Pikareissu Balille

Kävin Balilla. Ekaa kertaa yli kolmeen vuoteen! Oli asioita hoiettavana/noudettavana sekä piti saaha ees ihan vähäsen pelkkää lepuutusta. Alko pikkusen viirata päässä nimittäin.

Fiilis oli niiku olis menossa melkein ulkomaille, matkoille, lomalle ja oli vahvasti seikkailunhalua messissä. Männävuosina olin luonu päässäni mielikuvan Bali-reissuista, että ensinnäkin hädintuskin hengissä selviää venematkoista ja toisekseen jos perille pääsee niin vähintää jää heti mopon tai auton alle. Jouduin nyt korjaamaan tätä käsitystä kovin. Koska pääsin hengissä perille ja hengissä myäs takas kotio.

Tämmösellä paatilla menin.

Sunnuntaina kun Balille lähin, oli tietenkin ihan helvetillinen tuuli ja meri raivoisana. Paska oli aika vahvasti housussa koska pelkäsin venematkaa etukäteen ihan parkana. Olin varma että kyyti tulee olemaan silkkaa kauhua ja kuolemanpelkoa. Mutta vielä mitä! On tässä reilun 3 vuoden aikana nimittäin pikkusen nuo Balin ja Gilien väliä suhaavien pikaveneitten koko kasvanu, eikä sellasta risteilyaluksen kokosta helvetillistä purtiloa ihan mojovakaan liplatus paljon heiluttele. Vaikka meri raivos ympärillä, niin botski meni varsin tasasta kyytiä. Ehkä kaks kertaa tuli sellanen nyykähys, että vähän niskavilloissa tuntu ja tuli vedettyä henkeä vähän raskaammin. Herkemmät yskiskeli oksennuspusseihin, mutta miusta kyyti oli aivan mainio eikä antanu aihetta minkäänlaisiin jännityksiin.

Tätä kirjotellessa sen sijaan veneliikenne Balin ja Gilien välillä on pistetty sulki pariks päiväks. (EDIT: heti kun sain tän julkastua tuli tieto että veneliikenne seis ainakin 25.päivään saakka). Semmoset tyrskyt on Balin suunnalla että ei liiku mikään pikavene ennen lauantaita. Jo keskiviikkona kun tulin Balilta kotio nin oli Padang Bain satama tyystin sulettu isojen aaltojen takia. Miun vene onneks lähti Benoan satamasta ja kyyti oli mitä tasasin, ei minkäänlaista keikutusta.

Balilla asetuin tutuille huudiloille eli Sanurin Saattohoitolaan. Sen osalta ei ollu paljon meininki muuttunu, Sanur oli yhä sama Hanur. Samat kaupat ja samat baarit ja minuutin välein joku tuputtamassa kyytiä tai hierontaa. Mestoilla hilluvien turistien keski-ikä yhä jossain satasen tuolla puolen. Aina mukavaa kun tuntee ittensä nuoreks, ja siihen Sanur on justiisa hyvä. Kun siellä rollaattori-corpsejen seassa tepastelee ja rusinoitten vieressä uima-altaalla makailee niin todellakin tulee tyttömäinen olo.

Maanantaina miulla oli tarkotus pitää eka ihan oikea vapaapäivä pitkään aikaan. Vapaapäivällä tarkotan sitä, ettei tarvi suhata mihinkään minkään aikataulujen mukaan, eikä tarvi suoraan sängystä sännätä kaupalle siivoomaan kissanpentujen paskalaatikoita eikä tarvi olla koko ajan online ja kytätä sähköposteja tai Airbnbtä ja olla ihan saatanasti tavotettavissa. Ei velvollisuuksia eikä aikatauluja, siitä on vapaapäivä tehty. Oli aikomus retkottaa uima-altaalla aamusta iltaan, mutta päivähän alkoi ensin 4.7pojon maanjäristyksellä ja sitten suikkas aurinko pilveen. Päätin lähteä oottelemaan auringon paluuta pienelle seikkailulle. Jonnekin missä en ole koskaan ennen käyny!

