Tänää on kreisi siivousperjantai

Siin ei oo ees puolet miun mirreistä

Jihuu, rakenteluhommat eläinlääkäripytingissä on valmistunu. Viimosena eilen seinälle pykättiin muutama hylly, jotta voi sitte nätisti sinne järjestellä pillerei ja pulverei ja kaikenmaaliman ruiskuja ja kapistuksia. Seuraavana, tänää, ohjelmassa on klinikkahuoneen ja varastokomeron siivous ja kuuraus, sitte pitää maalata hyllyt, laittaa lamppua kattoon, varastohuoneen oveen lukko, roudata kaikki ympäri saarta säilössä oleva roina mestoille, tehä inventaario ja tilata puuttuvaa sälää, painattaa postikortteja ja paitoja myyntii, hakee Lombokilta kontillinen kissanruokaa myytäväks, painattaa infolehdyköitä, tehä kaikenlaisii paperihommii, teettää rahanlahjotusbokseja (demoversio on naapurin puuseppäjätkillä työn alla, jos tulee hyvä niin tilaan 15-20 kpl lisää ja ne menee sitte erinäisiin sukellusputiikkeihin ja muihin pisneksiin, jotka miun toimintaa kannattavat), kissamaalausta ulkoseinään, oveen kyltti et tässä on klinikka, jonkinlainen avajaistilaisuus tarttis ehkä pitää ja mitähän vielä, mietintämyssy on päässä ja tsiljoona asiaa hoiettavana. Mutta asia kerrallaan ja siivouksella alotan tänää.

Jahka klinikka on kuurattu ni sit on alkuillan ohjelmassa saaren siivousta eli roskienkeräystalkoot. Mennää tänää tonne mein kauheen kaatopaikan tienoolle. Tääl on nyt älytön tuuli, joka lennättää kaiken muovipussipaskan pitkin saarta ja siivo on kauhia. Muovipussit bääd. Ens viikolla talkoot on ehkä toivottavasti täs miun huudiloilla, ja pietää muutebnki näitä siivoiluiltapäivä nyt viikottain, koska toi paska ei täältä keräämällä lopu.

Saattaa olla tän kreisin siivouspäivän jälkee  illalla sellanen pollee olo että bintang on tänää ansaittu. Jos jaksaa, tai ees huvittaa, mihkää lähtee.

Tuommoset kaakeliset työtasot on rakennettu

Kiitollinen olen tuesta jota oon klinikan pykäämiseen saanu ja rahalahjotukset on tullu tarpeeseen, vaikkei tuohon klinikkaan oo järettömiä summia uponnukaan (nyt oon maksanu Pallirahaston varoista reilut 300 euroa rakennustarvikkeita ja raksaukkojen palkkoja ja tällä rahalla on saatu komeet kaakeloidut työtasot sekä hyllyt seinälle). Yks kaveri makso isoimman osan raksamiesten liksoja, yks tuttu lahjottaa jääkaapin ja Lutwalan tyypit kustantaa rahankeräysboksien teettämisen. Lutwalan tyypit on myös potkinu miuta perseelle oikeen tosissaan, että siun pitää nyt saaha rahaa tähän hommaan, ja se tarkottaa myös että maksat ittelles palkkaa. Miusta vaan tuntuu väärältä ottaa kissoille annetuista rahoista itelleni mitään, mutta miun pitää nyt ajatella asiaa niin, että miun aika menee aika lailla kissaprojektiin ja kissaprojekti loppuu lyhkäseen jos miulta loppuu rahat. En oo nyt ees ronkkinu Pallirahastosta ropoja miun vuokraan, vaikka kämppä onki täynnä kissoja ja kissarojua, ja vierashuoneen vuokraaminen kenellekään on käytännössä mahotonta. Joten mietin tätä asiaa nyt. Paljonhan miä en elämiseen kuukaudessa tarvitte, eli isoista summista ei ole kyse.

Marraskuun ison elukkaklinikan järjestelyt pitää kans potkasta teholla vauhtiin. Vaikkei sinällään oo juuri muuta ku säätää lääkäreille majotuksia ja semmosia, mutta sähköpostirumba vie aikaa ja muutenki äheltämistä riittää.

Sitte on kotihommat ja omat kissat ja kaikki muu elämä kans. Talonmiähelle eli omalle Seppo Taalasmaalle ois tilausta, et ees jotkut asiat hoituis ikäänku ittestään sillä välin ku mie teen tärkeempiä juttuja, mutta onneks vaikeimmissa hommissa naapurin jätkät tulee aina jeesaamaan. Seksibambuverhot keittiöön on asennettu, jee!

Hannu. Hannu on aivan huipputapaus. Hänessä on niin paljon edesmennyttä rakasta Dimmua, että välillä ihan  vahingossa kuttun Hannua Dimmuks.

Talk about kreisi kätleidi, jumalauta. Laskin just oikee kynän ja paperin kans että miulla on 22 omaks laskettavaa kissaa ja niien lisäks ruokin vähintään kymmentä satunnaista kattia jotka miun ruokapatojen äärellä melkeen päivittäin piipahtaa. Näistä noin kymmenestä on viä 4 tai 5 semmosta joita ei oo leikattu, ovat perkeleen arkoja ja kiinni saaminen on vaikiaa, vaikka osa hengaa tässä päivittäin - nytkii tuos yks isopallinen pyöreesilmänen kolli torkkuu, mutta lähtee livohkaan heti ku koitan mennä lähelle. Omista kissoistakaan ei tässä Palatsilla hengaa vakituisesti ku ehkä puolet, muut käy aamulla ja illalla syömässä mutta muuten huitelevat omilla teillään.  Kääpiöt on ruvennu pysymään pihassa kohtuullisen hyvin. Häviävät välillä Lumikin perässä johonki mutta tulevat kyllä takasin. Muumio on yhä ihan luuranko, lääkekuuri ollu nyt 3 viikkoa päällä mutta mirri on ihan ruipelo edelleen. Nyt tosin ihan viime päivinä hän on hiukan osottanu parempaa fiilistä, kissamaista käytöstä ja jopa kehränny. Toivoa on, uskoisin.

Kaiken "pitäs tehä sitä ja tätä ja tota"-menon keskellä otin vähän aikaa sukelteluun. Kävin pari päivää pulikoimassa, ihan vaan ottamasa tuntumaa veden alle ku tuossa oli taalasmaalailun ja korvaongelmien takia pitkä tauko. Oli kyllä saatanan hienoo, heti oli 15 valtavaa bumbhead parrotfiskii lillumas ku täysikuun aika justiisa ja oli mustekaloi ja kaikkee siistii. Dive Masterismihan miulla on yhä kesken, kahta suoritusta vaille vaan, mutta niihin molempiin tarttee vähän valmistautua eikä ne mee tost vaa heittämällä. Mutta sitte ku ehin keskittymään ni on niien aika. Eikä oikeestaa haittaa nyt pysyy maakrapuna, meillähän on täällä ns. talvi, eli vesi on asteen pari normaalia kylmempää. 27 astetta. Siellä Mordorissa tuhahdellaan, kun valitan kylmästä vedestä, mutta menkääpä ite tunniks istumaan tuon lämpöseen veteen ni kylmä tulee. On ollu menininki sitä ettei pintaan tullessa tunne sormiaan eikä varpaitaan ja horkka kestää pitkään ennenku alkaa luuska sulamaan. Lisäks meil on helvetilliset tuulet nyt, eli aallokko on ihan järetön. Eilen oli sellasta henkiinjäämistaistelua pinnalla kärvistely ja veneen oottelu, et lopetin eiliset sukellukset aamun ekan pulahduksen jälkeen. Vaikka pinnan alla on seesteinen meininki ni miä en vaan tykkää hirveessä myräkässä merellä olemisesta. Venekyyditki on ollu yhtä kuolemanpelkoo ni miä nynny ootan seesteisempii kelei. Paitsi jos en malta.

Hän on semmonen ovela veitikka

Lutwalan papukaijat on ihan mahtavaa sakkia! Ne juttelee, sanoo aina heti et HELLO HELLO ku siihen menee, ja käynki niitä koko ajan moikkaamassa ja koitan opettaa mordorilaisii kirosanoi.  Kreiseintä on kun ne nauraa ihmisnaurua. Yks päivä sille isoimmalle tipulle tarjosin kättä, et tuuha siihe (on ollu miun päällä jo tepastelemassa ennenki) ja se esitti ekana olevansa ihan messissä, laitto jalkaa siihen ja noin. Sit ihan varottamatta nokkas miuta helvetin kovasti. Ja kaks nuorempaa ja pienempää alko samantien nauramaan ihan kreisinä. Meinasin pissiä housuun.

Viisumihomma on aiheuttanu aika helvetisti ylimäärästä päänsärkyä. Työlupa-ym-hommat on tavallaan hoidossa, ja asiaan on tulossa täydellinen ratkaisu,  mutta se ei järjesty ihan tosta vaan sormia napsauttamalla et zäp. Väliaikaisratkasu on ns. social/cultural visa, mutta senkin säänöt muuttu hankaliks, eli hiukkasen on säätämistä tässä. Asioilla on tapana järjestyä. Joka tapauksessa tän kuun vikalla viikolla poistun maasta muutamaks päiväks hakemaan uutta jonkinlaista viisumia jostain. Kiinnostus liikkua täältä mihinkään on tasan nolla mutta kun on pakko niin on pakko.


Kääk miun pitää nyt keitellä kahvit ja sitte lähen ostamaan klinikalle luudan ja ämpärin ja siivouslitkuja ja maalia ja sudin ja semmosia, ja sit alkaa kreisikuuraus!

Seksiverhojen asennus

Jeeee, seksiverhot on asennettu ja keittiö suojattu sateelta ja kyllä noi nyt suojaa vähän tuuleltakii. Huomatkaa et miul on myös bambusta tehdyt tuolit, eli maailmanloppu on todellakin tulossa. Tuolei en tosin oo itte pillu märkänä ostanu vaan ne tuli ikäänku talon mukana. Mutta varmasti omistaja on ollu muna pystyssä kun nuo tualit on käyny ostamassa.

Vitutuskäyrän terhakka erektio

Kun silmä välttää niin naapurit saattaa kaivaa tunnelin miun aidan ali.

