Puhelimessa asiointi

Minä vihaan puhelimessa puhumista. Puhelinsoitto tuntuu jotenkin hyökkäävältä, vaatii välitöntä huomiota ja reaktiota. Vaikka just olis aamukahvi kesken ja muuta tärkiämpää tekemistä niin kaikki pitää keskeyttää ihan vaan siks, että joku kuvittelee että hänen asiansa on hoidettava juuri nyt. Tai vaikkei olis asiaa, kunhan soittelee ihan vaan jaaritellakseen ties mitä. Onneks ihmiset jotka miut tuntee, niin tietää tämän, eivätkä soittele. Laittakaa viestiä, välineitä kyllä on. Vastaan sitte kun on kahvi juotu. Jos jaksan.

Nykyään puhun puhelimessa lähes ainoastaan miun aussikaverin kanssa, koska hän ei oikeen hanskaa mitään nykyaikasia kommunikointitapoja, vaan soittaminen on hänen juttunsa. Tekstareita se on justiisa vähän opetellu laittamaan, mutta niissä ei yleensä ole muuta kun joko lyhyesti että "OK" tai sitten pelkkiä kirjotusvirheitä. Hän siis soittelee Australiassa ollessaan noin kerran viikossa kyselläkseen kuulumisia ja saaren juoruja, ja sen kyllä kestän.

Puhelimessa puhuminen on vielä astetta vaikeampaa, kun siihen lisätään huono kuuluvuus, kielimuuri tahi toisessa päässä olevan vahva aksentti. Ja puhelinasioinnin tekee liki mahottomaksi jos vastapuoli on indonesialainen. Välillä täällä on kuitenki pakko soitella firmoihin tai johonkin, kun asiat ei muutenkaan oikeen järjesty. Sähköposteihin tms ei vastata ja ainoa tapa saaha jotain kontaktia on ottaa luuri käteen ja soittaa.


Tässä muutamia esimerkkejä puhelimessa asioinnista täällä:

Internetti tai vaikkapa satelliitti-TV ei toimi ja pitää soittaa ja valittaa. Soitat yrityksen numeroon ja siellä tulee valikossa jossain kohtaa että paina 5 niin saat palvelua englanniks. Painat 5 ja hetken oottelun jälkeen joku elävä ihminen saapuu langan päähän. Alat selostaa asiaas mutta toisesta päästä ei kuulu mitään. Kysyt lopulta että puhutko siä hei englantia. Kuuluu jotain hätääntynyttä kälätystä ja luuri lyödään siulle korvaan sanomatta yhtään mitään. Tämä tapahtuu poikkeuksetta joka helvetin kerta kun yrität asioida puhelimella jonkun tahon kanssa.

Tai sitten joku soittaa siulle päin. Vastaat ja ymmärrät höpötyksestä, että soittavat esmes siun pankista. Kun saat suunvuoron nin kysyt (indonesiaksi) että hei puhutko englantia, että ku miä en oikeen ymmärrä siun solkotuksesta mitään. Seuraa hetken hiljasuus, tai ehkä sinnikäs kälätys jatkuu, mutta lopulta siulle taas lyödään luuri korvaan sanomatta ees että sori. Myös tämä tapahtuu joka ainoa kerta kun siulle päin joku firma soittelee.

Duunipuhelin soi yhen jälkeen yöllä. Vastaat unenpöppörössä ja siellä joku höpöttää kauheesti jotain. Saat sanottua että enklantia pliis ja yllättäen hän puhuukin ihan ymmärrettävää englantia. Kysyy että "soitinko huonoon aikaan". Vastaan että kello on yks yöllä että mitäs luulisit. Vastaa että "okei" ja lyö luurin korvaan. Että kun nyt herätit miut ni olisit nyt voinu edes kertoa että mikä vittu oli näin tärkiä asia että tarvii keskellä yötä soittaa. (Soitti seuraavana päivänä uudelleen ja asia oli, että muija oli miettimässä majotuksen varausta mein Majatalosta mutta halus ennen varauksen tekemistä tiedustella mm. että miten Lombokilta tänne tullaan... tilanne oli siis todella akuutti, semminkin kun hän oli varaamassa huonetta noin 2 kuukauden päähän tästä puhelinsoitosta. Pyysi kyllä anteeksi että soitti keskellä yötä, mutta kun ei ollu kattonu kelloa. Okei.)

Eilen tuli kaikkien puhelinsoittojen voittaja.  Duunipuhelin soi, numero indonesialainen, ja vastaan. Sieltä kuuluu lähinnä örinää. Näitä tuli useita putkeen ja örinä ei edes yrittäny olla mitään oikeaa kieltä. Joku vaan soitteli öristäkseen. Lopulta blokkasin numeron, kun örisijä soitti koko ajan uuestaan vaikka löin luuria korvaan.

Ennen oli kaikki paremmin. Savumerkit ja kirjekyyhkyt takas! Ja putkiposti maailmanlaajuseks, kiitos, aatella kun ois sellanen! Sieltä karpalolonkerotölkkejä senkun humahtelis tiskipöyälle!

EDIT: pari tuntia tän postauksen ekasta julkasusta tuli aivan uudenlainen puhelu! Pirrrrrrr, sanoo luuri ja minä vastaan. Kauhea kälätys sieltä toisesta päästä, ymmärrän että mistä putiikista soitetaan mutta en juuri muuta. Saan sanottua väliin, että onnistuisko enklanti. Tulee pitkä hiljasuus ja sen perään uuelleen vallatonta kälätystä. Tässä vaiheessa jo mietin, että pitäskö miun nyt olla se joka räimäsee luurin korvaan sanomatta yhtään mitään, mutta ei, seikkailumielellä olin joten mongersin uuelleen, että jos enklantia sais ni tästä vois tullaki jotain. Vastapuoli hiljenee mutta kuulen vimmasen näppäimistön hakkauksen. Tämän jälkeen tulee erittäin mielenkiintosesti lausuttua enklantia, selkeästi luettuna suoraan googlentajasta. AI ÄM FROM XXXX, MEI AI SPIK TY MARKETING BOSS. Valitettavasti ei onnistu, kattos kun meillä on vaan yks yhenlainen yleisboss ja se on puhelimessa, että päivää vaan, mitä asiaa olis. Villiä kepardin hakkausta, sen jälkeen jotain käsittämätöntä sepustusta jossa joka toinen sana on ÖÖÖÖ, joka kolmas sana on indonesiaa ja loput googlesta luettua enklantia. Eihän tästä mitään tule, joskin gimuli siä langan toisessa päässä totisesti ansaitsee sinnikkyydestä, yritteliäisyydestä ja periksiantamottomuudesta mitalin. Pyysin lopulta lähestymään sähköpostitse ni voiaan molemmat guuglennella ja lähetellä viestejä vaikka kiinaks, kun ei tämä puhelinasiointi nyt mitenkään suju. Ja se sähköpostihan ei saavu ikinä, se on varma. Ei siis vissiin ollu mitään järin tärkiää askaa, luulen ma.

Oodi uudelle Kissakonttorille

Nääntynyttä huomenta Hiekkakikkareelta, oi Mordorin kansa ja kaikki kaksi lukijaani. Hiukan on ollu hektiset ajat männäviikkoina mutta nyt on palattu jonkinlaisiin rutiineihin. Kunhan alkujärkytyksestä tokenen nin alkaa elämä sujumaan.

Sitten Kuala Lumpurin visiitin on lomailtu Vähänryyppään kanssa ja bailattu min synttärit (ne vasta olikin saaren surkeimmat bileet, siäl ei ollu ketään, mutta musiikki oli sentäs hyvää ja alkoholi ei loppunu kesken). Olen ressannu työluvasta ihan helvetisti ja pökertyny onnesta kun se vihdoin meni läpi. Kipasin Singaporessa pikavisiitin hakemassa työlupaan tarvittavan viisumin. On piipaheltu Lombokilla shoppailemassa. On saatu uus Mirrikonttori täysin valmiiks. Huvilaan ekat asiakkaat. Kissakauppa on avattu. Taalasmaahommat siinä sivussa. Piärivä kivi ei sammaloidu, nimittäin, kylä kääkkä jaksaa!

HÄN ON VALMIS!

