Raksaprojekti loppusuoralla!

PUSSY PALACE eilen iltapäivällä

Hyvä luoja. Mirrikartanon rakennushommat menee päivässä 32 tällä hetkellä. Meillä on seinät ja katto ja ilmastointilaitteet. Parhaillaan siellä alotellaan kaakelointihommia ja kihnutetaan ulkoseinien maaleja sekä ikkunan- ja ovenkarmien jotain-tökötöintiä. Kuhan on kaakeloinnit tehty niin tarvittee vielä asentaa ovet ja ikkunat, lavuaari ja vesihana, saaha torppaan sähköt ja juokseva vesi. Sitten se miun puupää-ymmärryksen mukaan on valmis. Tsiisus saatana.

Näljässä viikossa! Yläkuva: 16.elokuuta / Alakuva: 12.syyskuuta. 

Reilu 4 viikkoa sitte miulla ei ollu ku pläntti maata ja niin on tultu tyhjästä jo tähän pisteeseen. Miä oon aika monttu auki.

Ja okei, hermot on menny pari kertaa, mutta hepulikohtaukset on johtunu lähinnä miun väsymyksestä ja stressistä ja kielimuurin aiheuttamasta kommunikoinnin vaikeudesta. Raksaukot on tehny järjettömän hyvää duunia ja jälki on huolellista ja hienoa eli kaikki on menny tsiljoona kertaa paremmin ku mitä etukäteen pelkäsin. Mutta kas, tässä se taas nähtiin: pessimisti ei pety vaan kun valmistautuu aina pahimpaan niin joskus saattaa yllättyä jopa ilosesti. Näin tässäkin tapauksessa. Olin henkisesti valmistaunu siihen, että kaikki menee päin vittua, mutta MIKÄÄN ei ole menny päin vittua ollenkaan. Okei, unohtivat laittaa seiniin lasitiilet, mutta senkin ne fiksas hetimiten kun asiasta motkotin.

Tää rakennusprojekti on ollu myös maailman paras kielikurssi. Kun raksaukot ei puhu enklantia juuri lainkaan, nin se on ollu pakko mongertaa indonesiaa sen minkä suinkin taitaa. En sitte tiiä kuinka paljon tulevaisuuessa tartten raksasanastoa, mutta kaikki on kotiinpäin mikä miäleen jää. Besi on sellasta rautatankoa ja pasir on hiekkaa ja paku on naula ja kayu on puuta ja pintu on ovi ja jendela on ikkuna ja keramik on kaakeli ja semen on sementtiä. Kylä näillä K-raudassa pärjää!

Kissaprojektin käynnistin 4 vuotta sitte, alkusyksystä 2013 tää homma alko. Sillon miulla ei ollu mitään, paitti kasa hyviä aikomuksia ja valtava tarve laittaa saarten mirripopulaation asiat vähän paremmalle tolalle. Sillon haaveilin, että miulla olis joskus iso muovilaatikollinen peruslääkkeitä ja muuta sälää aina jemmassa himan nurkassa, että jos joku tarvii ni olis heti antaa lääkkeitä niitä tarvitteville kissoille. 2014 Egoiste ravinteli lahjotti miulle sen pienen kopperon, missä pyöritin kissakauppaa ja klinikoita tän vuoden huhtikuun alkuun saakka. Egoisten koppero oli ihana ja ilmanen, ja vaikka siellä katto vuoti kun seula, ja viemäri ei koskaan vetäny ja se oli pimiä putka täynnä hiiriä jotka tuhos kaiken, niin se oli kuitenki miun/kissojen. Sen kanssa kissaprojekti pääs aivan uusiin ulottuvuuksiin, kun oli joku tukikohta mihin ihmiset saatto tulla millon minkäki kissa-asian kanssa. Kauppa myös tuotti ihan kivasti rahaa klinikoiden ym järjestämiseen.

Kun Egoisten kaupan katosta tuli vettä niskaan vesiputouksen lailla, ni haaveilin, että joskus ois kissoilla kunnon tilat, missä katto ei vuotais, missä viemäri vetäis, missä olis kunnon valot ja varsinkin kunnon tilat eläinlääkäreiden tehä töitä. Ja ois kunnollinen tila kaupalle, missä ois iso ikkuna ja missä voisin myyä kaikenlaista kissatilpehööriä. Mutta mahottomalta tuommonen haave tuntu, kun kissaprojekti eli sillä lailla että kun yhteen taskuun tuli rahaa niin toisesta taskusta sitä lähti ihan viivana.

Ja kuinkas sitte kävikään? Egoisten tilasta piti luopua. Sain välittömästi tontin uuelle rakennukselle. Ihmiset ympäri maalimaa sekä täällä olevat biznexet on lahjottanu rahaa ja järjestäny fundraisingeja, jotta on saatu rakennushommiin rahaa. Osa raksamateriaaleista on myöskin tullu lahjotuksena. Kyllä, saarella, ja koko maailmassa, on isompiakin ongelmia kuin Hiekkakikkareen kissat, mutta auttamishalua on löytyny niin paljo, että ehkä ihmiskunta ei olekaan tyystin toivotonta sakkia.

Rahaa tuohon on tällä hetkellä menny euroissa katottuna vajaat 6000 egee. Vielä on maksamatta helvetillinen summa palkkoja ja vissiin sähköliitäntäkin maksaa jotain järjettömiä ja kaikkea pientä nippeliä ja nappelia tässä viimeistelyvaiheessa tarvitaan. Kissojen rahat on toistaseks riittäny ja toivon, että riittää valmiiks asti. Sitä en tiiä millä perkeleellä hankin tönöön mitään kalusteita ja asioita mitä siellä tarvii, mutta se on sitte sen ajan murhe. Pikkuhiljaa, slowly slowly.


Mutta kohta tuo kissojen uus torppa on valmis. Kauppa aukeaa sitte kuitenki vasta kun miulla on uus työlupa taskussa. Ennen sitä en uskalla avata, imigrationin kyylät ramppaa täällä yhtenään ja ovat viimeiaikoina jahdanneet nimenomaan ihmisiä, joilla on työlupa-anomukset vetämässä mutta eivät vielä menneet läpi. Mutta lokakuun alussa PITÄIS työluvanki olla kunnossa.... saa nähä.


Miulla on kaveri, jolla on yhteyksiä johonkin henkimaaliman tonttuihin, ja se aina sanoo, että kyllä sieltä annetaan jos vilpittömästi pyytää ja toivoo. Miä en tiiä, onko tonttujen johdatusta vai mitä, mutta oli mitä hyvänsä, niin aika käsittämätöntähän tää on. 4 vuotta sitte miulla ei ollu MITÄÄN ja nyt miulla on ihan kohta maailman hienoin ja upein ja parhain noin 40 neliön PUSSY PALACE! Missä on kunnon valot ja katto joka ei vuoda ja lavuaari joka vetää ja ilmastoinnit ja iso ikkuna kaupassa ja hienot tilat eläinlääkäreille. MISSÄ KATTO EI VUODA! Jumalauta!

Uuen Pussy Palacen huudilot

Remonttihommat

Palatsini on ollu remontissa syys-lokakuun vaihteesta alkaen. Piti tehdä seuraavaa: tehä miun kettiöön seinät, rakentaa uusi aita tilusten ympärille, uusi terde talon eteen ja pihaan uus heinäkattonen röhnötysalkovi. Hommathan lähtiki liikkeelle vauhikkaasti ja sialuni silmin jo näin kaiken valmiina ennen joulua. Tyhmä kun olen niin miälessä ei ollenkaan käyny, että tyytyväinen saan olla jos kaikki ois valmista ennen ENS VUODEN JOULUA.

Ongelma on lähinnä ollu että raksajätkät häviää kun piarut saharaan tuosta vaan. Miä en oo ees laskenu montako eri hyypiötä on tässä kuukausien aikana käyny vähän jotain nurkkaa hiplaamassa, mutta monta niitä on ollu. Mitään ei ole valmiiks asti saatu tehtyä, kaikkea on alotettu mutta valmista ei oo tullu mistään. Miun puupäähän ei mene tuommonen touhu, koska miä ajattelisin niin, että jahas, aletaas rakentamaan aitaa ja tehään se valmiiks ja sitte alotetaan seuraavaa hommaa. Mutta ei, vaan alotellaan vähän kaikkea eikä tehä mitään valmiiks saakka.

Aita on valmis. Maalattu ja kaikkee! Ja viidakkoa on istuteltu!

Aita muurattiin, mutta meni kuukausia enneku siihen jotkut remppajätkät raahautu sutimaan päällystyksiä. Keittiöön laitettiin seinää ja ovi ja ikkunoita mutta jätettiin yks helvetin iso reikä seinään sojottamaan. Pihan uus rötkötyskatos on pystyssä mutta lattiaa siähen ei o laitettu eikä oo seiniä maalattu.

