Hei sun patongeilles, Luang Prabang!

Hupsis. Olenkin jo jättänyt Luang Prabangin zeniläisen munkkimayhemin taakseni ja siirtyny ihan toisenlaisiin mayhemeihin. Hyvää iltaa Vang Viengistä, siis. Mutta ei mennä asioitten edelle, miä tilitän ny äkkiä alta pois piänesti jonkuu yhteenvetelyn Luang Prabangista.

Hieno, hieno paikka, mutta jotenki miulla tuli eilen mitta täyteen. Rupes vaan ärsyttämään kaikki piänet asiat ja tuli jonkinlainen leipääntyminen kehiin. Tai patonkoituminen, koska patongit, nuo ranskalaisten veikeet pötkylät, ne oli munkkien lisäks semmonen paikan niin sanottu homma, patonkia tuli aamiaisella ja niitä tuli ostettua katukioskeista ja kaljan kyytipojaks silviisii et tulee jo korvista.

Niin mukava kaupunki ku Luang Prabang onkaan ni ehketi sain siitä vaan tarpeekseni. Ei jaksanu enää yhtää kullitettua temppeliä eikä kattoa enää ainootakaan oranssikaapusta hiipparia kadulla, rupes keittämään tosissaan jaloissa pyörivät kaupustelijakakarat ja se valtava turistien määrä. Ai tuos taas tulee yks lauma haaremipöksysiä sontasia rastahippitravellereita, wuppiduu jee ja katos ku tuossa menee taas lauma japanialaisia kääkkiä kamerat räpsyen ja jeejee. Ku viel naapurihuoneeseen tuli möykkääviä germaaneja ni meni yäunetkii (siinä yks syy miks olin niin patonki perseessä poikittain siel norsuretkelläkii) ni alko lauantain aikana hiipimään mieleen et vittu pitäsköhän siirtyä muualle. Mutta oli pyykit pesussa  ja siirtymisahistus ja mitä enemmän luin vang Viengistä ni sitä vähemmän sekää huvitti (tsekatkaa esmes Wikitravelin tarinat).

Kohtalon sormi kuitenkii neppas ottaa kun illalla hiippailin kylillä ni osu silmään yhen matkatoimiston kyltti et huomisaamulle viel pari paikkaa vapaana minivänissä Vang Viengiin, satatuhatta kipiä ja kyyti on siun (muissa halvimmat hinnat mitä olin jo kerenny kysyy ni oli siinä 125 000 kipiä). Kipasin siltä seisomalta takas kotiin määkimään pyykkejä et oisko ne jo, ja ku nekii sain, ni hilpasin takas matkatoimistolle ostamaan sen halvan kyyin. Sit vaa pelonsekasen innostuneen helpotuksen kourissa kotiin pakkaamaan Asshole ja unta palloon. Lähtö tuli ja mikäs siin, paikan vaihto tuli ihan tarpeeseen kyl jo.

 

Vetelen Luang Prabangin yhteen:
Iso Beerlao 10 000 kipiä, patonki mistä vaan noin 15 000 kipiä millä vaan täytteillä. Vitun hyvää kahvia saa joka paikasta, juokaa sitä, oijoijoi. Pitsa lähtee jollain 40 000 kipillä. Intialaisen mätön naanleipineen ja isoine oluineen voi mättää 50 000 kipillä. Aski röökiä (ei malporoa mutta hyvää menttoolia) 8000 kipiä. Majotus edukasta ja tasokasta, alle 20 egen kepeesti saa anaalisiistin uuen huoneen ilmastoinnin kera ihan siitä sykkivästä ytimestä. Kyyti lentokentältä ytimeen 50 000 kipiä. Pyykin pesetys 10 000 kipiä kilo. Minivan Vang Viengiin 100 000 - 130 000 kipiä, kestää 5-6 tuntia, ja kumma kyllä, hitaammat bussit on kalliimpia. Hieno, hieno kaupunki. Upeita temppeleitä, komiat maisemat, ja ois ollu vaikka mitä shopattavaa, jos ois voinu shopata. Mutta miulle riitti viikko. Ei se silti sitä sano ettenkö menis toisenkii kerran. Saa nähä.

Mut nyt miul on nyt kiire kattomaa mikä meininki tääl Vang Viengissä oikee on. Tuun kertomaan tilanteen ja selvittämään et MIKS olen täällä tossa myöhemmin, ehketi jopa heti huomenissa. Heippa!

(viimiset Luang Prabangin kuvitukset loppuun heeeeep!)

Lihatori

Paatteja Mekongilla

Munkeil oli rumputunti

IIK! Piäniä söpöyksiä!

Kippis!

PAI! PAI! PAI!

Norsu ei istunut eilen päälle, vaan miä istuin norsun päälle, eli pirtelökone ei Karmilan köökissä vielä surahtele ns.  ittestään. Mut nyt raportoin eilisen retken, jossa oli ihan liikaa kaikkee ja ihan liian vähän aikaa ja jäi vähän sellanen "haukkasinko paskaa"-olo. Ehkä haukkasin, ehkä en, näin kuitenki aika paljon kaikkee ja opin puhumaan pari sanaa norsua ja kävin elefantin kans Mekongissa kylpemässä. Joo. Mutta...

