Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläimet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläimet. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Naapurin vuohet kävi kylässä

Hikistä aamupäivää, oi Mordorin kansa. Kuten huomannette, olen hiukan laittanu blogin ulkoasua uusiks. Kyllästyin vanhaan. Ei tää uus luukki ole vielä ihan tismalleen mitä sen haluisin olevan, mutta mennään nyt tällä toistaseks, hiplailen ja virittelen vielä asioita, sitte ku jaksan ja ehin. Tässä on muutaki hommaa, ja pitää keskittyä niihin hommiin mistä saa liksaa. Se on rujo totuus se.

Nyt on tosin paremmin aikaa niin liksallisiin räpellyksiin kuin muihinkin tuherruksiin. Master Chef Australian vimosin sesonki on katottu ja voittaja on selvillä. Se oli 62 jakson savotta ja miä olin jumaliste niin koukussa, että en saanu ees öisin nukuttua kun vaan jännitin että kuka sen lopulta voittaa. Finaalijakson saapumista internettiin kyttäsin pitkin yötä ja kattoin sen sitte aamuyöllä heti kun sain sen imuroitua. Nyt voi taas hengittää ja elämä on takas omissa hyppysissä.



Asiaan. Vuohiasiaan. Taisin jo mainita, että naapurissa asuvat sukellusjätkät adoptoivat pari vuohta. Kyseiset vuohet on semmosia rescue-tapauksia, jotka hoiettiin kuntoon meiän kissasairaalassa. Tai se mikään kissasairaala enää ole. Se on myös marsu-kani-vuohi-hevois-lintusairaala.

Toinen vuohi tuli lasaretin pahnoille vastasyntyneenä vauvana, jonka emo oli hylänny. Toinen oli jo vähän isompi vuohenpentu, joka oli jostain syystä sokeutunu ja parku paniikissa jossain tuolla keskustan ruuhkasilla kaduilla aivan hätää kärsimässä. Vauvavuohi pulloruokittiin tomeraks ja sokeen vuohen näkö palas kun sai silmälääkettä ja hoivaa.

Vuohet muutti jokunen viikko sitten miun naapuriin, sukellusjätkien pihaan. Hirviää määkinää ne piti aluks mutta ovat nyt kotiutuneet. Ensteks he pysy ihan kotipihassa ja puutarhuroivat sen sileeks. Nyt ne ulkoilee jo reippaasti. Aluks sukellujätkien kanssa kävivät lenkillä, mutta nyt saavat itsenäisesti jolkotella huudiloilla.

Tuossa männäviikolla vuohet olivat ulkona, mutta halusivat kesken päivän kotio. Jätkät oli töissä ja heiän pihan portti kiinni ja lukossa. Vuohet määki vaativaan sävyyn että kotipihaan on bäää-ääää-ääää-stävä, mutta minkäs teet kun ovi on lukossa. Nehän sitten toiveikkaana suikkasivat miun portista sisään.
Ystävyys, läheisyys, vuohirakkaus!


Kissat oli tietty aivan ihmeissään. Osa pelkäs niin kovasti, että suorastaan jähmettyvät kauhusta, mutta osa meni välittömästi nuuskimaan vuohien perseitä ja puskemaan kinttuja, että tsau, en tiä mitä helvetin otuksia työ ootte, mutta ollaaks hei kavereita. Miä olin kans aivan liekeissä, kunnes vuohet hokas et hei täällähän on kaikenlaista syötävää. Kun ne kävi miun suuresti varjeleman avokadon taimen kimppuun ni heiän vierailuaika oli kyllä täysin käytetty.

Mutta koitappa saaha kaks jääräpäistä ja vähän säikkyä vuohta tottelemaan! Ei toimi. Miä juaksin perässä ja hätistelin niitä pois miun kitukasvusten rehujen kimpusta ja koitin ohjata heitä ulos mutta homma ei ollu great success, ei sitte ollenkaan. Piti soittaa Lutwalaan että käskeen naapurin jätkät tänne heti hakemaan nää riiviöt kotio ja vähän äkkiä.