Pihaa ympäröivä aita valmistu vihdoin muutama viikko sitte kun miä väsyin oottamaan että ukot sen maalais. Maalasin ihan itte. Eli reilun 7 kuukautta siitä kun tää remppa alko nin vihdoin ensimmäinen asia on saatu valmiiks. Jos oisin jääny oottelemaan että raksaukot maalais ni oottelisin varmasti vielä pitkään. Oi onnenpäivää kun aita oli valmis, koska sitte pääsin into piukeena istuttelemaan rehuja ja laittamaan viidakkoa taas kerran alulle!



Tuossa pari viikkoa sitten taas viikkojen ellei kuukausien tauon jälkeen pamahti ukkoja pihaan että alkavat maalaamaan keittiön seiniä. Miä olin että vitut alatte, siellä on vielä toi iso reikä seinässä et aivan turha maalata yhtä nurkkaa ja sitte tuutte laastien ja paskojen kanssa sotkemaan kaikki kun joskus toi reikä tilkitään. Ahaa. Meni jakeluun. Joku haki kaupasta lasitiilitä ja lattovat reiän umpeen. Jättivät sen tietysti sillä viisiin aivan kesken että toisestä päästä vielä tiilet sojotti kun toista päätä oli jo vähän siloteltu. Lupasivat tulla "huomenna" jatkamaan.

Huominen tuli lopulta viikon päästä mutta sillonkaan eivät valmiiks saaneet mitään. Hävisivät taas tuosta vaan ja kun kyselin perään niin kerrottiin että ne tulee takas "huomenna" tai "tänään iltapäivällä". Miä vannotin ja vannotin että onko ihan satavarma että tulevat ku miulla ois muutaki tekemistä kun olla kotona kyttäämässä että josko joku vaivautuu paikalle. Juu kylä on aivan varma että huomenna aamulla kello 9.

Maanantaina menin taas kysymään että mitäs vittua ja naapurin duunarijätkät oli silmät ymmyrkäisnä että ai eikö ole keittiö valmis. NO VITTU EN KAI RAVAIS JOKA PÄIVÄ VINKUMASSA JOS OLIS! Naapurin jätkät lupas että no myä tullaan kahen tunnin päästä laittamaan se maalauskuntoon. Vannotin, että kaks tuntia ni varmasti tuutte, etten turhaa taas köki himassa. Juu tullaan tullaan. Neljän tunnin päästä lähin ettimään että missä ne vitun jätkät kuppaa. "Ne on nukkumassa" oli vastaus. Voi hyvä jumalauta saatana.

Sain yhen jätkän hereille ja hän kerto että no eikäku katoppa ku se oikee raksaporukka tuleekii huomenna yheksältä ja ihan satavarmasti tulee ja kyllä näin on. Asia selvä.

Tiistaiaamu koittaa, herään ajoissa raivaamaan keittiön siähen kuntoon että ukot pääsee sotkemaan. Kello tulee yheksän. Ketää ei näy. Menen kysymään. "Juu katoppa kun ne on tuolla toisella raksatyömaalla, ne tulee tänne tuossa iltapäivällä".

Miä aloin itkemään. Turhautumislevelit veti niin yli että romahin. Painuin kotio ja lähetin Palatsini omistajalle viestin missä suorastaan rukoilin apua. Että auta nyt vittu saatana, nää on siun hommaamat raksajätkät ja miä en oikiasti jaksa tätä paskaa, olen nyt muutaman viikon kuunnellu tätä " ihan varmasti huomenna"-komediaa, ja miä kökin kotona ja kyttään että tulisko joku ja mitään ei tapahu, ja miun keittiö on aivan levällään, AUTA!

Kohta tuliki yks naapurin jätkistä kysymään että niin tuata haluatko että laitetaan keittiö kuntoon. HALUANKO? MITÄS VITTU LUULET?

Yks raksajätkistä ilmesty paikalle, veti viimiset laastit seiniin, päin vittuahan ne meni, seinä on kuprulla ja vinossa mutta ihan vitun sama. Luikki sitte hommat tehtyään karkuun ja tuskin häntä enää näkyy.

Omistaja laitto viestiä että ongelma on se, että ne raksaukot ei halua miun talossa olla hommissa koska siellä on KISSOJA.

Voi pyhä paska miä sanon. En ittekään halua olla missään töissä, koska aina siällä on IHMISIÄ, mutta jos miulla on duuni josta maksetaan palkkaa nin kyllä miä duunit teen. En miä tuosta vaan häviä ja painu maan alle ja ilmottele sitte viikon hävyksissä olon jälkee että nii juu kato kun oli niitä ihmisiä siällä tyäpaikalla ni miä en niiku kestä enkä voi.

Eilen ja tänään oon maalannu keittiön seiniä. Se on siivousta vaille valmis. Onnenkyynel. Muusta paskasta miä en nyt jaksa enää ees kitistä. Pihan uuet terassit ja härpäkkeet valmistuu sitte joskus. Viimestää sitte kun miulla on rahaa palkata omat raksajätkät tekemään.

Tätä miun palatsin remppaa ja sen vauhikasta ja laadukasta etenemistä kun on kattellu ni olen kyllä ihmetelly miten tämä maa on koskaan ees laskeutunu puusta. Ja hämmästelen miten kukaan rupiaa täällä tyhjästä rakentamaan yhtään mitään. Rakennushommissa on aina katastrofin ainekset vahvasti läsnä, myäs siellä Mordorissa (yhen talon olen siällä nuoruuden hulluuksissani rakennuttanu ja se oli elämäni kallein ja dorkin virhe), ja täällä rakennusprojekteihin on laitettu niitä katastrofin aineksia oikeen avokätisellä kauhalla ja kaksinverroin tanakammin. Hattu päästä sen hulluuden edessä joka saa jengin täältä ostamaan maata ja rupiamaan silmät loistaen siähen jotain bungaloweja rakentamaan.

Miulla jo kylmä hiki virtaa vuolaana persvaossa että mitenköhän tuon kissakonttorin rakennushommat oikeen sujuu. Onneks siellä on puikoissa sellanen jengi joka tekee eikä märise. Samat jätkät rakentaa uusia Gili Palmsin villoja, ja ensmääne on noussu tyhjästä ihan parissa kuukaudessa ja alkaa jo olla sisustelua vaille valmiina kohta. Ja se villa on stadionin kokonen julmettu lukaali, jotta kyllä luulis että miun piäni kissakioski  hoituu tuosta vaan.

Huomatkaa, miten miä puupää yhä jaksan ajoittain olla toiveikas! Tyhmähän se miäkin olen!

2 viikkoa sitten alkovat tilkittemään keittiön seinän reikää.

Jättivät sen tämmöseks.

Viikko sitten tulivat jatkamaan.

Jättivät sen tämmöseks.

Itkupotkuraivareiden jälkeen sain seinän eilen tähän kuntoon.

Tänään aamulla sain kaikki keittiön seinät vihdoin maalattua. Hän on (siivoiusta vaille) valmis!

Lopun Aikojen Luontokatsaus

Hiekkakikkareen luontoa vihreimmillään. Ties mitä kärmehiä noissakin pusikoissa vaanii....

Hiekkakikkareemme on käymistilassa. Helmikuussa oli tuo rantojen raivaus rakennuksista ja niitä ravintelien ja hieromalaitosten ja kauppojen raunioita on tuolla pitkin rantoja edelleen. Miltei samaan syssyyn saaren piällikkö lähti tiettävästi linnaan, roskahuolto meni seis, island security otti hatkat ja tilanne oli aikamoinen soppa. En ihan tarkkaan ees tiiä mitä kaikkea oli ja on yhä meneillään, mutta moni asia on yhä jopa enemmän päin vittua kuin aikasemmin.

Voitte kuvitella mitä tapahtuu kun kukaan ei käy tyhjentämässä kadunvarsien ja bisneksien roskiksia. Turistimäärä mikä täällä ramppaa päivittäin tuottaa aivan helvetisti roskaa. Meiän kaatopaikka on tursunnu yli jo vuosia, Gili Eco Trust tekee minkä pystyy mutta ihmeitä nekään ei saa aikaseks, varsinkin kun asioita pitää hoitaa kaikenmaailman virallisten tahojen kanssa, jotka ajattelee etupäässä rahaa. Roskahuollon loputtua rantakadun varteen alko helvetin nopeesti muodostumaan hirveitä jätekasoja, jotka rupes tietysti haisemaan ja keräämään kärpäsiä. Tervetuloa Paratiisisaarelle,elä välitä vaikka täällä haisee mätänevät jätteet ja tuhat biljardia raatokärpästä pörrää ympärillä. Jumalauta.

Tältä näytti rannat sen jälkeen kun meri oksens meiän biitseille

Kun lisäks kissaklinikan aikana jylläs hirveet kaatosateet ja meri oli ajoittain helvetin raivokas, meiän rannoille ajautu järjetön määrä meressä lilluvaa roskaa. Muovipaskaa lähinnä. Rannat oli ihan hirviän näköset, täynnä kaikkea saatanan kuonaa: varvastossuja, pulloja, pillejä, hehkulamppuja herrätiäs mitä. Ja kun miettii, että se meiän rantahietikolle ajautunu sonta on vaan yks kärpäsen paska siitä määrästä mitä tuolla merissä lilluu ja jatkaa lillumistaan... ei jumalauta. Ihmiskunta ei ansaitse tätä planeettaa, kun meininki on pelkkää tuhoamista. Vittu kun ahistaa ja maailmantuska välillä vetää fiilikset sellaseks että tekis mieli ampua kaikki, itteni mukaanlukien.

