Tie rättikauppamiljonääriksi on avattu

 

Klikkaa tästä ja mee ostoksille

Avasin vihdoin kissoille nettikaupan. Tämä on ollu tyän alla jo ikuisuuden, mutta ikuisuudesta suurimman osan jumitin siinä tuskassa että kun ei ole saarella ees postikonttoria niin tavaran liikkeelle saaminen on helvetin työlästä ja vaikka oiski posti ni paikallinen postilaitos on mitä on ja ääh hirvee homma.

Mutta istu ja pala ja well helou nykyaika, ja kiitos guuglailun, kaikkeenhan on nykyisin ratkaisu ja internetillä hoituu mikä vaan. Ei tiätenkä miun tarvi mihinkään helvetin postittelupaskaan lähteä, senkin homman voipi ulkoistaa! On tää maalima ihmeellinen.

Kun olin aikani surffannu pää savuten ja opiskellu dropshippingin ja print-on-demandin alkeet, kyylänny läpi ties kuinka monta palvelua tarjoovaa nettisivustoa, kokeillu tavaroitten suunnittelua yhessä sun toisessa mestassa, vertaillu kustannuksia ja ties mitä kiemuroita, niin oli päätösen aika, jotta tästä tulee joskus jotain. Päätin täten ottaa haparoivat ensiaskeleeni internetin rättikauppabisneksen parissa Teespring-sivuston avulla.

Teespringin valitsin siksi, että niillä on tuotearsenaalissa kangaskassit ja t-paidat, jotka on tärkeimmät olla. Lisäks niien sivusto on helppo käyttää ja miun tasonen puupääki osaa sinne oman kaupan tehä sekä omia tuotteita väsätä. Sisäänpääsy Indonesiasta on sallittu (toisin kuin joillain muilla sivuilla, olen törmänny semmoseenki että sori, tälle sivulle ei ole asiaa koska Indonesia). Tavaroien väsäyksen ja postituksen voi hoitaa euroopasta käsin (suurin osa potentiaalisista asiakkaista on kuitenki Mordorissa, eli heille kätsympää kun hinnat on euroina ja tavara tulee ilman mitään tullihärdeleitä).

Tärkein seikka oli kuitenki tämä: Teespringistä ei ole kuukausittaisia kuluja. Rahat on niin kortilla, etten halunnu ainakaan näin alussa ruveta laittamaan penninlatia mihinkään spektaakkelimaisiin nettikauppavirityksiin, jos tässä käy niiku miun onnettomissa virityksissä usein käy, eli että miljoonat jää tienaamati. Jos alkaa kassit ja paidat rivakasti liikkumaan ja rahaa virtaa ovista ja ikkunoista, ni sitte kyllä lähen johonki mistä vähän vaikka maksaakin, jos niillä on tarjota esmes enemmän tuotteita, joista voi ehdalla Päde-designilla tuunata just semmosia kun miä haluan. Haaveissa siintää jo ura esim. suihkuverhojen ja varvastossujen suunnittelijana!

Tätä kirjotellessa nettikauppa on ollu auki reilun vuorokauden ja muutama tuote on jo myyty. Penniäkään rahaa en ole viälä nähny, kattotaan sitte kun sieltä jotain massia tulee, että kuinka hyvin tää loppujen lopuks toimii.

Nerokas systeemihän tämä on, jos homma toimii niinkun lupaavat (minen usko mitään ennenku näen): kunhan olen tuotearsenaalin tuutannu eetteriin ni senku istun perseelläni ja oottelen että miljoonat alkaa valumaan kohti! Ja vaikka massit menee kissoille, nin jos alkaa kauppa oikeen julmetun hyvin suihkimaan ni jumalavita, kuukausipalkanmaksu kissamuijalle käynnistyy hep vaan!

KLIKKAA TÄSTÄ JA OSTA JOTAIN!!!!!

Alla vähä esimerkkejä mitä siä kissojen nettikaupassa on tyrkyllä.

Järjestysnatsi

Ihmisraunion paluu, osa 666! Kun on luterilainen työmoraali yhistettynä obsessiivis-kompulsiiviseen kontrollifriikkiyteen, niin sitä saa kuulkaa vedettyä ittensä kuukaudessa aivan romahtamisen partaalle. Jopa täällä Hiekkakikkareella, jossa niin pitäis aina olla aikaa istuskeluun ja rennosti vaan otetaan ja ei huolta mistään ja kaikella on tapana järjestyä ja perserelaxanttisuppo on kroonisena suolessa ja aurinko paistaa ja palmuja vaan halaillaan.

Juu ei onnistu. Minä pystyn vetämään itteni ihan palasiks aivan silmänräpäyksessä, ei tuota mitään ongelmaa eikä asiaa tarvi ees suunnitella, sujuu aivan ittestään. Kun on ihmistyyppiä "TEEN KAIKEN ITE SAATANA" ja kuvittelee keräävänsä jotain vitun pisteitä johonkin miulle vielä valkenemattomaan tarkotukseen siitä että painaa persäsuoli soikeena, vähän sillai uhrautuvana ja marttyyriviittaa siinä sivussa hapuillen, ni morjens. Sitä ei näköjään kuitenkaan koskaan opi, kun on tämmöseksi kasvanu.

Kun kissapytinki vihdoin valmistu, niin se oli tietysti yks sellanen etappi jossa yhtäältä yytsittynä julmettu hermoominen ja stressi laukes, mutta toisaalta se tarkotti sitä, että nyt vasta alkoki äheltäminen. Kun raksaukot poistu paikoilta ni miä pääsin hommiin. Vaikka ajattelin, että pikkuhiljaa, hissun kissun, laittelen paikkoja kuntoon ja hankin kalusteita ja kaikkee ni paskat, niin intoa olin täynnä että HETI TÄNNE KAIKKI MULLE NYT -asenne pärähti päälle. Koska vituttihan se, että on uus hiano rakennus mutta kaikki on sisällä perseellään ja kaaoksessa ja mitään ei pysty järjestämään kun ei ole hyllyjä eikä huonekaluja eikä mitään. Halusin kaiken valmiiks ja hianoks ja varsinkin heti.

Rakennutin klinikkahuoneeseen hyllyjä, ja ostin varastohyllyhärpäkkeen. Piti saaha kaikki lääkinnälliset romppeet järjestykseen, ennenkun alkaa klinikka (se alkaa ens viikolla). Nyt on saatana kaikki niin järjestyksessä, että tunnelma on suorastaan orgastinen. Neulat on tip top rivissä kokojärjestyksessä, ei ole tavaraa tahi laatikkoa jolla ei paikkaansa ole ja jota ei ole nätisti etiketillä koristeltu että tässä lootassa on tämmösiä asioita. On vähän fiilis että en tohi eläinlääkäreitä sisään päästää ollenkaan koska ne sotkee kuitenki. Että voitasko vaan seisoskella tässä siistissä rivissä ja ihailla miten on neulat niin nätisti järjestyksessä. Ja kattokaa kuinka kaikki tikkauslangat on järjestetty tuollai koreihin että heti löytää oikiat langat kun niitä tarvii. Ai mahoton. Eläinlääkäri Rinille jo sanoin, että sitten ei saatana sotketa tai miä miä saan hepulikohtauksen. Koska kun Rini kävelee ovesta sisään, kaaos on välitön. Tavarat suorastaan loikkaa hyllyiltään pitkin lattioita ja pöytiä ja kaikki on heti ihan sekasin.

UUU MAMA! Onko mitään hienompaa kuin TAVARAT JÄRJESTYKSESSÄ! Kattokaa noita ylähyllyn neulabokseja! Ottaa ihan pumpusta kun on niin ihanat!

