Tie rättikauppamiljonääriksi on avattu

 

Klikkaa tästä ja mee ostoksille

Avasin vihdoin kissoille nettikaupan. Tämä on ollu tyän alla jo ikuisuuden, mutta ikuisuudesta suurimman osan jumitin siinä tuskassa että kun ei ole saarella ees postikonttoria niin tavaran liikkeelle saaminen on helvetin työlästä ja vaikka oiski posti ni paikallinen postilaitos on mitä on ja ääh hirvee homma.

Mutta istu ja pala ja well helou nykyaika, ja kiitos guuglailun, kaikkeenhan on nykyisin ratkaisu ja internetillä hoituu mikä vaan. Ei tiätenkä miun tarvi mihinkään helvetin postittelupaskaan lähteä, senkin homman voipi ulkoistaa! On tää maalima ihmeellinen.

Kun olin aikani surffannu pää savuten ja opiskellu dropshippingin ja print-on-demandin alkeet, kyylänny läpi ties kuinka monta palvelua tarjoovaa nettisivustoa, kokeillu tavaroitten suunnittelua yhessä sun toisessa mestassa, vertaillu kustannuksia ja ties mitä kiemuroita, niin oli päätösen aika, jotta tästä tulee joskus jotain. Päätin täten ottaa haparoivat ensiaskeleeni internetin rättikauppabisneksen parissa Teespring-sivuston avulla.

Teespringin valitsin siksi, että niillä on tuotearsenaalissa kangaskassit ja t-paidat, jotka on tärkeimmät olla. Lisäks niien sivusto on helppo käyttää ja miun tasonen puupääki osaa sinne oman kaupan tehä sekä omia tuotteita väsätä. Sisäänpääsy Indonesiasta on sallittu (toisin kuin joillain muilla sivuilla, olen törmänny semmoseenki että sori, tälle sivulle ei ole asiaa koska Indonesia). Tavaroien väsäyksen ja postituksen voi hoitaa euroopasta käsin (suurin osa potentiaalisista asiakkaista on kuitenki Mordorissa, eli heille kätsympää kun hinnat on euroina ja tavara tulee ilman mitään tullihärdeleitä).

Tärkein seikka oli kuitenki tämä: Teespringistä ei ole kuukausittaisia kuluja. Rahat on niin kortilla, etten halunnu ainakaan näin alussa ruveta laittamaan penninlatia mihinkään spektaakkelimaisiin nettikauppavirityksiin, jos tässä käy niiku miun onnettomissa virityksissä usein käy, eli että miljoonat jää tienaamati. Jos alkaa kassit ja paidat rivakasti liikkumaan ja rahaa virtaa ovista ja ikkunoista, ni sitte kyllä lähen johonki mistä vähän vaikka maksaakin, jos niillä on tarjota esmes enemmän tuotteita, joista voi ehdalla Päde-designilla tuunata just semmosia kun miä haluan. Haaveissa siintää jo ura esim. suihkuverhojen ja varvastossujen suunnittelijana!

Tätä kirjotellessa nettikauppa on ollu auki reilun vuorokauden ja muutama tuote on jo myyty. Penniäkään rahaa en ole viälä nähny, kattotaan sitte kun sieltä jotain massia tulee, että kuinka hyvin tää loppujen lopuks toimii.

Nerokas systeemihän tämä on, jos homma toimii niinkun lupaavat (minen usko mitään ennenku näen): kunhan olen tuotearsenaalin tuutannu eetteriin ni senku istun perseelläni ja oottelen että miljoonat alkaa valumaan kohti! Ja vaikka massit menee kissoille, nin jos alkaa kauppa oikeen julmetun hyvin suihkimaan ni jumalavita, kuukausipalkanmaksu kissamuijalle käynnistyy hep vaan!

KLIKKAA TÄSTÄ JA OSTA JOTAIN!!!!!

Alla vähä esimerkkejä mitä siä kissojen nettikaupassa on tyrkyllä.

Spurgutravels Oy

Kämppämurrosta on toivuttu ja vitutuskäyrä sen suhteen laskeutunu normilukemiin. Vahtihanhea tahi -saatanaa en ole vielä hommannu, mutta harkinnassa yhä on.


Miun Taalasmaahommat jatkuu vielä ens viikon lopulle saakka, ja jumalauta, kakkua pöytään, ens viikon sunnuntaina miulla on vihdoin VAPAAPÄIVÄ! Sen vietän oletettavasti massivisessa kankkusessa, sillä edellispäivänä Golfilla on hirviät pirskeet. Palmsiin pärähtää ens viikon aikana kaikki huoneet täyteen omistajaukkojen kavereita ja ens viikon lauantaina Golfilla bailataan ankarasti erään pirkon pyäreitä synttäreitä. Saapi nähä mikä on meininki, kun liki kolmisenkymmentä elämän ehtoopualella olevaa aussia (+ myä täällä asuvat kutsuvieraat) laittaa koreesti kreisibailaten. Veikkaan että kemut on rajut ja jälkiä siivotaan vielä pitkään.

Edenin altaalla on tilaa

Saari on tällä hetkellä varsin hiljanen. Onhan yhä low season, ja hiljaisuuden tuntua lisää tuo rantojen putsaus. Kun ei oo ranta täynnä kuppiloita ja älämölöä niin tuntuu ihan autiolta. En tiiä onko täällä sinänsä vähemmän ihmisiä kun normaalisti tähän aikaan, vai onko porukka vaan enemmän levällään pitkin saarta. Näppituntuma on -  ja kanssakikkarelaiset on pitkälti samaa mieltä - että aivan helvetin hiljasta on. Majatalojen huoneet ammottaa tyhjyyttään ja muillaki ku miulla alkaa olla vahvaa persaukisuutta ilmassa. Meillä Edenissäki on ollu ku huopatossutehtaalla. Ollaan perjantaihin saakka ihan tyhjillään, ellei ny jostain tupsaha turisteja taloon.

Paikoin "rannat" näyttää vielä tältä. Mutta siivous jatkuu ja kylä tää tästä viä hyväks muuttuu!

Jo viime joulu-uusvuossesonki tuntu normaalia hiljasemmalta, vaikka porukkaa olikin ihan helvetisti. Reissaajat menenevät kenties jonnekin muualle, jossain on joku kuumempi saari joka on enemmän IN, ounastelen. Ja kun soppaan lisätään netissä kulkevat stoorit kuinka armeija tulee kaivinkoneen kanssa ja hajottaa ravintelit ihmisten ympäriltä, ja kun rannat yhä monessa kohtaa näyttää niiku olis pommi jysähtäny, ni emmiä lainkaan ihmettele, että jengi äänestää rinkoillaan ja menee jonneki missä on stabiilimmat olosuhteet.

Itse olen niin pöljä, että miusta on kivaa kun Hiekkakikkare ei oo tukossa jengiä. Vaikka kissakaupalla en ole myyny juuri mitään moneen päivään eli mirrienkin lonpsa alkaa olla kuralla, ni niin tyhmä miä olen, että oon vaan et jeejee, siistiä kun on hiljasta.

Vittu miä olen kyllä aivan puupää. Pitäs ajatella rahaa rahaa rahaa rahaa ja eritoten sen rahan tekemistä. Varsinkin nyt kun koitan jonkinlaista Sprugumatkat Oy Ab CD ehkä jopa DVD ja Bluray -toimintaa kehitellä.


Tilannehan on siis edelleen tämä: rahat on finaalissa. Palkallista duunia Edenin Taalasmaana on toki juuri nyt, mutta seuraavan kerran pestiä Taalasmaana on mahollisesti luvassa vasta loppuvuodesta. Jos silloinkaan (Eden on yhä myynnissä ja persettä kylmää että jos se lipsahtaakin kaupaks...äääk!).

Toistan itseäni, koko ajan, mutta sanon taas: persaukisuus pitää ihmisen touhukkaana. Nyt voinkin kertoa teille, että ne päivät ovat muisto vain jolloin ihan tuosta vaan supporttailin tuttujen bisneksiä tunkemalla kaikki tänne tulevat entisten naapureitten kaimojen serkkujen jumppakerhon kahvakuulamuijat noihin tuttujen majataloihin. Iloisna hoitelen majotusjärjestelyjä niitä vonkaaville edelleen, mutta homman nimi on nyt se, että persaukisen aika ei enää ole ilmasta.

Opettelen olemaan sorkka ojossa, että miulle jotain kans. Jos rapsutan siun selkää ni siä rapsutat miun selkää. On vähän ahne olo, mutta fakta on, että noihin majotussäätöihin kuitenki saa tuhraantumaan aika paljon aikaa kun pitää tsekkailla onks tilaa ja mitä maksaa ja lähetellä kuvia et kelpaaks tää ja sitä ja tätä ja tota. Ja vaikka majatalon omistaja sanoo kiitos ja vieraat tuo hapankorppuja, ni ei niillä vuokraa makseta. Kylmä käteinen, se maalimaa pyärittää!

Miun kautta voipi varata mm. tämmöstä privaattivillaa, misä on 2 makkaria ja oma piäni pulahteluallas

Täten olen tässä tovin jo säätäny diilejä erinäisten majatalojen kanssa. Että jos minä tuon jatkossakin teille asiakkaita niin antakaa miulle jotain. Maksattehan tyä kaikenmaaliman nettisaiteillekin prosentit varauksista ni provikkaa rahaa kaching-kaching minulle myäs kiitos. Kaksi aivan kelpo majataloa (Villa Rika, mistä oon saanuki jo provikkaa joulukuusta alkaen ja nyt uutena messisä myäs Trawangan Oasis) on jo katalookissa. Koitan saaha viä yhen tai kaks lisää. Eli varailkaa edelleen majotuksia miun kautta, ni ensinnäkin saatte huonetta aika hyvällä hinnalla (spesöl prais ounli for jyyyy!) ja toisekseen miä saan sitte majatalolta siivun siitä mitä tyä majotuksesta maksatte. Win-win situeissön, teille majaa ja miulle fyffee!

Lisäks sukelluspakettidiilit on Lutwalan kanssa sovittu elikäs tuuppaan sukeltajat sinne jatkossakin, mutta nyt saan kaikista miun tuomista maksavista asiakkaista piänen provikan.

(Gili Palmsin ja Edenin huoneita varaan myäs, mutta niistä en kinua provikkaa koska Edenissä olen töissä ja Edenin omistaja syättää ja juattaa miuta niin helvetisti että oon periaatteessa koko ajan saamapuolella enivei, ja Palmsin omistajat supporttaa miuta niin järettömästi, etten voi sitä heille ikinä mitenkään korvata, täten koitan ees tuua heille asiakkaita, sekä ryypätä ahkerasti heiän baarissa)

Ja sitte koitan viä ährätä jotkut tseydeemit jotta saan provikkaa myäs kyytien järjestelyistä Balilta tahi Lombokin lentokentältä, ni kappas vaan Päden Pakettimatkapalvelu ois valmis.