Rehellisesti sanottuna: jos olisin itte ollu turisti tulossa tänne ekaa kertaa ja oisin tohon satamaan saapunu just sillon kun tilanne oli pahimmillaan ni olisin lähteny seuraavalla veneellä ihan jonnekin muualle.Sillä oikeesti: kuka haluaa viettää lomansa keskellä paskaa ja kaaosta? Ei kukaan.



Mutta rannat on nyt siivottu roskasta, rakennusjätettä siellä yhä toki on mutta pikkuhiljaa niitäkin raivataan. Jonkinlainen jätehuolto pyörii taas ja roskakasat häviää katujen varsilta jotenkuten. Tilanne on silti yhä ihan hervoton, kun ei tämmösen pienen kikkareen sietokyky riitä sille kuonamäärälle mitä täällä päivittäin syntyy.

Miun tekis mieli lyödä jokaista vitun ihmistä, jonka näen kaupassa ottavan muovipussin. Jos jumalauta ostat yhen tölkin kokista ja askin röökiä, ja siulla on reppu selässä tai joku vitun rantakassi kylessä ni mihin vittuun tarvit muovikassia? Jollet jaksa ostoksias laittaa omaan kassiis, ni siulla on kaks kättä, voit ihan vaikka kantaa sen kokistölkin ja röökiaskin siihen tien toiselle puolelle rannalle mihin oot enivei menossa.

Puhumattakaan kun käy Lombokilla shoppailemassa. Kassajonossa katton aina silmät ymmyrkäisnä, kun joku ostaa vaikka vaippapaketin. Jossa on jo kantokahva valmiina, että ei tavis kun maksaa se paketti ja tarttua kantoremeliin ja poistua.. Mutta eikö mitä, se saatanan vaippapaketti pakataan ei yhteen vaan KAHTEEN päällekkäiseen muovipussiin. Siinä sitte tuhisen syvää vihaa ja heiluttelen omia mukana raahaamiani kangaskasseja, että kattokaa taulapäät, sitä vois tuua ostoskassin mukanaan, jumalauta. Räyh.

Kanat lajittelee roskakasaa

Kaikkea ekoa ja vihreetä ja kierrätystä ja lajittelua täällä kovasti yritetään, mutta jos ihan suoraan sanon niin asiaan liittyvä tiedotustoiminta takkuaa aika tavalla. Esimerkiks tämmönen yksinkertanen asia: vesipullojen täyttöpisteitä on olemassa jo ihan vitusti. Niistä on tehty kartta mihin on merkattu kaikki mestat mihin voit lampsia täyttämään vesiputelis, joissain paikoissa jopa ilmasiks, joissain se maksaa muutaman tonnin (mutta kuitenkin vähemmän kun uuden vesipullon ostaminen). Mutta mistä sen kartan löytää mihin nää täyttöpisteet on merkattu? Helvetin hyvä kysymys. Välillä se feispukissa seilaa mutta jos tarttisin sitä just NYT kun kävelen tässä ja hokaan et min juomaputeli on tyhjä ni mistä voin tsekata missä on lähin täyttöpiste? En tiiä. Joku appsi ja nettikartta on tulossa, "piakkoin". Kuulemma.

Ommmmmmm.... koitan hakea sisäistä rauhaa ja huolehtia vaan omista jätteistäni ja laittaa miun ähellysvoimavarat kissaprojektiin. Koska koko maailmaa en voi korjata. Asia ois toinen jos olisin Maailman Kuningas. Jumalauta hommat olis sillon tip ja top.

Murhattu cobra

Ja nyt kun tässä luontokatsauksessa ollaan, niin kerrottakoon että Hiekkakikkareen matelijaskene voi hyvin. Tuossa muutama ilta sitte tulin kotio piänessä siävässä ja heti huomasin että jotain on meneillään kun kaikki kissat kasaantunu yhteen nurkkaan tuijottamaan jotain. Menin kattomaan ja siällähän olikin cobra vastassa ja hyökkäysasennossa. Sinkosin naapuriin kun kuulin että ukot istuu siä henkilökunnan tiloissa iltaa viettämässä ja vedin kunnon neiti-momentin kirkumalla koobraa patti punasena. Ukkoja tuliki sitte piha täyteen samoin tein, aseistautuneina lapioin ja kivenmurikoin. Kärmesparka pääsikin pian hengestään. Siitä jäi paha miäli, koska eihän se kärmeen vika ole että eksy miun pihaan, mutta tuommosten äkästen myrkkyotusten kanssa ei ole leikkiminen. Onneks se ei ehtiny lahdata miun kissoja.

Ja sitten naapuri postas alla olevan kuvan feispukkiin eilen. Pieni sisilisko oli hänen pihaan ilmestyny. Ja minä taas laskemaan kissoja että onhan kaikki tallella.

Sisilisko naapurissa

Ja liittyen vielä luontohommeleihin: tuo yks saaren nurkka, josta meri on syäny tiluksia jo muutaman vuoden, se nurkka vaan kutistuu. Aallokko vie hiekan, siitä on lähteny rantapuut ja kaikki. Joku aika sitten asennetut katuvalot pötköttää puoliks meressä. Muutama sähkötolppa siinä vielä sinnittelee mutta on vaan ajan kysymys millon nekin pötkähtää mereen. Tätä samaa rantaeroosiota tapahtuu ympäri saarta. Kun rannat rakennettiin täyteen ties mitä kioskeja, puut sai väistyä. Kun ei ole puita, hiekkaa ei pitele paikallaan mikään.

Punasen viirun kohalla meni joskus muutama vuosi sitten tie/polku ja sen jälkeen oli vielä aimosti rantaa ennenku alko vesi.

Se on ollu kyllä kiva huomata kun rakennukset rannoilta lähti, et on siellä vielä puitakin jälellä. Mutta lisää vois istutella kilvan, tilaa on! Tästäkin on puhetta ollu, että jonkinmoinen Plant A Tree -projekti ois kova. Ongelma on tiättävästi ollu oikeenlaisten puuvauvojen löytäminen. Sellasten mitkä viihtyy suolasessa hiekassa.

Mutta vaikka puita istuteltais nin kyllä myö ollaan tää homma jo niin kuralle vedelty ihan koko planeetan suhteen, että ei hyvältä näytä. Aliens, come nuke us all. Aijoo mutta ei tarvita siihenkään vissiin apua ulkopuolelta, taitaa sekin hoitua ihan omin voimin kuhan nuo muutamat Suuret Johtajat alkaa kunnolla kalistella pieniä pippeleitään.

Ommmmm ajattelen vain kissoja ja kuopsuttelen omaa kompostiani ja istuttelen puita Palatsini pihaan ja odottelen viimeistä loppua ommmmmmmm.

Vittu että ahistaa.

Ja sillon kun oikeen alkaa maalimantuska vetämään hartioita lysyyn niin kannattaa lähteä kävelylle. Jotta näkee myös sen toisen puolen ja muistaa, miten nättiä täällä yhä on, kun lähtee vähän tuolta pahimmista ryysiksistä poies. Silmä ja mieli rauhottuu.

Hiekkakikkareen maisemaa parhaimmillaan. Meinaa välillä unohtua miten nättiä täällä yhä kuitenkin on.

Katuvalo on hävinny taistelun

Tätä betonikuonaa on vielä rannoilla paljon

Lepposampi villieläin

10 käskyä

Taalasmaan arki ja Edenin kärmes

Edenin omistaja Suzanne läks lomille ja miä olen Taalasmaana tuonne maaliskuun loppupuolelle saakka. Jes, palkallista duunia! Tulee tarpeeseen, nimittäin. Olen aivan persauki ja lisäks velkaakin on ihan vitusti. Piti tämän vuoden vuokranmaksuun lainata aimo köntsä massia. Nyt pitäs enää jostain taikoa sama köntsä kääshiä jotta saapi velat maksettua. Vihaan olla velkaa, mutta se on hyvä se, koska tuleepahan maksettua takasin ja niin nopiasti ku suinki mahollista. Tästä olen itzelleni kiitollinen ja omaa selkää taputan. Se on miulla aina ollu periaatteena, että ensin maksetaan laskut ja velat ja vasta sitten syyään ja ryypätään.

Miun Taalasmaahommathan pitää sisällään mm. varausten hoitamista, rahaliikenteen sumplimista, kirjanpitoa, kanojen kyttäämistä, kissojen ruokkimista  ja yleistä vahtaamista että hommat sujuu ja kaikil on kaikkee ja jääkaapissa kaljaa, sidukkaa ja limonaatia. Lisämausteena kaikenlaisten ylläritilanteitten setvimistä sekä millon mitäki excel-taulukoien höyläämistä. Ja tietysti meiän asiakkaiden kanssa kommunikointia.

Ennenkin olen sanonu, ja sanon taas: vittu, ihmiset!