Uskallan epäillä, että ennen kun klinkka ens viikolla alkaa, olen tapetoinu klinkkahuoneen seinät laminoiduilla lapuilla missä on miljoona toimintaohjetta ja missä uhkailen lääkäreitä ties millä rangaistuksilla jollei tavaroita laiteta takasin sinne minne ne kuuluu.

Kyllä, minulla on ongelma. Useitakin. Ja tää järjestyksen ylläpito on niistä vain yks. Minua ei lika ja saasta ja paska häiritse, mutta tavaroilla on paikkansa ja niiden PITÄÄ olla omilla paikoillaan. Järjestysnatsi, thäts miiii!

Klinikkahuone on siis järjestyksessä. Jotakuinkin. Tarvitaan vielä uus jääkaappi ja pöytä, mutta niihin ei ole nyt rahaa (olen laittanu kaikki omatkin rahat tähän saatanan järjestelyvimmaan). Vanhalla jääkaapilla pärjätään toistaseks, ja klinikkapäiviks lainataan pöytä Golfilta.

Eihän uutta hienoo kauppaa voinu tämmösenä kattella.

Nyt pääsemmekin sitten kissakaupan puolelle. Ylevä ajatus oli, että myyään roinaa muovilaatikoista niinku ennenki, ja sitte pikkuhiljaa etitään jotain ilmasia rämiä huonekaluja ja hyllyköitä, mihin saa myytävät romppeet jotenki esille. Paskanvitut. Minulla on uusi hieno kiiltävä kauppa, jollasesta olen vuosia haaveillu ja nyt kun se on muuttunu todellisuudeks, ni emmiä halua että se näyttää joltain Pelastusarmeijan kirpputorilta misä huojuu jotain termiittien syömiä eltaantuneita huonekalunrämiä. Ratkaisu: nikkarijätkä Gimo hommiin ja vanerikaupoille.

Miä piirtelin hyllysuunnitelmia papereille ja Gimo rakenteli. Kaupan tiski olikin sitte vähän kinkkisempi, koska siihen halusin etualalle hyllyjä myyntitavaroille, mutta sen lisäks perspuolelle miulle jonkinlaista toimistotilaa. Koska en ole arkkitehti, insinörde enkä minkään lajin tekninen suunnittelija, niin oli vähän ihmettelemistä että sain pömpelin mitenkään ees ittelleni selkeesti piirreltyä. Totesin, että näillä tuherruksilla en saa Gimoa ikinä tajuamaan mitä pitää rakentaa, joten jonkin sortin kolmiulotteinen pienoismalli täytyy tehrä, että lopputuloksella on ees jotain mahollisuutta olla lähellekään sitä mitä olen vammasessa pääkopassani visioinu. Pahvimalliminiatyyritiskin askartelinpaskartelin, ja sen sekä piirustusten kanssa Gimolle asiaa selvitin. Hän raaviskeli päätään melkosen tovin mutta ilmotti lopulta, että kyllä hän taitaa tajuta mitä oon vailla. Gimo rakens, ja jumalaare siitä tuli just eikä melkeen mitä halusinki.

Taidonnäytteeni pienoismallien rakentelussa

Valmis tuote!

Kaikki huonekalut on vanerista tehty, joten sellasenaan nehän oli kauheita. Roudasin hevoskyyillä Gimon rakennelmia kaupalle harvasepäivä, ja sitte eiku maalaamaan. Selkä on paskana ja kaupan terde ja miun kaikki vaatteet on maalitahroissa, mutta lopputulos on aika hiano. On saatana niin värikäs meininki, että päätä särkee, mutta en halunnu kaupasta mitään synkkää 50 shades of brown -paskaa. Väriä elämään, jumaliste! Kattokaa ny, on hiano!

Kauppa on valmis!

Asioilla on siis paikkansa ja klinikka ja kauppahuone on tip top järjestyksessä.

Nyt miun yöunia hiertää varastohuone, joka on yhä ihan vaan keko tavaroita. Mutta sen järjestely saapi oottaa nyt tovin, ensin pietään kissaklinikka ja sen jälkeen sitte jatketaan järjestelynatsitusta. Ja on miulla vielä maalaushommia, Gimo rakens vanerijämistä kissakalusteita kaupan terdelle. Mutta maalailen niitä sitten kun selkä kestää mitään kyykkimistä.

Samassa yhteydessä miulla alko taalasmaahommat majatalossa, on ollu muutamia asiakkaita huvilassa, oma murju on täynnä kissanpentuja, ja on pitäny rampata Lombokilla millon minkäki imigration-asian takia. Sekä kaiken taalasmaalailun ja muun maalailun ohessa on pitäny säätää asioita seuraavaa kissaklinikka varten ja tilailla lääkkeitä ja hankkia rokotteita (niitä on nyt, jihuu!) ja päivitellä nettisivuja ja suunnitella ja painattaa uusia esitteitä ja flaiereita ja herra tiäs mitä. Vapaapäivä miulla on viimeks ollu joskus lokakuun alussa. Rupes pikkusen mielenterveys väsymyksen takia jo rakoilemaan, kun päivät ollu yhtä helvetin säntäämistä paikasta toiseen. Viieltä ylös ja kuuen jälkeen töihin ja yheltätoista kaupalle ja neljän tienoilla takas töihin ja sitte nopeesti kotio siivoomaan ja syättämään kissat, ja parhaina päivinä vielä illaks pitämään kauppaa auki kaheksaan saakka. Alko ikä tuntumaan, nimittäin. Olo on ollu vanha, väsyny, vaikea, ruma, läski, tyhmä ja vittumainen. Mutta kun on kaikkea tuota niin mikäs ihme se on, että siltä myös tuntuu. MUTTA JUMALAUTA NEULAT ON JÄRJESTYKSESSÄ! Se korvaa kaiken!

Mutta nyt otin tuossa 3 päivää vähän iisimmin ja oon vedelly kepeitä 10-12 tunnin yöunia. Rupiaa taas tuntumaan siltä, että aivot toimii enkä halua tappaa jokaista vastaantulijaa. Vain joka toisen.

Kyllä tää tästä.

Ja arvakkaa mitä! Miun työlupa on kaikilta osin valmis. Kaikki on hoiettu ja passi on takasin asianmukasin leimoin ja härpäkkein varusteltuna. Jumaliste! Siitä lisää seuraavassa paskannuksessa.

Kaupalla asuu myös Assi eli Assistentti

Gimo on törkeen näppärä pykäämään huonekaluja. 

Oodi uudelle Kissakonttorille

Nääntynyttä huomenta Hiekkakikkareelta, oi Mordorin kansa ja kaikki kaksi lukijaani. Hiukan on ollu hektiset ajat männäviikkoina mutta nyt on palattu jonkinlaisiin rutiineihin. Kunhan alkujärkytyksestä tokenen nin alkaa elämä sujumaan.

Sitten Kuala Lumpurin visiitin on lomailtu Vähänryyppään kanssa ja bailattu min synttärit (ne vasta olikin saaren surkeimmat bileet, siäl ei ollu ketään, mutta musiikki oli sentäs hyvää ja alkoholi ei loppunu kesken). Olen ressannu työluvasta ihan helvetisti ja pökertyny onnesta kun se vihdoin meni läpi. Kipasin Singaporessa pikavisiitin hakemassa työlupaan tarvittavan viisumin. On piipaheltu Lombokilla shoppailemassa. On saatu uus Mirrikonttori täysin valmiiks. Huvilaan ekat asiakkaat. Kissakauppa on avattu. Taalasmaahommat siinä sivussa. Piärivä kivi ei sammaloidu, nimittäin, kylä kääkkä jaksaa!

HÄN ON VALMIS!

