Maailmantuska, osa 666

Elämme lopun aikoja, rakkaat kaksi lukijaani.


Kävin eilen pitkästä aikaa sukeltamassa. Viime kerrasta oliki jo viärähtäny 3-4 kuukautta. Olin intoa täynnä et jee, veteen, hurraa. Polskuttelin kaks sukellusta, suunnilleen tunnin molemmat. Ja tuli paha mieli. Itkua tuhersin jo siellä veen alla, niin vitutti.

Meiän korallit on kusessa. Muutamassa kuukaudessa valtava osa mein koralleista on muuttunu valkoseks. Tämä ilmiö on nimeltään coral bleaching ja pahimmillaan se tappaa koralliriutat. Ja kun kuolee korallit, lähtee kalat ja muukin elämä. Ja kun meri kuolee, hyvät ihmiset, sillon se on loppu lähellä. Ihan kaikille.

Kaikkialla oli valkosena hohtavia koralleja, Valtavat isot korallimöykyt valkosena. Futiskentän kokoset alueet jossa ollu pientä korallia ja vitusti elämää: valkosena. Merivuokot (missä nemot asuu), valkosena. Aavemainen tunnelma. Tuli fiilis että tässä sitä sukellellaan elämän hautuumaalla. Tai jossain kummitusmeressä. Ei siinä paljon pystyny ihmettelmään haita tai kilpikonnia, kun tuijotin epäuskosena ja silmät ymmyrkäisnä koralleja. Käsittämätöntä, että tämmönen muutos tapahtunu ihan muutamassa kuukaudessa.

Korallit valkastuu kun merien lämpötila nousee. Meillä on täällä ollu merivedet poikkeuksellisen lämpösiä, 30 astetta ja jopa ylikin. Normaalisti vedet on sellasta 28 astetta. Korallit ei tarvitte ku yhen asteen lämmönnousun ni alkaapi närästää. Jos tuo meriveden lämpötila laskee öbaut NYT pari astetta, ni koralleilla on vielä mahis toipua. Mutta jos tuo vesien kuumotus jatkuu vielä niin kaikki nyt valkosena häälyvät korallit kuolee.

Australiassa iso valliriutta tekee kuolemaa myös. Thaimaassa on jouduttu sulkemaan useita sukelluspaikkoja ja kokonaisia saaria tän ilmiön takia.

Ja merivesi on poikkeuksellisen lämmintä osin koska jyllää El Nino, mutta kyllähän suurin syy on yleinen maapallon lämpeneminen. Ja se taas on ihmisten vika. Ei minkään muun. Meitä ihmisiä on vaan ihan vitusti liikaa ja tää meiän maapallo ei enää kauaa jaksa. Ja siitä huolimatta ihmisten määrä kasvaa JOKA PÄIVÄ noin 230.000 hengellä. Vuonna 2012 ihmisiä oli 7 miljardia. Vuonna 2024 meitä on jo 8 miljardia. Vauhti kiihtyy. Mites luulette miten tällä vauhilla kasvava ihmispopulaatio ruokitaan ja asutetaan? Kun ei tämä planeetta kasva ollenkaan.

Sitä toivon ettei koskaan löydetä toista elinkelposta planeettaa eikä varsinkaan keinoja sinne matkustaa. Koska niin pässejä myö ollaan, ettei mitään tän yhen maapallon tuhoomisesta saletisti opita. Sinne mentäs tappelemaan ja sotkemaan.


Leonardo Di Caprio maailman kuninkaaks, kiitos.


Ahistaa ihan vitusti ja maailmantuska roikkuu isona synkkänä pilvenä pään päällä. On niin syyllinen olokii. Miäkii täs vaan sotkotan ja tuhoan ihan vaan olemalla olemassa.

Laivanupotuspeli

MEILLÄ ON UUS SUKELLUSPAIKKA! HURRAAA! Tämon siisteintä ikinä!

Asiasta on ollu puhetta jo pitkään, mutta eilen vihdoinki tuonne meiän vesille upotettiin tommonen laivan raato, Glenn nimeltänsä, ei sukua Danzigille. Ihan tuossa lähivesillä Glenn nyt makoilee, eli lähellä Lutwala Divea, kohassa missä on iso alue pelkkää kuollutta korallia ja ei-mitään.

Raato on ny siä noin 20-30 metrin syvyydessä. Hylkysukelluskohteena tietty aivan ehoton mutta toimii myös ns. keinotekosena riuttana. Tämmöset jutut on niin siistejä, koska raadot kerää hanakasti elämää ympärilleen ja käsittääkseni tuosta tehään myös vähän niiku biorock (koralliriuttojen elvytystoimintaa, rautahäkkyröitä joihin istutetaan korallinalkuja ja siihen sitte johdetaan mietoa sähköä joka imee itteensä kaikkee mitä korallit tarvii kasvaakseen sukkelasti... googlaa biorock, jos kiinnostaa tietää enempi).

Nyt tarttis vaan jostain taikoa aikaa sukeltamiseen, koska on ihan kauhee täpinä päällä päästä ihan itte kattomaan tuota Glenniä vähän lähempää. No, vielä reilut pari viikkoa ni ehkä sitte. Taalasmaahommiin tulee tauko kun Edenin omistaja tulee takasi. Niin laitan kissakaupan kiinni ja piän pari sukeltelevaista vapaapäivää!


Kuvat by Tori & Joe Taylor/Lutwala Dive ja lupa niien nyysimiseen ja blokissa julkasuun pyyetty sekä saatu.