Toinen naapurinjätkä sieltä sitte kaahaski käymään ja sen ei tarvinu ku kerran yskästä ni vuohet juoks hirviää määkinää pitäen kotio että BÄÄÄÄ ISI TULI KOTIIN.

Ihanat vuohet ja parhaat naapurit evaah!


Ja eläinasioissa kun ollaan niin let's kissakauppauutiset. Uutta tönöä ei o viäkään alettu pykäämään. Nyt syy on se, että miulla, tai siis kissoilla, ei ole läheskään tarpeeks rahaa jotta vois ees alottaa rakentamista. Raksaporukka on vapaana kyllä mutta kissojen lompsasta uupuu useita kymmeniä miljoonia. Miä pässi olin jotenki elelly jossain kuplassa ja ajatellu että ei nyt voi maksaa kaikenmaaliman tiilet ja sementit niin paljoo, mutta kun raksamestari Mister Ramadhan anto miulle lista et mitä kaikkea tarvii ja kuinka paljon, ja kun selvitin tavaroille hinnat ni lojahti melkonen paniikki housuun. Kissoilla ei ole rahaa kun tiiliin ja hiekkaan ja thäts it. Tiilistaä ja hiekasta ei tehä vielä mitään. Tarvitaan sementtiä ja rautaa ja puuta ja nauloja ja kattomatskua ja ovia ja ikkunia ja laasteja ja herranperkele vaikka mitä.

Onneks täällä on tukijoukkoja, jotka ottivat paniikista kopin. Lauantaina on uus hyväntekeväisyyshäppeninki, jonka järjestää Trawangan Dive. Heiän uus baari on nimeltään FAT CATS ja samalla vietetään baarin vähän virallisempia avajaisia. Ohjelmassa on Napakymppi-tyyppisä deittailuhubaa, onnenpyärää, ihmishuutokauppaa, railakasta shottirallia ja muuta karnevaalihumua. Tavote on saaha useempi kymmenen miljoonaa rupiaa kasaan ja jos näin käy, niin Mirripalatsin raksahommat pääsee ees alkuun. Kuhan sais ees seinät ja katon ja ovet ja ikkunat ja sähköt! Sen verran pytinkiä pystyyn, että voin avata kaupan. Sisustuksellisia hommia ja muita virityksiä voi sitte viimeistellä sitä mukaa kun kauppa käy ja kissojen kirstuun tulee fyffee. Peukut on berberissä olkapäitä myäten että tästä vielä Mirripalatsi saahaan jotenki aikaseks.



Hiekkakikkareen ensmäinen ja ainoa ROCKBAR!
Ja sitten STOP THE PRESS -tyyppinen uutispläjäys: Hiekkakikkareelle on avattu ROCKBAR! Synkkä pieni putka, ilmastoitu komero Gili Beach Bum Hotellin tiluksilla. Arvostan ihan saatanasti. Kerran oon käyny vasta, ja oli aika vaisu meininki. Mutta sai itte valita musat Spotifaista ja kalja oli kylmää ja kohtuuhintasta. Miinusta siitä että päättivät tuosta vaan sulkea paikan yhtäkkiä ja heittivät meiät pihalle. Mutta mesta on vastikään avattu ja hakee viä vähän meininkiä. Jotain DJ-iltoja siä näkyy olevan, mutta kun ne alkaa vasta ilta-ysiltä ni kamoon, en pääse niihin ikinä. Ysiltä tuppaan olee jo nukkumassa.

Voi paska tätä ikäihmisen hyytynyttä elämää, miä vaan sanon.



Hän oli löytyessään umpisokea ja hirviässä hädässä tuolla keskustan hulinassa. Nyt näkee taas! Ja on niin suloin!