Joku sivukuja Kumbasarin markkinan lähellä Dempasarissa

Lähin siis käymään Kumbasarin tilpehöörimarkkinoilla. Kissakaupalle piti löytää kaikkea kissa-aiheista sälää ja härpäkettä, ja olin kuullu että tuolta Kumbasarista paikallisetkin hakee rihkamakojuihinka kauppatavaraa. Sinne siis!

Olin ihan liian aikasin liikenteessä ja täten suurin osa kaupoista oli viä kiinni. Ja koska olin ainoa ulkomaalasen näkönen pötkylä mestoilla, sain välittömästi selkänahkaan kiinni äärimmäisen ärsyttävän täti-ihmisen, jonka homma oli yrittää vängätä minua puoteihin sisään. Jumalavita että rupes hermo kiristymään. Koitin juosta akkaa pakoon mutta aina kun vilkasin selän taakse ni siinä se taas oli hokemassa et MADAM MADAM COME WITH ME, SHOP IN 2nd FLOOR VERY GOOD. Lopulta hirtti hermo ihan täysin ja huusin kuula punasena sille että nyt vittuun hönkimästä niskaan tai en saatana osta mitään keneltäkään. Täti hävis kuin pieru saharaan välittömästi ja sain täten keskittyä rauhassa tärkeimpään: kissarojun mettästämiseen.

Homma oli menestys: kävin kahessa tilpehöörikaupassa jotka oli auki, käskin kaupan pimujen esitellä kaikki kissa-aiheiset roinat, törsäsin noin 50 euron verran rupioita ja sain saaliiks kaks julmettua kassillista kissarojua: puisia kissapatsaita ja koriste-esineitä, avaimenperiä, jääkaappimagneetteja, parit pienet taulut ja luoja ties mitä. Enempiki ois voinu haalia mutta ostoskassit tuli jo täyteen ja sitäpaitti alko aurinko paistamaan ja tuli kiire uima-altaalle. Takasin hotellille siis.

Loppupäivän röhnötinkin uima-altaan reunalla nenä kirjassa ja päivän tavote tuli saavutettua: illalla vattanahka punotti oikeen hianosti! Aiettä, tietää lomailleensa kun punottaa!

Tiistai miulla oli julmettua ravaamista paikasta toiseen, piti hoitaa kaikki asiat mitä olin Balille tullu hoitamaan.  Balillahan tämä tarkottaa lähinnä liikenneruuhkassa kärvistelyä.  Aamusta tepastelin Mordorin konsulaatille noutamaan miun uuen passin ja sitte lähin muutamaks tunniks istumaan ruuhkiin. Kävin hakemassa uusia rokotteita kissoille yhteistyö-eläinlääkäriasemalta sekä noukkimassa 300 uuen kangaskassin tilauksen painofirmalta. Matkat ei ollu pitkät mutta Balilla siirtymiset kestää kun on autoa ja mopoa tiet tukossa liki ympäri vuorokauden. Oli siistiä.


Ja tiistai-iltana menin oikeen baariin! Illalla pimeellä, nimittäin. Jumalavita miten kreisiä revittelyä. Mutta oli pakko pykertää kattomaan entisen Unelmien Rastasulhasen Arayn keikkaa, kun hän sattui rämpyttelemään Sanurilla liki miun hotellin vieressä sijaitsevassa baarissa. Täten piti sinnitellä hereillä jopa yli auringonlaskun, ja temmeltää mestoille pällistelemään, kun tämmönen ihme kerta tapahtu että Sanurin Saattohoitolassa jotain merkittävää tapahtuu.

