Näytetään tekstit, joissa on tunniste bahasa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste bahasa. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kampurilla, Nasi puhelimessa

Maisemakuva

Huomatkaapa kaikki porhot, että tuahon vasemmalle on nyt tupsahtanu tommonen lahjotusnappula. Saa siis lahjottaa varoja vastedes kissojen lisäks myäs miun elämiseen. Tuon näpykän kautta tulevat miljoonat lahjotukset tulen käyttämään estottomasti itteni elättämiseen, kissojen lahjotukset laittakaa siältä kissaplokin kautta (kunnes toisin ilmoitan, on asioita tapahtumassa, nääs). Näin alas olen vajonnu tässä kohtaa elämää, että kerjuulle on nöyrryttävä. No mut ei oo pakko kenenkää laittaa miulle bintsurahaa, ploki jatkuu tuli hiluja tahi nou. Anteeks. Köyhän on pakko yrittää! Kaikkee!

Mutta tussuttelut sikseen ja asiaan. Meitsi goes ruokablogi ögen!

Esittelen teille tänään miun peruslounaan. Kyseessä on Nasi Campur -niminen nerokas tuote.

Nasi Campur on vähä niiku indonesialainen pyttipannu, vois sanoa. Siihen tulee riisiä (eli nasi) ja sitte mitä ny sattuu olemaan (campur tarkottaa jotain sekotusta tai sekottamista tai sellasta): kanaa, kalaa, vihanneksii, tempee, munaa, tofuu, kaikkee ja sitte viä halutessa jotain turpavärkin liäkkeihin räjäyttävää maustesoossia (sambal).

Oman nasi campur-settini käyn polkasemassa tualta lähistöltä rantaraitin kupeesta Nusa Tiga -nimisestä paikallisesta warungista elikä ruokakuppilasta. Miähän en syä lihoja enkä mereneläviä, eli miun setti on aina vegesatsi. Siähen tulee se riisi, sitte tempee, tofuu, rehuja ja semmosia järkyn hyviä maissikakkusia. En ota sambalia koskaan, kert Nusa Tigan sambal on niin tujua että lähtee taju ja makuaisti. Annos on maukas ja maksaa järkyttävät 75 senttiä öbauts, tämän hetkisellä valuuttakurssilla. Sen vois vejellä huiviinsa sielläki, mutta miä otan aina sen mukaan.

Lounaksen ostamisen osaan jo hoitaa indonesiaks. Läppä lens tänää jotenki näin:
  • Miä: Hai! Satu nasi campur, vegetarian, terima kasih. (Moi! Yks kamppurin nasi, vegenä, kiitos)
  • Täti: Bungus? (tai jotain sinne päin, se tarkottaa että otakko mukaan)
  • Miä: Ya, terima kasih! (Kyllä kiitos)
  • - täti alkaa pakata settiä ruskiaan paperitötteröön -
  • Miä: Ada tahu? (Onks tofuu, kysyin kerta ei näkyny siinä vitriinissä lainkaa. Tahu tarkottaa tofua, tai tietämistä. Jos ääntää sen et ta'u ni muistaakseni sillo pyytää tofua eikä et oisko tiätämystä. Tiätäminen taas äännetään et tahu. Ehkä. Tai sitte ne oli justiisa toistepäi.)
  • Täti: Tidak ada tahu! Habis!  (Ei oo tofua, se on loppu!)
  • Miä: okei (okei). Dan tidak sambal, terima kasih! (Eikä sitte sambalia, kiitos!)
  • - setti on valmis -
  • Miä: Berapa ini? Dua belas? (Mitä tää ny maksokaan? Kakstoist?)
  • Täti: Ya! (jepulis!)
  • - annan 12 000 rupiaa -
  • Miä: Terima kasih! Sampai jumpa! (Kiitti moi, nähään taas!)

Näin sujuvasti sitä täällä asioidaan paikallisten kans.

Annos tota kamppurin nasia on törkeen hyvää, halpaa ja kun sen vetelee käkättimeen ni ei tartte syyä toita kertaa päivän aikana, vatta on täynnä koko loppupäivän. Mahtava satsi siis, ja hinta-laatu-suhre on justiisa kohillaan.

