Eväksenhakumatka

On se luajan lykky ettei miulla ole enää kissakauppaa Egoisten tiluksillä. Hehän avasivat sinne leipomopuodin jokunen kuukaus sitte, ja kun se oli siinä kissakaupan viäressä ni eihän sieltä kotio päässy koskaan ilman että kävi ostamassa pari patonkipötkylää mukaan. Tai evästeli heiän kasvis-piirakoita. Ja ihan vaan pelkästään vilkasemalla leipomokaupan donitsitiskiä paino nous varmaan kahexan kiloa.

Kissakaupan vimosinä viikkoina alkoki jo vähän sortsit kiristämään ja tissiliivit tuntu jälleen täysiltä. Turposin ku pullataikina, koska hyvä leipä, se on ollu asia jota täältä ei meinaa mistään löytää. Ja kun leipomopuoti aukes ja alko myymään uunituoreita patonkeja niin morjens, miehän mussutin menemään like there's no tomorrow.

Nyt kun oon reilun kuukauen ollu kaukana leipomosta nin pöxyissäin mahtuu taas hengittämään. Toki suhautan sillon tällön leipomolle hakemaan pari pötkylää, samalla kun käyn morjestamassa miun Egoiste-kissoja, mutta se on ehkä kerta viikossa eikä joka helvatun päivä.

Ruokahommat onkin täten muodostunu vähän vaikiaks. Minen jaksa käyä kylillä ostamassa ruokaa, kun en jaksa käyä kylillä muutenkaan, ja lähikioskien pakettinuudelit alkaa tulla korvista. Lisäks keittiökin oli pitkään ihan sekasten ni ei paljo huvittanu ees niitä kämäsiä nuudeleita siä keitellä.

Täten ratkaisu oli seuraava: kartottaa kaikki miun himahuudiloitten warungit eli paikalliset ruokakipsat ja ettiä sellanen mistä saa kasvismätön vaivatta ja halavalla (max eurolla saatava vatta täyteen kiitos koska miä olen persauki ja ruoka on asia johon miuta ei kiinnosta juurikaan rahaa mällätä) ja miälellään  jos sais viä sellasen sapuskan ettei se oo niin tulista että kituset palaa ja perse sylkee tulta.

Esittelyssä eväksenhakumatka, olkaat hyvät.

Tästä lähetään, miun Palatsin edustalta. Rakennusjätettä on polun posket pullollaan mutta kylä ne siitä jossain vaiheessa taas siivotaan.

Isojen puitten alle nous vähän aikaa sitte pari hökkeliä. Tämä etummainen on ruokakipsa eli warung ja siällä täti tekee oivat pöperöt. Mutta nysse oli sulettu. Tuossa kyltissä lukee "JUAL PULSA ALLOVRATOR" ja se tarkottaa että myyvät myös sykettä puhelimiin ja ilmeisesti kaikkien operaattorien liittymiin. ALL OPERATOR siinä kai koitetaan sanoa, mutta ALLOVRATOR on ihan yhtä hyvä, viesti menee perille ainaki miulle.

Hevot tauolla

Hepotalli. Näitten kauramoottorien paskaa miä käyn kottikärrykaupalla nyysimässä miun pihaan, jotta lähtis viidakko rehottamaan.

Siähen nous äskettäin tönö ja siinä asuu näjemmät uuet naapurit.

Kotieläimiä

Tuosta läpi ja kohta ollaan ruokapatojen äärellä

Petoninen valtatiä joka täytyy tässä ruuhkassa jotenki ylittää

Hevoa pukkaa joka suunnasta

Ja perillä, tämä on Warung Gili, tunnetaan myös nimellä "Speedbumb Warung" koska ne laitto tiälle tappavan betonitöyssyn joka koittaa aina kampittaa iloisen pyäräilijän yän hämärissä kun se pikkuhutikassa kaahaa tuhatta ja sataa Golfilta kotio.

Mässytarjonta oli tänää vähän köyhä. Ei ollu ees cyrrya.