Selvittelin tuos siis kaikenlaisia retkihommia, joihin sisältyis ainaki ny vähä jotain norsuhommia. Muutamat oli kauheen hintasia (liki 80 dollaria ykskii) joten ku sitte oli joka paikassa tarjolla sellasia yhistelmäreissuja mis oli norsuja ja Pak Oun luolia (missä halusin kans ehottomasti käyä) ja vähä veneilyä ja viskikylässä käymistä, ja aikani matkatoimistoja rampattuani yhestä sellasen sai 40 dollarilla (hintahaitari tolle ihan samalle retkelle oli matkatoimistosta riippuen 55 dollaristra alkaen alaspäin) ni ostin, ku aattelin et saan sit yhellä rykäsyllä koko paskan hoiettua ja saa sit loppupäivät tääl Luang Prabangissa olla vaan ja lorvailla. Kyselin tietysti sit kans et onhan sit hyvät norsut eikä oo mikään riistonorsula ja tietystihän vastaus oli että juu hyvät on norsuhommat, dount wöri.

Pikkusen jo siinä aamulla lähtiessä tuli olo et millekön paskareissulle tuli lähettyä kun hakemaan tuli sellanen rämisevä paku ja kuskit ei tuntunu löytävän hotelleja mistä porukkaa haettiin kyytiin, ja sit viel pysähyttii puoleks tunniks johonki lastaamaan kanootteja auton katolle, ku pari germaania oli ostanu kanoottiretken. Mutta miuta on ohjeistettu et ku Laosin valtion virallinen nimi on Lao People's Democratic Republic tai jotain eli Lao PDR ni se PDR tarkottaa tääl myös et PLEASE DON'T RUSH. Ni olin siinä sit vaa täynnänsä zeniläistä hätähousuttomuutta et kyllä tää tästä vaikka kestääki vitun kauan että mihinkää päästää.

Setä keittää tärpättiä

Ekaks porukka dumpattii markkinakojuilla täytettyyn "Lao Lao Villageen" joka oli pikkusen taas sellanen teemapuisto, mut tällä kertaa keskittyny paikallisen ponun eli tärpätin eli ns. Lao Lao -viskin valmistukseen. No siel pöris viinatynnyrit ja oli kaupan ties millä kärmeillä ja skorpioneilla täytettyjä pulloja. Itsehän keskityin taas mielenkiintosempiin asioihin eli kylän kissan- ja koiranpentuihin. Oi siellä oli sylissä piettäviä kehrääviä kissojaki, mitä tääl Luang Prabangissa ei oo paljon näkyny, vaikka kissoja vilisteleekin kaduilla, mutta ku ne ovat kaikki aika ujoa ja arkaa sorttia. Tuol viskikylässä oli seurankipeetä kehräysmirriä joten miä ihan tyytyväisnä siel jossain risumajan nurkalla penkillä istuin kissan kans tupakkia polttelemassa ja oottamassa kyytiä norsuja kattomaan.

Norsuja. Niin. Niitä oli siellä ns. "elephant campissa" ihan kaks kappaletta. No ei se mitään, miulle riittää ykskii norsu et sikäli jeejee. Ensiks oli vaan sellanen tyhmä pusikkokierros missä mentii istumaan norsun selässä olevaan penkkiin ja sit vietii pien lenkki lähistön metikköön. Onneks siinä sentäs nopiasti norsujen taluttajat kehotti hyppäämään sielt penkiltä ihan tartsaniks eli siirtymään ridaan siihe norsun selkään silviisii aivan niiku paljaaltaan. Se oli uus juttu, en oo ennen menny norsulla muuta ku just tollaviisii et siel on se sohva siel seläs ja istutaa siellä. Vähäsen pelotti ens ja ku aika karkeeta tikkusta karvaa on norsun nahka ni pisteli kinttuja ja hierti reidet ihottumalle, mutta yhtä kaikki, ihan jännittävä kokemus oli.

Lastuveneellä luolille

Norsuridauksen jälkee alkokii sit pikkusen miul jo käämi punottaa, oli lounastauko ja etee läiskästii kylmää vihannesta ja riisiä ja komento hotkasta huiviin niiku nyt, "we have 5 minutes, then we go to Pak Ou cave". Ekskjyysmii? Ihan viien minuutin lounastauko? Mutta ei auttanu, siitä miltei siivottii lautanen alta ku viel oli haarukka menossa suuhun ja hätistys avoauton lavalle (sitä rämisevää väniähän ei enää ollu missään) hirveen ihmislauman kans (niit ihmisiäki oli jostain tullu noin 5 lisää siitä ku aamulla lähettii), ja kauhee rytyytys johonki. Siellä jossain kiikkerä sellanen lastu-tyyppinen vene alle ja joen poikki Pak Oun luolille.

Eipä hieno tipu!

