Kultaturbojättipotti ja kivoja ihmisiä ja syräntofut

Zombielehmä

Ja nyt jos tää maaliman paskin nettiyhteys suvaittee ni muihin ku kissahommiin. Vaikka ne hommathan ei koskaan lopu. Nytteki oon kissakaupalla, ja on jopa käyny kaks maksavaa asiakasta ja yks kissa. Ja yks mordorilainen turisti piipahti sanomassa et moi, miä luen siun plokia, tulin kattoo enkä minkä näköin tyyppi sitä oikee kirjottaa. Se on aina vähän outoa tuommonen et hei ootsiä se, mutta onneks liki kaikki tuommoset moikkaajat on osottautunu tavattoman mukaviks ihmisiks. Miä jo heti oon heille säätämässä majotusta ja muuta, eli kannattaahan miuta tulla moikkaamaan.

Makke bintanghommissa

Mukavista ihmisistä puheenollen, täällä just muutaman viikon oli Makke ja Vöömi. Niinikään miun plokia lukeneita eikä miulle entuudestaan tuttuja laisinkaan. Huikeita tyyppejä. Toivat ens töiksee kauheen säkillisen kamaa kissoille ja hivakan lahjotusrahaa kissarojektille, jeesivät kissaklinikkahommissa (varsinki Vöömi) ja viä torsäsivät eilen vitusti rahaa kun käytii Lombokilla hakees rojua niin miun palatsille ku kissakaupalleki - miä yritin mutten saanu itte maksettua oikeen mitää ku Vöömi oli lompsa levällää joka kassalla. Miun on vaikia ilmasta kiitollisuutta noin niiku naamakkain mutta sanon nyt vaan et jumaliste, KIITOS. Hyö jatkovat matkaa tänää mutta maaliskussa viimestää tulevat takasin ja sitte on ehkä vähän bintang timee taas.

Muutenki kävi justiisa kissaklinikan aikana paljo kavereita mestoilla. Mikä oli tietty sikajees mutta harmillista silviisii etten miä kerenny kauheesti kavereitten kans notkumaan ku oli kiiretä mirrien kans. Mutta aina sitä vähä kerkes risupaariin tai muihi rientoihin. Vemmun viimistä iltaa vietettiin hienon dinnerin parissa, ku Vemmun majapaikan jätkät kokkas meille vegeaterian. Oli syrämmen muatosia tofuja. Siisteintä ikiin!

Syräntofuja

Ja pakko vielä jatkaa kissahommista. Ennen klinkan alkua kävi balin elukkalääkäriaseman omistaja ja hänen kaveri tääl lomailemassa ja myä piettii parin tunnin palaveri kissahommista ja se oli antosa ja hyvä paltsu, koska tyypeillä oli asioista kokemusta ja tietämystä ja miä siinä vaa huokailin et ihanaa kun joku jeesaa. Kun miä en yksin kaikkeen kykene ratkeemaan vaikka haluisin. Tyän alla on nyt kaikenlaista ja perästä kuuluu, tiedottelen sitte ku on jotaa oikiasti niiku näytettävää.

Lisäks miulle maaliman mahtavin onnenpotku ja kultaturbojättipotti on se, että miulle tarjottiin vakituista kolumnistin paikkaa. Siitä maksetaan rahaa ja miun miälestä erittäin hyvin maksetaanki, ainaki tällä nykysen elämän mittapuulla mittailtuna. Vuodenvaihteen jälkeen oon siis sanomalehtikolumnisti, kerran kuussa kirjottelen jotain nasevaa tämmösestä elämästä mitä nyt elelen. Ellei miun jutut oo niin paskoja ettei niitä julkasta. Kolme ekaa kirjotusta laitoin just menemään ja nyt ootan peräsuali kikkaralla et mitä mieltä niistä ollaan. Kertoilen lisää sitte jos ja kun jotain oikiasti julkastaan jossain.

Joulukuussa miulla on tiedossa helvetisti duuneja Taalasmaan Ullana, ja pakko ne on tehä, koska rahavarat on alituiseen heikossa hapessa, ainaki viel tällä hetkellä. Lisäks on tulossa perkeleesti kavereita käymään eli pitää bintsuilleki keretä ja kissakauppaa pitäs pitää auki samaan aikaan ku oon hommissa toisaalla ja  ja ja.... älkää ees kysykö miten se miun kirja edistyy. Ei mitenkään.

Jännää, että täälläki, tässä elämässä, on kiirettä. Mutta tämä kiire ei vituta, koska teen pääasiassa asioita joista tykkään.

