Rantarunkkari

Kuvan rantakatos liittyy tapaukseen, mutta runkkari puuttuu.

NONIIII! Arvakkaa mitä?! Eilen pongasin taas runkkarin! Se oli tämän reissun runkkari numero 3 ja tällä kertaa kyseessä oli estoton rantarunkkaaja!

Aatelkaa kuulkaa et oli rohkee runkkaaja, vilkkaalla rannalla, sellasen katoksen alla, keskellä kirkasta päivää, siinä se vaan veteli villisti hanskaan. Anto ajatuksen laukata ja käen käyä, samalla ku katteli ku naikkoset pikineissään siin keikistelee, tahi kahlaa tomerana snorklaamaan (kuten miä olin tekemässä).


Tässä on nyt varmaan käyny sellanen juttu, että miun silmä on ikäänku harjaantunu huomaamaan tuommosen munanvatkaus-toiminnan jotenkii herkemmin ku ennen. Miä uskon että tumputtajia on aina ollu, mutta niien kans on varmaan sama homma ku kilpikonnien kans. Aluks niitä ei nää niiku millään, mutta ku ekan pongaa ni sit jotenkii alkaa silmämuna niihin helpommin hakeutumaan.

Minkähän lajin runkkari seuraavaks miun tielle osuu? Miul on jo pongattuna bussiasemarunkkari, katurunkkari ja nyt tää estoton rantarunkkari. Voitte siäl ny aivan omatoimisesti alottaa veikkailun ja vedonlyönnin, miä kyllä kerron sitte.

(Peeääs. Sori ku ei ny tuu tän enempää reportaasii Hiekkakikkareelta, on ollu kliire bailaa kaikkee bilettä. Kaikki on kuitenki ihan helvetin hyvin ja elämä on ihanaa. Palaan pitemmillä puheilla joskus, mut tää runkkarihomma oli niin tärkiä et tää oli pakko tulla jakamaan ny jo.)

Katurunkkari

Kuvituskuva (kialtoplakaatti lentokenttäpussissa Kuala Lumpurissa)

Päivää. Tapan aikaa Chinatownin Starbucksissa. Pillillä lutkutan samalla ihanaa frappea ja ootan kofeiiniövereitä. Niikun ei tässä pumppu jo muutenki tykyttäis. Eilen oli rajua jälleennäkemisen riemua ilmassa kun kavereita pitkästä aikaa näin ja Reggaebarissa hieman kaljaa otimma. Olo on kualemankiäli.

Mut kert täs on viä tuntitolkulla aikaa tapettavana, ni aattelin ny kuitenki tulla hölisee plokiin tärkeetä asiaa. Koska sattui eilen jännä juttu, kuulkaa. Kohtasin - taas! - sellasen veikeen hepun, jota myös runkkariksi kutsutaan.

Miulla oli perkeleen aikanen aamulento Balilta Kuala Lumpuriin. Sitä varten pojotin Sanurin kadulla klo puali-nelijä aamuyällä oottamassa pirssiä. Hiljasta oli juu, mutta kyl siinä ny meni autoo ja mopedii ja oli 24h minimarketti viäresä ja noin, et ihan  autioo ei ollunna. Ni kui ollakaan, siihe tiän toiselle pualelle pysähty mopo. Siitä nous sellanen nuar, ihan siivon näkönen kloppi. Otti kypärän pois päästä, asteli viäresä loimottavan katulampun valokeilaan pojottamaan. Ja ihan muina mopojätkinä kaivoi siinä sitte pippelin esiin ja rupes villisti runkkaamaan. Tuijotti miuta samalla.

Miä pöyristyin niin perkeleesti, en meinannu uskoo silmiäin. Hetken silmät ymmyrkäisnä toljotin et ei helvettilääne, mutta sit palo käämi. Karjasin sille klopille että VOI VITTU ja kipitin herättämään hotellin vartijaa. Runkkari säikähti ja hyppäs moposa selkään ja kaahas poies.