Muusta viis, mutta jumalauta, kissojen kartano on VALMIS! Senhän piti olla valmis kun palaan Kuala Lumpurista, mutta sähköjen kytkentää sai vähän vartoa. Samalla kun sähköjä ooteltiin, niin duunarit hissukseen teki viimesiä viimeistelyjä: korjailivat vähän maaleja sieltä täältä mihin oli pärskyny ties mitä kuonaa tai mitkä oli vähän hutasten sudittu alunperin, viilasivat kattoarakennelmaa myöskin koska huomattiin että sehän perkele vuotaa (täällä on poikkeuksellisesti jo nyt satanu pari-kolme kertaa oikein kunnolla, normaalisti ei ikinä sada vielä syykuussa!), ja siivoilivat ympäristöä.

Lokakuun toka päivä saatoin todeta että ei perkele, valmis se on. Kaikki on maalattu ja puunattu. Tuleepi vettä hanasta ja viemäri vetää. On sähköt. Ilmastointikoneet toimii. Se on VALMIS. Ei ole enää raksaporukalla mitään hiplattavaa, loppu on miun hommia. Maksoin palkat ja sain avaimet ja laitoin ovet lukkoon ja otin näin pytingin omaan haltuun.

Heti en kuitenkaan voinu tehä mitään muuta, miun piti oottaa työlupaa. Olin nyt ekaa kertaa pariin vuoteen työluvattomassa tilassa ja koska saaren viidakkohuhurumpu kertoo koko ajan että imigrasi jahtaa ihmisiä ihan vimmalla ja nimenomaan sellasia, joilla työlupa on käsittelyssä mutta ei vielä valmis, niin en uskaltanu ottaa mitään riskiä että siinä touhukkaana jotain lattiaa luuttuan ja tuleepi vakooja kattomaan että jaahas, näyttää työnteolta, se ois sitte joko metrin korkunen pino lahjusrahaa tahi maasta ulos. Onneks miun työlupa luiskahti läpi justiisa samaan aikaan kun torppa tuli valmiiks, eli saatoin siltä istumalta ostaa (saatanan kalliit) lennot Singaporeen ja sännätä sieltä hakemaan tarvittavaa leimaa passiin.

Kun tulin Singaporesta takas viikko sitte, niin asiat kunnossa, saatoin ruveta ihan rauhassa ja aivan näkyvästi touhottamaan. Torpan kuuraus eka ja sitte ensmäänen ja toinenkin hevoiskärryllinen muuttokuormaa sisään! Siinä sitte ihmeissäni oon pyöriskelly että tässä tää nyt on jumalauta. Kissojen oma konttori, klinikka ja kauppa, onko tää ees totta!

Koko torpan taival haaveesta tähän todellisuuteen missä miulla on helvetillinen lukaali ihan vaan kissoja varten on kerrottu ulkomaankiälellä kissablogissa. Mutta lyhyesti kohokohdat tässä:

• Raksaporukka alotti hommat elokuun 16.päivä
• Palatsi oli valmis lokakuun 2.päivä
• Tyhjästä täysin valmiiks: 7 viikkoa. SEITSEMÄN VIIKKOA!
• Palatsi on noin 40 neliön lukaali + terassi. 3 huonetta (kauppa, varasto/heräämö ja klinikka)
• Rahaa meni noin 121 miljoonaa rupiaa eli tän päivän kursilla noin 7600 egee. Tästä palkkoihin meni 46.5miljoonaa (raksaporukan duuni makso 40miljoonaa, sähkömiesten liksa 6.5 miljoonaa).
• Tontti, kaikki tiilet, suurin osa kaakeleista + jotain muuta raksatarviketta saatiin lahjotuksena.
• Rahat kerättiin kahella fundraising eventillä, kissojen säästöistä (=vanhan kaupan tuottoja lähinnä), lahjotuksilla (lahjotusboksit, GoFundMe-kampanja, PayPal-lahjotukset, raksaporukka-sponsorikampanjalla) ja viime metreillä kun kissojen tili oli tyhjä niin maksoin itte jotain vesihanoja ja ovenkahvoja ja muita nippelinappeleita.

Torpassa on:

• juomakelponen raikas puhas vesi joka lorisee suoraan hanasta
• 2 ilmastointilaitetta
• pre-paid sähkö (joka on silkkaa neroutta)

Torpassa ei ole:

• vessaa. Käymme naapurissa Gili Golfilla vessassa.
• keittiötä. Emme tarvitse.

(Jos siis joku kelaa että vittu kun on halpaa rakentaa talo Hiekkakikkareelle, niin on syytä huomioida että Kissojen Kartanossa ei ole näitä kahta rakennusprojektien kalleinta asiaa)

Kissakaupan avasin tän viikon maanantaina. Ei miulla pal mitään myytävää ollu, mutta muutama laatikollinen kangaskasseja, vähän paitoja, postikortteja, kissoille leluja ja kaulapantoja. Pari säkkiä kissanruokaa. Eilen kävin Lombokilla sijottamassa loput omat rahat kissanruokaan, koska kissanruoka on kissakaupan ns. käteislehmä eli cash cow. Ja jahka kauppa pikkuhiljaa tuottaa rahaa, niin otan sitte takasin mitä olen omaa rahaa asioihin laittanu (koska olen iteki nyt ihan helvetin persauki.... tosin se on miun jatkuva olotila eli piänellä budjetilla elely sujuu ihan näppärästi).

Kauppa on auki!

Kaupalla on jo käyny asiakkaita, joka päivä! Eilenhän puoti oli virallisesti kiinni, koska olin Lombokilla ostelemassa kissaruokaa, mutta kas, kun jarrutin kaupalla aamulla klo 7:30 matkalla veneelle, niin sisään pyyhkäs pari naisihmistä ja ostivat hirveen läjän paitoja ja kangaskasseja. Ja sama illalla kun olin mestoilla raivaamassa kaaosta niin oven takana kolkutteli pari gimulia, jotka tulivat ja ostivat kangaskasseja, joka lajia. Että asiakkaita tulee ovista ja ikkunoita, vaikka koittaa pitää kauppaa kiinni!

Yleisfiilis on myös että kyllä tätä on niin ootettu. Siis muutkin kun miä. Ei oo yks eikä kaks ihmistä vaan enempi jotka on sanonu että on niin hienoa kun vihdoin on taas kissakauppa saarella, että mikä valtava helpotus tää on kun ei tarvi juosta ympäri kyliä ja saaria ettimäs että mistä saa kissanruokaa, et nyt tietää mihin polkasta jos jotain tarvittee.

Uusi kissaprojektin logo

Mutta paljon on vielä viilattavaa ja höylättävää. Tarvis kipiästi hyllyjä ja pari pöytää, muttei ole rahaa ostaa ja huhuilut vanhojen huonekalujen perään joita vois joku lahjottaa ei oo tuottanu tulosta. Mutta joskus sitte kun on fyffee niin ostan tai teetän hyllytsydeemejä ja muuta mitä tarvittee. Myös sisäänmuutto jatkuu yhä, miulla on vielä ainaki 2 hevoskärryllistä rojua kotona ja ne tarvittee siirtää Mirrikonttorin varastoon. Sitte onki inventaarion tekemisen vuoro, klinikkaroinille, koska ens kuussa tuleepi eläinlääkäreitä pitämään ekaa klinikkaa ja tarvittee kattoa mitä miulla on ja mitä ei. Juuri mitään ei ole, koska viime huhtikuun klinikka ja kissasairaalan käynnissä pito on syäny lähen kaiken klinikkasälän. Rahaa ei ole mitään hankkia, mutta onneks Gili Eco Trust lupas maksaa seuraavan klinikan kaikki kulut. Saarella ei ole tällä hetkellä myöskään ainootakaan rokotetta ja kissarutto räjähtää kohta käsiin kun sadekausi alkaa, eli koitan myös jostain rääpiä rahaa rokotteiden ostamiseen. Torpan ulkopuolella tarttis laitella pientä puutarhantynkää vireille, ja sainkin jo 10 säkkiä kompostia lahjotuksena mutta tarvii vielä tilata kuorma hevosenpaskaa ja sitte ruveta lapiohommiin ja kasvivarkaisiin, jotta saa kaiken nätiks. Ulkoseiniin pitää teettää jotain hienoja kissamaalauksia. Terassi tarvii ehkä pientä aitaa + bandantappobampuverhon suojaamaan sateelta. Uus jääkaappi tarvii ostaa ja vesipänikkäpömpeli, jotta voin liittyä Gili Refill -verkostoon. Kaikenlaista pientä koristelua ja hömpötystä myöskin on suunnitelmissa. Ja samaan syssyyn päätin laittaa koko projektin vizuaalisen ilmeen ja brändäyksen ja herra tiäs mitä uusiks. Uus logo yms. Siinähän ei hommaa sitte ookkaan ku pitää kaikki webbisivut ja suakelin somet hinkata uuen tyylin mukaseks ja teettää uuet brosyyrit ja muut materiaalit. Pitää kans saaha rantakadun varteen ja muuallekin opasteita ja mainoksia että jengi löytää kaupalle. Ja sitä ja tätä ja tota.

