Tie rättikauppamiljonääriksi on avattu

 

Klikkaa tästä ja mee ostoksille

Avasin vihdoin kissoille nettikaupan. Tämä on ollu tyän alla jo ikuisuuden, mutta ikuisuudesta suurimman osan jumitin siinä tuskassa että kun ei ole saarella ees postikonttoria niin tavaran liikkeelle saaminen on helvetin työlästä ja vaikka oiski posti ni paikallinen postilaitos on mitä on ja ääh hirvee homma.

Mutta istu ja pala ja well helou nykyaika, ja kiitos guuglailun, kaikkeenhan on nykyisin ratkaisu ja internetillä hoituu mikä vaan. Ei tiätenkä miun tarvi mihinkään helvetin postittelupaskaan lähteä, senkin homman voipi ulkoistaa! On tää maalima ihmeellinen.

Kun olin aikani surffannu pää savuten ja opiskellu dropshippingin ja print-on-demandin alkeet, kyylänny läpi ties kuinka monta palvelua tarjoovaa nettisivustoa, kokeillu tavaroitten suunnittelua yhessä sun toisessa mestassa, vertaillu kustannuksia ja ties mitä kiemuroita, niin oli päätösen aika, jotta tästä tulee joskus jotain. Päätin täten ottaa haparoivat ensiaskeleeni internetin rättikauppabisneksen parissa Teespring-sivuston avulla.

Teespringin valitsin siksi, että niillä on tuotearsenaalissa kangaskassit ja t-paidat, jotka on tärkeimmät olla. Lisäks niien sivusto on helppo käyttää ja miun tasonen puupääki osaa sinne oman kaupan tehä sekä omia tuotteita väsätä. Sisäänpääsy Indonesiasta on sallittu (toisin kuin joillain muilla sivuilla, olen törmänny semmoseenki että sori, tälle sivulle ei ole asiaa koska Indonesia). Tavaroien väsäyksen ja postituksen voi hoitaa euroopasta käsin (suurin osa potentiaalisista asiakkaista on kuitenki Mordorissa, eli heille kätsympää kun hinnat on euroina ja tavara tulee ilman mitään tullihärdeleitä).

Tärkein seikka oli kuitenki tämä: Teespringistä ei ole kuukausittaisia kuluja. Rahat on niin kortilla, etten halunnu ainakaan näin alussa ruveta laittamaan penninlatia mihinkään spektaakkelimaisiin nettikauppavirityksiin, jos tässä käy niiku miun onnettomissa virityksissä usein käy, eli että miljoonat jää tienaamati. Jos alkaa kassit ja paidat rivakasti liikkumaan ja rahaa virtaa ovista ja ikkunoista, ni sitte kyllä lähen johonki mistä vähän vaikka maksaakin, jos niillä on tarjota esmes enemmän tuotteita, joista voi ehdalla Päde-designilla tuunata just semmosia kun miä haluan. Haaveissa siintää jo ura esim. suihkuverhojen ja varvastossujen suunnittelijana!

Tätä kirjotellessa nettikauppa on ollu auki reilun vuorokauden ja muutama tuote on jo myyty. Penniäkään rahaa en ole viälä nähny, kattotaan sitte kun sieltä jotain massia tulee, että kuinka hyvin tää loppujen lopuks toimii.

Nerokas systeemihän tämä on, jos homma toimii niinkun lupaavat (minen usko mitään ennenku näen): kunhan olen tuotearsenaalin tuutannu eetteriin ni senku istun perseelläni ja oottelen että miljoonat alkaa valumaan kohti! Ja vaikka massit menee kissoille, nin jos alkaa kauppa oikeen julmetun hyvin suihkimaan ni jumalavita, kuukausipalkanmaksu kissamuijalle käynnistyy hep vaan!

KLIKKAA TÄSTÄ JA OSTA JOTAIN!!!!!

Alla vähä esimerkkejä mitä siä kissojen nettikaupassa on tyrkyllä.

Järjestysnatsi

Ihmisraunion paluu, osa 666! Kun on luterilainen työmoraali yhistettynä obsessiivis-kompulsiiviseen kontrollifriikkiyteen, niin sitä saa kuulkaa vedettyä ittensä kuukaudessa aivan romahtamisen partaalle. Jopa täällä Hiekkakikkareella, jossa niin pitäis aina olla aikaa istuskeluun ja rennosti vaan otetaan ja ei huolta mistään ja kaikella on tapana järjestyä ja perserelaxanttisuppo on kroonisena suolessa ja aurinko paistaa ja palmuja vaan halaillaan.

Juu ei onnistu. Minä pystyn vetämään itteni ihan palasiks aivan silmänräpäyksessä, ei tuota mitään ongelmaa eikä asiaa tarvi ees suunnitella, sujuu aivan ittestään. Kun on ihmistyyppiä "TEEN KAIKEN ITE SAATANA" ja kuvittelee keräävänsä jotain vitun pisteitä johonkin miulle vielä valkenemattomaan tarkotukseen siitä että painaa persäsuoli soikeena, vähän sillai uhrautuvana ja marttyyriviittaa siinä sivussa hapuillen, ni morjens. Sitä ei näköjään kuitenkaan koskaan opi, kun on tämmöseksi kasvanu.