Kivat luolat sinänsä, ja siel sai tarpoo taas miljoona rappusta ja kaikkee, oli vitusti buddha-patsaita ja ehkä vielä enemmän turisteja, mutta ihan kiva oli käyä kattomassa kuiteski, maisemat sieltä oli komiat kans. Ja ku miähän suoritan kaiken tommosen töllistelyn aina ihan salamavauhilla ni pikkusen olin huuli pyöreenä ku just olin kerenny kattoa kaikki asiat ja valmistauduin johonki istahtamaan ja oottelemaan muita, ni siel jo tän tourneen järjestäneen Manifa-retkifirman (ainaki sellanen firma luki tyypin paidassa) punapaitanen jätkä komentamassa takasin veneeseen et on kiire jatkaa matkaa. Hei, kamoon, PDR! Ootsiä kuullu sellasta sanontaa et ÄLÄ VITTU KIIREHI? Mutta ei ollu tämä sälli sellasta sisäistäny. Se oli taas se kiikkerä lastu alle, takas mantereelle ja retki jatku. Siinä ohessa muuten oli yhen katukioskin terassin kaiteella pojottamassa kesy pöllö. Tai joku huuhkaja, mikä lie, mutta ihan törkeen hieno otus. Ensimmäinen ajatus toki oli et mikä sil on vialla ku se vaa istuu tossa, mutta en tiiä, ei se ollu siin millää kiinni ja kioskin pien ipanakii tuli siihen vaa ja paijaili sitä pöllöö ihan niiku tosta vaan. Ehkä se oli vaan kesy, mistäs sen tiätää. Komia tipu, ei voi muuta sanoo.

Näin puhutaan norsua

Sit onneks täs kohtaa hommat vähän rauhottu, koska suurin osa porukkaa jatko matkaa johonkii vesiputouksille, mutta miun retkipakettiin kuulu lisää norsuhommaa. Piti olla ns. mahout training, elikäs pikakurssi norsujen käsittelyyn. Tuata... mitä sitä kaunistelemaan, se meni tällee: se leipääntyneen olonen koko ajan hoputtanu opasjätkä kirjotti lapulle liudan komentoja, joilla norsuja käsketään tekemään asioita, ja anto ne laput sit miulle ja kahelle muulle pimulle joilla oli sama mahout-homma ostettuna. Sen jälkee se kloppi luki ne komennot kerran äänee: PAI - go, MAP LONG - sit down ja sitä rataa. Siinä se kurssi sitte olikii ja sen jälkee heppu alko kyselee meilt koululaisilta et no mistäs siä oot kotosin ja nii onko siulla poikaystävää. Siin vaihees miul alko jo aika lujaa hermo kiristymään mut oon kohtelias enkä sit sanonu äänee mitä ajattelin eli et MITEN VITUSSA NÄÄ LIITTYY TÄHÄN NORSUHOMMAAN, SIÄ VITUN ÄLYKÄÄPIÖ.

Mutta kun nää siviilisäädylliset paskanjauhannat oli hoiettu ni päästii takas asiaan. Eli norsujen kyytiin. Miun norsu oli niistä kahesta pienempi ja jääräpäisempi, sitä ei huvittanu siis yhtää mikää, minkä miä kyllä ymmärsin oikeen hyvin, ei ois minuukaa huvittanu sen norsun sijassa mikää. Istuin siel korvien takana ja kimitin pää punasena et PAI! PAI! PAI! mutta miun ronsu se vaa siinä tuhahteli et vittu pai siä paksukainen ihan vaa keskenäs. Mutta ku ne oikeet norsujen ohjaajat sit tuli käskemää ni lähtihän se miunkii heppu siitä liikkeelle, laiskasti mutta kuitenki. Mentii pihaa ympäri ja sit eiku jorppiin kylpemään, elikäs norsun kans Mekong-jokeen. Se oli jännää ja olihan se ny elämyksenlainen juttu kun norsun selässä ollaan joessa ja norsu sielt suihkii vettä päälle. Miun norsuhan siel joessakii kapinoitteli, ei suostunu istumaan veteen ja olin siit ihan hyvilläni. Pysy perse pinnan yläpuolella, ei tule kiipijäkala takapualeen, yks huoli vähemmän.