Warungin Ibu eli Täti. Miä menen aina oman muavipänikän kanssa hakemaan pöperöt ni ei kattokaas tuu yhtään roskaa miun take awaysta.

Ja sitte takas kohti kotia

Paikallinen bikerijengi pyyhkäs ohi.

Isojen puitten alle on tullu myäs korjaamo. Korjaavat fillareita ja heppakärryjä ja tiäs mitä.

Ja kas, melkeen kotona jo.

Min Palatsi

Päivän mättö oli vähän onneton kun ei ollu curryy mutta jotain ny kuitenki sain henkeni pitimiks: tempeä, jotain heiniä, pualikas muna, maissikakkusia ja riisiä. Hintalaatusuhre ihan kelpo, tämä makso 10.000rp eli vajaat 70 senttiä. Ei o paha hinta päivän sapuskoista. Jää nähkääs sitte enempi rahaa kaljaan eli kasviskeittoon. Asiat on laitettava oikiaan tärkeysjärjestykseen, sitähän miä olen aina hokenu.

Hiekkakikkareen parhaat pöperöt

Ruokaa!

Päivitin justiisa sanaset ruokahommista tuonne Gili UKK-sivulle, mutta aihe ansaitsee hiukan enemmän tilaa. Vaikken itte enää olekaan neuroottinen syömisteni kanssa, ja ruoka on miulle aika merkityksetön asia (kuhan jotain kitusiinsa saa että jaksaa tehä asioita), ni aihe ihmisiä tuppaa kiinnostamaan. Tässä siis ruokaplokinysväystä, vassoQ.

Saarihan on tässä vuosien aikana hippasen päivittyny, kaiken suhteen, ja täällä on ravintelitarjontaakin nykysin ihan mihin makuun hyvänsä. On intialaista ja italialaista ja jopa itävaltalaista, on ruottalainen kuppila mistä saa lihapullia ja pyttipannua, on kepappia ja burgeria ja pitsaa. Ja on yhä piäniä rähmäsiä kojuja mistä saa taatusti aitoa paikallista mässyä.

Ei kylläkään oo (vielä) mitään suomibaaria, misä sais hernekeittoa ja karjalanpaistia ja riisipiirakoita ja lenkkimaggaraa. Ihme juttu, mutta ei kai siähenkään kauaa mene. Kohta on joku läävä jossain mihin tuuaan villeimmiks viikoiks Johanna Tukiaisen kristilliseroottinen tepastelushou ja Kake Randelin ja Bät&Ryyd. Sitä ootellessa!

Perus-ravinteliuoka maksaa ravintolassa mitä tahansa 25 000 rupian tietämistä alkaen, mutta jossai hianommis kuppilois pöperöön ja juomaan saa helposti hujahtamaan 150 000 rupiaa. Useissa paikoissa laskuun lisätään viä veroja ja palvelumaksuja, saattaa olla joskus jopa 20% laskun hinnasta, eli kannattaa aina tsekata onko ruokalistassa maininta tästä.

Paikallispöperöä löytyy lähes jokaiselta listalta, mutta aidoimmat saa pienistä rähmäsistä katukioskeista, mitä on joka nurkalla ja varsinki tuolla sisempänä saarta, kun poistuu tuosta rantakadulta vähän syvemmälle saaren ytimeen. Semmonen yleisin mättö, mitä paikalliset vetelee, on nasi campur. Se on yleensä semmonen vahapaperiin pakattu nyytti, mis on riisiä ja sitte saa itte valita mitä kaikkia lisukkeita riisin kylkeenlaitetaan: kanaa, kalaa, tofua tai vastaavaa, rehuja ja semmosta. On hyvää, eikä o hinnalla pilattu. 15.000rupiaa ja siitä ylöspäin, riippuen paikasta sekä siitä, mitä siähen nyyttis pyyät latomaan. Perus-indo-safkaa on myös nasi goreng (paistettu riisi, misä seassa on vihanneksia ja kanaa/mereneläviä ja mitä millonki, vähän niiku paikallinen pyttipannu) ja mie goreng (sama kun nasi goreng, mutta nuudeleilla). Kandee myös testailla curryja, on nimittäin nam ja maiskis, jos on oikeen kunnolla tehty. Curryja saapi tofulla, tempellä, kanalla, kalalla, munalla ja herra tiäs millä, eli jokaiselle jotai, kaikille kaikkee.