Kuvareportaasi viä tähä loppuun.

Rantaraitti Nusa Tigan kohalla
Warung Nusa Tiga
Siitä voipi valita mitä siihen omaan annokseen laitetaan...

...ja siitä. Tuas oikeella on lautasella mahottoman hyviä maissikakkuja.

Valmis Kampurin Nasi pakataa tämmöseen kätsyyn paperitöttöröön

Siitä se on sitte helppo lusikoia naamioon. Maiskis!




maanantai 12. joulukuuta 2011

Luulomalaria ja maggarapuu


Kirppu-Pirkko tykkää sipseistä


Gilillä on kaikki ihanasti. Pari pilvistä päivää oli ja meni, missattiin mm. kuunpimennys ku oli niin perkeleen pilvistä ettei taivaalla näkyny yhtikäs mitään. Eilen sen sijaan kuu nousi mahtavana punasena pallona merestä ja loimotti sen jälkeen niin kirkkaana et oli ihan valosaa. Hianoa.

Miä makasin eilisen aamupäivän taas omituises kuumehommas, ihmettelin ku jo edellisenä päivänä olin ihan sairaan väsyny ja mietin et johtuuks tää siitä et ku ei tee mitää ni jotenki elinvoima katoaa ja sitä muuttuu vaan aivottomaks ameebaks joka ei jaksa muuta ku maata riippumatossa. Mutta se olikii taas esileikkiä kuumeelle, joka sit iski eilen aamulla. Nyt on ollu 3 outoo kuumehommaa, ja miltei tismalleen 2 viikon välein. Rupesin sitte miettimää et onks tää ny joku helvetin trooppinen tauti ja ku menin huutelee feispukissa et onks joku tämmönen joka täräyttää parin tunnin kuumeen kahen viikon välein ni asiantuntijat feispuukissa heti veikkaamaan malariaa ja komentamaan lääkäriin. Tuli myös haukut kun en syö malarialääkkeitä (terveisiä Pukarolle!), mutta perusteluni siihen ovat seuraavat (klikkaa siitä, en jaksa selittää uuestaa), eli harkitun ja tietoisen riskin kanssa tääl eletään moskiittojen kans. Tänää aamulla sitte hätääntyneenä suhasin fillari ulvoen klinikalle selittämään suu vaahossa vastaanottopojalle et onko miul nyt malaria, varmasti on, kaverit feispuukissa sano että kyllä on. Pääsin lääkärin pakeille ja selvensin saman hälle ja tohtorismiäs hymyä siinä piätteli ja totes että sadan prosentin varmuuella voin sanoa että malariaa siulla ei todellakaan ole, että jos ois jo 4 viikko ollu (4 viikkoa sit oli se eka kuumekohtaus) ni olisit jo aika huonona, ja meijjän malariakannat täällä tuo kuumekohtauksia noin vuorokauden välein, eikä siinä välissäkää niin järin hyvässä hapessa olla. Koitin sitte tinkaa et no mikä helvetti miulla sitte kuumeen nostaa kahen viikon välein ja tohtorixin miälestä voi olla mitä vaan. Perus-ilmastonvaihdos-homma, sit ku oli ripulit ja oksennukset ja flunssailutkii tuossa samoihi aikoihi ku kuumeilut ni nekii jo yksinää nostaa kuumeen. Käski vaan keskittyä lomailuun ja lopettaa hermoilun. Sen verran taisin olla luulomalariani kans hauska aamun piristys ettei lääkärsetä ottanu käynnistä ees maksua. Kyseli vaa että kauanko tääl viel oon ja ku sanoin et ainakii 3 kk ni totes vaa että no sittehä myä nähää uuemmankii kerran. Varmasti nähää, sen verran oon luulosairas.