Kun kissapytinki vihdoin valmistu, niin se oli tietysti yks sellanen etappi jossa yhtäältä yytsittynä julmettu hermoominen ja stressi laukes, mutta toisaalta se tarkotti sitä, että nyt vasta alkoki äheltäminen. Kun raksaukot poistu paikoilta ni miä pääsin hommiin. Vaikka ajattelin, että pikkuhiljaa, hissun kissun, laittelen paikkoja kuntoon ja hankin kalusteita ja kaikkee ni paskat, niin intoa olin täynnä että HETI TÄNNE KAIKKI MULLE NYT -asenne pärähti päälle. Koska vituttihan se, että on uus hiano rakennus mutta kaikki on sisällä perseellään ja kaaoksessa ja mitään ei pysty järjestämään kun ei ole hyllyjä eikä huonekaluja eikä mitään. Halusin kaiken valmiiks ja hianoks ja varsinkin heti.

Rakennutin klinikkahuoneeseen hyllyjä, ja ostin varastohyllyhärpäkkeen. Piti saaha kaikki lääkinnälliset romppeet järjestykseen, ennenkun alkaa klinikka (se alkaa ens viikolla). Nyt on saatana kaikki niin järjestyksessä, että tunnelma on suorastaan orgastinen. Neulat on tip top rivissä kokojärjestyksessä, ei ole tavaraa tahi laatikkoa jolla ei paikkaansa ole ja jota ei ole nätisti etiketillä koristeltu että tässä lootassa on tämmösiä asioita. On vähän fiilis että en tohi eläinlääkäreitä sisään päästää ollenkaan koska ne sotkee kuitenki. Että voitasko vaan seisoskella tässä siistissä rivissä ja ihailla miten on neulat niin nätisti järjestyksessä. Ja kattokaa kuinka kaikki tikkauslangat on järjestetty tuollai koreihin että heti löytää oikiat langat kun niitä tarvii. Ai mahoton. Eläinlääkäri Rinille jo sanoin, että sitten ei saatana sotketa tai miä miä saan hepulikohtauksen. Koska kun Rini kävelee ovesta sisään, kaaos on välitön. Tavarat suorastaan loikkaa hyllyiltään pitkin lattioita ja pöytiä ja kaikki on heti ihan sekasin.

UUU MAMA! Onko mitään hienompaa kuin TAVARAT JÄRJESTYKSESSÄ! Kattokaa noita ylähyllyn neulabokseja! Ottaa ihan pumpusta kun on niin ihanat!

Uskallan epäillä, että ennen kun klinkka ens viikolla alkaa, olen tapetoinu klinkkahuoneen seinät laminoiduilla lapuilla missä on miljoona toimintaohjetta ja missä uhkailen lääkäreitä ties millä rangaistuksilla jollei tavaroita laiteta takasin sinne minne ne kuuluu.

Kyllä, minulla on ongelma. Useitakin. Ja tää järjestyksen ylläpito on niistä vain yks. Minua ei lika ja saasta ja paska häiritse, mutta tavaroilla on paikkansa ja niiden PITÄÄ olla omilla paikoillaan. Järjestysnatsi, thäts miiii!

Klinikkahuone on siis järjestyksessä. Jotakuinkin. Tarvitaan vielä uus jääkaappi ja pöytä, mutta niihin ei ole nyt rahaa (olen laittanu kaikki omatkin rahat tähän saatanan järjestelyvimmaan). Vanhalla jääkaapilla pärjätään toistaseks, ja klinikkapäiviks lainataan pöytä Golfilta.

Eihän uutta hienoo kauppaa voinu tämmösenä kattella.

Nyt pääsemmekin sitten kissakaupan puolelle. Ylevä ajatus oli, että myyään roinaa muovilaatikoista niinku ennenki, ja sitte pikkuhiljaa etitään jotain ilmasia rämiä huonekaluja ja hyllyköitä, mihin saa myytävät romppeet jotenki esille. Paskanvitut. Minulla on uusi hieno kiiltävä kauppa, jollasesta olen vuosia haaveillu ja nyt kun se on muuttunu todellisuudeks, ni emmiä halua että se näyttää joltain Pelastusarmeijan kirpputorilta misä huojuu jotain termiittien syömiä eltaantuneita huonekalunrämiä. Ratkaisu: nikkarijätkä Gimo hommiin ja vanerikaupoille.

Miä piirtelin hyllysuunnitelmia papereille ja Gimo rakenteli. Kaupan tiski olikin sitte vähän kinkkisempi, koska siihen halusin etualalle hyllyjä myyntitavaroille, mutta sen lisäks perspuolelle miulle jonkinlaista toimistotilaa. Koska en ole arkkitehti, insinörde enkä minkään lajin tekninen suunnittelija, niin oli vähän ihmettelemistä että sain pömpelin mitenkään ees ittelleni selkeesti piirreltyä. Totesin, että näillä tuherruksilla en saa Gimoa ikinä tajuamaan mitä pitää rakentaa, joten jonkin sortin kolmiulotteinen pienoismalli täytyy tehrä, että lopputuloksella on ees jotain mahollisuutta olla lähellekään sitä mitä olen vammasessa pääkopassani visioinu. Pahvimalliminiatyyritiskin askartelinpaskartelin, ja sen sekä piirustusten kanssa Gimolle asiaa selvitin. Hän raaviskeli päätään melkosen tovin mutta ilmotti lopulta, että kyllä hän taitaa tajuta mitä oon vailla. Gimo rakens, ja jumalaare siitä tuli just eikä melkeen mitä halusinki.

Taidonnäytteeni pienoismallien rakentelussa

Valmis tuote!

Kaikki huonekalut on vanerista tehty, joten sellasenaan nehän oli kauheita. Roudasin hevoskyyillä Gimon rakennelmia kaupalle harvasepäivä, ja sitte eiku maalaamaan. Selkä on paskana ja kaupan terde ja miun kaikki vaatteet on maalitahroissa, mutta lopputulos on aika hiano. On saatana niin värikäs meininki, että päätä särkee, mutta en halunnu kaupasta mitään synkkää 50 shades of brown -paskaa. Väriä elämään, jumaliste! Kattokaa ny, on hiano!