Kasvissyöjien on Indonesiassa helppo porskuttaa. Tofua ja tempeä on tarjolla ihan joka mestassa missä listalla on indonesialaista sapuskaa. Vegebuumi on tännekin ryömimässä, jos siitä mitään voi päätellä että löytyy jo pari nimenomaan ja pelkästään kasvisruokaa tarjoovaa kuppilaa.

Meitsi suosittelee koesyämään ainakin seuraavat mestat:

Pituqin mättöjä. Kuva by Vähänryyps.

• Regina Pizza, se on Hiekkakikkareella jo aivan legenda. Sieltä saa oikeesti maaliman parhaat pizzat. Oikeesti. Auki ainoostaan iltasin klo 17 etiäpäin. Mene ajoissa, mesta on aina täynnä ja joskus saapi ootella että pöytää vapautuu. Itte teen kavereitten kanssa useimmiten niin, että tilataan Reginasta pitsat johonkin ihan muualle. Toimittavat ilmasiks, jos ehtivät. Täällä oli justiisa koko saari aivan hädässä, kun Regina oli pari viikkoa remontin takia kiinni. Jumalavita sitä riemua kun pitsauuni vihdoin taas lämpes parin viikon tauon jälkeen! 
• Warung Kiki Novi tuolla keskustan aukion nurkassa, siinä laitureitten luona. Törkeen hyvä mässyt! Siellä on vateja vitriinissä ja siitä sitte vaan osottelemaan että tota ja tota ja tota kiitos. 20.000rupialla saa jo sellasen säkin ettei tarvitte muuta koko pänä syyäkään. Auki vaan päivisin eli ihan paras lounastelumesta. Sieltä saa ruokanyytin mukaan (sano tilatessa että "bungus" niin tajuuvat että on take away) tahi voi istua pöytään ja evästää ihan siinä.
• Pituq Cafe. Täysin vegaaninen ravinteli, jonka on perustanu ja omistaa mordorilainen Jaana. Pituq on ollu täällä jo jonkun aikaa, mutta persaukisna miulla ei oo juurikaan varaa käyä ulkona syämässä. Mutta kun kaverit makso ni pääsin koklaan. Jumalavita! Tajunnan räjäyttävän hyvää, heittämällä saaren parasta ruokaa, sillon kun ei oo pitsapäivä. Ja ihan semmoset vannoutuneet pihvinpurijatkin siellä käy ja kehräävät vallan tyytyväisnä että miten voi olla vegaanisafka näin hyvää. Lisäks sapuskat on kohtuuhintasia, annokset on isoja ja tuhteja (sipsikaljavegaanisessa hengessä) ja kuppilan sisustus on viihtysä ja meiniki ekolookinen. Mene ajoissa, pöytää voipi lounas- ja dinneriaikana joutua jonottelemaan. Jos haluat särpiä sapuskas kanssa kaljaa, ni viä oma bintangi mukana, koska Pituqissa ei myyä alkoholeja. Pituq harjottaa myös kaikenlaista hyväntekeväisyyshommaa, eli antavat yhteisölle jotain takasin: justiisa parhaillaan keräävät vaatteita ja leluja ja kaikenlaista, mistä tekevät paketteja jotka lahjotetaan Lombokin vähäosasille lapsille. Jaana on myös antanu mojovia lahjotuksia miun kissaprojektille, ja Pituqin tiskillä pojottaa kissojen keräysboksi.

Eiku syämään! Paitsi että itte vetelin jo tänään Kiki Novin mätön, ni ei tarvi enää mitää muuta ku mennä kotio ja käyä vattan viäreen pötkölleen.

Hippasen muikeena oltiin kun Reginan pitsaa taas parin viikon tauon jälkeen sai. Huom pitsalaatikot oli helvetin isoja, eli pitsat on ihan kunnon kokosia, laatikot oli vaan kokoa "koko joukkueelle".

