Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Kuala Lumpurista, hyvää päivää. Olen muutaman päivän pikareissulla, liittyen tietenkin työlupa-asioihin. Luvassa on vielä toinen pyyhällys lähiviikkoina (toivottavasti), jonka jälkeen voi ehkä huokasta. Ehkä. Mahdollisesti. Toivottavasti. Työlupasäädöstä lisää joskus sitten kun koko paska on paketissa.

Lensin torstai-iltana Kuala Lumpuriin, ja olin etukäteen aika helvetin täpinöissä. Kun en yli vuoteen ollu liikkunu Lombokia pidemmälle, niin ilmassa oli suoranaista kutkuttavaa jännittävyyttä. Hekumoin etukäteen niin helvetisti Subwayn pötkylöistä ja oikeista kaupoista ja Ikeasta ja kaupunkihulinasta että hyvä kun munahousuissani pysyin. Mutta kyllä on saarella jumitus tehny tehtävänsä. En viihtyny yhtään, ahistamaan alko saatana saman tien.

Olenko se miä joka on muuttunu, vai oliko Kualassa todellakin enemmän hulinaa ku muutama vuosi sitte? Enemmän kodittomia ihmisiä porttikongeissa? Enemmän rähmää ja paskasuutta ja vapaana kulkevia mielenterveyspotilaita? Kulkiko ennenkin 99% ihmisistä zombeina puhelimiaan tuijotellen tajuamatta yhtään mitä ynmpärillä tapahtuu? En tiiä. Maailma muuttuu, sehän on selvä, mutta ei se näytä parempaan suuntaan menevän.

Tai sitten miusta on vaan tullu sellanen mieltään kaikesta pahottava muumio. Ennen oli kaikki paremmin jne.

Yks katumirri

Ja ei ollu Chinatownissa enää Subwayta (ennen oli kaks, nyt ei yhtään). Ja kun Subway toki vihdoin jostain muualta löyty niin ei ne pötkylät ollu mitään ihmeellistä eikä varsinkaan sen miun älyttömän ennakkovouhkaamisen arvosta. Chinatownin Reggaebaarin terassikin oli kutistunu puoleen kun viereen oli avattu joku vitun kapselihotelli.  Joka porttikongissa asu kodittomia. Yhellä oli häkillinen kissanpentuja. Katukissoja vilis joka suunnassa, ja otti niin pumpusta. Että miten ne pärjää tuolla hulluuden ja hulinan ja liikenteen seassa, välittääkö niistä kukaan, silittääkö joku ees joskus ja antaa ruokaa? (Mie silittelin ja kyllä kävin ruokaakin antamassa, tietty).

Ahisti ja vitutti. Mielensäpahotussuppo on suolessa, syvällä ja tiukassa. Ikävä kotiin ja omaan yksinkertaseen elämään on valtava. (Ja tiettävästi siellä Hiekkakikkareella kaikki on ihan hyvin, Mäkelän Gäry on hoitamassa/vahtimassa miun huushollia ja kissoja eikä kai oo vielä onnistunu hajottamaan mitään.)

Mutta ahistelukohtauksista huolimati sain pakolliset kuviot Kuala Lumpurin suurkaupunkihulinassa ja -hulluudessa hoiettua romahtamatta aivan täysin. Ja ihan oikeasti arvostin toki puhasta ja kivaa (ja kallista) hotellihuonetta. Arvostin uutta MRT-linjaa joka suikkas hotellin takaa suoraan uuteen Ikeaan. Arvostin vaatekauppoja, joista sain kipeesti kaivattuja EHJIÄ sortseja ja paitoja. Arvostin Starbucksin frappeja. Ja Ikean ruokaosastoa, herranperkele, sieltä sai näkkileipää! NÄKKILEIPÄÄ, JUMALAUTA! Kyllä ne ruåtsalaiset osaa, ja hyvä että osaavat!

Jollei olis ruotsalaisia niin kouvolalalalalainen indonesiassa asuva mielensäpahottaja ei vois Kuala Lumpurissa käydessään ostaa knäckebrödiä. Tack så mycket, heja Sverige!