Ja perkele sentään, meni Aray sitten vetäsemään coverina Wicked Gamen ja komiasti vetelikin ja olin ihan kaniksilla. Täten hänestä tuli nyt Unelmien Hipsterisulhanen. Onnea hänelle. Jatkossakin miulla siis vintti pimenee täysin ja taannun mykäks puupääks kun hän koittaa tulla tervehtimään ja juttelemaan ja olemaan ihan mukava ja ystävällinen.

Olen sosiaalisten tilanteiden sankari ja supliikkivosu numero yx. Kaukana on ne ajat kun sitä tuosta vaan suikkas ns. vitsillä sisään, tilanteeseen kuin tilanteeseen. Meitzistä on tätä nykyä hauskuus aika helvetin kaukana.

Balin plussaa: KAIKKEA ON, senku ostaa/hakee. Aivan kreisiä se elämän helppous, että mihin vaan pääsee autolla eikä ostosten kotiin saaminen vaadi auto-vene-heppa-kyytihelvettiä. Kohtuulliset hinnat (enimmäkseen), niin kaupoissa kuin baareissa.
Miinusta: liikenne on karmee, autoja ja mopoja tiet tukossa ja ruuhkissa kökkimisessä menee aikaa. Jatkuva "mädäm mädän, transport transport, massage massage" -huutelu kun tepastelee missä vaan. Ruoka oli karmeeta paskaa, mutta söin varmaan väärissä paikoissa, kyllä Balilta hyvääkin safkaa löytyy.

Mutta tulipa oltua kolme yätä melkeen niiku ulkomailla! Keskiviikkona tulin takas kotio Hiekkakikkareelle. Bali kiva eikä yhtään niin kauhee kun olin mukamas muistavinani. Mutta kotikikkare paras!

Nyt ei toivottavasti tarvi matkustaa mihinkään vähään aikaan, vaikkakin luultavasti pitää tehä ostosmatkoja Balille hiukan tiuhemmin kuin kolmen vuoden välein. Kissakaupalla kauppa käy ja kissa-aiheisella tilpehöörillä on kysyntää. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Ps. Rättikauppamiljonääriys antaa kuitenkin vielä odotella ittiään. Mutta kyllä sielläkin pikkusen kuhinaa on. Siitä lisää joskus toiste.

Ps2. Kohta tulee toinen Bali-postaus, mikä käsittelee kutkuttavan jännitäviä puhelinappseja joita piti opetella käyttämään, ettei vaikuta ihan jälkeenjääneeltä muumiolta.

Ulkomailla Balilla join myös kaljaa

Bali street art

Pläski altaan reunalla

Koira

Juma. Ens kerralla asumaan Mahapalaan ja siellä sit kunnolla antaa mahan palaa altaan reunalla lötkötellessä.

Maisema min hotlahuoneen terdeltä

Tämä mirri toimitti seuralaisen virkaa hotellilla. Päivysti miun huoneen ulkopuolella koko ajan ja räimäs kynsillä kinttuun kun menin huoneeseen sisään enkä enää häntä paijannu.

Unelmien Hipsterisulhanen

Tulivuori ja suuruudenhulluus

Tänää aamulla klo 7

Piti kirjotella muita juttuja mutta otetaas ensin taas tulivuoriuutiset. Tilanne tänään: Agung alotti isomman purkauksen eilen iltapäivällä ja pukkaa tuhkaa taivaan täydeltä. Balin lentokenttä on sulettu aamuyöllä ja on tiettävästi kiinni ainakin iltaan asti.

Tuulet puhaltaa tällä hetkellä tuhkaa länteen päin, eli meillä täällä Hiekkakikkareella ei oo ees tuhkallista hätää. Kaikki on ookoo, mitä nyt jokaisella helvetin kylmä hiki persvaossa. Agung pisti jo meiän joulusesongin viime vuonna ihan kuralle, ja nyt olis isompi high season just alkamassa ja rahaa pitäs tehä vähän jokaisen, ni tässä sitä ollaan taas. Jos lentokenttä Balilla pysyy pitkään kiinni, tai on välillä auki ja välillä kiinni, niin tukalat paikat tulee. Turistit menee muualle. Bisneksiä kaatuu ja ihmisiltä lähtee duunipaikat alta.