Paluu kalojen vilpolaan

Oon palannu mereen. Sukeltanu joka aamu tällä viikolla.

Edellisestä sukelluksesta oliki hujahtanu taas reilut 3 kuukautta. Mutta kun ei mukamas ehi. Aamut menee lorvaillessa, pihaa kastellessa ja kapsuttaessa, sit on kissakauppa ja sit onki jo liian myähästä ja kaljaaki tarvii juua.

Tähän oli tultava muutos. Pihassa kualee kaikki enivei, kastelin rehuja aamuin illoin tahi en, joten pitäkööt tunkkinsa, saatanan risut. Saavat pärjätä iltasuihkulla, jos silläkään.

Tajusin, että oon ihan liian käpertyny ihan liian pieniin ympyröihin. Hima-Kissakauppa-Eden/Golf, ja thäts it. Jotain tarttis tehrä ja koska ei kiinnosta baareissa notkuminen ja umpituiterissa röntyily (vanhuus, tätä se nyt sit on) ni muistin että ainii, ois toi sukeltaminen. Se on ensinnäki ihan vitun hianoa hommaa, ja toisekseen samalla tulee käytyä kattomassa meiän kissasairaalan potilaita ja kolmaaks siä joutuu olee tekemisissä jopa uusien ihmisten kanssa (ÄÄÄK) ja neljääks se on myäs mukavasti fyysistä hommaa, mitä esim. sänkyssä makaaminen ja murhadokkareitten töllääminen ei ole. Ja halvempaa, miulle, ku kaljan kittaaminen. Ja koska en pysty sukeltamaan rapulassa ni kaljan kittaaminen vähentyy kovin kun on aamu-ysiltä suikattava syvyyksiin.

Jotenki sukellushomma vaan on jääny. Ja koska miun oma märkäpuku on nyysitty ni senki takia ollu vähä että EN MEE koska ei oo omaa märkäpukuu. Tekosyy, tosisyy on vaan yleinen laiskuus ja vetelöityminen.

Siispä sukeltamaan. Heti maanantaiaamuna kello yheksän ja vähä oli jännäkakitsua kalsongissa ku edelliskerrasta oli niin pitkä aika. Mutta sehä on ku pyärällä ajo, heti muistaa et ainii näin tää menee. Hermostutti kyllä kun heti ekalla sukelluksella ope joutu lähtee yhen asiakkaan kans pintaan jo puolen tunnin kohalla ja viittilöi miulle että otaha kuule koppi, vetele etiäpäi tää sukellus lopun porukan kans. Mutta hyvin se meni ja kaikki tuli henkisä pintaan. Samalla sukelluksella näin öbauts kaiken mitä täällä meressä on nähtävää: ison hain, piäniä haita, mustekaloja, kauhian merikärmeksen, kilpikonneja ja tiäs mitä.

Eilen vahingossa sukelsin oman syvyysennätyksen. 34 metriä ja hilut. Ei ollu tarkotus mutta oltiin mestassa missä yleensä ei syvälle mennä, matalalta nytki alotettiin, näkyvyys oli ihan törkeen hyvä ja suihkittiin menemään vaan ku hianolta näytti. Yhtäkkiä vilkasin suklitietsikkaa ja kattoin että perkele sentäs, 34,5 metriä, hippasen ollaan syvyyksissä, dekolukemat on 4 minuuttia että taianpa tästä vähän sutia yläkertaa kohti. Muut hokas asian tilan samaan aikaan ja polskittiin sitte säädyllisempiin syvyyksiin koko lössi.

Uus syvyysenkka meinas tulla tänää aamulla ihan väkisin. Oli ihan  vitun hirviä sukellus jos ihan rehellisesti sanotaan. Totaalisen einuksesta ja syvältä sieltä. Siinä meni vituiks suunnilleen kaikki. Okei, sukelluskamoista ei hajonnu mitään mutta noin muuten kaikki meni päin helvettiä. Oli toki tarkotuskin mennä syvälle heti aluks, mutta polskutella sieltä sitte matalempiin vesiin. Näin ei kuitenkaan kyetty tekemään, kiitos järkyttävän virtauksen joka vaan tuuppas meitä syvemmälle. Vaikka koitti uia like there's no tomorrow, merenpohja vaan luisu kauemmas ja kauemmas. Tietsika näytti 33 metriä, miulla sekos pää koska menin liian vauhilla liian syvälle,  tuli valtava paniikkikohtaus, ei ollu mitään mihin tarttua kiinni tilannetta rauhottamaan, koko ryhmä levis ihan joka suuntaan, väsyin uimiseen, hengitys meni paniikin takia haukkomiseks, pyörrytti, pelotti, ahisti, vitutti. Ryyppäsin ilmatki niin vauhilla että vartissa olin jo alle sadassa barissa. Olin justiisa viittomassa sukellusopelle että meikän osalta tää seikkailu loppuu nimittäin justiisa tähän, MIUN ON PÄSTÄVÄ VITTUUN TÄÄLTÄ HELVETISTÄ JA VÄHÄN ÄKKIÄ, kun Joe onneks viittilöi että sukellus keskeytetään ja lähetääs pintaa kohti. 10 minuuttia luisuteltiin pintaa kohti ihan silkassa sinisessä ja miuta ahistaa sinisyyski ihan kyrpänä ja olin aivan romuna. Mutta jossai 15 metrin kohalla alko onneks pää kasaantumaan ja paniikkikohtaus hellitti otetta ja lopun pysty senku lillumaan ja olemaan et jei, selvisin tästäki.