Ethan The Vuohi tulossa ulkoilemaan

Ne perkeleet syö KAIKEN!

Tyypit kylässä

Kävivät ottamassa myös huikkaa

Mitäs sitte syötäis?


Pocari oli ihan jähmettyny kauhusta kun vuohet köpötteli pihassa

Mitä NOI on??? ÄÄK!
Rockbarissa on asianmukasta tunnelmaa

Huomenna ois Rockbarissa taas menoa mutta en kuitenkaa jaksa koska alkaa vasta ysiltä. Pöh.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Kikkareen eläimiä

Ohan toi nyt ihan helvetin tylsää kuvat harmaasta betonista ja remontista. Kun ei tässä kuitenkaan missään Kouvostoliitossa olla, meillä on täällä muutaki ku pelkkää petonia. Esimerkiks hirviästi kaikenlaisia eläimiä.

Kuvakollaashio next!

Eilen sattu olee melkeen kaikki mirrit yhäaikaa kotona ku tulin kissakaupalta. Kuvan ulkopuolella heitä oli lisää. Ei muuten mikään ihme, ettei miulla ole miästä kun tätä hulluutta avoimin silmin kattoo. Kissat rulaa! Lööövvvv!

Zorro tais haaveilla kanapaistista

Edenin majataloon on otettu lauma kananeitejä. Tässä heistä yks, nimeltään Ginger Spice.

Miulla oli köntsä nimmaanperkeleen hyvää juustokakkua. Sen syäminen oli vähän haasteellista, koska kissat halus kans.

Sokee. Hänellä on ollu muutama epilepsiakohtaus, mutta nyt menny jo melkee 2 viikkoa ilman yhtään sätkyä. Hän voi hyvin.

Vuohet vähän peloitti joitain

Mutta Supermama meni ennakkoluulottomasti tekemään tuttavuutta vuohen poikasen kanssa.

Myäs lehmiä kävi huudiloilla

Tori ja Steven hoitamassa naapuritallon hepoa, kenellä on inha tulehtunu vamma koivessa.

Takanaapureien yks kääpiökukko.

Sokee

Jaana

Hevoinen toi vähän raksamatskuja tänää

Juusto meni tsekkaa et mikäs helvetin otus se tuo on

Takanaapureien minikukot. Nää on ihan hulvattomia tapauksia. Ne on piäniä perkeleitä, joilla on lyhkäset jalat, mutta valtava ego. Ne antaa isommille otuksille lähöt jos tuppaavat liian lähelle.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Maailmantuska, osa 666

Hain matka loppu siihen. Kuva pöllitty feispukista,
Riepoo taas. Joku postas eilen feispukkiin kuvan kuinka reipas kalastaja rantautu veneellään ja veneen lattialla retkotti verissään nuari hai. Jumalauta, pää räjähtää. Balin haipelastamosta on tuotu tänne viime aikoina useita hainpoikasia, päästetty tänne vapauteen ja turvaan, koska täällähän ei sais kalastella tuolviisii. Mutta niin vaan kalastetaan. Turistit ramppaa harpuunoien kanssa meressä ja kuvittelee olevansa koviakin jätkiä jos saavat mitä hyvänsä tapettua, ja paikalliset kalastajat huolehtii lopusta. On se hianoo, aina kannattaa kusta omiin muroihinsa. Sukeltelu on saarten isoin pizniz niin ehottomasti kannattaa tyhjentää vedet kaikesta elävästä. Ja vaikka kalastuskieltoa valvotaan, niin aina joku onnistuu suikkamaan vesille sillon kun patrol-veneet ei ole liikkeellä.

Maailmantuska taas ihan tapissa. Tai taas ja taas, ehketi tämä maailmantuska on vähän pysyvä olotila nykysin. Mutta laitan kukkahatun päähän ja hiukkasen avaudun, josko se helpottais.