Jahka miun kattava majotus-ym-katalooki on valmis nin laitan kuvien kera et mitä on tarjolla ja mitä kaikkee huvitusta ja perseensuristinta miun kautta voi varailla! Pitäsköhän joku nettisivukin tälle hommalle tehä? Ehketi. Ku ehin/jaxan.

Vapise Tsätsätsätsäärepori! Päden Spurgutravels valtaa markkinat!

Ps. Olen aktivoitunu Instagramissa, siis muutenkin ku kissojen suhteen, ja tuuttailen sinne kuvan tai muutaman miltei päivittäin. Menkää ja seuratkaa Instapuumaa, klik klik tästä.

Mirriuutiset

Olen kuula punasena säätäny viime aikoina kissoihin liittyviä juttuja. Saatana kun olis joku sihteerikkö, joka hoitais näitä asioita mutta ei ole ja vaikka oliski ni miä olen niin kireepiponen kontrollifriikkinatsi, että helpommalla pääsen kun teen itte. Onpahan kaikki sitte just niiku miä haluan ja jos jotain on päin persettä ni ei voi ku ittiään piiskata. Tämä on sairaus, tiedän. Diktaattorin elämä on raskasta.

Ensmäänen asia joka on valmihiksi puserrettu on kissaprojektin uutiskirje. Historian eka "MEOWSLETTER" lähti justiisa liikenteeseen. Sen voi tsekata klik-klik-tästä.

Postituslistalle voi liittyä joko menemällä mein nettisivulle ja liittymällä siellä olevalla lomakkeella tai sitte, ku kuitenki ootte laiskoja klikkaileen, ni laitetaa se tilausjutska nyt tähänki eli laita tuohon siun sähköpostiosote ja klikkaa tota nappulaa ja sitte seuraile ohjeita jotka pamahtaa siun meiliin:

Tilaa mirrien uutiskirje!

Toi ehkä toimii tai sitten ei, mutta yritys on kova. Seuraavana ohjelmassa on saaha miun kissatuotteitten nettikauppa julki. Siinä on viä vähän säätämistä, mutta tavote on kuun loppuun mennessä. Sitte jumaliste ostatte KAIKEN jotta miun ja kissojen elämästä tulee täällä yhtään mitään. Tilaatte niin perkeleesti kangaskasseja, että miä en muuta ehi tekeekään ku paketoita niitä ja juosta Lombokilla postikonttorissa. Kiitos.

Toivoo mitä nöyrimmin nimim. Vuokrakin pitäs maksaa muttei oo rahaa -69

Pikkurahaa Hiekkakikkarestyle

Joskus miuta niin ärsyttää kaikenlaiset piänet asiat täällä. Hommat mitkä joskus aiemmin tuntu vaan hauskoilta ja eksoottisilta hassuilta paikallisilta tavoilta ajaa miut nykysin välillä hulluuren partaalle.

En oo ensmes varmaan 2 kuukauteen käyny miun lähikaupassa, koska miä poltin siellä päreet ihan totaalisesti. Kävi niin, että maalailin miun bandantappobambuhyllyä, ja ostin sieltä lähikaupasta maalipänikän ja sutin. Maksoi 45.000 rupiaa koko setti. Maali loppu kesken, ja menin parin tunnin päästä hakee uutta pänikkää. Nyt se saatanan sama maalipurkki maksoki 75.000 rupiaa. Miä sain tiätysti hepulikohtauksen ja raivosin. Mikä oli aika hyödytöntä, kun kaupan pimut ei puhu enklantia juuri lainkaan. Mutta toinen hoki vaan että "I was wrong" ja toinen että "this price correct". Vittu minua kiinnostanu kuka on sanonu väärän hinnan, miulle tuo oli vaan viiminen niitti. Siellä on aikasemminki ollu vähän sellasta että tänään tää asia maksaa jotain ja huomenna ihan jotain muuta. Pitäkööt tunkkinsa saatana, miä en sinne enää mene.

Mikä on vaan pilkkaa omaan nilkkaan, koska kaikki muut kaupat miun lähellä on lähinnä kämäsiä kioskeja, missä ei oo mitään. Mutta kun miulla menee kuppi nurin ni paluuta ei ole.

Toinen asia mikä on viime aikoina ärsyttäny aivan vietävästi on se, että ikinä ei oo kaupoissa pikkurahaa. Aina sama virsi: ooo sori, no small mani. Ja sitte pikkurahat tulee joko karkkeina, jonain eltaantuneina patukoina tahi yksittäispakattuina nakkeina.

Just kävin tuos kissakaupan naapurikaupassa hakees kahvetta ja tupakkia ni sama homma taas. Pikkurahat kuvassa.

Sitä oon miättiny, että jos rupeen säästää nää kaikki paskat mitä rahan sijasta tulee, ja meen sitte jossai kohin kauppaan ja kun tulee maksun aika ni lyän kassalle säkillisen nakkeja, karkkeja ja patukoita, että tässä, näitähän tyäki miulle rahan sijaan annatte ni kai tää ny toimii toiseenki suuntaan, saatana. Että montakos nakkia se tämä mehupullo maksaa?

Perkele.

Pankkitili, tsek!

Wooohoooo! Olen onnistuneesti avannu paikallisen pankkitilin! Olo on ku oikeella nykyaikasella ihmisellä, hurraa! Voin itte maksella laskuja, lataa puhelimeen pulsaa ja säilöä suunnattomia rahavarojani muuallaki ku Edenin kassakaapissa.

Pankkitilin avaus on kyllä mahollista ilman työlupaakin, ainaki joissain pankeissa, jonkinlaisin ehdoin. Mutta helposti hoitui nyt kun oli kaikki tarvittavat leimat passissa. Olin henkisesti valmistautunu siihen, että vittu tästäkään mitään tule (koska Indonesia), joten oli iloinen yllätys että homma oli pelkkää okei-okeita ja no-problemia.

Ei tarvinu ku passin kanssa painella täällä Hiekkakikkareella olevaan pankkiin ja ruveta asiaa hoitamaan. Oli toimelias asiakaspalvelija, jonka kanssa täyteltiin pino lappusia ja kas, sain samantien automaattikortin sekä - jestas sentään - paperisen oikeen aidon pankkikirjasen! Asiakaspalvelijagubbe tuli miun kans viä automaatillleki, koska piti mennä kortin kanssa automaatille aktivoimaan niin nettipankki kuin jotaa muutakii. Ja sit piti viä lataa kännykkään pankkiappi, aktivoida nettipankki netissä ja sen jälkeen tartti hakea viä asiakaspalvelijalta sellanen pieni salasanakone. On nimittäin tunnareita ja salasanoja niin vitusti et oon ihan sekasin niien kanssa.

Tiätysti vois kritisoida et miksei riitä yks tunnari ja salasana kaikkiin, mutta en sano mitään. Oon vaan kiitollinen että nyt on oma pankkitili ja pankkikortti. Viä kun koklaan rahansiirtoa Mordorilaiselta pankkitililtä tänne ja saan sen toimimaan ni avot!

Pankkitilin avaaminen mahollisti myäs sellasen, että miuta ei naureta pihalle kun menen pankkikonttorille ja mukana on 5 kilon säkki paikallisia lelurahoja eli kolikoita. Niitä nimittäin kertyy noista kissojen rahankeräysbokseista ihan vitusti. Ja kolikoilla täällä ei sinänsä tee juuri mitään. Jos niitä kaupasta saa vaihtorahana niin yleensä anteekspyytelyn kera, et sori ku ei oo oikeeta rahaa, joudun antaa sulle näitä alumiinisia paskarahoja. Kolikot on arvoltaan 1000, 500, 200 ja 100 rupiaa. Joiden arvo on euroina noin ei-mitään. 1000 rupiaa on vajaat 7 senttiä, että laskekaa siitä.

Tuota paskaa oli siis säkillinen ja nyt joutuvat ne vastaanottamaan koska olen tärkeä asiakas jolla on pankkitili. Toki vaativat etukäteen että lasken nuo hilut ja pykertelen niistä teipin avulla kivoja pötköjä. Että irtoraha ei kelba mutta jos valmiiks sortteeraan ni saa tuua. Ja toinkin! Ja siinähän olikin liki puali miljoonaa hiluina, että kyllä kannatti pari päivää väsätä teipin kanssa kolikkopötköjä! Jei!

Muutoin ei täällä ihmeempää. Puuhaan Taalasmaana Edenissä, aurinko porottaa (sadekaudesta ei tietookaan!) ja hommat on jotakuinki ennallaan.

Poikkeuksellisesti en laita tähän loppuun söpöä kuvaa kissapoikasista, vaan kuuman kuvan Lutwalan uusista kuumista sukelluopettajista. Kaks noista asuu min naapurissa. Avot!

Karkaileva puutarhuri

Viime viikko oli helvettiviikko osa 2, mutta olen toiveikas että tää viikko ei ole ihan silkkaa paskan lentoa päivätä toiseen. Positiivisia merkkejä on ilmassa: kahtena päivänä on satanu vähäsen! Ilma on raikastunu ja huudilot ei pöläjä niin perkeleesti enää! Edenin emäntä tulee takasin keskiviikkona! Se meinaa sitä, että miulla loppuu tuli perseen alla säntääminen paikasta toiseen ja saan jopa nukkua aamulla yli kuuteen jos nukuttaa! Tosin tästä reilun parin viikon Taalasmaakeikasta on varmasti pianoinen jetläki päivän tai pari, mutta iha sama, se tekee jo paljon että on vapaus nukkua jos nukuttaa!

Ois helvetin kivaa jos olis helvetisti rahaa ja oma pizniz, joku piäni majatalo ehketi. Säännöllinen tulonlähde, ettei tarvis hermota koko ajan että mistä ens kuun vuokrarahat kasailee. Mutta nyt kun oon ollu Taalasmaana ni ei hirviästi majatlon pyöritys hillu siellä toive-elämän kärkikahinoissa. Koko ajan on jotain hässäkkää. Jos ei jotain jossain hajoa, ni vähintäänki on vittumaisia asiakkaita jotka kitisee olemattomista (mitä, ei wifiä? En pysty olee! Ja maininta siitä, et täällä ei oo wifiä kyllä lukee Edenin nettisivulla ym) ja sit tää saaren ikuisuusongelma eli karkaileva henkilökunta.