Muusta viis, mutta jumalauta, kissojen kartano on VALMIS! Senhän piti olla valmis kun palaan Kuala Lumpurista, mutta sähköjen kytkentää sai vähän vartoa. Samalla kun sähköjä ooteltiin, niin duunarit hissukseen teki viimesiä viimeistelyjä: korjailivat vähän maaleja sieltä täältä mihin oli pärskyny ties mitä kuonaa tai mitkä oli vähän hutasten sudittu alunperin, viilasivat kattoarakennelmaa myöskin koska huomattiin että sehän perkele vuotaa (täällä on poikkeuksellisesti jo nyt satanu pari-kolme kertaa oikein kunnolla, normaalisti ei ikinä sada vielä syykuussa!), ja siivoilivat ympäristöä.

Lokakuun toka päivä saatoin todeta että ei perkele, valmis se on. Kaikki on maalattu ja puunattu. Tuleepi vettä hanasta ja viemäri vetää. On sähköt. Ilmastointikoneet toimii. Se on VALMIS. Ei ole enää raksaporukalla mitään hiplattavaa, loppu on miun hommia. Maksoin palkat ja sain avaimet ja laitoin ovet lukkoon ja otin näin pytingin omaan haltuun.

Heti en kuitenkaan voinu tehä mitään muuta, miun piti oottaa työlupaa. Olin nyt ekaa kertaa pariin vuoteen työluvattomassa tilassa ja koska saaren viidakkohuhurumpu kertoo koko ajan että imigrasi jahtaa ihmisiä ihan vimmalla ja nimenomaan sellasia, joilla työlupa on käsittelyssä mutta ei vielä valmis, niin en uskaltanu ottaa mitään riskiä että siinä touhukkaana jotain lattiaa luuttuan ja tuleepi vakooja kattomaan että jaahas, näyttää työnteolta, se ois sitte joko metrin korkunen pino lahjusrahaa tahi maasta ulos. Onneks miun työlupa luiskahti läpi justiisa samaan aikaan kun torppa tuli valmiiks, eli saatoin siltä istumalta ostaa (saatanan kalliit) lennot Singaporeen ja sännätä sieltä hakemaan tarvittavaa leimaa passiin.

Kun tulin Singaporesta takas viikko sitte, niin asiat kunnossa, saatoin ruveta ihan rauhassa ja aivan näkyvästi touhottamaan. Torpan kuuraus eka ja sitte ensmäänen ja toinenkin hevoiskärryllinen muuttokuormaa sisään! Siinä sitte ihmeissäni oon pyöriskelly että tässä tää nyt on jumalauta. Kissojen oma konttori, klinikka ja kauppa, onko tää ees totta!

Koko torpan taival haaveesta tähän todellisuuteen missä miulla on helvetillinen lukaali ihan vaan kissoja varten on kerrottu ulkomaankiälellä kissablogissa. Mutta lyhyesti kohokohdat tässä:

• Raksaporukka alotti hommat elokuun 16.päivä
• Palatsi oli valmis lokakuun 2.päivä
• Tyhjästä täysin valmiiks: 7 viikkoa. SEITSEMÄN VIIKKOA!
• Palatsi on noin 40 neliön lukaali + terassi. 3 huonetta (kauppa, varasto/heräämö ja klinikka)
• Rahaa meni noin 121 miljoonaa rupiaa eli tän päivän kursilla noin 7600 egee. Tästä palkkoihin meni 46.5miljoonaa (raksaporukan duuni makso 40miljoonaa, sähkömiesten liksa 6.5 miljoonaa).
• Tontti, kaikki tiilet, suurin osa kaakeleista + jotain muuta raksatarviketta saatiin lahjotuksena.
• Rahat kerättiin kahella fundraising eventillä, kissojen säästöistä (=vanhan kaupan tuottoja lähinnä), lahjotuksilla (lahjotusboksit, GoFundMe-kampanja, PayPal-lahjotukset, raksaporukka-sponsorikampanjalla) ja viime metreillä kun kissojen tili oli tyhjä niin maksoin itte jotain vesihanoja ja ovenkahvoja ja muita nippelinappeleita.

Torpassa on:

• juomakelponen raikas puhas vesi joka lorisee suoraan hanasta
• 2 ilmastointilaitetta
• pre-paid sähkö (joka on silkkaa neroutta)

Torpassa ei ole:

• vessaa. Käymme naapurissa Gili Golfilla vessassa.
• keittiötä. Emme tarvitse.

(Jos siis joku kelaa että vittu kun on halpaa rakentaa talo Hiekkakikkareelle, niin on syytä huomioida että Kissojen Kartanossa ei ole näitä kahta rakennusprojektien kalleinta asiaa)

Kissakaupan avasin tän viikon maanantaina. Ei miulla pal mitään myytävää ollu, mutta muutama laatikollinen kangaskasseja, vähän paitoja, postikortteja, kissoille leluja ja kaulapantoja. Pari säkkiä kissanruokaa. Eilen kävin Lombokilla sijottamassa loput omat rahat kissanruokaan, koska kissanruoka on kissakaupan ns. käteislehmä eli cash cow. Ja jahka kauppa pikkuhiljaa tuottaa rahaa, niin otan sitte takasin mitä olen omaa rahaa asioihin laittanu (koska olen iteki nyt ihan helvetin persauki.... tosin se on miun jatkuva olotila eli piänellä budjetilla elely sujuu ihan näppärästi).

Kauppa on auki!

Kaupalla on jo käyny asiakkaita, joka päivä! Eilenhän puoti oli virallisesti kiinni, koska olin Lombokilla ostelemassa kissaruokaa, mutta kas, kun jarrutin kaupalla aamulla klo 7:30 matkalla veneelle, niin sisään pyyhkäs pari naisihmistä ja ostivat hirveen läjän paitoja ja kangaskasseja. Ja sama illalla kun olin mestoilla raivaamassa kaaosta niin oven takana kolkutteli pari gimulia, jotka tulivat ja ostivat kangaskasseja, joka lajia. Että asiakkaita tulee ovista ja ikkunoita, vaikka koittaa pitää kauppaa kiinni!

Yleisfiilis on myös että kyllä tätä on niin ootettu. Siis muutkin kun miä. Ei oo yks eikä kaks ihmistä vaan enempi jotka on sanonu että on niin hienoa kun vihdoin on taas kissakauppa saarella, että mikä valtava helpotus tää on kun ei tarvi juosta ympäri kyliä ja saaria ettimäs että mistä saa kissanruokaa, et nyt tietää mihin polkasta jos jotain tarvittee.

Uusi kissaprojektin logo

Mutta paljon on vielä viilattavaa ja höylättävää. Tarvis kipiästi hyllyjä ja pari pöytää, muttei ole rahaa ostaa ja huhuilut vanhojen huonekalujen perään joita vois joku lahjottaa ei oo tuottanu tulosta. Mutta joskus sitte kun on fyffee niin ostan tai teetän hyllytsydeemejä ja muuta mitä tarvittee. Myös sisäänmuutto jatkuu yhä, miulla on vielä ainaki 2 hevoskärryllistä rojua kotona ja ne tarvittee siirtää Mirrikonttorin varastoon. Sitte onki inventaarion tekemisen vuoro, klinikkaroinille, koska ens kuussa tuleepi eläinlääkäreitä pitämään ekaa klinikkaa ja tarvittee kattoa mitä miulla on ja mitä ei. Juuri mitään ei ole, koska viime huhtikuun klinikka ja kissasairaalan käynnissä pito on syäny lähen kaiken klinikkasälän. Rahaa ei ole mitään hankkia, mutta onneks Gili Eco Trust lupas maksaa seuraavan klinikan kaikki kulut. Saarella ei ole tällä hetkellä myöskään ainootakaan rokotetta ja kissarutto räjähtää kohta käsiin kun sadekausi alkaa, eli koitan myös jostain rääpiä rahaa rokotteiden ostamiseen. Torpan ulkopuolella tarttis laitella pientä puutarhantynkää vireille, ja sainkin jo 10 säkkiä kompostia lahjotuksena mutta tarvii vielä tilata kuorma hevosenpaskaa ja sitte ruveta lapiohommiin ja kasvivarkaisiin, jotta saa kaiken nätiks. Ulkoseiniin pitää teettää jotain hienoja kissamaalauksia. Terassi tarvii ehkä pientä aitaa + bandantappobampuverhon suojaamaan sateelta. Uus jääkaappi tarvii ostaa ja vesipänikkäpömpeli, jotta voin liittyä Gili Refill -verkostoon. Kaikenlaista pientä koristelua ja hömpötystä myöskin on suunnitelmissa. Ja samaan syssyyn päätin laittaa koko projektin vizuaalisen ilmeen ja brändäyksen ja herra tiäs mitä uusiks. Uus logo yms. Siinähän ei hommaa sitte ookkaan ku pitää kaikki webbisivut ja suakelin somet hinkata uuen tyylin mukaseks ja teettää uuet brosyyrit ja muut materiaalit. Pitää kans saaha rantakadun varteen ja muuallekin opasteita ja mainoksia että jengi löytää kaupalle. Ja sitä ja tätä ja tota.