Gunung Rinjani
Mutta fillarimatkalla takas lääkäriltä törmäsin yhteen tuttuun italiaanogubbeen. Hiano sellanen tatuoitu kalju kekä on joku taistelulajin opettaja ja kaikkee, se oli tääl viimeks kavereittesa kans pitämäs tos lähel ihan loistavaa iltalialaisravintelia, olivat vuokranneet mestan ja siin senku pastaa kokkailivat ja mahottoman maukasta olikii. Mut ravinteli on nyt kiinni, olivat omistajat tulleet suunniteltuu aikasemmin takasin ja remontoivat paikkaa uuteen uskoon. Italialaisgubbe on ny ollu muutaman kuukauden täält pois, tuli pari päivää sit takasin ja kattelee löytyskö töitä tai jotai tekemistä. Jos ei ni sit paluu Italiaan, mikä ei kuulema nykyses kaoottises taloustilantees sekää oo oikee tuottosa vaihtoehto.

Muitakii tuttuja oon nähny. Gogon, eli Antti Tuiskun Kaveri (AnttiTuisku on lomaillu tääl ja toi Gogon oli sen kans tääl hengaillu), sellain hauska ja niin nätti paikallispoika joka oli viimeks täs Kakkosel töis ni siihe törmättii nopeesti tuol yhis kemuis Vähiksen kans, ja tos pari iltaa sit se sit iltahämäris tuolt jostaa rantapusikosta tupsahti paikalle. Sattu olee regeitön ilta mut ei haitannu, myä jauhettii paskaa ja kopioitii miun tietsikalt sille kännykää muutama suamalainen hevipiisi. ATK on töis tuol jossaa ytimen tuntumas ja aikoo ny ainakii jonkuu aikaa hilluu tääl Gilil. Toivottavasti tulee joku ilta regeipileeseenki, on niin mukava ja hauska tyyppi. Ja kyllähä senkii tölläämises silmä lepää.


Gunung Rinjani
Salmiakkivotkulit on juatu regeipändin poikain kans tuos muutamana iltana. Hauskaa oli. Osa irvistää ja meinaa oksentaa, mutta pari sankaria siel heittää shottilasillisen salmaria huiviin ilman et ilmekää värähtää. Mutta eihän näien viinapää oo mistää kotosin, Edistä tulee jo kahen shotin jälkee ihan Johnny (Johnny on Edin alter ego, Johnny on se joka juo votkaa ja polttaa pilvee ja kreisibailaa aamuun asti. Ihan mukava tyyppi sekii, mutta tykkään kyl enemmän Edistä).

Edi, tai oikeestaa se oli sillon Johnny, lainas miun fillaria yks ilta ja sit ku seuraavana päivänä menin sitä muina naisina hakemaa tuolt naapurist ni eipä aikaakaan ku miun mankeli oli siel kappaleina pihan perällä ja olin antanu pikkusen rahaa pojille et hakevat maalia ja varaosia Lombokilta ja pimppaavat miun fillarista hianon puna-mustan mahtavan konkelin. Sain onneks varapyörän käyttöö siks aikaa ku oma kulkuneuvo on pajalla. Tiiä sitte millo se valmistuu, tääl ku ei asiat oo ihan niin justiisa. Mut mikäs kiire tässä.



Kirppu-Pirkko on myös läheisriippuvainen, Ritvan kanssa nokosilla.
Kissat voi hyvin ja Kirppu-Pirkosta on kasvamassa hirvee biaaats. Viel joku aika sitte se juoks miun syliin turvaan jos tuli isompia kissoja vaatimaan osia ruokalautaselta, mutta nyt Pirkko vetää jo isojaki kolleja turpaan ihan täysillä. Oon saanu pari kertaa irrotella sen kynsiä jonkun katin naamasta, ku Pirkko ei niin sanotusti oo solidaarisuuteen taipuvainen sapuskojen kans. Siihe on turha tupata ronkkimaan jos Pirkolla on ateria kesken. Hiano Pirkko ja hyvä ku osaa pitää pualesa.