Tänään aamulla pakkasin romuni ja pakenin. Hyppäsin bussiin ja pyhkäsin lentokentälle. Vähänryyppää saapuu illalla Vietnamista ja miä olen jälleennäkemisen riemusta jo nyt ihan pähkinöinä. Ollaan yä lentokenttähotlassa ja huomenna aamulla lennetään Lombokille. Toivottavasti lennetään. Jännäkakitsua pukkaa, koska Balilla Agung-tulivuori on räjähtämäisillään.  Soisin, että Hänen Tulivuorellinen Korkeutensa Agung peruuttais aikeensa ja painuis takasin unille, ois parempi kaikille.

Jännä ollu seurata noita Agung-uutisia. Lievää hysterianlietsontaa ilmassa. Koko Bali ei ole räjähtämässä taivaan tuuliin.

Lopuks Äitille sellasia terveisiä, että elä ressaa. Meillä Hiekkakikkareella ei pitäis olla mitään hätää jos ja kun tuo Agung päättää riehaantua. Tuhkaa olettavasti sataa niskaan, jos purkaus kunnolla alkaa ja tuuleepi Balilta päin. Komiat aitiopaikat meillä on meininkiä sitten kattella, kert jos on pilvetön taivas niin Agung näkyy meiän rannoille oikeen hianosti.

Luonnon mahtavuus ja ihmisen mitätön pienuus sen rinnalla. Kun sen mittasuhteen kaikki muistais muulloinki eikä ainoostaan luonnon paukutellessa henkseleitään ja näyttäessään meille, kuka täällä oikiasti määrää.

Aurinkonlasku Lombokilla koneen lähtöä ootellessa

Lentokenttäbussissa

Hotellihuoneen ikkunasta räps

Hotellihuoneen ikkunasta räps

Sykkivän ytimen puisto

Chinatown

TACK SÅÅÅÅ MYCKET, IKEA!!!!!  HEJA SVERIGE!!!!! JAG HAR KNÄCKEBRÖD!

Kärmeksen munat

Pasar Seni -metroasema, min hotlan vieressä

Loma lähenee loppuaan. Viimein ilta Kualassa, huomenna lennän Balille. Jee!

Oon Kualassa vaan kävelly ympäriinsä, laahustellu tual millo missäki ihan turistina. Sattuu kaikkialle, varsinki ku eilen kävin hiihtelemässä kaupunkin viidakon halki. Bukit Nanas, eli ns. city forest, keskuspuisto, sellanen kukkulainen sademetsäntynkä. Siellä polvet hyytelönä canopy walkeja puitten latvojen tasalla hiiviskelin ja pahrustin ylämäkee ja rappusia ees taas. Ihan kiva oli. Lopulta päädyin hiestä likomärkänä KL Towerin, paikallisen Näsinneulan, juurelle.

Toi pusaa munaa ittestään ulos

Olin niin aikasin liikenteessä, et ei ollu ihmisii mestoilla juur ollenkaa. Mietin et meenksmiä ylös kattoo maisemii, vai enksmiämee, mut päätin et emmiämee. Oon käyny joskus ja ku tällä reissulla kävin jo Petronaxen tötterön katolla ni se saa riittää. Miut kuiteski siitä nykästiin tornin juurella olevaan piäneen eläintarhaan, KL Tower MiniZoo nimeltänsä. En ois varsinaisesti halunnu mennä, mutta antovat roiman alennuksen lipusta, kertovat ettei siä oo ainootakaan muuta ihmistä juur nyt ja et siällä on erikoisspektaakkeli meneillään ku heiän kuusmetrinen pythonkärmesneiti pynkää parhaillaan munia ittestään pihalle. Ja sanovat et siä pääsee rapsuttamaan jäneksiä. Olihan se mentävä sitte.

Ei ollu kauheen paha minizuu, mutta vähäsen ahisti pienissä altaissa olevat isot kilpikonnat ja semmoset. Pyyttoni siä sykki munia sisuksistaan, semmosia ryppysiä nahkasen näkösiä isoja munia se vääns. Munat kuulema tulee pehmosina pihalle ja sitte kovettuvat. Tommonen kuusmetrinen kärmesneiti tekee kuulemma ehketi kuutisenkymmentä munaa.

Mitähän helvettiä ne meinaavat tehä kuuellakymmenellä pyyttonvauvalla???

Parasta oli touhukkaat mangustit sekä jänesten kanssa asuvat vauhikkaat marsut.

MARSU!