Periskooppi

Norsut oli periaatteessa vapaana koko ajan, niil oli kyl sellaset narut viritetty toisen korvan ympäri, mutta enimmäksee ne nartsat sai laahata maata. Mikä oli erittäin hyvä, koska huomasin et miun norsulla on korva veressä, ku se naru oli sellasella teräsrinkulakoukku-hommalla sieltä korvan ylhäältä jotenki niiku tuettu/säädetty/viritetty. Ni oli sit hiertäny haavoille sen korvantaustan ja verta tuli et niiku AIH ja VOI VITTU. Miä koko ajan korjasin sitä lenkkiä sillee ettei osuis siihe kipiään kohtaan ja ku päästii vihdoin takas norsukämpille ja kapusin sielt alas ni nostin äläkän. Ens oli kyl vähä sellain kainostelevain olo et no mitä miä täs heijjän norsuista alan motkottamaan mut sit vaan vitutti niin paljo sen norsun verinen korva plus se saatanan ärsyttävä "opas" et miul vaa hirtti hermo ihan täysin ku rojahin sielt norsun selästä takas alas ja se mulkero oli siin muikeena kysymäs et no, oliks kivaa, kih kih. Rähjähin et vittu kattokaa nyt, jätkän korva on ihan paskana ja vuotaa verta, et kamoon, miun toinen reisikii on ihan norsunveressä et fucking do something. Ni opasmulkku sielt vaa et "oh, aim sori, but you can go wash yourself in the toilet". Olin et ei hyvää vitun päivää siä saatanan tampio, et eihän minua ny vittu se tässä huoleta et olen ite norsun veressä ku toi norsu, et haloooooooo, I DON'T LIKE THIS SHIT AT ALL. Ne siinä sit vähä vaivaantuneena norsukuskit ja se älykääpiö-opas hyörivät, varmaan vaa muodonvuoks jotenkii katteli sitä ronsun korvaa et oijoi sentäs, miten nyt tollee, mut ottivat sentäs sen hiertävän nartsan pois ku miä tuhisin raivona siin vieres. Norsut pääs sit siitä onneks ihan vapaina aterioimaan eikä ollu enää mitää turistien kuljetteluhommia tiedossa sille päivälle. Että siitä hommasta jäi kyllä hiukkasenverran paska maku suuhun, vaikka norsut oliki ihania mutta ihmiset vitutti, taas kerran.

Mun jääräpääfantti

Takas kaupunkiin tultii sitte sellasella avolava-autolla, jossa sen lavan häkin mis myä turistit matkattii ni sen enimmäkseen täytti pari kanoottia. Mukava oli siellä sitte jurnuttaa tunnin verran takasin kylille.  Mutta mitäs läksin halvalla ostamaan elämyksiä, ei voi ku kattoa peiliin ja todeta et tollo mikä tollo. Kaikkine hoputuksineen ja paskaoppaineen tää ois kuiteski jääny plussan puolelle, jos ei ollu veristä norsun korvaa loppuhuipennuksena.

Ni että semmonen retkihomma. Tulipahan käytyä, ei siitä kai sen enempää.

Luulen, et miun Luang Prabang on tällä erää nyt aika lailla valmis. En aio täällä tehä enää mitään erikoista, jätän isommat jokiristeilemiset ens kertaan ja laosilaiset eksoottiset yrttisaunomiset hoian sitte vaikkapa Vientianessa, jahka sinne tästä pääsen. Siirtymissuunnitelmien teko on tässä nyt kiihtymässä, oletettavasti maanantaina jatkan matkaa. Siitä, ja muutamasta muustaki asiasta, lisää kenties huomenna.

Näin tehään LAOLAO-viskiä

Drinksua jos jonkinmoista

Rapsutusmirri

Maisemaa luolan rappusilta katottuna

Ihmisryysis

Buddharyysis

Fantti! <3

Vesiputouksia, karhuja ja elämänviisauksia (?)

Huomenta, Mordor ja muu maailma. Luang Prabangin aamu, se on vilpoinen. Aamutupakille mennessä oikeen hengitys höyrys ja aamupalalla pihalla istuksiessa varpaita palels oikee kunnolla. Villasukkaa oli melkein ikävä, mutta kestän nää aamun ja illan holotnat koska päivällä sit taas vastaavasti on niin kuuma, että meinaa pökertyy. Weather Undergroundista katoin, että mitähän siellä sanotaan, ja siel kerrotaan että päivällä +34 ja illalla/yöllä/aamulla +14. PLUS NELJÄTOISTA! Sehän tarkottaa että Mordorissa oltais jo älästi ihan kreisinä jossain kaljaterassilla naamat muikeena ku nyt on KESÄ. Mutta miuta nyt paleltaa tuos lämpötilas. Piti aamupalaki hotkasta vaa ja äkkiä takas omaan kammariin sulamaan. Ootan tovin et lämpenee ja sit lähen taas ramppaamaan kylille. Vähä vaa, ja sit otan päivänokoset jossain kohin, ja oon vaa, rennosti tän päivän. Koska eilen kävin retkeilemässä.

Ostin naapurin matkatoimistosta eiliselle siis retken Tat Kuang Si -vesiputouksille ja viidakkopuistoon. 50 000 kipiä maksoi kyyditys sinne ja takasin, eli piirun alle 5 euroa. Paikan päällä piti sit maksaa vielä 20 000 kipin pääsymaksu puistoon. Ei paha kustannuserä miusta ollenkaa.  Ja vaikka etukäteen olin vähä taas epäluulonen et miten nyt sit sujuu ku tiedossa ns. seuramatka, eli minivänillinen kanssamatkustajia, saleen taas seassa jotain hitaita ketä saa oottaa ja jotain ärsyttäviä, mutta täl kertaa nää tyypit osas kattoa kelloa eikä jääny johonki lorvimaan. Eiväkkä tunkeneet juttusille, mistä yllätykseksein olin vähä jopa pettyny. En oo moneen, moneen päivään puhunu kenenkään kans, muuta ku pakolliset ruoka-tilaukset, retken ostot ja semmoset, koska oon epäsosiaalinen mörkö enkä osaa enkä oikee haluakaan ottaa oma-alotteisesti kontaktia vieraisiin ihmisiin, viihyn itekseni, ni alkaa olla sisällä jonkinmoinen pulputtava räjähdysherkkä puheripuli paisumassa sellasiin mittakaavoihin, että kuhan tää täst laukee niin puhun jonkun pyärryksiin. Oisko vähän jonkinlainen seurankipeys jo tuloillaan tai jotain, en tiiä. Mutta onneks kaks viikkoa enää, sit oon jo kotona Gilillä, on tuttuja, on kissoja, on regei, ja on varsinkin ihan parasta seuraa ku tulee hyvä ystävä Mordorista sinne kans. Pälä-pälä, seli-seli, sori-sori!