Pirre ja Flo lähtee huomenna takas Balille ja sielt sit Singaporen kautta Mordoriin, et jään tänne sit taas vähä niiku muka yksiksee mut ei haittaa yhtää. Epäsosiaaliselle mörölle ei oo mikää ongelma, plus kyllä tässä tuttuja pyörii. Ykskii ilta ku pojotin tuol yksin makaamos kirjaa lukemas ni regeipojat ramppas siin yks kerrallaa pitämäs seuraa, ja ku yks lähti ni toinen jo kipitti paikalle kysymää et mites menee. Ja ei kai täs kauaa tarvi olla et tulee taas joku Mordorin retkikunta paikalle. Vai? No, maaliskuussa viimestää, ku Roihuvuoren Ruhtinaspari paukahtaa paikalle. Heit tääl jo kovasti ootellaa takasin, ja terveisiä käskettiin lähettää.


Mini-Stigun kanssa nokosilla
Indonesian kiälitaito on karttunu nyt sen verran et osaan sanoo et LABA-LABA BESAR DI KAMAR MANDI SAYA elikäs iso hämähäkki miun kylppärissä. Silta varalta että sinne tulee uus mörökölli säikyttelemään ni osaan sit huutaa pihalla paniikissa et mikä on hätänä.  Ja ihan ite oon tajunnu miten vastataa ku kysytää et oonko tääl viel kauankii (sitä kysytää nyt joka paikassa, oon ollu nyt jo tän muutaman viikon ni alkavat ihmettelee etteikö tuo lähe ikinä), ni siihen voin sanoo et kolme kuukautta viäl eli TIGA BULAN LAGI.  Mahtavaa. Oon koittanu nyt kovast sellasta et ainakii vähä vastaan indonesiaks jos jotaa kysytää, ja tutut tietää kaikki et oon oikeesti kiinnostunu oppimaa kiältä ja ne koittaa onneks aina vähäsen jotaa opastaa. Baarin pojat aika paljo jo heittelee asioit indonesiaks ja melkee tajuankii välil jotaa. Ehkä tää täst.

Tääl on siis edelleen ihanaa, ja miul ei oo vieläkään tylsää. Oikee ootan sellasta et tulis olo et no vittu, oispa jotain muutakii tekemistä ku löhöily ja snorklailu ja regei ja fillarointi ja tommoin yleinen lorvailu vaa. Mutta ei. Silti, arvostaisin kyl ihan jos Gili Eco Trust ilmottais et olis pientä puuhaa, mut okei, oon ilmottanu et oon käytettävissä ja kysely useempaan kertaan et noh, oisko jotaa, ja ku ei ni ei. Kertonevat sitte jos tarvivat. Sil välil miä siivoilen omaa rantaa ja hoian lähiseudun kissoja.

Nyt on valtava auringonporotus elikäs rantahommiin tästä viuh. Täysikuu ku on vaa just ollu ni vuorovesi on silleepäin että aamulla meri on kateissa ja liplattelee sieltä sit pikkuhiljaa aamupäivän aikana takasin. Meen kattoo oisko siel jo vettä yli nilkan.

Nii ja kattokaa tota seuraavaa kuvaa! Miun bambumurjun ihan viäres kasvaa vissii maggarapuu! Ja niiku on aina sanottu ettei se maggara puissa kasva (paitsi Afrikassa) ni miten nyt näyttäis siltä et kasvaa se puissa täälläkii? Ihan kreisii!

Onks täs nyt todiste et kyllä se maggara sittenki puissa kasvaa?

Uuen vesijohon asennus ohitti eilen Kakkosen Koralpiitsin.

Kuu nousi ja oli ihan punain.

Vasten kuutamon siltaa!




sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kissat ja potilaat rannalla

Kotiranta


Aamupäivää rannalta! Kyllä saa oltua, etten sanois!

