Elämän ehtoopuoli. PERS.

ET. Mitvit emmiä mihkää Balille oo muuttanu!

Elämän ehtoopuoli, tässä ja nyt. Täytyy lopettaa rimpuilu ja ittensä kuviteleminen nuareks. Kun ET-lehti pyytää haastattelua niin eikö se viimeistään oo sen merkki, että voi ruveta varaileen aikaa kreamatoriosta? Sinne vaan, rohkeesti pää eellä suikaten, ja tulta perään!

Vitzi vitzi. Siitä huolimatta, tai juuri siksi, olo on vanha ja väsyny. Valvoin puoli yötä saattohoitaen pientä kissanpoikasta, joka oli vasta elämänsä aamunkoitossa, tuskin kuutta viikkoa vanhempi oli hän. Oli ihan hirviää. Kolmen aikaan hän viimein luovutti ja syrän pysähty. Hautasin aiemmin tällä viikolla kuolleen Bakson viereen. Pieni rääpäle oli miulla vaan muutaman päivän, mutta koska miä olen miä, ni kerkesin jo kiintymään. Ei ole juhlavat tunnelmat. Varsinkin kun kahessa viikossa miulta on kuollu 5 kissaa. Alkaa olla tuommonen vitsin vääntö vähän tiukassa tällä hetkellä.

Että helvettiviikot senkun jatkuu vaan.

Muihin asioihin, koska muuten vaan pillitän täs ja Edenin pojat menee ihan sekiksiin jos pomo vollottaa, ne ei ollenkaan pysty käsittelemään semmosia tilanteita.

Aurinko muka pimeni

Aurinkonpimennys oli ja kävi ja meni viime keskiviikkoaamuna. Meillä täällä se ei täydellisenä tullu, mutta kampesin kuiteski rannalle sitä vahtaamaan. Maksimikohassaan ilma viileni ja valo ja värit meni vähän oudoks, mutta siinäpä se. Mutta olihan sitä jännä kattella. Meil oli vanhat cd-levyt joitten läpi tihrusteltiin, hianolta näytti.

Taalasmaahommat loppuu vihdoin keskiviikkona, kun Edenin omistaja tulee takas kotio. Kaveri pitää ens viikon kissakauppaa auki, joten miä voin "lomailla". Mikä tarkottaa sellasten asioitten tekemistä mitä en oo kahteen kuukauteen kerenny: shopinkipäivä Lombokille, huushollin siivous, sukeltamaan, kissasairaalan järjesteleminen (koska siäl on kaikki lääkkeet ym sekasin ja miulla menee hermo kattella sellasta kaaosta). Ehkä kaljaaki ehtis jossain välissä sipaseen. Tuhat ja yksi asiaa tarttee hoitaa. Mutta eipähän tarvitte säätää huonevarauksia ja kirjanpitoja ja olla juurikaan tekemisissä ihmisten kanssa. Ei tarvitte menettää hermojaan ku asiakkaat hukkaa meiän fillareita. Ei tarvitte saaha hermoromahusta kun pakastin hajoaa tai kun jäbät on ihan kuutamolla asiasta kun asiasta.

Hilpeä esimerkki, osa 666: menin kysymään että onks meil viä kuinka paljo mysliä varastossa, vai tarvitteeko ostaa lisää et riittää siks aikaa et Suzanne tulee takas (se tekee itte Edenin aamiaismyslit). Jätkät esittelee miulle ensin majoneesipänikkää että niin tämän verran. Miä oon et mitä helvettiä, miä kysyin että onko MYSLIÄ eikä kiinnosta pätkääkän teiän majoneesivarastot. Aijaa, pojat vastaa. Esittelee purkin jossa on lusikallinen mysliä. Ja tässäkö on kaikki vai onks meil viä jossai varastossa lisää. Ei oo, tässon kaikki, vastaavat. Asia selvä. Ilmotan Suzannelle, että pääset myslinvääntöhommiin ku tuut, että shoppaile tullessas mitä siähen ny sitte tarvittetkaa, meil on myslit melkeen loppu. Muutama päivä tän jälkee hajoaa pakastin ja samalla ku meen ihmettelee sitä ni tarkistan muut varastopakastimet ja jääkaapin. No siälähän pojottaa saatana 4 isoa purkillista mysliä pakastimessa. Olin että hei gubbet, mitäs vittuja nämä oikeen on kun pari päivää sitten sanoitte että ei ole mysliä lainkaan missään enää, finished finished. Oooo jeees boss, there is more mysli.