Edenissä on ollu muutaman kuukauden puutarhuri kuopsuttamassa pihaa. Alkuun näytti hyvältä, tyyppi oli tikkana seiskalta joka aamu tua kapsuttamassa ja rehut kukoisti ja kaikki oli koko ajan tiptop. Sitte alko vähän homma lipsumaan. Puutarhuri ei aina ilmestynykään töihin, tuppas tulemaan ja menemään ihan miten sattu huvittamaan. Viime viikolla jätkää ei juurikaan näkyny ja sitte ku näky ni alko kinuumaan liksaa ennakkoon. Sanoin ei. Jatko kinuumista. Jahtas miuta pitkin saarta tän vinkumisen kans ja pärähti mm. Golfin kuppilaan yks iltapäivä kun olin siäl juoruumassa ja sama jankkaus jatku, että rahaa pitäs saaha. Montako kertaa pitää sanoa EI, että menee perille? Liksa maksetaan kuun lopussa, piste, ja jos et siä vitun taulapää ees viitti ilmestyä töihin ni ei muuten oo paljo liksaakaan tulossa. Sitte jätkä hävis pariks päiväks ja kuulin huhua että oli karannu koko saarelta jonku baaripimatsun kanssa. Puutarhurihan on luonnollisestikin perheellinen, naimisissa ja lapsia on. Vaimo on Malesiassa piikomassa ja ukko siis häärää täällä ja livistelee baaripimujen kanssa. Kelasin, että eipä taija tyyppi tänne enää ilmestyä, mutta niin vaan se oli tänää aamulla tuolla taas haravoimassa niiku ei ois mitään tapahtunu. Mutisee jotain aina kun kävelen ohi ja onneks en kuule enkä ymmärrä, koska olettettavasti se siinä kitisee jotain rahasta ja siitä että olen vittumainen biaats kun en anna, vaikka pyyetään.

Vittu miulla menee hermo.

Hermo on menny myös tsiljoonista muista syistä, mutta nillittäminen ei asioita miksikään muuta ni antaa olla. Oon vähän ollu drama queen, vetäny hirveitä pultteja pienistäki asioista, koska oon ollu niin saatanan väsyny et toleranssi on aika niukilla. Kun esmes pyärästä puhkes kumi just kun olin saanu kaverilta viestiä että verottaja muisti 1200 egen mätkyillä (oli miun oma moka, unohin ilmottaa vuokratulot ennakkoon viime vuonna ja tiesin et rankasu tulee mutta tuli vähän isompi ku olin laskeskellu ja tässä taloudellisessa tilanteessa tuommonen summa maksettavaa on aikamoinen pommi) ni miun nuppi meinas hajota ihan täysin. Itku oli ihan just siinä hilkulla.

Onneks Edenin muu henkilökunta tota puutarhurin persereikää lukuunottamatta on ihan silkkaa timanttia, korjasivat miun fillarinki ihan silmänräpäyksessä ja kiillottavat sitä muutenki harvase päivä ihan pyytämäti. Muutenki hommat sujuu nyt tosi hianosti. Alussa ne tietty taas vähän testailivat että kui kovasti voi pelleillä, ja ku miä oon aika huano komentamaan, ni oli sellasta lipsumista. Mutta piti sitte vaan laittaa pomohattu päähän ja hiukan ojentaa, et elkää ny jumalauta viittikö. tai jos viittitte ni huolehtikaa ny helvetti ees sen verran, etten miä huamaa. Että jos nukahatte kesken töitten ni nukahtakaa ees johonki piiloon eikä tuohon keskelle saatanan pihaa.


Oon selkeesti pienen breikin tarpeessa, mutta ennen sitä on viä helvetisti tekemistä. Pitää tilata uutta sälää kissakaupalle (tulee törkeen hienoja kasseja ja paitoja, ihan itte oon piirrelly yhen kissakuvan ja toisen nysvänny kissakaupan seinässä olevasta graffitista) ja yhtä sun toista säätämistä on. Mutta viikon päästä hilpasen muutamaks päiväks täältä poies. Vielä viimeinen keikka Singaporeen, sitten on työlupa ja saa seuraavan vuoden olla rauhassa. Ja olenkin, koko saatanan rahalla, sen verran tuo työlupa maksaa.

Singaporesta pyhkäsen pikasesti Kuala Lumpuriin, misä on tärskyt Vähänryyppään kanssa. On taas se aika vuodesta, että Vähis tulee mestoille. Nähään Kualassa ja sitte tullaa yhtä jalkaa tänne Hiekkakikkareelle.

Vähän huolestuttaa, koska miun toleranssi alkoholin suhteen on ihan onnettomissa kantimissa. Vielä joku aika sitte kolme kaljaa piti imuroia ennenku alko hutikka päässä vippaamaan, mutta nyt jo kahen bintsun jälkeen oon valmista kamaa kotio. Ni miten miä kykenen mihinkään kaikkien mordorilaisten pultsareitten kanss, ku se sesonki nyt taas alkaa?

Mutta kai tuo tissuttelu on niiku pyärällä ajo, kyllä sen osaa, pitkänkin tauon jälkeen. Kattotaa kui ihmisraunion käy!

On aina ihan sikasiistiä saaha oikeeta vanhanaikasta fyysistä postia tänne Hiekkakikkareelle. Tämmönen tuli viime viikolla Honolulusta. Kiits Hane ja Petra!

Työluvasta ja kerjäämisestä

Kuvan keskellä on lehmän pentu

Tässä on ollu vähän kaikenlaista. Saatana.

Facebookissa min blogin sivua seuranneet tiätävätkin jo hyvän osan, mutta toistetaan täälläkin. Seliseli. Sukeltelin. Se johti vääjäämättä korvatulehdukseen, siihen loppu meressä peuhaaminen taas. Järjestin pää savuten kissaklinikkaa lokakuun alkuun, kun vapaaehtosiksi ilmottautuneet eläinlääkärit laitto meiliä tuossa alkuviikosta et ei myä halutakaa mitää kissoja nyt operoida. Alote alunperinkin tuli heiltä ja kaikki piti olla oo ja koo mutta sitte yhtäkkiä näin. Korvaavan eläinlääkäripäivän pikaista kasaankursimista. Viisumisäätöä kaiken ohessa, tottakai. Kissasairaalaa pitävä Tori läks lomalle, joten miun piti rampata aamuin illoin lasaretin mirrejä lääkittemässä. Sitte justiisa kun oli helvetillinen meilirumba tuon korvaavan kissaklikkapäivän säätämisen kanssa ni läppäri päästi hirveen sähkösen piarasun ja pimeni tyystin, eikä tokene. Siähen oheen PMS, orastava täysikuu, rahahuolia, kilometrin lista tekemättömiä asioita, rankkaa ihmisvitutusta ja muuta kivaa. Alko elämän ehtoopualella olevaa pullukkaa hiukkasen kiristämään.

Hän on Hulk. Hulkin tarina löytyy enklanniks kissaplokista.

Mutta nyt on tilanne rauhottunu. Uus eläinlääkärivisiitti on järjestetty ens viikon lopulle. Romukasasta on kaivettu vanha paska miniläppäri, joka on hidas ja heittää volttia, mutta parempi kun ei mitään. Korva alkaa olla parantunu. Passi on laitettu viisumimiehelle viimeistä visa extensionia varten. Tori on tullu takasin. Kissaplokia on päivitetty (käykää tsekkaamassa vimosin päivitys, kissasta joka oli pulahtanu maalipänikkään).

Asiat aina järjestyy, tavalla tai toisella.

Työlupani on vihdoin hakemista ja sen jälkeisiä virastohärdeleitä vaille valmis. Viimosen paperin sain pari päivää sitte ja nyt on kasassa kaikki mitä tarvittee, jotta voin lokakuun lopulla pyhkästä Singaporeen Indonesian lähetystöön työlupalätkää passiin hakemaan. Sen jälkeen on vielä käytävä täällä Imigrasi-konttorilla valokuvassa ja sormenjäljissä ja jossain ja sitten, vihdoin, hail Satan, saan olla rauhassa vuoden. Ja mikä parasta: seuraavaa työlupaa varten sitte vuoden päästä ei tarvi poistua maasta, sen saa hoidettua ihan tuossa Lombokilla. Yksityiskohtanen selostus tästä ns. Iisakin Kirkko -tyyppisestä paperisotahelvetistä tulee sitte ku on viimisetki häslingit saatu hoidettua.

Työluvan varmistuminen oli tietysti ilonen asia, yksi jatkuva stressinaihe poistuu elämästä, mutta aiheutti välittömästi valtavaa päänsärkyä. Työlupa on kallis, kaikkinensa siihen menee noin 1500 euroa. Miulla on ehkä just ja just sen verran rahaa tilillä, mutta kun tarvis maksaa vuokria, syyä, juua ja muutenkin elää ni hienoinen hiki nousi pintaan. Ja mitä jos jotain sattuu, jos tarvii yhtäkkiä hammaslääkäriä tai jotain, ja tili on tyystin tyhjänä? Mielenrauha vaatii että on ees vähän jonkinlaista bäkappia, se pahanpäivän vara.

Hiukan pukkas unetonta yätä, että miten miä tästä oikein selviän.

Menin kaverin luokse ihan stresseissä lokkimaan kaljaa ja marisemaan. Sain kaljaa, saarnausta, motkotusta, ideoita ja potkun perseelle. Kissahommista palkan nostaminen oli yks iso asia mutta se saa miut vaan vaivautuneena kiemurtelemaan että emmiä, ku emmiä saata, ku kissojen rahat, emmiä voi. Mutta sitäkin on pyöritelty ja ehkä saan sen asian jotenkin kallooni taottua ja järjesteltyä niin, ettei oo fiilis että varastan kissaraukoilta. Ratkaisu lienee lahjoitusvarojen ja kissakaupan myynnistä tulevien roposten erottaminen. Lahjotukset pysyy kissoilla vimosta rupiaa myäten, mutta kenties kissakaupan myynnistä osan pystyn nostamaan ittelleni palkkana. Kenties, ehkäpä. Kattellaan.

Kaveri kerto myäs GoFundMe-yhteisörahotussivustosta, missä nimenomaan vingutaan varoja henkilökohtasempiin tavotteisiin, ku mitä muilla vastaavilla sivuilla. Siältä löyty vaikka mitä. Ja oli paljo tollompiaki kerjuukampanjoita, ku mitä miulla alko mielessä kuplimaan. Eikä siinä mitään menetä, jos kokeilee tuommostakin.

Kerjäyskampaja

Näin ollen syntyi "Helping cats in Gili Islands"-rahankerjäyskampanja, missä kinuan lahjotuksia miun työluvan kustannuksiin sekä yhden vuoden vuokraan. Jos edes työluvan saan kuitattua lahjotuksilla, olen enemmän ku tyytyväinen ja miun elämä helpottuu ihan helvetisti. Jos saan vielä vähän vuokra-avustusta niin aina parempi. Työluvan turvin voin tehä duunia avoimemmin ja oikeemmin ja enemmän, ainakin sen verran että muut elämisen kulut täällä kuittaantuu. Paljoahan en elämiseen tarvi, kun en ravinteleissa syä ja aika niukasti kaljaakin nykysin juan. Ja kun rahasta ei oo jatkuva ressi niin jääpi enempi aikaa ja enerkiaa laitella kissojen asioita vieläki paremmaks.