Elämä on hianoo.

(Mut min internettiyhteys ei oo nyt hianoo. Kuvien lataamisesta tuu hevon persettä eli tyytykää ny näihi mitä täs on, enempää en jaksa nylkyttää)

Rastajätkien risubaarin vuohi Jackie osaa tehä yläfemmat. Vemmu osaa kans.

Kissamurhetta ja muuta äksönintynkää

Tää on nyt vaan tosi nopia tiedote. Lyhyesti. Yritän ainaki. No jaaritteluks menee kuitenki mut what can I do?

Lukekaa kissaplokista millanen surkia, syräntäsärkevä kissanpentutapaus miulla on nyt huushollissa. Kuurosokee epileptinen (tai jotn) parka. Voi helvetin perse miä sanon. On ollu taas silmäkulmissa ns. hana auki eilisestä saakka tuon kanssa. Ei näihin koskaan totu. Mutta jos jotain positiivista koittaa löytää, ni äsken ku kävin kotona tarkistamassa potilaan ni ettei ois seitinohkasesti ollu parempi vointi hänellä. Voi olla myös sitä, että haluan niin kovasti nähä positiivista merkkiä sielläki missä sitä ei ole että kuvittelen omiani, mutta ihan kun hän ois vähän reagoinu ääniin. Kun niin kovasti en haluais yhtään kuolemaa enää käsissäni piellä ni elättelen ehkä perusteetontaki toivoa tuon raukan suhteen. ja voi PERKELE KUN EI OLE SITÄ ELÄINLÄÄKÄRIASEMAA TÄÄLLÄ! Saatanansaatana.

Heikki, Pössy ja Zorro, min piänet, oli viime yön ekaa kertaa ulkona. Miuta jännitti enemmän ku heitä ja kävin koko ajan tsekkaamassa että ovatko hyö tallella. Kyllä ovat. Kaverilta just tuossa männäviikolla hävis kissanpoikanen, epäillään noita meiän saaren tyrannosauruksia eli monitor lizardeja. Kaveri ku asuu paikassa missä takana on sellanen kostee rämeikkö, joka kuhisee niitä vitun kissantappajaliskoja. Ni olen vähä hysteerinen miun mirrien kanssa juu.

Persekissa on siinä kuosissa, että pääsee ens viikolla vapauteen. Vielä ootan että hanurista viimisetki ruvet lähtee irti ja iho on taatusti ehjä ja siivo ja sitte, tadaa, reilun 3 kuukauden sisäarestin jälkee hän pääsee kunnolla pihalle. Toivottavasti jää miun kissaks, hän on niin kiva tyyppi.

Olen ruvennu laittamaan miun pihaa viidakoks. Meni hermo ku se on sellasta saatanan kovaa multapihaa vaan ja rehuja kasvaa vaan aidan vierustoilla kapeis penkeis, mis niil ei oo tilaa ees kunnolla olla, ja muu tila on ruskiaa maata tai rikkaruahoa. Ja mitä vittua miä teen sillä ns. tyhjällä maalla kun en esmes juoksentele taloa ympäri tai makaile pihamaalla tai ylipäätään tee esmes. talon takana muuta ku kuivatan pyykkiä joskus ja polttelen nuotiossa roskia? Kun tuossa alko poijaat Edenin puutarhaa siivoomaan ja raivaamaan ylikasvillisuutta poies ni miä oon haukkana poiminu mukaan kaikki mitä Edenissä ei enää tarvita. Oon nakittanu naapurin jätkät tuamaan kottikärryllä multaa ja oon nysvänny uusia istutuspaikkoja ja laittanu jotain  vihreitä juttuja sinne kasvamaan ja idättelen kaiken maaliman avokadon kiviä ja limen siämeniä ja chilejä. Haluan talon ympärille viidakon, piste. Jossai kohin viä kinuan ukot laittamaan vähä petonia etupihaan ja poluiks talon ympäri, ja kaiken muun tilan tuuttaan täyteen jotain rehuja. Saatana että muuten lentää hiki ku hetkenki heiluu lapion kanssa! Tänää pojat kuokkii miulle Edenin panaanipusikoista muutaman piänen panaanipuu-vauvan ja sitte miä tirvasen niitä pihaan. Panaanipuut on miun suosikkeja, ne on komeita, niistä kasvaa helvetin isoja, ne kasvaa aika sukkelasti ja kaiken huipuks jos lajike on oikia ni ne tuuttaa törkeen maukkaita banskuja.