Ei hirviästi naurata. Miäki niin olen oottanu high seasonia, tilannu kissakaupan täyteen paitoja ja uusia kasseja, ja ollu fiiliksillä että nyt saatana kissakauppa tekee massia niin perkeleesti että niin kissat kuin miekin senku kylvetään timanteissa. Saapi nähä miten käy. Tilanne on se, että rahaa on ruvettava valumaan miun suuntaan ihan just näillä näppäimillä tai katkiaa verisuoni päästä. Semminkin kun kaiken persaukisuuden keskellä velloessani en suinkaan nöyristele ja vetäydy siltojen alle itkemään ja syämään kiviä, vaan pyörittelen pähkä- ja suuruudenhulluja suunnitelmia oman minitalon rakentamisesta.

Mutta hei eiks tääki oo just siistiä, että akka ei muuta tee ku valittaa kuinka on persauki ja ihan vitun väsyksissä ja näännyksissä, ni sitte rupiaa miettimään että koska ei ole rahaa eikä enerkiaa eikä aikaa ni let's rakennetaan talo!

Voisko joku tulla ja antaa avokämmentä ja painot jalkoihin? Ni loppuis tää leijuminen ja riehuminen.

Aijoo ja peeäs, tuota Balin möyryyvää vuorenjärkälettä voipi tuijottaa livenä YouTubesta, tieteskii.

Eilen illalla auringonlaskun aikaan. Kuva by Tori Taylor

Hieno internetistä pöllitty kuva, saa jakaa, kuhan kertoo että kuvan otti eilen illalla Rio Helmi.

Hiljasta on lentoliikenne Balin ympärillä juuri nyt. Screenshotti FlightRadarista.

Tulkee tänne!

Meiän vesikriisi on toistaseks lepotilassa. Vesikatkos kesti reilun vuorokauden ja hanat lorottelee jälleen. Kattellaan mitä tuleman pitää.

Mutta toinen asia: TULKEE IHMISET KÄYMÄÄN! Halvatun tulivuoriuutisointi on lietsonu sellasta paniikkia, ettei ole ketään missään. Bali on tyhjä, Gilit on tyhjänä, Lombokillakaan ei ole ketään. Lentokoneet lentelee normaalisti, mutta niissäkään ei oo juuri ketään kyydissä. Ihmiset on menettäny työpaikkojaan, kaikilla on rahat tiukassa. Miun autokuski kerto eilen, että olin hänen kolmas asiakas koko joulukuussa, kun normaalisti hänellä on kyydiltetäviä joka päivä. Alkaa perheen ruokkiminen ja lasten koulumaksut ja muut tehä tiukkaa. Puhumattakaan siitä, että alkaa vituttaa jatkuva himassa kärvistely. Tuttu raksamiäs kävi myös justiisa kertomassa, että on ihan konkurssin partaalla. Suunniteltuja projekteja on peruuntunu, kun ei kellään oo rahaa mihinkään juuri nyt. Että ei miulla ois mitään rakenneltavaa tiedossa?

Alkaa olla kylmää hikeä perskannikoien välissä vähän kaikilla.

Normaalisti tässä kohtaa vuotta täällä alkaa olla täys hulabaloo päällä ja joulusesonki vyöryy niskaan. Majatalot liki täynnä ja jouluks ja uueks vuueks ei sijaa missään. Nyt meillä on majatalossa jouluks tasan YKSI varaus ja uutena vuotenakin vielä tilaa.