Jos joku plokin lukija siäl nyt kylpee rahoissansa eikä tiiä mihin niitä tunkis, ni laita kuule viis tai kymmenen tai ihan vaikka viis tuhatta tai biljoonaa egee miun kerjuurahastoon! Menee hyvään tarkotukseen. Kampanjan tavote on hirveet 6 000 egee ja jos käy tsägä ja tulee ihan törkeesti lahjotuksia, ni luonnollisestikin kaikki ylimääränen siirtyy suoraan kissoille! Sehä on päivänselvä seikka! Lue tuolta kampanjan sivulta tarkemmin, siä on perustelut ja selvitykset et mihin ja miks miä kerjään täl viisii.

Kampanja on ollu auki nyt noin 3 päivää ja hiukan päälle 600 egee on lahjotuksia jo tullu, eli 10% tavotteesta on kasassa. On kuulkaa nöyrä ja kiitollinen olo jo nyt! Ihan roska silmässä melkeen oon.

Sanomattakin on selvää että myös hävettää ja nolottaa. Se on se mordorilainen kasvatus että itte pitää pärjätä ja mitään vinguta keneltäkään. MINÄ ITTE, HAVUJA PERKELE. Mutta niikun miuta on muistutettu, niin ähellän ihan saatanasti hyväntekeväisyyshommaa saamatta siitä itte muuta ku tusinoittain kissoja huusholliin. Että ehkä se on ihan totta, että tässä tilanteessa on apua ja avustusta osattava pyytää ja sitä varsinkin on kyettävä vastaanottamaan ilman mitään mordorilaisia häpeäntunteita.

Anteeks silti. Mutta nyt viimestään hei voi kaikki olla huoletta että just SIUN verorahoilla miä en täällä hippeile. Enkä ole hippeillykään. Mordorilaisen yhteiskunnan tuin ja verorahoin en ole täällä sekuntiakaan puita halaillu. Tämä vaan kertauksen vuoks, koska se on aina asia joka ihmisiä hiertää. Ei toki miun plokin lukijoita, työ tiijätte miun kuviot jo ja ootte viksua porukkaa. (Huomatkaa täysin pyyteetön perseennuolenta. Ja tässä vielä linkki sinne kerjäyskampanjaan, klikkaa klikkaa ja luottokortti valmiiks siihen viereeen!)

Että näin alas on vajottu! Voi ei.

Mutta nyt miun tarttee lähtee tuo hajonnu läppäri kainalossa Lutwalaan kattomaan jos siellä Mr. Joe sais siitä vielä jotain irti. Miulla tietty oli hiukan kulunu aikaa vimosesta bäkapista, joten hippasen hävis tiedostoja ja kaikenmaaliman tärkeitä asioita. Toivoa on, että siältä sais viä jotain kaivettua esiin.

Loppuun kuva Laurista. Eikö ole suloinen? On on on! Ja ihan tässä lähiaikoina tuleepi lisää settiä tänne, kuhan kerkiän kirjotella. Ja jos tää vanha romu läppäri pysyy sen verran tolpillaan, että saa hommia hoieltua. Molo vaan!

Olin Hesaris

Terveisiä Mordorista. Olen hengissä enkä vielä edes masennuslääkityksellä. Hyvin menee ja täällä paistaa aurinko ja on hiki. Palaan muihin asioihin kohta mutta ekana tiedotan että Hesaris eli Helsingin Sanomis oli miusta lauantaina juttu.

Ottivat tossa kesäkuun alkupuolella yhteyttä, että tekevät juttua sapattivapaan/irtioton rahottamisesta ja kyselivät kysymyksiä. Mie vastaisin. Jutun piti ilmestyä jo joskus ennen juhannusta mutta mahtuki lehteen vasta nyt. Tuossa puhutaan siis lähinnä raha-asioista, koska - tadaa - juttu tuli ns. Raha-sivuille. Kylkiäisenä komia kuva jossa veän rämällä fillarillani meiän mettässä villieläimistä välittämättä.

Tässä jutussa ei onneks ollu linkkiä tänne plokiin, mutta joitain on toki hakenu ja löytäny ja yhteydenottoja on tullu. Ei, en yhäkään hyväksy tuntemattomia feispuuk-kavereiks enkä ala skypettelemään minkään ukkojen kanssa, kiitos vaan kysymästä. Mie vihaan puhelimessa puhumista tuttujenki kanssa.

Juttu on luettavissa netistä ku klikkaa tästä.

Paperilehes oli oikee koko sivun spektaakkeli

Dear Eki

Kysy & vastaa -palsta aukeaa än yy tee NYT. Kaikki kaksi lukijaani on lähestyny kysymyksillä, joten minäpä kaikkien alojen asiantunijan ominaisuudessa vastaan. Lisääkin saa kysymyksiä esittää, pistäkää tuonne kommenttipoksiin jos tein miältä joku asia askarruttaa. Esim. miksi peräaukkosi on aivan musta tai mihin valo menee kun se sammuu.

Nimimerkki Anonyymi tiedustelee miten rutku duunari pääsee ulkomaille.

Miten työ kaikki ulkosuomalaiset sinne asumaan pääsette? Oon ehken hidas ymmärtää, mut kun minä en vaan ymmärrä! Että jos tavan myyjän rutku duunari haluis muuttaa jonnekin tropiikkiin, niin miten se onnistuu? Mistä vaan löytyy raha ja duuni jajaja, minä vaan haluisin pois täältä, mut tuntuu hyvin kaukaiselle haaveelle se vain. Saahan sitä jotain säästettyä tottakai, mut entä sitten sen jälkee, kun oot pienen säästön saanu jemmattua poistumista varten? Miten sinne maailmalle onnistuu jäämään, ettei joudu takas tulemaan? Auttakee onnetonta te viisaat pois päässeet :) 

Päde vastaa: Ulkomaillehan pääsee miten vaan, mutta lentokone on aika kätevä, jos pitemmälle aikoo mennä. Mutta noin niiku vakavasti puhuen, ni ei tuo tommonen yleinen eläminen ulkomailla - oli maa mikä hyyvänsä - ole sen kummempaa rakettitiedettä ku Mordorissakaan eläminen. Siä tarvit katon pään päälle: vuokraa asunto. Tarvit rahaa elämiseen: eti töitä. Sekä asunto että työpaikka löytyy kun ettii ja kyselee. Ei oo olemassa mitään helvetin täyden palvelun pakettia että "muuta ulkomaille" ja sitte kaikki on valmiina jossain viidakon kupeessa oottamassa että rutku duunari tulee ja rupee asumaan ulkomailla. Asioiden järjestely vaatii omaa aktiivisuutta, vaivannäköä ja sinnikkyyttä.

Miä oon hokenu täällä plokissakin moneen kertaan sellasta mantraa että tärkeintä on ASIOIDEN OIKEA TÄRKEYSJÄRJESTYS. Jos siä kaikista kaikken eniten haluat lähteä Mordorista ns. uittuun, niin se onnistuu kyllä jos se asia on siun tärkeysjärjestyksissä ykkönen. Kaikki muu on sitte toisarvosta. Siun pitää vaan miättiä mitä siä elämältäs eniten haluat. On helvetin helppoa hokee että vittu kun ois kivaa asua jossain tropiikissa mutta emmiä pysty. Kun duuni ja miäs ja lapset ja jouluki on tulossa ja asuntolaina ja kaverit ja sukulaiset ja Suomen kesä. Mutta ei ne oikeita esteitä ole ne duuni ja miäs ja lapset ja joulu ja asuntolaina ja kaverit ja sukulaiset ja Suamen vähäluminen kesä, siinä ei ole kun yks este ja se oot siä itte ja se mitä siä elämältäs haluat. Tekosyitten taakse on helvetin helppo piiloutua, ja se jumittaminen tutussa ja turvallisessa ei vaadi juurikaan vaivannäköä. Mutta jos siä haluat muuttaa ulkomaille ja laitat kaikki paukut sen asian toteuttamiseen ni kyllä se onnistuu.

Jos kiinnostaa tietää miten miä asiani hoidin ni olkaa hyvät ja menkää lukemaan plokia aivan alusta saakka, siel oon kertonu kaikki kirpputorireissut ja säätämiset ja äheltämiset. Ploki alkaa toukokuun lopusta 2011 kun olin tehny päätöksen että miä lähen menee ja oli 5 kuukautta aikaa laittaa elämä Mordorissa nippuun. Silloin, oi armaat rutkuduunarit, minä asetin lähtemisen tärkeysjärjestyksessä ykköseks. Ja täällä olen yhä.

Niinikään nimimerkki Anonyymi tiedustelee semisniiduilubudjettia johonkin.

Voisit jonku tollat semisniiduilu budjetin heittää millä siellä saarella pärjäis kuukauden tai pari noin et mordoeista pääsis käymään jossainjos ei nyt sit kumminkaan vuosiksi mutta noin kuukausi tai pari ja joku semmonen budjettiarvio et ehkä kalja tai pari saattaa mennä ja sit asumus jostaan pikkasen parempi ku minimi tai sit se minimi noin et sellasen et missä rahoissa liikutaan. Et yleensä noissa kaikissa budjeteissa aina et mennään joko hitosti overiksi tai sit nuudelipussilla viikko..Pärjääkös 35 -50 euroo päivä..Noh tervetuloa takaisin Suomeen ja pallo jalkaa jo Hki-Vantaalla..heh

Päde vastaa: Okei. Hintatietoja siis, katotaa ihan peruseläminen. Majoitus löytynee noin 100 000 rupiasta alkaen, ja vain taivas rajana hinnoille kun luksusta löytyy. Siis hinta per yö per huone. Halvin on tietty aika karu. Sanotaan että 200 000 rupialla saa ihan okein huoneen. Oman talon saa noin 3-5 miljoonalla, sijannista ja varustelutasosta riippuen. Kuukausihinnalla majataloista saa huoneita ehkä 2-2,5 miljoonalla. Iso pullo bintangia baarissa 40 000 rupiaa. Aski röökiä 20 000 rupiaa. Ruoka ravintolassa 25 000 rupiasta ylöspäin, vain taivas rajana tässäki. Paikallismättö paikalliswarungista 10-15 000 rupiaa. Pussinuudeli kaupasta 2 000 rupiaa. 19 litran juomavesipänikkä 25 000 rupiaa, riittää ehkä 10 päivää.