Ei ole vapaa-ajan onkelmia lähiaikoina tiedossa, ei ollenkaan.


Mutta on se jumalauta komia pytinki! Katto ei vuoda (enää)! Se on aivan julmetun valosa päivällä ja myös illalla kun räimäsee lamput tulille, nimittäin kyllä näkee palleja poistella vaikka keskellä yätä! Viemäri vetää! Vesihanan vesi ei kasva levää! Ilmastointi pitää torpan hyytävänä jos niin haluaa! Iso hieno näyteikkuna kaupan etuseinässä! On ihan helvetisti tilaa! Ei ole hiiriä, sammakoita, rapuja tai torakoita! Kaikella rakkaudella vanhaa edesmennyttä kissakauppaa kohtaan, nin olihan se nyt ihan hirveä synkkä komero, mihin sato sisään ja hiiret tuhos kaiken ja pasko kaikkialle. Nyt on sellanen olo niikun ois muuttanu viemäristä Marina Bay Sandsiin. Kyllä kelpaa olla ja kauppaa ja klinikoita tuossa pyöritellä.

Julkisivu

Ihan ku aivan OIKEE näyteikkuna!

Susu on muuttanu ineen. Susu on Gili Palmsin kissa, ja omasta miälestään omistaa koko alueen.

Kaupan terden kissanruokabaari on aika suosittu. Tässä Mr.Meo särpii aamupalaa

Muutaman kilon kissanruokaa hain eilen. Ja myös uuden fillarin, itzelleni aivan! Vanha fillari oli niin romu ettei siitä enää ollu menopeliks.

Raksavaiheessa piti säästää kaikesta, jätin mm. väliovet sisälle asentamati. Ostin sen sijaan pari suihkuverhoa ja nehän toimii mainiosti. Kun klinikoita pietään ni on hyvä saaha klinkkatilaan työrauha ettei kaikki pällistele sisään. Ja suihkuverhot myös helpottaa ilmastoinnin toimimista, ei tarvi täysillä huuattaa kun verho rajaa viilennettävän alueen yhteen huoneeseen. Harmillista ettei löytyny kissakuvioituja verhoja, mutta ehkä sellaset joskus jostain tupsahtaa.

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Ihmisraunio tässä päivää. Nimittäin kyllä tuntuu tanakasti siltä etten enää ole ns. viime kevään kanoja. Eltaantunu ryhditön ja väsynyt paska, jota kolottaa joka lävestä, jolla stressikäyrä huitelee taivaissa, jota ahistaa ja joka ei saa nukuttua, kun päässä pyörii Taalasmaahommat ja raksahommat ja nettihommat ja rahahommat ja kissahommat ja vuohihommat ja fillarikin vetelee ihan viimisiään.

Olen ihan vitun reippaana hokenu sitä, kuinka persaukisuus pitää toimeliaana, mutta olen persaukisuudessa velloessani unohtanu että ikää on kohta 50. Ei tämmönen kaljaa kittaava vanha pläski jaksa niinkuin kaljaa kittaava nuor ja notkee pläski joskus muinaisuudessa. Olen haalinu hommia ja tekemistä ja asioita hoiettavaks joka suunnasta ja nyt kun kaikki asiat on yhäaikaa aktiivisena ni miähän alan aivan hajota. Oon Edenissä Taalasmaana, kissakartanon raksahommat, uuen huvilan saaminen valmiiks ja sen varaushärpäkkeet ja nettisivut ja saatanan somet ja kaikki, työlupasäädöt, ja yhtä sun toista muuta pientä... voi luoja.

Mutta kylä tää tästä. Kuhan huvila pyörii ja kissakauppa on valmis ja miun uus työlupa on redi, ni se on jo puali voittoa ja voi varovasti huokasta.

Megahuvila on sentään tänään avattu varauksille. Siellä on vielä helvetisti tekemistä ja sisustelemista, enkä oo saanu otettua kunnon valokuvia kun koko ajan on joku projekti meneillään ja jotain nurkkaa viritellään. Mutta laitettiin paska nyt varattavaks enivei ja kiillotellaan julkisuuskuvaa sitte myöhemmin kun kaikki on tiptop ja pystyy ottamaan kuvia missä ei pilkota remonttireiskojen persvaot tai pino työkaluja ja roinaa.

PÄIVITYS: Nii ja hei, myös Gili Palms Resortin huoneita voi nyt varata Airbnb:n kautta ja se oon miä siellä vastaamassa viesteihin.

Palaan pitkemmillä uutisilla sitten kun energiaa riittää kirjotteluun vähän enemmän.

Morjens!

Raksahommat

Pussy Palace tänään

Mirrikonttorin eli Pussy Palacen rakennushomma etenee vauhilla. Seinät on pystyssä! Melkosta haipakkaa on siis pietty, mutta kohta vauhti hidastunee. Hommat siirtyy enemmän nysväämisen puoelle, kun ei vaan reteesti ladota tiiltä tiilen päälle.

Miulla ei oo menny hermotkaan ihan totaalisesti kun vasta kerran. Siinä kohtaa kun jätkät senku lappaa seinää pystyyn, mutta totaalisesti unohtivat että seiniin tulee lasitiiliä tuomaan valoa sisään, ni miä otin vähän kierroksia. Kyllä heillä toki on raksapiirrustukset, mutta niitä unohetaan seurata, ja jollen ole koko ajan silmämuna tanassa kyttäämässä niin lipsahtelee kaikenlaista. Yks ovikin luiskahti väärään kohtaan tuosta vaan ja kun sitte menin mäkättämään äkäsenä niin olivat vaan et hups, sori sori sori. Koitin sanoa, et katos jos teette niiku piirustuksissa on käsketty, ni ei tarvi tehä ylimäärästä duunia virheitten korjaamiseks, ja miä en tuu tänne äkäsenä rähjäämään, se ois niiku win-win-situeissön, evribadi häpi.

Raksahomman vahtaaminen ja säätäminen on yhtä helvettiä. Se on helvettiä ihan noin ylipäätään, mutta varsinkin nyt kun hommia hankaloittaa myös varsin korkea kielimuuri. Välillä on niin hermo kärvähtäny että puhun suomea kun raksapomo kälättää miulle indonesiaa, ja miä en tajua yhtään mitään. Onneks naapurista Gili Palmsista löytyy tulkkausapua nin saahaan asiat selvitettyä.

Torpassa on tällä hetkellä siis seinät pystyssä. Kattomateriaalien, ovien ja kaupan ison ikkunan toimitusta ootellaan. Toivottavasti tulee viikonlopun aikana nin saahaan ihan piakkoin jo katto pään päälle.

Rahatkaan ei oo viälä loppunu. Toki oon paska housussa koko ajan että kuinkahan pitkälle pötkitään ennenku kissojen lonpsa kosahtaa tyhjäks.

Mutta asioilla on tapana järjestyä.

Gili Palms Villas

Pussy Palacen naapurissa, Gili Palms Villasin ekassa megahuvilassa, ollaan jo melkeen valmiita. Toki on vielä kaikkea pientä viilattavaa ennenku asiakkaita voipi ruveta toivottelemaan tervetulleeks, ja jumalavita on tehtävä sisustuselementtisille asioille jotain. Miähet kun on suunnitellu, niin huvilan väriteema näyttäs olevan 50 shades of brown ja muutenkin koko huvila lienee suunniteltu siten, että ens mietitään mikä on isoin telkkari mitä rahalla saa, ja sitte rakennetaan järettömän kokonen huvila sen ympärille. Mutta hyvä siitä tulee, kuhan hankitaan vähän jotain väriä ja säihkettä. Toivottavasti tämä hervoton kesämökki avataan asiakkaille ihan tässä viikon-parin sisään.