Pituqin joku leipänen. Niin järettömän hyvää että järki lähtee!

Warungimättö eli oodi Kiki Novin nyyteille

Oon saanu aika paljon motkotusta osaksein siitä, että syän päin helvettiä. Nuudelia. Koska halpaa.

Sanoohan sen järkikin, ja tajuan sen itteki, ettei jossain saatanan nuudeleissa ole mitään mikä pitää ihmisen tiällä. Täten olen nyt koittanu asian kanssa skarpata. Ostatan Edenin pojilla hetelmiä ja rehuja, kun ne käy torilla päivittäin muutenki, ja saavat asiat sieltä paljon halvemmalla ku jos miä menen länsimaisen pallinaamani kanssa sinne tinkaamaan. Aamusin pykään pänikällisen smoothieta misä on yleensä meloonia ja papaijaa ja panaania ja satunnaisesti jotain muutaki. Koitan sillon tällön myäskin hakea paikalliskuppiloista mättöjä, joissa on myäs -ääääk- vihanneksia messissä.

Kaikenlaisia paikalliskuppiloita, elikäs warungeja, oon kokeillu, mutta Kiki Novia ei voita mikään. Heiän pöperöt on taivaallisia eikä niitä oo tuhottu liialla chilillä. Ja mitä yllätyksiä siältä Kiki Novin laareista onkaan löytyny! Kurpitsa-curry kuulostaa esim ihan kauheelta, mutta on niin helvetin hyvää, että voisin syyä pelkkää sitä foevaah.

Jännä asia tuo kurpitsa muuten. Oon aina ajatellu, että se on syömäkelvotonta paskaa. Koska on lapsuuden kurpitsatrauma. Ennen muinoin kurpitsa oli sellasia keltasia kuutioita jossain etikkaisessa kauheessa liämessä, mitä oli aina pöyässä kun mamman luona Kouvostoliiton Rautakorvessa olin. Ne keltaset kuutiot.... hyi saatana. Viäläki puistattaa. Niistä jäi sellanen harhaluulo, ettei kurpitsasta muuksi ole. Kuinka väärässä olinkaan!

Näissä paikalliswarungeissa toimitaan siten, että mennään mestoille, sanotaan mitä ollaan vailla ja sitte osotellaan vateja että tota ja tota ja tota ja tota. Lopputulos on ikäänku paikallinen spydäri, missä on sekasin kaikkee. Oikeesti annoksen nimi on Nasi Campur. Jos perään lisää että "bungus", mättö pakataan ruskeaan paperinyyttiin ja sen saa mukaan. Bungus eli siis take away.

Itte otan paketin aina mukaan ja valkkaan siihen vakiona kurpitsacurryä, munakoisoa ja tempeä. Ja sitte yhtä tai kahta lisuketta viä lisäks, riippuen siitä mitä millonki on tarjolla. Mättönyytti maksaa yleensä 20.000 rupiaa eli noin euro kolkööt. Ja on yleensä niin hirviän kokonen satsi ettei tarvi muuta koko pänä syyäkään.

Kiki Novin mättöshoppailu kuvina, olkaa hyvä.

Tottahan siälä on kissakin mestoilla

Kiki Novissa on melkeen aina jonoa. Jos osuu mestoille just kun lähistön sukelluspuljuissa on tultu päivän tokalta sukellukselta niin jono voi olla pitkä kun kaikki on hakemassa lounasta.

Kurpitsacurry on tua missä sojottaa toi ase.

Valmis mättö. Aijoo noi tommonen maissukaakkuköntsä, toi tommonen kullertava pökäle tossa etualalla, on kans ihan pakko ottaa joka kerta. Sai-raan hyviä!

Biän Intia ja junalla saapuva sushi

Jalat on muussina ja rakkuloilla, joka paikkaa jomottaa. Singapore on kävelty, kiitos, riittää.