Pahoittelut jo etukäteen negatiivisuudesta joka tästä tulee huokumaan. On ns. meizzeli ozassa, monestakin syystä. Ja iso meizzeli onkin, ei mikään onneton katkarapu, vaan kunnon jorma.

Vitsit on nimittäin vähissä. Vituttaa niin että itkettää. Olen helvetillisessä stressissä, ahistaa, hermostuttaa ja on sellanen todella säpsähtelevä olo. En pysty keskittymään mihinkään, käsiä vapisuttaa ja on vaikia olla. On sellanen niiku ois miljoonakertanen PMS ja paniikkihäiriö ja kaikki samaan aikaan. Ja kaiken henkisen pahan olon lisäks olen saatanallisessa flunssassa. Hengitän persereiän kautta, koska yläpäässä on kaikki röörit täynnä räkää. On kuumetta, hillitön yskä ja niin järkyttävä vitutus että meinaa hajota pää. Lisäks lapaluulihaksisto yhä niin jumissa, että vintti pimenee kivun takia joka kerta kun yskin. Eli noin 15 sekunnin välein ympäri vuorokauden. Jei! Tunnelma katossa!

Dive masterismi on noin kahta temppua vaille valmis. Oli tarkotus saaha ne tehtyä noin tänään tai huomenna ja viimeistään perjantaina leuhkia ympäri saarta että olen dive master. Mutta jäänee elokuulle se valmistuminen ja vituttaa tämä homma niin järettömästi että tekis mieli hajottaa jotain. Flunssan takia miä tuskin pystyn menemään sukellushommiin ennen Mordoriin lähtöä. Toissapänä jo orasti vähän flunssaa, ja oli ihan helvetin vetämätön olo, mutta menin enivei sukeltamaan kun ei ollu aamulla muuta kun kauhee väsymys. Muuten ihan jees oli sukeltelu, mutta voin kertoa teille, kansalaiset meedpörjare, että kun maskiin aivastaa noin 50 kertaa tua jossain 20 metrin syvyydessä ja saa sen täyteen räkää, niin se liisteripä ei sieltä ihan pikkusella puhaltelulla pois lähe, varsinki jos on nenä tukossa eikä saa kärsästä ilmaa pihalle juuri lainkaan.. Oli ihanaa sukeltaa silmät räässä. Jei. Lisäks törähti kaikki röörit tukkoon, ja tuntu niiku ois lähteny hampaat suusta kun jotkun ilmaontelot ei kyenny päästelee paineita. Että jihuu ja vittusaatana. Alkaa tuntua siltä että universumi on vaan päättäny etten valmistu ikinä. Saatanavittuperkele.

Minä uskon sellaseen että kun henkisesti voi huonosti ni fysiikkakin alkaa oireilemaan. Miä olen niskaan hönkivän Mordorin loman takia aivan paskana. En osaa selittää että miks, mutta miuta vaan ahistaa IHAN VITUSTI. Miuta ensinnäki ahistaa lähteä täältä omalta Hiekkakikkareelta, en halua lähteä mihinkään, ei kiinnosta tippaakaan muu ku omassa Palatsissa möhkiminen kissojen kanssa, sukeltelu ja välillä harvakseltaa kaljalla käyminen.

Ja kuka hoitaa saaren kissa-asioita kun oon poissa? Kissajuttujen takia on aika toivoton ja yksinäinen olo. Että kun ei ole ketään keneen näissä jutuissa nojata ja kenen niskaan antaa osa taakasta edes sillon tällön kannettavaks.

Aika paskana olen Mordoriin tulosta. Vaikka tulenki vaan käymään. Miä olen jotenki kehittäny asiasta ittelleni hirviän mörön ja  tällä hetkellä en toivo muuta ku että en olis mitään vitun lentolippua koskaan ostanu. Oon yrittäny ajatella positiivisesti että jee näkee kavereita ja saa juua karpalolonkeroa ja Mokoman keikka ja raejuustoa voi syyä, mutta jos ihan rehellisiä ollaan ni en miä ole noista ainuttakaan asiaa kovin tosissani kaivannu. Sori vaan kaikki, mutta se on fakta se. Kavereita, vanhoja ja uusia, on rampannu täällä ihan tarpeeks ja okei regei okei ja tempe kuittaa raejuuston. Elämä on hianoo eikä puutu mitään.

Miuta ahistaa erityisen paljon sinne Mordoriin tulemisessa se, että miun TÄYTYY siällä varmaan tehä asioita ja nähä tiettyjä ihmisiä vaikken haluais. Vituttaa asioiden täytyminen. Se on yks syy minkä takia elämä Hiekkakikkareella on niin paljon ihanampaa. Ei ole ketään vaatimassa ja latelemassa että täytyy tehä sitä ja tätä ja elää sillee ja tollee koska niin vaan kuuluu tehä.

Melko opettavainen kokemus tämä. Aikamatka menneisyyteen. Kun miettii, että siitä ei ole ku muutama vuos kun miulla oli tämä fiilis noin 24/7 ja 365...  Ihme on se, etten menny junan alle. Ehkä se tässä justiisa eniten ahistaaki, se paluu menneisyyteen. Kun ei ollu herkullinen olo siel entises elämäs, ja kun siitä kaikesta on eroon päässy, ni edes vierailu siihen ympäristöön nostaa pulssia ja niskavillaa.

Jos tästä jotain positiivista pitää kaivaa, ni oletettavasti Mordorin reissu tulee olemaan iloisesti yllättävä spektaakkeli. Odotukset on nimittäin niin pakkasella, että ei paljon vaadi että loppulasku kipsahtaa positiiviselle. Mutta pelkään myäs että en anna hyvälle kokemukselle edes mahollisuutta, koska olen jo valmiiks vähän päättäny että kaikki on siellä ihan perseestä.

Vaikka järki sanoo ettei ole ni ei auta.Olen löytäny ittestäni tunteella eläjän, ja se ei ole Mordorista yhtään innoissaan nyt.

PS. Vitutuskäyrän ollessa näin terhakkaassa erektiossa ni turha kai mainitakaan että röökilakko sujuu päin vittua sekin. Yhtä hyvin menee ku miun dive masteriks valmistuminen. Eli ei onnistu ikinä. Jopa nyt kun on tää helvetin flunssa päällä ni pinna on niin piukeena ettei tätä ilman malporoa kestä. Sekin viälä. Räyh.

Tunnelmaan sopivia taiteellisia kuvia lopuks.

Lukemista

Sillä välin ku miä koitan ährätä viimesiä suorituksia Dive Master -kurssista ni työ voitte lueskella vaikka tämmösiä juttuja:

Reissausta ja ruokaa -blogin Jennin tapasin Bangkokissa ja Jenniki oli mein messisä kattomassa Podomeja. Jennin ploki on muuten sikahyvä. Asiallinen ja informaatiopitoinen. Suosittelen kovasti.

Sitte pari juttua jotka on miulle joku vinkannu et lueha tuosta millaseen yhteiskuntaan tuut lomailemaan, ku Mordoriin kohta tupsahat. Jestas sentään, jos ette oo näitä viä jostai feispukin-virrasta pongannu ni lukekaa:
http://perjantaikokki.fi/2014/06/19/mita-jos-hukkuminen-vain-kiellettaisiin/
http://rayhablogi.blogspot.com/2014/06/mielisairas-suomi.html

Miä edelleen kummastelen miten ihmiskunta on selvinny näin pitkälle. Luulis että oltais kualtu omaan tyhmyyteemme jo sillon ku justiisa vasta puusta oltiin laskeuduttu. Kun ei ollu sillo viel byrokratiaa ja yhteiskuntaa keksitty, eikä siten ketään viisaampaa tahoa kertomassa kaikista vaaroista ja suojelemassa meitä ties miltä onnettomuuksilta. Luulis et oltais kualtu samantien kaikki, ihan silkkaa tietämättömyyttämme.


PS. Dive Masterismini on kolmea suoritusta vaille valmis. Orastava korvatulehdus ja eilen aamulla tapahtunu lapaluulihaksen totaalinen ja helvetin kivulias jumiin paukahdus on nyt vähän kapulana rattaissa. Eilen en voinu tehä mitään, kun pelkkä makaaminen ja ihan vaan  hengittäminenki sattu. Mut nyt miä lähen suikkaamaan veteen, vaikka sattuu vieläkin jokainen pienikin liikahdus...mutta ei tuo lapaluu makaamalla mikskään muutu, vaatii liikettä ja touhua. Hampaat irvessä, jollei muuten. Havuja, perkele! Periks ei anneta! Räyh!

Karpalolonkero!

EN OLE VIELÄKÄÄN DIVE MASTER! Lähellä kyllä jo. Ei puutu enää ku muutama juttu, tosin niistä osa on kamalia, mutta kyllä miä ne jotenki selvitän.

Tulin nyt vaan kertoo et hengissä oon, mutta en tee muuta ku sukellushommia ja sitte niien jälkee ei jaksa yhtään mitää muuta, korkeintaa vähä telkkarista jotain Master Chefiä ja sit zzzzz. Rankkaa on ollu merihommissa, perkele. Oon meinannu hukkua ja min toinen räpyläki hävis, mutta kumpikaan homma ei ollu miun vika, johtui muiden ihmisten törppöilyistä. Sitä sattuu.

Sukelteluista oon pitäny pientä päiväkirjaa. Jahka tää paska on paketissa ni tuleepi ehkä mahollisesti sitte tarkempi avautuminen divemasterismin loppurutistelusta. Tai sitte ei.

Meil on btw mordorilaisii sukeltelijoita mestoilla, oikee kaxin kappalein. Mordorilaiset sukeltelijat on miun miälestä aina lämpimäisesti tervetulleita Lutwalaan. Varsinkin jos tulevat piänen nyssäkän kans missä on miulle tuliaisia (ks.kuva)! Jei!

Ihan kamalaa että kahen viikon päästä lähen Hiekkakikkareelta ja oon kuukauden pois. Ahistaa. Ja kaiken lisäks joutuu Mordoriin, missä näyttää olevan upee kesä meneillään. +14 ja sillai. Vittu miä jäädyn.