Männäpänä tuli iltasella puhelinsoitto, että moi onko teillä täksi yöksi huonetta vapaana. On meillä. Tyyppi kysyy onko teiän huoneet kivoja ja siistejä. No on tietty. Ja vaikkei olis ni luuletko että sanoisin et ei ku nää meiän huoneet on ihan paskoja ja likasia. Sitte hän kysyy että voinko minä mennä takuuseen, ettei huoneessa ole ötököitä eikä gekkoja. Piti laskea miljoonaan ennenku sain sanottua että kuule, myö ollaan Indonesiassa, sellasta majataloa et löydäkään joka pystyy siulle 100% varmuudella takaamaan, ettei huoneissa ole mitään elävää sisällä, Ollaan tropiikissa jumalauta, täällä vipeltää yhtä sun toista (palaan yhteen vipeltäjään ihan kohta). Potentiaalinen asiakas on langan päässä että okei okei. Tiedustelee hintaa, ja kerron sen hänelle. Tyyppi kysyy pokkana että voinko antaa alennusta KOSKA TÄMÄ ON MEIDÄN VIIMINEN KOHDE TÄLLÄ MEIDÄN LOMALLA! Aijaa no sitte, ihan viimisenä kohteena meille tulisitte, eipä siistiä, kyllähän sen takia alennusta pitää antaa. Vitut. Tuota en ollu ennen kuullukaan, eli ois voinu ihan sen takia antaa vähän alennusta, jollei tyyppi olis jo kyselly tyhmiä aikasemmin.

Alennustahan asiakkaat on pyytäny mm. seuraaviin syihin vedoten:
- ollaan vaan yks yö
- ollaan monta yötä
- ollaan häämatkalla (se onki just se millon lähetään kinuumaan alennuksia ja kaikenlaisia erikoiskohteluita, koska naimisiinmeno, kaikkien pitäs kumartaa ja palvoa ja pokkuroida ja antaa kaikki ilmasiks)
- on jonkun syntymäpäivä
- ihan muuten vaan

On kysytty myös että onko meillä fillareita vuokrattavana. On meillä. Maksaa tämän-ja-tämän verran per päivä. Ahaa. Mutta voidaanko saaha fillarit ilmasiks? Ai niikun minkä takia? Ihan vaan huvikseen? Ette voi. Ne maksaa teille ihan sen saman niiku kaikille muilleki.

Mutta onneksi - ja tämänkin olen ennenkin sanonu - suurin osa asiakkaista on kivoja ja hyvillä fiiliksillä eikä niuhota turhista. Ovat lomalla, kuuppa on säädetty lomamoodiin eikä sillon pienistä kitistä. Sille yhelle pimulle joka meillä asu joskus vuosi sitte kun sähköt oli jonku 30 tuntia putkeen pois, ni hänelle olis joku pokaali (tai alennus) pitäny antaa, kun ei yhtään napissu. Totes vaan että "täähän on vaan osa tätä seikkailua, ei haittaa pätkääkään".


Palataan vipeltäjiin. Toissailtana olin jo kotona pötköttämässä ja kattomassa telkkaria kun Edenin jätkät laitto viestiä että Hello boss, myö tapettiin just cobra täällä. Ja kuvia tuli heti perään. Miulla lojahti melkeen paska housuun. Kärmes oli valtava. Ja miulla hirviä huoli että onko Edenin kissat ja kanat kunnossa. Oli ne, mutta läheltä oli liipannu yhellä kissalla. Kärmes oli jostain tullu, oli luikertamassa yhen meiän mökin terdelle, kun Axl Rose (kissa) oli lähteny karvat pystyssä ilmottamaan kärmekselle että alahan painua helvettiin meiän pihalta. Luajan lykky pojat näki tilanteen ja ehtivät hätiin lapioien ja isojen kivenmurikoien ja tiäs minkä aseitten kanssa. Kärmes oli lajia black spitting cobra (sanoivat pojat ) ja ei ole mukava kärmes se. Jos olis Axl ottanu matsia ni henki pois olis melko varmasti ollu lopputulos.

Koobra

Valitettavasti kärmes menehtyi tämän häpeningin tuoksinassa. Olis ollu kiva jos se olis vaan säkitetty ja viety muualle elävänä, mutta ymmärrettävästi tuommosten myrkyllisten otusten kanssa ei ole leikkiminen.

Siitä onki jo usiampi vuosi aikaa, kun täällä meiän huudiloilla on cobraa bongailtu. Mutta näemmä heitä täällä vilistelee.

Ounastelen, että tässä saattaa olla selitys usiampaankin kissakuolemaan viime aikoina. Kun muutoin terve ja potra mirri potkasee tyhjää tuosta vaan ilman mitään näkyvää syytä, niin liekö olis pusikoissa vastaan tullu paha kärmes? Ei voi tietää mutta mahdollistahan tuo on. Näin sadekauden loppupuolellahan saari on mahotonta vihriää pusikkoa täynnä ja herra tiäs mitä siellä pusikoissa miunki talon ympärillä oikeen ryämii.

Kissahommista lisää seuraavassa postauksessa. Vaikka joku lukija oliki kommentoinu et mitä miä vaan kissoista hössötän et käy vähän tylsäks ni sori. Johtusko se hössötys vaikka siitä että teen saaren kissaprojektia noin 24/7 ja välillä (useimmiten) ajatuksiin ei juuri muuta mahu? En tiiä, mutta semmonen tutina tässä vähän on.

ÄÄÄÄKKKKKKKKKK!

Hidastettua elämää Hiekkakikkareella

Sammakko muutti kissakauppaan yhen sateisen yän jälkeen. 

Tässä on taas ollu vähän kaikenlaista joten tänne kirjottelu on jääny kaiken säätämisen ja kiukuttelun ja vollottamisen jalkoihi. Oon ollu ihan överisti stressaantunu ja sen johdosta todella pahalla päällä, ei sellasessa miälentilassa huvita kirjotella yhtään mitään. Mutta nyt tuulee jostain vängästä suunnasta, koska olen hyvällä tuulella vaikka on maanantai. Enpä huolehi tästä mielentilasta enempää, varmasti kohta tulee palautus takas todellisuuteen.

Kissaklinikka alkaa tasan 2 viikon päästä ja siihen liittyvissä asioissa ollu helvetillistä säätöä. Niinkun oon ennenki sanonu ni näissä eläinsuojelupiireissä sitä vasta kahelia jengiä pyörii. Kissat ja muut elukat jee, mutta saatana kun pitää hoitaa asioita myös ihmisten kanssa. Ja sitte on sellasia kreisejä biaatseja, jotka ei tee muuta kun aiheuttaa ongelmia ja lisähommia. Uuniin semmoset mulkvistit, sanon miä.

Kissaklinikkasäätöjen ohessa on ollu miljoona muutaki rautaa liäkeissä. Kissahommia, tiätty. On tulossa kirppariviikonloppua ja muuta. Ja trumpettisoolo tähän kohtaan: on ollu Taalasmaahommiakin onneks, koska persaukisuus on todellisuutta. Onneks saan puurtaa Edenin majatalossa aika reippaasti lähikuukausina, kun omistaja Suzanne reissailee ja lomailee. Palkka! Rahana! OOOOHHHHH!

Lisäks on ollu kipeitä kissoja, onnettomia loppuja. Edenin ihana Roland lähti viime viikolla Vihreemmille Niityille. Tämä tapahtui pikaveneessä matkalla Balille, kun Edenin Suzanne oli häntä viemässä lääkäriin. Kaikkemme yritettiin, mutta Rolandin elimistö petti. Ei tiijetä mikä hänelle tuli, mutta se oli nopee homma, oli mitä hyvänsä. Maanantai-iltana oksens ja oli vähän vaisu, tiistaina kunto meni alamäkeä hirviällä vauhilla, keskiviikkona kuoli. Murheen murtamia ollaan, Roland oli sellanen aina-läsnä-tyyppinen hahmo Edenissä ja kyllä on tuntunu hiljaselta huudilot kun Roland ei enää pyöri jaloissa koko ajan.

Onneks ei ollu vaikee puhua Suzannea ympäri että kyllä nyt ois taas aika adoptoida ja kas, tuollahan meillä onki kissasairaalan pahnoilla pari penskaa jotka on siällä jo ihan liian pitkän tovin ootelleet uutta kotia, mites ois. TADAAAAA: pikkumirrit Dolly Parton ja Kenny Rogers muuttivat tänään aamulla Edeniin. Jei!

Takapiha on näyttäny tältä parisen viikkoa.... huokaus.

Sitte tuo Palatsini remontti. Vaikka alku oli vauhdikas ja näytti siltä että jumalaare, tämä paskahan valmistuu ihan muutamassa viikossa, ni olishan se pitäny arvata, että näin ei tule käymään. Indonesiassahan tässä ollaan, ja vaihdikkuus ei täällä varsinaisesti ole mikään kansan ykköspiirre. Miusta on  muuten täysin käsittämätöntä, suoranainen ihme, että Formula Ygösissä ajaa joku indonesialainen. Koska jos hitaasti liikkuminen (ja tekeminen) olis olumppialaji niin Indonesia putsais pöydän eikä kellään olis mitään saumaa ees TOP 100 -listalle. Kun paikallinen alkuasukas pyöräilee tai ajaa vaikka sähkömopolla, niin sen ohi menee vaikka ryömimällä. Vaikka ryömimällä ILMAN RAAJOJA. Saatana.

