Kuala Lumpurin katolla, Petronaxen huipulla

Ainiin, olen myäs uutispimennossa, mitn maaliman menoa en oo tarkastellu moneen moneen päivään. Aloin eilen ounastella, että Nepaliassa on jotain maanjäristystä ollu kun lähiminimarketissakin kerätään sälää Nepaliin. Starbucksissa selasin sanomalehteä ja olen nyt vähän kartalla. En mene takasin kartalle vielä hetkeen, koska heti alko ahistamaan.

Uutis/media/sosiaalisuus-tauko tekee ihmiselle hyvää. Kokeilkaapa joskus. Tekee hyvää muistaa, että maailma ei lakkaa pyörimästä vaikkei koko ajan vahtaa et mitä min feispuuk-kaverit on syäny tai kuin paljo ne on urheillu tai minkä värisen kakan niien lapsinero tänää teki tai kuin muuten timanttista parhautta kaikkien elämä on. On sellanen jotenki mielenrauhanen olo, kun pysyy pois ärsykkeitä jatkuvalla syätöllä tyäntävästä tiedon valtatiestä.

Sen verran luistin tästä erakoitumisesta internetin ulkopuolelle et kävin Tinderissä. Koska Hiekkakikkareella ollessa Tinderin tarjonta miulle on lähinnä eioota tai korkeintaan yks tai kaks kauheeta kuppasta setää, ni aattelin et ehkä tämmöin miljoonakaupunki antaa jokusen muunlaisenki käntyn miulle tyrkylle. Setävoittosta se on täälläki. Minkäs teet, en oo näillä ikävuasilla kuuminta hottia kenenkään täysjärkisen hakukriteereissä. Eikä tarvi ollakaan, koska välitön ahist. Eilen kestin regeipaarissa just ja just puoli tuntia, koska vartin kohalla joku vitun kikkolo koitti puhua miulle. Oli pakko lähtee menee koska ahistuin niin helvetisti, et meinas tulla syränkohtaus. Et vittu eikö saa rauhassa kaljaansa juua ja olla epäsosiaaliin, saatana, miä lähen kotiin! Ovi säppiin ja kas, ihmisellä hyvä olla.

Mutta se siitä. Miulla oli hiano päivä tänää. Kävin melkeen taivaassa, ainaki Kuala Lumpurin katolla, Petronaxen tötteröien huipulla!

Miähä oon tehny näitä varikkostoppeja Kualassa ihan vitun monta kertaa ja kaikki on melkeen nähty. Tänää miä kekkasin aamulla et hitto soikohon, en oo käyny ikiin tual Petronaxen tötteröien yläkerroksissa. Et meenpä koittaan josko sinne pääsis tollee vaan ku menee. Ja kas, koska olen vain yks ihmiin, ni vaikka olin mestoilla kybältä aamulla ni miulle oli sijaa hississä jo kello 12, vimosen paikan sain, muutoin ois joutunu ootteleen nelijän hujakoille ennenku ois mahtunu kyyteihi. Ittein kipiäks maksoin mutta menkööt samaan konkurssiin, lomallahan tässä ollaan.

Siin oli kivasti aikaa käyä vetääs frappea Starbucksissa ja hillua puistoissa, ennenku sit oli aika lähtee suhaan taivaisiin.

Eka stoppi oli kerros 41 missä sijaitsee Skybridge, tötteröien välissä oleva silta. Se on 170 metriä maanpinnan yläpuolella ja aika päheet maisemat tarjos. Sieltä suhattiin 200 metriä ylemmäs eli 370 metriin, kerrokseen 86 missä on semmonen näköala-pällistely-kerros. Huhhutihuijakkaa, sanon.

Täs kolme kuvaa jotka ehkä jotenki kertoo et miltä näytti. Sama tönö eka maan tasalla, sit sielt sillalta ja sit sielt 370 metristä.