Taalasmaa kuittaa

Tämä rupeaman viimoset tovit Taalasmaana menossa tässä ja nyt. Tarkoittaa sitä, jotta huomenna takasin mereen ja dive masterin loppusuoraa pusaamaan ihan peräsuali lotkollaan. Perkele, menen märkäpukuun enkä siitä poistu ennenku tua paska on valmis. Räyh.

No, vaatinee se kuitenki usiamman päivän ja muutenki olen jo niin ihottumissa ja ties missä paiseissa, ettei voi märkäpukuun pysävästi asumaan muuttaa. Pitää antaa sekä tavaran, että muun ruhon, henkittää välillä. Juu.

Ei miulla sen kummepaa asiaa tällä erää ole. Tulin vaa kertomaan, että lähiaikoina ei ploki varmaan kauhiasti päivity, sillä miä äheltelen pitkiä ja rankkoja sukelluspäiviä Lutwalassa ja sen jälkee ku kotio pääsee ja kissojen asiat hoitaa ni siinä ei paljo muuta jaksa ku kaatua petiin.

Mut pitäkee kaikki peukkuja perseissä oikee tiukasti, ja lähettäkää hyvää vibaa, jotta saan tän divemaster-ikuisuusrojektin nyt mahollisimman sukkelasti viimeisteltyä.

Palaan asioihi sitte kun sitä on ja toivottavasti sitä on aika pian! Taalasmaa kiittää ja kuittaa ja se o tältä erää MOLO! Ja kuvia kissoista, mistäpä muustakaan, tähän perään.

Kreisin kätleidin keittiössä. Eikä tässä ole läheskään kaikki hääräämässä.

Pienet kääpiöt saa jo vähän ulkoilla ja heitä se kovin jännittää, kun kaikki on niin suurta ja ihmeellistä

Koti ilman kissaa on vain asunto. Miulla ei ole sitä ongelmaa.

Lempparityäkaverini Rags. Rags on tosi ahkera duunari Edenissä, koko ajan on jotain meneillään.

Hitaasti hyvä dive masteri tulee

Tos se Dive Around The World -hyväntekeväisyyssukelluksilta kasattu kollaashio.

Sukeltelemisesta. Surffaa muualle jos ei kiinnosta!

Lutwalan kaikkien aikojen hitaimmin edistynyt dive master -oppilas täällä päivää. Olen täten tehnyt historiaa näiltä osin. Mut hei, hitaasti hyvä dive masteri tulee ja muita latteuksia!

Kävin jo tuossa kesäkuun alkupäivinä pariskunta Kiisken kans pulikoimassa ahkerasti. Mutta se oli sellasta fandaivingii lähinnä, ei tarttenu suoritella mitää taikatemppuja maalla tahi meressä. Kuhan tauon jälkee totutteli taas vesielävänä olemiseen. On se saatana vaan hianoa hommaa.

Viime sunnuntaina miä sitte suikkasin takas tositoimiin, eli tiukka tavote on nyt valmistua - vihdoin ja viimein - dive masteriks, ja valmistua niin pian ku suinki mahollista. Käytiin ekana miun jo rispaantunu ja homehtunu koulutuspaperinivaska läpi  ja todettiin, et ei kauhiasti puutu. Miut heitettiin mereen ja sillä välin viksummat tekivät suunnitelmia, millä tää ikuisuusrojekti saahaan äkkiä päätökseen ja miulle virallinen pätevyys opastella sukelluksia. Ku viälä siähen Lutwalan omistaja heitti tyätarjouksen kehiin ni oli hoiettu tuo motivointiosuuski aika hyväks. Että heti ku valmistut ni töitä on tiedossa, high season on tulossa ni puuhaa on. Kättä lippaan, liukkaasti suikaten märkäpukuun ja maanantaiaamusta alkaen tosissaan hommiin.

Neljäsä päiväsä kymmenen sukellusta, hypotermiaan saakka viäneitä uima-allassessioita ja hiukan teoriaosuuksissa mukana hengaamista. Olen oppinu tekemään solmuja ja nostamaan 10 kilon painovyän liftbägillä meren pohjasta. Oon valmistellu merenpohjaan koulutuspaikan ja hinannu väsynyttä sukeltajaa (mikä oli onneton suoritus, koska uupunutta esitti miun ope Roland ja sen kanssa hommat ku hommat menee aina ihan vitsailuks ja hauskanpitämiseks, siitä tullu mitään mutta ei se ny oo niin nuukaa).

Oon täl viikol opastanu useempia sukelluksia, jopa yhen kerran viäny ihan oikeen maksavan asiakkaan mereen, siis sellasen joka ei oo miun kaveri tai tuttu ennestää. Tämä siks et meil oli eilen vähän tilanne, ku pari opee oli Airilla freedive-kurssilla, yks ope kipeenä jne, ni todettiin että kyllä miuta voi jo käyttää ihan niiku oikeeseen duuniin. Vejettiin asiakkaan kanssa hianosti melkeen 60 minsaa veen alla ja sen verran oli virtausta että ku yheltä sukellukspaikalta alotettiin ni samalla reissulla suhattiin toisenki läpi ja pintaan tultiin kolmannen mestan lopussa. Hyvä kyyti oli. Asiakas tosin oli vähän sellanen läheisyysriippuvainen. Ei siinä mitää, parempi niin, että ku ois sellanen joka pyrkii karkailemaan, mutta oha se ny hiukan ahistavaa siinä koittaa sukellella menemään ku joku hönkii koko ajan niskaan ja roikkuu melkee siun happiputelissa kiinni (sanoin HAPPI! ÄÄÄK! Äkkiä antakaa närkästynyttä palautetta!).

Meres on nähty haita ja lukematon määrä kilpikonnia ja sitte tua naapurisaaren edustalla hengaa sikahieno eagle rayn poikanen ja on ollu mustekaloi ja kaikenlaisii valtavan hienoja kalaparvia. On eksytty syväsukelluksella ihan totaaliseen sineen ja jouduttu lopettaan sukellus kesken. On ollu kivoja hyviä sukeltajia messissä ja on ollu ärsyttäviä tolloja jotka luulee et ne osaa mut vittu ku ei ne kuitenkaa osaa, eikä varsinkaa tajuu. Ne on oikeestaa pahimpia. Mielummin aidosti asioista tietämätön ja kokematon alottelija, ku sellane joka luulee olevansa oikee silakka mutta sitte törttöilee koko ajan. Ne tyypit kun ei ota palautettakaan vastaan, ku ne on sitä miältä et ne osaa. Välillä on ollu lähellä sellaset kansainväliset käsimerkit mitä ei PADI:n opaskirjoista löydy. Että vittu jos ei siä pysty kontrolloimaan ittiäs silläviisii ettei siuta tarvi viien minsan välein olla nyppimässä ylöspäin ku siä sudit räpylöilläs mein korallit ihan pillunpäreiks, ni älä vittu tule ihan lähelle pohjaa sitte, saatana. Tai et jos siä oot sellanen ääliö joka kelaa vaan et syvemmälle, syvemmälle, mut siul pässillä ei oo ees omaa sukellustietsikkaa ni voi jumalauta. Et ku sanotaa ennen sukellusta selkeesti että ku siul ei oo omaa tietsikkaa ni on tosi tärkiä että ET MENE MIUTA SYVEMMÄLLE ni eeeeeei ku pitää mennä koko ajan vattapohjaa eikä paskaa välitetä että on vähä niiku terveys ja jopa henki pelissä jos pelleilee deco-hommien kans tuolviisii.

Sukeltaminen, se on ihanaa. JOS EI OLIS MUITA SUKELTAJIA. Näin kärjistettynä.

Oon ollu myäs mukana viämäsä paskat housussa olevia enskertalaisia mereen ja yllättäen se oliki miusta aika kivaa hommaa ja sai taas miättiin et josko sitä kuitenki ihan sukellusopeks saakka.... Kyllä sinä tuli jotenki sellanen hyvä fiilis ittelleki ku tyypit oli etukäteen ihan kurat pöksyssä ja veen alle menemisestäkää ei meinannu tulla aluks mitää, mutta sitte ku homma läks sujumaan ni posotettii melkee tunti ja nähtii joku 15 kilpikonnaa ja alottelija-asiakkaat oli pintaan tullessa niin liekeissä ja tohkeissaan et meinannu pysyä märkäpuvuissaan. Enskertalaiset on, useimmiten, porukkaa jotka tottelee aika kiltisti ja kunnioittaa merta ja sitä vetistä ympäristöä, sekä ne kattoo siuta vähän ylöspäin. Se on miusta outoa, miä oon jotenki omasta miälestä vielkii vähä alottelija, jotenkii. Tai ehkä se on se mordorilainen anteekspyyteleväisyyteen taipuvainen ihmisluanne. Et ehämmiä mitää ja muut ne vaa kaikkee. Kyllä miun pitää ruveta jo hiukan kattomaan ittiäni niin, että olen jo Sukeltaja isolla äshällä enkä mikää ihan tumpelo alottelijaräpiköitsijä.


Miulla on yhä tiettyjä asioita jotka ei mee ihan niiku ois kiva et menis, mutta miä tiadostan nää asiat ja osaan niien kanssa toimia. Miä hengitän ihan vitun nopiasti, varsinki syvällä ja varsinki nyt kun oon (taas) lopettanu röökin. Mutta pystyn keplottelemaan asian kanssa, kun tiiän miten miun nahistuneet keuhkot skulaa, eli kun tulevaisuuessa veän sukelluksia ni niitä ei tarvitte lopettaa kesken siks että divemasteri ryyppää putelinsa vartissa. Sit miä en yhäkään pidä voimakkaista virtauksista, ne on aivan perseestä. Niiku oon ennenki sanonu ni lentolupakirjat on erikseen. Miä tykkään mennä omalla vauhilla ja niin et on aikaa kattella. Ja miun pää ei edelleenkään kestä nopiaa syvälle menemistä, eli tulee typpikännioireita jos posottaa suorilta kolmeenkymppiin. Ja välillä miuta huimaa kovasti jos tullaan haipakkaa matalempiin vesiin. Mutta näien asioien kanssa pystyn elämään ja olemaan sukeltelija.

