikki, tähän järettömän matkakuumeen rinnalle. Se on taas ruvettava vaan riehumaan ja järjestämään asioita. Argh argh argh.

Matkakuumevideo

Huokaus. Erehyin tänään vilkaseen pitkästä aikaa miun indoneessialaisen suosikkipändin eli Ray D'Skyn videon, mikä on kuvattu Gilillä. Seurauksena tästä harkitsemattomasta hetkellisestä iloittelusta: niin hirvee ikävä noihin maisemiin et en kestä! YHYYYYYYY! TAHON MENNÄ JO!!!!!