Myö ei olla tehty täällä oikeestaan mitään. Tässähän kävi niin, että ku miä jo rupesin toipumaan ja pykään niitä kuivia pieruja, niin Vähis alko sitte voipumaan täysin. Toissaillan makas sikiöasennossa synnytyskrampeissa bungalowissaan, oli meinannu pyörtyäki kylppäriin ja homma meni sellaseks "Hana Auki ja Kirkas Maissikeitto"-meiningiks (söi maissia tuossa männäiltana nääs). Mutta hain eilen marketista vähä paikallista troppia, ni nythä tuo tuol jo iloisna snorklaa eikä juokse ees yhtenää vessassa. Selkävoitto suolesta on siis otettu. Miul tosin nyt pukkaa flunssaa, mut antaa tulla, seki on näis olosuhteis ihan mukavaa. Ja tietty täs on nyt alkanu kunnolla se kaikenlaisten outojen ihottumien ja puremien sesonki oikee kunnolla, et raps raps siellä ja kaps kaps täällä, paisetta ja paukamaa on joka läves. Lihavat potilaat rannalla -meiningillä mennään, siis.

Mini-Ripuli-Ritva, Pikku-Pirkko ja Ministigu puussa


Ja koska ei oo tehty mitää muuta ku maattu ja luettu kirjoja ja lilluttu meres ni ei oo paljo kerrottavaa. Eli jauhan siis kissoista. Stigu on yhä kateissa ja sitä on etitty tässä ny monta päivää ja alan jo hermoilemaa pikkusen. Toivon että se ny jostai täst huudiloilt löytyy ja saan sen tuotua takas kotio ja pistettyä hyville pöperöille ja paijattua kunnolla. Mutta onneks täs on toi Ministigu, joka on ihana kans, ja sen sisko Mini-Ripuli-Ritva, ja sit sellain oranssinen likanen kirppunen Pikku-Pirkko, joka pari aamua sitte tuli tuolta naapurista surkeesti huutaen. Miähä oitis vettä antamaa ja ruokkimaa ja tässä on nyt sitte vähän käyny niin että miulla taitaa olla uus mirri, hää on jämähtäny tähä Kakkoselle hengaa ja haluaa nyhjää kyljes koko ajan. Tässä jännityksellä ootan koska miullaki on kirppuja ku eihän noist pienist osaa erossa pysyä ku ovat niin hellyyttäviä. Äsken just pelastettiin Pikku-Pirkko puusta ku tolvana oli kiivenny ihan liian korkeelle ja parku siel sit pää punasena. Huutelin kiskis puun alla ja saatii se pöljä sieltä sit turvallisesti alas. Ny hää nukkuu kirppujensa kans tuol miun rantapetil.

Kakkosen Koralpiits


Ilolla olen tervehtiny Kakkosen Koralpiitsin sellasta uudistusta joka on tuonu tänne Happy Hourin! Ai että! Iso Bintang vaa 25 tonnia, se on ihan hyvä hinta. Muutenhan tääl Gilil on jotenkii pöyristyttävän kallista kaikki, tai siltä ainaki tuntuu. Esmes ku säkillisen vaatteita pesetti Pangandaranissa ni makso 9000 rp, ni tääl hinta oli 50 000 rp. Ei sekää paha sillee oo, alle 5 euroa, mutta kuitenki. Mutta kyllähä se tiiettii että Gilit on kappale kalleinta Indoneessiaa. Eikä tässä konkurssia oo tulossa kuiteskaa, sitäpaitti tästä kaikesta mukavuudesta ilolla maksaakii vähä enämpi.

Muuten en osaa viel sanoo mikä tääl o meininki, ku ei oo liikuttu täst omalt huudilolt oikeestaa mihinkää, on pitäny pitää tuo vessa juoksuetäisyydellä, niinku. Mutta kyl täs koitetaa kylille lähtee kattomaa mikä hulina tuol oikee on. Täällä saaren pohjoispäässä on kuitenki yhä ihan lupsakan rauhaisa meininki, ei oo kasinoita eikä ostoskeskuksia, mist oon aina painajaisii nähny. Meren korallit on enemmän kuralla ku viimeks, mutta se ei ollu yllätys, vituttaa silti. Onneks tuonne meree on nyt tuotu sellasii juttui mihi saa veneet kii, ettei enää noi ankkurit viuhu koko ajan ja silppua sitä vähää mitä koralleist on jälel. Mutta on tuol viel perkeleesti kaloi ja kilpikonnejakii nähty, et peli ei oo ihan täysin menetetty viel.