Ei ole vapaa-ajan onkelmia lähiaikoina tiedossa, ei ollenkaan.


Mutta on se jumalauta komia pytinki! Katto ei vuoda (enää)! Se on aivan julmetun valosa päivällä ja myös illalla kun räimäsee lamput tulille, nimittäin kyllä näkee palleja poistella vaikka keskellä yätä! Viemäri vetää! Vesihanan vesi ei kasva levää! Ilmastointi pitää torpan hyytävänä jos niin haluaa! Iso hieno näyteikkuna kaupan etuseinässä! On ihan helvetisti tilaa! Ei ole hiiriä, sammakoita, rapuja tai torakoita! Kaikella rakkaudella vanhaa edesmennyttä kissakauppaa kohtaan, nin olihan se nyt ihan hirveä synkkä komero, mihin sato sisään ja hiiret tuhos kaiken ja pasko kaikkialle. Nyt on sellanen olo niikun ois muuttanu viemäristä Marina Bay Sandsiin. Kyllä kelpaa olla ja kauppaa ja klinikoita tuossa pyöritellä.

Julkisivu

Ihan ku aivan OIKEE näyteikkuna!

Susu on muuttanu ineen. Susu on Gili Palmsin kissa, ja omasta miälestään omistaa koko alueen.

Kaupan terden kissanruokabaari on aika suosittu. Tässä Mr.Meo särpii aamupalaa

Muutaman kilon kissanruokaa hain eilen. Ja myös uuden fillarin, itzelleni aivan! Vanha fillari oli niin romu ettei siitä enää ollu menopeliks.

Raksavaiheessa piti säästää kaikesta, jätin mm. väliovet sisälle asentamati. Ostin sen sijaan pari suihkuverhoa ja nehän toimii mainiosti. Kun klinikoita pietään ni on hyvä saaha klinkkatilaan työrauha ettei kaikki pällistele sisään. Ja suihkuverhot myös helpottaa ilmastoinnin toimimista, ei tarvi täysillä huuattaa kun verho rajaa viilennettävän alueen yhteen huoneeseen. Harmillista ettei löytyny kissakuvioituja verhoja, mutta ehkä sellaset joskus jostain tupsahtaa.

Raksaprojekti loppusuoralla!

PUSSY PALACE eilen iltapäivällä

Hyvä luoja. Mirrikartanon rakennushommat menee päivässä 32 tällä hetkellä. Meillä on seinät ja katto ja ilmastointilaitteet. Parhaillaan siellä alotellaan kaakelointihommia ja kihnutetaan ulkoseinien maaleja sekä ikkunan- ja ovenkarmien jotain-tökötöintiä. Kuhan on kaakeloinnit tehty niin tarvittee vielä asentaa ovet ja ikkunat, lavuaari ja vesihana, saaha torppaan sähköt ja juokseva vesi. Sitten se miun puupää-ymmärryksen mukaan on valmis. Tsiisus saatana.

Näljässä viikossa! Yläkuva: 16.elokuuta / Alakuva: 12.syyskuuta. 

Reilu 4 viikkoa sitte miulla ei ollu ku pläntti maata ja niin on tultu tyhjästä jo tähän pisteeseen. Miä oon aika monttu auki.

Ja okei, hermot on menny pari kertaa, mutta hepulikohtaukset on johtunu lähinnä miun väsymyksestä ja stressistä ja kielimuurin aiheuttamasta kommunikoinnin vaikeudesta. Raksaukot on tehny järjettömän hyvää duunia ja jälki on huolellista ja hienoa eli kaikki on menny tsiljoona kertaa paremmin ku mitä etukäteen pelkäsin. Mutta kas, tässä se taas nähtiin: pessimisti ei pety vaan kun valmistautuu aina pahimpaan niin joskus saattaa yllättyä jopa ilosesti. Näin tässäkin tapauksessa. Olin henkisesti valmistaunu siihen, että kaikki menee päin vittua, mutta MIKÄÄN ei ole menny päin vittua ollenkaan. Okei, unohtivat laittaa seiniin lasitiilet, mutta senkin ne fiksas hetimiten kun asiasta motkotin.

Tää rakennusprojekti on ollu myös maailman paras kielikurssi. Kun raksaukot ei puhu enklantia juuri lainkaan, nin se on ollu pakko mongertaa indonesiaa sen minkä suinkin taitaa. En sitte tiiä kuinka paljon tulevaisuuessa tartten raksasanastoa, mutta kaikki on kotiinpäin mikä miäleen jää. Besi on sellasta rautatankoa ja pasir on hiekkaa ja paku on naula ja kayu on puuta ja pintu on ovi ja jendela on ikkuna ja keramik on kaakeli ja semen on sementtiä. Kylä näillä K-raudassa pärjää!

Kissaprojektin käynnistin 4 vuotta sitte, alkusyksystä 2013 tää homma alko. Sillon miulla ei ollu mitään, paitti kasa hyviä aikomuksia ja valtava tarve laittaa saarten mirripopulaation asiat vähän paremmalle tolalle. Sillon haaveilin, että miulla olis joskus iso muovilaatikollinen peruslääkkeitä ja muuta sälää aina jemmassa himan nurkassa, että jos joku tarvii ni olis heti antaa lääkkeitä niitä tarvitteville kissoille. 2014 Egoiste ravinteli lahjotti miulle sen pienen kopperon, missä pyöritin kissakauppaa ja klinikoita tän vuoden huhtikuun alkuun saakka. Egoisten koppero oli ihana ja ilmanen, ja vaikka siellä katto vuoti kun seula, ja viemäri ei koskaan vetäny ja se oli pimiä putka täynnä hiiriä jotka tuhos kaiken, niin se oli kuitenki miun/kissojen. Sen kanssa kissaprojekti pääs aivan uusiin ulottuvuuksiin, kun oli joku tukikohta mihin ihmiset saatto tulla millon minkäki kissa-asian kanssa. Kauppa myös tuotti ihan kivasti rahaa klinikoiden ym järjestämiseen.

Kun Egoisten kaupan katosta tuli vettä niskaan vesiputouksen lailla, ni haaveilin, että joskus ois kissoilla kunnon tilat, missä katto ei vuotais, missä viemäri vetäis, missä olis kunnon valot ja varsinkin kunnon tilat eläinlääkäreiden tehä töitä. Ja ois kunnollinen tila kaupalle, missä ois iso ikkuna ja missä voisin myyä kaikenlaista kissatilpehööriä. Mutta mahottomalta tuommonen haave tuntu, kun kissaprojekti eli sillä lailla että kun yhteen taskuun tuli rahaa niin toisesta taskusta sitä lähti ihan viivana.