Täten en muuta sano, ku että tänne ois nyt loistava aika rojahtaa lomalle. On hiljasta ja hianoa kun ei oo hulinaa ollenkaa. Rannat on puhtaita kun ravintelien ym henkilökuntaa on passitettu siivoilemaan, kun ei niillä muutakan tekemistä oikeen ole. Majotus on halpaa ja sää on mitä mainioin. Aurinko porottaa, iltapäivällä vähän ukkonen jytisee mutta Hiekkakikkareella ei juurikaan oo ees satanu viälä.

Ja se tulivuori. Siellä hän röyhtäilee. Pikkusen puhaltelee jotain höyryjä ja röyhtäsee tiukempaakin settiä, mutta aika rauhallisna siellä pojottaa tällä hetkellä. FB-sivu Mount Agung from my side on hyvä mesta seurailla mitä vuori touhuilee, ne laittelevat kuvia monta kertaa päivässä, että moi, kello 5:58 vuori piaras tuommosen pilven.

 

 

Kuva tältä aamulta

 

 

Frendin laittama kuva maanantailta. Lento lähössä Balilta Dubaihin. Tilaa on.

 

 

Tulivuoriuutiset

Iltaa, oi Mordorin kansa! Tuli tässä ähellettyä 5 päivän kissaklinikkakin, mutta annetaan sen asian viä olla ja tartutaan kerranki ajankohtaseen aiheeseen eli tulivuorihommeleihin. Kun nyt Indonesia on kerranki ylittäny maaliman uutiskynnyksen jollain muullaki asialla kun 2-vuotiaalla ketjupolttajalla tahi miähellä joka joutui lehmän viettelemäksi, ni en tokikaan voi sivuuttaa asiaa.

Kuva tältä illalta, ja pöllitty  FB-sivulta Bali volcano possible eruption 2017

Balilla siis purkautuu tulivuori Agung. Viimeks hän on lojahtanu 1963 ja purkaus kesti noin vuoden. Nyt vuori rupes heräilemään tuossa syyskuun hujakoilla, tuprautti hiukan viime viikon alkupuolella ja nyt lauantai-illasta saakka on sylkeny tuhkaa aivan raivona. Kraateri helottaa punasena iltasin, eli laavaa on kattilassa miltei piripintaan, ja jonkin verran sitä on vissiin sieltä ruvennu valumaan ulos. Päivällä tuossa tiedottivat, että siellä on seisminen äksön lisääntyny ja siihen liittyviä järistyksiä tuleepi solkenaan. Ounastelevat, jotta kaikki tähänastinen tupruttelu on esileikkiä vain ja kohta lojahtaa kunnolla. Puoli tuntia sitten kertoivat mm.seuraavaa: "Currently, the volcano is emitting continuous ash puffs, with occasional explosive eruptions that can be heard as far away as 12km from the summit. The ash cloud extends up to 3km above the summit. Incandescence, observed at night, indicates the potential for a larger eruption to occur soon."



Balin lentokenttä on tällä hetkellä kiinni. Lombokin kenttä on auki. Tuuli puhaltaa silläviisiin, että meneepi suoraan Balin kentän lentoreittien päälle. Lentokenttien aukiolosta tai sulkemisesta päätetään muutaman tunnin välein eli tuhkatilanettakin seurataan silmämunat tanassa.

Siinä siis tilanne tällä hetkellä. Jos lukee esim. australialaisten medioiden uutisia aiheesta niin niistä suurin osa on hysteriaa lietsovaa paskaa. Tuppaavat reagoimaan aina kauhialla haloolla kun täällä vähäkään mitään tapahtuu. Lienee ymmärrettävää, ollaan naapurissa ja täällä ramppaa aussituristeja solkenaan. Balilla on edelleen aivan turvallista ja elämä jatkuu ja kaupoista saa asioita ja baareista kaljaa ja pitsaa.