Pikku-Pirkko tutii


Miun suunnitelma on nyt olla vaa täällä, Gilillä, toistaseks. Asun täs Kakkosen Koralpiitsis ainakii siihe asti ku Vähis lähtee ja sit toivottavasti muutan omaan taloon. Edi on laittanu viidakkorumpuun tiedotteen et etin vuokrattavaa taloa, ja lupaili et täs lähiaikoina varmaan jotai löytyy mitä pääsis kattomaa. Sithä eläminen halpenee kummasti ku majotuskustannukset kutistuu ehkä ihan kreisisti. Vaatimuksen tönön suhteen on et pitää olla tääl pohjoispääs saarta, on oltava istumavessa ja suihkussa makia vesi. Ilmastoinnista voin luopua, kuha on tuuletin. Katotaa millain murju löytyy, jee. Viisumi on voimas tammikuun alkuu mutta sen jatkaminen ei oo onkelma, Edi on miun paikallissponsori (sellain pitää olla jos aikoo tääl hengailla kauemmin) ja kävästää joskus joulukuun lopulla sit Lombokilla Imigrasi-toimistossa hakemassa leimaa passiin.

Oon muuten aika kova puhumaan indonesiaa jo (siis "kova"). Eilenkii ku kaupas kävin hakee Vähikselle lääkettä ni osasin ihan indonesiaks kysyä et onks sellast-ja-sellast lääkettä ku kaveri on kipiä. Ja muutenki oon koittanu ny kovast hoitaa ravinteliasiat ja sellaset helpot jutut indoiks. Mut ei täs niiku missään keskustelu-tasolla viel olla, läheskää. Pikkuhiljaa ny ehkä kuitenki edistyy tää homma.

Ohjelmas tänää: bungalowin vaihto, koska nykysestä on kylppärin ovi vähä mäsänä ja oon meinannu jäähä kylppäriin jumiin jo useemman kerran ku en saa ovea auki. Ohjelmassa myös makaamista ja lukemista ja merihommia, illalla ehkä vähä bintangia.

Aamu. Rinjani siel pojottaa takana.

Vähiksen ruokavalio eilen

Ministigu vetää patongin jämiä


tiistai 4. lokakuuta 2011

Koirapuku

Jumalauta. 4 viikon päästä tähä aikaa oon jo karistanu Mordorin loskat tennareista ja jöpötän lentsikassa suhaamassa kohti jännää. Vittu. N-E-L-J-Ä vaivasta viikkoa. Matkakuumetta joku tsiljardi astetta, ellei enemmänki.

Nyt on alkanu myös viiminen rypistys asioitten hoitamisessa. Viime viikon huilasin reissupuuhista mutta nyt veän täysillä taas. Kotona on menossa Murjun Tyhjennyksen terminaalivaihe, eli nurkissa hyörivää tavaraa pahvilaatikoihin ja pahvilaatikoita kellariin. Hyvältä näyttää silläkin rintamalla. Hommat on sillä mallilla, että oon paperisotiaki hoitanu jo. Maistraattiin oon käyny tekemässä lapun missä kerron, että oon ens kuun vaihteesta alkaen koditon kulkuri, jossain päin maailmaa. Ja tänää kävin Indonesian suurlähetystössä viemässä sinne passin ja nivaskan papereita. Ylihuomenna saan mennä hakemaan hianolla 60 vrk:n viisumilla koristellun passini takas. Ai jumpe!

Lähetystökäynnissä parasta oli ku sai sanoo pari sanaa indonesiaks. Olin niin innoissani etten pystyny sen kummepaa ku et huomenta ja sit lopuks kiitos, mutta ku miulle vastattiin kans indonesiaks ja tajusin ni meinasin tikahtua. Eihän toi nyt kummosta kielitaitoo vaatinu, mut hei, yhtä kaikki, noin 100% enemmän osasin ku tossa reilu vuos sitte.