Lasketaa siis vaikka et siulla on 5 miljoonan talo (kuten miulla on ja se on sitte jo aika länsimaista mukavuustasoa oleva kahen makuuhuoneen palatsi), juot kuukaudessa 30 pulloa kaljaa 1,2 miljoonaa, poltat 30 askia röökiä 600 000 rupiaa, ruuat per päivä 50 000 rupiaa (sniiduilua, ei sisällä pitsalla käymisiä) tekee kuukaudessa 1,5 miljoonaa, juomavedet 75 000 rupiaa. Tekee noin 8 ja puali miljoonaa rupiaa kuussa mikä tekee euroissa tän hetkisellä kurssilla noin 550 egee.

Siis peruselämiseen. Lisäks sitte luksustelua, esmes vessapaperia ja pitsaa sillon tällön ja hyttysmyrkkyjä ja muuta yleissälää, ja jos harrastelee jotain, vaikka sukellusta ja muutenki haluaa tehä jotaa muutakii ku nyhjää himassa tai löhötä rannalla ni ilmastahan ei ole mikään. Ja toki on sitte esim. viisumikustannuksia ja pyykinpesetystä ja semmosia aina välillä. Mutta siis jos ei elä peruselämäänsä hirviästi porsastellen ja tyytyy vähään ni halvalla pärjää.

Kokemuksen tuoma näppituntuma miulla on että täällä pärjää hyvinkin noin 700 eurolla kuukausi, ja se sisältää jo pientä luksustakin, esmes sitä vessapaperia, ja sillä summalla ei tarvitte ihan hirveesti miettiä miten elelee. Kyllä miulla on aika ittestään selvästi jääny kokonaan pois esim ulkona syöminen. Jos miä kotona veän vaikka 3 pakettia nuudelia päivässä ni se maksaa miulle noin 40 senttiä, ni ei miuta kauheesti houkuttele käyä ravintelissä mättämässä pitsaa joka saattaa maksaa jopa 6 euroa. Jos käyn ulkona syämässä nykysin, se tarkottaa että haen paikalliswarungista nasi campuria 12 000 rupiaa tai sitte jos oikein porsastelen ni Kakkosen Koralpiitsillä vetämässä tofu curryn 25 000 rupiaa.

Miusta aika kohtuullinen kuukausikulu tuo 700 egee kuussa. Sponsorit ottakaa yhteyttä! Se on pieni raha länsimaiselle rutkuduunarille, mutta persaukiselle kissoja pelastavalle ilmastoppakolaiselle kuukauden elinkustannukset!

Kiitos. Dear Eki -palsta oli tällä erää tässä, mutta palaa tarvittaessa tapetille! Loppukevennys lopuks ja sit moi!

Tarvin poikaystävän. Tommosen hnyödyllisen, kiitos.

Hyvää nussia! Ja asioien järkevä ja itsekäs tärkeysjärjestys.

Juhannusaatto eli on jussi eli nussi! Hyvää jnussia, evribadi, elkää hukkuko, tahi tappako toisianne. Tahi ittiänne. Tai hukkukaa ja tappakaa vaa, paskaakos se miuta liikuttaa.

Jälleen pahoittelut, etten oo kauheesti kirjotellu. Selityksiä next. Miulla oli ens liikaa kaikkee äksönii, sitte tuli pieni burn out (kyyyyllä, se on mahollista vaikka kuinka olis aikaa istuskella tekemättä mitään) ja piti ottaa muutama päivä ihan sellasta himassa yksin homostelua eikä nähä ketään, jos suinki mahollista. Siinä kohin oli sitte vihdoin myös aikaa ja rauhaa olla tuokio iisisti ja ajatella mennyttä ja varsinki tulevaa. Ku vaikka kaiken tohinan keskellä ostaa lojautin ne helvetin lennot Helsinkiin (ja - ennen kaikkea - myös pois sieltä) ni emmiä oikeen oo ehtiny sitä asiaa vieläkään tajuumaan (miä tajuan et miulla on lentolippu mutta miä en tajua että kuukauden päästä olen MORDORISSA). Ja piti myös surra miun Mordorin kissan, Humpan, lähtöä vihreemmille niityille. Se on ollu miulle aika rankka paikka.

Miullaha oli melkosta kiitoa tuo toukokuu, oli lomareissua ja working holiday Kapasilla, Bodomia Pankokissa (viäläki pyärii kalsarit jalassa, ne oli niiiiin hyviä!), kissaklinikkaa Hiekkakikkareella ja ennen kaikkea kavereita käymässä. Kaikki oli tosi jeejee, mutta ku miä oon tämmönen ajoittain epäsosiaalinen mörkö, joka tarvittee aikaa ihan vaan yksin olemiseen, jotta saa piettyä ajatukset kasassa ja ymmärtää mikä on meininkien tola, ni semmoseen ei tuossa oikee mitää rakosta ollu. Ku Kiisket viime viikon keskiviikkona lähtivät, ni miä jotenki vähä kans masennuin, koska oli niin vitun siistiä ku ne asu naapurissa ja kerkes tuos muutamassa viikossa niin tottumaan siihen, ja tuli olo että nuo KUULUU tuohon ja tänne. Ni miä heijän lähön jälkee vedin lärvit, sitte muhin yhen päivän rapulassa, yhen päivän yksin ajatuxia selvitellen ja tulevaisuutta mietiskellen. Ja sitte olin valmis taas avaamaan Palatsini portin ja lähtemää ihmisten ilmoille.

Miun on ollu pakko tehä muutama raaka päätös. Eka on se, että miun täytyy priorisoida ajankäyttööni ja on pakko keskittyä ennen mitää muuta säheltämistä sellasiin asioihin, jotka tuo nuudelia kattilaan ja sitä kautta varmistaa sen, että miä voin jatkaa täällä elämistä. On yksinkertasesti pakko olla itsekäs ja ajatella asioita järjellä, eikä pelkällä tunteella. Miä en yksinkertasesti voi enää olla niin, et ku joku soittaa et miun kissalla on nuha ni miä tipautan kaiken käsistäni ja hyppään pyärän selkään ja lähen kattomaan ja viämään lääkettä. Nyt oon tiukasti sanonu näissä asioissa että tervetuloa hakemaan antibioottikuuria tai matolääkettä tai muuta miulta täältä, mutta miä en nyt ehi kiitämään tästä mihinkään. Tai jos on vakavammasta asiasta kysymys, ja ku miä tiädän etten VOI tehä yhtään mitään jos on vaikka kissalla koipi poikki, ni jakelen vaan Lombokin ja Balin eläinlääkäreitten yhteystietoja. Ihmisten on pakko ruveta ottamaan hiukan vastuuta kissoistaan itte, ja moni toki ottaaki, mutta jotkut on ruvennu soittamaan miulle suunnilleen jos kissan paska on puoli sävyä edellistä jööttiä vaaliamman väristä et ÄÄÄÄÄK mitä miä teen, voitko hei tulla kattomaan tätä uuen väristä kakkaa. Joskus ei tiiä pitäskö antaa avokämmenellä herätyställi vai pitäskö vaan nauraa. Esmes "Miun kissalla on pahoja hengitysvaikeuksia! Apua!" kun osottautu tilanteeks, että kissa KEHRÄÄ onnellisena. Että tämmösiä asioita.

Kello kahestatoista oikialle: Laku, Seppo, Santtu Hämäläinen, Tarja Ylitalo ja Koukku.

Miulla on hima täynnä kissoja ja miulla menee oman pesueen asioien hoitamiseen jo kepeesti pari tuntia päivässä.Vieraskammarissa on Lumikki ja Seittemän Piäntä Kääpiötä (yks pentu läks vihreemmille niityille viime viikolla, mutta seittemän porskuttaa). Makkarissa on Seppo ja sillä öisin seurana sisarusparvi Tarja, Koukku ja Santtu, sekä hieno musta poika Laku. Pihalla asuvat kissat siähen päälle. Ruakkimiset ja hiekkalaatikoien siivoomiset ja silmien putsaamiset ja Lumikin vitamiinit ja Sepon epilepsialääkkeet ja Kääpiöitten pesäkorin riepujen pyykkäys ja muu siivoilu (voin kertoa että sheitshemän pientä kissanpentua sotkee IHAN VITUSTI!). Oman huushollin mirrit hoian tiätysti, mutta muitten kattien perässä en nyt ehi juoksemaan. Puhelinpalvelu skulaa ja lääkkeitä saa hakea miulta, mutta thäts it.

(Ja kissojen hoitamisen päälle viä Palatsini puutarhan hoitaminen ja yleinen siivoilu ja tiskaaminen ja kaupassa käynti ja millon pitää hakee pulsaa sähköön tai puhelimeen ja kissanruakaakaan ei saa ku keskustasta ja pyykit ja miulleki joskus ruokaa pitää laittaa ja ja ja... tarvin poikaystävän, joka on kätevä käsistään ja aikaansaava, tai jonkun muuntyyppisen, ilmasen, kotiorjan. Hakemukset emaililla, kiitos).

Miun prioriteettilistan ygösenä on nyt asiat joista tulee rahaa, tai joista tulevaisuuessa tulee rahaa. Näin ollen miä palasin viime sunnuntaina määrätiatosin ottein mereen, koska se kutzui ja minä kuuntelin. Dive Master - uurastus on nyt tärkeysjärjestyksessä ekana ja hommat on laitettu uuelleen käyntiin, koulutuspaprut on katottu läpi ja tekemäti olevat hommat on mietitty ja niitä on nyt ahkerasti suoritettu. Valmistuminen on eessä ihan lähiaikoina, jollei joku saatanan korvatulehushärdeli taas pilaa kaikkea. Mutta miäpä nakuttelen sukelteluista ihan oman jutskan myähemmin, ku höyryyminen siitä hommasta ei kuiteskaa kaikkia jaksa kiinnostaa.

Konttoripäivä

Nyt miä oon muuten Taalasmaan Ullana Edenissä. Ihan vaan tämmönen neljän päivän juhannushomma, piän majataloa tolpillaan sen aikaa ku omistaja Suzanne onpi käymässä Balilla shoppailemassa sisustusrojua. Suzanne rakentaa parhaillaan omaa, oikeeta taloa tuohon Edenin tontin kulmaan ni tarttee sinne kaikkea. Siitä tulee ihan vitun hieno talo ja oon kateudesta vihriänä. On miunki palatsi kiva ja sympaattinen mutta sehä ei ole oma ja ohan se vähän rempallaan joka suunnasta. Suzannelle nousee tuahon sikahieno kakskerroksinen spektaakkeli misä on oikee länsimainen keittiö missä on jopa oikee uuni (!!!!) ja tulee olohuanetta ja terassia ja parveketta ja laaturompetta joka läpi, eikä mitään köpöö shittii, joka hajoo ja ruastuu sekunnissa. Tuommosen linnan pykääminen alusta loppuun, täysin asumisvalmihiks, tuleepi maksamaan kuulema noin 30 000 euroa.