Tänää nuohosin Little Indiaa, mikä on esteettisesti miun silmää miellyttävä värikäs mayhem. Viihyn siellä, sekä Chinatownissa, paljo paremmin ku missään bling-bling-ostareilla. Sellanen piäni rähjäsyys jotenki on kotosampaa. Kävin nyt ekaa kertaa Mustafa Centerissä, mikä on 24/7 auki oleva tilpehööriostarispektaakkeli. Valtava tavarahelvetti, missä on KAIKKEA. Ja kohtuuhinnoin. Hirviä paikka, saatana, rojua ja ihmisiä ihan vitukseen ja siältä ei meinannu löytää ulos. Miä ramppasin ees taas ja kerroksista toiseen ja koitin seurata EXIT-kylttejä mutta ne vei aina vaan hätäuloskäynteihi. Eikä missää tullu vastaan reikää josta pääsis pihalle. Lopulta joku viiksekäs indiaani tuli kysyyn et voiko jotenki auttaa, ku oli vissiin seurannu ku miä pyärin ku pualukka perseessä ees taas ja ukkospilvi pään päällä alko aika rajusti kasvamaan. Totesin, että voit auttaa, että pliis kerro miulle miten helvetissä täältä pääsee ulos. Viiksimies anto oikiat neuvot ja lopulta löysin jonku kolon joka johti ulkotiloihin. Oi onnea.

Kuvasatoa Little Indiasta hiukan tuolla lopussa.

Jännintä tänää oli kun päätin syyä sushia, enkä Subwayn patonkipökälettä. Erikoismeininki. Yhellä ostarilla oli joku teknisen ja vaikeen näkönen sushipaikka, joka oli tupaten täynnä, eli oletettavasti sushi on edes kohtuullista. Sinne vaan rohkeesti naama eellä jonon jatkeeks oottamaan että tulee tilaa.

Sain pöyän, tai pikemminki sellasen oman syämisaseman,  ja sitte opastuksen kuinka toimia. Siin meni sellaset junakiskot eessä ja oli taplettitietsika siinä kans. Tapletti toimitti tarjoilijan virkaa, eli siitä sai kattoa ruokalistaa et mitä on tarjolla ja klikkaili että tommosta ja tommosta ottaisin. Kun tilaus valmis, senku hyväksy sen siitä tapletista ja sitte ootteli jännäkakka housussa et mitä seuraavaks tapahtuu. Kohta alkoki pöyän eessä oleva valo vilkkumaan ja kauhee piippaaminen ja kas, siältä kiskoja pitkin suhas tuhatta ja sataa sellanen piäni junahomma, missä oli lautaset ja miun tilaamat sushit. Jarrutti siihen miun nenän eteen. Piti noukkia lautaset siitä ja sitte kuitata nappia painamalla että kiitos, juna tuli ja oikeet lautaset kyydissä. Sen jälkee se juna läks siitä ku ohjus takasin keittiöön.

Sushibaarin syämisasema

Siinä oli kuulkaa elämän ehtoopuolella oleva punkero ihmeissään. Että näin täällä nykyajassa hommat skulaa, sushitki saapuu junalla, huh huh.

Ei kummonen sushi mutta ihan okei silti

Sushi ei ollu kummosta, kas kun en syä kalaa ni vetelin vaan jotai kasvis/munahommia (munahommat, hyvät hommat!), mutta kun ne hautas wasabiin ja uitti soijassa ni ihan sama vaikka ois ollu palat pahvia siä riisin seassa.

Kun oli syäny ni siitä tapletilta saatoin kattoa miun laskun, klikata et ookoo, oon syäny ja haluisin maksaa, ja sitte senku käveli kassalle ja siä oli lasku valmiina tulostettuna. Kauheen kätevää.

Singapore on miun osalta tällä erää nähty. Miä en jaksa enää pahrustaa senttiäkään tua kuumuudessa. Huamenna haen passin iltapäivällä ja sitte lähen nylkyttään bussilla Kuala Lumpuriin.

Katukissa Little Indiassa. Huomakkaa merkattu korva!

Mr.Fish, parasta Singaporessa