Siitä on muistaakseni melkee, ellei tismalleen, päivällee 2 vuatta ku ekan kerran sukelsin, oikeesti ja kunnolla. Nyt on öbauts 230 sukellusta tehty ja divemasterismi siintää lähitulevaisuuen horisontissa. Iha hyvin vesipelkoselta uimataidottomalta vanhalta ja raihnaselta pullukalta, eikö? En ois tätä kyllä kuunaan uskonu, jos ois joku sillo 2 vuotta sitte ennustanu. Että nyt MIÄ viän ihmisiä sukeltamaan ja oon ihan et trallallaa eipä tässä mitn hätää.

Miä en muuten muista yhtää miten vaikia asiakas olin sillo 2 vuotta sitte. Roland jaksaa vittuilla miulle nykysin koko ajan, et miten miä olin sillo semmonen joka ei suastunu ees puhumaa kenenkää muun sukellusopen ku Davidin kans. David kun oli se, joka vei miut mereen ja näytti miulle että sukeltaminen voi olla myös valtavan upee kokemus, eikä mikää ahistava paniikkikohtauspaska. Miä jotenki sitte leimaanniun Davidiin ja vedin yhtäsuuruusmerkin kivan sukeltamisen ja Davidin väliin. Et ramppasin Lutwalassa millo mitäkii asiaa kysymäs tai ihan vaa sukelluksii buukkaamas mut jos David ei ollu paikalla ja muut koitti et voiaaks olla avuks, ni olin vaa nakellu niskojani et EI, miä tuun takas sitte ku David on täällä. Kuulema 2-3 kuukautta olin tuommonen Davidiin ripustaunu riippakivi.

Dive Masterismi on siis ihan tuas nurkan takana. Kyllä miun pitäs parin viikon sisään, viimeistään, saaha kaikki tehtyä. Miulta puuttuu vielä jotain ihan pieniä iisibiisijuttuja, ja sitte pari pahaa, jotka kyllä sudin jotenki. Ja sitte puuttuu se pahin eli skill circuit. Se tulee olee miulle kaikista vaikein. Siinä pitää siis joku 20+ erilaista temppua tehä veen alla, sukellusopetasosesti, eli hyyyyvin  hitaaaaaaaasti ja sillai lentoemotyylimäisin viittomin säestettynä, askel askeleelta, että nyt miä otan maskin pois nääääääin ja sitte laitan sen takasin nääääin. Vittu miä vihaan noita skillsejä, mutta ne on vaan pakko oppia. Kyllä miä ne opin. Ei jää mistään helvetin viittomakiälisistä rekulaattorin hukkaamisista tämä homma kiinni. Saatana. Kun on alottettu, ja maksettu, perkele, ni tehään loppuun saakka. Vaikka siinä vähän aikaa viärähtäis. Ja sitte on se vimonen niitti, eli snorkkelitesti, mutta miä taian sen kohalla vedota johonki.... ööö... emmiätiiä mihin vetoon mutta sen tiijän että miä en vittu lähe tuonne johonki helvetin irkkubaarin kemuihin hummeripuku päällä pelleilemään. Piste.

Muita sukelteluhommia: Lutwalassa vaihtuupi porukka ja miä oon siitä vähän depiksessä. Kaikki vanhat tutut opet lähtee, suurin osa on lähteny jo ja loputki poistuu seuraavan parin kuukauden aikana. Nyyh. Mutta on onneks tullu jo ihan sikakivoja uusia tyyppejä töihin. Meil on uusia esmes Steven, indonesialainen superhyvä sukellusope joka löytää tualta merestä asioita mitä miä en oo ikinä ennen täällä ees nähny. Stevenillä on suamalainen vaimo Annika ja miusta on mahtavaa et uus mordorilaistuttavuus Hiekkakikkareella, joku jonka kans voi kälättää suameks. Sitte on Gaspard, päriisiläinen nuari poika, joka on tosi mukava, mikä on jatkuva ihmetyksen aihe, koska sehän on ranskalainen! On Bryn, komia ja asiallinen sinisilmänen britti, luulisin, tai oon ainaki jostain syystä sellasessa uskossa. Ja ihan superkiva tsekkiläinen (tai slovenialainen, enivei, sieltä jostain) pariskunta Tom ja Kris. Ne tulee asuu miun Palatsiin siks aikaa ku miä oon Mordoris lomailemas. Saavat asua ilmasiks, kuha pitävät talon pystyssä ja mättävät kissoille whiskasia kuppiin. Win-win-situeissön siis.

Näin. Ens viikolla, ku on Taalasmaan pesti hoiettu alta poies, ni sitte hetimiten paluu sukellushommiin. Jeeee! On se nimittäin vittu niin kivaa ja siistiä ja mahtavaa. Vaikka ois millanen kyrpä ottassa ja stressi ja vaikka mitä ni ku tuonne mereen menee ni ei paljo enää vituttele mikään.

Hyvää nussia! Ja asioien järkevä ja itsekäs tärkeysjärjestys.

Juhannusaatto eli on jussi eli nussi! Hyvää jnussia, evribadi, elkää hukkuko, tahi tappako toisianne. Tahi ittiänne. Tai hukkukaa ja tappakaa vaa, paskaakos se miuta liikuttaa.

Jälleen pahoittelut, etten oo kauheesti kirjotellu. Selityksiä next. Miulla oli ens liikaa kaikkee äksönii, sitte tuli pieni burn out (kyyyyllä, se on mahollista vaikka kuinka olis aikaa istuskella tekemättä mitään) ja piti ottaa muutama päivä ihan sellasta himassa yksin homostelua eikä nähä ketään, jos suinki mahollista. Siinä kohin oli sitte vihdoin myös aikaa ja rauhaa olla tuokio iisisti ja ajatella mennyttä ja varsinki tulevaa. Ku vaikka kaiken tohinan keskellä ostaa lojautin ne helvetin lennot Helsinkiin (ja - ennen kaikkea - myös pois sieltä) ni emmiä oikeen oo ehtiny sitä asiaa vieläkään tajuumaan (miä tajuan et miulla on lentolippu mutta miä en tajua että kuukauden päästä olen MORDORISSA). Ja piti myös surra miun Mordorin kissan, Humpan, lähtöä vihreemmille niityille. Se on ollu miulle aika rankka paikka.

Miullaha oli melkosta kiitoa tuo toukokuu, oli lomareissua ja working holiday Kapasilla, Bodomia Pankokissa (viäläki pyärii kalsarit jalassa, ne oli niiiiin hyviä!), kissaklinikkaa Hiekkakikkareella ja ennen kaikkea kavereita käymässä. Kaikki oli tosi jeejee, mutta ku miä oon tämmönen ajoittain epäsosiaalinen mörkö, joka tarvittee aikaa ihan vaan yksin olemiseen, jotta saa piettyä ajatukset kasassa ja ymmärtää mikä on meininkien tola, ni semmoseen ei tuossa oikee mitää rakosta ollu. Ku Kiisket viime viikon keskiviikkona lähtivät, ni miä jotenki vähä kans masennuin, koska oli niin vitun siistiä ku ne asu naapurissa ja kerkes tuos muutamassa viikossa niin tottumaan siihen, ja tuli olo että nuo KUULUU tuohon ja tänne. Ni miä heijän lähön jälkee vedin lärvit, sitte muhin yhen päivän rapulassa, yhen päivän yksin ajatuxia selvitellen ja tulevaisuutta mietiskellen. Ja sitte olin valmis taas avaamaan Palatsini portin ja lähtemää ihmisten ilmoille.

Miun on ollu pakko tehä muutama raaka päätös. Eka on se, että miun täytyy priorisoida ajankäyttööni ja on pakko keskittyä ennen mitää muuta säheltämistä sellasiin asioihin, jotka tuo nuudelia kattilaan ja sitä kautta varmistaa sen, että miä voin jatkaa täällä elämistä. On yksinkertasesti pakko olla itsekäs ja ajatella asioita järjellä, eikä pelkällä tunteella. Miä en yksinkertasesti voi enää olla niin, et ku joku soittaa et miun kissalla on nuha ni miä tipautan kaiken käsistäni ja hyppään pyärän selkään ja lähen kattomaan ja viämään lääkettä. Nyt oon tiukasti sanonu näissä asioissa että tervetuloa hakemaan antibioottikuuria tai matolääkettä tai muuta miulta täältä, mutta miä en nyt ehi kiitämään tästä mihinkään. Tai jos on vakavammasta asiasta kysymys, ja ku miä tiädän etten VOI tehä yhtään mitään jos on vaikka kissalla koipi poikki, ni jakelen vaan Lombokin ja Balin eläinlääkäreitten yhteystietoja. Ihmisten on pakko ruveta ottamaan hiukan vastuuta kissoistaan itte, ja moni toki ottaaki, mutta jotkut on ruvennu soittamaan miulle suunnilleen jos kissan paska on puoli sävyä edellistä jööttiä vaaliamman väristä et ÄÄÄÄÄK mitä miä teen, voitko hei tulla kattomaan tätä uuen väristä kakkaa. Joskus ei tiiä pitäskö antaa avokämmenellä herätyställi vai pitäskö vaan nauraa. Esmes "Miun kissalla on pahoja hengitysvaikeuksia! Apua!" kun osottautu tilanteeks, että kissa KEHRÄÄ onnellisena. Että tämmösiä asioita.

Kello kahestatoista oikialle: Laku, Seppo, Santtu Hämäläinen, Tarja Ylitalo ja Koukku.

Miulla on hima täynnä kissoja ja miulla menee oman pesueen asioien hoitamiseen jo kepeesti pari tuntia päivässä.Vieraskammarissa on Lumikki ja Seittemän Piäntä Kääpiötä (yks pentu läks vihreemmille niityille viime viikolla, mutta seittemän porskuttaa). Makkarissa on Seppo ja sillä öisin seurana sisarusparvi Tarja, Koukku ja Santtu, sekä hieno musta poika Laku. Pihalla asuvat kissat siähen päälle. Ruakkimiset ja hiekkalaatikoien siivoomiset ja silmien putsaamiset ja Lumikin vitamiinit ja Sepon epilepsialääkkeet ja Kääpiöitten pesäkorin riepujen pyykkäys ja muu siivoilu (voin kertoa että sheitshemän pientä kissanpentua sotkee IHAN VITUSTI!). Oman huushollin mirrit hoian tiätysti, mutta muitten kattien perässä en nyt ehi juoksemaan. Puhelinpalvelu skulaa ja lääkkeitä saa hakea miulta, mutta thäts it.