Aika nättiä oli, oijoijoi.

Vesiputous sielt alhaalta katottuna

Puisto oli hieno, vesiputoukset oli huikeita ja komeita ja hyvänen aika minkä värinen se vesi siellä on. Oikeen kaunista katteltavaa ja tottakai, perinteet velvotti, piti sit mennä kapuamaan sinne ylös ylös vesiputouksen päälle, liukastellen varvastossuilla ja paljain varpain (sen jälkee ku ekan kerran lipesin miltei turvalleni ku luisti hiukan tuo flipitiflopiti). Tämä on siis perinne, joka saatanan reissulla jossain kohtaa tulee eteen yhdistelmä vesiputous-viidakko-kiipeys-liukkaus-varvastossut-kompastelu-hätäännys. Mutta kannatti taas pelko persessä kavuta kapeeta vuoren rinteen lipevää polkua, maisemat ylhäältä oli hianot.

Vesiputouksen päälle kiipesin

Komiat maisemat

Kävin myäs pulahtamassa jorpissa, vesi oli kauhian kylmää eikä siitä nähny läpi, piti varpaalla koko ajan kokeilla seuraavaa askelta et pääs sinne lätäkköön ja sellain ylein hätä oli siin taas käsillä. Vedes oli näykkäileviä kalojakii ja sit taas koko ajan pelkäsin et joku ui takapualeen. Kert oon lukenu lehistä shokkiuutisia, että jossain näis eksoottisis mais on makeis vesis niitä kaloja jotka tost vaan kroolaa johonkii ruumiinonkaloon. Ni tää on miun yks sellain painajaisskenaario et pulahan jossai komees järves ja ku sielt nousen ni jonkun monnin pyrsto vaan vilahtaa phikhinin lahkeesta ja katoaa mustaan aukkoon. Hyvä luaaja. Lukekaa tästä, jos ette usko! On se mahollista! Et aina pulikoides tommosis erikoisemmis paikois menee koko enerkia siihen pelkäämiseen ja perskannikoitten jännittämiseen. Nii.

Vesiputoukset oli siis hianoja ja selvisin dippauksestakii ilman et mitään ylimäärästä sujahti mihinkään. Ja aina vesiputoksilla muistuu mieleen ku aikoinaa oltii Lady Runebergin kanssa Thaimaassa ja käytii Kanchanaburissa Erawanin vesiputouksilla. Ne oli samannäköset ku noi Tat Kuang Si -hommat, mutta Erawanit ehkä viel isommat ja hienommat. Siellä mentii kans uimasillee ja Lady Runeberg siel vesiputouksen alla hädässä ku vettä tuli niskaan kauheella paineella. Sielt sit joku setä tarjos auttavaa kättä et nostaa Ladyn pois hädästä, ja Lady Runeberghan ei nähny kunnolla ku vettä pärski päähän ja haparoi sit johonkii suuntaa missä oli nähny et joku sitä räpylää ojentaa ja nappaskii vahingossa kiinni suoraan setän jalkovälistä. Auttavaa kättä tarjottiin, mutta Auttavaa Munaa otti. En tiiä kumpi siinä yllätty enemmän, setä (jonka yllätys oli varmasti iloinen) vai Lady Runeberg. Mutta Tat Kuang Si ei ollu Auttavan Munan Vesiputous, miulle tarjottiin vaan rohkasevia kommentteja ku haparoin sinne lammikkoon. Hitto soikoon.

Karhuja! IIIIIIKKKK!

Mutta vitut vesiputouksista, koska tuol oli myös karhujen pelastuskeskus! Hianot maisemat jeejee, jännät viidakkohommat uumama, mutta miuta aina kiinnostaa enempi eläimet. Ja karhut, ne on söpöjä, ne on ihania, ne on hauskoja, ne peuhas ja ne lötkötti riippumatoissaan ja ihan älyttömän siitejä tyyppejä. Kaahasinki noi vesiputoukset läpi ihan kauheella vauhilla ja sit kipitin tölläämään nalleja. Siin sujahti tovi jos toinenki ku seuras tyyppien touhuiluja. Pari makoili rentoina riippumatoissa, muutama peuhas keskenää ihan kreisinä, yks istu lammikossa vilvottelemassa, ja hirvee äksöni joka suunnassa. Ja heil oli oikeen virikkeelliset isot aitaukset ja ilosilta otsoilta vaikuttivat. Ostin oikee t-paidankii sielt, vaik on shoppailukielto, mutta menipä rahat hyvään tarkotukseen. Karhulaa ylläpitää Free The Bears Fund ja niitten nettisivut on tääl.