Maan pinnalla

170 metristä

370 metristä

Miulla ei yleensä oo onkelmia korkeitten paikkojen kanssa, mutta nyt oli. Kun kurkisti ikkunasta ja maanpinta on miltei 400 metriä miun alapuolella ni kylä alko puntti tutista ja päässä heittämään. Piti vähän polvistua, kun tuntu että lähtee jalat alta. Nää viilikset meni kyl nopeesti ohi ja muutaman minuutin jälkee ei tuntunu enää misään. Komiata oli.

Vinkkinä siis: jos on isommalla poppoolla liikenteessä ni kannattaa kenties käyä ostamasa liput jo edellispänä, tai ainaki varauta siihen että vaikka menee mestoille aamulla ni ennen iltapäivää ei oo tilaa hississä. Piletti kustantaa hirveitä, eli noin 85 ringittä (jotn 20-25 egee), mutta miusta oli hintasa väärti. Pientä napinaa siitä, että homma oli aika haipakkaa, oisin mieluusti ollu vähän pidempään ja ihmetelly maisemia, mutta koko ajan hätistettii et nonii, ryhmä Siniin, hisseihin nyt. Mutta plussaa siitä, että ryhmät oli pieniä, ryysistä ei ollu, ei tarvinu kyynärpäätaktiikalla tapella tietään ikkunoien ääriin.

Tän seikkaulun jälkeen kirmailin ostareilla (alusvaattehia M&S:ltä, toppeja H&M:ltä, sortseja FOS:lta eli vakiosetti) ja totesin sit, et ei riitä enää ees 3 laastaria per jalka, jauhelihalla ollaan, eli kotiin kiltisti metrolla eikä mitää seikkailukävelyretkiä enää tälle päivälle, koivet on mäsään.

Ihmettelin jo aamulla kun metroasemilla on polliiseja. En muista et aiemmin ois heitä ollu joka asemalla laumoittain. Mietin et onkohan jotain terrorismiuhkaa tai muuta. Tiijä häntä, mutta Pasar Seni -asemalle ku tulin ja ulostuin ni kappas, siinähän sykki mielenosotusmeiningit heti tuos Sentral Marketilla. Kun on kerran liiallista uteliaisuutta tämmösiä häpeninkejä kohtaan tääl Kuala Lumpurissa rankastu kyynelkaasulla ni nyt arkana vaan noppaa nappasin tien tois pua pari kuvaa ja luikin varsin vauhikkaasti muihin suuntiin (=Starbucksiin). En jääny kattelee et yltyykö mellakoinniks ja tuleeko millanen hässäkkä.

Huameen viäl jotain yleistä haahuilua ja sunnuntaina siirtymiin Kota Kinabaluun kolmeks yäks. Jei.

PS. Edelliseen postaukseen joku oli kommentoinu et mitä mieltä oon noista Indonesian kuolemanrangaistuksista. No mitähän mieltä niistä nyt sit ois? Ei kai kummempaa ku et onneks olkoon, Darwin Awards niille urpoille jotka kokeilee huumeiden tuomista maahan jossa huumeiden salakuljetuksesta on kuolemanrangaistus. Että vittuukos siinä pyyhkimään jos paska on jo housussa. Turha itkee et nuoruuden hairahdus tai jotain. Oisivat miettiny etukäteen ihan sillee oikeesti ja tosissaan et onko riskin arvosta vai ei.

Potentiaalista hässäkkää

Vappuaaton eksymisyritys Kualassa

Rojahin Kuala Lumpuriin eilen illalla. Lento laskeutu vähä ennen kaheksaa illalla ja kuhan jurnutin lentokentältä bussilla tänne Kualan sykkivään Chinatowniin ni olihan kello jo reippaasti ohi miun normaalin nukkumaanmenoajan. Siinä ku sit viel hoiti majotusta perseen alle, kipas lähikaupassa, kävi suihkussa, hokas että huonehan on vittu täynnä torakoita ja niitä juoksee myös pitin sänkyä, kävi rähjäämässä resepsuunissa, sai uuen huoneen ja siirs ittesä sinne ni hupsis kello oli jo yli puolen yän. Kääääk.