Hyvä muistutus taas kerran siitä, että kalojen vilpolassa kun ollaan niin siin ei luonnonvoimia vastaan oo piänellä ihmispullukalla juur mitään sanomista.

Veneesen päästyä oli fiilis että en muuten sukella hetkeen, riitti toviks, mutta eihän sitä tohdi jättää paskaa kokemusta alle. Se on se, et jos hevosen selästä lentää ni on kavuttava uuelleen satulaan. Siispä huomenna aamulla takasin mereen, tuli mitä tuli.

Tilasin myäs uuen märkäpuvun. Halvimman mahollisen sukan mitä löytyy, kai sellasen jonku köpön noin miljuunalla saa. Ihan sama kuhan on pitkät hihat ja puntit ja 3mm paksuutta. Rahaahan siihen(kään) ei ikäänku ole, mutta se on pakkohankita. Vedet on sellasta 26-27 asteista ja miä kermapersehän jäädyn tuommosis lämpötilois jos pitää lyhkäsellä puvulla sukeltaa. Ja säästän sen nopeesti kaljoissa jos vaan sukellan menemään enkä kittaa bintsua yhtenään.

Olkoot uusi märkäpuku miulle miulta syntsälahja, koska ikäännyn taas tuossa loppukuusta. Äääk. Vittu tätä vanhuutta, se niin nopiasti tulee ja vie mennessään.

Ja joojoo, on se dive master vieläkin kesken. Joskus sitte ku jaksan keskittyä ja ku miulla on joku apulainen joka pitää kissakaupan auki sillä aikaa ku miä masteroin.

Eihän tässä oo kiire, mihinkään.

Big Ben, melko varmasti saaren läskein kissa

Kissasairaalassa oli aamusella kuus häkillistä potilaita. Siel on Lassie joka on flunssassa, Hulk joka on maalissa, kaks pientä orpoo pentuu, yks emo neljän pennun kans, yks tyttökissa jolla oli pentuja jotka kaikki kuoli kissaruttoon, ja sit viel yks laiha köhivä piäni rääpäle.

Sukelluksen jälkee lähin kotio ni oli taas roadblock

Meri - mie 6-0

Ehhhehehehhehehe. Papukaijatki nauraa miun aamuselle räpiköinnille.

Otin aamutuimaan pienen otteluntapasen meren kanssa. Piti olla juhlahetki, miun sukellus numero 250. Mutta meiän merihän on ollu tässä hiukkasen ärhäkkänä viime ajat ja niin tänäänki. Hirviä aallokko siinä kotirantsussa, semmonen kutsuva surffareille muttei muille. Myä kuiteski Stevenin kanssa kelattiin et ei se mitn, suikataa siitä läpi vaan ja mennää kattoo mikä meininki, oli niiku sellanen shore dive -viritys siinä aikeena. Oisha miun pitäny tajuta että miä en niin vaan "suikkaa" enkä varsinkaan "läpi" mistään helvetin surffausaallokosta, mutta jotenki luulin taas olevani joku saatanan supersankari ku siinä märkäpuku päällä tärkeenä pasteerasin. Että joo joo, mennää vaa no problem, wuppiduu, meri kutsuu letsgou. Siinähän sitte meinas katketa jalka, hävitä räpylät ja tulla kualema kun yritin supersankaroida itteni aallokon läpi. Siinä kohin missä aallokko murtuu ni pääsin ehkä viis metriä eteenpäin siinä aaltojen välissä ja sitte viuh vaan lensinki kymmenen metriä kohti rantaa. Siinä periaatteessa oli sellanen ikiliikkujan paikka, jollen ois antanu periks, voisin olla siinä  räpiköimässä foevaah enkä pääsis yhtään sen meremmäs.

Luajan lykky että miulla on pitkä märkäpuku, muuten oisin ollu niin verillä ja ruhjeilla että ois voinu painua veestä suoraan johonki kasattavaks. Nyt on vaan mustelmia ja hiukkasen turvoksissa oleva nilkka (jäi korallien väliin kun aalto kävi päälle ja tuli pientä vääntymistä siinä samalla kun meinasin hukkua). Varsin rajua oli meininki, siin ei montaa minuuttia tarvinnu taistella ku olin kokovartalo-maitohapoilla ja ihan paskana. Luovutin ja taapersin takasin rantaan.

Huomenna sitte se sukellus nro 250. Toivottavasti. Kerkesin jo hekumoia että huomenna kun on kissakauppa kii ni lutraan meres koko päivän. Mut en sittenkää. Aamulla oltava kasilta kissakaupalla, ku on yks hätätapaus, eläinlääkärit Balilta tullu pikahälytyksellä tänne tänää ja aamuvarhain kirurkista toimenpidettä yhelle mirriparalle. No ei se mitn, meri kyllä oottaa, kissat on tärkiämpiä.

Tiedoksi muuten kaikille: riisikeitin ei ole sama kuin leipäkone tahi uuni. Kokeilin tänään. Tein päheen perus-taikinan hiivasta ja jauhosta ja veestä ja jostaa ja annoin taikinan hianosti nousta ja näyttää taikinalta, sitte tirvasin sen jöötin riisikeittimeen ja haaveilin et sielt tulee koht sellain vastaleivotun leivän tuaksu ja kuahkee limppu on tosiasia. Ihan tismalleen ei menny niiku suunnittelin, tämäkään hommeli. Lopputulos oli sellain tiukka ja tiivis, kelmee ja tahmee ektoplasmaköntsä. Kissat kyllä söivät sen ihan riemulla.