Lottovoitto, missä viivyt? En paljoa vaatis! En tarttis ees miljuunaa!

Btw, oon nyt ollu 7 päivää polttamatta tupakkaa. Ja juomatta kaljaa. Aika rajua!

Oggamogga, tää nettiin, sit muien asioien hoitelua, ja sukellusjuttuja tuleepi sit laterrrrRRRRRRRR. Molo!

Tarja Ylitalo katzoo kameraan.

Laku

Koukku ja Hämäläisen Santtu puussa. Noille on ollu kahtee otteesee uus koti löytyneenä, mutta eka mesta peruutti, ja tokalle miä ilmotin eilen että vittu miä en anna noita enää poies. En pysty. Kiintymys on ja itku tuli kun mietin et nuo pitäs antaa jonkuu vieraan mukaan.

Siähen tulee hiano linna

Tyäkaveri Eedenissä

Entiin vs. nykyin elämä

Elämä voi muuttua, jos sen laittaa muuttumaan. Siitä aiheesta voisin helposti lähteä pitämään herätyspuheita ihan mihin vaan life coaching -tilaisuuksiin, ihan millon vaan. Kymmen askelta muutoksen tiellä! Onnellisuus on oma valinta! Herää, pahvi, elämä odottaa tuolla ulkona! Mene ennen ku on liian myähästä! Muutos vaitii toimintaa, pelkkä uhoaminen ei riitä! Lopeta ruikuttaminen ja ota ohjat omiin kätösiis! Räyh!

Mutta sillä välin ku oottelen, että miuta tilataan uusavuttomien messuille luennoimaan ni ajattelin listata eniten muuttuneita asioita, ikäänku entinen elämä vs. uus elämä. Tämä menee avautumiseks ja henkevyydeks ja sellaseks yleiseks lällynlääks et vittu ku miä olenki nyt valaistunu ja onnellinen ja ennen kaikkea helvetin hyvä ihminen. Hajotkaa tyä siäl oravanpyärissänne kitisijät! No ei ihan mutta melkeen. Letsgou!

 

Rento elämä on hyvä

Mieliala eli fiilis

Tärkein asia on tämä, ja vaikuttaa olennaisesti kaikkeen, koko elämään!

Olen älyttömästi onnellisempi ja rennompi ku Mordorin arjessa työläisenä. No miksen olis? Elämä ei oo kalenterin kanssa elämistä, vaan aikataulutonta, viikonpäivillä ei ole mitään merkitystä. On aikaa puuhastella, tussuttaa ja istuskella. Ilmasto vaikuttaa mielialaan, valoisuus, ärsykkeiden pieni määrä jne. Kaikki on lähellä ja aikaa ei kulu esim. Länsiväylän ruuhkassa kökkimiseen ja yleiseen jonotteluun.  Ei masenna, ei vituta. Herääminen aamulla uuteen päivään ei aiheuta ahdistusta.

Tulee semmosia onnellisuuden puuskia oikeen. Yks päiväkii tossa ku posottelin fillarilla ni hyvä ettei taju lähteny ku iski fiilis et vittu kun miun elämä on ihanaa ja miten siistiä että miä elän tällee ja asustelen täällä.

Kuluttaminen

Oon huomannu, etten tarvi mitään ylimäärästä tilpehööriä. Tämä oivallus rupes kuplimaan jo lyhkäsemmilläkin reissuilla, kun eli pelkästään sellasella varustuksella joka rinkkaan mahtuu. Mutta jotenkin Mordorissa sitä aina lipes sellaseen turhanpäiväseen shoppailuun, vaikkei mitään olis tarvinnukaan. Siitä sai ehkä jotain helpotusta yleiseen vitutukseen, mukamas, tai se oli jotenkin ajankulua, tai palkintoa jostain hyvästä, tai lohduketta huonosta. Tavaroita tuli myös uusittua ihan vaan siks et kivaa saaha jotain uutta.

Nyt jo ihan rahavarojen vähyydenki (niin, sekin on iso ero entiseen) vuoksi sitä miettii aika tarkkaan mitä ostaa. Useimmiten ei osta mitään, jollei ole pakko. Vaatteita on välillä pakko uusia, vaikka käytänki nykysin kaikki ihan loppuun ja jopa neulalla ja langalla parsiskelen pieniä rispaantumisia. Tätä kirjottaessaki on jalassa munahousut joitten lahje on ihan pillunpäreinä ku jäi fillarin ketinkin väliin yks päivä, mut ei sitä huomaa ku vähä pöxyn lahkeita käärii rullalle. Hyödyntelen myös kaikki kavereilta jälkeenjääneet romppeet, oli ne puolimätääntyneitä pyyhkeitä tai vajaita aurinkorasvaputeleita.

Kierrätys, se on ihana asia! Oon aina vähän innoissani, jos saan ilmasiks jotain. Jos kylässä käyneet kaverit jättää lähtiessään kirjoja ja rasvapurkin ja paskasen sarongin ja rumanvärisiä paitoja. Tai jos vaikka löyän pusikosta ehjän ämpärin tai vaikka vähän risanki. Jossei se piä vettä, ni siitä tulee kyllä ihan hyvä kukkaruukku! Muutenkin täällä on yleinen kulttuuri semmonen, että ensin koitetaan korjata, ja vasta sitten hankitaan uutta. Majatalossa levis blenderi, mutta kattos vaan, haettiin pikaliimaa ja hyvin suristaa asiakkaille aamiaispirtelöt!

Ostan nykysin lähinnä ruokaa ja yleistä kulutustavaraa: hyttysmyrkkyjä ja semmosia. Ja tiätty kisanruokaa, kaljaa ja tupakkia. Ihan en siis askeettisena elele.

On kauheen vapauttavaa kun elämä ei oo sellasta kuluttamista ja kaupoissa haahuilua. Semmonenhan oli kauheen stressaavaa, koko ajan piti olla jotain uutta muotiloimee hankkimassa. Miähän siis olin tosi muodikas siäl Mordorissa ja aina tip top laitettu. Siitä päästäänki seuraavaan aiheeseen.

Ulkonäkö

Täällä iltameikki tarkottaa suihkua, tukan kampaamista ja hampaitten pesua.

Mordorissa se tarkotti kahen tunnin rojektia missä naamaan mätin ämpärillisen pakkelia ja kapsutin tukkaa tunnin ja naukkailin sidukkaa siinä samalla. Kokeilin viiet housut ja kymmenen paitaa ja sitte laitoin lopulta kuitenki ne yhet varkut ja jonkuu mustan t-paidan mis on joku pändilogo tai pääkallo. Sitte jotain vitun rannerenksuja ja paskaa viä niiku rusinaks pullan päälle. Baariinmenolaukun pakkaus ja sitte viä puol tuntia peilin eessä tuskailua että vittu miä olen lihava, miä näytän palovammaselta läskiltä sammakolta ja kaikki on päin vittua muutenki. Eihän sitä selvinpäin kestäny.

Kärsin valtavista ulkonäkökriiseistä ja heiluin millon minkäki syömishäiriön partaalla koko ajan, koska olin läski hirviö, painoin sitte 60 kiloa tai 75. Nyt muuten painan 57 kiloa, vähemmän ku ehkä koskaan aikuisiällä. Aina haaveili et jos joskus painais alle 60 kiloa ni vittu elämä ois siistiä ja kaikki ongelmat poistuis, eli sellasessa harhassa että KAIKKI ongelmat johtuu siitä et oon läski epämuodostunu monsteri ja jos oisin ees laiha epämudostunu monsteri ni ei vituttais enää mikää. Laskin millon kaloreita ja millon hiilihydraatteja ja proteiineja ja vetelin kaalisoppaa ja juoksin salilla ja vedin itteni ihan paskaks sellasella pakkomielteisellä höyryymisellä ja sitte tuli stoppi ja kas, lamaannuin sohvalle ja vedin 3 kuukautta juustonaksuja ja mites sattukaan, jo vain kiristää pöksyt.

Nyt ei vittujakaan kiinnosta miltä näyttää. Läskiltä palovammaselta sammakolta varmaan yhä, jos jaksais peiliin kattella ja yhtään välittää. Jos on joku erikoisempi bile tai tulee sellanen yleinen höperö tyttömäinen fiilis, et jos ees vähän panostais ja yrittäis olla nainen, ni saatan laittaa illaks puhtaat vaatteet ja ehkä sipasta ripsiväriäkin jopa. Semmonen olo tulee nykysin noin 2 kertaa vuodessa.

Syäminen

Ennen miulla oli jatkuva ruokastressi. Söi mitä hyvänsä ni aina ahisti, oli se sitte yks herne päivässä tai mega-kulta-turbo-jumbo-jätti-spektaakkeli-säkki juustonaxuja, omatunto kolkutti koko ajan. Nyt miä syän sillon kun on nälkä, ja sitä mitä halvalla saa. Se tarkottaa vahvasti nuudelivoittosta ruokavaliota. Terveellistä! No ei ehkä, mutta miä en jaksa höyrytä syömisestä, oon tehny sitä elämäni aikana ihan tarpeeks (ks. edellinen kohta).

Ruuasta on tullu murheenkryynin ja jatkuvan stressin sijaan nyt sellanen vattantäyte vaan. Pitää syyä, että jaksaa, simple as that. Pitäkää ravintopylpyränne ja sännölliset ruokailurytminne, miä kuuntelen miun vattaa ja kun se sanoo roarrrrrr ni sitte laitetaan kattila kaasuliedelle ja kokataan nuudelia. Tai jos naposteluttaa ni sitte napostelen enkä sen jälkeen kieriskele syyllisyydessä ja hakkaa päätä seinään että vitun läski, oliko pakko.

Sellanen ittensä kuunteleminen on muuttanu monia muitakin asioita. Jos ennen oli vähän hysteerinenki sen suhteen, et jos en ollu joka saatanan  kemuissa ördäämässä ni jäin paitsi jostain olennaisesta. Nyt jos miuta huvittaa lähtee kylille bailaa, ni lähen. Jos miuta ei huvita, ni pysyn himassa. Kyllä ne jätkät huomennaki siä Ozzyssa rämpyttää, enkä menetä mitään jos tänää en kuule Jah On Holidayn versiota Redemption Songista. Vaikka hyvä versio se on, ei siinä mitään. Tai jos oon siä kylil bailaas ja miuta huvittaakii yhtäkkiä lähtee kotio vaikka kello on vasta kymmenen, ni miähän lähen. Tai jos lähteeki lapasesta ja yhtäkkiä aurinko jo nousee vaikka oot viä juamassa kaljaa ja kaatuilemassa SamaSaman rantahiekalla ni so what.

