maanantai 12. marraskuuta 2018

Miltei normaali marraskuu

Elämä Hiekkakikkareella kulkee tätä nykyä etten sanois normaalisti. Maanjäristyshelvetin alkamisesta on nyt 3 kuukautta ja hilut ja täällä eletään jotakuinkin normaalia marraskuuta tällä hetkellä. Saari on hiljanen, kuten aina marraskuussa. Sadekausi on pikkuhiljaa alkamassa. Kaikkien toivo on joulussa ja uudessa vuodessa. Josko siitä tulis kunnon sesonki, että bisnekset ees viikon kaks luistais plussalla.

Toki täällä on yhä remonttihommaa joka nurkalla ja paljon paikkoja on yhä kiinni. Omaa elämää hankaloittaa lähinnä se, että naapurin pyykkimuija pysyttelee Lombokilla, joten pyykkäyspalveluja saa vähän hakea. Ja lähimmän warungin tätiä ei oo näkyny sitten maanjäristyksen, tokko on takasin enää tulossakaan. Mutta edellämainitut asiat on juttuja, jotka hoituu pienellä pyöräilyllä kyllä.

Sitten viime kirjottelun olen ollu sekä helvetin kiireinen, että helvetin väsyny, että helvetisti kaljalla.


Lokakuun klinikan mirrejä
Ensteks pidettiin kissaklinikka, mikä oli kaikkinensa sellasen 10 päivän järetön rypistys. Klinikka kesti viikon, mutta siinä on aina ennen ja jälkeen klinikkapäivien kauheesti tekemistä ja touhottamista ja järjestämistä. Klinikkaa piettiin täällä miun omalla Hiekkakikkareella sekä Gili Airilla. Meillä kävi yli 250 kissaa joista yli 230 steriloitiin. Ei pöllömpi klinikka, ottaen huomioon että maanjäristyksen jäliltä saaret on yhä hiljasia eikä vapaaehtosia ihan tungokseks asti ollu jeesimässä kissojen pyydystelyssä. Klinikka meni muutenki ihan hyvin, ei ollu juuri yhtään sairaita kissoja (toki muutama, mutta ei läheskään sellasta helvettiä ku vielä pari kolme vuotta sitte) ja - mikä huikeinta - miä en menettäny hermojani kovin pahasti kovin montaa kertaa, enkä itkeny kertaakaan.

Klinikan jälkeen pärähti Vähänryyppää jokavuotiselle visiitilleen, mikä oli suunnattomasti odotettu tapaus kaikkien näien viime kuukausien hulluuksien jälkeen. Että tulee kaveri oikeesta maailmasta ja saa kälättää muitaki juttuja ku maanjäristyksiä ja on muutaki juoruttavaa ku pelkkiä saarijuoruja. Oli niin siistiä! Ja Vähis lietso miustaki hirveen yötä myäten rymyävän baareissakävijän, mistä olen yhä ihan rinnukset rottingilla. Että pystyn vielä jumalauta vetämään gintonicceja kaksin käsin ja kukkumaan aamuyöhön saakka! Luulin, että moinen hulluus on jo taakse jäänyttä miun kohalla, että se on kaheksalta nukkumaan ja se siitä elämästä, mutta paskan marjat: OLD IS NOT DEAD! Tuli käytyä kahen viikon aikana enemmän baareissa kun ehkä vimosen 7 vuoden aikana yhteensä ja oon niin ylpeä ittestäni että vielä ei oo kaikkia spelejä spelattu, vaikka elämän ehtoopuolella jo vahvasti ollaanki.

Tässä hommassa me ollaan Vähiksen kanssa hyviä


Vähiksen jälkeen tuli viä Mathias & Co käymään, ja toki tämäkin tilanne vaati useamman bintangin. Nyt on muutaman viikon breikki mordorilaisten osalta, ni saa vähä huilattua. Tai sais, jos huilais ja olis vaan, mutta kun jotenki ei kotona osaa olla enää yhtään. Käyn kotona lähinnä nukkumassa. Tämä on maanjäristysten jälkeen alkanu meininki. Ymmärrän täysin esim miun paikallisia naapureita jotka yhä nukkuu pihalla mielummin ku halkeilleissa betonitaloissaan. Sama fiilis täällä, mutta en nyt sentään telttailemaan rupea kun huusholli ny kuitenki on yhä pystyssä. Ulkona on sitäpaitsi hämähäkkejä ja kaikkee! Kaatukoot vaikka seinät niskaan, mutta minen hämähäkkien tonteilla leiriydy!