Loma on ollu hyvä, ja tarpeeseen tuli. On ollu aikaa miettiä asioita, ja on ollu aikaa - ja mahollisuus - olla miettimättä yhtään mitää, jos ei oo jaksanu. En oo juurikaan puhunu kenenkään kanssa noin kymmeneen päivään. Pakolliset asiointihommat on toki hoidettu, eli ruokaa ja kaljaa ja semmoset kuviot, muuten oon ollu mykkä, jäykkä, epäsosiaalinen paska. Chinatownin Reggaebaarissa oon toki joka päivä käyny syämäsä ja juamasa muutaman huurteisen, mutta siäki oon ollu tarkkana että pysyy muurit ympärillä ja ihmiset omilla reviireillään. Kirja aina mukana ja nenä siinä, se toimii useimmiten. Vähä oon salakuunnellu, ku on sattunu mordorilaisia naapuripöytiin, mutten oo sanonu mitää, ollu hiljaa vaan ja pelänny et perkele jos nuo hokaa et miäkii oon Mordorista ni joutuu saletisti juttelemaan ja kertakaikkiaan en nyt jaksa lässyttää mitään paskaa tuntemattomien ihmisten kanssa.

Huomenna matkustuspäivä täältä Kualasta Palille Hanurin Saattohoitolaan. Maanantaina koitan kyetä varovasti hoitamaan asioita, jotka on ollu kaks viikkoa hoitamatta. Sähköpostei ja semmosia. Pehmiällä laskulla, hiukkasen kerrallaan. Otan tuntumaa kotiinpaluuseen viivähtämällä muutaman päivän Balilla. Keskiviikkona sit kotio Hiekkakikkareelle. Oma Palatsi! Min kissat!

Ja lähetän näin lopuks täältä kepeät mullat miun Mummille, joka haudataan tänään. On ollu mielessä koko päivän, tai oikeestaan monta päivää. Mummi posotti elämää liki 101 vuotta (ois täyttäny ihan kohta satayks). Melkonen taival, etten sanois. Kiitokset Mummille kaikesta ja terveisiä sinne Vihreemmille Niityille!

Hotellissa on kaikki kielletty. Kannatan kyllä ainaki tota durian-kieltoa.

Myännän, että nyt alkaa jo olla vähän överit tätä paskaa. Myäskään ei tarvihe hetkeen ees ajatella Subwayn pötkylöitä tai minkään kuppilan pizzoja. Länsimainen roskapaskaruoka wuppiduu, jopa joustovyötäröiset munahousut puristaa ja maha on kivikova pallo. Jos vielä joskus saan paskannettua niin tulee varmaan vähintään seittemän kilon timantti, sen verran tanakasti on nimittäin kiskassu ryppynarun solmuun tämmönen kahen viikon paskaruokavalio. Tämä näin julkisesti koko maailmalle kerrottakoon. Kotiin viuh, paluu arkeen ja nuudelia kitusiin, eiköhän se siitä.

Maisema min ikkunasta

Minkäs teet. Kun kreisi kätleidi lähtee lomalle ni kissojahan se mene pongailemaan

Aamukävelyllä, osa 666

Näsinneula

Hikinen viidakko, vitusti rappusia ja ötököitä! Sinne välittömästi!

Tutisevat riippusillat, aina jees

Näsinneula

Jesh! 

Toi tönö tos vasemmal on Geo Hotel mis miä asustelin nyt täl stopil

Nerokkainta ikinä missään: GoKL citybus. ILMAIN!

Muistan kuulleeni ilmasista Kuala Lumpurin bussikyydeistä, mutta olin unohtanu koko jutun. Nyt moiset ihmeet, eli GoKL Citybussit, lähtee suoraan hotellin eestä, ni en voinu missata asiaa.

Ehkä nerokkainta ikinä missään suurkaupungissa! Bussit on ilmasia, ne suhaa tässä ytimen alueella, vuoroväli on tiuha ja kyydit on helppo löytää jollei ihan sokia ole.  Bussit huomaa helposti, ne on semmosia marjapuuron värisiä, ihan uusia, puhtaita, ilamstoituja. On muutama eri linja, jotka on kivasti värikoodattu, ja bussien vaihto on näpäkkää. Reittiverkosto kattaa likimain kaiken mitä tässä Kualan ytimen huudiloilla tarvittee.