Siihen miä en voinu sanoa enää mitää. Lähin pois ja poltin askin tupakkaa yheltä istumalta.

Muutama päivä viä ja sitte miä pääsen vapaalle. Ja koitan keretä kyllä ihan oikiasti myäs vähän lepäämään, koska sen tarve on aika akuutti.

PS ja Edit: menin laittaan tätä postausta plokin FB-sivulle, minne eilen linkkasin tuon ET-jutun. Mitä helvettiä? Ko.juttu on "tavottanu 23jotain tuhatta ihmistä" ja sitä on tykästäny melkee 250 ihmistä. Kaikkien aikojen enkat. Yleensä mitä miä tuonne postaan ni tavottaa jonku tuhat ihmistä, tai maksimissaan 10 0000 jos on joku oikeen kova stoori tai asia, ja kyllä ne tykästyksetki pysyy siellä satasen alla. Johtuukohan se siitä että otsikossa lukee PERS? Katotaa. Lisään sen tämänki postauksen otsikkoon. Ihan vaan koska voin.

Eilen pukkas vähän ukkosmyräkkää. Tai ainaki yritti. Ei siitä oikeen mitään tullu.

Aurinko laski 

Kissakaupalla kävi yks päivä tämmöset asiakkaat. Tyypit tuli suoraan kylvystä hakemaan jotain samppoota rajumpaa settiä kirppuihin. En oo ehkä ikinä nähny missään otuksessa niin paljon kirppuja kun näissä kahessa rääpäleessä oli.

Terveisiä oikeesta maailmasta!

Singaporesta hyvää iltapäivää! Olen työlupahommia hoitamassa tääl oikeessa maailmassa. Oikeessa maailmassa missä on koko ajan sähköä ja hanoista tulee vettä, ihan aina ku kokeilee!!!!!

En ookkaan vissiin pariin vuoteen Singaporessa käyny, koska täällä on niin saatanan kallista. Viisumijuoksut oon hoitanu yleensä Kota Kinabalussa, koska halvempaa ja nopeempi viisumin toimitus. Nyt kuitenki oli tultava Singaporeen, sillä työluvan kanssa en viitti lähtee kokeilemaan miten toimii missäkin, vai toimiiko ja kuinka nopiasti tahi hitaasti. Singaporessa homma hoituu sukkelasti ja ilman sähellystä, joten tänne oli pyhkästävä, oli kui kallista hyvänsä.

Miulle onneks hoitu ilmanen majotus yhen semitutun sukellusukon huushollissa. On oma huane ja kylppäri, sekä seurana hiano kissa nimeltänsä Mr. Fish. Ei siis tarvi maksaa jostain pienestä rupisesta synkästä komerosta viittäkytä egee yä, jeee! Vaikka ahistaakin olla vieraitten nurkissa niin rahatilanne sanelee meiningit tällä hetkellä aika kovasti.

Jurnutin eilen sellaset 13-14 tuntia kotoa tänne Singaporen Panjung Pasariin. Lähin himasta aamulla seittemältä kävellen, sitte vene Lombokille, autokyyti lentokentälle, lento Kuala Lumpuriin, toinen lento sieltä Singaporeen (joka oli 40 minsaa myähässä), parit metrot viälä ja tepastelu metroasemalta Danin oven taakse. Kello oli melkeen yhexän kun oikian residenssin vihdoin löysin ja ryskytin ovee että seessam, aukene, väsynyt matkailija kaipaa yäsijaa.