Miä en vittu TAJUA. Mikä helvetti siinä oikee on, että pitää julkisesti pensseliään vatkata? Vissiin se sitte on niin, että kun tumputtajalle tarve iskee, ni siin ei sit muuta voi ku ruveta samoin tein hommiin.

Aika seksikäs pakkaushan miä toki olen, varsinkii aamuyän tunteina, että sikäli ymmärrän kyllä et saattaa rajuki kiima iskee ku miun hekumallista olemusta sattuu pahaa aavistamatta vilkasemaa. Onneks olin liikkeellä toho aikaa aamuyästä, ettei ollu mikää ruuhka-aika. Aatelkaa ny ku ois siinä useempikii liikenneväline joutunu vetää jarrut kirskuen mopoa ja autoa parkkiin, jotta ois kaik päässy pihalle vemputtamaan. Oisha se ollu ikävää ku kauhee liikennekaaos ois siitä seurannu, ku tiä ois ollu tukossa runkkareista.

Siltä varalta että näitä tyyppejä tulee kohalle viälä lisää, ja miksipä niitä ei tulisi, ni piti oikee tehä tälle aiheelle oma tägi, ni saahaa sit kaikki runkkarit saman täpän alle. Juu.

Eipä miulla tän kummosempaa täl erää. Muutaman tunnin pääst lähtää kavereitten kaa yäbussiin viättään liskojen yätä. Aamuyällä saavutaan Kuala Terengganuun ja sieltä hilpastaan sitte Marangiin laiturille katteleen ku aurinko nousee ja oottelemmaa, että joku vene viä meijjät Kapasen saarelle lötköttelemään.

Ni että kuulemiin! Ja kosketelkaa itteenne, hei!

Bussiasemarunkkari

Poson bussiasema

Käy vaan jännemmäksi tämä matkanteko mitä syvemmälle Sulawesia kulkee. Saatana, kun on mukavaa olla elossa, yhtenä kappaleena! Ja ihan okeissa hotellissa ja maata jalkojen alla ja - vittu - ilmastoinnissa. Olen sellasen porsastelun tän päivän jälkeen todellakin ansainnu. Niin, saakeli.

Matkanteko alko kyllä ihan loistavissa merkeissä. Aki heitti miut aamulla mopolla tien poskee johonki risukasan oloseen lautahökkeliin, kehu sitä bussipysäkiks. Ja meininki oli että kello 9 tulee bussi jonka kyytiin könyyn ja sillä jurnuttelen pari tuntia Posoon. Asia selvä. Mutta sitte en tiiä mitä yhtäkkiä tapahtu, kello ei ollu vielä läheskään ysiä, kun siihen vinon majan etee jarrutti joku auto, ja Aki heitti miun rojut takapenkille ja komens sisään istumaan. Miä kimitin et mitä helvettiä, bussilla menen, kuka toi jätkä on tua ratissa ja en muuten vittu maksa mistään yksityisautokyydistä extraa ja niiku häh. En saanu selkeetä vastausta, mutta ku kamat oli jo siä kyydissä ja ihan sellanen sivistyneen näkönen kolli auton ratissa ni sinne sit vaan, rohkeesti, naama eellä, kyytiin.

Autokuski oli ujonolonen ja kiltti nuar komee kolli, ilmeisesti polliisi oli hän. Sanaakaan ei enklantia osannu, ja miun indonesian kieliset smooltookit oli noin kolmessa sekunnissa käytetty loppuun. Mut ei se mitää. Oltii sitte hiljaa. Jätkä laulo kyllä koko matkan, ääniala oli luokkaa pikkuoravat, joten en kehottanu kloppia koklaan Indonesian Idolseja. Vuoristo ylitettiin, komiat maisemat ja alle tunnissa oltii sit Posossa. Tyyppi kippas miut Poson bussiterminaaliin ja miä en kerenny ees kiittää, saati tarjoo pientä rahaa vaivannäöstä ku hää vaa nosti räpylää ikkunasta ja jatko matkaa. Olin ihan silmät lautasena, et ei oo todellista, tyyppi ei mitn korvausta ees pyytäny vaa ihan muuten vaa kuletti tien poskes pojottavan punkeron Posoon. Ihmisten ystävällisyys jne.