(Ja kissojen hoitamisen päälle viä Palatsini puutarhan hoitaminen ja yleinen siivoilu ja tiskaaminen ja kaupassa käynti ja millon pitää hakee pulsaa sähköön tai puhelimeen ja kissanruakaakaan ei saa ku keskustasta ja pyykit ja miulleki joskus ruokaa pitää laittaa ja ja ja... tarvin poikaystävän, joka on kätevä käsistään ja aikaansaava, tai jonkun muuntyyppisen, ilmasen, kotiorjan. Hakemukset emaililla, kiitos).

Miun prioriteettilistan ygösenä on nyt asiat joista tulee rahaa, tai joista tulevaisuuessa tulee rahaa. Näin ollen miä palasin viime sunnuntaina määrätiatosin ottein mereen, koska se kutzui ja minä kuuntelin. Dive Master - uurastus on nyt tärkeysjärjestyksessä ekana ja hommat on laitettu uuelleen käyntiin, koulutuspaprut on katottu läpi ja tekemäti olevat hommat on mietitty ja niitä on nyt ahkerasti suoritettu. Valmistuminen on eessä ihan lähiaikoina, jollei joku saatanan korvatulehushärdeli taas pilaa kaikkea. Mutta miäpä nakuttelen sukelteluista ihan oman jutskan myähemmin, ku höyryyminen siitä hommasta ei kuiteskaa kaikkia jaksa kiinnostaa.

Konttoripäivä

Nyt miä oon muuten Taalasmaan Ullana Edenissä. Ihan vaan tämmönen neljän päivän juhannushomma, piän majataloa tolpillaan sen aikaa ku omistaja Suzanne onpi käymässä Balilla shoppailemassa sisustusrojua. Suzanne rakentaa parhaillaan omaa, oikeeta taloa tuohon Edenin tontin kulmaan ni tarttee sinne kaikkea. Siitä tulee ihan vitun hieno talo ja oon kateudesta vihriänä. On miunki palatsi kiva ja sympaattinen mutta sehä ei ole oma ja ohan se vähän rempallaan joka suunnasta. Suzannelle nousee tuahon sikahieno kakskerroksinen spektaakkeli misä on oikee länsimainen keittiö missä on jopa oikee uuni (!!!!) ja tulee olohuanetta ja terassia ja parveketta ja laaturompetta joka läpi, eikä mitään köpöö shittii, joka hajoo ja ruastuu sekunnissa. Tuommosen linnan pykääminen alusta loppuun, täysin asumisvalmihiks, tuleepi maksamaan kuulema noin 30 000 euroa.

Lottovoitto, missä viivyt? En paljoa vaatis! En tarttis ees miljuunaa!

Btw, oon nyt ollu 7 päivää polttamatta tupakkaa. Ja juomatta kaljaa. Aika rajua!

Oggamogga, tää nettiin, sit muien asioien hoitelua, ja sukellusjuttuja tuleepi sit laterrrrRRRRRRRR. Molo!

Tarja Ylitalo katzoo kameraan.

Laku

Koukku ja Hämäläisen Santtu puussa. Noille on ollu kahtee otteesee uus koti löytyneenä, mutta eka mesta peruutti, ja tokalle miä ilmotin eilen että vittu miä en anna noita enää poies. En pysty. Kiintymys on ja itku tuli kun mietin et nuo pitäs antaa jonkuu vieraan mukaan.

Siähen tulee hiano linna

Tyäkaveri Eedenissä

Vauvahait on söpöjä

Vakiokuppilamme

Vähiksen kanssa päätettiin, jotta on pakko ottaa jotain järjellistä tekemistä lukujärjestykseen. Muuten tuppas menee päivät siähen, että puuskutetaan miun palatsilla, iltapäiväsellä kaahataan fillarit suihkien rastajätkien risubaariin, jatketaan siältä johonki, seuraa hutikka, kaatuillaan takas palatsille joskus pimeellä ja seuraavana päivänä sama uusiks. Meille tua soppa maistuu, nääs kun harvoin nähään eikä olla lasiin koskaan syleskelty noin yleisesti kumpikaan.

Näin ollen: terveisiä Lutwala Divestä! Vähis äheltää tualla Open Water -kurssiansa ja miä tapaskelen aikaa iltapäivän sukellusta ootellessa. Miä en jaksa notkua mukana teoriaopinnoissa, joita nua tual just ährää, mutta oon ollu messisä ku on menty mereen. Jännää on ollu, semminki ku ittellä oli takana joku pualentoista kuukauen tauko ettei oo meri kuttunu, ja vaik ois ni en o kuunnellu, kert oon ollu töis tai korvaviallinen tai sit ihan vaan laiska paska. Divemasterismini on siis yhä autuaasti vaiheessa mutta ei haittaa. Miulla on tavote että josko ens vuanna valmistuis. Kiirettä en piä, sillä kiirettä ei ole, sillä niin kauan ku tua koulutus on kesken, sukeltaa saa niin että perse repee eikä siitä riamusta tarvitte maksaa mitää. Ja Lutwalan pomoki totes että kun kyseessä oon miä ni no worries, muut divemaster-koululaiset ne pyrkii kyllä potkimaan nurkistaan pihalle huomattavasti nopiammin.

Eilen meil oli iltapäivällä vähän jännä sukellus, kun oli ihan älytön virtaus. Kyllä huamas etten ollu ittekään kauhiasti viime aikoina sukellellu, ihan hädäs olin. Mutta nähtiin pieni vauvahai yhen korallin alla nokosilla. Että ne on söpöjä. Ja tänää meil oli ihan huikee aamusukellus, näkyvyys ku telkkarissa eikä juurikaan mitään virtausta, ja nähtii öbauts kaikki mitä tääl on nähtävää: oli bumphead parrotfishit heti ku pinnan alle suikattiin, oli skorpparikalaa, oli oktopusia, oli kilppareita ja oli taas piän suloin vauvahai, nyt oli jopa reipas ja hereillä oleva yksilö joka ui villiä ympyrää siä omas turvallises kolossaan. Miten siävä, siinä vallan äidinvaistoa rupes pukkaamaan märkäpukuun!

Ja kohta myä mennään taas mereen, aijjettä. Olin melkee unhoittanu miten vitun siistiä sukeltelu oikee on. Nyt oon taas ihan liäkeissä et helvetti sentäs, tämon kyllä parasta ja hianointa mitä ikinä oon tehny. Eimen!



Muita kuulumisia: meil on ollu törpöttelyseurana MIES. Vähis tapas tänne tullessaan veneessä semmosen känädäläisen pariskunnan, joista se äijä on ikäänku adoptoittanu ittensä meille. Pimu ei viihtyny tai jotain, ja se on jo takas Balilla, mutta tämä herra on viihtyny mein kans kovasti, ku hänellekin tua bintsu maistuu. Miä majotin hänet naapurin majataloon ja hän on siä aivan liäkeissä möhkiny menemään ku on jumalauta telkkari ja satelliittikanavat ja kaik. Hauska tyyppi.

Dimmu kirppusamppootiskauksessa. Saippuainen mirri, se on kuulkaa liukas!

Dimmu kasvaa ja on aivan hirviö. Miä oon hätää kärsimässä. On hän ihana mutta pureksii ja järsii miuta niin kovin että alkaa käämi palaa. Ei oo auttanu vaikka Dimmulle tupsahti huusholliin kaveri. Kissanpentu, joka pääty miulle yhen tutun kautta, asuu nyt miun makkarissa Dimmun kanssa. Uus tyyppi on oranssi, ihan Huutonetin näköin, vähän sellanen ressukka ja yksinkertasen olonen, ikäänku anteekspyyteleväinen ja kaino. On sängyn alla vaan ollu ja käyny syömässä ja paskomassa. Eilisen aikana reipastu, alko vieno maukuminen. Se on kivaa aamuyän tunteita. Ei ne Dimmun kanssa viä kaveeraa, mutta molemmilla on nyt ihan vitusti kirppuja. Vaikka Dimmun kerkesin kirppusamppoolla tiskata ennenku tämä uus kirppusäkki pamahti tupaan. Nyt molemmissa kuhisee, mutta nyysin Lutwalasta lääketieteellistä tököttiä jonka toivon hoitavan asian tänää.

Uuen kissan nimeks tuli Hietsun Kirppis, eli ihan Hietsu vaan, näin tuttujen kesken.

Hietsu

Vähis on tääl viä muutaman päivän, lähtee ens viikolla. Myä ehketi nyt hiukan taas livetään tuonne kuppiloihin ku tuo sukelluskurssi on tänää onnistuneesti läpäisty. Aivan hyvä.

Sitte miulla on hiukan aikaa vetää henkee ennenku seuraava mordorilainen saapuu palatsiin vieraaks. Mordorilaisia onki tänne tulossa loppuvuoden aikana ihan vitusti. Miun pitänee kohta perustaa matkatoimisto, sen verran tulee näitä "moi, myä oltais tulossa, voitko jeesata majotus-hommissa"-viästejä, niin tutuilta, tuttujen tutuilta ku tyystin tuntemattomiltaki. Mialuusti avitan, nou problem, mutta jos vauhti tämmösenä jatkuu ni saatana alkaa käymään tyästä!

Ei miul muuta. Hyvää viikonloppua sinne Mordoriin! Lukasin uutisista just ja iloksein huamasin että sinne lumimyräkkää povataan!  Ai että miä nautin! Vahingonilo, se on iloa aidoimmillaan!

Il Pirata -pizzerian koristus. Il Piratasta saa maailman parasta pizzaa.

Joe Mellowmoodin keikalla SamaSamassa. Ja yks ilta siäl oli ihan yllärinä jopa miun Unelmien Rastasulhain soitteloimassa. ÄÄÄK! Fanitusmoment tuli heti. Tilanteesta on kaverikuvaki mutta näytän siinä niin kauhialta ja innostuneelta ettei sitä tohdi julkasta.

Rastatoveri siinä ottaa rennosti

Irwan on opetellu tommosta

No eipä vähän taas aurinkonlaskukuvan paikka tässä ja nyt

Dimmu on ollu nyt pari vuorokautta kaikki karvat pörhöllään ku Hietsun Kirppis tuli huusholliin

Rastajätkien Risubaarissa on aina hyvä meininki. Soitto ja laulu raikaa.