Ei ihme, että joka asiaan täällä hoetaan mantrana että "slowly slowly". Jees, ai nou, ei tarvitte erikseen asiaa painottaa! Ja vaikka myä sanotaa siä Mordorissa että hitaasti hyvä tulee, niin täällä hitaasti tekeminen ei suinkaan tarkota että hyvää tulis. Mutta hitaasti tehään, oli lopputulos miten vinossa hyvänsä.

Mutta ehkä täällä olaan edelläkävijöitä, vaikkei kenenkään edelle ehitäkään. Hidastettu elämähän on muatia nykysin. Porukka lappaa jossain kursseilla, että hei kato näin eletää hitaammin. Tähän on nykyihminen ittesä vienny: tarvii opettajan siihen että osaa olla hissunkissun. Käyttäkee neki hitauskurssirahat matkusteluun, tulkaa tänne ja kattokaa miten ollaa ja istuskellaa ja ei paljo märehitä mitään asioita.

Slowly slowly on myös miten Palatsini remontti en edenny. Edes aita pihan ympärillä ei ole vieläkään valmis. No mutta ku piti jossai kohin oottaa että tuli ukko kaatamaan aidan viereiset puut. Sitte piti ootella että joku sais inspiraation kaivaa helvetillisen kokoset kannot pois. Sitte sen jälkeen pitiki vissiin viikon verran levätä, ennenku kukaa jakso tulla muurailemaan aitaa. Olen kuitenki toiveikas, että aidan muuraushommat valmistuu tänään. Viimesiä murikoita siellä muurailivat ku äsken kotona käväsin.

Sitte ei ookkaa enää ku keittiö ja uus terde ja lounge ja kai ne tuon aidan jollain kuorruttaa ettei jää rumaks petoniharkkopaskaks. Se se oiski jos semmoseks jäis. Ihan ku Kouvostoliitossa asuis sitte ku pelkkää harmaata petonia ympärillä. Kääk! Mutta uusi kiinteä aita on kiva. Kyllä senkin yli joku hiippari tulee jos haluaa, mutta on se aita silti kiva olla olemassa. Ja varsinki semmonen mistä ei vaan kävele (tai vaikka ryömi) läpi.

On jotain hyviäki uutisia. Sen lisäks että on rahapalkallisia duuneja Taalasmaana, nimittäin. Löytyi Lauri, miun kissa joka hävis maaliskuussa. Luulin kuolleeks, mutta jumalaare naapurit pongas sen yhestä viidakkokuppilasta, pari kilsaa himasta. Valokuvista tarkisteltiin että kylä se Lauri on, on kaikki väriläiskät ja muut tismalleen eikä melkeen. Siellä juoksin sitte sata kertaa enennku Late sattu olee paikalla. Toin hänet himaan mutta Lauri oli puolen vuoden rilluttelureissulla niin villiintyny, ettei oikeen sopeutunu miun Palatsille enää. Pidin hänet sisällä muutaman päivän, mutta kun päästin sen pihalle, ni 2 päivää se hengas huudiloilla, mutta nyt on tainnu jatkaa matkaa ku ei oo näkyny missään. Mutta hän pärjää kyllä, on tomera poika. Oon iloin että hän on elossa.

Koekappale tuli tsekkattavaks

Uuet kissatuotteet on painossa. Sain viime viikolla koekappaleen uusista paidoista tarkistettavaks kun oli tyystin uuenlainen paitamalli mitä ei oo ennen tehty siä miun käyttämäs painotalossa. Hieno on. MUSTA! Ja semmonen lady-fit, tai kreisi kätleidi-fit. Ja siin on min piirtämä äkäin kissa. Tai ei kai piä sanoo et piirtelin vaan, ei tokikaan. Tein älytöntä fäshiön disainia ihan itte. Ja KristiinaH viimeisteli painokuntoon. Ja sitte taistelin kuukauden painotalon kanssa kun ne pölkkypäät ei vaan uskonu että joka tuotteelle on täysin valmis kuva olemassa, kattokaa vaan kuhunkin asiaan painettavan kuvan nimi siitä miun tilauslistasta. Eikä katota, tuumivat, myä otetaa joku ihan muu kuva, muokkaillaan sitä itte ihan miten huvittaa ja sitte lähetetään siulle 15 kertaa layoutit tarkistettavaks eikä millään tajuta ku siä huuat siäl pää punasena että mitä vittua tyä sekoilette ja kerrot sen 15 kertaa että jumalauta kun joka tavaraan on olemassa kuva ja kuvatiedoston nimi lukee siinä tilauslistassa kunkin tuotteen kohalla. Että älkää miettikö yhtään mitään muuta saatanan pässit ku teette just niiku miä sanon. Viesti meni lopulta perille, siinä kohtaa ku miä jo revin ihokastani ja sirottelin tuhkaa ylleni ja olin että vittu tästä ei tule yhtään mitään. Näin asiat toimii täällä. Jos on jotain mitä et itte pysty tekemään alusta loppuun, ni kaikki pitää tarkistaa ja tarkistaa ja tarkistaa vielä tuhat kertaa. Ja vielä sitteki on riski olemassa että lopputulos on täyttä paskaa. Jännäkakitsu puntissa ootan että roinat on valmiita ja saapuvat Hiekkakikkareelle. Jännä nähä menikö kaikki oikein vai ei.

On kuulkaa viime aikoina käyny mielessä monesti, että jossain muualla sitä pääsis niin paljo helpommalla. Mutta koti on täällä enkä o mihinkään lähössä. IKINÄ.

Ja vaikka välillä hermo menee ihan täysin ja on sellanen viba et kohta lentää hanskat tiskiin ja pyyhe kehään ni asiat aina jotenki järjestyy. Ja onpahan sitte taas tarinoita kerrottavana. Että näin tämäki meni päin vittua mutta siitäki selvittiin.

Onneks meillä mordorilaisilla on se sisu asennettuna jo ihan siä kohtumestoilla.

Oliko tää kiuva jo täällä? Siitä on jo muutama viikko kun tuo naapurin tulivuori taas vähän ärähti. Puffff!

Lauri löytyi ja kävi asumassa kotona hetken

Lauantai-iltasin tulee telkkarista Tyttökullit-maratoonia, 5 jakso putkeen. En oo viime aikoina lauantaisin kauheesti ollu rimpsalla tämän takia.

Oli se miun kuolemaa tekevä puutarhayritelmäkin hianompi ku tämä kaaos. Mutta nollasta alotetaan viidakon pusaus sitte kun tää paska joskus valmistuu.

Kenny Rogers muutti tänää Edeniin.

Kennyn muija Dolly Parton muutti myäs.

Ennen oli kaikki paremmin

Neiti 47 tässä huomenta. Yks ikäihmisen merkkihän on se, että aina haikailee menneitä aikoja. Sillonhan oli kaikki (muka) paremmin. Tämä alustuksena tälle vuodatukselle.

Feispukissa on muutamia ryhmiä, jotka on vaan meille kekkä täällä Hiekkakikkareella enempivähempi pysyvästi asustellaan tai keillä on täällä joku pisnes tai jotain pysyvämpää otetta rantahiekkaan enivei. Näillä palstoilla kulkee tiedonvälitys, siellä ostetaan/myyään/vaihetaan/vuokrataan, siellä ilmotellaan häpeninkeistä ja kysellään neuvoja. Siellä myöskin valitetaan. Näin se internetissä menee. Joku kysyy että tiätääkö kukaan mistä vois ostaa sitä tai tätä, ja 5 kommentin jälkeen siällä jo ollaan erimiältä ihan kaikesta ja huuetaan kuinka kaikki on paskaa ja ennen oli kaikki paremmin ja sinäki siinä olet yks täysi mulkku, mene kotios. Tämä on internettiä nykypänä. Kyllä oli ennen kaikki paremmin kun kommunikoitiin savumerkein tai edistyneimmät ehkä kirjeitse. Siinä ei niin helposti lähe ärähtämään kun joutu vähän miettimään mitä asiaa oikiasti on.

Ihan jees on tuua epäkohtia tapetille mutta useesti kommentointi valuu siihen, että kauheeta kaikki ja ai ku oli nääki saaret nii hianoja 40 vuotta sitte ku tääl ei ollu ketää eikä mitää. Mut nyt on kaikki pilalla ja perseestä ja miks on nyt kuppila joka myy kepappia ja tua yhes paikas näin - OMG- muovituolin . Koska turisti tuli ja pilas kaiken.