Kyrsii ihmiset jotka rähjää ja valittaa muttei tee asioille mitään. Muutos ei tapahu, jos ei asioille tee mitään, vaan tarttumalla toimeen. Se pätee aika moneen asiaan noin muutenkin. Jos olotila vituttaa niin ei se siitä parane miksikään, jos siä vaan valitat ja samalla jatkat pahrustamista samassa suossa päivätä ja viikosta ja vuodesta toiseen. Kaiken korjaavan ihmeen oottaminen ei auta, uskokaa miuta.

Tämä johdantona siihen, että miuta on ruvennu ressaamaan se, että saaren hevoisten tilanteesta vaan rähjätään, mutta asialle ei tehä mitään. On toki Gili Eco Trust, mutta niillä on hiukkasen kaikkea muutaki meneillään, eivät kerkiä ratketa joka suuntaan. Ja sitte on hevosryhmä feispukissa, kekkä vetää hyvin agressiivista kampanjointia ja postaavat tasan ja vain surkeita hevoskuvia. Ja keräävät lahjotuksia, sekä nimiä nettiadressiin. Niillä on valtavasti seuraajia ja myös ryhmän jäsenet on aika äkästä sakkia. Siellä tyrmätään heti jos vähän koittaa jotain sanoa, haukutaan idiootiks ja sillai. Ja meininki on sitä, että OMG en enää ikinä mee Gilille ja ai kamala ja voi kauhee ja tän täytyy loppua jne jne jne. Heppaprojektia ei ees vedetä täältä käsin, eli kukaan ei ole täällä tekemässä MITÄÄN käytännön ruohonjuurihommaa. Kun viime maaliskuussa kissaklinikan kanssa oli yhtäaikaa heppaklinikkaakin hiukan, ni ei mitään julisteita missään tai infoa liikeellä oikeen muutenkaan. Miä saatana hermostuin ja tein julisteen ja lähetin sen niille et oisko kuulkaa mitää jos vaikka laittasitte infoa jakoon että ois hevoisklinikkaakin tulossa ni ihmiset tietäis tulla jeesimään ja konien omistajat tajuais tuoda hepojaan mestoille. No kyllä ne sitte postasivat sen julisteen FB-sivulleen, mutta ensimmäistäkään liparetta ei täällä saaren kadunvarsilla näkyny.

Jatkossa en tee enää klinkkapostereita heille, perkele, niillä on parikytätuhatta seuraajaa ni kai siellä joku viittis ja tajuais tehä julisteet ja levittää infoa et hei, ois ilmasta hepoklinua tyrkyllä, tuoha siekii konis ni hoietaa ja laitetaa uuet manoloblahnikit kavioihi ni johan jaksaa hepo taas klopsuttaa.

Suunnitellut hevosklinikat lähes aina myös typistyy kestoltaan, ellei jopa kokonaan peruta. Enkä muista onko hevosporukka ollu kertaakaan Menolla hoitmassa koneja siellä, suunniteltu on mutta on aina taidettu perua.

Ois tarvetta kreisille hevosleidille, tai hevosmiähelle, joka keskittyis hevoshommiin ja rupeis vetään meininkiä ja orkanisoimaan ja TEKEMÄÄN. Ja joka olis täällä eikä jossain muualla.

Miähän en tajua hevosista oikeestaan mitään, mutta noin niiku koneista tajuumattomalla silmällä katottuna ni aika harvoin näen huonoja hepoja. Miun naapurustoon on noussu parikin konitallia ja siellä hevoiset näyttää olevan ihan huvässä kuosissa, heitä pestään ja pietään ihan hyvin, ja välillä riehakkaimmat Veli Hummat sieltä karkailee ja kirmaa hirveetä kyytiä mihin millonkin. Mein kesäkuun kissaklinikan lekurit kaikki totes kans et olivat tosi yllättyneitä miten hyvinvoivilta nää ponit täällä näyttää, ku olivat vähä lukenu internettiä ja venasivat et joka humma on rääkätty ja haavoilla ja kinkkaa tuskissaan ja niitä kuolee ähkyihin joka nurkalla