Ja kuinkas sitte kävikään? Egoisten tilasta piti luopua. Sain välittömästi tontin uuelle rakennukselle. Ihmiset ympäri maalimaa sekä täällä olevat biznexet on lahjottanu rahaa ja järjestäny fundraisingeja, jotta on saatu rakennushommiin rahaa. Osa raksamateriaaleista on myöskin tullu lahjotuksena. Kyllä, saarella, ja koko maailmassa, on isompiakin ongelmia kuin Hiekkakikkareen kissat, mutta auttamishalua on löytyny niin paljo, että ehkä ihmiskunta ei olekaan tyystin toivotonta sakkia.

Rahaa tuohon on tällä hetkellä menny euroissa katottuna vajaat 6000 egee. Vielä on maksamatta helvetillinen summa palkkoja ja vissiin sähköliitäntäkin maksaa jotain järjettömiä ja kaikkea pientä nippeliä ja nappelia tässä viimeistelyvaiheessa tarvitaan. Kissojen rahat on toistaseks riittäny ja toivon, että riittää valmiiks asti. Sitä en tiiä millä perkeleellä hankin tönöön mitään kalusteita ja asioita mitä siellä tarvii, mutta se on sitte sen ajan murhe. Pikkuhiljaa, slowly slowly.


Mutta kohta tuo kissojen uus torppa on valmis. Kauppa aukeaa sitte kuitenki vasta kun miulla on uus työlupa taskussa. Ennen sitä en uskalla avata, imigrationin kyylät ramppaa täällä yhtenään ja ovat viimeiaikoina jahdanneet nimenomaan ihmisiä, joilla on työlupa-anomukset vetämässä mutta eivät vielä menneet läpi. Mutta lokakuun alussa PITÄIS työluvanki olla kunnossa.... saa nähä.


Miulla on kaveri, jolla on yhteyksiä johonkin henkimaaliman tonttuihin, ja se aina sanoo, että kyllä sieltä annetaan jos vilpittömästi pyytää ja toivoo. Miä en tiiä, onko tonttujen johdatusta vai mitä, mutta oli mitä hyvänsä, niin aika käsittämätöntähän tää on. 4 vuotta sitte miulla ei ollu MITÄÄN ja nyt miulla on ihan kohta maailman hienoin ja upein ja parhain noin 40 neliön PUSSY PALACE! Missä on kunnon valot ja katto joka ei vuoda ja lavuaari joka vetää ja ilmastoinnit ja iso ikkuna kaupassa ja hienot tilat eläinlääkäreille. MISSÄ KATTO EI VUODA! Jumalauta!

Uuen Pussy Palacen huudilot

Raksahommat

Pussy Palace tänään

Mirrikonttorin eli Pussy Palacen rakennushomma etenee vauhilla. Seinät on pystyssä! Melkosta haipakkaa on siis pietty, mutta kohta vauhti hidastunee. Hommat siirtyy enemmän nysväämisen puoelle, kun ei vaan reteesti ladota tiiltä tiilen päälle.

Miulla ei oo menny hermotkaan ihan totaalisesti kun vasta kerran. Siinä kohtaa kun jätkät senku lappaa seinää pystyyn, mutta totaalisesti unohtivat että seiniin tulee lasitiiliä tuomaan valoa sisään, ni miä otin vähän kierroksia. Kyllä heillä toki on raksapiirrustukset, mutta niitä unohetaan seurata, ja jollen ole koko ajan silmämuna tanassa kyttäämässä niin lipsahtelee kaikenlaista. Yks ovikin luiskahti väärään kohtaan tuosta vaan ja kun sitte menin mäkättämään äkäsenä niin olivat vaan et hups, sori sori sori. Koitin sanoa, et katos jos teette niiku piirustuksissa on käsketty, ni ei tarvi tehä ylimäärästä duunia virheitten korjaamiseks, ja miä en tuu tänne äkäsenä rähjäämään, se ois niiku win-win-situeissön, evribadi häpi.

Raksahomman vahtaaminen ja säätäminen on yhtä helvettiä. Se on helvettiä ihan noin ylipäätään, mutta varsinkin nyt kun hommia hankaloittaa myös varsin korkea kielimuuri. Välillä on niin hermo kärvähtäny että puhun suomea kun raksapomo kälättää miulle indonesiaa, ja miä en tajua yhtään mitään. Onneks naapurista Gili Palmsista löytyy tulkkausapua nin saahaan asiat selvitettyä.

Torpassa on tällä hetkellä siis seinät pystyssä. Kattomateriaalien, ovien ja kaupan ison ikkunan toimitusta ootellaan. Toivottavasti tulee viikonlopun aikana nin saahaan ihan piakkoin jo katto pään päälle.

Rahatkaan ei oo viälä loppunu. Toki oon paska housussa koko ajan että kuinkahan pitkälle pötkitään ennenku kissojen lonpsa kosahtaa tyhjäks.

Mutta asioilla on tapana järjestyä.

Gili Palms Villas

Pussy Palacen naapurissa, Gili Palms Villasin ekassa megahuvilassa, ollaan jo melkeen valmiita. Toki on vielä kaikkea pientä viilattavaa ennenku asiakkaita voipi ruveta toivottelemaan tervetulleeks, ja jumalavita on tehtävä sisustuselementtisille asioille jotain. Miähet kun on suunnitellu, niin huvilan väriteema näyttäs olevan 50 shades of brown ja muutenkin koko huvila lienee suunniteltu siten, että ens mietitään mikä on isoin telkkari mitä rahalla saa, ja sitte rakennetaan järettömän kokonen huvila sen ympärille. Mutta hyvä siitä tulee, kuhan hankitaan vähän jotain väriä ja säihkettä. Toivottavasti tämä hervoton kesämökki avataan asiakkaille ihan tässä viikon-parin sisään.

Niin, tämä piakkoin aukeeva Gili Palms Villas on miun uus työpaikka. Kun se on kätsysti tulevan kissakaupan naapurissa ja olen huudeilla jatkuvasti enivei, niin samallahan voin siinä jotain töitäki tehä, ja täten siis teenkin. Jee!

Mistä näppärästi aasinsilta aiheeseen työlupa. Voi vittu miä sanon, säädön määrä on JÄRJETÖN. En tiiä millon uus työlupa on valmis, syyskuussa piti olla mutta ei ookkaa mahollista koska jotain-jotain. Miä en tajua lakimiäsnaisen höpötyksistä mitään. Kysyn mitä vaan ni vastaukset on tyyliä "yes currect, but no". Kirjotan aiheesta tarkemmin, sitte joskus kun tää paska on saatettu loppuun saakka ja miulla on uus työlupa. Siihen taitaa vielä hetki vierähtää.

Hei me rakennetaan!

Miä en meinaa pysyä nahoissain! Mirrikonttorin rakentelu on alkamassa! ÄÄÄÄKKKKKKK! Usko tähän oli jossain kohtaa aika koetuksella, kun ei ollu tarpeeks rahaa ja homman alotus vaan veny ja veny. Mutta NYT! Myä rakennetaan!

Miä oon niin liäkeissä ja niin täpinöissä ja niin innoissaa että ilopissan paikka olis kyllä tässä ja nyt.

Tapahtunut tähän mennessä, kuvallinen reportaasi next.