Että ollu semmosta aika rajuu tappion tuntumaa tässä päivässä.

Röökilakko Päivä 4 ja sortuminen oli todella lähellä. Luulis että ois helpompaa mitä usiamman päivän sinnittelee mutta miulla oli tänää ihan kaikista hankalin päivä. Mietin jo et miks vitussa kiusaan itteeni tällä hommalla? Miusta tupakin polttelu on kivaa ni miksen senku polttelis menemään? Aikuinen ihmiin olen ja saan tehä just niiku miuta sattuu huvittamaan, ei tarvitte keneltäkään lupia kysellä eikä kenellekään mitään selitellä. Semminkin kun röökihän on täällä halpaa et ei se ees taloutta kaada. Mutta tää on nyt vaan tämmönen hetkellinen kurinpalautus kaiken tommosen vapaamiälisen pellossa (tai viidakossa) elämisen jälkeen. Koska jos pystyn olemaan esim. viikon polttamatta ihan tuosta vaan ni se tarkottaa miusta et oikeestihan en niiku vakituisesti röökaa. Vaikka siis vetäsin vuoden 51 muuta viikkoa sillai kahen askin päivävauhilla. Nih! Itsepetos, paraspetos!

Peeääs. Tätäkin ruikutusta oon koittanu pitkin päivää julkasta mutta toistaseks ei oo onnistunu. Nyt on ilta ja oon kotoon ja oon saanu jo kuvat tähän laitettua ja telkasta alkaa ihan just KILLER KIDS ja jos tää ei nyt mee kerralla julkasuun ni antaa olla.


Peeääs Kax, eli Kakkosen Peeääs: huamenna viissin ilmestyy miun eka kolumni, Mordorin savokarjalan sanomalehtien sunnuntaiosastolla. KÄÄÄÄÄÄÄK. Se on semmonen yleispätevä, kolumnistinne taustoja kartoittava, maalimaa syleilevä alkuplörinä vaan. Varsinaiseen asiaan päästää sitte helmikuussa.

Tämä kissa ilmesty pihaan tänää. Epäilen että se on yks Lutwalan sairasosaston potilaista. Hän ei oo koskaan käyny miun himassa, hänet vapautettiin tuonne omille huudiloilleen hyvän matkan päähän, mutta nyt se on istunu miun pömpelin katolla muutaman tunnin. Ei uskalla, tai osaa, tulla alas. En tiä kui se on tänne päätyny. Muuten pistäsin sattuman piikkiin, mutta tämä on tällä viikolla jo toinen Lutwalan kissasairaalan ex-potilas joka ilmestyy miun pihaan.

Rohkiana typykkänä Tarja lähti tsekkaamaan uuen (pallittoman) kollin. Palliton Kolli meni ihan panareihin. IIK TYTTÖ LÄHESTYY IIIIIK TYTTÖPAKTEEREJA ÄÄÄÄÄÄÄK!

Ylisöpö Von Hertzen ja Lucyfer Ewing (Lulun sisko) huikalla

Helvettilääne. Kissakaupan naapurissa on kaks ovelaa pimukissaa. Niin ovat jemmassa pysyny kun on ollu lääkärei käymässä ja tässä on nyt sit lopputulos. Toisen emokissan pesue tässä... 

Ja toinen emokissa pesueineen tässä. Molemmissa huusholleissa nelijä vauvvaa. Ovat muuten emojen viimoset, lähteepi äiteiltä värkit ku lääkärit taas kohta tulloo. Mutta voi helladuudelis sentään kun on niin söpöjä nuo vauvat! Koitan kuitenki tyytyä tarkkailemaan pesueitten vointia enkä (ainakaa viälä) oo pakkaamassa heitä koreihin ja tuamassa kotio turvaan. Molemmilla on ihan hyvät ja turvalliset ja suojaisat paikat missä ne on piilossa ja kaikki voivat toistaseks oikeen hyvin.

Riihäppi ja meri ja köpö internetti

Vittu oikeesti, pää räjähtää. Nettiyhteys on niin köpö ettei tuu mistn mitn. Myös puhelinyhteydet on viimepäivinä ollu tökstöks aina sillon tällön. Hommat meni tämmöseks tossa ennen joulua ja on ollu vaikeuksia myös saaha ladattua lisää kredittiä puhelimeen ja muutenki yhteyret ulkomaalimaan ollu varsin tanakasti kuralla. Instagramiin oon saanu laitettua kuvan ehkä joka kolmas päivä, ja onnistunu lataus on vaatinu aina noin tuhat yritystä. Just ja just saa hoiettua tärkeimmät eli nettipankin, sähköpostihommat ja rahaa/kaljaa tuottavat asiat. Esim. Golfin kuppilan FB-sivujen päivittelyn, ja siinäki paskassa menee hyvästi 3 tuntia kun  koitan saaha viis kappaletta jotain punasilmäsiä tärähtäneitä paskakuvia feispukkiin. Ja sitte on päällä kissarojektin uusien nettisivujen pykääminen ja vitun jees kun briteistä tuhatta ja sataa kiitävän informeissön haivein ääreltä tyyppi miulle meilaa et voiks tehä tän, kato täst juutupe-videosta mallia, ni pääsen hommiin. Just joo, liikkuvaa kuvaa katon, aivan varmasti hei jee. MONTAKO KERTAA PITÄÄ SANOA ETTÄ NETTIYHTEYDET ON TÄÄLLÄ AIVAN SYNKIMMÄSTÄ PERSESUOLEN MUTKASTA TÄLLÄ HETKELLÄ JA TÄSSÄ EI KATOTA KUNNOLLA EES PYSÄHTYNEITÄ KUVIA SAATANA?