Niin, tämä piakkoin aukeeva Gili Palms Villas on miun uus työpaikka. Kun se on kätsysti tulevan kissakaupan naapurissa ja olen huudeilla jatkuvasti enivei, niin samallahan voin siinä jotain töitäki tehä, ja täten siis teenkin. Jee!

Mistä näppärästi aasinsilta aiheeseen työlupa. Voi vittu miä sanon, säädön määrä on JÄRJETÖN. En tiiä millon uus työlupa on valmis, syyskuussa piti olla mutta ei ookkaa mahollista koska jotain-jotain. Miä en tajua lakimiäsnaisen höpötyksistä mitään. Kysyn mitä vaan ni vastaukset on tyyliä "yes currect, but no". Kirjotan aiheesta tarkemmin, sitte joskus kun tää paska on saatettu loppuun saakka ja miulla on uus työlupa. Siihen taitaa vielä hetki vierähtää.

Työlupauutiset

Työluvan, joka täällä tunnetaan yleisesti termillä KITAS, saamisesta Indonesiaan on miulta kysytty paljon. Kaiken aa ja oo on se, että siulla pitää olla työpaikka hoiettuna, ja sitten vasta voit juosta pää eellä tähän työluvan hankkimisen betoniseinään. Ensmäisen työluvan hommasin 2 vuotta sitte, ja sehän oli ihan kummelia koko homma. Lue tästä syräntäriipaseva vuodatus asiasta (tässä postauksessa myös paljon perusinfoa aiheesta).


Viime vuonna työlupa uusittiin viuh tuosta vaan, koska työnantaja pysy samana. Ei tarvinu muuta kun uusia vakuutus ja lyödä helvetisti rahaa tiskiin ja asia selvä, ei tarvinu ees poistua maasta hakemaan mitään leimoja mistään lähetystöistä. Se oli vikkelä muutamassa viikossa hoiettu draamaton liukuhihnahomma.

Nyt vaihtuu työantaja, joten työlupaa ei voi tuosta vaan uusia, vaan homma menee ihan kun haettas työlupaa ekaa kertaa. Kaikki alkaa siis nollasta. Lakimiesnainen sano että aikaa menee noin 3 kuukautta. Koska Indonesia, niin alotin säätämisen jo hyvissä ajoin toukokuussa. Aikaa siis 5 kuukautta, luulis onnistuvan.

Tähän mennessä tapahtunut:

Lista papruista mitä tarvii työlupaan

Toukokuu: sovin uuden työantajan kanssa, että tulen heille töihin ja siirretään miun työlupa heille. Otin yhteyttä tuölupia hoitavaan lakimiesnaiseen ja pyysin listaa papereista joita tähän prosessiin tarvitaan. Sain listan ja rupesin uuen työnantajan kanssa mettästämään tarvittavia dokumentteja. Toukokuun vikana päivänä oli kaikki kasassa ja lähetin ne lakimiäsnaiselle.


Kesäkuu: tietysti muutama dokumentti oli vanhentunu ja piti ettiä uusitut versiot. Löytyi. Toimitettu. Käskin kuittaamaan että kaikki on nyt ok eikä mitään puutu. Kaikki on ok, vastattiin. Kesäkuun puolivälissä tuli meiliä että voinko toimittaa värikopion yrityksen STAMPista (kaikilla virallisilla dokkareilla tuntuu olevan joku kirjainlyhennelmä, joka laitetaan aina isoilla kirjaimilla). Kysyin että mikä helvetin dokumentti on STAMP kun ei sitä ollu alkuperäsessä listassa mainittu. Lähettivät takasin esimerkin: kuva jonkun firman leimasta. Ahaa! Tässä tapauksessa siis STAMP ei ole lyhennys vaan tarkottaa ihan vaan firman leimaa. Kävin lätkimässä yhen aanelosen täyteen leimoja ja lähetin sen takasin, laitoin varmuueksi vielä mukaan sknnaukset firman esitteistä ja ties mistä härpäkkeistä. Sitte alkoki ramadanin päättäjäiset ja virallinen Indonesia meni kaheks viikok lomille LOMPS.

Heinäkuu: kun lomat oli lomailtu ja maa aukes ja alko toimimaan, rupesin pommittamaan lakimiäsnaista että mitäs miun kitasille kuuluu. On prosessissa Jakartassa. Ahaa. Lupasi kysellä että missä se menee ja ilmotella. Ei mitään kuulu ja eilen otin taas whatsappia että moro, oisko mitään uutisia mun kitasista. Yhä prosessoitavana. Okei. Vartin päästä lakimiesnaiselta tuli viestiä että hän on huolissaan kun työnantajani ei ole halunnu hoitaa yritykselleen dokumenttia ABCDEFG. Kysyin että miten niin ja mikäs ihmeen dokumentti se tuo on kun ei sellasta ole koskaan aikasemmin edes mainittu? Lakimiesnainen vastas että ei sitä luultavasti edes tarvita mutta Jakartan viranomaset saattaa sitä pyytää ja "big problem" jos sitä ei ole. Kysyin että mikä se dokkari oikein on mutta sain vaan takasin kirjainlyhennelmää ja huolestumista siitä että miten ei ole yrityksen omistaja tätä halunnut hankkia. No tsiisus sentään, kun eihän sitä ole koskaan aikasemmin edes mainittu että anna nyt helvetti kun kysyn, kyllä sellanen saletisti löytyy. Ja niin löytyikin. Toimitin sen lakimiesnaiselle että tässä on ja voitko nyt varmistaa että kaikki maholliset liput ja laput ja leimat ja kopiot ja valokuvat ja sonninperseet on teillä eikä mitään ylläreitä enää tule. Vastasi sitten että kaikki ok, paitsi tosta uudesta paperista tarvitaan värillinen skannaus, nyt oli vaan mustavalkonen. Hupsista, sori, hoidetaan värillinen, olkaa hyvät.

Nyt on luvassa odottelua ja jäätävää hikeä persvaossa. Syyskuun puolivälin jälkeen haluisin pyhkästä Kuala Lumpuriin hakemaan lähetystöstä tarvittavan leiman passiin ja sitte rehvata Vähänryyppään (on taas se aika vuodesta kun Vähis tulee lomille) ja tulla hänen kanssa yhtä matkaa kotio Hiekkakikkareelle. Ja nykynen työlupa umpeutuu 30.syyskuuta eli ennen sitä on enivei käytävä jossain hakemassa jotain leimaa passiin.

Työluvan säätäminen vie miut vielä aikaseen hautaan. Ois helppoo jos ei ois vaikeeta, nimittäin. Vaikka on lakimiäsnainen asiaa hoitamassa niin kylä pukkaa harmaata hiusta ja rytmihäiriötä. Nimittäin jos tää tän kertanen työlupa tulee ajoissa  ja kaikki hoituu ilman että verisuoni lopullisesti katkiaa päästä niin hyvä on ja kippis sille, soitakaa se Paranoid, saatana.

Onneks asioilla, niillä on aina tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Ja maassa maan tavalla ne järjestyy täälläkin.

Soittakee Paranoid!

Siitä tuli eilen päivälleen 4 vuotta kun heräsin täällä Hiekkakikkareella päättäväisellä fiiliksellä ja sanoin ääneen asian, mikä oli takaraivossa pitkään naputtanu: miä jään tänne. Kävi mitä kävi niin en lähekkää takasin Mordoriin ja töihin ja kerrostaloon kaupunkiin asumaan. Ja kappas, 4 vuotta myöhemmin olen yhä täällä, enkä oo hetkeekään tuota päätöstä katunu. Helppoa ei ole aina ollu, mutta ei oo miälessä ees hetken vertaa käyny, että paskaa haukkasin ja ois vaan pitäny sillo palata kiltisti takas Mordoriin ja olla kunnon veronmaksaja eikä mikään tropiikissa hilluva haahuilija. Pikemminkin toistuvasti taputtelen itteeni selkään, että hyvä miä. Pokaali pitäs miulle antaa ihan siitä hyvästä, että kerrankin kykenin olemaan kuuntelematta järjen ääntä ja menin täysin tunteella.

Joskus sitä kontrollifriikkikin osaa irrotella, jopa ihan selvinpäin! Soittakee Paranoid ja Porilaisten Marssi, olen fanfaarit ansainnu.