Helmikuun alussa miulle kerrottiin, että kissakaupan tilat Egoiste-ravintelin tiluksilla tarvitaan muuhun käyttöön. Olin vähän ounastellu että näin tulee jossain vaiheessa käymään, mutta kyllä siinä silti vähän alahuuli väpätti. Mutta eipä hätää: sain pitää kauppaa vielä muutaman kuukauden ja jo muutama tunti häätöilmotuksen jälkeen kissat sai palan maata lahjotuksena. Tulin häätöilmotuspäivänä kissakaupalta Golfin kuppilaan ja ääni vapisten kerroin Golfin ja Gili Palmsin omistajalle, että joudun sulkemaan kaupan. Mr. Robert ei silmäänsä räpäyttäny, totes samantien että no rakennetaan siulle uus kauppa tuohon. Heillä on valtava tontti tuossa ja kyllä siitä liikenee kimpale kissoille. Eipä vähän onnenkyynel. Kuvassa miltä tontti näytti helmikuun lopulla.

Uuen Mirrikonttorin sijainti. Noin sata metriä rantakadulta, Gili Golfin vieressä.

Ensimmäinen luonnos näytti tältä

Mr.Neil, toinen lahjotustontin omistajista, teki luonnoksista oikeenlaiset raksapiirrustukset.

Tältä tuo kartano tulee näyttämään ulkopuolelta.

Sisukset

Toukokuun alussa tontti näytti tältä. Järkättiin raivauspäivä.

Tontilla röhnötti vanhan myrskyssä kaatuneen puun raato.

Moottorisahamiäs tuli pilkkomaan puun raadon

Tontti siivoustalkoitten jälkeen toukokuun alussa

Toukokuun lopulla laitettiin banneri mainostamaan että kyllä se meiän uus pytinki tähän vielä nousee.

Sittepä ei hetkeen tapahtunu yhtään mitään. Rahaa ei ollu läheskään tarpeeks yhtään minkään kioskin pykäämiseen. Kerjäsin lahjotuksia joka suunasta ja järkättiin fundraising-bile. Sen jälkeen massia oli sen verran, että ainakin alkuun päästään. Piti neuvotella raksaukon kanssa ja tilailla materiaaleja ja säätää kaikenlaista. Eilen iltapäivällä asiat oli sillä mallilla, että kättä lyätiin rakasamestari Mr. Ramadanin kanssa päälle että LET'S FUCKING DO IT. Tontti näytti kättelyn jälkeen tältä.

Mr. Ramadan (joka morjestaa tuossa kuvassa) rupes heti siivoomaan kissojen tiluksia ja laitto vielä viimeisen nuotion liäkkeihin.

Tänään aamulla uuen MIrrikonttorin tilukset on merkitty ja mitattu ja laitettu valmiiks. Huomenna alkaa perustusten kaivelu.

Rahaahan kissoilla ei vieläkään oo tarpeeks, joten lahjotukset on yhä erittäin tervetulleita. Joka ainoa lahjotettu lati menee tismalleen kissojen hyväks, sen takaan ja vannon.

Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet

Ja kas, toissapäivänähän pihaani jälleen luikersi kobra-merkkinen kärmes. Voi helvetin helvetti miä vaan sanon. Justiisa olin suihkusta tullu (oli taas mati lampu -päivä, eli ei tarvi kun kättä heilauttaa, ni kuolee hikeen ja tarttee taas käyä suihkussa) ja menossa pihalle tupakille pelkkä saronki päällä kun pongasin kissat laumana tölläämässä JOTAIN pihalla olevien kissahäkkien välissä. Menin sinne sitte dorkana heti rohkeena naama eellä että mitäs nyt, onko siellä taas sammakko. Ei ollu sammakko. Oli kobra, joka oli kaulusliäpeet levällään ja sihis ja hyökki kohti. Voi jumalauta. Eiku takas sisään, vaatetta päälle, ravia naapurin majataloon ja neitimäinen kiljunta. Sieltä sitte tuli pari jätkää ja ottivat tilanteen haltuun. Tarkistivat otuksen, kyllä, kobra on ja helvetin äkänen nimittäin onkin. Toinen jätkä jäi vahtiin ja toinen juoks naapurin hevostalleille hakemaan vielä muutaman rohkeen jätkän tukijoukkoihin.

Viis jätkää ja yks kobra. Yks jätkä seiso talon rappusilla haravan kanssa ja hyppäs ilmaan joka kerta kun joku vähäkään liikahti. Itsehän olin samoilla fiiliksillä: joko kimitin talon rappusilla ja säpsähtelin tai jos kävi ihan liian jännäks ni menin oikeen sisään tölläämään ikkunan takaa että mitä tapahtuu. Yks jätkä seiso pihassa rivakan turvavälin päässä kivenmurikka käessä vahvassa puolustusasemassa. Yks  oli lapion kanssa valmiina. Ja rohkein nosteli pinossa olevia kissahäkkejä syrjään, jotta kobraparkaan päästään käsiks.

RIP

Kobra pääs siinä sitten aika nopiasti hengestään. Pahoittelut. Eihän se taaskaan hänen vika ollu, että miun pihaan eksyi.

Soisin tietenkin, että elävänä pyydystettäis ja vietäs jonnekin missä ne sais rauhassa elellä aivan muina kobrina, mutta miä en ruvennu tuossa tilanteessa neuvomaan. Kärme oli saatava pihasta pois, piste. Eikä noien kanssa ole leikkiminen, ovat myrkyllisiä ja helvetin kiukkusta sakkia nuo kobrat. Silti, koska olen herkkäperse ja eläimet on pop ni aika kovin ahistaa, että hänet tapettiin.

Ounastelen, että koska naapurissa on tyhjä tontti täynnä kaikenlaista rakennusjätettä ja paskaa, niin siellä muhii ties mitä ryömivää ja luikertavaa ja ahistavaa. Miun pihan aidassa ollu kissojen kulkuaukko tuolle tontille on nyt nimittäin todellakin tilkitty umpeen, ei pitäs kärmesten ainakaan sitä kautta enää miun pihaan tulla.

Tämä paskaläjä on suoraan miun aidan takana. Hyvä luaja mitä kaikkea tuolla saattaakaan muhia.

Mutta on tää jumalauta, jo toinen kobra pihassa tänä vuonna! Pikkusen persettä kylmää, ja ei tuossa pihalla paljon pimiällä viitti käyskennellä kun tiiä mitä tuolla vaanii. Että jos vaikka ihan muina pläskeinä iltahämärässä tepastelen talon taakse (siä ei o valoja) ja tallaan jonku köllivän kobran päälle ni ei hyvä.

On niin säpsähteleväinen kärmefoobinen olo, että pelästyn tällä hetkellä ihan jokaista helvetin risuakin mikä pihassa vähäkään heilahtaa.

Toisenlaisia eläinuutisia seuraavaks, ja alotetaan kissoista.

Kissabile

Männälauvvantaina järkättiin valtava bile, missä kerättiin rahaa uuteen kissapytinkiin. Tämä häpenikihän piti olla jo heinäkuun vika lauantai, mutta siirrettiin viikolla. Syy tähän oli se, että pari päivää ennen alkuperästä bilepäivää menehtyi eräs sukellusopettaja, joten myö ei katottu kivaks järjestää mitään kreisibileitä heti perään, semminkin kun perinteisesti näissä tämmösissä kemuissa enemmistö jengiä tulee sukelluspuljuista ja tietenkin koko saaren sukellusjengi oli aika shokissa. Kissabileitä siirrettiin täten viikolla.

"Tilaa näitä" sanoi raksamestar. Ööö... tota joo.

Viime lauantaina siis bailattiin. Meininki oli kasarihenkistä: oli Napakymppi-tyyppistä sokkodeittailupeliä ja Onnenpyärää ja lopuks huutokauppa. Kemut oli valtava menestys ja hauskaa oli, porukkaa oli aivan perkeleesti ja kissojen kirstuun kilahti järjettömät 42 ja puali miljoonaa rupiaa!