Useimmiten pahimmat narisijat on länkkäreitä, eli "bule" kuten täällä tavataan sanoa. Tuoksahtaa hiukan kun kalpeanaamaset bulet märisee kuinka turistit on pilannu niin Balin ku kohta Gilitki, jos oot itte kans yks bule joka on tänne joskus sillo männävuosituhannella (kun kaikki oli paremmin) ekaa kertaa ihan turistina tullu. Ja kun on tänne jämähtäny, ni tavalla tahi toisella, mitä todennäkösemmin, repii itteki elantonsa nimenomaan siitä kauhiasta turismista. Kauhee napina esmes siitä, että ku rakennetaan liikaa ja koko ajan tulee uutta sitä ja tätä, eikö tätä hommaa saaha kuriin millään. Ja sitte joka toisella valittajalla on ittellään joku saatanan resortti tekeillä tua jossain puskassa. Et kuhan MIÄ saan rakentaa ni okei mut voisko sen kiältää kaikilta muilta pliis.

Ja joku aina muistaa mainita kuinka tua jossain kaukasessa Lombokin kylässä joku on niiiiiiin köyhä, vaikka täällä vaan turistit paskantaa rahaa ympäri saarta, et eikö oo kamalaa. Mitäs helvettiä? Pitäskö porukkaa viiä bussilla sinne köyhien luokse paskomaan rahaa vai mitä pitäs tehä? Turismin myätä täällä työllistetään aivan jumalaton määrä ihmisiä, joista suurin osa tulee tosta Lombokilta ja osa ihan varmasti niistä köyhistä kylistä myös. Tyypit puurtaa täällä ja samalla ne elättää niin ittesä ku vähä Lombokilla asuvia sukulaisiaanki. Ja jos on hyvä ja ahkera ja osaava duunari, niin täkäläisittäin aivan kelvollisia palkkojakin saavat.

Vakio on myäskin se, että miä en kestä enää, lähen menee, jonneki muualle, johonkin mestaan mitä ei oo viä pilattu ja mis ei oo mitää, autioo rantaa vaa, ja missä on OIKEE meininki ja saa vaa olla ja syyä hiakkaa ilman mitää länsimaisii kotkotuksii. Et periaatteessa mitä alkeellisempaa ni sen siistimpää, mutta käytännössä se on viikko tai kaks ni alkaa kyllä tulla ikävä kännykkäverkkoa ja ilmastointia ja Starbucksia ja pitsaa ja ees jonkinlaisia palveluja, luulen.

Se onki miälenkiintonen ajatusmaailma tuo. Että yäk turistit pilannu ton mestan, miä nyt kyllä etin jonku mestan mis ei oo viä oikee ketää. Ja meen sinne sitte muovipussieni ja kännyköitteni kanssa ja viän kaverit kans ja laitetaan sinne disko pystyyn ja ruvetaan myymään pitsaa.

Ois jumaliste pitäny olla sellanen globaali Rajat kiinni! -liike jo muutama tuhat vuotta sitte ni kukaan ei pääsis mihinkään levittelemään omia kotkotuksiaan. Muurit kaiken ympärille ja siellä pysytään sitte.

Kyllä valitan itteki, että vittu kun saari on täynnä turisteja ja pitääkö tuohonki maatilkulle pykää joku hervoton betonikuutio misä on 20 huonetta ja tarviiko olla uima-allas joka saatanan majatalossa ja KUKA TARVII KEBABBIA HIEKKAKIKKAREELLA SAATANA.

Mutta toisaalta kehrään tyytyväisnä, kun on sähkö ja keittiön hanasta tulee juomakelposta vettä ja ilmastointi surraa ja jos haluan hyvää pitsaa, niin saan sitä ihan tuosta Regina Pizzasta.

Menivät perkeleet ja päälystivät miun kotimatkan!

Viimeksi räyhäsin männäviikolla kun oli reitti kotio poikki. Päälystivät tiätä perkele! Mikä ennen oli pehmoinen hiukan polkua isompi pölisevä (sateella mutaliejunen) tienpätkä, on nyt petonilla päälystetty leveä highway. Kyllähän siinä kelpaa fillarilla posottaa. Mutta valitan sitä, että siinä ku sitte vetää fillarilla lipat kun tulee Golfilta kotio piänessä hönössä ni tulee vähän pahempaa jälkeä ku ennen muinoin, kun vaan pusikko pölis kun sinne tupsahti. Nyt on luvassa betoni-ihottumaa, verta ja suolenpätkiä, jumaliste. Auts jo etukäteen. Pelko on myäs persauksessa, että tuo highwayn rakentaminen keskelle ei-mitään povaa kyllä että jotain muutaki tulee tapahtumaan. Joku sinne jonneki kohta pykää jonku helvetillisen resortin, luulen. Kyllä oli kaikki paremmin ennen ku polkuja päälysteltiin!

Kaikkihan se on paskaa, paitsi kusi ja Ghost, mutta maaliman meno on sellanen, että kehitys kehittyy. Harvassa on kolkat, mitkä jumittaa samassa kuosissa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Perseestähän maaliman meno on, se on ihan fakta. Ihmisiä on liikaa ja myä hukutaan omaan paskaamme aivan tuota pikaa. Mutta porskutetaan nyt vielä kun voiaan, ei tämä enää kauaa kestä.

Kaikki on jo piloilla.

Vakavasti puhuen: turismihan on vähän kakspiippunen juttu, niikun mikä hyvänsä asia maalimassa tuppaa olemaan. On hyvä matkustaa, niin maalimankatsomus avartuu ja näkee vähä muunlaistaki elämää ku pelkkää Kouvostoliittoa. Kun näkee vähä muutaki maalimaa ja kohtaa ihmisiä omien huudiloien ulkopuolelta, niin ei ihan helpolla vinksaha natsiks. Ja sitte toisaalta kun lauma ihmisiä haluaa johonki piänelle Hiekkakikkareelle rentona retkottelemaan, niin nopiasti Hiekkakikkareen sietokyky alkaa olla äärirajoilla.

Lukase vaikkapa tämä juttu. Klik klik.

Hulluja ollaan kaikki

Hiekkakikkareesta ja tänne jumiin jääneistä hahmoista pitäis tehä telkkarisarja.  Kaikki myä tänne juuttuneet ei-indonesialaiset ollaan jollain tavalla vähän pimeitä. Toiset enemmän ja toiset vähemmän, mutta kyllä kaikilla joku mutteri on vähän löysällä. Itselläni myös, useampikin ruuvi lerputtaa.

En epäile hetkeäkään, etteikö osa porukasta olis täällä vähän paossa ns. "oikeasta" elämästä. Liekö kotomaahan jääny vaikeita ihmissuhteita, ehkä perseelleen menneitä bisneksiä, ken tietää. Suurin osa on tänne kuitenki päätyny siks, että on huudiloihin tykästyny ja kokenu, että kävi mitä kävi, täällä eläminen voittaa kotiolot. Tiätenki moni on rakkauren takia täällä, toiset tekee pisnestä, mutta suurin osa porukkaa nautiskelee saarielämästä, joka kuitenki on rennompaa kun se "oikee" arki länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa. Siellä missä tärkeää on raha ja merkkiroina ja kengät ja meikit ja autot ja aktiivisuusrannekkeet ja robotti-imurit ja tällingissä oleminen ja tittelit ja suorittaminen ja se, et menee paremmin ku naapurilla.

Mutta tavalla tai toisella hulluja myä täällä ollaan kaikki. Eihän kukaan täyspäinen jaksais vuostolkulla porskuttaa mestassa, missä kaikkien asioitten hoitaminen on kuitenki aika helvetin hankalaa. Että jonkinlaista vikaa päässä pitää olla että tänne jää. Useimmilla sitä vikaa on ihan positiivisella tavalla, mikä ulostuu siten, että saa asioita aikaseks ja antaa tälle Hiekkakikkareelle jotain. Ja sit on niitä joilla ei oo ihan kaikki nasit samassa gorengissa. Kenellä on päihdeongelmaa (joka ei täällä taatusti parane, koska saarilaiffissa jokainen päivä on ikuinen lauantai, jos niin haluaa) ja muuta oikeeta mielenterveysongelmaa.

On nähty asioiden kulminoitumista itsemurhaan ja on seurattu kännisen vanhan tätin jyrkkenevää alamäkeä. Jos ihminen on niin pellit kiinni, että syödessään ei ees huomaa että just oksens lautaselleen minuutti aikasemmin, ni hommat ei hyvällä tolalla ole. On nähty sotaveteraania, joka traumoineen täällä sai kaikenlaista säpinää aikaseks, kun agressiot flippas täysillä päälle kun otti vähän soppaa. Se tilanne päätty puukkohippaan ja maasta karkotukseen. On pariskuntia, jotka asettuu tänne ja kuvittelee maisemanvaihdon korjaavan kaiken mikä suhteessa on ollu päin persettä jo pitkään, mutta yllättyvät kun tajuuvat että asiat täällä senkun kärjistyy. Kun ei ole sitä taakse jäänyttä kaveriverkostoa ja elämää, vaan tänne tullaan ja tyhjästä alotetaan ja ollaan koko ajan kimpassa, ni vaikka siinä kuinka palmut huojuis ympärillä niin alkaahan se toisen lärvi vituttamaan entistä pahemmin ja siitä rupee nopeesti oleen romantiikka varsin kaukana.