Koitan pitää hepojen suhteen silmät aika kiinni, koska miulla on kissaprojektin kanssa ihan tarpeeks puuhaa. Mutta kun kissakaupalla käy porukkaa niin melkeen kaikki kysyy jossain vaiheessa myös hevosista, että auttaako niitä kukaan, ni tartteehan miun jotain tietää. Kerron sitte että joo on toi tommonen FB-sivu minne voi lähettää kuvia ja muuta jos tarvis on, ja sitte tietty Gili Eco Trust on kans taho jonka puoleen kääntyä, jos näkee huonona olevan konin jossain. Että ottakaa yhteyttä sinne suuntaan jos haluutte tietää lisää, et miä oon vaan kreisi kätleidi.

Hevot on täällä perinteinen kuljetusväline ja miä en usko että kampanjointi hepojen totaalikieltämisen suhteen tulee ikinä onnistumaan. Kannattaisin semmosta jalkautumista tänne ja koulutuksen ja tiedonjakamisen kautta onneen -lähestymistapaa. Hevojen omistajien opastamista, tallivirtyksillä käymistä ja kertomista et hei ois hyvä jos tää ja tää asia hoiettais tällee eikä tollee. Helppoa sekään ei varmasti olis, mutta jos sillon tällön yhelläkin konin omistajalla syttyis ahaa-lamppu pään päälle ni hianoo. Kannattaisin myöskin vaihtoehtojen tarjoomista, sen sijaan että huuetaan pää punasena esmes siitä että idiootit turistit kun käyttävät hevostakseja. Fakta on että jos siä saavut tonne ytimeen helvetin painavan ja vaikeen matkapakaasin kanssa ja siun majotus on toisessa päässä saarta ni millä helvetillä siun ois sinne tarkotus mennä jollet heppataksia ota? Teleportaatiolla vissiin. Mutta siellä FB-ryhmässä jengi uhoo että JOS tulisin sinne vaikka 20 laukun kanssa ni kyllä kävelisin mielummin ku ottasin konitaksin. Tervetuloa tarpomaan, kun arska porottaa täysillä suoraan pään päällä, lämpötila on +34 ja kuoppaset polut ja 4 km matkaa siun majapaikkaan, ni siitä vaan.

Tämmöset ois sikajees!

Miä postasin hevosryhmään kuvan sellasesta fillaririksasta et eikö ois päheetä jos ois tämmösiä tarjolla ni halukkaat vois ottaa perseen alle ihmisvetosen riksan, et ois niiku vaihtoehtoa tarjolla hei. Ni heti joku kommentoi että "pyh, ne haluu että eläimet tekee duunin, ei ihmiset". Asia selvä, ei sitte.

NE haluaa. Nää on jänniä juttuja, että kaikki on aina NIIDEN vika ja sitte JOKU MUU sais tehä jotain tilanteen korjaamiseks. Tämäkin pätee mihin tahansa asiaan.  Jos siä saat jatkuvasti, joka vuas, veromätkyjä ni sen sijaan että huuat vitun verottajaa patti punasena ni josko vaikka maksasit tarpeeks veroja joku vuos ja kattosit mitä sitte käy? Mite ois?

Henkselin paukautuksen säestyksellä voin todeta, että tarttumalla toimeen valittamisen sijaan saattaa hyvinki saaha tulosta aikaseks. On aivan varma, että täällä ei olis kissojen tilanne muuttunu miksikään jos miä vaan tyytyisin postaamaan kuvia surkeista kissoista ja keräisin nimiä johonkin "STERILOIKAA GILIEN KISSOJA"-adressiin. Kyllä se on ollu ihan puuhastelemalla aikaansaatua, että täällä on nyt aika lailla pullukampi ja tyytyväisemmän olonen kissapopulaatio, ku mitä oli 2-3 vuotta sitte.