Bai thö vei. Täältä ei muuten saa sipsejäkään ku pienissä puseissa. Overdosen mahollisuutta ei täten ole niienkää kanssa.

Liikkuminen ja ulkoilu

Liikun enemmän ku ennen. Sellasta arkiliikuntaa, siis. Ennen posotin autolla joka paikkaan, nyt posotan pyörällä tai kävelen. Omalla lihasvoimalla, siis. Sukellushommissakin tulee ährättyä omilla vetelillä lihaksilla tosi paljon ku kantelee tankkeja ja painovöitä ja kaikkee. Omaa pihaa pitää kapsuttaa ja siivoilla koko ajan. Ulkona oon käytännössä koko ajan, sisällä oon vaan nukkuessa tai jos katton telkkaria tai on muuten semmonen olo ettei haluu nähä ketään eikä tehä mitään ja haluaa olla tuulettimen alla ja lukee kirjaa. Mutta noin muuten pihalla ollaan jatkuvasti, joskus myös henkisesti, kaikki asiat tapahtuu pihalla ja pitää oikeen hakeutua jos haluaa sisätiloihin puuhailemaan. Ei ole sisätiloja, nähkääs. Ja ulkona on lämmintä ja mukavaa, mikäs siel on ollessa.

Sosiaalisuus ja ihmissuhteet

Kyllä olen yhä sosiaalisissa tilanteissa vammanen mörkö. Tunne-elämältä jälkeenjääny, sisältä kuallu tuanelan tienviitta, erakko ja vaikea paskapää jne. Mutta näin se on aina ollu ja näin se varmaan tulee jatkossakin olemaan. Miulla ottaa aikaa tuommoset asiat kyllä, en oo heti hyvää pataa ja bee-äf-äffää jokaisen kans joka ohi kävelee. Miä olen tavannu esmes yhen miun kaverin täällä ekaa kertaa jo vuosia sitte, mutta vasta ihan vimosen vuoden aikana oon ruvennu kaveeraamaan oikeemmin ja nykysin ku myä asutaan aika lähekkäin ja ollaa saman ikäsiä ja kaikkee, ni jossei nähä joka päivä ni eniveis piellää yhteyttä päivittäin, ihan sellasta puutaheinää-kotkottamista. Syvällisen henkilökohtasen avautumisen asteella ei olla vieläkään, mutta sen aika on sitte vasta joskus myöhemmin.

Oon aina vähän epäluulonen ja semmonen että piän tarkkailuasemat ja kattelen hommaa etäältä.

Olen toki hyvä esittämään et eipä tässä mitään, hyvä meininki. Piilotan sellasen epävarmuuden ja jännityksen tauottomaan höpöttämiseen ja paskoihin vitseihin. Ja kaljahan auttaa aina. Väsyn sosiaalisuudesta myös edelleen tosi paljon, eli ihan niiku ennen vanhaan Mordorissa, ni jos on ollu rajusti menoa ja viihdettä ihmisporukoissa ni saattaa vaatia viikonki sellasta kotona yksin nysväämistä että saa ittesä taas jaloilleen ja jaksaa nähä ketään.

Mutta semmonen on muuttunu, että enemmän sitä juttelee tuntemattomille ihmisille. On vähän pakko, täällä on yleinen kulttuuri se, että kaikkia moikataan ja kuulumisia kysellään, tai vähintään et mihis oot menos. Ihan turha koittaa ohittaa viidakkopolulla vastaan tulevaa huikkasematta et heippa.

Perhospornoo

Mitä tulee ihmissuhde-ihmissuhteisiin, tarkoitan siis lähinnä kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa, niin jos en ehkä entises elämäs ollu niin sanotusti järin tarkka tavarastani niin nyt olen. Ihan turha edes yrittää, ainakaa jos et oo joku sikahyvä tyyppi jolla on sikahyvät jutut. Vaatimustaso on noussu aika korkialle, se on ehkä entisestä eniten muuttunu. Et jos ennen oli se et no jos on pulssi ja pippeli, ni okei. Mutta kyllä nyt miä vaadin myös aivot ja sellasen yleisen hyvätyyppisyyden. Perkele.

Tässä hommassa olen siis ottanu ehkä takapakkia, mutta siihen on syynsä. Yksi syy on se, että yleinen henkinen hyvinvointi on niin hianolla tolalla, ettei miun tarvitte koko ajan todistaa ittelleni että kelpaan. Toinen on se, että miulla on mukavaa muutenkii, miun fiilikset ei vaadi jatkuvaa sutinaa ja köyrimistä, koen olevani ihan hienosti ja täydellisesti elossa vaikkei oo mitää könsykästä tuossa parru tanassa ympärillä pyörimässä. Muita syitä on myös, mutta kuitataan ne toteemalla että en ihan hepposin perustein lähe enää turpaan ottamaan tällä saralla. Itsesuojeluvaistosta on asenettu TURBO 666 -versio, vaikka kyllä se entinenki oli jo aika helvetin hyvä. Mutta siitä löyty sit kerran yks bugi ni piti päivittää. Joo.

Sitäpaitsi onko hiukan helpompaa tää elämä kun ei oo koko ajan jotain saatanan draamaa sillä saralla meneillään? No vittu on todellakin helpompaa.



Oisko täs tarpeeks tästä aiheesta? Kentiäs, kentiäs.

Sopii miulle tämmöinen elämä. Tiiän sen siitä, että oon onnelliin.

Ymmärrän myös, että toisia vituttaa tää toitotus et elämä on hianoo. Teemukin on huomannu saman (Soberismia-plokin Teemu, nimittäin). Mordorilaiseen nöyrään ja ahkeroivaan kasvatukseen kuulu se semmonen et ois syytä olla keulimatta. Pitää vähätellä, ja olla anteekspyyteleväinen, pitää tietää paikkansa eikä piä kuvitella ittestään liikoja. Ehämmiä mitään, ja tää nyt on vaan tämmönen rihkama, vaikka oisit saatana voittanu olumppiakultaa. Ei myäskään ole sopivaa haaveilla isoja, nöyrä pitää olla eikä sovi elää missään kuplassa ja kuvitella että ansaitsis jotain enemmän. Töitä pitää sinun tekemän, eikä elämä ole mikään ilotalo. Kynttilä vakan alla ja sillai. Niin, saakeli!

Ei piä olla rinta rottingilla, ja vouhottaa kuinka asiat on hianosti, vaikka kuinka olis aihetta. Semmonen alkaa vituttamaan muita ihmisiä, ja myähän mietitään ihan koko ajan mitä muut meistä ajattelee. Sitäpaitsi jos jollain on jotain ni se on aina muilta pois.

Jokainen mordorilainen on vissiin jonkinmoinen tunne-elämän kommunisti. Että tasapuolisesti kaikille ei koskaan mitään. Jos ei koskaan kellekään mitää ni kaikilla on asiat yhtä paljon päin vittua ja sillon hommat on tasapainossa. Sitte on hyvä. Ja ah niin seesteinen olla kun ei tarvitte kytätä että jumalavita tuolla naapurin Penalla on taas uus auto ja saatana se duunin Kake vaihto muijan nuorempaan ja ettei perkele olis yläkerran Niämisille eilen kannettu sisään uutta sohvakalustoa, vittu miä en kestä, ja miä haen nyt haulikon, laita siä akka kakarat jo eeltä lumihankeen ja painele itte perässä, miun pitää purkaa nyt vähän tunteita.

Jännä ois kyllä nähä miten äkkiä elämä pilaantuis entiselle tolalle jos Mordorin arkeen palais. Kuin nopiasti ois vitutuskäyrä tapissa, ulkonäkökriisi, vaatekaappi täynnä paskaa, ruokaongelmia ja helvetillinen katkeruus kaiken suhteen? Vai kantaisko tää täällä opittu toisenlainen elämäntapa kuiteski siellä suoritusyhteiskunnan paineitten keskelläki? Sen näkee sitte jos, mut toivottavasti ei tarvi kuitenkaa koskaan jne.


Ei muuta. Sori ei oo nyt mitää kuviakaan kauheesti tähä laittaa, mutta oli tätä sanomista enivei sen verran et katelkaa kuvia vaikka Jallusta tai Aku Ankasta jos sellasia kaipaatte keventämään tunnelmaa näin painavan asian jälkee.


Peeääs. Oon koittanu videoita kuvata ja laittaa niitä esille mutta ei mee ku hermot sen tuhertamisen kanssa (estimated time left for upload: 687 minutes....). Nettikoneksön on niin köpönä että äh. NAAPURILLA ON VARMAAN PAREMPI! SAATANA! MILLÄ RAHALLA SEKIN ON PERKELE JONKUN GIGANTTISEN INTERNETHAIVEIN HANKKINU? TAPAN KAIKKI!

Kampurilla, Nasi puhelimessa

Maisemakuva

Huomatkaapa kaikki porhot, että tuahon vasemmalle on nyt tupsahtanu tommonen lahjotusnappula. Saa siis lahjottaa varoja vastedes kissojen lisäks myäs miun elämiseen. Tuon näpykän kautta tulevat miljoonat lahjotukset tulen käyttämään estottomasti itteni elättämiseen, kissojen lahjotukset laittakaa siältä kissaplokin kautta (kunnes toisin ilmoitan, on asioita tapahtumassa, nääs). Näin alas olen vajonnu tässä kohtaa elämää, että kerjuulle on nöyrryttävä. No mut ei oo pakko kenenkää laittaa miulle bintsurahaa, ploki jatkuu tuli hiluja tahi nou. Anteeks. Köyhän on pakko yrittää! Kaikkee!

Mutta tussuttelut sikseen ja asiaan. Meitsi goes ruokablogi ögen!

Esittelen teille tänään miun peruslounaan. Kyseessä on Nasi Campur -niminen nerokas tuote.

Nasi Campur on vähä niiku indonesialainen pyttipannu, vois sanoa. Siihen tulee riisiä (eli nasi) ja sitte mitä ny sattuu olemaan (campur tarkottaa jotain sekotusta tai sekottamista tai sellasta): kanaa, kalaa, vihanneksii, tempee, munaa, tofuu, kaikkee ja sitte viä halutessa jotain turpavärkin liäkkeihin räjäyttävää maustesoossia (sambal).

Oman nasi campur-settini käyn polkasemassa tualta lähistöltä rantaraitin kupeesta Nusa Tiga -nimisestä paikallisesta warungista elikä ruokakuppilasta. Miähän en syä lihoja enkä mereneläviä, eli miun setti on aina vegesatsi. Siähen tulee se riisi, sitte tempee, tofuu, rehuja ja semmosia järkyn hyviä maissikakkusia. En ota sambalia koskaan, kert Nusa Tigan sambal on niin tujua että lähtee taju ja makuaisti. Annos on maukas ja maksaa järkyttävät 75 senttiä öbauts, tämän hetkisellä valuuttakurssilla. Sen vois vejellä huiviinsa sielläki, mutta miä otan aina sen mukaan.