Ja lysti on todellakin ilmasta! Ei vaadi mitään temppuja tahi pelleilyjä. Senku hyppää kyytiin ja posottaa menemään. Ekolookista ja mahtavaa! Ilmanen huvi, hyvä huvi!

Arvostan suuresti! Vaikka tykkään kävellä ympäriinsä, ni joskus on kiva vaan istahtaa johonki kulkuvälineeseen ja kattella maisemia. Tai jos alkaa satamaan kesken topakan seikkailukävelyn tai jos vaikka onnistuu eksymään tai jos tossut hiertää kintut jauhelihaks. Sillo on kiva ku hokaa et katos, tos on GoKL:n pysäkki, miepä lähen semmosen kyytii viuh vaan.

Muutamat ajelut oon noien bussien kyydeissä nyt menny ja hyvin skulaa. Matkustelijat on ollu enimmäkseen paikallista työläisväestöä, koska ainaki toi purppurainen linja joka menee tästä Chinatownin kautta näyttää suhauttavan jonkun touhukkaan ja kiiltävän bisneskorttelin läpi, ja duunarit suhauttaa tällä menopelillä kuka mihinki pilvenpiirtäjään kuka mitäki tärkeetä hommelia äheltämään.

Tämmöin tsydeemi pitäs olla kaikissa isoissa kaupungeissa!

Pysäkit on merkitty tälviisii

Kaupunkien katukissat

Kyllä meiän Hiekkakikkareen kissoilla on kuitenki aika lokosat oltavat. Vaikka siellä onki vauhikkaita hepotakseja ja hiljaa hyökkääviä sähkömopoja, sekä jyllää taudit. Kissaruttoepidemia on taas raivonnu viimisen viikon, johtuen yllättävästä uudesta sadekaudesta. Siihen menehtyi toissayänä myös miun pieni kissanpoikanen, joka vietiin hätäkuljetuksena Balille lääkärisairaalaan. Olen murheen murtama, jälleen kerran. Ja pelottaa mennä takasin, kun en tiiä ketä miun kissoja on enää jälellä.

Mutta kuitenki, Hiekkakikkareella on kissoilla asiat kohtuullisen hyvin. Asiat asettuu nimittäin tyystin toisenlaisiin mittakaavoihin, kun tepastelee suurkaupunkien hulinassa ja pongaa katukissoja. Ja miehän pongaan. Vaikka koitan lomalla olla ja sulkea ulkopuolellein kaikki eläimiin liittyvät asiat niin en voi sille mitään, että jos jossain vilahtaa kissa niin miä sen pongaan kyllä, ja olen hetimiten rähmälläni jossain limasilla sivukujilla lässyttämässä kamera sojossa.

Valtavasti ottaa syrämmestä kaupunkien katukissat. Kun on ihmisiä ja hulinaa ja varsinkin liikennettä. Eniten ottaa punpusta se, ettei katukissoilla ole ketään joka niien perään kattois. Rapsuttaako kukaan vai tuleeko aina vaan luudasta tai potkasua, jos koittavat lähelle?  Huolehtiiko kukaan, että emokissalla on turvallinen paikka kasvattaa pentuja? Välittääkö niistä koskaan kukaan, edes hetken verran? Kenelle katukissat kehrää, vai kehräävätkö koskaan?

Vaikka onhan kissat ovelia, ketteriä, selviytyjiä. Itsenäisiä veitikoita. Kyllä ne pärjää, nehän on pärjääjiä.

Itku on ollu hilkulla, semminkin kun nyt oon muutenki aika sirpaleisessa tilassa. Jotenkin ehkä heijastan noihin katukissoihin jotain noloja itsesäälisiä fiiliksiä. Tai koen olevani vähän niiku ne. Että niiku hei mirrit, mie niiiiiin tiijän!


Kuvien katukissat kuvattu Kuala Lumpurin Chinatownissa ja Kota Kinabalussa siellä sun täällä.


PS. Unohin Tinderin ruksauslistasta: jos on kuva missä on mitään golfaamiseen liittyvää ni välitön EI.

PS2. Oon taas Kuala Lumpurissa, tulin eilen. Ihanassa hotellissa, ei oo torakoita, huoneessa on ikkuna ja helvetin iso sänky ja komplimetary hammasharja ja - jumalauta - suihkumyssy. Olen luksuksen ytimessä!