Oon kyllä miettiny et pitäskö miunki vaihtaa homma astetta ankeemmaks, laittaa kuvia vaan kipeistä ja kuolevista kissoista, eikä mitään kuvia läskistä Alepasta tai reippaista ilosista mirreistä laisinkaan. Että kaikki ois kauhuissaan ja syytäis miulle rahaa ja olisivat et kieltäkää Gilisaaret, siä kissat vaan riutuu ja hevoset on huanona. Mutta ku jotenki ei se tunnu hyvältä hommalta. Miä mialummin leuhkin niillä onnistumistarinoilla ja söpöydellä ja pullukoilla kissoilla, näyttääkseni että kattokaas tämmösiä punkeroita meil tääl on nykysin, tulkaahan kattomaan!

Miä oon sellanen että ahistun saatanasti kun näkee jotain hirveitä eläinkuvia, ni emmiä halua sellasia hirveesti jakaa koska en itekään halua sellasia kuvia nähä. Koska kannatan aika monia alan järjestöjä feispukissa ni välillä uutisfiidi on täynnä jotain Balin tapettuja koiria ja Thaimaan rääkättyjä norsuja ja mitä vielä. Ne on kaikki faktaa, ja todellisuus pitää pystyä kohtaamaan, oli se kuinka hirviä hyvänsä. Mutta mutta....

...kaiken pahuuden keskellä on hyvä markkinarako tyytyväisille, terveille, läskeille kissoille. Eikö?

Läski Alepa ja Mr. Stockmann näyttääkii tuossa alla justiisa mallia millaset kissapäivät täällä onkaan.





lauantai 9. toukokuuta 2015

Kärmeksen munat

Pasar Seni -metroasema, min hotlan vieressä


Loma lähenee loppuaan. Viimein ilta Kualassa, huomenna lennän Balille. Jee!

Oon Kualassa vaan kävelly ympäriinsä, laahustellu tual millo missäki ihan turistina. Sattuu kaikkialle, varsinki ku eilen kävin hiihtelemässä kaupunkin viidakon halki. Bukit Nanas, eli ns. city forest, keskuspuisto, sellanen kukkulainen sademetsäntynkä. Siellä polvet hyytelönä canopy walkeja puitten latvojen tasalla hiiviskelin ja pahrustin ylämäkee ja rappusia ees taas. Ihan kiva oli. Lopulta päädyin hiestä likomärkänä KL Towerin, paikallisen Näsinneulan, juurelle.

Toi pusaa munaa ittestään ulos


Olin niin aikasin liikenteessä, et ei ollu ihmisii mestoilla juur ollenkaa. Mietin et meenksmiä ylös kattoo maisemii, vai enksmiämee, mut päätin et emmiämee. Oon käyny joskus ja ku tällä reissulla kävin jo Petronaxen tötterön katolla ni se saa riittää. Miut kuiteski siitä nykästiin tornin juurella olevaan piäneen eläintarhaan, KL Tower MiniZoo nimeltänsä. En ois varsinaisesti halunnu mennä, mutta antovat roiman alennuksen lipusta, kertovat ettei siä oo ainootakaan muuta ihmistä juur nyt ja et siällä on erikoisspektaakkeli meneillään ku heiän kuusmetrinen pythonkärmesneiti pynkää parhaillaan munia ittestään pihalle. Ja sanovat et siä pääsee rapsuttamaan jäneksiä. Olihan se mentävä sitte.



Ei ollu kauheen paha minizuu, mutta vähäsen ahisti pienissä altaissa olevat isot kilpikonnat ja semmoset. Pyyttoni siä sykki munia sisuksistaan, semmosia ryppysiä nahkasen näkösiä isoja munia se vääns. Munat kuulema tulee pehmosina pihalle ja sitte kovettuvat. Tommonen kuusmetrinen kärmesneiti tekee kuulemma ehketi kuutisenkymmentä munaa.