Hiekkakikkareella on tohinaa. Ens maanantaina on Nyepi, eli balilainen hiljaisuuren pyhäpäivä. Tarkottaa sitä, että Bali tyhjenee ja tulee tänne. Ja osa on lähteny näemmä jo hyvis ajois pakoon tuota hys-hys-holideita. Eedenin puutarhassa on tupa täynnä, ja pelkästään helvetin kivoja asiakkaita (ja kaks sikakomeeta ruotsalaisgubbee), puhelin soi koko ajan ja porukkaa ramppaa jonona kysymässä huoneita. Eioota myyrään nyt. Kylillä jos käy, jos on pakko, ni kauhee hulabaloo, porukkaa niin perkeleesti.

Oon saanu yhen miun idean (miul on paljon idiksii, suurin osa ihan paskaa mut on kuitenki) jalostettua sen verran hyväks, että oon päässy toteutuksen asteelle. Perästä kuulette, lähiviikkoina. Mutta oon siis tehny jotain aikaansaavaa ja tuottavaakin, tiiä vaikka tuosta ideasta poikis vähä nuudelirahaakin lompakon pohjalle jossain kohin. Soisin kyllä kiitos pliis että näin kävis.

Kirjassa on nyt jo huikeat 40 sivua paskaa. Hyvin etenee sekin. Tai "hyvin", mutta etenee nyt kuitenki, pikkuhiljaa, hissunkissun, aina ku muilta tussutuksiltaan kerkiää.

Vittu miulla on nälkä. Nuudeli, nyt kutzuu mua nuudeli!

Ja kääk ei miul oo tähä mitää viksui kuvii ku en oo räpsiny viime päivinä. Laitan jotai luokatonta pöhköhuumoria sit vaan, sitä löytyy miun tietsikan uumenista kyllä. Moi!

Khuul! Kreisikätleidi äksön figö!

BULLSHIT! Ei oo ikiin yksinäinen olo jos siulla on kissa siinä seuralaisena.

Tussuttelu

Laitan tähän kuvan kukkasesta ku ei oo nyt muutakaan

Min äiti sanoo kaikkee sellasta turhanpäivästä puuhastelua "tussuttamiseks". Et "no ei oo ruaka viälä valmis ku miä oon tässä vaan tussuttanu kaikkee muuta". Joo. Siellä jo hihitellään, miä kuulen tänne asti. Kyl miä tajuun. Kert tussu. Tirsk! (Kiva kohta nähä mikä trafiikki alkaa plokissa kun porukka guuglailee tussua...)

Meil on kattokaa kymin murteessa tämmösiä napakoita sanoja, mistä muu maalima ei tajua mitää. Tiiättekö vaikka mikä on vamppu? Ja vanna? Ja  sit voiaa kysyy et "pitäskö mennä jonnee?" ja tussuttaja vastaa et "emmiä jaksa tulla minnee". Muutenki kymin murre on mahtava asia. Se on tehokas. Ei tuhlailla äänteitä. Sukunimet jotka päättyy -nen lyhentyy kätsysti et Kuosmanen - Kuasmain, Pitkänen - Pitkäin, Hynynen - Hynyin, Saarinen - Saariin, Nykänen - Nykäin, Alltonen - Aaltoin. Joo.

Ja vaikka miä oon lähteny Kouvostoliitosta heti ku pystyin (keväällä 1988, aatelkaa!) ni ei se Kouvostoliitto oo miusta ihan kokonaa karissu, vaikken oo siällä asunu - herraisä - 26 vuoteen. Oon asunu isomman siivun elämästi ihan muualla ku siä Kymin synkimmässä ytimessä. Enkä miä rehellisesti sanottuna ees puhu kymiä enää, paitsi jos sattuu kohtaamaan kanssakouvostoliittolaisia, ni sillo kyllä nopeesti alkaa miä ja siä tupsahella puheeseen. Mutta kymiks on halvatun hauska kirjottaa. Miä siä hihhihhhhiiiiii kikkelis kokkelis.

Ja tää asiahan ei oikeestaan mitenkää liity siihe mitä tulin tänne alunperin kirjottaan. Lähti vaan taas juttu ihan omille teilleen. Eli hei, tossa miä justiisa tussutin menemää, ku ihan muuta juttua piti kirjottaa. Mennääs asiaan.