Moni tulee tänne pää täynnä unelmia. Että tänne asumaan, vähän töihin johonki, helppo homma, ja sit senku vähä niitä duuneja tekee ja muun ajan eteerisenä bikineissä makailee rannalla ilman huolen häivää. Tai että myyään kotimaassa kaikki, ostetaan maapläntti tai valmis majatalo, ja sitte senku lyyään rahoiks ja samalla elellään paratiisissa, ei se nyt niin vaikiaa voi olla. Kun se totuus pläjähtää eteen, että täällä asioiden hoitaminen ja duunin ku duunin tekeminen vaatii ennen kaikkea aivan helvetisti säätämistä ja äheltämistä, rupiaa ahistamaan. Ja saattaa myös yllättää, että jos duunipaikan löytää niin siinä ei paljon jää aikaa rannalla makailuun ja ikuisella lomalla olemiseen, ei voi joka päivä istuu kaljalla ja jointti huulessa jos meinaa duuninsa kunnolla hoitaa. Monet yllättää sekin, ettei eläminen täällä ookkaan ihan ilmasta. Toki huomattavasti halvempaa ku vaikka Mordorissa, mutta et siä täällä pysty elämään millään 100 eurolla kuussa ja olemaan vuos tolkulla tekemättä mitään.

Vaaleenpunaset kakkulat kyllä kaikilta putoo aikanaan silmiltä, niin on miullekin käyny. Moni luovuttaa ja lähtee muualle, osa takasin kotiin ja siihen "oikeeseen" elämään, osa siirtyy helpommille paratiiseille. Miun kohalla joku tässä Hiekkakikkareessa jaksaa vuodesta toiseen viähättää. Ei oo kaipuuta muualle, eikä varsinkaan takasin Mordoriin. Vaikka välillä onki pinna kireellä ja mittari täynnä, täällä on miun koti ja yhtenä hulluna muien hullujen seassa jatkan porskuttamista.


Pari sesonkia sais tuutin täydeltä sekopäistä telkkaridokumenttia kun laittais vaan kameraryhmän perään seuraamaan millon mitäki hiihtäjää joka täällä seilaa. On kreisii kätleidii, on pulimirkkuu, on sukellusopee, on kovasti kiroilevaa hotellin omistajaa, äkäsii kaikenmaalasii tärkeilijöitä, hippejä joilla ei oo jalat koskettanu maan pintaa vuosiin... on kaikenlaista vipeltäjää. Pelkästään jonkun yhen majatalon pyörittämisestä riittäis viihettä ja tarinoita. Kun yhistää sen tänne jääneen jollain tavalla hullun länkkärin joka kenties hotellin omistaa, lauman bailaavia turisteja ja jatkuvaa huumoria tarjoilevan paikallisen henkilökunnan joiden kekseliäisyys asioiden hoitamisen suhteen vääntää välillä aivot solmuun, ni siinä ei meinaan oo vitsit eikä viihe vähissä.

Kun lisää soppaan viä sen, että tämä on kuitenkin aika helvetin pieni saari ja ympyrät on aika kittanat, ni kattaus on valmis. Kaikki tuntee kaikki ja juorut kulkee ja tarinat värittyy ja sitä välillä ittekin yllättyy kun kuulee täysin faktana ittestään liikkuvia huhuja. Konflikteilta ei vältytä ja viidakkorumpu laulaa. Draaman ainekset leijuu ilmassa yhtenään.

Erikoishahmoja on Hiekkakikkare täynnänsä. Ei tästä mitään laadukasta telkkaria niiku esmes Australian Master Chefiä sais, mutta sellasen camp-henkisen Viidakon tähtöset meets Paratiisihotelli meets Survivor meets Crime Investigation meets Yksi lensi yli käenpesän meets Trainspotting meets... Tyttökullat ja X-files ja Pieni Gallialainen Kylä. Tai jotain.

Maalasin. Saatana.

ON MAALATTU SAATANA!

Kissasairaalan uuet deluxe-potilaskammarit on maalattu. Arvatkaa kuka maalas? Miä tiätenki. Kuuntelin näitä "jees maalataan tänään"-juttuja ja joka päivä ku kävin kattomassa ni vittu mitään ollu tapahtunu. Lauantaina palo päreet ihan totaalisesti. Itkin vähän ja halusin tappaa kaikki. Sen sijaan vedin kännit (koska kännillä suomalainen kriisejään hoitaa) ja sunnuntaina menin aamulla krapularaivotiloissa läiskimään maalit lattiaan. Kyllä siihen nyt joku vitun ukko löyty heti "auttamaan". Totesin että joo kiitos ei tarvi apua saatana. Että kun ei ole kellään ollu sitä aikaa tähänkään mennessä ni painukaa kaikki vittuun nyt, MINÄ MAALAAN SAATANA. Ja maalasinkin. Sellanen sutin suihkina kävi, että alta pois. Hommaan meni puoli tuntia, ni onhan se ymmärrettävää, ettei kenelläkään oo ollu vimoseen 2-3 kuukauteen aikaa tätä asiaa hoitaa.

On siis maalattu. Huomenna menen sisustamaan. SAATANA. Siihen en viitti ees yrittää löytää ketään hoitamaan hommaa, vaikkei kyse oo ku tyynyjen ja piänten pahvilaatikoitten yms härpäkkeitten asettelemisesta tiluksille. Ei se tulis kuitenkaan tehtyä ikinä. Ja siinä ajassa kun etin jonku joka lupaa asian hoitaa ja sitte nalkutan tuhat kertaa eikä mitään tapahu koska kiire tai saarelta ei löydy yhtään tyhjää pahvilaatikkoa (jollei ne kävele syliin niin eihän niitä varmasti missään ole) tai tyynyt ja pehmusteet on vaikeat asetella, ni miä olen jo moneen kertaan sisustanu nää kopperot. SAATANA.

Hermo on siis ollu vähän kireellä tämmösten juttujen takia, ja mieli on ollu maassa muutenki.

Heikki lähti vihreemmille niityille

Henkinen romahus tapahtu tuossa männä pänä kun löysin miun Heikki-kissan kuolemankiälissä talon takaa. Heikki, joka on ollu miulla melkeen 3 vuotta, ja joka tuli miulle piänenä rääpäleenä joka oli täynnä kirppuja ja matoja. Tuttipullolla syötin aluks ja olin varma ettei hän selviä, mutta niin vaan porskutti ja kasvo isoks kolliks. Mutta ilmeisesti sähkömopo tai heppakärry Heikin kohtaloks koitu. Jonkun asian alle oli varmaanki jääny, koska hän oli fyysisesti murskana. Eutasia oli ainoa mitä voitiin tehä.

Jotenkin olen oppinu hyväksymään pienten pentujen kuolemiset, niien kanssa se on aina sellasta että mitähän tästä tulee ja kasvaako tämäkään rääpäle aikuiseks. Mutta kun sitte aina välillä saa kissan piettyä hengissä aikuiseks saakka ja se siinä pyörii huudeilla, pysyy terveenä ja elelee ihan muina mirreinä... sitä jotenki on jo huokassu että hänen kanssa onnistuttiin. Sitte käy jotain tämmöstä. Oli kyllä niin rankka paikka ettei vollottamisesta meinannu loppua tulla.

Vaikka kissoja on tilukset täynnä, niin Heikin puuttuminen tuntuu kyllä. Hän oli niin iso ja semmonen lempee hahmo siinä aina hengaamassa. Keittiön viereen kukkapenkkiin hänet hautasin. Vielä löyty pihasta siis yks kohta mihin voi lapiolla tökätä ilman että rikkoo kenenkään hautarauhaa.

Miulla on tunne, että kissoilla on yliluonnollisia voimia. Kun Heikki oli haudattu, niin seuraavana päivänä pihaan lampsi Pertsa Peruskissa. Hän hävis noin puoli vuotta sitte eikä oo näkyny vilaustakaan sen koommin. Nyt hän ilmesty pihaan ihan niiku ei ois missään ollukaan, kävi syämässä ja pyöri jaloissa kehräämässä. Ihan kun ois tajunnu, että no nysse akka tarvii jotain positiivista uutista elämäänsä, käynpäs ilmottautumassa että hengissä olen, terve ja läski, mutta asustelen vaan muualla.

Uutukainen

Ja tokihan huushollissa on uus kissanpentuki. Sairaala on piukassa adoptiovalmiita pentuja, mutta ei järin kiivasta liikehdintää kohti uusia koteja siellä näytä käyvän. Yks pieni meni kassiin ku kävin eilen maalamassa (SAATANA!). Suloinen on.