Huutonet rennosti puussa

Täysikuun aika

Elonmerkki, tässä ja nyt!

Täällä ollaan! Tämä on lyhyt ja ytimeikäs elonmerkkityyppinen pikatiedotus. Tai niin lyhyt ja ytimeikäs kuin osaan.

Kattokaas ku en oo kerenny kirjottelemaan teille, oi kaikki kaksi lukijaani, koska helvettilääne kun on olevinaan kiire! Vaikkei oikeesti oo, kiirehän on sellain negatiiviin länsimainen turhantärkee hömpötys, näin ajattelen ylevänä nyt kun oon yli puoltoista vuotta valaistunu ja eläny kalenteritonta ihanaa laiskaa elämää. Elämäni on leppoistettua. Huomaatteko, olen ajan hermolla, osaan mordorilaisia uudissanoja.

Miulla on sellanen hyvänlainen kiirus, kun on kauhiasti tekemistä koko ajan. Ja kivaa tekemistä, sukellushommia siis lähinnä. Tähän hiekkakikkarelaiseen leppoisaan "kiireeseen" sisältyy tietysti aikaa istuskeluun, sehän on selvä, ni ei tästä stressiä tahi burnouttia pääse kehittymään. Stressi kyllä on, mutta se johtuu muista asioista. Niistä lisää lähiaikoina, ehkä, jahka turvaudun höpsismiin ja saan jotain päätöksiä aikaseks.

Miulla on ollu divemasterismi-hommat ny vähän tauolla tän viikkoa, kun on ährätty Reef Check Eco Diver -kurssia. Se normaalisti kestää kolome päivää, mutta myä on siihen tuherrettu jo viis päivää ja vasta huomenna saahaan hommat pakettiin. Kurssiporukalla on ollu flunssia ja korvatulehuksia ja kurssinvetäjällä on muutaki duunia ku opettaa meille levien ja korallien syvimpiä olemuksia. Tästä ihan helvetin mielenkiintosesta (oikeesti!) kurssista kerron teille lisää jahka se on valmis, jahka olen sertifioitu reef tsekkaaja. Hello boys, jos teil on riiffejä ni miä voin hei tsekkaa!

Merellisten siäniotusten ja katkarapujen ja simpukoitten pänttäämisen lomassa oon sentäs saanu vihdoin räpiköityä miun 400 metrin uimakokeen. Onneton suoritushan se oli. Voisin selitellä et oli vähä virtausta ja sit aallokko heitteli, ku meressä nääs uitiin, mutta kylä se fakta on että en osaa uia. Piste. Ähräsin yli 15 minuuttia ja meinasin gualla ja polskutin oikeesti varmaan lähemmäs kilomeetrin ku vetelin reipasta siksakkia koko paskan, mutta ei sen niin väliä, tärkeintä oli maaliin pääsy. Koe kun kattottiin onnistuneesti suoritetuks kuhan ei heittäny pyyhettä kehään vaan polskutti loppuun saakka. Ja suamalainenhan ei kesken jätä, havuja perkele, loppuun saakka saatana, vaikka henki menis, jos on kerran alotettu. Huippupisteitähän tuosta onnettomasta esityksestä ei ropissu, ygösen sain ja se oli odotettu tulos, kun täs koettelemukses ei valitettavasti säälipisteitä ollu jaossa. Nollaa parempi tulos kuiteski, muulla mitään väliä ookkaan!

Mitäs muuta? Ei kai kummempaa, ku en oo muuta tehny ku ähränny reef check -kurssia. Ette tiiäkään mikä luonnonlahjakkuus kuulkaa oon siinä hommassa! Ja kurssi on siis oikeesti ihan vitun mielenkiintonen, en siis viljele tässä nyt enkä myöhemminkään sarkasmia ku keuhkoon jostain levistä ja nilviäisistä et vau.

Kissanpoikaset eli Seek and Destroy voi hyvin ja ovat reippaita. Eläinlääkäriä en oo yhäkään saanu mestoille, mutta äitikissan vattahaava voi kans hyvin ja on enää pieni kolo. Koko muukin rantapummikissalauma on kondixes.

Elämä on kivaa ja ihanaa ja ai lav sukeltelu. Mitä enemmän opin, sitä enemmän laving.

Palaan pitemmillä jaarituksilla lähipäivinä. Nyt kaljalle viuh!Ja jyti-jyti möyryää ukkosenjumala tua ulkona. Ai kauhee! Kuinka tästä selvitään? ÄÄÄÄÄK! (Lukasin tuossa männäpänä mordorilaisia lehtiä netistä... mitä vittua siellä tapahtuu? Kesä ja ukkoset, wtf, millon niistä on tullu tollasia henkeä uhkaavia katastrofeja et mediat villinä  vaahtoo ja viranomaset latoo varotuksia ja kauheeta paniikinlietsontaa ja sit porukka ihan kiimassa vahtaa jotain vitun ukkostutkaa et äääääk se tulee kohti? NYT ME KUOLLAAN KAIKKI! Muutenki tuntuu entistä enemmän et siä on hirvee pelonlietsontameininki joka asian suhteen. Whotsgoingooooon?????)

Rantapummikissajengi (Mini-Sosis, Däni, niien äitee jolla ei oo nimee, ja sit viä Harri Kirvesniämi)

Luantokuva

Sama otus uuemman kerran ja vähän skarpimpana

Indonesialainen istuskelukulttuuri

Jännä miten jopa entistäki rentoutuneempi olo on tullu, kun oon ruvennu elämään täällä nyt vähän toisenlaista elämää. Sellasta jonkinlaista arkea, mihin sisältyy velvollisuuksia ja tekemistä. Tähän saakkahan meininki on ollu lähinnä aamulla rantamakaamoon raahautumista ja siinä lötköttelyä kirjan kanssa. Iltapäivästä suihku ja ehkä nokoset, viieltä kissoille ruuan keittäminen ja kas, sehän onki jo Happy Hour eli Bintang Time. Kaljaa, pimenevä ilta, sitte vähä regeitä. Nukkumaan. Huomenna sama uusiks.

Aikahan ei pitkäks käyny, miä olen sisimmältäni laiska ja mukavuurenhalunen, ei kiinnosta rehkiä väkipakolla tai siks et joku velvote tai paine siihen ajaa. Siinä lienee syy siihen, et oon vetelä enkä mikään jäntevä ja kiintee tiukka kinkku. Ei oo noi urheiluhommatkaan paljo vieny mukanaan, aina muutama kuukaus max hirveetä riuhtomista  ja sit sohvan vetovoima on voittanu hyvät aikeet ja käsi käy juustonaxupusilla enempi ku Esportin ovenkahvassa.

Niin kauan ku miulla on lukemista, ni voin olla tekemättä oikeestaan mitään järkevää.

Nyt ku oon sekä perheellinen (kissanpennut) että ihan omasta halustani sukellusorjana, ni meininki on asettunu sellaseen tyystin toisenlaiseen muottiin. Aikanen aamuherätys, sellanen oikeen kellonsoitolla varmistettuna, ei lomaan kuulu, mutta täällä se 6:30 tapahtuva Obla-Dii-Obla-Daan (=herätysäänenäin min luurissa) iloinen luritus ei saa paiskaamaan puhelinta seinään. Ulkona on tuohon aikaan valosaa, aurinko on justiisa noussu, linnut huutaa ja kissanpennut roikkuu verhoissa. Kissojen hiekkalootien siivous, vesikuppeihin raikkaat veet, paijausta, äitikissa pihalle, Mini-Sosikselle aamulääke (hän voi jo hyvin, mutta lääkekuuri jatkuu) ja aamunakit ja häätö pihalle. Kissalaumalle aamupala keittiön nurkalle, miulle munakokkel, kahvi ja mehu. Fillari alle ja sukelluspuljulle noin kasiks. Kotio viieks, kissoille ruuan keittäminen (kalaa ja riisiä), suihku, ehkä piipahus paarissa ja bintang, tai sitte suorilta jo pötkölleen. Huomenna sama uusiks. Jonain päivinä, jossain välissä, vähän siivoan ja vaihan ehkä lakanat (olen hiano asukas tässä ku poikien ei tarvitte enää ees siivota miun mörskää).

Elämä on sellasta lepposaa ja kivaa. Jos jostain stressaantuu ni vaikka siitä et voi vide, viimestää ylihuomenna pitää polkasta kylille ostamaan lisää kissanruokaa tai tarttee käyä pankkiautomaatilla. Kyseiseen toimitukseenhan menee ehkä jopa miltei puali tuntia, jos oikeen hidastelee, mut pitäähän sitä pari päivää miettiä ja siitä vähän stressata. Miusta on hyvän elämän merkki, että tuon isompia stressin aiheita ei löyä keksimälläkään.

Jännää, että vaikka toi sukelteluorjan homma on aika fyysistä raatamista, ni ei se miuta väsytä. Tai oon kyllä ihan tuusan nuuskana ku kotio pääsen päivän ähräämisen jälkeen, mut  se on sellasta toisenlaista väsymystä, ku mitä on Mordorissa kokenu vaikka hirveitten duunijaksojen jälkeen. Tää väsymys on sellasta terveempää, siihen ei liity toivetta eikä ees tarvetta nukkua viikkoa, tai jos viikon nukkuminen ei oo mahollista, ni halua ampua itteensä. Johtuu ehkä siitä, et on enempiki ruumiillisesti poikki ku et pää ois ylikuormitettu. Seuraavaa päivää oottaa innolla jo nukkumaan mennessä et oispa jo aamu ja pääsis takas kantelemaan tankkeja ja kasaamaan sukelluskamoja ja sit sukeltelemaan.

Kun puuttuu kaikki sellaset auton kaivamiset kinoksesta ja aamuruuhkassa matelu ja tuhat lukematonta duunisähköpostia ja palavereissa juoksemiset ja yleinen paperinpyöritys ja puoleen yöhön saakka päivystäminen ja ruokakaupassa käyminen ja pyykin peseminen ja toi-ja-toi telkkariohjelma on pakko kattoa ja sen-ja-sen pändin keikka nähä ja oispa jo perjantai että voi vetää pään täyteen ja nollata tän paskaviikon... en kaipaa noista asioista yhtäkään. En tiiä osaisko nyt tän lorvimisen jälkeen suhtautua tuollaseen mordorilaiseen työssäkävijän arkeen ja elämään rennommin ja jotenki terveemmin. Kyllä se kaukaselta tuntuu.