Tämmöstä se aina välillä on ja kyllä tilanne varmaan kohta korjaantuu. Ehkä.

Nokkelimmat ehkä aavistaa että se on meitsillä röökilakko myöskin päällä. HERMO EI OO YHTÄÄ KIREELLÄ! EI PÄTKÄÄKÄÄN! Päivä Kax ilman spaddua menossa eikä siis tee tiukkaakaan. Haluaisin vaan tappaa kaikki, ja ärsyynnyn ihan kaikesta niin että silmissä pimenee. Muuten siis sujuu aivan kuin danssi vain, ei oo ollenkaa vaikeeta siirtyä kahen-kolmen askin päivätahista suorilta nollalinjalle. Ja ilman mitn helvetin nikoretteja ja laastareita ja sähköröökejä, ne on kaikki nynnyjen hommia, tosimies lopettaa sillai kylmän kalkkunan tyylillä. Ihan iisii, ei tunnu missään, haluutsä turpaan?

Lisäks olen bintsulakossa. Kaikki kiva on kiälletty! Mutta nyt on pienen riihäpin paikka, kun kaverit on lähteny jatkamaan matkojaan tahi suunnanneet takasin Mordoriin, ni miulla on oiva tsäänssi olla hetken aikaa erakko. Ei tupakkia, ei kaljaa, aamuisin sukeltelua, iltapäivä kissakaupalla, illat kotona hyvän kirjan tahi paskan telkkariohjelman parissa, hyvät yäunoset ja sellanen rauhallinen meininki. Ei ihmiskontakteja, ellei oo pakko. Pieni lepo tulee tarpeeseen kyllä, helvetti, ei oo aikoihi oikee ehtiny oleen ja istuskeleen ja think about nothing. Kattelaan sitte joskus loppukuusta tai ens kuun alussa et josko ois sulakkeet latautunu ja vois tehä näyttävän  paluun normaaliin saaripultsarin laiffiin.

Sukeltelu pitkän tauon jälkee on ollu ihanaa. Ainahan se on ihanaa mutta etenki jotenki juuri nyt kun oon vähän stressaantunu ja väsyny. Meressä sielu lepää, sinne ei voi kukaan soittaa tai lähettää sähköpostia, eikä siellä voi polttaa tupakkaa. Meri on ihana. Vaikka myännettäköön, juur nyt olosuhteet meressä on kaikkee muuta ku täydelliset. Meri on sellasis meiningeis et mm. pikaveneliikenne Balin suuntaan on ollu poikki jo usiamman päivän. Näkyvyys pinnan alla on paikoin ihan hernekeitto-tasoa ja virtaukset semmosia että meinaa lähtiä menolasit ja regut naamasta. Ja vesi on kylmää, tänääkii aamulla +26 astetta, ja miulla ihan oli pörrö huurussa ja varpaat tunnottomana vaikkei ollu ku puolen tunnin pulahus (mukana iso setä joka hönki pualessa tunnissa putelinsa ruttuun). Erikoista, tässä kohtaa vuotta meren pitäs olla lämmintä, mutta nyt ei oo. Muutoin juur nyt on mitä mainioin sukelteluajankohta, koska asiakkaita ei juurikaan ole. Saari on tyhjentyny aika totaalisesti, ei o ketn misn, ja jos on yks kaks hassua asiakasta veneessä ni hyvä. Saa mennä rauhas eikä oo niin iso riski et ois jotai törppöi porukas.

Tiiä vaikka tässä kohta valmistuis Dive Masteriks. Vastahan siitä on kohta kaks vuatta ku alotin sen koulutuksen! Että nyt jos koskaan se paska loppuun, ois just hyvä aika koska ei oo juurikaan asiakkaita ni sais rauhassa räpeltää ne vaivaset kaks suoritusta mitä miulta uupuu. No, hissun kissun, hiljaa hyvä, mikäs kiire tässä, ei kahta ilman kolmatta vuatta jne.

Joo, koklaanpa nyt tähän latata jonku kuvan. Onnistuu varmaan! Trallalaa!

Oho! Uusimmat Kääpiöt - kaks niistä - kusella! Onnistui! Woohoo! Oisko koneksönit paranemaan päin? Jos on niin pijelkää pipoistanne kiinni, jemmatekstejä alkaa kohta ropiseen. Huomenna ehkä. Mut nyt miä laitan kissakaupan kii ja lähen himaan. Onneks saari on tyhjänä, nyt jos tuos rantaraitil ois yhtä piukassa urpoja niiku viime viikolla ni ruumiita tulis. RÄYH!

Ja nyt, armaan kaksi lukijaani, aion reteesti painaa JULKAISE-nappulaa ja katton mitä tapahtuu. Jos julkaistuu alle kymmenellä yrittämällä ja sehän on jo ihan mahtavaa!