Miä oon kans semmoin tussuttaja kyllä. Helposti alan puuhastella kaikkee turhanpäivästä, varsinki sillo ku pitäs tehä jotain tärkiää. Miä oon aikaansaavimmillani paineen alasena, kun deadlinet hönkii niskaan ja on niiku ne vimosetki selittelyn paikat jo käytetty. Sitte alkaa syntymään tulosta. Kun on pakko. Että esmes rokkilehtihommien aikoina ni jos haastattelin Ville Valoa maaliskuussa ja lehti pitäs saaha painoon heti vapun jälkee ni miä sitte ehkä vappuaattona alan purkamaan haastattelunauhaa ja oon vitun äkäin kaikille ku kattokaa on painetta ja kiire olevinaa, älkää vittu häiritkö saatana. Kun ei kaikelta tussuttamiselta oo mukamas kerenny asiaan tarttumaan aikasemmin.


Nyt miä oon sitte tussuttanu kaks vuatta tässä kaikenlaista mitä millonkii, ku oon väistelly semmosta asiaa, että pitäs kirjottaa kirja. Miä en oo asiasta julkisesti järin paljo metelöiny, feispukissa pari kertaa ehkä, mutta nyt on pakko tää jännitysnäytelmä läväyttää kaikkien kahen plokinlukijan tietoon myäskin. Tavottelen tällä nimittäin sellasta yleisön painetta omaan niskaan ja semmosta yleistä häpiää jollen nytkää saa sitä tekelettä aikaseks. Nyt oon siis asiaan ihan oikiasti tarttunu, on tekemisen meininki! Kustannussopimus on allekirjotettu, apuraha-anomus on vetämässä (pitäkee peukkuja että nappaa!), sisältöluannos on piirrelty, kirjotushommaa on aloteltu ja tekstiä on jo - oo äm kee - KAHEXAN SIVUA. Melkeen on valmis, siis! Sitähän en tiiä saanko koskaan aikaseks sellasta käsikirjotusta, jonka tuo kustantaja tuleepi hyväksymään ja julkasemaan, mutta toiveikas olen. Kustantaja tietää kyllä kenen kanssa on sopparin tehny ja kai sillä on joku kreisi luottamus siihen että osaan ja pystyn kirjottamaa muutakii ku miä-siä-pissa-kakka-pieru-kalja-kissa-juttuja. Eli kirja tulee olemaan suameks, eikä kymiks.

Näin. Nyt on asia kerrottu maailmalle, en voi peruu, pakko kirjottaa tai muuten hävettää.

Kyseessä on siis matkusteluun liittyvä tekele, eikä pelkästään sellanen että printtaan 350 sivua tätä plokipaskaa ja lähetän etiäpäi että  no siitä, jymymenestys on valmis, vapise Madventures. (Sen kirjan aika on sitte seuraavaks, kuhan tämän ekan järkäleen saan ensin alta poies.)

Ja sitte jos ja kun se kirja joskus näkee päivänvalon ni kaikki sitte ostatte sen heti, okei? Ni miä voin sitte täällä vaan tussutella menemään ihan muina tussuttelijoina kun pankkitilille ropisee biljardeja. Tää on niiku miun naivi visio tulevaisuuesta.

Miä kerron kirjarojektin etenemisestä aina välil tilannetietoja tääl plokis, kiinnosti teitä tahi ei. Ja jos on välil vähä hiljasempaa tääl plokis ni se ei vältsyy johu siitä et oon ryyppäämässä vaan siitä että kirjailijan luovuus on kukassa. Juu.

Ei miul tänää muuta. Tussuttelemisiin! Eiku.

Sulkakynä suussa

Komiaa kenkömuotia Lombokin monokaupassa

Miä olen viime ajat ollu aika käpertyneenä omaan himaan. Epäsosiaalinen meininki rules. Ihan niiku ennen vanhaan välillä Mordorissa. Siellä siihen tosin aina liitty depis ja ahistus ja paniikkikohtaukset, mutta nyt oon ollu himassa vähän muista syistä. Kun ei liiku mihinkään, ei mee rahaa. Ja kun ei liiku mihinkään, saa aikaseks ehkä jotain tuottavaa. Oon kirjottanu, mutta vähän vaikiasti se on sujunu. Työn alla on käyny pari lehtijuttua ja ajatuksen tasolla sykkii pari... eiku ainaki kolme, ehkä jopa neljä... kirjaa. Tiijä sitte näkeekö noista mikään loppujenlopuks päivänvaloa koskaan mutta saaha sitä suunnitella, ja tuhertaa. (Jos kirja joskus valmistuu ja ilmestyy ni ostatte sitte kaikki sen ihan viivana, okei? Oli millasta paskaa hyvänsä! Kiitos!)