Voihan se olla, et nyt nuokin kaikki asiat osais ottaa vähän vähemmällä kireydellä eikä polttais päreitään sillä siunaamaan sekunnilla kun joku törppö Länsiväylällä vähän kiilaa. On se mahollista. Mutta enemmänki miusta tuntuu et jos ja kun tuohon elämään joudun palaamaan, en yksinkertasesti kestä tahi osaa. Miulle on kehittyny aika vahva sellanen välinpitämättömyys tiettyjä juttuja kohtaan, ku on huomannu että kaikki jutut ei vaan merkitse loppujen lopuks hevonvittua. On jotenki vitun vaikia suhtautua vakavasti asioihin, jotka ennen ehkä vei yöunet ja sai seinät kaatumaan päälle. IT-alan projektipäällikön hommissa ei välttämäti oo hyvä, jos suhtautuu kaikkeen, esmes ja erityisesti asiakkaan kriiseihin, sillai et hei, mitä välii, noin niiku universumin mittakaavassa, zeniläistä mielenrauhaa vaan, ommmmmm, töissähän tässä vaan ollaan, ei missään henkiinjäämistaistelussa hei. (Terveisiä vaan tyäkavereille sekä miun asiakkaille ja yhteistyötyypeille! Tuskin maltatte oottaa että tuun takasin! Rojektit tulee olee tosi rentoja... jos miuta enää puikkoihin päästetään! Pingotus kiälletty! Asiat toimii sit ku ne toimii! Älkää ressatko! Levätään tässä välillä vähän ja mietitään sitte! Peace and love! Good vibrations! Keep on smiling and shining!)

Aina on aikaa istuskella

Pidän indonesialaisesta istuskelukulttuurista. Se on sitä, et kaikilla näyttää aina olevan aikaa istuskella. Tienposkessa tai kaupan rappusella tai mihin ny perseelleen voi hetkeks käyä. Kyllä sen lattian voi lakasta tuossa myöhemminki. Tärkeempää on hetki istuskella, jutustella, poltella tupakki, moikkailla ohikulkijoille, kysellä mihin ne on menossa ja sillai. Ei oo sellasta meininkiä, et hei, miul ois vähä asiaa, katottaisko kalentereista aika et koska kerettäis pualisen tuntia nähä vaikka kahvilla ni avaudutaan.

Pidän myäs siitä, et asiat hoituu, vaikkei aina niinku on luvattu mutta hoituu kuitenki. Miulla hajos fillari tuos yks päivä ja olin sitä lähössä viemään korjaamolle, ku en löytäny miun vakkari-Mäggaiveria joka sitä aina on fiksaillu. Kerkesin taluttaa konkelia tuoho naapurin popkornipaarille saakka eli jokusen kymmenen metriä ehkä, ku sieltä jotkut klopit heti kysymään että mitäs nyt on käyny ja voi kamala ja ai korjaamolle viet, sinnehän on kauhia matka (ehkä 10-15 minuuttia pyörää talutellen, tuonne moskeijan taakse), myä korjataa se huomenna. Asia selvä. Huomenna menin illalla hakemaan pyärää ja siellähän se nojas edelleen paskana samassa paikassa johon sen edellispänä olin jättäny. Korjauksen luvanneita jätkiä näkyny missään. Mutta ei se oo täällä niin nuukaa, siinä heti 2-3 muuta jannua asiaa pähkimässä ja et NO WORRIES, myäpä katotaan tuota asiaa. Kerkesin takas kotio ja just tulin suihkusta ku ovea jo koputeltii et noniin, tässä ois korjattu menopeli. Asiat hoituu, vaikkei justiisa niin ku on luvattu.

Pidän myäs, osa 3, siitä että asiat tulee miun luokse. Tuosta menee ohi millon jätkiskauppiasta, millon riepukauppiasta, kalamuija tulee joka aamu, mitä vaan saapi hankittua ihan vaan notkumalla tuos mestoilla ni kaupat tulee tykö, jos asioita tarvittee.  Ei oo joka asian takia pakko raahauta johonki keskitettyyn ostosmestaan.

Elämä on yksinkertasta. Se voi näyttää tehottomalta, kun  yhtä pientä asiaa säätää kolme ihmistä, mutta mitä väliä? Siinä on kolmella ihmisellä työpaikka ja vaikka asiat voi vähän kestää ku on semmoista niiku viestikapulan siirtoa pienestäki jutusta, mut näin ku hommat tehää, ni kellään ei oo kiire eikä tuu stressi ku ei tarvi pää kolmantena jalkana höyrytä. Jää aikaa vaikka istuskeluun. Länsmaisessa kulttuurissahan mennää justiisa päin vastoin, et yks ihminen tekee kolmen ihmisen duunit, ja sit se on ihan tiltissä ja hajoo ja tulee burn-out ja elämä on yhtä helvetin raatamista eikä oo aikaa sen vertaa, että kerkeis ymmärtää mitkä asiat omassa elämässä oikeesti jotain merkitsee. Ei oo aikaa istuskella ja "think about nothing", niiku täällä pojat tapaa sanoa.

Tämmösiä ajatuksia tänää, ku on perjantai, eikä oo tarvetta vetää päätä täyteen nollatakseen kulunutta viikkoa ku ei täs ny oo mitään nollattavaa (pankkiautomaatilla ja kissaruokakaupassaki oon jo käyny). Istun tässä miun terasilla, kissanpennut kirmailee tuos ja järsii miun varpaita. Hiki virtaa. Illalla ehkä muutama bintsu miun yhen sukellusopen kans ja vähä regeitä. Vasemman korvan tulehus on parantunu, mutta viime yönä alko oikean korvan oireilu. Sukellushommissa oon sukeltanu, suorittanu teoria-osuuksia, sutinu loppukokeen ekan osan jo alta pois (3 väärin, 60 kysymystä, räyh) ja nyt piän reilun viikon breikin kaikesta sukeltelusta, koska on muuta tekemistä. Huomenna tulee Leanne, miun kaveri ausseista ja hänen kans varmaan aika paljon ihan vaan jauhetaan paskaa ja tissutellaan. Leanne tuo miulle myäs uuen kameran, jee!  Huomenna täällä on Triathlon-hyväntekeväisyysskabat (Project AWARE -hommia) ja iso bile, missä esiintyy mm. miun Unelmien Rastasulhanen. Maanantaina alkaa iso Jakarta Animal Aidin ja Gili Eco Trustin järkkäämä kissaklinikka, jossa oon vapaaehtosena koko viikon. Tiistaina on Kakkosen Koralpiitsin 5-vuotis-kemut ja se tulee olee iso ja kreisi bile, luulen.

Elämä o hianoo. Vielä toistaseks.

Korvatulehuspäivää

Joku ihmeen regatta lilluu ohi melkeen joka aamu

Korvatulehduksesta, hyvää aamupäivää! Tulee vallan lapsuus mieleen kun sai yhen yön valvoa julmetun korvasäryn kanssa. Puoli päätä oli jomottavassa tilassa, hyvä kun pysty ees suuta aukaseen ku kipu säteili korvasta ympäri kuuppaa. Ankea siis oli toissa yö ja siinä lähinnä auringonnousua oottelin, ku en jaksanu pimeellä lähtee klinikalle fillaroimaan. Mutta eile aamulla siinä kuuen jälkeen ku oli taas valosaa ni lähin pää kallellaan fillarilla suhaamaan tohtorin pakeille. Oli vaikiaa pyöräileminenkii ku jokainen töyssy tuntu korvassa. Ja vitutus, sehän oli ultimaattinen. Klinikalla miä uikutin tuskasta, lääkäri kurkisti kipiään korvaan, totes sen liki täysin umpeen turvonneeks, anto antipioottia, kipunappeja ja korvatiboi, sekä määräyksen ettei saa ollenkaa telmiä vedessä ainakaan kolmeen päivään. Asia selvä.

Samalla ku siälä ny olin ni löin lääkäripojalle (sillä poika se on, enkä oo ihan varma onko se ees lääkäri, mutta siellä klinikalla se kuiteski potilaita vastaanottaa) eteen miun dive master -paperipumaskan ja sieltä lääkärintodistussivun ku sellanen todistus pitääpi olla jos aikoo Dive Master Of The Universeks. Ni että ku ny tässä oon ni voisisisisisitsä tän lapun samalla täytellä. Jotenkin kuvittelin, että sen paperin täydennystä edeltää ny vähintääki muutama kysymys, ehkä jopa vaik verenpaineen mittaus ja syrämmen kuuntelu ja sellasia perusjuttuja, mutta ei se tääl ny niin nuukaa oo. Poitsu kysy et jaa missäs oot divemasterismias tekemässä ja kerroin et Lutwalassa ja siinä se haastattelu sitte oliki. Pläts leima lappuun ja allekirjotus ja täten olen sukelluskelpoiseksi terveydeltäni todettu.

Korva on ehketi paranemaan päin, ei ainakaan satu enää ihan koko aikaa. Mitäänhän en tosin tuolla tulehtuneella lerpalla kuule, mutta tokkopa kellään miulle mitään tärkiää asiaa oliskaan. Sukeltelemaan tuskin pääsen vähään aikaan, suattaapi vierähtää usiampi päivä ennenku oon siinä kunnossa että viittii lähtee ees kokeilemaan. Vituttaa. Vituttaa ihan vitusti. Vittu. Miulla oli just niin hyvä buugie menossa sukellushommien kans, ni sit tulee tämmöin paskahomma ja kuivalla maalla on pysyminen. Mälsää.

Mut sikäli okei, et nyt on aikaa päntätä teoriaa ja hoiella asioita joissa ei piä olla veen alla. Ja okei on ihan kiva saaha viettää aikiaa kotosalla kissanpoikasten kans.