Tänää on kreisi siivousperjantai

Siin ei oo ees puolet miun mirreistä

Jihuu, rakenteluhommat eläinlääkäripytingissä on valmistunu. Viimosena eilen seinälle pykättiin muutama hylly, jotta voi sitte nätisti sinne järjestellä pillerei ja pulverei ja kaikenmaaliman ruiskuja ja kapistuksia. Seuraavana, tänää, ohjelmassa on klinikkahuoneen ja varastokomeron siivous ja kuuraus, sitte pitää maalata hyllyt, laittaa lamppua kattoon, varastohuoneen oveen lukko, roudata kaikki ympäri saarta säilössä oleva roina mestoille, tehä inventaario ja tilata puuttuvaa sälää, painattaa postikortteja ja paitoja myyntii, hakee Lombokilta kontillinen kissanruokaa myytäväks, painattaa infolehdyköitä, tehä kaikenlaisii paperihommii, teettää rahanlahjotusbokseja (demoversio on naapurin puuseppäjätkillä työn alla, jos tulee hyvä niin tilaan 15-20 kpl lisää ja ne menee sitte erinäisiin sukellusputiikkeihin ja muihin pisneksiin, jotka miun toimintaa kannattavat), kissamaalausta ulkoseinään, oveen kyltti et tässä on klinikka, jonkinlainen avajaistilaisuus tarttis ehkä pitää ja mitähän vielä, mietintämyssy on päässä ja tsiljoona asiaa hoiettavana. Mutta asia kerrallaan ja siivouksella alotan tänää.

Jahka klinikka on kuurattu ni sit on alkuillan ohjelmassa saaren siivousta eli roskienkeräystalkoot. Mennää tänää tonne mein kauheen kaatopaikan tienoolle. Tääl on nyt älytön tuuli, joka lennättää kaiken muovipussipaskan pitkin saarta ja siivo on kauhia. Muovipussit bääd. Ens viikolla talkoot on ehkä toivottavasti täs miun huudiloilla, ja pietää muutebnki näitä siivoiluiltapäivä nyt viikottain, koska toi paska ei täältä keräämällä lopu.

Saattaa olla tän kreisin siivouspäivän jälkee  illalla sellanen pollee olo että bintang on tänää ansaittu. Jos jaksaa, tai ees huvittaa, mihkää lähtee.

Tuommoset kaakeliset työtasot on rakennettu

Kiitollinen olen tuesta jota oon klinikan pykäämiseen saanu ja rahalahjotukset on tullu tarpeeseen, vaikkei tuohon klinikkaan oo järettömiä summia uponnukaan (nyt oon maksanu Pallirahaston varoista reilut 300 euroa rakennustarvikkeita ja raksaukkojen palkkoja ja tällä rahalla on saatu komeet kaakeloidut työtasot sekä hyllyt seinälle). Yks kaveri makso isoimman osan raksamiesten liksoja, yks tuttu lahjottaa jääkaapin ja Lutwalan tyypit kustantaa rahankeräysboksien teettämisen. Lutwalan tyypit on myös potkinu miuta perseelle oikeen tosissaan, että siun pitää nyt saaha rahaa tähän hommaan, ja se tarkottaa myös että maksat ittelles palkkaa. Miusta vaan tuntuu väärältä ottaa kissoille annetuista rahoista itelleni mitään, mutta miun pitää nyt ajatella asiaa niin, että miun aika menee aika lailla kissaprojektiin ja kissaprojekti loppuu lyhkäseen jos miulta loppuu rahat. En oo nyt ees ronkkinu Pallirahastosta ropoja miun vuokraan, vaikka kämppä onki täynnä kissoja ja kissarojua, ja vierashuoneen vuokraaminen kenellekään on käytännössä mahotonta. Joten mietin tätä asiaa nyt. Paljonhan miä en elämiseen kuukaudessa tarvitte, eli isoista summista ei ole kyse.

Marraskuun ison elukkaklinikan järjestelyt pitää kans potkasta teholla vauhtiin. Vaikkei sinällään oo juuri muuta ku säätää lääkäreille majotuksia ja semmosia, mutta sähköpostirumba vie aikaa ja muutenki äheltämistä riittää.

Sitte on kotihommat ja omat kissat ja kaikki muu elämä kans. Talonmiähelle eli omalle Seppo Taalasmaalle ois tilausta, et ees jotkut asiat hoituis ikäänku ittestään sillä välin ku mie teen tärkeempiä juttuja, mutta onneks vaikeimmissa hommissa naapurin jätkät tulee aina jeesaamaan. Seksibambuverhot keittiöön on asennettu, jee!

Hannu. Hannu on aivan huipputapaus. Hänessä on niin paljon edesmennyttä rakasta Dimmua, että välillä ihan  vahingossa kuttun Hannua Dimmuks.

Talk about kreisi kätleidi, jumalauta. Laskin just oikee kynän ja paperin kans että miulla on 22 omaks laskettavaa kissaa ja niien lisäks ruokin vähintään kymmentä satunnaista kattia jotka miun ruokapatojen äärellä melkeen päivittäin piipahtaa. Näistä noin kymmenestä on viä 4 tai 5 semmosta joita ei oo leikattu, ovat perkeleen arkoja ja kiinni saaminen on vaikiaa, vaikka osa hengaa tässä päivittäin - nytkii tuos yks isopallinen pyöreesilmänen kolli torkkuu, mutta lähtee livohkaan heti ku koitan mennä lähelle. Omista kissoistakaan ei tässä Palatsilla hengaa vakituisesti ku ehkä puolet, muut käy aamulla ja illalla syömässä mutta muuten huitelevat omilla teillään.  Kääpiöt on ruvennu pysymään pihassa kohtuullisen hyvin. Häviävät välillä Lumikin perässä johonki mutta tulevat kyllä takasin. Muumio on yhä ihan luuranko, lääkekuuri ollu nyt 3 viikkoa päällä mutta mirri on ihan ruipelo edelleen. Nyt tosin ihan viime päivinä hän on hiukan osottanu parempaa fiilistä, kissamaista käytöstä ja jopa kehränny. Toivoa on, uskoisin.