Nallet peuhaa

Viidakkopuiston jälkeen kotimatkalle, mutta matkalla sit tietty pakollinen stoppi jossain alkuasukas-kylässä. Aina, AINA, kaikkiin helvetin valmisretkiin on tungettu tämmönen vierailu jossain paikalliskylässä mihin mennää sit pällistelemään "aitoa" kyläelämää. Thaimaassa ne on yleensä ns. sea gypsy -villageja jossain saarella, niitä on jumalauta nähty enempi ku tarpeeks. Nyt käytiin sit semmosessa risumaja-kylässä, jonka läpi meni oikee petonilla päällystetty polku jota pitkin turistit sitte tarpo kylän ympäri ja tölläs miten paikalliset kyläihmiset elää. Tuli olo niiku ois taas oltu jossain sosiaalipornon disneylandissa, enkä tiiä oliko paikassa yhtään mitään aitoa. Varmaan ne kaikki ihmisetki asuu oikeesti jossain ihan muualla, tulevat vaa päiväks sinne teemapuistoon esittämään että tässä nyt täti käy pesulla kaivon vierellä ja tässä setä hakkaa halkoja ja on niin autenttista että aivoihin sattuu. Mist sen tiätää. Mutta tuskin ihan oikeessa aidossa laosilaisessa alkuasukas-syrjäkylässä on päällystettyä polkua jonka varrella on vieri vieressä rihkama- ja tekstiili-myyntikojuja. Ja sit laitettu viel aika moneen paikkaan lapsia sinne tiskin taakse,   ja äkäsiä lapsia kaikenlisäks. No kai ny ovat äkäsiä, mielumminha tommoset pienet ipanat ois vaikka tikulla tökkimässä vesipuhvelin jättämää lantakasaa ku pojottamassa jonku turistilauman eessä myymässä jotain langanpätkiä. En tykänny, ahisti jotenkii, mut oli siel kaks koiranpentua ja toinen iloin ystävälliin ketä sai kapsuttaa. Ei ollu siis ihan hukkareissu.

Ihan aito sosiaalipornon teemapuisto.

Tänää miä en tee mitään erikoista, lähen tonne kohta vähä tallailemaan vaan, salee meen johonki temppeliin taas hakemaan buddhilta hieman zeniläisyyttä ja sit käyn ostamassa huomiseks jonkun retken johon liittyy norsuja. Yks överihieno retkihomma ois tiedossa jo, mutta järjettömän hintanen (79 dollaria koko päivän norsuspektaakkeli) ja vaikka vamaanki ois elämystä koko rahalla ja rahat menee oikeasti hyvään tarkotukseen ni pitää viel vähän miettiä. Ja kattella muitaki vaihtoehtoja. Johonkin norsuhommaan pääsee myös veneilemällä ja sellanen kiinostais kovasti kans, tulis hoiettua se jokiristeily sit samalla. Ja voi perse, tuos ois viikonloppuna muutaman tunnin automatkan päässä oikeen norsufestarit. Joojoo, Mordorissa ryypätään ens viikonloppu FME:ssä, mutta kyllä norsufestarit sen päihittäis. En silti tiiä jaksanko lähtee äheltämään niihin kemuihin, tuli vähän yllättäen ja ois pitäny tajuta aikasemmin ni ois voinu suunnitella kunnolla. Paikka on kaiketi sellanen ettei sinne ihan päiväretkikään oikee onnistu, ja miul on majotus täs omas kopperos maksettu viel muutamia päiviä eteenpäi, et senkää suhteen ei viittis ruveta muuttamaan mihinkää. Ja hei, ohan ne norsufestit ens vuannaki! Nii!

(Kääk, miut ajettii huoneesta ulos, siirryin siis pihalle nakuttamaan tän suolloksen loppuun. Joku käsittämätön sängynvaihtospektaakkeli, en tajunnu oikee et mist on kyse mutta sängynpalasia nyt kantavat ees taas. No, ei se mitää, tääl onkii jo lämmin ja miä oon justiisa kohta valmis lähtemää tepsuttelemaan tuonne jonnekii. Temppeleitä, juujuu.)

Mut lopuks viel vähä vakavampaa asiaa, ku oon tässä aika paljon kaikenlaista ajatellu. On aivotoimintaa, hei! Nonii. Asiaan. Hattu pois päästä, nyt mennää syvällisten viisausten äärelle.

Karhuki sanoo et NII!