Potilas Mini-Sosis

Tai nyt oikiastaan on sellanen tilanne, et kissapoikaset ja äitikissa on totaalieristyksissä kylppärissä (ihan jees, pienet keksi pari päivää sitte kuinka kiivetään sänkyyn ja se riehumisen ja miun varpaitten järsimisen määrä rupes käymään jo yöunien päälle aika tanakasti). Makuukammarin pualella on nyt sairastupahommat ja siellä majailee Mini-Sosis. Hän on yks näitä tässä pyörineitä pihan kissanpoikasia, ei tosin ollenkaan poikanen enää vaan sellanen murrosikänen neiti jo. Hän hävis tiistaiaamun jälkeen ja arvasin heti, et nyt on jotai vialla ku Mini-Sosis ei todellakaan lähe mihinkään tästä. Eilen aamulla ku tulin korvalääkäristä ni Mini-Sosis (eli suomeks Mini-Makkara) oli ilmaantunu tuoho uima-altaan kupeeseen, makas siinä vaan laihtuneena, nestehukkasena, naama kuivuneen räkäkuoren peitossa ja yleisesti ottaen ihan vaan hirveessä kuosissa ja täysin uupuneen olosena. No slaaginhan miä sain, et eiku Mini-Sosis kainaloon ja murjulle pesemään naama ja antibioottia kitusiin ja paijausta ja nenän pyyhkimistä. Nyt, reilun vuorokauden hellän hoivan jälkeen, Mini-Sosiksen vointi on piirun eilistä parempi. Kärsä ei vuoda enää ihan solkenaan ja hänessä alkaa olla kissamaisia eleitä jo hieman. Juo vettä ihan itte, mutta ei oo viä syäny muuta ku vitamiinigeeliä mitä oon väkisin tunkenu kitusiin. Ääntä hänest ei lähe lainkaan, vaikka Mini-Sosis on nimenomaan tunnettu mainioista äänitehosteistaan, hän on ollu hulvaton viihdenumero ku pitää hilpeetä mekkalaa syädessään. Nyt hän on mykkä, aukoo suuta mut mitn ei kuulu. Tai mist miä tiiän, voiha sielt jotai pientä kuuluaki, mutku miä oon kuuro. Olen toiveikas et hän toipuu kyllä.

Biänet riehujat ulkoilee

DiveMasterismi-hommelit on änywäys korvatulehukseen saakka edenny tosi jees. Sain painaa ihan hulluna hommia tuos muutaman päivän ennenku korva tilttas, oli sellasta et 3 sukellusta päivässä ja hyvä ku kerkes syämään tahi vessaan niien välillä ku orjalla on hiukan puuhaa, semminkin jos hän yrittää vimmatusti tehä ittestään korvaamatonta, kuten miä yritän. Mein sukellusopettajista, keit on ollu 5kpl, ni 3 oli pois vahvuudesta (tänää on taas kaikki paikalla ja meininki normalisoituu), siks varten meininki oli sellasta et sai ihan peräsual lotkottaen sännätä yhen homman parista heti seuraavaan. Mutta kivaa oli, tykkäsin ku meno oli vauhikasta. Oon saanu jo olla yksin merenpohjas sukellusasiakkaitten kans, toki osittain sillee et on oikee sukellusope vähintäänki näköetäisyydellä. Yhen sukelluksen oon tehny jo sillai et vaan miä ja yks asiakas, ja se tuli vähän sillai etten ittekää tiänny et näin tulee tapahtumaan. Oli vaatelias asiakas, sellain vanhempi ranskalainen harmaantunu herra, shölölölölöööö vaan, jota rupes kyrsiin ku jouduin sen kans uimaan vaa ympyrää sillä välin ku sukellusope Daniel teki tehtäviä oppilassukeltajien kans. Oli miulle hyvin tuttu sukelluspaikka, joka on lisäks myäs helppo, senku riutan reunaa seurailee ja polskii menemään. Oli erittäin kokenu asiakas. Ni ku asiakas rupes viittilöimään vitutusta ja tylsistymistä, ni Daniel viittilöi miulle et menkää vaa. Jesssss, myä mentii ja nähtii kilpikonnii ja jellonakaloi ja yks sinitäpläreiska ja giganttinen barracuda. Enkä ollu varmaan ihan paska divemaster koska asiakas tuli myähemmin buukkaa lisääkii sukelluksia Lutwalalta. Sitte oli yks toinen sukellus mis miul oli 3 sukeltajaa paimennettavana sil välil ku Daniel oli pinnalla tekemässä oppilaitten kaa temppuja. Kolmen sukeltajan paimentaminen oli ihan vitun stressaavaa. Yks ui miun kylessä kii koko ajan, kaks muuta touhus ihan omiaan. Ai perse että olin ihan kilahtamispistees. Et sellast on ollu, ja kaikenlaist muutakii.

Yksisarvisia ON olemassa, tässä kuva

Intialainen rinsessa on yhä mestoilla ja ajaa kaikki hulluuden partaalle. Hän on aiheuttanu jo ainaki yhen ihan oikeen vaaratilanteen meressä, ja kyllä en voinu piätellä pientä myhäilyä kun vierestä korva hörös kuuntelin tilanteen jälkeen ollutta palautekeskustelua. Siinä hieman volyymitasokin keskustelussa kohos. Ja se oli aivan oikein. Kyllähän tuo intialainen  erikoishahmo on huomattavasti kehittyny tässä, se myönnettäköön, ja ihme on jos ei olis ku hänel on vitun hyvät opettajat, mutta jos ihmiseltä puuttuu täysin sellanen tilannetaju sekä vastuun ottaminen omista ratkasuistaan ja kyky myöntää et mokasin, ni kyllä on raskas tapaus. Et joka asiaan alkaa vastaus et ei ei, emmiä... tai mutku... tai jotain muuta seliseli. Viä joku kolmisen viikkoa jälellä, sit tuo hahmo häipyy. Luulen et sillo myä muut bailataan!

Miä jouduin tekee miun pelastustehtävän sillai et intialainen esitti uhria. Mutta vittu kun ei se tajuttomanakaan oleminen meinaa onnistua. Teki mieli pelastamisen sijaan hukuttaa se ruikuttaja, ku miun piti siinä ihan oikeesti yrittää hoitaa homma hyvin ku tehtävästä tulee papruihin arvosana, piti pysyä tekohengitysrytmissä samalla ku tekee tuhatta muuta asiaa, ja sit miun "tajuton" uhri sätkii ja vinkuu et ai siä tukistit ja iik meni nenään vettä. Karjasin sille yhes kohtaa et VITTU SIÄ OOT KUALLU, OO PAIKALLAA JA HILJAA ET VOIN PELASTAA. Saatana sentään. No, sain tehtävästä nelosen (asteikko on et 5 on bestein ja 1 on paskoin), joskin kommentilla et ehkä tylyin pelastus koskaan ikinä missään. Sain varmasti hieman hyvitystä siitä et uhri ei meinannu millään pysyy tajuttomana.



Kellumistehtävästä vetäsin muuten täyet viis pojoo. Jess, tuli tarpeeseen, sillä miulla on viä pari uimiskoetta tekemäti ja ne ei tuu menee hyvin. Uimis-yms-kokeita on viis: 15 minuutin kelluminen josta vikat 2 minuuttia käet ilmassa, 800 metriä uimista snorkaluskamoilla (sain siitä vaan 3, oli helvetillinen  virtaus toiseen suuntaan eli sai potkuttaa ihan raivona et pääs yhtää eteenpäin), 400 metriä ihan vaan pikineissä perusuintia (tää tulee olee miun paskoin suoritus, olen tyytyväinen jos saan ees kagosen), 100 metriä väsyneen sukeltajakamun hinaamista ja sit vikana on kaikkien sukelluskamojen (märkäpukua lukuunottamati) vaihtaminen  sukelluskamun kans veen alla samalla ku jotkut tyypit häiriköi ja nyysii millo mitäki kamoja. Näist pitää saaha yhteensä vähintää 15 pistettä. Miulla on ny siis 2 tehtävää tehtynä ja 8 pinnaa kasassa.

Ai ja hei: se on kesäkuuuuuuuuuuu! Aika on budjettikazauksen! Toukokuussa meni rahaa taas melko mojova läjä: noin  2 250  euroa. Siitä 630 euroa (!!!!) on sukelluskuluja (sukellukset tääl Hiekkakikkareella huhtikuun pualvälin tienoilta aina tuonne rescue kurssin loppuun). Lisäks meni Singaporessa kipasuun joku vajaat 250 euroa. Eli ns. peruselämiseen tääl Hiekkakikkareel on mänt joku  1300 -1400 egee. Se sisältää aika paljon kaljaa, siinä kohin ku oli kaveri tääl käymässä... 

Ai ja hei, osa 2: nyt on tullu tiato että miun virhehankinta eli asunto Helsingissä valmistuu muuttokuntoon elokuun lopussa. Sen tiedon myätä meni yöunet ja meinas tulla hengenahistus ja paniikkikohtaus ja itsemurha, mut sit päätin et en ajattele asiaa nyt sen enempää. Se on kuiteski vaan valmis asunto. Ei se oo mikää naula arkkuun tai elinkautinen. Asioilla on tapana järjestyä. Kaikella on joku tarkoitus. Oonko sanonu nää joskus aiemminki? Ehkä. Enivei, paluuta en ajattele viä lainkaan. Kattellaan ny ens kui täsä elämä ojentuu seuraavien parin kuukauen aikana. Sitähän ei tiiä että mitä ja hä!


Tämmöstä täältä tänää. Ny miä pualikuuro plösö meen Mini-Sosiksen kans pötköttelee ja luen vähä sukelluskirjoja. Illalla ehkä hiukan kaljaa. Ku ei kerta sukeltamaankaa pääs ni juuaan sitte bintangia, saatana!

Ainii ja joo. Pahoittelen kuvien vähyyttä ja köpöyttä. En o kerenny/jaxanu kuvailla ku on vaa toi vanha paska kamera. Onneks min kaveri ausseista tulee taasen tänne lorvimaan tuos noin  viikon päästä ja tuo samalla miulle uuen hianon Olympuksen kameran. Ja sit, aim sou sori, koittakaa kestää: dramaattinen zombie -efekti is back!

Syrämmenkuvia tähä!

Sit jos tulee sellain fiilis et noubadi lavs mii ni ei tarvi ku kurkistaa ikkunasta miun terassille ni tulee heti sellanen kaivattu ja tarpeellinen ja rakastettu feelis, tiättekste.