Poson bussiasema

Poson bussiterminaali on kyllä yhenlainen nähtävyys. Siel ei ollu mitää, eikä varsinkaan busseja. Kaakaopapujen kuivatustoimintaa oli pihamaa täynnä. Lisäks oli lauma vuohia, jotka kaakaotyyppejä kovasti hiers ku tuppasivat vetään kaakaopapuja naamaan jollei niitä jahattu heti pois. Hienot vuohet. Oli myös lehmiä, sekä -iiik- sylissäpiettäviä kehrääviä kissoja.

Sekä mukavia ihmisiä. Miut otettii tietty heti kauheen äijälauman hoteisiin, oli ukkoa kantamassa rinkkaa ja  säätämässä miun asioita. Valitettavasti faktat oli sellaset, että pussi Ampanaan meni just, ja koska on sunnuntai, busseja ei mee järin usein. Seuraava lähtee vasta iltapäiväl kolmelta. Eessä oli siis 5 tuntia pojotusta Poson spektaakkelimaisella bussiterminaalilla. Mutta aika ei sinänsä pitkäks käyny. Miul oli hyvä kirja kesken, oli kissaa rapsutettavana ja vuohien toiminnan seurausta. Oli mahottoman kireeseen univormuun pukeutunu bussiaseman vartijajätkä, joka näytti siltä niiku ois karannu Indonesian Village Peoplesta, mutta oli yhtä kaikki mahtavan hauska tyyppi, jonka kans kuunneltii musaa molempien puhelimista. 5 tuntia meni ihan leikiten.

Kaakaopaputoimintaa Poson bussiasemalla

Paitsi se kohta kun tuli bussiasemarunkkari juttusille. Palu-nimiseen kaupunkiin matkalla ollu aivan siistin näkönen herra sinänsä. Osas enklantia paskemmin ku miä indonesiaa, joten jutun vääntö oli ihan yhtä helvettiä, mutta äijä ei luovuttanu vaan jankkas ja jankkas jotain mistä en ottanu tolkkua. Ja oli ehkä aivan hyvä etten ymmärtäny, sillä ku aikani siinä koitin kohteliaasti kuunnella ja ottaa selvää mitä on tyypin syrämmellä, ni huomasin että siinä koko ajan ku jutellaan ni hän samalla hinkkaa vehettään toisella käellä (toisella piti kännykkää jolla otti miusta koko vitun ajan kuvia). Luojan kiitos sentäs siitä pöksyn päältä itteensä hiplas, varmaan ku oli ihan päivä ja noin ni ei tohtinu nyppiä nakkiaan ihan taivasalle siinä. Miä tollo ens aattelin et sitä varmaan kutittaa siältä, mutta hokasin sitte et kapsutus on vähän määrätietosempaa ku mitä ny ihan perus rapsutus olis. Olin aivan pöyristyny et ei jumalauta ole todellista. Kiskasin hupparin päälle, vaik lämpöhalvaus oli lähellä muutenkii, ku aattelin et ehkä se ny villiinty sitte ku miulla hihaton toppi ja okei vähän ehkä muslimihuudella antavaks katottava kaula-aukko, mutta kyl miusta silti on vähän outoa et noin kovasti innostuu tämmösen varhaiskeski-ikäsen punkeron jo parhaat päiväsä nähneestä tissivaosta, saatana. Siispä paikat piiloon, nenä kirjaan, tyly selän kääntö ja totaalinen ignooraus. Koitti se sit viel jotain inistä sielt et voisko yhteiskuvaa ottaa tai muuta, mut tiuskasin vaan et EI VOI ja sen jälkee en ees kattonu kohti. Viesti meni perille ja runkkari vaihto paikkaa ja lopulta poistu ku hänen kyytisä saapu paikalle.