Tuhat ja yks asiaa on tekeillä. Kissojen nettisivuja pitää päivitellä, kissaplokia tarttis kirjottaa, seuraavaa kissaklinikkaa orkanisoia, leikkausinstrumenttien sterilointivehje on rikki ja pitää hankkia uusi tahi korjauttaa vanha (tääkin on ollu 4kk yhes paikas et "joo me korjataan" mut arvatkaa onks tapahtunu mitää?), tarttee selvittää mistä voiaan tilata lääkkeitä ja rokotteita ilman että joku totaalisen sekopäinen hevosämmä tulee lankoja pitkin kimppuun ja haukkuu pystyyn (jep, näissä eläinsuojeluympyröissä sitä vasta hullua sakkia pyöriikiin), uusia paitoja/kasseja/yms pitää tilata ja uusia kissakuvia niihin suunnitella. Vastailla ihmisten älyttömiin viesteihin ("kissa käveli ohi kun oltiin rannalla, onko mulla nyt rabies?", "Nähtiin 6kk sitte sen-ja-sen majatalon lähellä oranssi lyhythäntänen kissa, voisiks käydä kattomassa onko se siel vielkii ja viiä sille ruokaa/rokottaa/laittaa kaulapannan/rapsuttaa/ottaa kuvia/jutella mukavia?", "Moi! Oon täällä Sumatralla/Sulawesilla/Malesiassa/Uranuksessa ja löysin just kissanpennun, mitä teen, voitko auttaa?" jne).

Ja sitä kangaskassien nettikauppaa pitäs keretä katteleen mutta tärkeemmät asiat tarvii hoitaa ens.

Vaikka kai se pitäs olla tärkeysjärjestuksenä ykkösenä sellanen homma joka tois rahaa huusholliin? Mutta eiku kissat ens.

PS. Vituttaa olla näin pahalla päällä koko ajan. Mutta onneks voi sit aina lukittautua kotiin ja ottaa kissanpennun kainaloon ja kattoa Australian Master Chefia ja unohtaa kaikki murheet.

Aallokko on ollu viime päivinä niin kreisinä, että meri pukkaa jo tielle

Meri

Naapurin kääpiöt

Niin. Kissaprojektihan tämä on mutta viime viikolla tämmönenki potilas vastaanotettiin.

Eikä tääkään sano miau mutta siä se on kissasairaalassa tuttipullosyätännässä. Hänen emo pykäs NELJÄ vauvaa. Yleensä mein vuohet tekee yhen tai kaks pentua. Neljästä emo ei jaksanu huolehtia joten tämä jäi orvoks kun emovuohi paineli matkoihinsa kolmen muun vauvansa kanssa.

Pertsa Peruskissa kävi kylässä.

Piti vetää känni kun vitutti kaikki niin paljon. Oli ihan kiva regeikemu yhes mestas täällä meiän päässä saarta. Mutta pojat oli keksiny jostain synasta tms kaiku-nappulan ja aattelivat et täähän on makeeta, laitetaa tää kaiku täysille koko illaks. Ai että!

Onneks on sisua

Kissojen takia miä menen vaikka perse eellä puuhun

Vastuun jakaminen ja hommien delegointi on kaunis ajatus. Mutta siitä hyvin usein seuraa se, että menee vitusti aikaa siihen ootteluun ja kyselemiseen, että onko tää asia hoiettu. En tiiä kumpi nostaa stressikäyrää enemmän: se että ittellä on kilometrin lista asioita jotka tarttee hoitaa, vai se että nakittaa niitä muille, jotka sanoo jeesjees, of koors, no worries ja sitte saa 3 kuukautta repiä ihokastaan ja kysellä miljoona kertaa että onko hoiettu ja mitään, MITÄÄN, ei tapahdu. Parhaassa tapauksessa juokset sata kertaa kattomassa jotain hommaa kun on luvattu että "tänään tehää" ja sitte ei oo kuitenkaan tehty. Turhautuminen tommoseen ottaa välillä niin kovasti hermon päälle, että meinaa tulla itku.

Itkun sijaan usein tulee sellasella marttyyriviitalla koristeltu raivo. Että vittu vaikka minä en osaa ehkä tajua enkä ehtis ni saatana teen sitte itte jumalauta. Onhan google josta löytää ohjeita hommaan ku hommaan. Tuleepahan tehtyä ja jos ei tuu, ni ei voi räyhätä ku ittelleen. Tämmönen on varma tie ylettömään stressiin, pahantuulisuuteen ja vitutukseen. Mutta kuten sanottu, ainakin asiat tulee ees jotenkuten tehtyä.

(Tähän sopii jälleen se vertaus parisuhteessa tapahtuvaan roskapussin viemiseen. Ihan sama homma. Saatana minua parisuhteilta jatkossakin varjelkoon, miä en jaksais jos kotonaki pitäs jotain aikaasaamatonta nahjusta kattella.)

Miun reissun ajaks nakitin tutuille, että napatkaa Balilla käyessänne mein eläinlääkärikumppaniasemalta yks säkillinen rojua mukaan. Kassillinen kissakamaa oli jätetty sinne säilöön. Lahjottaja oli nähny kauheen vaivan rojujen haalimisessa ja pommitti miuta viesteillä, että onko haettu. Oli huolissaan, että pakaasi häviää eikä päädy sinne mihin oli tarkotettu, eli Hiekkakikkareen kissoille. Luonnollisestikaan lahjotuskassia ei oltu miun loman aikana haettu, vaikka Balilla oli rampattu.

Nakitin internettinörtit hoitamaan kissojen virallisen nettisivun osotteen siirron. Vanha nettisivuhan hakkeroitiin tuossa jokunen kuukaus sitte ihan pillun päreiks ja tein ennen Mordoriin lähtöä hirviällä kiireellä uuet kissasivut, mutta toi ns. domainin siirto on miulle ihan hepreaa ja täten pyysin et vanhan nettivun pykänneet klopit tän asian hoitais. Luonnollisestikaan eivät tehneet asialle mitään.

Nakitin, että jo kuukausia sitten kissasairaalaan rakennettujen uusien isompien kissahuoneiden lattiat maalattais. Tätähän toki luvattiin hoitaa "viimeistään tällä viikolla" useiden viikkojen ajan jo ennenku lomalle lähin. Ei sitte kuitenkaan ikinä "ehitty". Luvattiin hoitaa miun loman aikana. Luonnollisestikaan ei ollu maalin pisaraakaan lattioihin laitettu kun takasin tulin.

Eipä mitään. Eiku hommiin. Kissaroinalahjotuskassi on nyt haettu ja tänne saatu. Kissojen virallinen webbiosotedomain vie nyt meiän uudelle nettisivulle.

Sairaalahuoneiden maalaukseen järjestin lauman vapaaehtosia, jotka meni mestoille eilen, mutta joku jätkä meni sanomaan, ettei tarvitte koska hän HALUAA itte maalata ne lattiat "tänään illalla" (siis eilen). Oletin, että kun olen kertonu vapaaehtosporukalle, että menette ja maalaatte ne lattiat, ni ne menee ja maalaa ne lattiat ja paskat kyselee mitään sen enempää. Mutta ei. Koska joku urpo sanoo, ettei tarvi maalata, ni ei sitte.

Kävin äsken (taas) kattomassa että miten hianosti on eilen illalla laitettu hommat kuntoon. Ei tietenkään oltu maalattu mitään. Lupasivat hoitaa taas tänään. Hermoromahdus ja itkupotkuraivarit on todella, todella lähellä. Käyttänen siis maalaamiseen ens sunnuntain, joka pitäis olla miun viikon ainoa vapaapäivä. Mutta jonkunhan ne saatanan lattiat on maalattava, että saahaan ne uuet sairaalahuoneet käyttöön. Miä en kestä, että meillä on kipeet kissat tai pentulaumat pienissä häkeissä, kun vieressä on 3 tyhjää isoa huonetta, jossa mirrit mahtuis olemaan ja leikkimään ja liikkumaan, mutta homma on yksien parin neliön lattioitten maalaamisesta kiinni. Pää räjähtää.

Koitan hokea ittelleni, että sillä on tultava toimeen mitä on, enkä miä voi vaan sormia napsauttamalla ja kauhiasti tahtomalla taikoa asioita paremmaks. Mutta kyllä kaihertaa kateus ja turhautuminen, kun jossain muualla on jotain eläinsuojeluprojekteja joilla on tilukset ja toimistot ja HENKILÖKUNTAA, jonka tehtävä on ihan vaan pelkästään eläinasioittein kanssa puuhastelu.


Jos jotain positiivista, niin sen verran työltä tää kissahomma alkaa tuntua, että ihan kohta pystyn ehkä maksamaan ittelleni palkkaa. Siis ihan rahaa, enkä pelkästään kissanpentuja. On vähän olo, että vittuako miä ilmasiks tän paskan kanssa painiskelen, kun tää viä miun kaiken ajan ja korvaukseks en saa juuri muuta kun kehuja että "teet niin hienoo duunii, aivan mahtavaa, jatka samaan malliin". Mutta kun koitan huuella apuja asiaan ku asiaan ni vastassa on yleensä vaan syvä hiljasuus tai tyhjiä lupauksia.

Onneks on suamalainen sisu sisäänasennettuna. Ja koska tärkeintä on kissat, kissojen takia miä jaksan, periksi en anna, menen vaikka perse eellä puuhun jos siellä on kissa pulassa.

Vielä joku päivä joku miljonääri kävelee ovesta sisään ja tekee tilanteen paremmaks. Et tossa on rahaa, osta tontti, rakenna tilukset ja palkaa sitä henkilökuntaa. Kiitos.