Tässä kaikenlaisten elämysten ja buddhankuvien äärellä valaistumisen keskellä ku oon, ja sitte ku on Mordorissa käyny viikatemiäs puuhastelemassa ja hakemassa yllättäin pari sellasta semituttua hahmoa,  ystäville kovastikin läheisiä ihmistä, ni oon sitte vähän myöskin miettiny just sitä ihmiselämän lyhyyttä. Sitä miten yllättäin se ilma siitä kosmisesta pierunhenkäyksestä saattaakaan loppua. Että sitä ku miettii ja sen ajatuksen kanssa painii, ni jotenki tuli tarve sanoo tässä ja nyt sellanen itsestäänselvyys, et ei kannata tuhlata tätä lyhyttä elämää paskoihin asioihin. Jos asia on päin vittua ni harvoin se tilanne siitä pelkästään ajan kanssa ja kärsimällä ja valittamalla miksikään muuttuu. Pitää tehä hommalle jotain. Jos on paska parisuhe, ni jätä se urpo/biaats. Jos siä et tee muuta ku valitat siun työpaikasta ni ota loparit. Jos elämäs on ihmisiä joista ei tuu ku paha miäli, ni vetäydy helvettiin sellasista ihmissuhteista. Keskity elämässäs asioihin ja ihmisiin, mistä tulee hyvä miäli. Älä tuhlaa vuosia miettimällä et mitähän sekii miusta ajattelee tai tykkääköhän se miusta, jos asia vaivaa ni kysy suoraan, älä pelaile. Ja jos ite jostain tykkäät niin kerro se sille, ei siitä kukaan pahastu. Ole itsekäs, tee asioita ittes takia, älä muitten. Kerää elämänkokemusta, älä käsilaukkuja, paitsi jos MIKÄÄN ei tee siuta onnellisemmaks ku ne käsilaukut. Ja se vanha viisaus kissan hännän nostosta pitää paikkansa, ei siun häntääs tuu kukaan muu nostamaan, se on tehtävä ihan ite. Näin niiku kärjistäen. Nää asiat oon ite kantapään kautta tajunnu, ja oon tuhlannu elämästä ihan vitusti aikaa paskana olemiseen ja masentumiseen, kun oon ollu nynny ja ajatellu liikaa sitä muut miusta ajattelee ja tai miulta haluaa tai miulta odottaa.

Ja nyt miä oon tääl, elän yhtä unelmaa ja elämäni parasta aikaa, enkä oo ikinä ollu näin onnelliin. Jos huomenna norsu istuu päälle ja pihauttaa miusta sen viimisen kosmisen pierun pihalle ni onnellisena lähen. Ja jos näin sattuis käymään ja jos kummittelu on mahollista ni Karmilan keittiössä tavataan!

Karhut, kuten myäs miä, tykkää relaa komfortisti.

Ai että!

Huikopalaa nallelle

Moi! Miä oon aito koiranpentu ja ihan sikasöpö!

Äkäin pimu koittaa myyä jotain juttuja

Täti ja tollain pallopää tuli seuraks kun koitin rauhassa vaan kaljaa juua ku oottelin et viidakkoretken kyyti lähtee takas kotii. (On kert pyyetty niitä kuvia ihmisistä, tässä ois ny yks)

Virtaava vesiki aiheuttaa muuten mielenrauhaa. Päätän tän jutun nyt siis tähän.

Hyvät munkit

Uuh tätä zeniläistä mielenrauhaa. Oo tässä sitte mitenkään ku nukkumatti noutaa jo ennen ilta-kahexaa ja kellistää vanhan kääkän pahnoille. Koitin eileen oikeen olla kapinallinen ja nuorekas, koska huomasin että miun majatalossa on, jumalauta, KOTIINTULOAIKA. Siel on naulakon alla lappu missä lukee että pitää olla puolita öin kotona nukkumassa, ja yksin, tai muuten. Olin ihan kapinahenki varvastossuissa et joojoo, nyt nimittäin lähtee vanha nauta krebaan, aamuun asti bailaan tuol like there's no tomorrow mut olikohan kello puali kahexan illalla ku haukottelin tuol jossain kuppilassa ihan monttu ammollaan ja totesin et joo, heiheiiiiii, Isla De Höyhenäs kutzuu ja lujaa. Mikä sinänsä on ihan okei, koska täällä menee kaikki paikat kiinni siinä kymmenen jälkeen. Huhu kertoo et jokunen mesta olis auki kauemminki, jopa jonnekin aamuyön tunneille, mutta siin on huhu jonka paikkansapitävyyttä ei meizi kerkiä ikinä tarkentamaan.

Aurinko väritti maiseman

Sinne se putos, vuorten taa

Mutta ennen simahtamista ehin kattomaan komian auringonlaskun, sinne tipahti mollukka vuoren taa, värjäs Mekongin punaseks ja oli hiano. Kävin myös hiukan markkinoilla, tääl on joka ilta viiestä eteenpäin kauhia katukauppa-mayhem, missä myyään vaikka mitä hianoo. Nyt oli ihan oikee tarve ostaa jotain, koska lompsan vetoketju lähti vihreemmille niityille ja piti saaha uus rahanyssäkkä. Hiano kissapussukka löytykii, ja tinkasin niin saatanasti että melkeen nauratti. Lähtöhinta oli 5000 kipiä (vähä alle 50 senttiä) mut miä siinä määkimään et eeeeeiiiiiiiii ooooo noin kalliseen varaa. Kolmella tonnilla lähti, täti joka myi oli hiukan hapan (mukamas) mutta miä tyytyväisnä lähin hianon kissapussukan kanssa juomaan kymppitonnin oluen onnistuneen kaupanteon kunniaks.