Kauppa on valmis!

Asioilla on siis paikkansa ja klinikka ja kauppahuone on tip top järjestyksessä.

Nyt miun yöunia hiertää varastohuone, joka on yhä ihan vaan keko tavaroita. Mutta sen järjestely saapi oottaa nyt tovin, ensin pietään kissaklinikka ja sen jälkeen sitte jatketaan järjestelynatsitusta. Ja on miulla vielä maalaushommia, Gimo rakens vanerijämistä kissakalusteita kaupan terdelle. Mutta maalailen niitä sitten kun selkä kestää mitään kyykkimistä.

Samassa yhteydessä miulla alko taalasmaahommat majatalossa, on ollu muutamia asiakkaita huvilassa, oma murju on täynnä kissanpentuja, ja on pitäny rampata Lombokilla millon minkäki imigration-asian takia. Sekä kaiken taalasmaalailun ja muun maalailun ohessa on pitäny säätää asioita seuraavaa kissaklinikka varten ja tilailla lääkkeitä ja hankkia rokotteita (niitä on nyt, jihuu!) ja päivitellä nettisivuja ja suunnitella ja painattaa uusia esitteitä ja flaiereita ja herra tiäs mitä. Vapaapäivä miulla on viimeks ollu joskus lokakuun alussa. Rupes pikkusen mielenterveys väsymyksen takia jo rakoilemaan, kun päivät ollu yhtä helvetin säntäämistä paikasta toiseen. Viieltä ylös ja kuuen jälkeen töihin ja yheltätoista kaupalle ja neljän tienoilla takas töihin ja sitte nopeesti kotio siivoomaan ja syättämään kissat, ja parhaina päivinä vielä illaks pitämään kauppaa auki kaheksaan saakka. Alko ikä tuntumaan, nimittäin. Olo on ollu vanha, väsyny, vaikea, ruma, läski, tyhmä ja vittumainen. Mutta kun on kaikkea tuota niin mikäs ihme se on, että siltä myös tuntuu. MUTTA JUMALAUTA NEULAT ON JÄRJESTYKSESSÄ! Se korvaa kaiken!

Mutta nyt otin tuossa 3 päivää vähän iisimmin ja oon vedelly kepeitä 10-12 tunnin yöunia. Rupiaa taas tuntumaan siltä, että aivot toimii enkä halua tappaa jokaista vastaantulijaa. Vain joka toisen.

Kyllä tää tästä.

Ja arvakkaa mitä! Miun työlupa on kaikilta osin valmis. Kaikki on hoiettu ja passi on takasin asianmukasin leimoin ja härpäkkein varusteltuna. Jumaliste! Siitä lisää seuraavassa paskannuksessa.

Kaupalla asuu myös Assi eli Assistentti

Gimo on törkeen näppärä pykäämään huonekaluja. 

Raksaprojekti loppusuoralla!

PUSSY PALACE eilen iltapäivällä

Hyvä luoja. Mirrikartanon rakennushommat menee päivässä 32 tällä hetkellä. Meillä on seinät ja katto ja ilmastointilaitteet. Parhaillaan siellä alotellaan kaakelointihommia ja kihnutetaan ulkoseinien maaleja sekä ikkunan- ja ovenkarmien jotain-tökötöintiä. Kuhan on kaakeloinnit tehty niin tarvittee vielä asentaa ovet ja ikkunat, lavuaari ja vesihana, saaha torppaan sähköt ja juokseva vesi. Sitten se miun puupää-ymmärryksen mukaan on valmis. Tsiisus saatana.

Näljässä viikossa! Yläkuva: 16.elokuuta / Alakuva: 12.syyskuuta. 

Reilu 4 viikkoa sitte miulla ei ollu ku pläntti maata ja niin on tultu tyhjästä jo tähän pisteeseen. Miä oon aika monttu auki.

Ja okei, hermot on menny pari kertaa, mutta hepulikohtaukset on johtunu lähinnä miun väsymyksestä ja stressistä ja kielimuurin aiheuttamasta kommunikoinnin vaikeudesta. Raksaukot on tehny järjettömän hyvää duunia ja jälki on huolellista ja hienoa eli kaikki on menny tsiljoona kertaa paremmin ku mitä etukäteen pelkäsin. Mutta kas, tässä se taas nähtiin: pessimisti ei pety vaan kun valmistautuu aina pahimpaan niin joskus saattaa yllättyä jopa ilosesti. Näin tässäkin tapauksessa. Olin henkisesti valmistaunu siihen, että kaikki menee päin vittua, mutta MIKÄÄN ei ole menny päin vittua ollenkaan. Okei, unohtivat laittaa seiniin lasitiilet, mutta senkin ne fiksas hetimiten kun asiasta motkotin.

Tää rakennusprojekti on ollu myös maailman paras kielikurssi. Kun raksaukot ei puhu enklantia juuri lainkaan, nin se on ollu pakko mongertaa indonesiaa sen minkä suinkin taitaa. En sitte tiiä kuinka paljon tulevaisuuessa tartten raksasanastoa, mutta kaikki on kotiinpäin mikä miäleen jää. Besi on sellasta rautatankoa ja pasir on hiekkaa ja paku on naula ja kayu on puuta ja pintu on ovi ja jendela on ikkuna ja keramik on kaakeli ja semen on sementtiä. Kylä näillä K-raudassa pärjää!

Kissaprojektin käynnistin 4 vuotta sitte, alkusyksystä 2013 tää homma alko. Sillon miulla ei ollu mitään, paitti kasa hyviä aikomuksia ja valtava tarve laittaa saarten mirripopulaation asiat vähän paremmalle tolalle. Sillon haaveilin, että miulla olis joskus iso muovilaatikollinen peruslääkkeitä ja muuta sälää aina jemmassa himan nurkassa, että jos joku tarvii ni olis heti antaa lääkkeitä niitä tarvitteville kissoille. 2014 Egoiste ravinteli lahjotti miulle sen pienen kopperon, missä pyöritin kissakauppaa ja klinikoita tän vuoden huhtikuun alkuun saakka. Egoisten koppero oli ihana ja ilmanen, ja vaikka siellä katto vuoti kun seula, ja viemäri ei koskaan vetäny ja se oli pimiä putka täynnä hiiriä jotka tuhos kaiken, niin se oli kuitenki miun/kissojen. Sen kanssa kissaprojekti pääs aivan uusiin ulottuvuuksiin, kun oli joku tukikohta mihin ihmiset saatto tulla millon minkäki kissa-asian kanssa. Kauppa myös tuotti ihan kivasti rahaa klinikoiden ym järjestämiseen.

Kun Egoisten kaupan katosta tuli vettä niskaan vesiputouksen lailla, ni haaveilin, että joskus ois kissoilla kunnon tilat, missä katto ei vuotais, missä viemäri vetäis, missä olis kunnon valot ja varsinkin kunnon tilat eläinlääkäreiden tehä töitä. Ja ois kunnollinen tila kaupalle, missä ois iso ikkuna ja missä voisin myyä kaikenlaista kissatilpehööriä. Mutta mahottomalta tuommonen haave tuntu, kun kissaprojekti eli sillä lailla että kun yhteen taskuun tuli rahaa niin toisesta taskusta sitä lähti ihan viivana.

Ja kuinkas sitte kävikään? Egoisten tilasta piti luopua. Sain välittömästi tontin uuelle rakennukselle. Ihmiset ympäri maalimaa sekä täällä olevat biznexet on lahjottanu rahaa ja järjestäny fundraisingeja, jotta on saatu rakennushommiin rahaa. Osa raksamateriaaleista on myöskin tullu lahjotuksena. Kyllä, saarella, ja koko maailmassa, on isompiakin ongelmia kuin Hiekkakikkareen kissat, mutta auttamishalua on löytyny niin paljo, että ehkä ihmiskunta ei olekaan tyystin toivotonta sakkia.

Rahaa tuohon on tällä hetkellä menny euroissa katottuna vajaat 6000 egee. Vielä on maksamatta helvetillinen summa palkkoja ja vissiin sähköliitäntäkin maksaa jotain järjettömiä ja kaikkea pientä nippeliä ja nappelia tässä viimeistelyvaiheessa tarvitaan. Kissojen rahat on toistaseks riittäny ja toivon, että riittää valmiiks asti. Sitä en tiiä millä perkeleellä hankin tönöön mitään kalusteita ja asioita mitä siellä tarvii, mutta se on sitte sen ajan murhe. Pikkuhiljaa, slowly slowly.


Mutta kohta tuo kissojen uus torppa on valmis. Kauppa aukeaa sitte kuitenki vasta kun miulla on uus työlupa taskussa. Ennen sitä en uskalla avata, imigrationin kyylät ramppaa täällä yhtenään ja ovat viimeiaikoina jahdanneet nimenomaan ihmisiä, joilla on työlupa-anomukset vetämässä mutta eivät vielä menneet läpi. Mutta lokakuun alussa PITÄIS työluvanki olla kunnossa.... saa nähä.


Miulla on kaveri, jolla on yhteyksiä johonkin henkimaaliman tonttuihin, ja se aina sanoo, että kyllä sieltä annetaan jos vilpittömästi pyytää ja toivoo. Miä en tiiä, onko tonttujen johdatusta vai mitä, mutta oli mitä hyvänsä, niin aika käsittämätöntähän tää on. 4 vuotta sitte miulla ei ollu MITÄÄN ja nyt miulla on ihan kohta maailman hienoin ja upein ja parhain noin 40 neliön PUSSY PALACE! Missä on kunnon valot ja katto joka ei vuoda ja lavuaari joka vetää ja ilmastoinnit ja iso ikkuna kaupassa ja hienot tilat eläinlääkäreille. MISSÄ KATTO EI VUODA! Jumalauta!

Uuen Pussy Palacen huudilot

Hei me rakennetaan!

Miä en meinaa pysyä nahoissain! Mirrikonttorin rakentelu on alkamassa! ÄÄÄÄKKKKKKK! Usko tähän oli jossain kohtaa aika koetuksella, kun ei ollu tarpeeks rahaa ja homman alotus vaan veny ja veny. Mutta NYT! Myä rakennetaan!

Miä oon niin liäkeissä ja niin täpinöissä ja niin innoissaa että ilopissan paikka olis kyllä tässä ja nyt.

Tapahtunut tähän mennessä, kuvallinen reportaasi next.

Helmikuun alussa miulle kerrottiin, että kissakaupan tilat Egoiste-ravintelin tiluksilla tarvitaan muuhun käyttöön. Olin vähän ounastellu että näin tulee jossain vaiheessa käymään, mutta kyllä siinä silti vähän alahuuli väpätti. Mutta eipä hätää: sain pitää kauppaa vielä muutaman kuukauden ja jo muutama tunti häätöilmotuksen jälkeen kissat sai palan maata lahjotuksena. Tulin häätöilmotuspäivänä kissakaupalta Golfin kuppilaan ja ääni vapisten kerroin Golfin ja Gili Palmsin omistajalle, että joudun sulkemaan kaupan. Mr. Robert ei silmäänsä räpäyttäny, totes samantien että no rakennetaan siulle uus kauppa tuohon. Heillä on valtava tontti tuossa ja kyllä siitä liikenee kimpale kissoille. Eipä vähän onnenkyynel. Kuvassa miltä tontti näytti helmikuun lopulla.

Uuen Mirrikonttorin sijainti. Noin sata metriä rantakadulta, Gili Golfin vieressä.

Ensimmäinen luonnos näytti tältä

Mr.Neil, toinen lahjotustontin omistajista, teki luonnoksista oikeenlaiset raksapiirrustukset.

Tältä tuo kartano tulee näyttämään ulkopuolelta.

Sisukset

Toukokuun alussa tontti näytti tältä. Järkättiin raivauspäivä.

Tontilla röhnötti vanhan myrskyssä kaatuneen puun raato.

Moottorisahamiäs tuli pilkkomaan puun raadon

Tontti siivoustalkoitten jälkeen toukokuun alussa

Toukokuun lopulla laitettiin banneri mainostamaan että kyllä se meiän uus pytinki tähän vielä nousee.

Sittepä ei hetkeen tapahtunu yhtään mitään. Rahaa ei ollu läheskään tarpeeks yhtään minkään kioskin pykäämiseen. Kerjäsin lahjotuksia joka suunasta ja järkättiin fundraising-bile. Sen jälkeen massia oli sen verran, että ainakin alkuun päästään. Piti neuvotella raksaukon kanssa ja tilailla materiaaleja ja säätää kaikenlaista. Eilen iltapäivällä asiat oli sillä mallilla, että kättä lyätiin rakasamestari Mr. Ramadanin kanssa päälle että LET'S FUCKING DO IT. Tontti näytti kättelyn jälkeen tältä.

Mr. Ramadan (joka morjestaa tuossa kuvassa) rupes heti siivoomaan kissojen tiluksia ja laitto vielä viimeisen nuotion liäkkeihin.

Tänään aamulla uuen MIrrikonttorin tilukset on merkitty ja mitattu ja laitettu valmiiks. Huomenna alkaa perustusten kaivelu.

Rahaahan kissoilla ei vieläkään oo tarpeeks, joten lahjotukset on yhä erittäin tervetulleita. Joka ainoa lahjotettu lati menee tismalleen kissojen hyväks, sen takaan ja vannon.

Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet

Ja kas, toissapäivänähän pihaani jälleen luikersi kobra-merkkinen kärmes. Voi helvetin helvetti miä vaan sanon. Justiisa olin suihkusta tullu (oli taas mati lampu -päivä, eli ei tarvi kun kättä heilauttaa, ni kuolee hikeen ja tarttee taas käyä suihkussa) ja menossa pihalle tupakille pelkkä saronki päällä kun pongasin kissat laumana tölläämässä JOTAIN pihalla olevien kissahäkkien välissä. Menin sinne sitte dorkana heti rohkeena naama eellä että mitäs nyt, onko siellä taas sammakko. Ei ollu sammakko. Oli kobra, joka oli kaulusliäpeet levällään ja sihis ja hyökki kohti. Voi jumalauta. Eiku takas sisään, vaatetta päälle, ravia naapurin majataloon ja neitimäinen kiljunta. Sieltä sitte tuli pari jätkää ja ottivat tilanteen haltuun. Tarkistivat otuksen, kyllä, kobra on ja helvetin äkänen nimittäin onkin. Toinen jätkä jäi vahtiin ja toinen juoks naapurin hevostalleille hakemaan vielä muutaman rohkeen jätkän tukijoukkoihin.

Viis jätkää ja yks kobra. Yks jätkä seiso talon rappusilla haravan kanssa ja hyppäs ilmaan joka kerta kun joku vähäkään liikahti. Itsehän olin samoilla fiiliksillä: joko kimitin talon rappusilla ja säpsähtelin tai jos kävi ihan liian jännäks ni menin oikeen sisään tölläämään ikkunan takaa että mitä tapahtuu. Yks jätkä seiso pihassa rivakan turvavälin päässä kivenmurikka käessä vahvassa puolustusasemassa. Yks  oli lapion kanssa valmiina. Ja rohkein nosteli pinossa olevia kissahäkkejä syrjään, jotta kobraparkaan päästään käsiks.

RIP

Kobra pääs siinä sitten aika nopiasti hengestään. Pahoittelut. Eihän se taaskaan hänen vika ollu, että miun pihaan eksyi.

Soisin tietenkin, että elävänä pyydystettäis ja vietäs jonnekin missä ne sais rauhassa elellä aivan muina kobrina, mutta miä en ruvennu tuossa tilanteessa neuvomaan. Kärme oli saatava pihasta pois, piste. Eikä noien kanssa ole leikkiminen, ovat myrkyllisiä ja helvetin kiukkusta sakkia nuo kobrat. Silti, koska olen herkkäperse ja eläimet on pop ni aika kovin ahistaa, että hänet tapettiin.

Ounastelen, että koska naapurissa on tyhjä tontti täynnä kaikenlaista rakennusjätettä ja paskaa, niin siellä muhii ties mitä ryömivää ja luikertavaa ja ahistavaa. Miun pihan aidassa ollu kissojen kulkuaukko tuolle tontille on nyt nimittäin todellakin tilkitty umpeen, ei pitäs kärmesten ainakaan sitä kautta enää miun pihaan tulla.

Tämä paskaläjä on suoraan miun aidan takana. Hyvä luaja mitä kaikkea tuolla saattaakaan muhia.

Mutta on tää jumalauta, jo toinen kobra pihassa tänä vuonna! Pikkusen persettä kylmää, ja ei tuossa pihalla paljon pimiällä viitti käyskennellä kun tiiä mitä tuolla vaanii. Että jos vaikka ihan muina pläskeinä iltahämärässä tepastelen talon taakse (siä ei o valoja) ja tallaan jonku köllivän kobran päälle ni ei hyvä.

On niin säpsähteleväinen kärmefoobinen olo, että pelästyn tällä hetkellä ihan jokaista helvetin risuakin mikä pihassa vähäkään heilahtaa.

Toisenlaisia eläinuutisia seuraavaks, ja alotetaan kissoista.

Kissabile

Männälauvvantaina järkättiin valtava bile, missä kerättiin rahaa uuteen kissapytinkiin. Tämä häpenikihän piti olla jo heinäkuun vika lauantai, mutta siirrettiin viikolla. Syy tähän oli se, että pari päivää ennen alkuperästä bilepäivää menehtyi eräs sukellusopettaja, joten myö ei katottu kivaks järjestää mitään kreisibileitä heti perään, semminkin kun perinteisesti näissä tämmösissä kemuissa enemmistö jengiä tulee sukelluspuljuista ja tietenkin koko saaren sukellusjengi oli aika shokissa. Kissabileitä siirrettiin täten viikolla.

"Tilaa näitä" sanoi raksamestar. Ööö... tota joo.

Viime lauantaina siis bailattiin. Meininki oli kasarihenkistä: oli Napakymppi-tyyppistä sokkodeittailupeliä ja Onnenpyärää ja lopuks huutokauppa. Kemut oli valtava menestys ja hauskaa oli, porukkaa oli aivan perkeleesti ja kissojen kirstuun kilahti järjettömät 42 ja puali miljoonaa rupiaa!

Nyt kissoilla on rahaa alottaa uuen konttorin rakennus. Rahat ei tokikaan edelleenkään riitä kaikkeen mitä tarvii, mutta päästään ainaki alkuun. Katotaan kuinka pitkälle pötkitään. Toivon, että saatais tuolla biletuotolla ja aiemmin kerätyillä lahjotuksilla ainaki seinät ja katto valmiiks, ja ehkä jopa ovet ja ikkunat. Sen verran kun sais torppaa aikaseks, että saisin kaupan avattua. Sitte vois siinä pikkuhiljaa ja talkoomeiningillä äheltää loput.

Nyt on ekana ohjelmassa rakennusmatskujen tilaamista ja sitte ukot pääsee hommiin. Tää on kyllä niin yhtä saatanaa ja miuta melkeen jo naurattaa/itkettää/paskattaa etukäteen että millasta sketsiä tästä vielä tulee. Rakennusmaister Mr. Ramadan ei hirviästi enklantia puhu, miä en hirviästiä indonesiaa puhu, enkä varsinkaan rakennushommista tahi materiaaleista. Sen tiiän että SEMEN ei ole siämennestettä vaan sementtiä, batako on tiiliä ja pasir on hiekkaa. Muista matskuista olen ihan kuutamolla. Tästä tulee ihan mahtavaa!

Miä niin ootan, että jotain tapahtuu. Että se ensmäinen lapionpisto siähen tontille, seki ois jo jotain. Saati sitte kun ensmäinen tiili laitetaan. Saati sitte ku alkaa seinää nousemaan ja homma alkaa näyttämään rakennukselta. Miä varmaan pökrään onnesta ja innostuksesta. Että tää vihdoin alkaa muuttumaan todellisuudeks.

Ja kotona on kissatilanne aika stabiili. En uskalla sanoa aiheesta mitään enempää, koska heti jos uhoon ni jotain pahaa tapahtuu ja joku sairastuu ja kaikki vaan kuolee. Olen hiljaa vaan.

Sitten vuohiuutiset. Naapurin vuohien nimet on Ethan ja Dookie. Ne on aivan mahtavia. Ethan on isompi ja rohkeempi, Dookie on harmaa ja piäni ja vielä vähän arkapiaru. Jätkät ulkoilee jo itekseen kaiket päivät ja sitte osaavat ku nakutettuna kuuen maissa tulla kotiportille oottamaan että iskät tulee duunista. Miun pitääki siinä kuuen aikoihin olla tarkkana kun omaa porttia avaan, Ethan ja Dookie meinaa aina suikata sisään.

Dookie & Ethan. Saaren parhaat ja tärkeimmät vuohet.

Pari iltaa sitte oltii Mäkelän Gäryn kanssa Golfin kuppilassa limpsalla ja kaljalla, kun yhtäkkiä sinne lampsii vuohi. Tunnistin heti, että helvetti, tuohan on naapurin Ethan. Rauhottelin henkilökuntaa et hei no worries, mie tunnen tän vuohen. Ethan oli aivan hirviässä paniikissa, määki ihan surkeena ja juoks ympyrää. Miä vähän hätäännyin kans koska piäntä harmaata vuohta ei ollu mukana, ja nuo ovat ku paita ja perse, aina kimpassa. Pelästyin ettei vaan ois kaverille käyny mitään. Laitoin naapurin jätkille viestiä, et hei, oon täällä Golfilla ja Ethan pärähti tänne ja on ihan paniikissa eikä sen kaveria näy missään ja Ethan määkii ihan hädässä. Jätkät kerto et Dookie on kotona mutta Ethan oli jääny vielä pihalle ku he läks dinnerille, hakevat sen kotio kuhan tulevat kyliltä syömästä.

Ethan jatko kuitenki Golfilta matkaa ja kun naapurin jätkät tulivat kotio päin ja huutelivat häntä ni vastaus kuului lähellä Golfia olevasta Jali Resortista. Ethan oli siellä joittenki Jalin asiakkaitten terdellä hengaamassa ja meininki oli riehakas. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, Ethan meni iskien kanssa kotiinsa ja pääs kaverinsa kanssa nukkumaan.

Eilen oottelin kuuen maissa tossa pihalla että kello ois vuohien kotiinsaapumisaika, ja kas sieltähän Ethan ja Dookie tepsuttivatkin kuin nakutettuna. Piti nimittäin laittaa Ethanille uus kaulapanta, kun oli entisen hukannu ja miulla sattu olemaan pari koirien kaulapantaa jemmassa. Semmoset sopii vuohelle vallan mainiosti.

Hiekkakikkareen parhaat, hienoimmat, tärkeimmät vuohet ovat he.

Muita uutisia: sähkökatkot jatkuu. Lauantaina meni sähköt joskus illalla 11 jälkeen ja sitä herkkua kestikin sitten noin 18 tuntia putkeen. Meinasin gualla. Keskiviikkona oli mati lampu koko päivän. Olen omin silmin nähny, että helvetisti on sähköukkoja tuolla tolpissa kiipeilemässä ja kaikenlaisia kaapeleita ja juttuja asennellaan. Elämme toivossa, jotta nää jatkuvat mati lamput joskus loppuis.

Internettiyhteys huushollissani alko yhtäkkiä toimimaan muutama päivä sitte! Aivan 4G-yhteys suihkii puhelimen kautta kuin unelma! Tästäkään ei kyllä pitäis yhtään leuhottaa, ettei se vaan taas häviä, mutta on se ihmeellistä taas pitkästä aikaa. Että voi sänkyssä makailla ja samalla kateellisena lueskella kuinka kaikki kaverit on Robbie Williamsin keikalla. AAARGH!

Sää täällä on helvetin kuuma ja kuiva, mutta tuulee aivan raivolla ja aallokko on melko näyttävällä tolalla. Pikaveneliikenne oli viime viikolla taas usiamman päivän seis, kun aallokko on niin hirviä. Ounastelen, että hetkenä minä hyvänsä veneliikenne taas pysähtyy, koska nyt taas puhuroi todella kovaa ja aallokko on näyttäny sellaselta, että miä ainakaa en ees miäti mitään veneilyä vaativaa retkeilyä mihinkään vähään aikaan.

Miun työlupa on edelleen "in process in Jakarta". Huokaus. Miulla on todella jäätävä hiki persvaossa sen suhteen.

Rahat on aivan finaalissa, mutta tunnelin päässä pilkottaa varovaista valoa. Kun tässä ny viä hetken kärvistelee persaukisna ni pitäs helpottaa, töitä on tossa parin kuukauen päästä niin helvetisti ettei tarvi miättiä millä sitä päivänsä kuluttais. Luvassa on sellanen ainakin vähintään 3kk ilman yhtään vapaapäivää, mutta ei se mitään, persaukisen lonpsa kehrää!

Asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella.

Napakymppi. Arvostin  suuresti tuota kullipukumiestä.

Uus työpaikka kohta valmistuu

Ruuhkaa kotihuudiloilla

Meil on miun huudiloilla kohta sellanen Little Finland -meininki. Simo muutti tuohon, ihan miun lähelle. Ja yks Nina rakentaa kohta majalon samoille seuduille. Kohta perustetaan Hiekkakikkareen Majava ja aletaan myymään salmaria ja ruisleipää.

Jep, on high season. Jopa saaren pohjosrannat on tukossa porukkaa.

Kissabile oli tuolla yläkerran uuessa FAT CATS baarissa. Valtavan hieno mesta.

Turistikikkare ja tekemisen ilo

Tuli oltua vähäsen turistina omalla Hiekkakikkareella tuossa männäviikolla. Enpä ollu vuoskausiin esim. kävelly saaren ympäri, tahi kiivenny meiän valtavalle vuorelle. Aikaa oli siitäkin vierähtäny, että kävin meressä muutenki ku sukeltamassa (sukeltamassakaan en o käyny aikoihin), mutta nyt repäsin ja kävin ihan vaan meressä lillumassa. Jumaliste.

Vaikka tämä Hiekkakikkare on pieni, niin sitä onnistuu näivettymään todella kituliaisiin ympyröihin, kun ei ole mitään mikä pakottais liikkeelle. Kun kissakauppaakaan ei enää ole, ei tuu juurikaan poistuttua omilta lähihuudiloilta. Elämä on käpristyny alueelle koti-Golfin kuppila-Eden-Lutwala ja saattaa mennä viikkoja etten edes näe merta. Jos tuon miun mukavuusalueen ulkopuolelle lähen ni puhutaan jo seikkailusta, jota joutuu miettimään, suunnittelemaan ja ressaamaan päivätolkulla.

Täten olikin aika jännittävää kun Eijja tuli viikoks tänne hillumaan ja piti näyttää mestoja. Käpöteltiin saaren ympäri ja kiivettiin mein nyppylälle pällistelemään maisemia. Röhnötettiin rannalla varpaat hiekassa ja miä särvin aamiaiseks kaljaa, ihan ku oikeen kunnon lomaileva ihminen! Avot!

Maisemaa Mount Hiekkakikkareen huipulta

Mutta nyt on Eijja jo poistunu saarelta, joten miä olen saanu näivettyä rauhassa omiin ympyröihini. Pitää oikeen potkia ittiään perseelle, että pääsee Palatsista ulos, kun ei huvittais oikeen mikään. Onneks on helvetisti tekemistä ja kotona ei toimi netti, niin sentäs joudun raahaamaan perseeni Golfille tietsikkahommiin. Ja toisinaan myös kaljalle.