Dan oliki jo aika hyvässä hönössä ku tulin, oli siinä selvästikin vähän tissutellu iltaa jo, ja samantien tuuttas miulle kaljaa käteen ja vejettiin sitte pitkälti yli pualen yän. Mikä on aika rajua miulle, ja varsinkin matkusteluhelvettipäivän jälkeen. Mutta tuli siinä ns. alkukankeus juotua pois, kun ei kuitenkaan hirveen hyvin tunneta ja sillai, ni olut, se mukavasti vapauttaa tunnelmaa. Juoruttiin Hiekkakikkareen asioista, Danin tyttäristä, sukeltamisesta, kissoista ja vaikka mistä. Siinä vaiheessa kun aihe oli viikingit ja miun piti piirrellä karttoja ja selvittää missä on Norja niin aloin pikkuhiljaa viheltää iltaa poikki. Että tuata, anteeksi, tää on hirviän mielenkiintosta, mutta miun tietämys viikinkeistä perustuu Asterixeihin ja kyllä, juuri nyt on päästävä nukkumaan.

Toivottavasti tänää ei tarvi kukkua yätä myäten kaljan ääressä koska miä en jaksa! On tää toisten nurkissa loisiminen vähä ressaavaa, mutta tekee epäsosiaaliselle mörölle hyvää vähä käyä mukavuusalueen ulkopuolella välillä. Ja onneks on Mr.Fish, jonka kanssa tos ollaan lötkötelty ja luettu kindlestä (nii, miul on sellain, sain synttärilahjaks semmosen + piänen lahjakortin Ämätsönin kindlekauppaan) Stephen Kingin Pitkää marssia. Jumalauta on kyllä hyvä, myäs eklanniks. Suameks oon sen lukenu tiäs kui monta kertaa, mut nyt ostin sen enklanniks Kindleen kans, koska se on sellanen yhä aina uuelleenluettava hyvyys.

Mut enivei. Singapore! Vittu miten ihana mesta! Kaikki on puhasta ja kaikki toimii ja singaporelaiset puhuu hyvää enklantia ja ovat kuuliaisia ja tottelevaisia. Kun eilen lento Lombokilta laskeutu Kuala Lumpuriin ni hyvä kun oli renkaat maata hipassu kun jengi rupes jo könyyn ylös ja nykiin nyssäköitään hattuhyllyltä. Perkeleesti indonesialaisia koneessa siis, ja viidakon lait tyystin valloillaan. Miun piti oikeen ääntä korottaa ku viäressä istunu pölvästi ei millään tajunnu ettei hän kertakaikkiaan voi kiivetä miun yli käytävälle koska aa: sinne ei mahu ja pee: se ei siitä pääse sekuntiakaan nopeemmin yhtään mihinkään koska saatanan kone liikkuu vielä ja ovet on kiinni. Sinnikkäästi vaan yritti siitä jotenki vyärätä ittiään miun yli. Meni hermo ja lopulta karjasin sille ihan vaan perkeleen. Sitte istu kiltisti siihe saakka että nyäkkäsin luvan että noniin, jätkä on hyvä ja liikkuu. Saatana. Mutta kun toka lento laskeutu Singaporeen ni kukaan ei liikahtanu milliäkään ennenkun kone oli todellakin parkkeerattu ja turvavyävalot oli sammutettu. Sitte vasta ja hyvässä järjestyksessä, tönimäti ja kohteliaasti.

Tänää lähin jo puali kasilta aamulla liikenteeseen. Eka rasti oli Starbucks ja sitten Indonesian lähetystö. Työlupapaprut ja passi on sinne nyt jätetty, 132 dollarin käsittelymaksu maksettu (se on vaan murto-osa koko tyäluvan kustannuksista) ja perjantaina iltapäivällä haen passin takasin. Sitte on vielä Lombokilla Imigrasi-konttorilla jotain säheltämistä mutta ikäänku voiton puolella ollaan tän saatanan savotan kanssa.

Gardens By The Bay. Tualla ylhäällä puntti tutis.