Tuolloin neljä vuotta sitte oli kyllä vähän jännäkakitsua kalsongissa, että mitenköhän nää asiat tästä järjestyy. Löytyykö pysyvää kotia ja varsinkin jotta löytyykö töitä ja mitä miä täällä oikeen meinaan elämälläni tehrä, kun ikuinen lomailu ja rannalla retkotus ei elantoa tuota. Ja kas, asioilla on tapana järjestyä, ja niin ovatkin järjestyneet. Löytyi Palatsi kodiks ja löytyi töitä ja löytyi elämälle tarkotus eli kissaprojekti.

Ähellystä, tomeruutta ja helvetisti onnea on kaikki vaatinu mutta miun asiat on tätä nykyä aika hyvällä mallilla. Toki Palatsini remontti on yhä kesken, uuen kissapömpelin rakennushommat ei oo vieläkään ees alkanu, rahat on todella, TODELLA vähissä. Mutta tunnelin päässä pilkottaapi jo varovaista valoa. Kissapömpelin rakennushommat alkaa toivottavasti pian, nyt kun ramadan ja siähen liittyvät pyhät ja vapaat ja seremoniat on vietetty ja porukka palailee töihin ja arkeen. Palatsini keskeneräsen rempan kanssa pystyn elämään, koska tärkein eli keittiö on edes sisäpuolelta täysin valmis. Ja olen luikerrellu uusiin töihin, entisten lisäks, ja uuet duunit ehkä lähitulevaisuuessa ees hiukkasen helpottaa jatkuvaa persaukisuutta.

Mutta kertoilen sitte tarkemmin uusista hommista jahka ne pääseepi kunnolla käyntiin. Ensteks pitää vielä vähän rakentaa, ja senhän jo kaikki tietää miten rakennushommat tuppaa sujumaan. Mutta olen toiveikas! Ja sillä välin kun uuen työpaikan valmistumista oottelen niin on aikaa tehä muita hommia. Vähän nettisivuja pykäilen ja Taalasmaahommia Edenissä ja Master Chef Australian uusin siisöni on menossa.

Ei tässä meinaa ees kaljalle keretä kun on mukamas niin kiirettä. Varsinkin tuon Master Chefin kanssa.

Tuo pytinki kun valmistuu nin pääsen vähä töihin

Raksapojat oli intoa täynnä kun kävin ottamassa vähän kuvia

Turistikikkare ja tekemisen ilo

Tuli oltua vähäsen turistina omalla Hiekkakikkareella tuossa männäviikolla. Enpä ollu vuoskausiin esim. kävelly saaren ympäri, tahi kiivenny meiän valtavalle vuorelle. Aikaa oli siitäkin vierähtäny, että kävin meressä muutenki ku sukeltamassa (sukeltamassakaan en o käyny aikoihin), mutta nyt repäsin ja kävin ihan vaan meressä lillumassa. Jumaliste.

Vaikka tämä Hiekkakikkare on pieni, niin sitä onnistuu näivettymään todella kituliaisiin ympyröihin, kun ei ole mitään mikä pakottais liikkeelle. Kun kissakauppaakaan ei enää ole, ei tuu juurikaan poistuttua omilta lähihuudiloilta. Elämä on käpristyny alueelle koti-Golfin kuppila-Eden-Lutwala ja saattaa mennä viikkoja etten edes näe merta. Jos tuon miun mukavuusalueen ulkopuolelle lähen ni puhutaan jo seikkailusta, jota joutuu miettimään, suunnittelemaan ja ressaamaan päivätolkulla.

Täten olikin aika jännittävää kun Eijja tuli viikoks tänne hillumaan ja piti näyttää mestoja. Käpöteltiin saaren ympäri ja kiivettiin mein nyppylälle pällistelemään maisemia. Röhnötettiin rannalla varpaat hiekassa ja miä särvin aamiaiseks kaljaa, ihan ku oikeen kunnon lomaileva ihminen! Avot!

Maisemaa Mount Hiekkakikkareen huipulta

Mutta nyt on Eijja jo poistunu saarelta, joten miä olen saanu näivettyä rauhassa omiin ympyröihini. Pitää oikeen potkia ittiään perseelle, että pääsee Palatsista ulos, kun ei huvittais oikeen mikään. Onneks on helvetisti tekemistä ja kotona ei toimi netti, niin sentäs joudun raahaamaan perseeni Golfille tietsikkahommiin. Ja toisinaan myös kaljalle.

Ohjelmassa on ollu mm. miun uuen työluvan säätämistä. Homma alkaa taas pisteestä nolla, koska siirryn virallisesti töihin Gili Palmsiin (syystä että: uus kissakauppa tulee Gili Palmsin tiluksille niin on loogista että min työlupa siirtyy myäskin siihen, ei sitte tarvitte paska housussa jännittää imigrasin salaisten agenttien tapaa tulkita asioita). Täten työlupa ei mene helpolla ihan vaan uusimalla vanha Edenin työlupa, ehei suinkaan, koska kun työnantaja vaihtuu niin kaikki alkaa alusta. Paperisota on hirviä (luoja mikä lista papruja vaaditaan ulkomaalasen palkkaavalta yritykseltä! Plus läjä ties mitä todistuksia miulta), mutta nyt pitäs olla kaikki liput ja laput ja valokuvat ja muut härpäkkeet Jakartassa käsittelyssä. Mysteeri toki yhä on se, että millä helvetillä tuon työluvan tällä kertaa maksan, mutta asioilla on tapana järjestyä. Kattotaan mitä täst tulee. Aijjettä, niin lämmöllä muistelen miten tämä homma meni kun ekaa kertaa työlupaa miulle viimeks ähellettiin, se oli mahtava projekti.

Ja nyt kun miulla on vihdoin uus toimiva läppäri, jolla voi tehä muutakin kun hankkia hermoromahuksen, nin olen vähän väsänny nettisivuja tutuille. Tai yhen sivuston vasta, niiku näytiks, mutta kattotaan josko siitä jotain maksasivat ja tulis lisääkin hommia. Rahat on nimittäin niin finaalissa, että rupiaa hirvittämään. Mutta persaukisuus, se pitää toimeliaana! Ja tekemisen ilo, kyllä silläkin melkeen elää. On pollee olo kun saa jotain aikaseks, ees joskus.

Huomatkaa optimistinen ote: "opening SOON"

Uuen kissakaupan rakennushommat ei oo tiätenkään vielä ees alkanu. Tontti on siivottu, mutta raksaukot väsää uutta massiivista huvilaa siähen naapuriin eiväkkä oo vielä ehtiny sieltä siirtymään miun tontille. Ja täällähän on nyt menossa ramadan joten kaikki on hitaampaa - ja hitaammalla - kun normaalisti, koska päivät paastotaan ni kaikkia niin kovin väsyttää ja heikottaa, ettei mitään pysty tekemään. Miä niin kovin toivoin että kauppa ois valmis ennen kun high season alkaa, mutta ei näköjään ole. Suunnitelma on nyt se, että täräytän heinäkuun alusta trendikkään muodikkaan pop-up kaupan Golfin kuppilaan, kun ei muutakaan paikkaa ole. On saatava kissaroinaa kaupaks ja kissoille rahaa, muuten jää rakennushommatki puolitiehen, säätänä. Lisäks nettikauppa pitää saaha auki ja rahankerjuukampanjoita ja uutiskirjettä tulille ja vaikka mitä.

Kissahommat on muuten ollu vähän ankeella tolalla. Huhtikuun klinikan jälkeen miulla kävi kotona kuolemassa yhteensä 8 kissapentua ja lisäks kaks miun aikuista mirriä, Surma ja Morkkis, lähti vihreemmille niityille.

HULK!!!!

Oli vähän heikko happi kaiken tuon kanssa, mutta aina jotain ilostakin tapahtuu: HULK löytyi! Hulk asuu lähinnä naapurin sukellusjätkien kanssa, ja hyö miulle sitte yhessä kohin kertovat, että Hulk ei ole ollu himassa vähään aikaan. En ollu miekään häntä nähny hetkeen. Aika varmoja oltiin että jotain on käyny, kärmes purru ja Hulk on menehtyny johonkin ryteikköön. Suru oli puserossa kaikilla. Mutta kas, olin tuossa viime viikolla polkemassa kyliltä kotio, ja tulin tuolta saaren läpi pitkin kinttupolkuja. Meiän futiskentän lähellä (hyvin kaukana miun himasta) tietä ylitti musta saparohäntänen kissa, jolla oli tutun näkönen vihriä panta kaulassa. Kattoin että eijjumalauta, ei voi olla totta, tuon saparohännän ja tepastelutyylin kyllä tunnen! Hihkasin että HULK ja hän maukas vastauksen että juu. Jälleennäkemisen riemu oli miun osalta niin raju että vähän tuli tippakin silmään. Otin Hulkin kainaloon ja polkastiin kotio ja nyt on siltä osin hommat takas ennallaan. Hulk asuu naapurissa, käy miun luona syömässä, ja muutoin vartioi huudiloita aitojen päältä pällistellen.

