Shoppaa, shoppaa!

Kilpavarustelu meinaa riistäytyä käsistä. Koko ajan keksin jotain mitä ilman ei muka voi lähtee mihinkää. Mut hei, oikeesti, on melkee pakko. Vuodeks ku lähtee niin alkaa pikkusen merkitä tavaroitten laatu, ja kestävyys, ja paino, ja koko, ja tavaroilla aikaansaatu mielenrauha. Ja... no, vittu, oon tyttö (vaikkei aina uskois) ja semmoset joskus shoppailee. Ja ku mitään muutakaa en oo saanu ostella sen koommin ku alko vimmattu säästäminen tätä reissua varten ni kaikenlaisee matkailushaisseen oon sitte hädissäni törsänny. Kaikki roina kyllä tulee ihan oikeesti tarpeeseen. Tulee tulee! Uskokaa, tahi älkää, mut täs muutama makupala, olkaat hyvät.


Ostin vaan yhen tommosen, en noita kaikkia.
Silkkilakanamakuu-pusi. On aina ollu yks saronki mukana ikäänku lakanaks tahi unirievuks, mutta pongasin netistä hostellihommia tonkiessani Suomen retkeilymajayhdistyksen kaupan. Siellä ei pal mitää myyäkkää, paitti jäsenkortteja ja silkkilakanapuseja, jotka on hinnoteltu varsin nasevasti. Vietnamilaisten yksinhuoltajanaisten valmistamia, mainitaan selosteessa. Olettaisin siis, että menee vähän hyvää tekemään tähän ostokseen sijoitettu 25 euroa, tai ees osa siitä. Tärkeintä tässä on se, että tuo menee paljon pienempään tilaan ja painaa paljon vähemmän kuin saronki. Ja kun vielä ite kyllästän sen semmosella textiileihin suihkutettavalla hurjalla myrkyllä, niin tän pitäis suojata myös kaikenmaaliman ryömiviltä ja purevilta ja pistäviltä ja muutenki vittuilevilta hyönteisiltä. Joiden suhteen olen ehkä hieman hysteriaan taipuvainen, se myönnetäköön (ja silti luen ihan vimmalla kaikkia kauheita nettikeskusteluja aiheesta.... AAARGH). Halvemmalla tämmöin löytyis varmaan tuolt reissusta, mutta tahon et ei tarvi tuol juosta heti ekana hätä käes tekemäs vitullista määrää hankintoja.

Termoskortsu. Kuvan mirri ei liity tapaukseen.
Seuraava ostos on sit ihan silkka turhake ja hifistelyä ja neitimäistä hienosteluu. Mutta jotain luksustakin saa ihmisellä olla ja ku tykkään kylmästä vedestä, jopa enemmän ku kaljasta (uskokaa pois!). Kotona on aina pakkases puolentoistlitran vissypulloi mitkä on laitettu puolillee vettä ja sit pakkasee. Sielt sit napataa semmonen jäätyny pullo, täytetää vedellä ja aijai, saa koko illan naukkailla jääkylmää vettä. Parempaa ku mikään (paitsi Von Hertzen Brothers). Aikasemmin miul oli semmonen pähee reppu, mis oli kylmätasku, ja se oli niin loistava tuol reissuis, koska siel pysy vesipullo viileenä ihan helvetin kauan. Mutta kun se hieno reppuvanhus lopulta menehtyi, jäin ns. kuseen, tai pikemminkin kusenlämpöisten juomien varaan. En kestä! Metsästin siis kaikenmaaliman retkeilykaupat ja nettipuljut vastaavanlaista reppua mut ei löytyny, ja rupesin sit ettimään vaan jotain termos-viilennys-kortsu-asiaa johon menee 1,5 litran vesipullo sisään. Mut eeei, mistää ei löytyny ku liian pieniä tai sit joilleki design-pulloille tehtyi erikoiskortsuja. Kunnes lopulta, toivon jo hiipuessa, Amazonilta löytyi: ihana 1,5 litran pullon sisäänsä imaiseva termoskortsu, merkkiä Ezekil, ei hajuukaan onks se joku termareiden kingi vai mikä, mut ihan sama. I'm in lööööv. Ajatelkaa: minä ja viileät juomat, rannalla, trooppinen ilmasto, aurinko polttaa, mutta juomani pysyy kylmänä. Kylmänä! Kylmänä, kuten minä!

EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI! Koska melkein tv-shoppi-tuotteeseen menin kapsahtamaan... mutta ku se tekee ihmeitä! Oikeesti! Ja minä pidän ihmeistä! Jostain reissublokista tai jostain netti-jostain-eniveis kehuja tästä oivasta tuotteesta luin, ja ku halvalla sai (Clas Ohlsonilta, tuo ihmeitä puoli-ilmatteeks kauppaava tavaratalo) ni.... noh, semmosia vakuumi-pakkaus-pussukoita menin sitte ostamaan. Laitetaa loimet sisään, suletaan pusi, rullataan ilmat pihalle ja kas, ennen niin muhkea lumppupino on muisto vain, ja tilalle on ilmestyny kiintee ja piukka kiree lettu minkä sisäs on hämmentävä määrä vaatetta. IHME! Ja mikä tahansa joka saa Assholeen mahtumaan enemmän tavaraa on ehoton pakko hankkia. Koska seuraavan vuoden ajan Assholessa on kaikki, koko omaisuus, siinä on oikeestaa KOTI. Ja hei oikeesti, ohan toi nyt... kattokaa, uskokaa, hämmästykää. Todistusaineistoa kuvassa alla (pino sisältää kahet pöxyt, kax minihamosta, yhen mekon, 3 t-paitaa ja yhen huivin... tarkkasilmäsimmät saattavat ihmetellä kun kaikki kuteet ei ookkaan mustia, mut ku matkoille lähteeki pirtsakka ja sosiaalinen ja terhakka ihmetyyppi, eikä se normaali synkkä ja vittumainen tuonelan tienviitta, joka miä tääl Mordoris olen, ja se matkustelevainen sosiaalinen tollo saattaa viipottaa viidakkopolkuja jopa punaset pöxyt jalassa.... ihme tyyppi ja ihan vitun rasittava tapaus.).

Ylimmässä riepupino ennen pusitusta, ja alla sen jälkeen ku ne on sullottu tohon plästik pusiin ja pistetty ilmat pihalle. Onko vähä siistiä, häh, onko?


Ai kauhee. Täähä alkaa nyt tuntumaa ihan sellaselta höpöhöpö-plokilta mis kerrotaa et mitä on shoppailtu ja kehutaa niit tuatteit ja mainitaa ostospaikat ja semmoset ja siin muka huomaamatta sit vähä kalastellaa jotain  ilmasii näytesamppoita ja sälää ja toivotaa salaa kutsukorttei johonkii uuen leivinpaperin lanseerauspileisiin mis on koko Mordorin kerma paikalla. Kääk. Ei oo tarkotus.

Hei te kaikki miljoonat sponsorointikohteita etsiskelevät lukijani: EI TÄNNE! HUS POIS! ETTE PERKELE LÄHETÄ MITÄÄ ROJUA, KIITOS. (Mut rahaa saa lähettää!)






Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Raksaprojekti loppusuoralla!

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse