Näytetään tekstit, joissa on tunniste maailman murheet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maailman murheet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 30. toukokuuta 2016

Maailmantuska, osa 666


Elämme lopun aikoja, rakkaat kaksi lukijaani.


Kävin eilen pitkästä aikaa sukeltamassa. Viime kerrasta oliki jo viärähtäny 3-4 kuukautta. Olin intoa täynnä et jee, veteen, hurraa. Polskuttelin kaks sukellusta, suunnilleen tunnin molemmat. Ja tuli paha mieli. Itkua tuhersin jo siellä veen alla, niin vitutti.

Meiän korallit on kusessa. Muutamassa kuukaudessa valtava osa mein koralleista on muuttunu valkoseks. Tämä ilmiö on nimeltään coral bleaching ja pahimmillaan se tappaa koralliriutat. Ja kun kuolee korallit, lähtee kalat ja muukin elämä. Ja kun meri kuolee, hyvät ihmiset, sillon se on loppu lähellä. Ihan kaikille.

Kaikkialla oli valkosena hohtavia koralleja, Valtavat isot korallimöykyt valkosena. Futiskentän kokoset alueet jossa ollu pientä korallia ja vitusti elämää: valkosena. Merivuokot (missä nemot asuu), valkosena. Aavemainen tunnelma. Tuli fiilis että tässä sitä sukellellaan elämän hautuumaalla. Tai jossain kummitusmeressä. Ei siinä paljon pystyny ihmettelmään haita tai kilpikonnia, kun tuijotin epäuskosena ja silmät ymmyrkäisnä koralleja. Käsittämätöntä, että tämmönen muutos tapahtunu ihan muutamassa kuukaudessa.




Korallit valkastuu kun merien lämpötila nousee. Meillä on täällä ollu merivedet poikkeuksellisen lämpösiä, 30 astetta ja jopa ylikin. Normaalisti vedet on sellasta 28 astetta. Korallit ei tarvitte ku yhen asteen lämmönnousun ni alkaapi närästää. Jos tuo meriveden lämpötila laskee öbaut NYT pari astetta, ni koralleilla on vielä mahis toipua. Mutta jos tuo vesien kuumotus jatkuu vielä niin kaikki nyt valkosena häälyvät korallit kuolee.

Australiassa iso valliriutta tekee kuolemaa myös. Thaimaassa on jouduttu sulkemaan useita sukelluspaikkoja ja kokonaisia saaria tän ilmiön takia.

Ja merivesi on poikkeuksellisen lämmintä osin koska jyllää El Nino, mutta kyllähän suurin syy on yleinen maapallon lämpeneminen. Ja se taas on ihmisten vika. Ei minkään muun. Meitä ihmisiä on vaan ihan vitusti liikaa ja tää meiän maapallo ei enää kauaa jaksa. Ja siitä huolimatta ihmisten määrä kasvaa JOKA PÄIVÄ noin 230.000 hengellä. Vuonna 2012 ihmisiä oli 7 miljardia. Vuonna 2024 meitä on jo 8 miljardia. Vauhti kiihtyy. Mites luulette miten tällä vauhilla kasvava ihmispopulaatio ruokitaan ja asutetaan? Kun ei tämä planeetta kasva ollenkaan.





Sitä toivon ettei koskaan löydetä toista elinkelposta planeettaa eikä varsinkaan keinoja sinne matkustaa. Koska niin pässejä myö ollaan, ettei mitään tän yhen maapallon tuhoomisesta saletisti opita. Sinne mentäs tappelemaan ja sotkemaan.


Leonardo Di Caprio maailman kuninkaaks, kiitos.


Ahistaa ihan vitusti ja maailmantuska roikkuu isona synkkänä pilvenä pään päällä. On niin syyllinen olokii. Miäkii täs vaan sotkotan ja tuhoan ihan vaan olemalla olemassa.






sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Maailmantuska, osa 666

Hain matka loppu siihen. Kuva pöllitty feispukista,
Riepoo taas. Joku postas eilen feispukkiin kuvan kuinka reipas kalastaja rantautu veneellään ja veneen lattialla retkotti verissään nuari hai. Jumalauta, pää räjähtää. Balin haipelastamosta on tuotu tänne viime aikoina useita hainpoikasia, päästetty tänne vapauteen ja turvaan, koska täällähän ei sais kalastella tuolviisii. Mutta niin vaan kalastetaan. Turistit ramppaa harpuunoien kanssa meressä ja kuvittelee olevansa koviakin jätkiä jos saavat mitä hyvänsä tapettua, ja paikalliset kalastajat huolehtii lopusta. On se hianoo, aina kannattaa kusta omiin muroihinsa. Sukeltelu on saarten isoin pizniz niin ehottomasti kannattaa tyhjentää vedet kaikesta elävästä. Ja vaikka kalastuskieltoa valvotaan, niin aina joku onnistuu suikkamaan vesille sillon kun patrol-veneet ei ole liikkeellä.

Maailmantuska taas ihan tapissa. Tai taas ja taas, ehketi tämä maailmantuska on vähän pysyvä olotila nykysin. Mutta laitan kukkahatun päähän ja hiukkasen avaudun, josko se helpottais.

Kyrsii ihmiset jotka rähjää ja valittaa muttei tee asioille mitään. Muutos ei tapahu, jos ei asioille tee mitään, vaan tarttumalla toimeen. Se pätee aika moneen asiaan noin muutenkin. Jos olotila vituttaa niin ei se siitä parane miksikään, jos siä vaan valitat ja samalla jatkat pahrustamista samassa suossa päivätä ja viikosta ja vuodesta toiseen. Kaiken korjaavan ihmeen oottaminen ei auta, uskokaa miuta.

Tämä johdantona siihen, että miuta on ruvennu ressaamaan se, että saaren hevoisten tilanteesta vaan rähjätään, mutta asialle ei tehä mitään. On toki Gili Eco Trust, mutta niillä on hiukkasen kaikkea muutaki meneillään, eivät kerkiä ratketa joka suuntaan. Ja sitte on hevosryhmä feispukissa, kekkä vetää hyvin agressiivista kampanjointia ja postaavat tasan ja vain surkeita hevoskuvia. Ja keräävät lahjotuksia, sekä nimiä nettiadressiin. Niillä on valtavasti seuraajia ja myös ryhmän jäsenet on aika äkästä sakkia. Siellä tyrmätään heti jos vähän koittaa jotain sanoa, haukutaan idiootiks ja sillai. Ja meininki on sitä, että OMG en enää ikinä mee Gilille ja ai kamala ja voi kauhee ja tän täytyy loppua jne jne jne. Heppaprojektia ei ees vedetä täältä käsin, eli kukaan ei ole täällä tekemässä MITÄÄN käytännön ruohonjuurihommaa. Kun viime maaliskuussa kissaklinikan kanssa oli yhtäaikaa heppaklinikkaakin hiukan, ni ei mitään julisteita missään tai infoa liikeellä oikeen muutenkaan. Miä saatana hermostuin ja tein julisteen ja lähetin sen niille et oisko kuulkaa mitää jos vaikka laittasitte infoa jakoon että ois hevoisklinikkaakin tulossa ni ihmiset tietäis tulla jeesimään ja konien omistajat tajuais tuoda hepojaan mestoille. No kyllä ne sitte postasivat sen julisteen FB-sivulleen, mutta ensimmäistäkään liparetta ei täällä saaren kadunvarsilla näkyny.

Jatkossa en tee enää klinkkapostereita heille, perkele, niillä on parikytätuhatta seuraajaa ni kai siellä joku viittis ja tajuais tehä julisteet ja levittää infoa et hei, ois ilmasta hepoklinua tyrkyllä, tuoha siekii konis ni hoietaa ja laitetaa uuet manoloblahnikit kavioihi ni johan jaksaa hepo taas klopsuttaa.

Suunnitellut hevosklinikat lähes aina myös typistyy kestoltaan, ellei jopa kokonaan peruta. Enkä muista onko hevosporukka ollu kertaakaan Menolla hoitmassa koneja siellä, suunniteltu on mutta on aina taidettu perua.

Ois tarvetta kreisille hevosleidille, tai hevosmiähelle, joka keskittyis hevoshommiin ja rupeis vetään meininkiä ja orkanisoimaan ja TEKEMÄÄN. Ja joka olis täällä eikä jossain muualla.

Miähän en tajua hevosista oikeestaan mitään, mutta noin niiku koneista tajuumattomalla silmällä katottuna ni aika harvoin näen huonoja hepoja. Miun naapurustoon on noussu parikin konitallia ja siellä hevoiset näyttää olevan ihan huvässä kuosissa, heitä pestään ja pietään ihan hyvin, ja välillä riehakkaimmat Veli Hummat sieltä karkailee ja kirmaa hirveetä kyytiä mihin millonkin. Mein kesäkuun kissaklinikan lekurit kaikki totes kans et olivat tosi yllättyneitä miten hyvinvoivilta nää ponit täällä näyttää, ku olivat vähä lukenu internettiä ja venasivat et joka humma on rääkätty ja haavoilla ja kinkkaa tuskissaan ja niitä kuolee ähkyihin joka nurkalla

Koitan pitää hepojen suhteen silmät aika kiinni, koska miulla on kissaprojektin kanssa ihan tarpeeks puuhaa. Mutta kun kissakaupalla käy porukkaa niin melkeen kaikki kysyy jossain vaiheessa myös hevosista, että auttaako niitä kukaan, ni tartteehan miun jotain tietää. Kerron sitte että joo on toi tommonen FB-sivu minne voi lähettää kuvia ja muuta jos tarvis on, ja sitte tietty Gili Eco Trust on kans taho jonka puoleen kääntyä, jos näkee huonona olevan konin jossain. Että ottakaa yhteyttä sinne suuntaan jos haluutte tietää lisää, et miä oon vaan kreisi kätleidi.

Hevot on täällä perinteinen kuljetusväline ja miä en usko että kampanjointi hepojen totaalikieltämisen suhteen tulee ikinä onnistumaan. Kannattaisin semmosta jalkautumista tänne ja koulutuksen ja tiedonjakamisen kautta onneen -lähestymistapaa. Hevojen omistajien opastamista, tallivirtyksillä käymistä ja kertomista et hei ois hyvä jos tää ja tää asia hoiettais tällee eikä tollee. Helppoa sekään ei varmasti olis, mutta jos sillon tällön yhelläkin konin omistajalla syttyis ahaa-lamppu pään päälle ni hianoo. Kannattaisin myöskin vaihtoehtojen tarjoomista, sen sijaan että huuetaan pää punasena esmes siitä että idiootit turistit kun käyttävät hevostakseja. Fakta on että jos siä saavut tonne ytimeen helvetin painavan ja vaikeen matkapakaasin kanssa ja siun majotus on toisessa päässä saarta ni millä helvetillä siun ois sinne tarkotus mennä jollet heppataksia ota? Teleportaatiolla vissiin. Mutta siellä FB-ryhmässä jengi uhoo että JOS tulisin sinne vaikka 20 laukun kanssa ni kyllä kävelisin mielummin ku ottasin konitaksin. Tervetuloa tarpomaan, kun arska porottaa täysillä suoraan pään päällä, lämpötila on +34 ja kuoppaset polut ja 4 km matkaa siun majapaikkaan, ni siitä vaan.

Tämmöset ois sikajees!

Miä postasin hevosryhmään kuvan sellasesta fillaririksasta et eikö ois päheetä jos ois tämmösiä tarjolla ni halukkaat vois ottaa perseen alle ihmisvetosen riksan, et ois niiku vaihtoehtoa tarjolla hei. Ni heti joku kommentoi että "pyh, ne haluu että eläimet tekee duunin, ei ihmiset". Asia selvä, ei sitte.

NE haluaa. Nää on jänniä juttuja, että kaikki on aina NIIDEN vika ja sitte JOKU MUU sais tehä jotain tilanteen korjaamiseks. Tämäkin pätee mihin tahansa asiaan.  Jos siä saat jatkuvasti, joka vuas, veromätkyjä ni sen sijaan että huuat vitun verottajaa patti punasena ni josko vaikka maksasit tarpeeks veroja joku vuos ja kattosit mitä sitte käy? Mite ois?

Henkselin paukautuksen säestyksellä voin todeta, että tarttumalla toimeen valittamisen sijaan saattaa hyvinki saaha tulosta aikaseks. On aivan varma, että täällä ei olis kissojen tilanne muuttunu miksikään jos miä vaan tyytyisin postaamaan kuvia surkeista kissoista ja keräisin nimiä johonkin "STERILOIKAA GILIEN KISSOJA"-adressiin. Kyllä se on ollu ihan puuhastelemalla aikaansaatua, että täällä on nyt aika lailla pullukampi ja tyytyväisemmän olonen kissapopulaatio, ku mitä oli 2-3 vuotta sitte.

Oon kyllä miettiny et pitäskö miunki vaihtaa homma astetta ankeemmaks, laittaa kuvia vaan kipeistä ja kuolevista kissoista, eikä mitään kuvia läskistä Alepasta tai reippaista ilosista mirreistä laisinkaan. Että kaikki ois kauhuissaan ja syytäis miulle rahaa ja olisivat et kieltäkää Gilisaaret, siä kissat vaan riutuu ja hevoset on huanona. Mutta ku jotenki ei se tunnu hyvältä hommalta. Miä mialummin leuhkin niillä onnistumistarinoilla ja söpöydellä ja pullukoilla kissoilla, näyttääkseni että kattokaas tämmösiä punkeroita meil tääl on nykysin, tulkaahan kattomaan!

Miä oon sellanen että ahistun saatanasti kun näkee jotain hirveitä eläinkuvia, ni emmiä halua sellasia hirveesti jakaa koska en itekään halua sellasia kuvia nähä. Koska kannatan aika monia alan järjestöjä feispukissa ni välillä uutisfiidi on täynnä jotain Balin tapettuja koiria ja Thaimaan rääkättyjä norsuja ja mitä vielä. Ne on kaikki faktaa, ja todellisuus pitää pystyä kohtaamaan, oli se kuinka hirviä hyvänsä. Mutta mutta....

...kaiken pahuuden keskellä on hyvä markkinarako tyytyväisille, terveille, läskeille kissoille. Eikö?

Läski Alepa ja Mr. Stockmann näyttääkii tuossa alla justiisa mallia millaset kissapäivät täällä onkaan.





lauantai 11. heinäkuuta 2015

Pelastakaa Hiekkakikkare!



Crowdfunding, yhteisörahotus, mikä se nyt onkaan.

Gili Eco Trust on laittanu IndieGoGohon rojektin, jolla kerätään rahotusta Hiekkakikkareen jäteongelmaan. Nyt on jo edistytty sillai, et on joku survin joka lytistää roskat pieneen tilaan, on lasinkierrätyspajaa missä tehään ei-kierrätettävistä pulloista juomalaseja ja kaikkee, on alotettu biojätteen erittely ja keräys ja kompostointi ja sellasta. Mutta vielä tarvitaan vaikka mitä.

Varsinkin koulutusta ja perseelle potkimista. On vaikea ymmärtää, miten jengillä ei ole sellasta luontaista ylpeyttä ympäristöään kohtaan. Semminkin kun Indonesian luonto on valtavan hieno, täällä on kaikkea. Että oltais rinnat rottingilla ja piettäis paikat kunnossa.

Sama koskee kyllä ihan jokaista maailman kolkkaa. Money talks ja muulla ole mitään väliä. JOKU MUU saa sitte joskus korjata. Maailmantuska, vol 666.

Eikä siitä niin kauaa ole kun siellä edistyneessä Mordorissakin oli ihan normia paiskoa roskansa pitkin mettiä ja pientareita. Kyllä miä muistan et 70-luvulla kun mökkisaarelta tultiin niin oli ihan perushomma, että siinä keskellä järveä veneestä pudotettiin roskapussit järveen. Siellä ne meijjän keltaset Kouvostoliiton HEPS-marketin muavikassit makaa Luumäen Kahrasenjärven pohjassa vieläkin. Anteeks. Syyllisyys painaa yhä, mutta vetoan siihen että olin sillon laps eli tyhmä enkä vastuussa mistään. Mutta eihän sillon tajuttu, eikä tiijetty, ymmärretty eikä ajateltu. Porsasteltiin vaan. Nyt tuo tuntuu ihan pöyristyttävältä idioottimaisuudelta, eikä tulis mieleenkään enää.

Jos siä oot täällä käyny, tai vaikket oliskaan, ja on jokunen lati ylimäärästä ni paas kuule laittaen ropo tähän rojektiin. Kiitos. Ettei meijjän jokainen nurkka näyttäis tolta niiku tuos alla olevas kuvas.



Toi tommonen crowdfunding homma on miullakin mietinnässä. Josko jossain kohin koitan sitä kautta kerätä varoja kissoillekin. Et saatas kunnon tilukset, pysyvä eläinlääkäri palkattua, rokotteita kaikille ja helvetisti viskasia.


torstai 7. toukokuuta 2015

Kaupunkien katukissat



Kyllä meiän Hiekkakikkareen kissoilla on kuitenki aika lokosat oltavat. Vaikka siellä onki vauhikkaita hepotakseja ja hiljaa hyökkääviä sähkömopoja, sekä jyllää taudit. Kissaruttoepidemia on taas raivonnu viimisen viikon, johtuen yllättävästä uudesta sadekaudesta. Siihen menehtyi toissayänä myös miun pieni kissanpoikanen, joka vietiin hätäkuljetuksena Balille lääkärisairaalaan. Olen murheen murtama, jälleen kerran. Ja pelottaa mennä takasin, kun en tiiä ketä miun kissoja on enää jälellä.

Mutta kuitenki, Hiekkakikkareella on kissoilla asiat kohtuullisen hyvin. Asiat asettuu nimittäin tyystin toisenlaisiin mittakaavoihin, kun tepastelee suurkaupunkien hulinassa ja pongaa katukissoja. Ja miehän pongaan. Vaikka koitan lomalla olla ja sulkea ulkopuolellein kaikki eläimiin liittyvät asiat niin en voi sille mitään, että jos jossain vilahtaa kissa niin miä sen pongaan kyllä, ja olen hetimiten rähmälläni jossain limasilla sivukujilla lässyttämässä kamera sojossa.



Valtavasti ottaa syrämmestä kaupunkien katukissat. Kun on ihmisiä ja hulinaa ja varsinkin liikennettä. Eniten ottaa punpusta se, ettei katukissoilla ole ketään joka niien perään kattois. Rapsuttaako kukaan vai tuleeko aina vaan luudasta tai potkasua, jos koittavat lähelle?  Huolehtiiko kukaan, että emokissalla on turvallinen paikka kasvattaa pentuja? Välittääkö niistä koskaan kukaan, edes hetken verran? Kenelle katukissat kehrää, vai kehräävätkö koskaan?

Vaikka onhan kissat ovelia, ketteriä, selviytyjiä. Itsenäisiä veitikoita. Kyllä ne pärjää, nehän on pärjääjiä.

Itku on ollu hilkulla, semminkin kun nyt oon muutenki aika sirpaleisessa tilassa. Jotenkin ehkä heijastan noihin katukissoihin jotain noloja itsesäälisiä fiiliksiä. Tai koen olevani vähän niiku ne. Että niiku hei mirrit, mie niiiiiin tiijän!


Kuvien katukissat kuvattu Kuala Lumpurin Chinatownissa ja Kota Kinabalussa siellä sun täällä.


PS. Unohin Tinderin ruksauslistasta: jos on kuva missä on mitään golfaamiseen liittyvää ni välitön EI.

PS2. Oon taas Kuala Lumpurissa, tulin eilen. Ihanassa hotellissa, ei oo torakoita, huoneessa on ikkuna ja helvetin iso sänky ja komplimetary hammasharja ja - jumalauta - suihkumyssy. Olen luksuksen ytimessä!










Tsekkaa myös nämä