Oon siis jotakuinkii kesästä 2010 päntänny itekseni bahasa indoneessiaa, eli indonesian kieltä, välil ahkerasti ja välil vähä vähempi ahkerasti. Miul on käytössä netistä saatava ilmanen kurssi, ja sit oon ihan kirjakaupoista tilannu pari sellasta "oikeeta" kurssia, joista toinen on ihan okei ja toinen paska. Koitan kuunnella indonesian kiälisiä radioasemia netistä ja sanastoa hakkaan päähän Quizlet-sivuston flashcardseilla. Ja jotain oon jopa oppinu, vaikka oonki vanha kääkkä ja kielipääni on puupää. Kyllä sen viime syksyn ja kevään reissuilla huomas että tajuaa sanan siält ja toisen täält, ja osas iteki hoitaa pieniä asioita indoneessiaks (vaikka yks laivalippuluukun setä Banda Acehissa ehkä vieläki hihittää miun epätoivoselle mongertamiselle...).

Sitäpaitti, saanpahan kielen oppimiseen vedoten jonkinlaista perustelua Indonesiassa ramppaamiselle. Et on niiku vähä syvempääki intressiä ku pelkkä Bintang-olut, lepposa fiilis ja hurja luonto. Opintomatkailua, muka! Voin sit esmes lentokentillä levitellä kurssikirjaani ja rapistella touhukkaana papereita, et kaikki ne jotka menee vaik Balille pelkästää dokaa ja surffaa ni saattaa huomata et katos, tuo punkero tuol onki (omasta mielestään) vähä hienompi matkustelija.

Pänttäämistä ja asioissa etenemistä on kyl häirinny vähän sellanen epäolennaisuuksiin keskittyminen. Että selvittelen kaikenlaisia hölmöyksiä, joilla ei oo mitään käyttöä siinä kohtaa kun on ihan kusessa jossain bussiasemalla eikä kukaan tajua mihin miä haluan mennä. Mutta välil on piettävä hauskaakin. Nahgamaggara on siis (miun mielestä) indoneessiaks kulit sosis. Ja eihän sitä tiiä, jos oikee onnistaa, ni saatahan tollakin olla jossain tilanteessa käyttöä. Olen valmistautunut KAIKKEEN!

Koirapuku

Mut asiaan: Indonesiahan on itseasiassa helvetin helppo kieli. Ei sen oppiminen mitään neroutta vaadi, mutta hyvä muisti olis hyödyks. Kielioppi ei kummosta ole, sanoja ei taivutella eikä muutenkaa oo ylimääräsii kotkotuksii. Sitä kirjotetaan oikeil kirjaimil eikä millään ihmeellisil koukeroil tai risuaidoil, ja sanat lausutaan suurinpiirtein niinku ne kirjotetaan. Rajusta härmäläisestä ärrän surauttamisesta on myös suurta etua, ei mee aikaa sen opettelemiseen (tuntuu olevan vaikea asia englantia äidinkielenään puhuville, sen verran sitä asiaa nois kielikurssien ääninauhoissa tankataan).

Tarkkana pitää kuitenki sen lausumisen kans olla. On paljo sanoja jotka on hyvin lähellä toisiaan: esmes anjing tarkoittaa koiraa, mutta angin tuulta. Siin saa olla kieli keskellä suuta jos meinaa selvittää että meil Mordorissa kaikilla on tuulipuku ku ne menee ulkoilemaan. Ettei se kuulosta siltä että tääl hiippaillaan puistikoissa koirapuvut päällä.



Asiasta sadanteen: aina oon ajatellu että tulen kuolemaan vitutukseen, mutta nyt tuntuu siltä että paskan hapen sijaan saatanki tukehtua tähän ylettömään onnellisuuteen. Eilenkii ku töistä ajelin kotiin, harmaata ankeutta loputtomiin joka suunnassa, ruuhkassa jumitusta, sataa kaatamalla... meinas tulla onnen kyynel. Että enää muutama viikko tätä ja sen jälkeen ihan jotain muuta. Epätodellista.

Elämä on hianoo! (kaikenlaisii syrämmenkuvia ja ilosii hymiöitä tähän)

Tsekkaa myös nämä