Naapuriin muuttaa uus sukellusopettaja ens viikolla ja hänen mukana siihen muuttaa myös nuori ja komea vuohipoika (mein kissasairaalaan vauvana tuotu pieni orpo otus, hän on niin siisti ja ihana!). Katotaan mitä Hulk tuumaa kun saa uuen määkivän kaverin pihaansa. Miä olen ainakin hirviän innoissani. Vuohinaapuri! Jess!

Ja lopuks kuvakimara lähinnä Hiekkakikkareen turstikierrokselta.

Sexi mushroom????

Hän ei ole tuleva uus naapuri

Vaikka Noutaja on käyny miun Palatsilla aivan liian usein niin vielä on mirrejä jäljellä. Vieraat kekkä portista sisään tupsahtaa saavat aina läheisyysriippuvaisen ja huomiohakuisen vastaanoton. Kuvassa Gäry mirrien piirityksessä.

Spurgutravels Oy

Kämppämurrosta on toivuttu ja vitutuskäyrä sen suhteen laskeutunu normilukemiin. Vahtihanhea tahi -saatanaa en ole vielä hommannu, mutta harkinnassa yhä on.


Miun Taalasmaahommat jatkuu vielä ens viikon lopulle saakka, ja jumalauta, kakkua pöytään, ens viikon sunnuntaina miulla on vihdoin VAPAAPÄIVÄ! Sen vietän oletettavasti massivisessa kankkusessa, sillä edellispäivänä Golfilla on hirviät pirskeet. Palmsiin pärähtää ens viikon aikana kaikki huoneet täyteen omistajaukkojen kavereita ja ens viikon lauantaina Golfilla bailataan ankarasti erään pirkon pyäreitä synttäreitä. Saapi nähä mikä on meininki, kun liki kolmisenkymmentä elämän ehtoopualella olevaa aussia (+ myä täällä asuvat kutsuvieraat) laittaa koreesti kreisibailaten. Veikkaan että kemut on rajut ja jälkiä siivotaan vielä pitkään.

Edenin altaalla on tilaa

Saari on tällä hetkellä varsin hiljanen. Onhan yhä low season, ja hiljaisuuden tuntua lisää tuo rantojen putsaus. Kun ei oo ranta täynnä kuppiloita ja älämölöä niin tuntuu ihan autiolta. En tiiä onko täällä sinänsä vähemmän ihmisiä kun normaalisti tähän aikaan, vai onko porukka vaan enemmän levällään pitkin saarta. Näppituntuma on -  ja kanssakikkarelaiset on pitkälti samaa mieltä - että aivan helvetin hiljasta on. Majatalojen huoneet ammottaa tyhjyyttään ja muillaki ku miulla alkaa olla vahvaa persaukisuutta ilmassa. Meillä Edenissäki on ollu ku huopatossutehtaalla. Ollaan perjantaihin saakka ihan tyhjillään, ellei ny jostain tupsaha turisteja taloon.

Paikoin "rannat" näyttää vielä tältä. Mutta siivous jatkuu ja kylä tää tästä viä hyväks muuttuu!

Jo viime joulu-uusvuossesonki tuntu normaalia hiljasemmalta, vaikka porukkaa olikin ihan helvetisti. Reissaajat menenevät kenties jonnekin muualle, jossain on joku kuumempi saari joka on enemmän IN, ounastelen. Ja kun soppaan lisätään netissä kulkevat stoorit kuinka armeija tulee kaivinkoneen kanssa ja hajottaa ravintelit ihmisten ympäriltä, ja kun rannat yhä monessa kohtaa näyttää niiku olis pommi jysähtäny, ni emmiä lainkaan ihmettele, että jengi äänestää rinkoillaan ja menee jonneki missä on stabiilimmat olosuhteet.

Itse olen niin pöljä, että miusta on kivaa kun Hiekkakikkare ei oo tukossa jengiä. Vaikka kissakaupalla en ole myyny juuri mitään moneen päivään eli mirrienkin lonpsa alkaa olla kuralla, ni niin tyhmä miä olen, että oon vaan et jeejee, siistiä kun on hiljasta.

Vittu miä olen kyllä aivan puupää. Pitäs ajatella rahaa rahaa rahaa rahaa ja eritoten sen rahan tekemistä. Varsinkin nyt kun koitan jonkinlaista Sprugumatkat Oy Ab CD ehkä jopa DVD ja Bluray -toimintaa kehitellä.


Tilannehan on siis edelleen tämä: rahat on finaalissa. Palkallista duunia Edenin Taalasmaana on toki juuri nyt, mutta seuraavan kerran pestiä Taalasmaana on mahollisesti luvassa vasta loppuvuodesta. Jos silloinkaan (Eden on yhä myynnissä ja persettä kylmää että jos se lipsahtaakin kaupaks...äääk!).

Toistan itseäni, koko ajan, mutta sanon taas: persaukisuus pitää ihmisen touhukkaana. Nyt voinkin kertoa teille, että ne päivät ovat muisto vain jolloin ihan tuosta vaan supporttailin tuttujen bisneksiä tunkemalla kaikki tänne tulevat entisten naapureitten kaimojen serkkujen jumppakerhon kahvakuulamuijat noihin tuttujen majataloihin. Iloisna hoitelen majotusjärjestelyjä niitä vonkaaville edelleen, mutta homman nimi on nyt se, että persaukisen aika ei enää ole ilmasta.

Opettelen olemaan sorkka ojossa, että miulle jotain kans. Jos rapsutan siun selkää ni siä rapsutat miun selkää. On vähän ahne olo, mutta fakta on, että noihin majotussäätöihin kuitenki saa tuhraantumaan aika paljon aikaa kun pitää tsekkailla onks tilaa ja mitä maksaa ja lähetellä kuvia et kelpaaks tää ja sitä ja tätä ja tota. Ja vaikka majatalon omistaja sanoo kiitos ja vieraat tuo hapankorppuja, ni ei niillä vuokraa makseta. Kylmä käteinen, se maalimaa pyärittää!

Miun kautta voipi varata mm. tämmöstä privaattivillaa, misä on 2 makkaria ja oma piäni pulahteluallas

Täten olen tässä tovin jo säätäny diilejä erinäisten majatalojen kanssa. Että jos minä tuon jatkossakin teille asiakkaita niin antakaa miulle jotain. Maksattehan tyä kaikenmaaliman nettisaiteillekin prosentit varauksista ni provikkaa rahaa kaching-kaching minulle myäs kiitos. Kaksi aivan kelpo majataloa (Villa Rika, mistä oon saanuki jo provikkaa joulukuusta alkaen ja nyt uutena messisä myäs Trawangan Oasis) on jo katalookissa. Koitan saaha viä yhen tai kaks lisää. Eli varailkaa edelleen majotuksia miun kautta, ni ensinnäkin saatte huonetta aika hyvällä hinnalla (spesöl prais ounli for jyyyy!) ja toisekseen miä saan sitte majatalolta siivun siitä mitä tyä majotuksesta maksatte. Win-win situeissön, teille majaa ja miulle fyffee!

Lisäks sukelluspakettidiilit on Lutwalan kanssa sovittu elikäs tuuppaan sukeltajat sinne jatkossakin, mutta nyt saan kaikista miun tuomista maksavista asiakkaista piänen provikan.

(Gili Palmsin ja Edenin huoneita varaan myäs, mutta niistä en kinua provikkaa koska Edenissä olen töissä ja Edenin omistaja syättää ja juattaa miuta niin helvetisti että oon periaatteessa koko ajan saamapuolella enivei, ja Palmsin omistajat supporttaa miuta niin järettömästi, etten voi sitä heille ikinä mitenkään korvata, täten koitan ees tuua heille asiakkaita, sekä ryypätä ahkerasti heiän baarissa)

Ja sitte koitan viä ährätä jotkut tseydeemit jotta saan provikkaa myäs kyytien järjestelyistä Balilta tahi Lombokin lentokentältä, ni kappas vaan Päden Pakettimatkapalvelu ois valmis.