Ohjelmassa on ollu mm. miun uuen työluvan säätämistä. Homma alkaa taas pisteestä nolla, koska siirryn virallisesti töihin Gili Palmsiin (syystä että: uus kissakauppa tulee Gili Palmsin tiluksille niin on loogista että min työlupa siirtyy myäskin siihen, ei sitte tarvitte paska housussa jännittää imigrasin salaisten agenttien tapaa tulkita asioita). Täten työlupa ei mene helpolla ihan vaan uusimalla vanha Edenin työlupa, ehei suinkaan, koska kun työnantaja vaihtuu niin kaikki alkaa alusta. Paperisota on hirviä (luoja mikä lista papruja vaaditaan ulkomaalasen palkkaavalta yritykseltä! Plus läjä ties mitä todistuksia miulta), mutta nyt pitäs olla kaikki liput ja laput ja valokuvat ja muut härpäkkeet Jakartassa käsittelyssä. Mysteeri toki yhä on se, että millä helvetillä tuon työluvan tällä kertaa maksan, mutta asioilla on tapana järjestyä. Kattotaan mitä täst tulee. Aijjettä, niin lämmöllä muistelen miten tämä homma meni kun ekaa kertaa työlupaa miulle viimeks ähellettiin, se oli mahtava projekti.

Ja nyt kun miulla on vihdoin uus toimiva läppäri, jolla voi tehä muutakin kun hankkia hermoromahuksen, nin olen vähän väsänny nettisivuja tutuille. Tai yhen sivuston vasta, niiku näytiks, mutta kattotaan josko siitä jotain maksasivat ja tulis lisääkin hommia. Rahat on nimittäin niin finaalissa, että rupiaa hirvittämään. Mutta persaukisuus, se pitää toimeliaana! Ja tekemisen ilo, kyllä silläkin melkeen elää. On pollee olo kun saa jotain aikaseks, ees joskus.

Huomatkaa optimistinen ote: "opening SOON"

Uuen kissakaupan rakennushommat ei oo tiätenkään vielä ees alkanu. Tontti on siivottu, mutta raksaukot väsää uutta massiivista huvilaa siähen naapuriin eiväkkä oo vielä ehtiny sieltä siirtymään miun tontille. Ja täällähän on nyt menossa ramadan joten kaikki on hitaampaa - ja hitaammalla - kun normaalisti, koska päivät paastotaan ni kaikkia niin kovin väsyttää ja heikottaa, ettei mitään pysty tekemään. Miä niin kovin toivoin että kauppa ois valmis ennen kun high season alkaa, mutta ei näköjään ole. Suunnitelma on nyt se, että täräytän heinäkuun alusta trendikkään muodikkaan pop-up kaupan Golfin kuppilaan, kun ei muutakaan paikkaa ole. On saatava kissaroinaa kaupaks ja kissoille rahaa, muuten jää rakennushommatki puolitiehen, säätänä. Lisäks nettikauppa pitää saaha auki ja rahankerjuukampanjoita ja uutiskirjettä tulille ja vaikka mitä.

Kissahommat on muuten ollu vähän ankeella tolalla. Huhtikuun klinikan jälkeen miulla kävi kotona kuolemassa yhteensä 8 kissapentua ja lisäks kaks miun aikuista mirriä, Surma ja Morkkis, lähti vihreemmille niityille.

HULK!!!!

Oli vähän heikko happi kaiken tuon kanssa, mutta aina jotain ilostakin tapahtuu: HULK löytyi! Hulk asuu lähinnä naapurin sukellusjätkien kanssa, ja hyö miulle sitte yhessä kohin kertovat, että Hulk ei ole ollu himassa vähään aikaan. En ollu miekään häntä nähny hetkeen. Aika varmoja oltiin että jotain on käyny, kärmes purru ja Hulk on menehtyny johonkin ryteikköön. Suru oli puserossa kaikilla. Mutta kas, olin tuossa viime viikolla polkemassa kyliltä kotio, ja tulin tuolta saaren läpi pitkin kinttupolkuja. Meiän futiskentän lähellä (hyvin kaukana miun himasta) tietä ylitti musta saparohäntänen kissa, jolla oli tutun näkönen vihriä panta kaulassa. Kattoin että eijjumalauta, ei voi olla totta, tuon saparohännän ja tepastelutyylin kyllä tunnen! Hihkasin että HULK ja hän maukas vastauksen että juu. Jälleennäkemisen riemu oli miun osalta niin raju että vähän tuli tippakin silmään. Otin Hulkin kainaloon ja polkastiin kotio ja nyt on siltä osin hommat takas ennallaan. Hulk asuu naapurissa, käy miun luona syömässä, ja muutoin vartioi huudiloita aitojen päältä pällistellen.

Naapuriin muuttaa uus sukellusopettaja ens viikolla ja hänen mukana siihen muuttaa myös nuori ja komea vuohipoika (mein kissasairaalaan vauvana tuotu pieni orpo otus, hän on niin siisti ja ihana!). Katotaan mitä Hulk tuumaa kun saa uuen määkivän kaverin pihaansa. Miä olen ainakin hirviän innoissani. Vuohinaapuri! Jess!

Ja lopuks kuvakimara lähinnä Hiekkakikkareen turstikierrokselta.

Sexi mushroom????

Hän ei ole tuleva uus naapuri

Vaikka Noutaja on käyny miun Palatsilla aivan liian usein niin vielä on mirrejä jäljellä. Vieraat kekkä portista sisään tupsahtaa saavat aina läheisyysriippuvaisen ja huomiohakuisen vastaanoton. Kuvassa Gäry mirrien piirityksessä.