Lähetystövisiitin jälkeen lähin kattomaan uusia nähtävyyksiä eli suuntana Gardens By The Bay ja ennen sitä tepastelua lähipuistikoissa. Eipä vähän oo hiano toi Gardens -mesta! Rahavaroista johtuen en menny kattomaan kaikkia spektaakkeleita mitä tarjolla ois ollu, ostin vaan yhen elämyksen piletin (15 dollarii) semmoseen johonki pilvi-jutskaan misä oli ilmastoa jos jonkinmoista ja pääs helvetin korkeelle katteleen jotain saatanan saniaisia. Mut se oli oikeesti sikahieno mesta, vaikka miulla puntit kyllä aika kovasti tutiskii ku katon rajassa olevia ramppeja pitkin käpöttelin. Hippasen varpaat jääty kun paikoittain oli vaan +5 lämpöastetta, mut se oli ihan jees, koska ulkona on kuuman kosteeta ja hiestys on mahoton. Ja riitti toi yks elämyskohde, ei miuta niin paljon mitkään saatanan kukkaset kiinnosta et ois tarvinu nuohota kaikki vimpan päälle. Jätän jotain vaik ens kerralleki, nääs. Myäs Singaporen Zoo on yhä käymäti mutta en tiiä haluanko ees mennä ja jos haluan ni ens kerralla vaikka sitte.

Saniaisten ja sammalten ja muitten rehujen ihmettelyn jälkee viä laahustelin huudiloilla, kävin jopa Marinan Shoppes-ostarilla olemassa se joka ei kuulu joukkoon (siä on vaan kaikkia saatanan kalliita kauppoja, ja miä siäl hiki päässä muodittomat ja muodottomat saarirytkyt päällä persaukisna ihmettelin et vittu miks kukaan haluaa maksaa noin paljo noin rumasta vaatteesta vaikka se kuinka ois joku helvetin versatsi tai saneli tai praada) ja sit pyhkäsin Chinatowniin ihan muuten vaan pällisteleen. Ei ollu mestat eikä krääsävalikoimat juurikaan muuttunu viime kerrasta. Samaa paskaa kaikki kojut täynnä niiku aina ennenki. Ostin uuen lonpsapussukan ja uuen ostelukassin, missä on hianoja pöllökuvia. Ku halvalla sai. Siinä on miun sellaset hömppäsopinkit tälle reissulle. Muuten en oo ostanu ku tarpeellista pakkohankintaa, hammasharjaa ja semmosta. Kualassa teen sit hirveen hamstrausshopingin, seuraavaks vuodeks kaikkee mitä ei Indonesiasta saa tahi mikä siä maksaa ihan älyttömiä. Esimerkiks tanppooneja kandee hamstrata Malesiasta, koska Indonesiassa niitä ei saa juuri mistään koska vissiin on syntiä laittaa pildeen ees tanppoonia, ja jos niitä jostain löytää nin maksaa ihan helvetisti. Itze en niitä kauheesti ees käytä, koska pimperoni on ekolookinen kuukuppituhero, mutta joskus tarttee oopeetä jos tietää menevänsä mestoille misä ei kuukupin kanssa pysty toimimaan (eli on vessa misä ei oo pillupuhelinta eikä ees lavuaaria).

Huamenna koitan nukkua pitkään ja sitte sen ku jotain päämäärätöntä laahustelua jossain. En tiiä viälä missä, mutta ohan täällä Singaporessa koluumista.

Perjantaina iltapäivällä saan passin takasin ja sitte niivitän taksilla tonne Golden Mile Complexille ja otan siältä ekan mahollisen bussin Kuala Lumpuriin. Se tietää 5-6 tunnin bussikuolemaa mutta miulla on ollu niin hektistä viime ajat että tekee hyvää kun saa hetkeks pysähtyä ja tuijotella ikkunasta ja kuunnella musiikkia ja mietiskellä ja ihmetellä asioita ja elämää. 5-6 tuntia sellasta zeniläistä olemista ittensä ja omien ajatustensa kanssa vaan. Ja sit majotus yheks yäks johonki murjuun ja lauvvantaina lentokentälle Vähistä vastaan ja ollaan yä lentsikkahotlassa. Sunnuntaiaamuna lento Lombokille ja kotio, aaahhhh!