Min hotla

Olin eilen sitä mielipidettä että muutan uittuun tästä torakkaläävästä, mutta koska uuessa huoneessa mihi yällä muutin ni ei oo mitään (ei tosin myöskään ikkunaa) ni emmiä jaksa minnee muuttaa. Tää Chinatown Boutique Hotel misä majailen on kuitenki miun vakkarihotla täällä, hinta on kelpo, sijainti hyvä ja kaikki muutenki okei ni oon tässä. Kulman takana on Starbucks ja Subway, oven eessä olevasta kiinalaiskuppilasta saa hyvät kahvit ja kylmän kaljan, ja kaikki Chinatownin hulina on ihan tossa askel alaovelta. Kelpaa.

Olen uskollista sorttia ja laitan muutoksille aina hanttiin, koska muutokset jännittää. Tuttu ja turvallinen, riskitön vaihtoehto. Siinä sitä ollaan sitte, saatana.

Nukuin tänään pitkään, mistä kiitos sille, ettei ole ikkunaa ni ei toi aurinkon mesoominen tua ulkona vaikuta mitenkää. Jahka heräilin ja kävin nöyränä respas sanoos et miä sittenki jäisin vien muutamaks yäks, ni lähin ekana varvastossut suihkien Starbucksiin. Java Chip Frappe, extra capuccino, no cream, size venti, terima kasih ja hetkellinen pojotus Starbucksin terdellä ihan hurmoksessa.

Sen jälkee lähin kokeilee saanko eksyttyä. Ei karttaa mukaan ja tosta tonne kaikenlaisille pikkukaduille poukkoileen, huudiloille missä en oo koskaa ollu. Ihanaa sellasta laahustelua vaan, kuvien räpsintää ja ei minkään miettimistä. Olin ihan hyvästi sillai ettei hajuakaan missä olen, mutta kun alko tulee ihan perseenä vettä ni rupes tulee ikävä tuttuja huudiloita. Löysin ongelmitta takasin, kiitos miun spektaakkelimaisen suuntavaiston sekä Kuala Lumpurin maamerkeille, kaikenmaaliman korkeille pytingeille, joita pongaamalla tietää aina mihin suuntaan pitää mennä ja mihin ei.

Miä valtavasti tykkään tepastella kaupungeissa, ja myös muunlaisilla huudiloilla. Kävellessä näkee enemmän ja näkee sellasta oikeempaa elämää ku et jos vaa suhais johku sightseeing-kiertueen mukana tai viuhtois metrolla tai taksilla paikasta toiseen. Ja Kuala Lumpur on kävelemiseen just hyvä, vaikka kartasta kattoen näyttäs et on pitkä matka tonneki ni paskat on, senku lipokasta toisen eteen ni täs kantakaupungissa kävelee mihin vaan.

Huamenna jatkan tepastelua, mutta aion ajella myäs metrolla, koska sekin on kivaa ja meinasin et meen tonne Petronaxen tötteröille ja koitan siellä suunnalla eksyä.

Tajusin muuten vasta äsken et hei on vappuaatto. Taian mennä riipasee vappuoluen - ehkä jopa kaks - tonne regeibaariin. Laitan ehkä oikee ripsiväriä, tällee valpurin kunniaks. Jos jaksan.

Kuvakollaasi keski-ikäsen hermoromahdusta ja burnouttia potevan tunnevammasen läskin eksymisyrityskävelystä Kuala Lumpurin säpisevässä ytimessä next.

Reppureissarimuoti ei sinänsä oo miksikään muuttunu tässä viime vuosina. Samaa rytkyä joka kojussa tarjolla.