Kennyt menee majatalon ohi

Täällä Luang Pranbangissa se suuurin nähtävyys liänee joka aamunen munkkien ruuankeräyskulkue. Aamuhämäris oranssikaapuset Kennyt tuolta temppeleistään ja luostareistaan lähtee jonona vaeltamaan ympäri kylää ja sit paikalliset on kadun varres riisiämpäreitten kans valmiina. Miähet seisaaltaan, naiset nöyränä maton päällä polvillaan. Munkit menee ohi ja jokain vippasee kourallisen riisiä munkin ämpäriin. Hotellin täti jo tähän muuttaessa sano että munkit menee sit täst ohi joka aamu, et voi hiukan olla sellasta riisiämpärin rapinaa, ja olin siitä sit aika innoissani et jehuuuu, aitiopaikka hei, kert on hiano parveke ja kaikkee, kelpaa sieltä sit töllistellä. Aamul sit heräsin puol-7 ja olin jo ihan varma et oon missannu kaiken äksönin ku aurinkoki jo ihan noussu mut ehei, kävipä hei tajuton munkki, kert siin oli vasta porukka valmiusasemissa oottamassa ja ehin hianosti kattomaan ku kennyt (nii, South parkin Kenny, oranssi huppari, jynöy) rupes valuun paikalle. Hienoa oli, ja aikani parvekkeelta sitä vahtasibn enkä uskaltanu mennä pihalle, ku Lonely Planettiki sano et turstit häpäsee koko paskan kameroineen, mut ku pihal oli muitakii turistei ja ihan siivosti kaikki osasivat olla tien tois pua kunnioittavasti ja antovat rauhan tolle hommalle ni rohkenin iteki mennä sit ihan  kadun poskeen kyttää ja räpsimään kuvia. Komia oli homma, mutta katotaan montako aamua menee ennenku se riisikippojen kolina alkaa vituttamaan.

Pelkäsin tos

Sitte olin kattonu kartasta että tuos joes lilluu joku hiekkakikkare mihin pääsee bambusiltaa pitkin, ja sinne oli aikomus mennä ihan vaa olee keskelle virtaavaa vettä. Ja bambusillan löysin ja menin yli ja pelotti ihan vitusti, sellanen huojuva hutera risupaska ja alla virtaa joki ihan niiku tappo-meiningillä, mutta... no, se tuttu tarina, kun on maksettu ni mennään. 5000 kipiä on ylitysmaksu (sillä saa tulla sieltä poiskii). Mut eihän se ollu oikea silta eikä se hiekkakikkare, ku se olikii toinen pala mannerta mihi jouduin. Ei se mitää, siel oli hei temppeleitä, buddhia, munkkeja. Niitähä täs ei oo montaa viel nähtykää. Mutta siel oli kissoja ja koiria ja nättiä ja löyty hieno sellain kuppila jokinäköalalla ja sielt pääs alas koittaa varpaalla Mekongia, et ei ollu silleen hukkareissu, vaikka kävelinkii varmaan tuhat kilometriä ja tarvoin jossain hämähäkin seittien piirittämissä pusikoissa. Bambusiltaa vapisin takas kylälle ja aikomushan oli suoraan kotiin, mut oho oli matkalla taas joku sata temppeliä missä en -ihme kyllä - viel ollu käyny ottamassa kuvaa kullitetuist buddhist ja pömpeleist.  Ihan sikahienoja oli toki, ei siinä mitään, mut ohan noita nyt jo nähty. Alan buddhalakkoon, en kato sinne päinkään ny ainakaan vähään aikaan. Paitsi varmaan huomenna otan taas tuhat kuvaa siitä samasta kullanvärisestä kääkästä joka istuu, seisoo tai makaa jossain krumeluurien keskellä.

Hyvämaisemainen kiva baari

Kappas, hyvät munkit!

Muuta jännää en oo sit tänää tehnykkää. Kävin kaljalla, ja pitsalla, taas, koska oon kyl kokeillu paikallisruokaa mutta en tykänny, ku sain heti ekal yrityksel sellasta harmaata munaisaa kalapuuroa joka oli niin maustettua et meinas ekasta haarukallisesta sinkoo paikat hampaista ja sisuskalut housuun. Kauheeta kamaa, herran tähren. Annan kyl laosilaiselle mässylle viel mahollisuuren mut en nyt ihan heti uskaltanu ruveta sen kans lottoomaan.

Ja sitte ostin huomiselle retken. Lähen käymään vesiputouksilla ja siin ohes meen kattomaan karhuja. Varmasti sielläkin on temppeleitä ja buddhia! Siitä lisää lähiaikoina, siis. Nyt täs kotikuppilan terassilla uhkaavasti siivotaan pöytii ja tualei pois, ikäänku koittasivat vihjata jotain. Poistun siis nukkumaan, kellokin tulee taas jo kahexan. Zzzzz. Näin riehakas on meininki ku Moottoripuuma kiärtää vähä mualimaa. Juu.

Ja kauhee läjä kuvia taas perään. Näitähän en tod jaksa tekstittää, on niin monta räpsäsyy et äh. Sori. Mut tältä tääl on tänää näyttäny. Hyvää yötä!