Meininki on vaan välillä sellasta, et alkaa kiinnostaa pihan kuopsuttelu, kaappien siivoilu, ikkunoien peseminen ja yleinen istuskelu ja tyhjyyteen tuijottelu, enempi ku se tietsikan ääressä ongenkoukkuna jumittaminen. Oon kitkeny pihan rikkaruohoista ja pessy ikkunat ja järjestelly komeroita ja poltellu saatanasti tupakkia.  Tuttua meininkiä opiskeluajoilta: vaikka muuten paskat välitti että keittiön kaapit on kaaoksessa, ni ans olla ku tenttiin pitäs lukea ni jo vain löyty valtava inspiraatio järjestellä jotain helvetin munakuppeja sieviin riveihin.

Asioitten ajatuksen tasolta paperille saaminen, varsinki järjellisessä muodossa, onki aika haasteellista. Plokin nysvääminen on helppoa: täl ei oo niin järin väliä mitä paskaa tänne tuuttaa, tajunnanvirtaa ja yleistä älämölöä, kepeesti kiroilevaks kymiks väännettynä. Mutta sitte ku pitäs jotain oikeesti julkasukelposta saaha aikaseks ni tuleepi ummetus. Asiallisen tekstin näpertäminen sillai, että se vielä tuntuu omalta, se on hankalaa, kun ei oo semmosta aikoihin joutunu kirjottelemaan. Ja tekstin tiivistäminen on miulle kauhia haaste, kun tuppaan jaarittelemaan ja vääntämään rautalankaa. Miun on vaikia antaa lukijalle vapaus oivaltaa itte, pelkään että ymmärretään väärin, ja siks aika hanakasti perustelen kaiken ja mussutan taustoista ihan liikaa.

Näin esitän tässä potevani luomisen tuskaa, on kattokaa niin vaikiaa tämä kuvitteellisen kirjailijan elämä. Sulkakynääni tässä pohtiva ilme naamalla tuskissani imeskelen ja koitan saaha inspiraation hännästä pysyvän otteen.

Olen kyllä käyny pari kertaa kylillä rimpsalla, vetämässä ns. lärvit, kun on ruvennu tuleen feelis et ihan unohan melkee missä olen ja kaatuupi kohta risuaidat päälle kun ei kotoa poistu ku lähikauppaan ja satunnaisille kissareissuille (matolääkettä sinne, antipioottia tonne, rokotusta tuonne). On tullu tarpeeseen semmonen varpaat hiekassa istuskelu, regein kuuntelu, bintang time ja semmonen, ja hauskaa on ollu. Se on vaan sen verran kallista lystiä ettei tohi joka ilta. Enkä nykysin pystykää sellasee bailuputkihommaan, miä oon aina kuppilakippistelyn jälkeen seuraavan päivän täysin kyvytön tekemään muuta ku makaamaan ja hikoomaan. Vanhuus, se ei tuu yksin.

Kissat voi hyvin. Kissarojektin tiimoilta edelliseen postaukseen tulleet kommentit on kaikki tosi jees ja siel on hienoja ideoita. Kun ois vaan aikaa tarttua kaikkeen ja tehä niille jotain. Just siks ois pähee jos siä Mordoris ois joku joka säätäis noita hommeleita.

Mitä siähen seikkaan tulee, että pitäs tulla käymään Mordorissa ja sitä ja tätä ni Zepa oli asian ytimessä: hyvä idea mutta vaatii suunnitelman ja valmiiksi sovittuja tapaamisia sellasten tahojen kanssa, joista ois asian edistämiselle oikiaa apuva. Ja se vaatii myäs rahat lentolippuun ja Mordorissa olemiseen, eikä sellasta jackpottia oo nyt aivan justiisa kiikarissa. Mutta kattellaan.

Asioilla on tapana jne.

Missäs välissätässä kerkiäis sukeltamaan? Kysyn vaan.

Mut nyt miä meen värjäämää tukan ennenku muutun ihan plondiks. Mustaa päähän räyh ja sit jos kävis vähän Rastajätkien Risubaarissa rapsuttamassa pukkeja! Kilipukkeja, nimiitäin!

Mainio kenkämainos. Tässä on piälessä niiku kaikki!

SamaSamassa regeihommaa

Ozzyn kuppilassa on henkilökunta aina hyvillä fiiliksillä

Kiälenopiskelua