Kaiken "pitäs tehä sitä ja tätä ja tota"-menon keskellä otin vähän aikaa sukelteluun. Kävin pari päivää pulikoimassa, ihan vaan ottamasa tuntumaa veden alle ku tuossa oli taalasmaalailun ja korvaongelmien takia pitkä tauko. Oli kyllä saatanan hienoo, heti oli 15 valtavaa bumbhead parrotfiskii lillumas ku täysikuun aika justiisa ja oli mustekaloi ja kaikkee siistii. Dive Masterismihan miulla on yhä kesken, kahta suoritusta vaille vaan, mutta niihin molempiin tarttee vähän valmistautua eikä ne mee tost vaa heittämällä. Mutta sitte ku ehin keskittymään ni on niien aika. Eikä oikeestaa haittaa nyt pysyy maakrapuna, meillähän on täällä ns. talvi, eli vesi on asteen pari normaalia kylmempää. 27 astetta. Siellä Mordorissa tuhahdellaan, kun valitan kylmästä vedestä, mutta menkääpä ite tunniks istumaan tuon lämpöseen veteen ni kylmä tulee. On ollu menininki sitä ettei pintaan tullessa tunne sormiaan eikä varpaitaan ja horkka kestää pitkään ennenku alkaa luuska sulamaan. Lisäks meil on helvetilliset tuulet nyt, eli aallokko on ihan järetön. Eilen oli sellasta henkiinjäämistaistelua pinnalla kärvistely ja veneen oottelu, et lopetin eiliset sukellukset aamun ekan pulahduksen jälkeen. Vaikka pinnan alla on seesteinen meininki ni miä en vaan tykkää hirveessä myräkässä merellä olemisesta. Venekyyditki on ollu yhtä kuolemanpelkoo ni miä nynny ootan seesteisempii kelei. Paitsi jos en malta.

Hän on semmonen ovela veitikka

Lutwalan papukaijat on ihan mahtavaa sakkia! Ne juttelee, sanoo aina heti et HELLO HELLO ku siihen menee, ja käynki niitä koko ajan moikkaamassa ja koitan opettaa mordorilaisii kirosanoi.  Kreiseintä on kun ne nauraa ihmisnaurua. Yks päivä sille isoimmalle tipulle tarjosin kättä, et tuuha siihe (on ollu miun päällä jo tepastelemassa ennenki) ja se esitti ekana olevansa ihan messissä, laitto jalkaa siihen ja noin. Sit ihan varottamatta nokkas miuta helvetin kovasti. Ja kaks nuorempaa ja pienempää alko samantien nauramaan ihan kreisinä. Meinasin pissiä housuun.

Viisumihomma on aiheuttanu aika helvetisti ylimäärästä päänsärkyä. Työlupa-ym-hommat on tavallaan hoidossa, ja asiaan on tulossa täydellinen ratkaisu,  mutta se ei järjesty ihan tosta vaan sormia napsauttamalla et zäp. Väliaikaisratkasu on ns. social/cultural visa, mutta senkin säänöt muuttu hankaliks, eli hiukkasen on säätämistä tässä. Asioilla on tapana järjestyä. Joka tapauksessa tän kuun vikalla viikolla poistun maasta muutamaks päiväks hakemaan uutta jonkinlaista viisumia jostain. Kiinnostus liikkua täältä mihinkään on tasan nolla mutta kun on pakko niin on pakko.


Kääk miun pitää nyt keitellä kahvit ja sitte lähen ostamaan klinikalle luudan ja ämpärin ja siivouslitkuja ja maalia ja sudin ja semmosia, ja sit alkaa kreisikuuraus!

Seksiverhojen asennus

Jeeee, seksiverhot on asennettu ja keittiö suojattu sateelta ja kyllä noi nyt suojaa vähän tuuleltakii. Huomatkaa et miul on myös bambusta tehdyt tuolit, eli maailmanloppu on todellakin tulossa. Tuolei en tosin oo itte pillu märkänä ostanu vaan ne tuli ikäänku talon mukana. Mutta varmasti omistaja on ollu muna pystyssä kun nuo tualit on käyny ostamassa.

Vitutuskäyrän terhakka erektio

Kun silmä välttää niin naapurit saattaa kaivaa tunnelin miun aidan ali.

Pahoittelut jo etukäteen negatiivisuudesta joka tästä tulee huokumaan. On ns. meizzeli ozassa, monestakin syystä. Ja iso meizzeli onkin, ei mikään onneton katkarapu, vaan kunnon jorma.

Vitsit on nimittäin vähissä. Vituttaa niin että itkettää. Olen helvetillisessä stressissä, ahistaa, hermostuttaa ja on sellanen todella säpsähtelevä olo. En pysty keskittymään mihinkään, käsiä vapisuttaa ja on vaikia olla. On sellanen niiku ois miljoonakertanen PMS ja paniikkihäiriö ja kaikki samaan aikaan. Ja kaiken henkisen pahan olon lisäks olen saatanallisessa flunssassa. Hengitän persereiän kautta, koska yläpäässä on kaikki röörit täynnä räkää. On kuumetta, hillitön yskä ja niin järkyttävä vitutus että meinaa hajota pää. Lisäks lapaluulihaksisto yhä niin jumissa, että vintti pimenee kivun takia joka kerta kun yskin. Eli noin 15 sekunnin välein ympäri vuorokauden. Jei! Tunnelma katossa!