Vaikka Singapore onki ihana ja oon ihan kuumana tärkeen näkösiin sliipattuihin pukumiähiin (mistä tää johtuu? Joka helvetin kerta kun tuun Singaporeen ni sama juttu!) ja on niin siistiä kun kaikki toimii ja hommissa on sellanen tehokkuuden viba, ni kyllä on ikävä kotio Hiekkakikkareelle. Oma Hiekkakikkare ja oma hima, missä kaikki on ihanasti rempallaan ja mikään ei toimi. Siä on kissat ja lepposa tunnelma. Vasta eilen aamulla lähin ja nyt jo oon ihan kaipuusta solmussa.

Se on mukava tunne kun kaipaa kotiin. Ei oo sellasta tunnetta ennen Hiekkakikkarretta koskaan ollukaan. Siitä tiiän, että oon paikkani löytäny.

Oikeen maailman ostareilla voi mennä gondoomilla

Chinatownin kissa

Kotihuudilot

Majailen tossa tönössä

Kotikatu

Mr.Fish

Karkaileva puutarhuri

Viime viikko oli helvettiviikko osa 2, mutta olen toiveikas että tää viikko ei ole ihan silkkaa paskan lentoa päivätä toiseen. Positiivisia merkkejä on ilmassa: kahtena päivänä on satanu vähäsen! Ilma on raikastunu ja huudilot ei pöläjä niin perkeleesti enää! Edenin emäntä tulee takasin keskiviikkona! Se meinaa sitä, että miulla loppuu tuli perseen alla säntääminen paikasta toiseen ja saan jopa nukkua aamulla yli kuuteen jos nukuttaa! Tosin tästä reilun parin viikon Taalasmaakeikasta on varmasti pianoinen jetläki päivän tai pari, mutta iha sama, se tekee jo paljon että on vapaus nukkua jos nukuttaa!

Ois helvetin kivaa jos olis helvetisti rahaa ja oma pizniz, joku piäni majatalo ehketi. Säännöllinen tulonlähde, ettei tarvis hermota koko ajan että mistä ens kuun vuokrarahat kasailee. Mutta nyt kun oon ollu Taalasmaana ni ei hirviästi majatlon pyöritys hillu siellä toive-elämän kärkikahinoissa. Koko ajan on jotain hässäkkää. Jos ei jotain jossain hajoa, ni vähintäänki on vittumaisia asiakkaita jotka kitisee olemattomista (mitä, ei wifiä? En pysty olee! Ja maininta siitä, et täällä ei oo wifiä kyllä lukee Edenin nettisivulla ym) ja sit tää saaren ikuisuusongelma eli karkaileva henkilökunta.

Edenissä on ollu muutaman kuukauden puutarhuri kuopsuttamassa pihaa. Alkuun näytti hyvältä, tyyppi oli tikkana seiskalta joka aamu tua kapsuttamassa ja rehut kukoisti ja kaikki oli koko ajan tiptop. Sitte alko vähän homma lipsumaan. Puutarhuri ei aina ilmestynykään töihin, tuppas tulemaan ja menemään ihan miten sattu huvittamaan. Viime viikolla jätkää ei juurikaan näkyny ja sitte ku näky ni alko kinuumaan liksaa ennakkoon. Sanoin ei. Jatko kinuumista. Jahtas miuta pitkin saarta tän vinkumisen kans ja pärähti mm. Golfin kuppilaan yks iltapäivä kun olin siäl juoruumassa ja sama jankkaus jatku, että rahaa pitäs saaha. Montako kertaa pitää sanoa EI, että menee perille? Liksa maksetaan kuun lopussa, piste, ja jos et siä vitun taulapää ees viitti ilmestyä töihin ni ei muuten oo paljo liksaakaan tulossa. Sitte jätkä hävis pariks päiväks ja kuulin huhua että oli karannu koko saarelta jonku baaripimatsun kanssa. Puutarhurihan on luonnollisestikin perheellinen, naimisissa ja lapsia on. Vaimo on Malesiassa piikomassa ja ukko siis häärää täällä ja livistelee baaripimujen kanssa. Kelasin, että eipä taija tyyppi tänne enää ilmestyä, mutta niin vaan se oli tänää aamulla tuolla taas haravoimassa niiku ei ois mitään tapahtunu. Mutisee jotain aina kun kävelen ohi ja onneks en kuule enkä ymmärrä, koska olettettavasti se siinä kitisee jotain rahasta ja siitä että olen vittumainen biaats kun en anna, vaikka pyyetään.