Nyt kissoilla on rahaa alottaa uuen konttorin rakennus. Rahat ei tokikaan edelleenkään riitä kaikkeen mitä tarvii, mutta päästään ainaki alkuun. Katotaan kuinka pitkälle pötkitään. Toivon, että saatais tuolla biletuotolla ja aiemmin kerätyillä lahjotuksilla ainaki seinät ja katto valmiiks, ja ehkä jopa ovet ja ikkunat. Sen verran kun sais torppaa aikaseks, että saisin kaupan avattua. Sitte vois siinä pikkuhiljaa ja talkoomeiningillä äheltää loput.

Nyt on ekana ohjelmassa rakennusmatskujen tilaamista ja sitte ukot pääsee hommiin. Tää on kyllä niin yhtä saatanaa ja miuta melkeen jo naurattaa/itkettää/paskattaa etukäteen että millasta sketsiä tästä vielä tulee. Rakennusmaister Mr. Ramadan ei hirviästi enklantia puhu, miä en hirviästiä indonesiaa puhu, enkä varsinkaan rakennushommista tahi materiaaleista. Sen tiiän että SEMEN ei ole siämennestettä vaan sementtiä, batako on tiiliä ja pasir on hiekkaa. Muista matskuista olen ihan kuutamolla. Tästä tulee ihan mahtavaa!

Miä niin ootan, että jotain tapahtuu. Että se ensmäinen lapionpisto siähen tontille, seki ois jo jotain. Saati sitte kun ensmäinen tiili laitetaan. Saati sitte ku alkaa seinää nousemaan ja homma alkaa näyttämään rakennukselta. Miä varmaan pökrään onnesta ja innostuksesta. Että tää vihdoin alkaa muuttumaan todellisuudeks.

Ja kotona on kissatilanne aika stabiili. En uskalla sanoa aiheesta mitään enempää, koska heti jos uhoon ni jotain pahaa tapahtuu ja joku sairastuu ja kaikki vaan kuolee. Olen hiljaa vaan.

Sitten vuohiuutiset. Naapurin vuohien nimet on Ethan ja Dookie. Ne on aivan mahtavia. Ethan on isompi ja rohkeempi, Dookie on harmaa ja piäni ja vielä vähän arkapiaru. Jätkät ulkoilee jo itekseen kaiket päivät ja sitte osaavat ku nakutettuna kuuen maissa tulla kotiportille oottamaan että iskät tulee duunista. Miun pitääki siinä kuuen aikoihin olla tarkkana kun omaa porttia avaan, Ethan ja Dookie meinaa aina suikata sisään.

Dookie & Ethan. Saaren parhaat ja tärkeimmät vuohet.

Pari iltaa sitte oltii Mäkelän Gäryn kanssa Golfin kuppilassa limpsalla ja kaljalla, kun yhtäkkiä sinne lampsii vuohi. Tunnistin heti, että helvetti, tuohan on naapurin Ethan. Rauhottelin henkilökuntaa et hei no worries, mie tunnen tän vuohen. Ethan oli aivan hirviässä paniikissa, määki ihan surkeena ja juoks ympyrää. Miä vähän hätäännyin kans koska piäntä harmaata vuohta ei ollu mukana, ja nuo ovat ku paita ja perse, aina kimpassa. Pelästyin ettei vaan ois kaverille käyny mitään. Laitoin naapurin jätkille viestiä, et hei, oon täällä Golfilla ja Ethan pärähti tänne ja on ihan paniikissa eikä sen kaveria näy missään ja Ethan määkii ihan hädässä. Jätkät kerto et Dookie on kotona mutta Ethan oli jääny vielä pihalle ku he läks dinnerille, hakevat sen kotio kuhan tulevat kyliltä syömästä.

Ethan jatko kuitenki Golfilta matkaa ja kun naapurin jätkät tulivat kotio päin ja huutelivat häntä ni vastaus kuului lähellä Golfia olevasta Jali Resortista. Ethan oli siellä joittenki Jalin asiakkaitten terdellä hengaamassa ja meininki oli riehakas. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, Ethan meni iskien kanssa kotiinsa ja pääs kaverinsa kanssa nukkumaan.

Eilen oottelin kuuen maissa tossa pihalla että kello ois vuohien kotiinsaapumisaika, ja kas sieltähän Ethan ja Dookie tepsuttivatkin kuin nakutettuna. Piti nimittäin laittaa Ethanille uus kaulapanta, kun oli entisen hukannu ja miulla sattu olemaan pari koirien kaulapantaa jemmassa. Semmoset sopii vuohelle vallan mainiosti.

Hiekkakikkareen parhaat, hienoimmat, tärkeimmät vuohet ovat he.

Muita uutisia: sähkökatkot jatkuu. Lauantaina meni sähköt joskus illalla 11 jälkeen ja sitä herkkua kestikin sitten noin 18 tuntia putkeen. Meinasin gualla. Keskiviikkona oli mati lampu koko päivän. Olen omin silmin nähny, että helvetisti on sähköukkoja tuolla tolpissa kiipeilemässä ja kaikenlaisia kaapeleita ja juttuja asennellaan. Elämme toivossa, jotta nää jatkuvat mati lamput joskus loppuis.

Internettiyhteys huushollissani alko yhtäkkiä toimimaan muutama päivä sitte! Aivan 4G-yhteys suihkii puhelimen kautta kuin unelma! Tästäkään ei kyllä pitäis yhtään leuhottaa, ettei se vaan taas häviä, mutta on se ihmeellistä taas pitkästä aikaa. Että voi sänkyssä makailla ja samalla kateellisena lueskella kuinka kaikki kaverit on Robbie Williamsin keikalla. AAARGH!

Sää täällä on helvetin kuuma ja kuiva, mutta tuulee aivan raivolla ja aallokko on melko näyttävällä tolalla. Pikaveneliikenne oli viime viikolla taas usiamman päivän seis, kun aallokko on niin hirviä. Ounastelen, että hetkenä minä hyvänsä veneliikenne taas pysähtyy, koska nyt taas puhuroi todella kovaa ja aallokko on näyttäny sellaselta, että miä ainakaa en ees miäti mitään veneilyä vaativaa retkeilyä mihinkään vähään aikaan.

Miun työlupa on edelleen "in process in Jakarta". Huokaus. Miulla on todella jäätävä hiki persvaossa sen suhteen.

Rahat on aivan finaalissa, mutta tunnelin päässä pilkottaa varovaista valoa. Kun tässä ny viä hetken kärvistelee persaukisna ni pitäs helpottaa, töitä on tossa parin kuukauen päästä niin helvetisti ettei tarvi miättiä millä sitä päivänsä kuluttais. Luvassa on sellanen ainakin vähintään 3kk ilman yhtään vapaapäivää, mutta ei se mitään, persaukisen lonpsa kehrää!

Asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella.

Napakymppi. Arvostin  suuresti tuota kullipukumiestä.

Uus työpaikka kohta valmistuu

Ruuhkaa kotihuudiloilla

Meil on miun huudiloilla kohta sellanen Little Finland -meininki. Simo muutti tuohon, ihan miun lähelle. Ja yks Nina rakentaa kohta majalon samoille seuduille. Kohta perustetaan Hiekkakikkareen Majava ja aletaan myymään salmaria ja ruisleipää.

Jep, on high season. Jopa saaren pohjosrannat on tukossa porukkaa.

Kissabile oli tuolla yläkerran uuessa FAT CATS baarissa. Valtavan hieno mesta.

Naapurin vuohet kävi kylässä

Hikistä aamupäivää, oi Mordorin kansa. Kuten huomannette, olen hiukan laittanu blogin ulkoasua uusiks. Kyllästyin vanhaan. Ei tää uus luukki ole vielä ihan tismalleen mitä sen haluisin olevan, mutta mennään nyt tällä toistaseks, hiplailen ja virittelen vielä asioita, sitte ku jaksan ja ehin. Tässä on muutaki hommaa, ja pitää keskittyä niihin hommiin mistä saa liksaa. Se on rujo totuus se.