Ja sitten ennenkun jatketaan niin Moi Äiti siäl Rautakorves! Miulla ei ole mitään hätää eli lopeta heti se hermoilu. Tämä on määräys. Hiekkakikkareelle ei oo vielä ees tuhkaa rapissu. Meiltä on Agungille joku 60-70km ja iso meri tuossa välissä, eli ollaan aivan turvassa. Ainoa noin niinkun tilanne, että meillä täällä ois syytä olla paskat housussa ois se, että vuori totaalisesti räjähtäis ja heittäis puolet ittestään kunnon pommihypyllä mereen, jolloin tsunamia pukkais. Mutta vissiin ei sellasta ole tulossa, koska vuori on nyt päästelly paineita jo ihan kivasti. Täsä ei voi kun kattella ja ootella että mitä tuleman pitää.

Tai vois kattella jos ei ois koko ajan niin pilvistä ettei mitään näe. Piruviä sentään. Pitää koittaa joku aamu herätä ennen aurinkonnousua ja sitte kaahata biitsille kattomaan josko jotain näkyis. Aamusin kun on yleensä vähän selkiämmät maisemat.

Siellä se jossain on, tuolla pilvien takana

Kun elelee saarella jossa eletään pelkästään turismista, niin onhan tää tilanne täällä meillä sikäli aika kuumottava monelle. Täällä on tällä hetkellä aivan saatanan hiljasta, hotellit ja majatalot ammottaa tyhjänä, eikä tilanne tästä oo näemmä vähään aikaan paranemassa. Koko marraskuu on jo ollu niin hanurista, noin niikun jos laittaa bisneshenkilö-hatun päähän ja siltä kantilta miettii. Täten kaikki on oottanu ihan kiimassa joulun ja uuden vuoden sesonkia, että sais kuittailtua marraskuun miinukselle tipahtamisen, mutta kyllähän tää näyttää siltä, että saattaa tuo sesonki lätsähtää täysin. Jos lentoliikenne on seis, niin milläs tänne kukaan könyää.

Mutta täällä menetetään vaan rahaa. Balilla moni menettää kotinsa ja elinkeinonsa ja ai kamala kaikkia niitä eläimiä jotka on jätetty sinne vuoren rinteitten evakuoituihin kyliin oman onnesa nojaan. Miä en pysty ees ajattelemaan ku ahistaa niin vitusti. Sen sijaan, että evribadi laittaa joka läpeen nyt että #prayforbali ja #thoughtsandprayers niin mitäpä jos laittais roposen tai pari esim. Mission Pawsiblelle, joka on mukana pelastamassa tulivuoren rintelle jääneitä eläimiä. Rukoukset ne ei auta vittujakaan tässä tahi muussakaan tilanteessa, se on se kylmä käteinen millä apu menee avuntarvittijan luokse.

Kunnon informaatiota ilman turhanpäivästä paniikinlietsontaa voipi lueskella aihetta varten avatusta FB-ryhmästä. Komioita kuvia voipi haeskella Instagramista kun tekeepi searchin hästääkille #agung.

Kuva nyysitty tuolta aiemmin mainitulta FB-sivulta

Alla olevat kuvat on kaikki pöllitty Instagramista.

Tiistaikävely Saattohoitolassa

OLEN LOMALLA! Olen myös puhelimeenvastauslakossa (satunnaisiin textareihin ehkä vastaan jos on supertärkeetä), feispuuklakossa ja sähköpostilakossa ja kaikissa vitun whatsapp/mese/whatever-lakoissa. OLEN LOMALLA! Saatana. Epäsosiaalisuusmatkat Oy Ab Cd ehkä jopa DVD:n järjestämällä latausmatkalla siis. Älkää puhuko minulle, antakaa olla rauhassa, kiitos.

Laitan kuitenkin päivittäin yhen tai kaks lomakuvaa min feispuukrohviiliin ja tiedotan et HOLIDAY, jotta äiti ja miun yks tai kaks ystävää tietää et on se hengissä vaikkei kommunikoi.