Vittu miulla menee hermo.

Hermo on menny myös tsiljoonista muista syistä, mutta nillittäminen ei asioita miksikään muuta ni antaa olla. Oon vähän ollu drama queen, vetäny hirveitä pultteja pienistäki asioista, koska oon ollu niin saatanan väsyny et toleranssi on aika niukilla. Kun esmes pyärästä puhkes kumi just kun olin saanu kaverilta viestiä että verottaja muisti 1200 egen mätkyillä (oli miun oma moka, unohin ilmottaa vuokratulot ennakkoon viime vuonna ja tiesin et rankasu tulee mutta tuli vähän isompi ku olin laskeskellu ja tässä taloudellisessa tilanteessa tuommonen summa maksettavaa on aikamoinen pommi) ni miun nuppi meinas hajota ihan täysin. Itku oli ihan just siinä hilkulla.

Onneks Edenin muu henkilökunta tota puutarhurin persereikää lukuunottamatta on ihan silkkaa timanttia, korjasivat miun fillarinki ihan silmänräpäyksessä ja kiillottavat sitä muutenki harvase päivä ihan pyytämäti. Muutenki hommat sujuu nyt tosi hianosti. Alussa ne tietty taas vähän testailivat että kui kovasti voi pelleillä, ja ku miä oon aika huano komentamaan, ni oli sellasta lipsumista. Mutta piti sitte vaan laittaa pomohattu päähän ja hiukan ojentaa, et elkää ny jumalauta viittikö. tai jos viittitte ni huolehtikaa ny helvetti ees sen verran, etten miä huamaa. Että jos nukahatte kesken töitten ni nukahtakaa ees johonki piiloon eikä tuohon keskelle saatanan pihaa.


Oon selkeesti pienen breikin tarpeessa, mutta ennen sitä on viä helvetisti tekemistä. Pitää tilata uutta sälää kissakaupalle (tulee törkeen hienoja kasseja ja paitoja, ihan itte oon piirrelly yhen kissakuvan ja toisen nysvänny kissakaupan seinässä olevasta graffitista) ja yhtä sun toista säätämistä on. Mutta viikon päästä hilpasen muutamaks päiväks täältä poies. Vielä viimeinen keikka Singaporeen, sitten on työlupa ja saa seuraavan vuoden olla rauhassa. Ja olenkin, koko saatanan rahalla, sen verran tuo työlupa maksaa.

Singaporesta pyhkäsen pikasesti Kuala Lumpuriin, misä on tärskyt Vähänryyppään kanssa. On taas se aika vuodesta, että Vähis tulee mestoille. Nähään Kualassa ja sitte tullaa yhtä jalkaa tänne Hiekkakikkareelle.

Vähän huolestuttaa, koska miun toleranssi alkoholin suhteen on ihan onnettomissa kantimissa. Vielä joku aika sitte kolme kaljaa piti imuroia ennenku alko hutikka päässä vippaamaan, mutta nyt jo kahen bintsun jälkeen oon valmista kamaa kotio. Ni miten miä kykenen mihinkään kaikkien mordorilaisten pultsareitten kanss, ku se sesonki nyt taas alkaa?

Mutta kai tuo tissuttelu on niiku pyärällä ajo, kyllä sen osaa, pitkänkin tauon jälkeen. Kattotaa kui ihmisraunion käy!

On aina ihan sikasiistiä saaha oikeeta vanhanaikasta fyysistä postia tänne Hiekkakikkareelle. Tämmönen tuli viime viikolla Honolulusta. Kiits Hane ja Petra!