Että ku oon kehunu kuin on ystävälliset ihmiset, ni... no ohan se tavallaan tuoki aika ystävällistä sillai. Vissiin? Kai se pitää tässä iässä kohteliaisuutena ottaa, että joku kokee niin kuumaks et on keskellä kirkasta päivää julkisella bussiasemalla hippasen pakko itteesä piellä sillälailla ku itteensä yleensä piellään ihan niiku omissa oloissaan. Juu. Jännittävä kokemus, kertakaikkiaan.

Miun Pososta Ampanaan matkaava bussikyyti saapu hakemaan miut lopulta vähä ennen kolmee. "Bussi" olikin sitte niin romu miniväni, että sil ei Mordorissa sais ajaa metriäkään. Ovenkahvoja sisäpuolel ei ollu enää lain, joka suunnasta repsotti jotaa, pari ikkunaa oli korvattu jollai vanerilla ja ku miä jouduin istuu eessä kuskin vieressä ni penkin alla höyrys joku vitun grilli joka kävi niin kuumana et miun perse on varmaan vesikelloilla. En oo uskaltanu kurkistaa viäl onks oikeest palovammoja.

Täs kohtaa oli viel valossaa enkä pelänny kuolemaa

Kyyti oli lisäks ihan liian hurjaa, varsinkii ku aurinko laski ja tuli ihan säkkipimiää. Tie oli aivan kauheessa kunnossa, ja tavallaan oli varmaan siunaus että oli pimiää ni en nähny millasia rotkojen reunoja tuol taas luisutettiin. Plus tiellä liikku rekkojen, mopojen ja autojen lisäks myös vuohia, ihmisiä, lehmiä, kissoja, koiria ja herra ties mitä. Parasta oli, et autosta sammahteli välillä valot aivan kokonaan, ja ketkä on tropiikissa käyneet ni tietävät että pimeys on täällä niin tiheetä, että vois veitellä leikata. Valojen katoominen ei kuiteskaa tarkottanu et kuski ois hiljentänmy vauhtia, ei tieteskää. Miä hauskuutin vissiin kaikkia muita kyytiläisiä ihan vitusti koska ei ollu kerta eikä kaks ku kiljahtelin kauhusta. Ku lopulta Ampanaan Hotelli Oasiksen eteen auto pysähty ja vapisevin jaloin sieltä ulos könysin ni siin oli taas miltei onnenkyyneleen paikka. Matka Pososta Ampanaan kesti noin 5 tuntia ja kustans 75 000 rupiaa.



Positiivista täs on sentäs ollu se, et varsinaista kielikylpyy on ollu koko helvatun päivä. Oon mongertanu enempi indonesiaa ku enklantia. Mitäänhän en osaa mut yritys on kova, ja onneks pientäki yritystä paikalliset tervehtii aina hirveellä riemulla.

Mut miul on just nyt sellain olo, et miä en kestä enää yhtää tämmöstä hengellä leikkivää autokyytiä ku mitä tänääkii oli. Onneks ny ei vähää aikaa tarttekaan. Lähen nääs merille seuraavaks.

En oo ihan varma lähenkö viel huomenna Togean-saarille (joiden on jumalauta syytä olla jotain ihan älyttömän hienoo, sen verran vitulliseks on osottautunu sinne matkaaminen, nimittäins) vai pälyilenkö huomisen tätä Ampanaa, ku ny kerran täällä oon. Vähän on tän hetken tutina se, että vitut, täs on ihan tarpeeks kupeksittu jossai kylis ja kaupungeis, nyt tartten saarihommia. Sukeltamaan! Löhöömään! Zeniläistä mielenrauhaa! Aivot narikkaan! Varpaat hiekkaan! Piis änd löööööv!!!!

Seuraavat plokiläpät tulee sit joskus ku kohtaan taas internetin. Voi mennä hetki.

Poson bussiaseman kehräävä sylissäpitokissa

Poson bussiaseman viihtyisä odotustila. Assholeni on tuo keltaiseen sadesuojaan pakattu pökäle tuossa vasemmalla.

Poson bussiaseman maanmainio kireekledjunen vartijapoika.