Jahka miun kattava majotus-ym-katalooki on valmis nin laitan kuvien kera et mitä on tarjolla ja mitä kaikkee huvitusta ja perseensuristinta miun kautta voi varailla! Pitäsköhän joku nettisivukin tälle hommalle tehä? Ehketi. Ku ehin/jaxan.

Vapise Tsätsätsätsäärepori! Päden Spurgutravels valtaa markkinat!

Ps. Olen aktivoitunu Instagramissa, siis muutenkin ku kissojen suhteen, ja tuuttailen sinne kuvan tai muutaman miltei päivittäin. Menkää ja seuratkaa Instapuumaa, klik klik tästä.

Taalasmaan arki ja Edenin kärmes

Edenin omistaja Suzanne läks lomille ja miä olen Taalasmaana tuonne maaliskuun loppupuolelle saakka. Jes, palkallista duunia! Tulee tarpeeseen, nimittäin. Olen aivan persauki ja lisäks velkaakin on ihan vitusti. Piti tämän vuoden vuokranmaksuun lainata aimo köntsä massia. Nyt pitäs enää jostain taikoa sama köntsä kääshiä jotta saapi velat maksettua. Vihaan olla velkaa, mutta se on hyvä se, koska tuleepahan maksettua takasin ja niin nopiasti ku suinki mahollista. Tästä olen itzelleni kiitollinen ja omaa selkää taputan. Se on miulla aina ollu periaatteena, että ensin maksetaan laskut ja velat ja vasta sitten syyään ja ryypätään.

Miun Taalasmaahommathan pitää sisällään mm. varausten hoitamista, rahaliikenteen sumplimista, kirjanpitoa, kanojen kyttäämistä, kissojen ruokkimista  ja yleistä vahtaamista että hommat sujuu ja kaikil on kaikkee ja jääkaapissa kaljaa, sidukkaa ja limonaatia. Lisämausteena kaikenlaisten ylläritilanteitten setvimistä sekä millon mitäki excel-taulukoien höyläämistä. Ja tietysti meiän asiakkaiden kanssa kommunikointia.

Ennenkin olen sanonu, ja sanon taas: vittu, ihmiset!

Männäpänä tuli iltasella puhelinsoitto, että moi onko teillä täksi yöksi huonetta vapaana. On meillä. Tyyppi kysyy onko teiän huoneet kivoja ja siistejä. No on tietty. Ja vaikkei olis ni luuletko että sanoisin et ei ku nää meiän huoneet on ihan paskoja ja likasia. Sitte hän kysyy että voinko minä mennä takuuseen, ettei huoneessa ole ötököitä eikä gekkoja. Piti laskea miljoonaan ennenku sain sanottua että kuule, myö ollaan Indonesiassa, sellasta majataloa et löydäkään joka pystyy siulle 100% varmuudella takaamaan, ettei huoneissa ole mitään elävää sisällä, Ollaan tropiikissa jumalauta, täällä vipeltää yhtä sun toista (palaan yhteen vipeltäjään ihan kohta). Potentiaalinen asiakas on langan päässä että okei okei. Tiedustelee hintaa, ja kerron sen hänelle. Tyyppi kysyy pokkana että voinko antaa alennusta KOSKA TÄMÄ ON MEIDÄN VIIMINEN KOHDE TÄLLÄ MEIDÄN LOMALLA! Aijaa no sitte, ihan viimisenä kohteena meille tulisitte, eipä siistiä, kyllähän sen takia alennusta pitää antaa. Vitut. Tuota en ollu ennen kuullukaan, eli ois voinu ihan sen takia antaa vähän alennusta, jollei tyyppi olis jo kyselly tyhmiä aikasemmin.

Alennustahan asiakkaat on pyytäny mm. seuraaviin syihin vedoten:
- ollaan vaan yks yö
- ollaan monta yötä
- ollaan häämatkalla (se onki just se millon lähetään kinuumaan alennuksia ja kaikenlaisia erikoiskohteluita, koska naimisiinmeno, kaikkien pitäs kumartaa ja palvoa ja pokkuroida ja antaa kaikki ilmasiks)
- on jonkun syntymäpäivä
- ihan muuten vaan

On kysytty myös että onko meillä fillareita vuokrattavana. On meillä. Maksaa tämän-ja-tämän verran per päivä. Ahaa. Mutta voidaanko saaha fillarit ilmasiks? Ai niikun minkä takia? Ihan vaan huvikseen? Ette voi. Ne maksaa teille ihan sen saman niiku kaikille muilleki.

Mutta onneksi - ja tämänkin olen ennenkin sanonu - suurin osa asiakkaista on kivoja ja hyvillä fiiliksillä eikä niuhota turhista. Ovat lomalla, kuuppa on säädetty lomamoodiin eikä sillon pienistä kitistä. Sille yhelle pimulle joka meillä asu joskus vuosi sitte kun sähköt oli jonku 30 tuntia putkeen pois, ni hänelle olis joku pokaali (tai alennus) pitäny antaa, kun ei yhtään napissu. Totes vaan että "täähän on vaan osa tätä seikkailua, ei haittaa pätkääkään".


Palataan vipeltäjiin. Toissailtana olin jo kotona pötköttämässä ja kattomassa telkkaria kun Edenin jätkät laitto viestiä että Hello boss, myö tapettiin just cobra täällä. Ja kuvia tuli heti perään. Miulla lojahti melkeen paska housuun. Kärmes oli valtava. Ja miulla hirviä huoli että onko Edenin kissat ja kanat kunnossa. Oli ne, mutta läheltä oli liipannu yhellä kissalla. Kärmes oli jostain tullu, oli luikertamassa yhen meiän mökin terdelle, kun Axl Rose (kissa) oli lähteny karvat pystyssä ilmottamaan kärmekselle että alahan painua helvettiin meiän pihalta. Luajan lykky pojat näki tilanteen ja ehtivät hätiin lapioien ja isojen kivenmurikoien ja tiäs minkä aseitten kanssa. Kärmes oli lajia black spitting cobra (sanoivat pojat ) ja ei ole mukava kärmes se. Jos olis Axl ottanu matsia ni henki pois olis melko varmasti ollu lopputulos.

Koobra

Valitettavasti kärmes menehtyi tämän häpeningin tuoksinassa. Olis ollu kiva jos se olis vaan säkitetty ja viety muualle elävänä, mutta ymmärrettävästi tuommosten myrkyllisten otusten kanssa ei ole leikkiminen.

Siitä onki jo usiampi vuosi aikaa, kun täällä meiän huudiloilla on cobraa bongailtu. Mutta näemmä heitä täällä vilistelee.

Ounastelen, että tässä saattaa olla selitys usiampaankin kissakuolemaan viime aikoina. Kun muutoin terve ja potra mirri potkasee tyhjää tuosta vaan ilman mitään näkyvää syytä, niin liekö olis pusikoissa vastaan tullu paha kärmes? Ei voi tietää mutta mahdollistahan tuo on. Näin sadekauden loppupuolellahan saari on mahotonta vihriää pusikkoa täynnä ja herra tiäs mitä siellä pusikoissa miunki talon ympärillä oikeen ryämii.

Kissahommista lisää seuraavassa postauksessa. Vaikka joku lukija oliki kommentoinu et mitä miä vaan kissoista hössötän et käy vähän tylsäks ni sori. Johtusko se hössötys vaikka siitä että teen saaren kissaprojektia noin 24/7 ja välillä (useimmiten) ajatuksiin ei juuri muuta mahu? En tiiä, mutta semmonen tutina tässä vähän on.

ÄÄÄÄKKKKKKKKKK!

Kakkua pöytään! Työlupa on uusittu!

Leima joka kertoo että 30.9.2017 saan olla rauhassa

Miun työlupa seuraavaks vuodeks on nyt uusittu. Passin hain takasin eilen ja nyt hallussa on kaikki asianmukaset leimat ja läpäreet.

Työluvan uusiminen oli huomattavasti kivuttomampaa ja varsinkin nopeampaa kuin sen hankkiminen ekaa kertaa. Se ähellyshän oli ihan silkkaa säätämistä ja hermojen kiristelyä. Lue täältä kuin mahtava operaatio työluvan hankkiminen tuossa vuosi sitten olikaan.