Dive masterismi on noin kahta temppua vaille valmis. Oli tarkotus saaha ne tehtyä noin tänään tai huomenna ja viimeistään perjantaina leuhkia ympäri saarta että olen dive master. Mutta jäänee elokuulle se valmistuminen ja vituttaa tämä homma niin järettömästi että tekis mieli hajottaa jotain. Flunssan takia miä tuskin pystyn menemään sukellushommiin ennen Mordoriin lähtöä. Toissapänä jo orasti vähän flunssaa, ja oli ihan helvetin vetämätön olo, mutta menin enivei sukeltamaan kun ei ollu aamulla muuta kun kauhee väsymys. Muuten ihan jees oli sukeltelu, mutta voin kertoa teille, kansalaiset meedpörjare, että kun maskiin aivastaa noin 50 kertaa tua jossain 20 metrin syvyydessä ja saa sen täyteen räkää, niin se liisteripä ei sieltä ihan pikkusella puhaltelulla pois lähe, varsinki jos on nenä tukossa eikä saa kärsästä ilmaa pihalle juuri lainkaan.. Oli ihanaa sukeltaa silmät räässä. Jei. Lisäks törähti kaikki röörit tukkoon, ja tuntu niiku ois lähteny hampaat suusta kun jotkun ilmaontelot ei kyenny päästelee paineita. Että jihuu ja vittusaatana. Alkaa tuntua siltä että universumi on vaan päättäny etten valmistu ikinä. Saatanavittuperkele.

Minä uskon sellaseen että kun henkisesti voi huonosti ni fysiikkakin alkaa oireilemaan. Miä olen niskaan hönkivän Mordorin loman takia aivan paskana. En osaa selittää että miks, mutta miuta vaan ahistaa IHAN VITUSTI. Miuta ensinnäki ahistaa lähteä täältä omalta Hiekkakikkareelta, en halua lähteä mihinkään, ei kiinnosta tippaakaan muu ku omassa Palatsissa möhkiminen kissojen kanssa, sukeltelu ja välillä harvakseltaa kaljalla käyminen.

Ja kuka hoitaa saaren kissa-asioita kun oon poissa? Kissajuttujen takia on aika toivoton ja yksinäinen olo. Että kun ei ole ketään keneen näissä jutuissa nojata ja kenen niskaan antaa osa taakasta edes sillon tällön kannettavaks.

Aika paskana olen Mordoriin tulosta. Vaikka tulenki vaan käymään. Miä olen jotenki kehittäny asiasta ittelleni hirviän mörön ja  tällä hetkellä en toivo muuta ku että en olis mitään vitun lentolippua koskaan ostanu. Oon yrittäny ajatella positiivisesti että jee näkee kavereita ja saa juua karpalolonkeroa ja Mokoman keikka ja raejuustoa voi syyä, mutta jos ihan rehellisiä ollaan ni en miä ole noista ainuttakaan asiaa kovin tosissani kaivannu. Sori vaan kaikki, mutta se on fakta se. Kavereita, vanhoja ja uusia, on rampannu täällä ihan tarpeeks ja okei regei okei ja tempe kuittaa raejuuston. Elämä on hianoo eikä puutu mitään.

Miuta ahistaa erityisen paljon sinne Mordoriin tulemisessa se, että miun TÄYTYY siällä varmaan tehä asioita ja nähä tiettyjä ihmisiä vaikken haluais. Vituttaa asioiden täytyminen. Se on yks syy minkä takia elämä Hiekkakikkareella on niin paljon ihanampaa. Ei ole ketään vaatimassa ja latelemassa että täytyy tehä sitä ja tätä ja elää sillee ja tollee koska niin vaan kuuluu tehä.

Melko opettavainen kokemus tämä. Aikamatka menneisyyteen. Kun miettii, että siitä ei ole ku muutama vuos kun miulla oli tämä fiilis noin 24/7 ja 365...  Ihme on se, etten menny junan alle. Ehkä se tässä justiisa eniten ahistaaki, se paluu menneisyyteen. Kun ei ollu herkullinen olo siel entises elämäs, ja kun siitä kaikesta on eroon päässy, ni edes vierailu siihen ympäristöön nostaa pulssia ja niskavillaa.

Jos tästä jotain positiivista pitää kaivaa, ni oletettavasti Mordorin reissu tulee olemaan iloisesti yllättävä spektaakkeli. Odotukset on nimittäin niin pakkasella, että ei paljon vaadi että loppulasku kipsahtaa positiiviselle. Mutta pelkään myäs että en anna hyvälle kokemukselle edes mahollisuutta, koska olen jo valmiiks vähän päättäny että kaikki on siellä ihan perseestä.

Vaikka järki sanoo ettei ole ni ei auta.Olen löytäny ittestäni tunteella eläjän, ja se ei ole Mordorista yhtään innoissaan nyt.

PS. Vitutuskäyrän ollessa näin terhakkaassa erektiossa ni turha kai mainitakaan että röökilakko sujuu päin vittua sekin. Yhtä hyvin menee ku miun dive masteriks valmistuminen. Eli ei onnistu ikinä. Jopa nyt kun on tää helvetin flunssa päällä ni pinna on niin piukeena ettei tätä ilman malporoa kestä. Sekin viälä. Räyh.

Tunnelmaan sopivia taiteellisia kuvia lopuks.