Mitähän helvettiä ne meinaavat tehä kuuellakymmenellä pyyttonvauvalla???

Parasta oli touhukkaat mangustit sekä jänesten kanssa asuvat vauhikkaat marsut.


MARSU!


Loma on ollu hyvä, ja tarpeeseen tuli. On ollu aikaa miettiä asioita, ja on ollu aikaa - ja mahollisuus - olla miettimättä yhtään mitää, jos ei oo jaksanu. En oo juurikaan puhunu kenenkään kanssa noin kymmeneen päivään. Pakolliset asiointihommat on toki hoidettu, eli ruokaa ja kaljaa ja semmoset kuviot, muuten oon ollu mykkä, jäykkä, epäsosiaalinen paska. Chinatownin Reggaebaarissa oon toki joka päivä käyny syämäsä ja juamasa muutaman huurteisen, mutta siäki oon ollu tarkkana että pysyy muurit ympärillä ja ihmiset omilla reviireillään. Kirja aina mukana ja nenä siinä, se toimii useimmiten. Vähä oon salakuunnellu, ku on sattunu mordorilaisia naapuripöytiin, mutten oo sanonu mitää, ollu hiljaa vaan ja pelänny et perkele jos nuo hokaa et miäkii oon Mordorista ni joutuu saletisti juttelemaan ja kertakaikkiaan en nyt jaksa lässyttää mitään paskaa tuntemattomien ihmisten kanssa.

Huomenna matkustuspäivä täältä Kualasta Palille Hanurin Saattohoitolaan. Maanantaina koitan kyetä varovasti hoitamaan asioita, jotka on ollu kaks viikkoa hoitamatta. Sähköpostei ja semmosia. Pehmiällä laskulla, hiukkasen kerrallaan. Otan tuntumaa kotiinpaluuseen viivähtämällä muutaman päivän Balilla. Keskiviikkona sit kotio Hiekkakikkareelle. Oma Palatsi! Min kissat!

Ja lähetän näin lopuks täältä kepeät mullat miun Mummille, joka haudataan tänään. On ollu mielessä koko päivän, tai oikeestaan monta päivää. Mummi posotti elämää liki 101 vuotta (ois täyttäny ihan kohta satayks). Melkonen taival, etten sanois. Kiitokset Mummille kaikesta ja terveisiä sinne Vihreemmille Niityille!


Hotellissa on kaikki kielletty. Kannatan kyllä ainaki tota durian-kieltoa.

Myännän, että nyt alkaa jo olla vähän överit tätä paskaa. Myäskään ei tarvihe hetkeen ees ajatella Subwayn pötkylöitä tai minkään kuppilan pizzoja. Länsimainen roskapaskaruoka wuppiduu, jopa joustovyötäröiset munahousut puristaa ja maha on kivikova pallo. Jos vielä joskus saan paskannettua niin tulee varmaan vähintään seittemän kilon timantti, sen verran tanakasti on nimittäin kiskassu ryppynarun solmuun tämmönen kahen viikon paskaruokavalio. Tämä näin julkisesti koko maailmalle kerrottakoon. Kotiin viuh, paluu arkeen ja nuudelia kitusiin, eiköhän se siitä.

Maisema min ikkunasta

Minkäs teet. Kun kreisi kätleidi lähtee lomalle ni kissojahan se mene pongailemaan


Aamukävelyllä, osa 666

Näsinneula

Hikinen viidakko, vitusti rappusia ja ötököitä! Sinne välittömästi!

Tutisevat riippusillat, aina jees

Näsinneula


Jesh! 














Toi tönö tos vasemmal on Geo Hotel mis miä asustelin nyt täl stopil



Tsekkaa myös nämä