Ja katsokaas, höpönassukat, päivitän myös blogia. Kuvapainotteisesti, koska miulla on ulosannillinen tukos runosuolessa ja miun pää käy miljoonilla kierroksilla, nyt kun se vihdoin saa olla itekseen. Sen huomasin heti, että sellanen ittesä kesken oleminen on jääny viime kuukausina niin vähiin, että jo senkin takia alko vintissä vippaamaan aika rajusti. Ei oo ehtiny sulattelemaan kaikkea mitä on ollu, kaikenlaisia kuolemisia (kissoja ja ihmisiä) ja kaikenlaisia ihmisjuttuja ja kaikenlaisia muita juttuja. Niistä lisää joskus toiste, kunhan oon saanu kaikki sisällä vellovat olotilat käsiteltyä ja järjestettyä, kuten kontrollifriikki ne tykkää käsitellä ja järjestää. Mutta sen voin näin tiiserinä kertoa että jos tunnevammaisuudesta ja yleisestä mielen kiemuraisuudesta myönneittäis Nobeleita niin miulla ois jo muutama.

Mut aivasama, koska MIÄ OON LOMALLA! Läksin maanantaina Hiekkakikkareelta ja posotin kuolemanpelossa velloen pikavenekyydillä Balille. Oli taas sellanen rytkytys että siin oli vähän vitsit vähissä. Matka kesti 3 tuntia ja kun lähettiin avomerta ylittään ni tuntiin en nähny veneen ikkunasta mitn muuta ku vesiseinämän. Se anto sellasta mittakaavan tuntua ihmiselle, että pieni ja mitätön olet, luonto on suuri ja syä siut tuosta vaan jos sille fiilikselle sattuu. Luukutin kaverein tuomaa uutta Mordorilaista musaa päähän täysillä ja siinä kuolemanpelon ohessa liikutuin taas vähän kaikesta sanomisesta millon missäkin piisissä. Snif. Oli roskaa silmänkulmassa.

Maanantaina olin viä sosiaalinen, koska oli hirvee kaljanhimo. Käytiin Annen (kekä asuu Palilla) kanssa vähä Sanurin Saattohoitolan sykkivässä yäelämässä. Siä ei sykkiny nimittäin mikään! Mutta bintsu oli kylmää ja täytti sen tarpeen joka miun sylkirauhasia oli koko päivän kolottanu. Ja oli kivaa Annen kanssa höpöttää ja otetaa uusiks jahka palajan huudiloille.

Tiistain muhin vaan omissa oloissani, joskin riipasin sellasen pienen "lähen ihan lyhkäselle kävelylle"-päivätepastelun, joka kesti jonku kolme tuntia ja joka pisti jalat vesikelloille. Ei se mitää, oli jees, sillai päämäärätönnä tallustella, räpsiä kuvia ja antaa aivojen olla narikassa. Onnistuneen haahuilun päätin kivassa vegeravintelissa, missä mässytin törkeen hyvän tyystin vegaanisen purkerin. Oli älyttömän sellanen terveellinen ja hyvä olo sen jälkeen.

Keskiviikkoiltana lensin Kuala Lumpuriin, mutta siitä lisää kohta. Sen verran tähä jo tuuletusta et pääsin sentäs maasta ulos ihan vaan pienellä tenttaamisella (passini näyttää hirviältä taas ja rupee ihan liikaa kiinnostamaan imigration-viranomasia...). Mutta hyvin toimi I JUST LOOOOOVE INDONESIA, tissien heilutus ja neitimäinen kiherrys perään ja kas, se oli siin, pläts leima asiakirjaan ja tervemenoa. Terima kasiiiiiih!

Kuvakollaasi keski-ikäsen hermoromahdusta ja burnouttia potevan tunnevammasen läskin päiväkävelystä Sanurin Saattohoitolan sivu- ja rantakujilla next.

Sit ku voitan lotoissa ni haluan palatsin mis on tämmöin portti.