Nyt on tosin paremmin aikaa niin liksallisiin räpellyksiin kuin muihinkin tuherruksiin. Master Chef Australian vimosin sesonki on katottu ja voittaja on selvillä. Se oli 62 jakson savotta ja miä olin jumaliste niin koukussa, että en saanu ees öisin nukuttua kun vaan jännitin että kuka sen lopulta voittaa. Finaalijakson saapumista internettiin kyttäsin pitkin yötä ja kattoin sen sitte aamuyöllä heti kun sain sen imuroitua. Nyt voi taas hengittää ja elämä on takas omissa hyppysissä.

Asiaan. Vuohiasiaan. Taisin jo mainita, että naapurissa asuvat sukellusjätkät adoptoivat pari vuohta. Kyseiset vuohet on semmosia rescue-tapauksia, jotka hoiettiin kuntoon meiän kissasairaalassa. Tai se mikään kissasairaala enää ole. Se on myös marsu-kani-vuohi-hevois-lintusairaala.

Toinen vuohi tuli lasaretin pahnoille vastasyntyneenä vauvana, jonka emo oli hylänny. Toinen oli jo vähän isompi vuohenpentu, joka oli jostain syystä sokeutunu ja parku paniikissa jossain tuolla keskustan ruuhkasilla kaduilla aivan hätää kärsimässä. Vauvavuohi pulloruokittiin tomeraks ja sokeen vuohen näkö palas kun sai silmälääkettä ja hoivaa.

Vuohet muutti jokunen viikko sitten miun naapuriin, sukellusjätkien pihaan. Hirviää määkinää ne piti aluks mutta ovat nyt kotiutuneet. Ensteks he pysy ihan kotipihassa ja puutarhuroivat sen sileeks. Nyt ne ulkoilee jo reippaasti. Aluks sukellujätkien kanssa kävivät lenkillä, mutta nyt saavat itsenäisesti jolkotella huudiloilla.

Tuossa männäviikolla vuohet olivat ulkona, mutta halusivat kesken päivän kotio. Jätkät oli töissä ja heiän pihan portti kiinni ja lukossa. Vuohet määki vaativaan sävyyn että kotipihaan on bäää-ääää-ääää-stävä, mutta minkäs teet kun ovi on lukossa. Nehän sitten toiveikkaana suikkasivat miun portista sisään.

Ystävyys, läheisyys, vuohirakkaus!

Kissat oli tietty aivan ihmeissään. Osa pelkäs niin kovasti, että suorastaan jähmettyvät kauhusta, mutta osa meni välittömästi nuuskimaan vuohien perseitä ja puskemaan kinttuja, että tsau, en tiä mitä helvetin otuksia työ ootte, mutta ollaaks hei kavereita. Miä olin kans aivan liekeissä, kunnes vuohet hokas et hei täällähän on kaikenlaista syötävää. Kun ne kävi miun suuresti varjeleman avokadon taimen kimppuun ni heiän vierailuaika oli kyllä täysin käytetty.

Mutta koitappa saaha kaks jääräpäistä ja vähän säikkyä vuohta tottelemaan! Ei toimi. Miä juaksin perässä ja hätistelin niitä pois miun kitukasvusten rehujen kimpusta ja koitin ohjata heitä ulos mutta homma ei ollu great success, ei sitte ollenkaan. Piti soittaa Lutwalaan että käskeen naapurin jätkät tänne heti hakemaan nää riiviöt kotio ja vähän äkkiä.

Toinen naapurinjätkä sieltä sitte kaahaski käymään ja sen ei tarvinu ku kerran yskästä ni vuohet juoks hirviää määkinää pitäen kotio että BÄÄÄÄ ISI TULI KOTIIN.

Ihanat vuohet ja parhaat naapurit evaah!


Ja eläinasioissa kun ollaan niin let's kissakauppauutiset. Uutta tönöä ei o viäkään alettu pykäämään. Nyt syy on se, että miulla, tai siis kissoilla, ei ole läheskään tarpeeks rahaa jotta vois ees alottaa rakentamista. Raksaporukka on vapaana kyllä mutta kissojen lompsasta uupuu useita kymmeniä miljoonia. Miä pässi olin jotenki elelly jossain kuplassa ja ajatellu että ei nyt voi maksaa kaikenmaaliman tiilet ja sementit niin paljoo, mutta kun raksamestari Mister Ramadhan anto miulle lista et mitä kaikkea tarvii ja kuinka paljon, ja kun selvitin tavaroille hinnat ni lojahti melkonen paniikki housuun. Kissoilla ei ole rahaa kun tiiliin ja hiekkaan ja thäts it. Tiilistaä ja hiekasta ei tehä vielä mitään. Tarvitaan sementtiä ja rautaa ja puuta ja nauloja ja kattomatskua ja ovia ja ikkunia ja laasteja ja herranperkele vaikka mitä.

Onneks täällä on tukijoukkoja, jotka ottivat paniikista kopin. Lauantaina on uus hyväntekeväisyyshäppeninki, jonka järjestää Trawangan Dive. Heiän uus baari on nimeltään FAT CATS ja samalla vietetään baarin vähän virallisempia avajaisia. Ohjelmassa on Napakymppi-tyyppisä deittailuhubaa, onnenpyärää, ihmishuutokauppaa, railakasta shottirallia ja muuta karnevaalihumua. Tavote on saaha useempi kymmenen miljoonaa rupiaa kasaan ja jos näin käy, niin Mirripalatsin raksahommat pääsee ees alkuun. Kuhan sais ees seinät ja katon ja ovet ja ikkunat ja sähköt! Sen verran pytinkiä pystyyn, että voin avata kaupan. Sisustuksellisia hommia ja muita virityksiä voi sitte viimeistellä sitä mukaa kun kauppa käy ja kissojen kirstuun tulee fyffee. Peukut on berberissä olkapäitä myäten että tästä vielä Mirripalatsi saahaan jotenki aikaseks.

Hiekkakikkareen ensmäinen ja ainoa ROCKBAR!

Ja sitten STOP THE PRESS -tyyppinen uutispläjäys: Hiekkakikkareelle on avattu ROCKBAR! Synkkä pieni putka, ilmastoitu komero Gili Beach Bum Hotellin tiluksilla. Arvostan ihan saatanasti. Kerran oon käyny vasta, ja oli aika vaisu meininki. Mutta sai itte valita musat Spotifaista ja kalja oli kylmää ja kohtuuhintasta. Miinusta siitä että päättivät tuosta vaan sulkea paikan yhtäkkiä ja heittivät meiät pihalle. Mutta mesta on vastikään avattu ja hakee viä vähän meininkiä. Jotain DJ-iltoja siä näkyy olevan, mutta kun ne alkaa vasta ilta-ysiltä ni kamoon, en pääse niihin ikinä. Ysiltä tuppaan olee jo nukkumassa.

Voi paska tätä ikäihmisen hyytynyttä elämää, miä vaan sanon.

Hän oli löytyessään umpisokea ja hirviässä hädässä tuolla keskustan hulinassa. Nyt näkee taas! Ja on niin suloin!

Ethan The Vuohi tulossa ulkoilemaan

Ne perkeleet syö KAIKEN!

Tyypit kylässä

Kävivät ottamassa myös huikkaa

Mitäs sitte syötäis?

Pocari oli ihan jähmettyny kauhusta kun vuohet köpötteli pihassa

Mitä NOI on??? ÄÄK!

Rockbarissa on asianmukasta tunnelmaa

Huomenna ois Rockbarissa taas menoa mutta en kuitenkaa jaksa koska alkaa vasta ysiltä. Pöh.