Saaren kuumin menomesta tätä nykyä on muuten La Favela -nimisen majapaikan/kuppilan Rock'n'Roll BINGO! Joka perjantai kello 8 illalla ja paikalla pitää olla helvetin ajoissa jos aikoo mahtua istumaan, mesta on niin tukossa porukkaa ettei sekaan meinaa mahtua. Idea on että soitetaan biisejä, pitää tietää esittäjä ja ruksia niitä bingokupongeista ja sitte olla toiveikas että voittaa jotain. Jos huutaa väärän bingon ni joutuu uima-altaaseen. Huikeen hyvä meininki, voitti tahi ei.

Bingoamisen, kissaklinikan ja kavereitten kanssa tissuttelun lomassa olen toki myös ollu töissä Taalasmaana, puuhannu kissahommia (kissanpentuja on joka saatanan läpi täynnä, olen 24/7 paskalaatikoiden siivooja) ja touhunnu kaikenlaista muutakin. Se on hyvä pysyä kiireisenä, joskin olen toki ottanu vähän rennostikin. Esim eilen, kun kärvensin itteni ihan turistin väriseks pitämällä semi-vapaapäivän uima-altaan reunalla. Ai että oli siistiä olla vaan!

Marraskuun eka päivä tuli muuten 7 vuotta siitä kun lähin  Mordorista vähä lomailemaan ja matkustelemaan. SHEITSHEMÄN VUOTTA! Seittemään vuoteen on mahtunu paljon kaikkee. On ollu ihanaa ja kamalaa ja kaikkea siltä väliltä, mutta en oo hetkeekään kaipaillu esmes takasin Mordoriin. Ees Hiekkakikkareen synkimmillä hetkillä (elokuun maanjäristyshelvetti) ei käyny mielessäkään että noniin nyt heti takas Mordoriin. Koti on täällä.


Viime yön housuunkakkauttaja
Maanjäristykset on rauhottunu, viimisen kuukauden aikana olen tuntenu ehkä kaks. Viime yönä kello 1:20 oli niistä toinen. Pieni (3.7 pojoa) mutta todella lähellä eli tuntu ihan kivasti (kuva tossa vieressä, mie olen toi sininen täplä). Olin jo ajatellu, että eipä tässä enää mitään, pieniä järinöitä voi tulla mutta paskaako niistä. Paskaako niistä juu, mutta toi viime öinen kun herätti ja murju rytisi, niin oli taas paska melkein housussa. Kädet täris varmaan vielä tunti järistyksen jälkeen eikä nukkumisesta tullu mitään. Se ensimmäinen silmänräpäys kun järistyksen tuntee on aina ihan hirviä. Kun ei tiedä mitä on tulossa. Että onko tää nyt taas joku saatanallinen mälli joka vetää Hiekkakikkareen sileeks. On välittömästi karvat pystyssä ja valmius sinkoamaan ittensä pihalle. Just kun oli päässy takas normaaliin älästi nukkumiseen ni juu ei, vaatteet takas päälle koska JOS tulee jotain että pitää äkkiä lähtee ni mieluiten ei pillusillaan evakkoon, eikä mieluusti myöskään kuole siks että vetää housuja jalkaan samalla kun talo sortuu päälle. Takaisin pyjamahommiin siis!

En tiä mihin yksisarvishoitoihin pitäs mennä tai mimmosia kristalleja pitäs survoa perseeseensä, että tästä säpsähtelystä eroon pääsis. Ei kai tähän auta kun aika, ja kohtuullisen paikallaan pysyvä maaperä jalkojen alla. Ja kai se toisaalta on hyväkin että on alitajunen valmius koko ajan päällä. Ettei jää ihmettelemään että mitäs vittua, vaan ensin pyyhkäsee maantiekiitäjänä turvaan ja miettii vasta sitte että jaahans, mites tästä eteenpäin.

Elämä Hiekkakikkareella jatkuu!


Saaren parhaat meiningit perjantaisin on bingossa!

Hail Satan sille, että tuolla pojottava tulivuori Agung on sentäs ollu viime ajat ihan suhteellisen hissunkissun. Soisin hänen tuossa lepotilassa pysyvänkin.

Tsekkaa myös nämä