Lounaksen ostamisen osaan jo hoitaa indonesiaks. Läppä lens tänää jotenki näin:

• Miä: Hai! Satu nasi campur, vegetarian, terima kasih. (Moi! Yks kamppurin nasi, vegenä, kiitos)
• Täti: Bungus? (tai jotain sinne päin, se tarkottaa että otakko mukaan)
• Miä: Ya, terima kasih! (Kyllä kiitos)
• - täti alkaa pakata settiä ruskiaan paperitötteröön -
• Miä: Ada tahu? (Onks tofuu, kysyin kerta ei näkyny siinä vitriinissä lainkaa. Tahu tarkottaa tofua, tai tietämistä. Jos ääntää sen et ta'u ni muistaakseni sillo pyytää tofua eikä et oisko tiätämystä. Tiätäminen taas äännetään et tahu. Ehkä. Tai sitte ne oli justiisa toistepäi.)
• Täti: Tidak ada tahu! Habis!  (Ei oo tofua, se on loppu!)
• Miä: okei (okei). Dan tidak sambal, terima kasih! (Eikä sitte sambalia, kiitos!)
• - setti on valmis -
• Miä: Berapa ini? Dua belas? (Mitä tää ny maksokaan? Kakstoist?)
• Täti: Ya! (jepulis!)
• - annan 12 000 rupiaa -
• Miä: Terima kasih! Sampai jumpa! (Kiitti moi, nähään taas!)

Näin sujuvasti sitä täällä asioidaan paikallisten kans.

Annos tota kamppurin nasia on törkeen hyvää, halpaa ja kun sen vetelee käkättimeen ni ei tartte syyä toita kertaa päivän aikana, vatta on täynnä koko loppupäivän. Mahtava satsi siis, ja hinta-laatu-suhre on justiisa kohillaan.

Kuvareportaasi viä tähä loppuun.

Rantaraitti Nusa Tigan kohalla

Warung Nusa Tiga

Siitä voipi valita mitä siihen omaan annokseen laitetaan...

...ja siitä. Tuas oikeella on lautasella mahottoman hyviä maissikakkuja.

Valmis Kampurin Nasi pakataa tämmöseen kätsyyn paperitöttöröön

Siitä se on sitte helppo lusikoia naamioon. Maiskis!

Talouspoliittinen katsaus

Palataan aiheeseen raha. Miähä oon tiedotellu suunnilleen joka kuukaus että paljoko oon tässä kuussa törsänny. Mut muistaakseni ny en oo sanonu juur mitää usiaan kuukauteen, vaikka piäneen vihkoseeni ahkerasti kirjaan ylös kui pal rahaa menee, ja nyt myös et kui pal sitä tulee. En silti ehkä jatkossakaan enää jaksa budjetointejani höyrytä joka kuukaus.

Kuiteski, nyt lienee aika sellasen yleisen tilannekatsauksen. Oon ollu matkoilla miltei tismalleen kaks vuotta, herraisä (kaksivuotistunnelmia tulee sit vuosipäivän tienoilla). Paljonks on mänt koko tän parivuotisen porsastelun aikana? Ja miten tästä eteenpäin?

Kaksi vuotta, 24 kuukautta. Rahaa on menny noin 46 000 euroa. Se on IHAN VITUSTI. Mutta se on myös sen verran kuin etukäteen arvelinkin, noin niiku kuukausittaisen kulutuksen osalta eli vajaat pari tonnia kuussa. Miulla on ollu kuukausia kun on menny vaan tonni, mutta on ollu myös kuukausia et on menny yli kolme tonnia.  Sukelteluihin on menny rahaa ihan helvetisti, en oo pitäny kirjaa, mutta summa ei ole pieni. Tuhansia, tuhansia euroja.


Miulla oli lähtiessä rahaa tilillä joku noin 15 tonnia, loput on tullu tipoittain tässä reissun aikana (tarkottaa lähinnä et maksuun män miun ennen reissua tekemäni överitunnit, kaikki maholliset vuosilomat, lomarahat ja semmoset). On tullu myös hiukan veronpalautuksia ja sellasia muita pieniä summia jostain aina välillä myös.

Sitähän en lähtiessä tienny, että reissu täl viisii venähtää, saati että tässä käy näin että jään tälle tiälleni. Jos oisin tienny, rahankäyttö olis ollu tyystin toisenlaista. Monia asioita olisin tehny täysin toisin tavoin. Olisin aiemmin hoitanu oman huushollin ja ettiny duuneja ja kattonu ylipäätään tarkemmin mihin rahaa heittelen. Mutta sitä on turha täs vaiheessa märehtiä, asiat meni näin, kaikella on joku tarkotus ja sitä rataa.

Nyt kun vois ikäänku sanoa että reissaaminen on ohi, ja on alkanu oikea elämä ja arki, ni rahaa kuluu tietysti toisenlaiseen tahtiin. Asuminen on halvempaa omassa huushollissa ku majatalossa, nuudeli on halpaa ja omassa keittiössä voi kokata. Kaljalla ei tuu käytyä ihan niin paljo ku sillo ku asu regeibaarissa. Syyskuun kirjanpito näyttää, että meni noin tonni, lokakuussa jopa alle sen (en oo viä tarkasti laskenu).

Tuloja on tullu satunnaisista duuneista ja Palatsini vierastilusten vuokraamisesta ja sielt sun täält, kaikenlaisista säädöksistä, hitusen. Kuitenki sen verran, että jo lokakuun vuokran sain maksettua näillä paikallisilla tuloilla, ja myös marraskuun vuokrarahat on jo kasassa. Nyt myös miun Jätkäsaaren asunto siä Helsinkissä on vuokrattu, eli siitä saan pikkiriikkisen lisärauhaa lompakolle, ei paljon, mutta pääasia ettei siitä virhehankinnasta enää oo miulle pelkästään kuluja.

Persaukinen olen, eikä varmuutta tulevasta, mutta ehkä tää tästä.

Silti, oi jos joku höveli taho hokais sponsoroia tätä plokia, ja maksais miulle tän paskan kirjottamisesta! Miljunäärit ottakaa yhteyttä! Koska miä tykkään tän plokin naputtamisesta ja käytän tähän aika paljo aikaa (vaikkei sitä vältsyy tekstin tasosta huomaakaan) ni oisha se mahtavaa jos tästä sais jotai piäntä tulontyyppistä.

Mutta sponsoriskene ei taia Mordorissa kauheesti viä jyllätä ja jos jyllää ni kai ne on niitä et ruaka- ja muatiplokit jeejee ja ne saa sit ilmasta roinaa kuhan sitte leuhottavat plokeissaan että nyt on kyllä niin rapea tämä uusi leivinpaperi tai että kyllä on ihanat sukkahousut ja laittaa 15 kuvaa misä ne pyllistelee mainossukkahousujen kanssa. Ei miulla taia olla mitään sellasta tässä tarjottavana että toisin millekään taholle mitään mainosarvoa. Ja oisko se ny millekään taholle positiivinen asia että tulis tiettäväks tämmösen sonnan avustaminen ? Että jos joku Kouvostoliiton Pakoputki Oy rupeis sponsoroimaan ni mitä miä voisin niille tarjota? Muuta ku paskoja pakoputki-vitsejä.

Ja mainostajia vois kalastella, on moni ehottanu ja ollu ihan että no kyllä saletisti joku mainostais ja adsense ja mitäkaikkee. Mutta ku miä oon tosi paska myymään itteeni, enkä toisaalta oikeen ite tykkää sellasesta et ploki on täys jotain silikooni-implanttimainoksia ja häirittee siin sit miun nyt jo viittä lukijaa ku ne parhaasa mukaan koittaa tätä paskaa tavata. Mutta kai sellasen mainoshomman vois toteuttaa siististiki ilman et se pilaa kaiken tai et koko ajan ponkasee joku ikkuna ja alkaa meteli. Että tekis vaan tiettäväks että kuulkaapa tyypit, Perähikiän Piimä Oy sekä Naantalin Nahka Ab on niin kivoja että miuta sponssaa et jos kellää on piimän tahi nahan tarve ni ostakaa noilta ku ne on niin mukavia, antakee hyvän kiertää silläviisiin.


Vai pitäskö sitä laittaa PayPal-donate-nappula tänneki? Bintsua ja nuudelia Pädelle -rahasto! Ei, miuta ahistaa ikäänku ittelleni kerjääminen. Kissoille kerjään hyvinki, mutta kyllä miun moraali sanoo että ilmasta rahaa ei ihminen ansaitte.

No mutta miun rahahualet on miun onkelma ja asioilla on tapana järjestyä, saatana, ja töitä miun pitää vaan tekemäni ja touhottaa ja riipiä nuudelirahaa millon mistäkii.

Kissoilla sen sijaan on varoja hyvästi ja paljon sponsoreita ja kummeja ja ystäviä! Kiitän jälleen syvästi kaikkia kekkä on Hiekkakikkareen mirrejä muistanu piänellä avustuksella. Pallirahastossa on miljuunia! Olen näillä pallisponsorirahoilla viimisen 2-3 kuukauen aikana hankkinu kissanruakaa, kaulapantoja, vitamiineja, lääkkeitä ym tarvikkeita sekä maksanu eläinlääkärille sterilointeja ja näihi on menny noin 230 euroa. Jälellä on noin 350 euroa ja ne riittää vielä pitkään. Whiskasia, maitoa, riisiä, kalaa ja munaa piisaa aamuin illoin ja se on tärkiämpää ku miun nuudelit! Kissojen ruokintaanhan miulla oikiasti meneeki enemmän rahaa ku omiin pöperöihin, semminkin kun kyse ei oo vaan siitä että miun keittiön kissakuppilassa kävis vaan omat kissat. Ehei, lähitienoon kaikki mirrit - ja heitä on paljon - piipahtaa sillon tällön kupposella hakemassa särvintä. Saavat käyä, jotta tottuvat miuhun. Eivät poloiset tajua, että kosketusetäisyyden salliminen tarkottaa lähtölaskennan alkua heiän lisääntymisvärkeilleen!

Näin täällä. Varoissani en ole, huoleton en ole, tulevaisuus on epävarma, mutta kyllä tästä jotenki aina kuukaus kerrallaan selvitään. On pakko.

Jaahas. Se on nuudelinkokkausaika! Maiskis!

Indonesian kolikkorahat on vitzi. Näien lisäks on olemassa myös 1000 rupian kolikko, jossa sentään on jotain järkeä. Sen arvo kun on sentäs liki 7 senttiä. Jos ostoksista saa vaihtorahan kolikoina, ne tulee aina anteekspyynnön kera.