Työluvan uusiminen (tämä siis tehään kun siulla on jo olemassa oleva työlupa eli "kitas" ja kun työnantaja pysyy samana) meni seuraavasti:

• Noin kuukaus sitte vanhan työluvan paprut + passi kiikutettiin lakinaiselle (luaajan kiitos ei ollu sama pölkkypää joka asiaa vosi sitten hoiti)
• Kun paprut oli tsekattu ja kaikki vatkattu kuntoon (piti mm. hankkia vakuutus ja säätää jotain muitaki juttuja) tuli noin 23 miljoonan rupian lasku. Sisälsi 1200USD maksun valtiolle sekä lakimiespalkkion. Maksoin.
• Tämän jälkeen piti käyä Lombokilla Imigrasissa valokuvattavana ja antamassa sormenjälet. Ei vissiin puhettakaan, että heillä olis mitään tietopankkia, josta nää asiat vois poimia. Olenhan käynyt antamassa sormenjälet ja pönöttämässä valokuvissa jo tsiljoona kertaa. Mutta iha sama, näin tää menee, ja kun käsketään ni miä menen.
• Sitte oottelua pari viikkoa että Imigrasin ihmiset laittaa leimaa ja pykää lippuja ja lappuja. 
• Passin noutaminen takasin.

Työluvan uusimista varten ei tarvitte poistua maasta, vaan kaikki hoituu tuossa Lombokilla. Nyt on pässissä leima että saan olla ens vuoden syyyskuun loppuun saakka maassa. Aaahhhhh.

Sain lakinaiselta myäs pinkan työlupaan liittyviä papereita. Eilen iltasella avasin paperikansion ja pongasin sieltä ittestäni varsin erikoiseks muokatun valokuvan. Meinasin kualla nauruun. Jossain matkanvarrella miusta tuonelan tienviitasta on photoshopattu isopäinen valkokauluspaitanen siveä alien.

Mitvit?

Minähän en omista valkosta kauluspaitaa enkä ole sellasta keneltäkään valokuvissa tönöttämistä varten lainannu mutta niin vaan noissa papereissa pojotan tärkeenä valtava otta loistaen ja valkonen kauluspaita tärkättynä päällä. Mitvit, saattaisin kysyä, mutta iha sama. Miulla on työlupa vuodeks eteenpäin. Sielunrauha sisälty hintaan ja jos ny haluuvat laittaa miulle uutta vaatetta ylle ni aiiiiiivan sama.

Miettikää, että jossain virastossa joku tekee työkseen semmosta, että photoshoppaa ihmisille asiallista vaatetta päälle. Mahtavaa! Gotta lööööv Indonesia!!! 

Elämän ehtoopuoli. PERS.

ET. Mitvit emmiä mihkää Balille oo muuttanu!

Elämän ehtoopuoli, tässä ja nyt. Täytyy lopettaa rimpuilu ja ittensä kuviteleminen nuareks. Kun ET-lehti pyytää haastattelua niin eikö se viimeistään oo sen merkki, että voi ruveta varaileen aikaa kreamatoriosta? Sinne vaan, rohkeesti pää eellä suikaten, ja tulta perään!

Vitzi vitzi. Siitä huolimatta, tai juuri siksi, olo on vanha ja väsyny. Valvoin puoli yötä saattohoitaen pientä kissanpoikasta, joka oli vasta elämänsä aamunkoitossa, tuskin kuutta viikkoa vanhempi oli hän. Oli ihan hirviää. Kolmen aikaan hän viimein luovutti ja syrän pysähty. Hautasin aiemmin tällä viikolla kuolleen Bakson viereen. Pieni rääpäle oli miulla vaan muutaman päivän, mutta koska miä olen miä, ni kerkesin jo kiintymään. Ei ole juhlavat tunnelmat. Varsinkin kun kahessa viikossa miulta on kuollu 5 kissaa. Alkaa olla tuommonen vitsin vääntö vähän tiukassa tällä hetkellä.

Että helvettiviikot senkun jatkuu vaan.

Muihin asioihin, koska muuten vaan pillitän täs ja Edenin pojat menee ihan sekiksiin jos pomo vollottaa, ne ei ollenkaan pysty käsittelemään semmosia tilanteita.

Aurinko muka pimeni

Aurinkonpimennys oli ja kävi ja meni viime keskiviikkoaamuna. Meillä täällä se ei täydellisenä tullu, mutta kampesin kuiteski rannalle sitä vahtaamaan. Maksimikohassaan ilma viileni ja valo ja värit meni vähän oudoks, mutta siinäpä se. Mutta olihan sitä jännä kattella. Meil oli vanhat cd-levyt joitten läpi tihrusteltiin, hianolta näytti.

Taalasmaahommat loppuu vihdoin keskiviikkona, kun Edenin omistaja tulee takas kotio. Kaveri pitää ens viikon kissakauppaa auki, joten miä voin "lomailla". Mikä tarkottaa sellasten asioitten tekemistä mitä en oo kahteen kuukauteen kerenny: shopinkipäivä Lombokille, huushollin siivous, sukeltamaan, kissasairaalan järjesteleminen (koska siäl on kaikki lääkkeet ym sekasin ja miulla menee hermo kattella sellasta kaaosta). Ehkä kaljaaki ehtis jossain välissä sipaseen. Tuhat ja yksi asiaa tarttee hoitaa. Mutta eipähän tarvitte säätää huonevarauksia ja kirjanpitoja ja olla juurikaan tekemisissä ihmisten kanssa. Ei tarvitte menettää hermojaan ku asiakkaat hukkaa meiän fillareita. Ei tarvitte saaha hermoromahusta kun pakastin hajoaa tai kun jäbät on ihan kuutamolla asiasta kun asiasta.

Hilpeä esimerkki, osa 666: menin kysymään että onks meil viä kuinka paljo mysliä varastossa, vai tarvitteeko ostaa lisää et riittää siks aikaa et Suzanne tulee takas (se tekee itte Edenin aamiaismyslit). Jätkät esittelee miulle ensin majoneesipänikkää että niin tämän verran. Miä oon et mitä helvettiä, miä kysyin että onko MYSLIÄ eikä kiinnosta pätkääkän teiän majoneesivarastot. Aijaa, pojat vastaa. Esittelee purkin jossa on lusikallinen mysliä. Ja tässäkö on kaikki vai onks meil viä jossai varastossa lisää. Ei oo, tässon kaikki, vastaavat. Asia selvä. Ilmotan Suzannelle, että pääset myslinvääntöhommiin ku tuut, että shoppaile tullessas mitä siähen ny sitte tarvittetkaa, meil on myslit melkeen loppu. Muutama päivä tän jälkee hajoaa pakastin ja samalla ku meen ihmettelee sitä ni tarkistan muut varastopakastimet ja jääkaapin. No siälähän pojottaa saatana 4 isoa purkillista mysliä pakastimessa. Olin että hei gubbet, mitäs vittuja nämä oikeen on kun pari päivää sitten sanoitte että ei ole mysliä lainkaan missään enää, finished finished. Oooo jeees boss, there is more mysli.

Siihen miä en voinu sanoa enää mitää. Lähin pois ja poltin askin tupakkaa yheltä istumalta.

Muutama päivä viä ja sitte miä pääsen vapaalle. Ja koitan keretä kyllä ihan oikiasti myäs vähän lepäämään, koska sen tarve on aika akuutti.

PS ja Edit: menin laittaan tätä postausta plokin FB-sivulle, minne eilen linkkasin tuon ET-jutun. Mitä helvettiä? Ko.juttu on "tavottanu 23jotain tuhatta ihmistä" ja sitä on tykästäny melkee 250 ihmistä. Kaikkien aikojen enkat. Yleensä mitä miä tuonne postaan ni tavottaa jonku tuhat ihmistä, tai maksimissaan 10 0000 jos on joku oikeen kova stoori tai asia, ja kyllä ne tykästyksetki pysyy siellä satasen alla. Johtuukohan se siitä että otsikossa lukee PERS? Katotaa. Lisään sen tämänki postauksen otsikkoon. Ihan vaan koska voin.

Eilen pukkas vähän ukkosmyräkkää. Tai ainaki yritti. Ei siitä oikeen mitään tullu.

Aurinko laski 

Kissakaupalla kävi yks päivä tämmöset asiakkaat. Tyypit tuli suoraan kylvystä hakemaan jotain samppoota rajumpaa settiä kirppuihin. En oo ehkä ikinä nähny missään otuksessa niin paljon kirppuja kun näissä kahessa rääpäleessä oli.